EN | SVE
Tilaa Musiikintekijä-lehti
Haku

Musiikintekijöiden etujärjestö

Musiikintekijä kolumni

Avainsana: kolumni

Meedio tässä moi!

Julkaistu

Tarkoitus oli kirjoittaa vuoden ajan Musiikintekijään nimeäni kantavaa kolumnia, jossa käsittelen moninaisia aiheita. Sitten tuli korona, joka peittosi alleen kaiken. Vuosi ei sitten paljon muuta sisältänytkään.

Siksi tartun nyt kristallipalloon ja vilkaisen tulevaa vuotta 2021. Tältä se näyttää:

Bisnes

Pitkän horrostilan jälkeen levy-yhtiöt heräävät elämän kevääseen. Kaikki haluavat vain julkaista uutta musiikkia, paljon, kaikenlaista. Ihanaa että musiikki soi, hei me selvittiin! Digi tuntuu niin pre-korona-aikaiselta, nyt kaikki haluavat vain saada fyysisen levyn käteensä. Painokoneet laulavat, kotimainen levymyynti piristyy. Syntyy uusia genrejä ja koska suuret globaalit mediatalot ovat kaatuneet, uusia yhtiöitä nousee ja kukoistaa.

Tekijät

Levy-yhtiömiehet tajuavat, että myös keski-ikäiset naiset ja äidit kuuntelevat musiikkia. Rosterit ovat rohkeita. Naisartistin ei tarvitse enää olla teksteissään iätön, ajaton kyborgi ilman perhettä tai arkea.

Kyynisenä pidetty 50v levy-yhtiön päällikkö kuuntelee vantaalaisäidin demoja toimistossaan ja kokee valaistumisen, itkee. Hän on ollut kiinnostunut vain parikymppisistä mutta nyt hän kuulee koko elämän tarinan: huiput ja laaksot, spektri on brutaali. Kipu, menettämisen pelko, herranjumala vanhemmuus. Onni. Huh mitkä mahdollisuudet tarinankerrontaan!

Media

Helsingin Sanomien Kaunokirjallisuuden esikoispalkinnon lisäksi rinnalle lanseerataan Vuoden Debyyttialbumin palkinto, joka jaetaan Musiikkitalon lavalla. Vuonna 2021 sen voittaa 55-vuotias ähtäriläinen koneasentaja, jonka pöytälaatikosta nostetut kipeän karut arjen ja yksinäisyyden kuvaukset saavat J. Karjalaisen tunnustamaan myöntöpuheessaan suurta kateutta ilmaisun rohkeudesta.

Vain Elämää -ohjelma lopetetaan kansanäänestyksellä ja tilalle nousee viisikymmentä erilaista musiikin erikoisohjelmaa, jossa esitellään mm. Suomen shoegaze, j-pop-, kantri-, blues- ja barokkiskeneä.

Musiikkiohjelma ”Jyrki” startataan uudelleen prime timessa uudella nimellä ”Ritva” ja se loistaa suuren nostalgia-aallon kantamana.

Ruotsalaiset kadehtivat Suomen rohkeaa musiikkikulttuuria. Kappaleiden tekijätiedot ilmoitetaan televisiossa ja radiossa, aina.

Live

Koronarokotteen tehottua live palaa rytinällä. Festarit rikkovat kävijäennätyksiä ja jostain syystä jokaisen suuren festivaalin rosteri on kesällä 2021 täysin uniikki.

Presidenttipari Niinistö ja Haukio polkaisevat käyntiin Mäntyniemi-rockin, joka esittelee kotimaan salattuja helmiä ulkomaisille agentuureille ja headhuntereille.

Byrokratia

Perustulon tultua voimaan musiikintekijöiden sosiaaliturva paranee. Kela palkkaa ihmisiä, jotka osaavat vastata musiikintekijän kysymyksiin.

Some

Koska Facebook lakkautetaan, ihmisillä on paljon enemmän aikaa musiikin kuuntelemiseen. Uusi kotimainen somealusta kanavoi jokaisella tykkäyksellä 100€ musiikintekijälle lakkautettujen öljy-yhtiöiden kulttuurirahastoista.

Instalivet menevät pois muodista ja nuorison suureksi hitiksi nousevat postitse tilattavat fanipaketit, joissa on mm. uutislehti, tuoksukynttilöitä ja taitettava nelivärijuliste idolin nimikirjoituksella.

Musiikintekijät

Koska edellisvuodesta jäi rahaa säästöön, Suomen Musiikintekijät päättää alkaa juhlia pikkujoulujen lisäksi myös mittumaarina. Koska aurinko ei laske, valomerkkiä ei koskaan tule.

Kiitos rakkaat musiikintekijät, olkoon vuosi 2021 räjähtävästi parempi!

Kanerva
Kirjoittaja on muusikko ja lauluntekijä, joka kirjoittaa rakkauskirjeitä musiikintekijöille.

Helppoa elämää

Julkaistu

Epävarmuus on ollut läsnä aiemminkin, mutta nyt lillumme lamaantuneessa tilassa. Ei ole ihme, että monet päättävät vaihtaa alaa.

Aika ajoin, kun syksy tuo mieleen koulukirjojen ja uuden penaalin tuoksun, olen haaveillut siitä, että aloittaisin jotain ihan alusta. Menisin opiskelemaan, valmistuisin ammattiin joka olisi selkeä ja varma. Keksisin itseni uudelleen, olisin jotain muuta kuin tähän asti.

En joutuisi enää koskaan vastaamaan ärsyttävään (vaikka hyväntahtoiseen) kysymykseen ”siis teetsä tota ihan ammatiksesi niin että elät sillä?”.

Joka ikinen kerta asia on tyssännyt siihen, etten vaan yksinkertaisesti keksi mitään, joka tekisi minut niin onnelliseksi kuin musiikki. Psykofysiologinen rakennuspalikkani, jonka seurauksena olen onneton ellen saa miettiä melodiankulkuja tai laulaa yleisön edessä.

Olen perustanut elämäni kutsumukselle ja arvoille, joihin uskon. Kuten se, että tämä tehtävä on tärkeä ja se on annettu minulle lahjakkuutena.

”Jos kaikki nyt pistävät alan yrityksensä lihoiksi, myyvät kitaransa ja kuoppaavat levynsä, pian edessä on hiljaisuus.”

Tämä on ylellisyyttä. Poikkeustilanteissa prioriteetit menevät uusiksi. Pandemia-aika on jo tehnyt selväksi, miten luovan työn tekijät arvotetaan yhteiskunnan kokonaiskuvassa.

”Kansan” (Iltsikan kommenttipalsta) tuomio on se, että olemme itse valinneet kurjuutemme ja alan vaihto on ainoa järkevä ratkaisu. Apurahataiteiljat haluavat vain helppoa elämää (suuri osa ihmisistä ei tosin kestäisi tätä elämää viikkoakaan). Valittaa ei saa. Perustarpeet edellä, musiikki ja taide on ylimääräistä hienostelua. Tärkeintä on pysyä hengissä.

Palataan siis alkutilaan. Olemme uudelleenkalibroinnin kynnyksellä.

Jos kaikki nyt pistävät alan yrityksensä lihoiksi, myyvät kitaransa ja kuoppaavat levynsä, pian edessä on hiljaisuus.

Kohta ihmiset katsovat ympärilleen, juoksevat katua paniikissa kuin Jimmy Stewart leffassa Ihmeellinen on elämä. Missä on lämpö, laulu, ilo? Kaipaavat äkkiä siihen todellisuuteen, joka ennen oli, kaksiulotteinen elämä ei ole elämisen arvoista.

Sitten ne haluavat meidät takaisin, ne katuvat.

Pitäkää siis pintanne rakkaat musiikintekijät, laulajat, soittajat, kirjoittajat, ääniteknikot, kaikki.

Sillä aikaa voi tehdä muita töitä. Ajaa sitä bussia tai olla kouluavustaja. Jostain pitää hankkia leipä ja juusto. Mutta ammattitaitoa ei kukaan vie pois, ja vielä sitä tarvitaan.

Hyvää matkaa kohti pimeintä aikaa. Valo palaa taas!

Kanerva
Kirjoittaja on muusikko ja lauluntekijä, joka kirjoittaa rakkauskirjeitä musiikintekijöille.

P……..n kevät ikinä

Julkaistu

Tovi sitten, kun kevätpäivä yltyi mukavan lämpimäksi, pihamme terassille kokoontui joukko kavereitamme soittimineen turvavälit pitäen. Tilaisuus soitella yhdessä kuin vanhaan hyvään aikaan oli saanut heidät matkaamaan itä-Vantaalle asti. Naapureiden leuat loksahtivat kun pro-tason jamittelu kajahti ilmoille, ja koiranulkoiluttajat pysähtyivät kuuntelemaan. Pari tuntia kului kuin siivillä.

Näitä muusikkoheppuja vaivasi paha kutina, jota hetki pihallamme hetkellisesti helpotti. Jos on tottunut sosialisoimaan, liittämään koko arkensa ja elämänsä musiikkiin ja keikkailuun, kevät 2020 on totisesti vetänyt maton jalkojen alta.

Maaliskuussa, kun koko kevään tapahtumat peruttiin, olivat tuttujen reaktiot epäuskoisia. Yksi kommentoi Facebookissa 40 keikan kiertueensa yhtäkkistä peruuntumista; se on jo niin absurdia ettei voi kuin nostaa kädet pystyyn. Turha edes harmitella.

Tulojen menetys on tietenkin usealle hälyttävän katastrofaalinen asia, mutta jos jotain hyvää, niin ainakin tämä tilanne on tasapäistänyt alaa. Kaikki ovat samassa tilanteessa.

Käsi ylös, kuka on joskus tuntenut kateutta muiden festarikeikoista? Minä olen, joka kesä! Mutta nyt ei tarvitse.

Kun jäin äitiyslomalle, pelkäsin hieman etukäteen kaikesta paitsi jäämisen tunnetta. Perhe vs. ura, ikiaikainen pähkinä. Mutta nyt vauvan hoitelu ja kotona olo tuntuu ajoituksellisesti niin täydelliseltä, että ystäväni epäili koronaviruksen olevan peräisin erään vantaalaisäidin kotilaboratoriosta.

Uudenlainen arki on nyt syntynyt, ja ihmiset ovat löytäneet eri tapoja pärjätä tilanteessa. Tiedän kaveripiiristäni useita, jotka alkoivat viimein tehdä sitä kauan hautunutta soololevyä. Ilmassa on vilpittömyyttä: bisnes on kuollut – eläköön musiikki.

Lentoyhtiöitä kaatuu ja koneet seisovat maassa, mutta lainaan länsimaista ajattelijaa Anthony Kiedisiä: Music is my aeroplane.

Tekstit tulevat ulos intiimimpinä ja koska mailat on lentäneet ulos ikkunasta, niitä ei voi puristaa. Tulevaisuus on epävarma, onko keikkoja ja milloin, tuleeko sinne ihmisiä, mitä tapahtuu? Mutta musiikki on vielä täällä.

Muusikot treenailevat päivät läpeensä niin kuin viimeksi teineinä (paitsi ne joilla on pieniä lapsia). Jotkut taas ovat laittaneet kitarat laukkuun ja huomanneet, että edelliset 20 vuotta on tullut vain soitettua ja nyt voisi opetella tekemään jotain muutakin.

Tätä kirjoittaessa on vielä epävarmaa, mihin suuntaan koronapeikon seikkailut etenevät ja onko edessä uusia tartuntapiikkejä ja rajoituksia. Alan tukitoimet toivottavasti pelastavat mahdollisimman monia konkurssilta. Kesä tulee silti, nuput aukeavat. Kukin voi tulevaisuudessa arvioida, oliko kevät 2020 paskin vai parhain ikinä.

Lentoyhtiöitä kaatuu ja koneet seisovat maassa, mutta lainaan länsimaista ajattelijaa Anthony Kiedisiä: Music is my aeroplane.

Kanerva on muusikko ja lauluntekijä, joka kirjoittaa rakkauskirjeitä musiikintekijöille.

 

Taiteilijapalkkaa ja muita ihmeitä?

Julkaistu

Aloittaessani Taiteen edistämiskeskuksen johtajana, aloin koota kuvaa taidekentän tuki- ja hallintorakenteista. Samaan saumaan osui opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmätyön koostaminen taide- ja taiteilijapoliittisiksi linjauksiksi. Työryhmän raportti ilmestyi lokakuussa. Siinä esitämme muutamia ”ihmeitä” seuraavaa hallitusohjelmaa ajatellen.

Taiteen ja kulttuurin rahoituksen tulee olla 1% valtion budjetista. Tämä tarkoittaisi noin 100 miljoonan euron lisäystä nykyiseen rahoitukseen. Taiteen rahoitus tulee nähdä investointina luovan sektorin ytimeen. Vain investoimalla saadaan taiteiden taloudellisetkin vaikutukset näkyviin yhteiskunnassa.

Taideyhteisöt ja alustat mahdollistavat parhaiten taiteilijoiden palkkatyön ja mm. kansainvälistymisen. Yhteisöjä tuetaan nykyisin kolmen eri putken kautta: tuki kansallisille laitoksille, tuki valtionosuuslaitoksille ja tuki laajan vapaan kentän yhteisöille.

Kansalliset laitokset painivat omassa sarjassaan. 90-luvulla luotu valtionosuusuudistus lukitsi valtionosuuden piiriin päässeiden esittävien taiteiden laitosten ja sen ulkopuolisen vapaan kentän rajalinjan. Tästä jäykkyydestä on puhuttu vuosikymmeniä.

Tilanne on luonut valtavasti paineita harkinnanvaraiselle muulle taideyhteisöjen tuelle. Uudistusta on yritetty ja yritettäneen seuraavallakin hallituskaudella. Huomioitavaa on kuitenkin se, että yhteisötukijärjestelmä on suunnattu pääosin esittäville taiteille, jolloin kuvataiteen, mediataiteen ja kirjallisuuden yhteisöille ei ole juurikaan jaettavaa, vaikka toimintamuodot olisivat samanlaisia kuin esittävillä aloilla.

Taiteilijakoulutukseen on tehty valtaisa panostus, mutta kentän rahoitukseen ja rakenteisiin ei ole panostettu vastaavasti. Taiken jakamalle laajan vapaan kentän tuelle kohdistunut paine onkin kasvanut entisestään, sillä Taike kannattelee suomalaisen taidekentän eräänlaista tutkimusosastoa.

Taike jakaa tukia vakiintuneille yhteisöille, jotka eivät ole yltäneet valtionosuuksien piiriin, nuorille yhteisöille sekä erilaisille alustoille. Yhteisöille jaettu tuki oli vuonna 2017 noin kymmenesosan valtionosuusyhteisöille jaetusta valtion tuesta. Tukea haki lähes 2000 yhteisöä ja sitä sai lähes 700 yhteisöä.

Mekaanisesti laskien keskimääräinen yhteisötuen määrä oli alle 20 000 euroa. Tällähän palkataan se puolikas toiminnanjohtaja kirjoittamaan lisää erilaisia avustushakemuksia, eikä vielä yhtään taiteilijaa. Vapaan kentän rahoitus on minimaalista ja pirstoutunutta.  Mm. musiikin alalla olisi tarvetta luoda ja tukea alustoja, jotka voisivat tuottaa monimuotoista musiikkia eri puolilla Suomea.

Toinen kipukohta nykyjärjestelmässä on apurahat, jotka eivät tuo normisosiaaliturvaa. Raportissamme ehdotetaankin taiteilijapalkkakokeilua, joka koskisi valtion taiteilija-apurahojen muuttamista työsuhteisiksi. Taiteilijapalkan taso olisi noin 3000 euroa/kk. Kokeilua testattaisiin eri muodoissa, eri puolilla Suomea ja eri taiteenaloilla.  Taiteilijapalkkalainen valittaisiin samanlaisella prosessilla kuin apurahataiteilija. Taiteilijalle taattaisiin paitsi taiteellinen vapaus myös työterveyshuolto ja tekijänoikeudet. Jospa ihmeitä tapahtuisi.

Paula Tuovinen
Johtaja
Taiteen edistämiskeskus Taike

Saanko luvan sovittaa vai vaihdetaanko biisiä?

Julkaistu

Teoksen sovittaminen vaatii useimmiten luvan. Luvan pyytäminen kuuluu sovittajalle. Lupa pyydetään säveltäjältä tai kustantajalta, jolle säveltäjä on saattanut siirtää sovitusluvan myöntämisen kustannussopimuksessa. Luvan myöntäjä voi tilanteesta riippuen olla myös säveltäjän perikunnan edustaja tai Teoston ohjelmistotoimikunta.

Lupa pitää pyytää silloin, kun sovitus on muuttamassa tai muuntelemassa alkuperäistä sävellystä tai sen sovitusta siten, että uuden sovituksen luova panos on tunnistettavissa riippumatta siitä, kuka teoksen esittää. Syntyy siis uusi teoskynnyksen ylittävä teos, jonka sävellys ja sanoitus ovat alkuperäiset ja jonka esitysmuotoa on luvallisesti muunneltu.

Kuvitellaanpa tilanne, jossa vaikkapa kuoro suunnittelee konserttiohjelmistoaan ja muodostaa siitä omalle yleisölleen mahdollisimman kiinnostavan. Ohjelmistosuunnittelun jälkeen kuoron taiteellinen johtaja käy läpi biisilistaa läpi ja tutkii, löytyykö kuoron arkistoista listan mukaisia kuorolleen sopivia sovituksia. Jos niitä ei ole, sovitustyöhön täytyy ryhtyä – joko itse tai tilaamalla sovitustyö sovittajalta.

Sovitustyötä aloitettaessa kohdataan ensimmäinen ristiriitatilanne: sovituslupaa pyydettäessä olisi hyvä esittää luvan myöntäjälle valmis sovitus joko nuotteina tai äänitteenä. Mutta entä jos sovituslupaa ei saakaan? Silloin koko sovitustyö on tullut tehtyä turhaan. Luvatonta sovitusta kun ei saa esittää.

Ikäviä tilanteita syntyy myös, kun sovittajan yhteydenottoihin ei edes vastata. Tähän syyllistyvät sekä säveltäjät että kustantajat. Mitä silloin on tehtävissä? Vaihdetaan ohjelmistoon toinen teos. Esityskorvaukset siirtyvät jaettavaksi jollekin toiselle teokselle.

”Kannustan sovittajia, säveltäjiä ja kustantajia (tai perikunnan edustajia) aktiiviseen tiedon ja näkemysten vaihtoon sekä lupien käsittelyyn. Hyöty on molemminpuolinen.”

Suomessa tekijänoikeus tuottaa tekijälle oikeuden määrätä teoksesta ja sen saattamisesta yleisön saataviin muuttamattomana tai muunneltuna. Niin kauan kuin tämä on lakiin kirjoitettuna, sovittaminen on luvanvaraista.

Sovituslupa on kaksivaiheinen. Ensin pitää saada lupa sovittaa, jotta voi saada sovitetun version esityksistä ja tallenteen myynnistä tekijänoikeuskorvauksia. Luvan myöntäjä päättää, antaako se vain luvan sovittamiseen, vai myöntääkö se sovittajalle myös oikeuden saada osuuksia teoksen tekijänoikeuskorvauksista.

Kannustan sovittajia, säveltäjiä ja kustantajia (tai perikunnan edustajia) aktiiviseen tiedon ja näkemysten vaihtoon sekä lupien käsittelyyn. Hyöty on molemminpuolinen. Sovittaja ei joutuisi tekemään edellä kuvattua turhaa työtä. Lisäksi toteutuu säveltäjän ja oikeudenhaltijoiden näkemys joko siitä, ettei teosta saa uudelleensovitettuna esittää tai siitä, että halutaan edistää teoksen mahdollisimman aktiivista ja monimuotoista esittämistä.

Toivottavasti säveltäjällä on tulevaisuudessa mahdollisuus merkitä teosrekisteriin teoskohtaisesti se, haluaako hän myöntää sovitusluvan. Näin karsittaisiin esimerkiksi edellä kuvatusta kuorokonsertin työvaiheista turhaa työtä ja odottelua. Taiteellinen johtaja näkisi, mitä teoksia hänen ylipäätään kannattaa ottaa mukaan ohjelmistoon.

Parhaimmillaan tämä teosrekisteri olisi avoin ja kaikkien käytettävissä.

Aku Toivonen
Toiminnanjohtaja
Suomen Musiikintekijät

Terveyttä ja turvaa tulevaan vuoteen!

Julkaistu

Lukaisin jutun (Vieraskynä, HS 7.11.2018) työttömien lakisääteisestä oikeudesta ilmaiseen terveystarkastukseen. Tätä en tiennyt, eikä tiedä moni työtönkään! Kunnat nimittäin toteuttavat lakisääteistä tehtäväänsä varsin vaihtelevasti. Jossain asiasta tiedotetaan hyvin, toisaalla TE-keskuksen työntekijä saa hieman arvioida, mahtaako työtön kuulua johonkin riskiryhmään.

Laitoinpa viestiä omaan terveyskeskukseeni: Olen 56-vuotias luovan työn tekijä, ja olen koko työikäni toiminut freelancerina ja itseni työllistäjänä. En ole minkään työterveyspalvelun piirissä. Kuinka minun terveystarkastukseni toteutetaan?

Ja tässä vastaus: ”Nykyään terveystarkastuksia ei tehdä terveyskeskuksissa. Jos suvussanne on riskitekijöitä, voit toki varata normaalin vastaanottoajan.” No niin sukulaiset, nyt kaikki diagnoosit kehiin, ettei köyhän laulajan tarvitse maksaa itseänsä kipeäksi terveystarkastuksen vuoksi!

Lakisääteinen tämäkin velvollisuus on, joten odotan vastausta jatkokysymykseeni.

Työelämän muutos on alkanut jo vuosia sitten, mutta viranomaiset toimivat edelleen palkkatyö- ja yrittäjäperusteisesti. Samaan aikaan pätkätyöläisten ja monesta lähteestä tulonsa saavien määrä kasvaa. Meitä on jo yli kolmannes työikäisistä. Ja monelle meistä tämä on täysin vapaaehtoinen tai ainakin erittäin käyttökelpoinen tapa työskennellä.

Tai olisi, jos emme olisi niin turvattomia silloin, kun olemme töiden välissä tai odottelemme kuukausia sitten tehdyn työn taloudellisia tuloksia. Tai kun olemme huolissamme terveydestämme ja jaksamisestamme. Tai kun toteamme, ettei tekijänoikeustulo nostanutkaan vanhempainrahan määrää, mutta pienensi työttömyyspäivärahaa tai asumistukea. Tai kun huomaamme etteivät pienistä tuloista maksetut sosiaaliturvamaksut kerryttäneet eläkettä edes takuueläkkeen yli.

Marraskuun alussa Suomen Musiikintekijät, Suomen Säveltäjät ja Teosto kutsuivat poliitikkoja sekä ammattilaisia Kelasta, Melasta ja Eläketurvakeskuksesta keskustelemaan aiheesta ”Suunnitteilla sosiaaliturvauudistus – mitä se tarkoittaisi musiikintekijöiden näkökulmasta?” Tilaisuuden alusti professori Pauli Rautiainen, joka yhdessä Iiris Annalan kanssa toteutti viime vuonna julkaistun selvityksen tekijänoikeustuloja saavien taiteilijoiden asemasta sosiaalivakuutuksessa.

Emme vielä löytäneet lopullista ratkaisua siihen, kuinka tekijänoikeustulot pitäisi vakuuttaa, YELiä  vai MYELiä uudistamalla. Selvää kuitenkin on, että mitä laajemmalle ryhmälle ratkaisu on skaalattavissa, sen todennäköisempää on toteutuminen.

Kokoomuksen Sari Multala, Vasemmiston Silvia Modig, SDP:n Pilvi Torsti, Vihreiden Pekka Haavisto ja Keskustan Anna Sirkiä tunnustivat kaikki perustulon merkityksen työn ja elämän murroskohdissa. Vielä kun löytyisi se malli, joka sopisi kutakuinkin kaikille puolueille.

Sosiaaliturvan uudistaminen on yksi seuraavan hallituskauden keskeisimmistä tavoitteista. Tekijät ja Teosto ovat nyt yhdessä tehneet avauksen. Palautteen perusteella annoimme päättäjille rutkasti uusia eväitä ja näkökulmia. Työelämä on pysyvästi muuttunut, nyt on aika poistaa muutosta seuranneet kannustinloukut ja rakentaa puuttuvat turvaverkot. Ja me haluamme jälleen olla osa ratkaisua, ei vain ongelmaa!

Mainiota alkavaa vaalivuotta!

Kaija Kärkinen
Puheenjohtaja
Suomen Musiikintekijät