Musiikintekijä hallitus

Uusi varapuheenjohtaja Kyösti Salokorpi haluaa rakentaa siltoja

“Koen tärkeäksi puolustaa musiikin tekemistä ammattina. Siitä kaikki lähtee”, Kyösti Salokorpi sanoo.

“Jos musiikin tekemisestä ei voi saada toimeentuloa, ei synny kestävää kenttää.”

Kolme vuotta sitten Suomen Musiikintekijöiden hallitukseen valittu Salokorpi on tehnyt pitkän uran erityisesti popmusiikin ja ammattimaisen lauluntekemisen parissa, ja hän on aktiivisesti mukana nykypäivän co-write-kulttuurissa. Hän kertoo astuvansa rooliin omakohtaisella kokemuksella, mutta myös kuuntelevalla korvalla.

Salokorpi seuraa tehtävässä Markus Nordenstrengia, joka toimi järjestön varapuheenjohtajana kymmenen vuotta. Hän muovasi tehtävästä aktiivisen ja ulospäin näkyvän.

“Olen kasvanut tähän rooliin samalla kun koko järjestö on kasvanut”, Nordenstreng sanoo.

Molemmat huomauttavat, että varapuheenjohtaja pystyy erittäin paljon itse vaikuttamaan työnkuvaansa.

 

”YRITÄN pitää ääntä meidän alan puolesta”, Salokorpi summaa oman positionsa varapuheenjohtajana. ”Haluan miettiä isompia kuvioita, että miten me saadaan koko suomalainen musiikkiala kasvamaan ja myös vienti vetämään.”

Nordenstrengin mukaan vaikuttamistyön luonne muuttui erityisesti koronapandemian aikana, jolloin nopea reagointi ja laaja edunvalvonta vaativat jatkuvaa läsnäoloa.

Hän kehottaa Salokorpea huolehtimaan omasta jaksamisesta.

“Tässä työssä on helppo jäädä kiinni 24/7-mentaliteettiin. Jos jotain voi seuraajalle suositella, niin sen, että pystyisi kuitenkin terveesti myös irrottautumaan.”

 

UUSI varapuheenjohtaja näkee edunvalvontatyön olevan yhä enemmän ennakoivaa ja aloitteellista – oli kyse sitten tekoälyn vaikutuksista, musiikkiviennistä tai tekijänoikeuslainsäädännöstä.

“Meidän täytyy katsoa proaktiivisesti eteenpäin kohti tulevaisuuden kysymyksiä. Se vaatii paneutumista, päämäärätietoisuutta ja selkeitä tavoitteita”, Salokorpi sanoo.

Salokorven ja Nordenstrengin taustat musiikin tekemisessä ovat erilaiset, ja molemmat korostavat monimuotoisuuden arvoa niin järjestön jäsenistön kuin sen hallituksenkin kokoonpanossa.

”Järjestön sisällä on olemassa sukupolvien välistä kuilua, ja välillä huomaa, ettei kaikilla ole käsitystä toisten tekotavoista. Mutta dialogin synnyttäminen onkin järjestön tärkeä tehtävä”, Nordenstreng lisää.

 

SALOKORPI painottaa haluavansa rakentaa siltoja erilaisten tekijäryhmien välille.

”Ei se ole edes vaikeaa”, hän uskoo. ”Toki voi tulla jotain kärjistyksiä esimerkiksi hittimusan ja marginaalisemman taiteen välille, mutta lopulta meillä kaikilla on paljon yhteisiä intressejä vaikka liittyen tekijänoikeuksiin tai ylipäänsä kulttuurin asemaan.”

Uusien sukupolvien myötä tulee myös uudenlaisia haasteita yhdistykselle.

”Miten me tavoitetaan ne sukupolvet, joille tämä koko edunvalvontamaailma on hyvin vieras? On olemassa uusi sektori, jolla voi olla kansainvälistäkin menestystä, mutta he ovat menneet täysin tämän koko industryn ohi. Sen jengin tavoittaminen on musiikin ekosysteemille kohtalonkysymys”, Nordenstreng painottaa.

Sivistysvaltiossa tehdään kulttuuripolitiikkaa

Millaisia kulttuuriavauksia puolueet viime vaaleissa meille esittelivätkään? Virkistin poliittista muistiani lukemalla kommenttejani viime vaaleista. Karua, että kulttuuripoliittisia ohjelmia taisi olla peräti yhdellä puolueella.

Nyt, tätä kirjoitusta laatiessani, olen juuri selannut läpi vihreiden uunituoreen Kulttuuripoliittisen ohjelman. Ilokseni huomaan, että meitä on kuultu! Toivottavasti muut puolueet innostuvat vastaamaan haasteeseen. Tässäpä muutama vinkki.

Kulttuuribudjetin on tuettava luovaa Suomea

Luovan talouden merkityksestä on toki tälläkin vaalikaudella kauniisti puhuttu, mutta budjetissa se ei näy. Miksi kulttuurin ja taiteen tukemista ei vieläkään ymmärretä sijoituksena mm. terveyteen, hyvinvointiin, kansantalouteen?

Ei todellakaan näytä hyvältä, että hallitus kevään kehysriihessään päätti siirrellä ennestään pieniä rahoja taskusta toiseen. Esittävän taiteen vapaat ryhmät ansaitsevat tukensa, mutta samaan aikaan pienennetään yksityisen kopioinnin hyvitystä, mikä on suoraan pois mm. musiikintekemisen monimuotoisesta tukemisesta Musiikin edistämissäätiössä.

Näin hallitus rikkoo myös EU-direktiivin vaatimusta kohtuullisesta hyvityksestä.

Kotimainen kulttuuri ja taide on pidettävä elinvoimaisena, eikä se onnistu ilman sivistysvaltiolle soveliasta kulttuuribudjettia.

Sosiaaliturva yhdenvertaiseksi

Me musiikintekijät olemme jo ammoisista ajoista pilotoineet työelämän murrosta: epävarmaa ja epätyypillistä itsensä työllistämistä, ilman palkkatyön tuomaa sosiaaliturvaa.

On viimeinkin selvitettävä, kuinka me ja muut itsensä työllistäjät voisimme kerryttää sosiaali- ja eläketurvaamme joustavasti ja omaan tulotasoomme nähden kohtuullisesti. Nykyiset mallit ovat liian kalliita ja kankeita meille, jotka saamme epäsäännölliset tulomme monesta eri lähteestä.

Tekijänoikeustulot eivät kerrytä eläkettä eivätkä sosiaaliturvaa, mutta tekijän työttömyyspäivärahaa ne leikkaavat jopa vuosia sitten tehdyn työn perusteella. Tilanne voi vaikeuttaa elämää kohtuuttomasti ja on siksi korjattava.

Koska monet taiteilevat todella pienillä tuloilla, kannustavaa perustulomallia tulee kehittää ja kokeiluun on viimeinkin otettava mukaan myös heidät, jotka mallia oikeasti tarvitsevat.

Yle on kulttuurin ylläpitäjä

Suomalaisen musiikin elinehto on, että Ylellä on tahto ja riittävä rahoitus laissa säädettyyn tehtäväänsä ”tuottaa, luoda, kehittää ja säilyttää kotimaista kulttuuria, taidetta ja virikkeellistä viihdettä” sekä ”tukea suomalaisen kulttuuriperinnön vaalimista, suvaitsevaisuutta, yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja kulttuurista moninaisuutta sekä huolehtia ohjelmatarjonnasta myös vähemmistö- ja erityisryhmille”.

Huolta herättää mm. ulkomaisen katalogimusiikin lisääntynyt käyttö. Paitsi, että se on suoraan pois suomalaisten musiikintekijöiden toimeentulosta ja työmahdollisuuksista, se laskee esimerkiksi muuten kunnianhimoisesti tehtyjen draamatuotantojen arvoa.

Ylen hallintoneuvosto valitaan poliittisin perustein. On huolehdittava, että valitut ymmärtävät vastuunsa.

Neljä vuotta sitten esitimme vaatimuksen, joka on edelleen ajankohtainen:  Sivistysvaltiossa on kulttuuriministeri.

Niin, ja sivistysvaltiossa tehdään myös kulttuuripolitiikkaa!

Kaija Kärkinen
Suomen Musiikintekijät ry:n hallituksen puheenjohtaja