Via Dolorosa (säv. & san. Tommi Läntinen)

Julkaistu 24.3.2021

Monta vuotta myöhemmin Estonia-tragedian jälkitunnelmissa tekijää kehotettiin levyttämään laulu uudestaan, jotta se antaisi toivoa musiikin voimalla. Pohdinnan jälkeen Tommi Läntinen julkaisi uuden version toisen sooloalbuminsa kultapainoksen bonusraitana vuonna 1996. Nyt laulu lähti lentoon.

Tommi kertoo tehneensä laulun sen jälkeen, kun hänen ensimmäinen yhtyeensä Fabrics oli kahden albumin jälkeen lopettanut eikä uudesta bändivirityksestä tullut mitään.

”ALOIN SYYTTÄÄ ITSEÄNI, kun juttu hajosi käsiin. Se oli nuoren ja herkän mielen vastuuntuntoa. Niissä fiiliksissä eläydyin sen liikaa luvanneen kapteenin rooliin, kun meri vie miehistä parhaat.

Ensin tuli kävellessä kertsi: oo-o-oo, Via Dolorosa, oo-oo, kärsimysten tie. Kun sitä kotona akkarilla jammailin, olin ihan pähkinöissä, että kuulostaapa mahtavalta. Säkeistöjen tullessa äimistelin, että jopa on dramaattista kamaa. Niinhän sitä sanotaan, että jos et itse biisistäsi hurmioidu, kuinka koskaan kukaan muukaan.

Asuin Turussa Varissuolla kaupungin vuokrakämpässä ja tein laulua sekä kotona että kävelylenkeillä. Parissa viikossa se oli valmis. Tiesin kyllä mikä Via Dolorosa on, mutta tää ei ollut mulle uskonnollinen juttu, hengellinen kylläkin.

Raskasmielinen en ollut mutta tunsin maailmantuskaa: ’kun ystävyys, toivo ja veljeys ahtojäihin haudataan’. Varhaislapsuudessani ei vielä ollut tv:tä, mutta kouluikään tultua Biafran ja Vietnamin järisyttävät uutiskuvat löivät shokkina silmille. 80-luvulle tultaessa kylvivät pelkoa ydinaseet ja kylmä sota. Kaikki tuntui olevan hyvän ja pahan taistelua ja räikeitä vastakohtia.

Mutta olin silloin kuten edelleen myös se parantumaton romantikko, joka uskoo hyvän olevan vahvempi. Aina tulee se päivä, kun kokonaissaldossa ollaan plussalla ja viivan alla varmuus siitä, että suurin kaikista on rakkaus.

Biisin myötä perustettiin samanniminen bändi, johon kuuluivat Jari Jyrinä, Anssi Saarnilehto, Lauri Aukia, Kim Trapp ja minä. Pääsimme levyttämään sinkun Epe Heleniuksen Pokolle. Sinkku äänitettiin Mika Sundqvistin studiolla helmi-maaliskuun vaihteessa 1986. Epe kuunteli tämän kaksi kertaa ja kommentoi: ’on se komee rokkibiisi’.

Vastaanotto oli ihan hyvä, mutta mitään läpimurtoa sillä ei tullut. Rumbassa lytättiin dingokopioksi.

Seurasivat Boycott-vuodet ja niiden jälkeen alkoi sooloura. Eka albumi ilmestyi Sonylle 1994. Saman vuoden syyskuussa upposi Estonia. Jonkin ajan kuluttua Sonyn Timi Laukkanen ehdotti, että levyttäisin tästä uuden version. Reaktioni oli, että se olisi haudanryöstö. Mutta Timi oli vankkumaton, ettei se sitä olisi vaan antaisi toivoa ihmisille. Puhuttuani lähipiirin kanssa päädyin samaan.

Nyt se tehtiin isolla ryhmällä. Kaiken kruunasi Sami Kuoppamäen väkevä 4/4-biitti. Sovitin Marko ‘Puke’ Katajan kanssa. Soinnut pysyi samana, ne kuuluu sävellykseen, fis-molli, D, h-molli. Ei muita paitsi ihan viimeisenä fis-duuri.

Biisiä voi luonnehtia, että se on todella yksinkertainen ja samalla aikamoista vyöryä. Rockhymni. Enkkutekstikin on tehtynä ja vuodet näyttää, saako se vielä kolmannen tulemisen.

Keikoilla tunnelma on ollut, että kun yhdessä lauletaan kunkin henkilökohtaista tuskaa ulos, siitä tulee interaktiivinen toivon kokemus. Vaikka itse tekstissä ei toivoa ole, se tulee tämän kollektiivisen kokemuksen, musiikin ja lopussa olevan Fis-duurin kautta.”

Via Dolorosa
Säv. ja san. Tommi Läntinen
Ensilevytys: Via Dolorosa (1986)

Kesäyö (säv. & san. Arto Tuunela)

Julkaistu 24.3.2021

Kuuntele Spotifyssa

Hiljaisuus saapuu luoksesi ja huutaa: Älä pelkää maailmaa! Istutte yhdessä ja avaruus katsoo teitä. Hetki ei tunnu loppuvan milloinkaan.

Tällä kohtauksella alkaa laulu, jossa murtaudutaan paradoksaalisen, metaforisen ja poeettisen kielen keinoin arkilogiikan kahleista ja saavutetaan yhteys kahden vastakkaisen maailman välillä.

Arto Tuunela sai ensimmäisen virikkeen Mika Waltarin romaanista Neljä päivänlaskua. Siinä kertoja juttelee juhannusyönä eläinten kanssa ja nauttii sekoituksen, jossa on rohdosta, kärpässientä ja konjakkia.

”ALKUSYSÄYS oli tämä karu ja painajaismainen visio, jossa juoppohullu mies sekoaa mökillä. Mutta ensimmäisten hapuilujen jälkeen visioon yhdistyi se, kun alle parikymppisenä olin kaverin mökillä ja istuin yksin rannalla. Se on mun ensimmäinen muistikuva voimakkaasta meditatiivisesta hetkestä. En vielä tuntenut sanaa meditaatio ja kutsuin sitä maailmakokemukseksi.

Lopullisesta biisistä tuli varmaan ensin kertosäe lähes valmiiksi. Säkeistöjä pyörittelin pitkään ennen kuin sain ne rullaamaan. Silloin tuntui, että kaikki loksahtaa täydellisesti kohdalleen. Oli tosi harmoninen fiilis.

Tein biisiä himassa ja kävelyllä ja paljon myös Finnvoxilla, jossa studiotöiden ohessa käytin kaiken muun ajan tähän. Kotona hahmotin akkarilla rämpyttäen. Tein myös tosi raffeja demoja ja kuvittelin loput päälle sekä rakentelin studiossa pidemmälle.

Parhaiten muistan syntyprosessista sen, että se oli hyvin kiihkeää. Muille sanoin, että tää on vaan sellainen ufosieppausbiisi. Laulu oli niin henkilökohtainen, etten vuosiin halunnut puhua siitä enempää enkä selitellä edes itselleni.

Waltarissa mua oli kiehtonut ennen kaikkea hänen kielensä ja kuvittamisensa. Sellaiset on usein avanneet mun runosuonta. Muita inspiroivia on ollut esimerkiksi Haruki Murakami, joka on mestarillinen maagisen realismin ja hyvinkin oudoilla asioilla vihjailevan tyylin edustaja.

Tällaisten yhteydessä mainitaan usein unet ja alitajunta. Itse olen puhunut toismaailmallisuudesta. Mua kiinnostaa kokemus, jossa ulkomaailma ja sisäinen maailma yhtyvät. Siinä reflektoidaan, mutta ei toiseen ihmiseen tai lähellä olevaan vaan kosmisissa mittakaavoissa. Tavoitetaan jotain, mikä on ajan ja oman yksilökokemuksen ulkopuolella.

Se tuntuu mahdottomalta tehtävältä mutta kiehtovalta. Tämän laulun kertosäkeessä sisäisen ja ulkoisen yhtymisen summaa se, kun kasvoille sataa kyyneleitä.

Aikamuodot jäsentyivät niin, että nykyisestä käsin muistellaan sitä läsnäolon ja valaistumisen värisyttävää kokemusta. Kolmannessa säkeistössä sitä odotetaan uudestaan tulevaksi. Mutta futuuri on itsensä kumoava. Eihän sellaista hetkeä voi odottaa.

Rytmiikan osalta tässäkin biisissä tuntui hyvältä rikkoa suomen kielen painotusta. Foneettinen rytmi on silloin ensisijainen ja tavuilla leikittely. Kun teen itselleni, ajattelen tekstiä äänenä ja flowna omilla huulilla. Ehkä siksi olen muille pääasiassa vain säveltänyt mutta en juurikaan tekstittänyt kenenkään muun suuhun.

Biisin riimeihin tuli se erikoisuus, että kunkin säkeistön loppu rimmaa kaksitavuisesti kertosäkeen kanssa. Ehkä tein takaperin kertsistä säkeistön lopukkeeseen. Joka tapauksessa tuntui hyvältä sitoa riimillä ne yhteen.

Tein tämän kesän ja syksyn 2011 aikana kuten muutkin biisit Pariisin Kevään kolmannelle albumille Kaikki on satua.”

Kesäyö
Säv. ja san. Arto Tuunela
Co-säv. Reko Aho ja Artturi Taira
Ensilevytys: Pariisin Kevät (2012)

Arvoja ja valintoja

Julkaistu 24.3.2021

Ikävä kyllä huomaan toistavani itseäni. Joitakin asioita olen toistellut musiikintekijäjärjestön puheenjohtajan ominaisuudessa jo kohta yhdeksän vuotta, joitakin vasta tämän poikkeuksellisen ajan. Väliin on mahtunut hyviä ja huonoja vuosia, kulttuurin kannalta hyviä ja huonoja hallituksia. Paljon on kertynyt hyviä selvityksiä, raportteja ja ylistystä juhlapuheiden yhteydessä. Ja arvovalintoja on tehty?

Freelancereille korvaus tulonmenetyksistä

Kiltisti olemme kestäneet rajoitukset, vaikka ne ovat jo yli vuoden ajan vieneet tuhansilta ammattimuusikoilta mahdollisuuden työntekoon ja elävän musiikin tekijänoikeuskorvaukset musiikintekijöiltä. Olemme hyväksyneet rajoitukset, vaikka ne ovat tuntuneet potkaisuilta väärään nilkkaan, kun tartuntaryppäät kun ovat olleet jossain ihan muualla. Olemme olettaneet, että freelancereiden tukala tilanne on tiedostettu ja että meidän vuoromme tulee vielä!

Niinpä tulikin. Hallitus lupasi lisätalousarviossaan kaikille kulttuurialan freelancereille korvausta tulonmenetyksiin 15 miljoonaa euroa. Pelkästään musiikkialan freelancereiden menetykset jo vuoden alussa ovat yli 100 miljoonaa euroa. Vaikka kuinka tasapuolisesti ja oikeisiin osoitteisiin jaettaisiin, ei tuolla summalla päästä edes yhden kuukauden työskentelyapurahan tasolle.

Ja apurahaa tuo tuki ei tietenkään saa olla, vaan korvausta todellisista tulonmenetyksistä, ja vain freelancereille! Työ jatkuu…

Työttömyysturva

Kiltisti olemme odottaneet, että viime kesänä sosiaali- ja terveysministeri Pekoselle luovuttamamme adressi tekijänoikeustulojen vaikutuksista työttömyysturvaan viimein nytkäyttäisi korjausliikkeen käyntiin. Tekijänoikeustulo kun on käyttökorvausta jopa vuosia sitten tehdystä työstä, eikä kerrytä turvaa, mutta leikkaa kyllä, niin kuin olette huomanneet. Sivistysvaliokunnan yksimielisen tuen, kansanedustajien kirjallisten kysymysten ja aktiivisen lobbauksen jälkeen on todettava, että eipä nytkähtänyt vielä. No, työ jatkuu…

Tekijänoikeusdirektiivi

Kansallisen implementoinnin aika ei taida olla kesäkuussa, niin kuin alun perin oli tarkoitus.

Musiikintekijöiden tavoite on, että direktiivi tulee Suomessa voimaan mahdollisimman tarkasti alkuperäisen direktiivin hengen ja viestin mukaisena: tukee tekijän oikeuksia saada tekemästään työstä kohtuullinen ja oikeasuhtainen korvaus, sekä velvoittaa alustapalvelut sopimaan tekijänoikeudellisen sisällön käytöstä.

Viime vuoden lopussa olikin järkytys nähdä OKM:n esitys Artikla 17:n toteuttamiseksi!

Esityksen mukaan isojen alustapalveluiden vastuu alkaa vasta, kun oikeudenhaltija esittää luvattomasta sisällöstä poistopyynnön.

Tämä tulkinta ei millään tavoin kannusta alustoja sopimaan tekijänoikeudellisen sisällön käytöstä eikä yhdenmukaista eurooppalaisia käytäntöjä, niin kuin alkuperäisen direktiivin tavoite on. Suomi ei mitenkään voi tehdä omaa, direktiivin vastaista ja muuta EU-aluetta hämmentävää tulkintaa, sillähän vesitettäisiin koko alkuperäinen tavoite!

Onneksi työ vielä jatkuu…

Kuntavaalit ja kulttuuri

Viime vuonna kunnissa jäi käyttämättä 23 miljoonaa euroa kulttuuriin tarkoitettua rahaa. Jotkut kunnat suuntasivat varat uudestaan kulttuurille, mutta joissakin ne siirrettiin yleiseksi puskurirahastoksi, pahan päivän varalle.

Pitäisikö poikkeusaikoina tehdä vähemmän byrokratiaa ja enemmän arvovalintoja? Ja muistaa, mitä kulttuuri tekee kuntalaisten viihtymiselle, mielenterveydelle ja kuntien työllisyydelle.

Tehdään vaalivalintoja kulttuurin puolesta. Ja rokotusvalintoja itsemme, toistemme ja tulevaisuuden puolesta! Arvoisaa kevättä!

Kaija Kärkinen
Kirjoittaja Suomen Musiikintekijöiden hallituksen puheenjohtaja.

Pidä huolta!

Julkaistu 24.3.2021

Sekin aika vielä koittaa, jolloin tämä erikoisaika on ohi ja musiikkiala toimii nykyistä tutummin. Nyt käsillä olevasta ajasta siirtynee joitakin sävyjä tulevaan. Voimme vain arvailla, mitä ne ovat. Siksi muotoilin kannustavan ehdotuksen siitä, miten musiikintekijä voisi valmistautua tulevaan.

Pidä huolta itsestäsi

Olet itsesi paras ystävä ja asiantuntija. On tärkeää, että voit hyvin. Lepää, rasita kehoasi ja mieltäsi sopivassa suhteessa. Keskittyminen hyvinvointiin on investointi tulevaan.

Pidä huolta läheisistäsi ja verkostoistasi

Sinulla on kavereita, ystäviä, sukulaisia. Kuuntele heitä, tarjoa apua, pyydä apua. Tarjoa sinusta kumpuavaa voimaa, pyydä sitä tarvittaessa itsellesi. Ole yhteydessä, ole aktiivinen.

Pidä huolta oikeuksistasi

Tekijänoikeudet ovat omaisuuttasi. Käy Teoston verkkosivuilla tarkistamassa teosrekisteristäsi, ovatko osuutesi ja mahdolliset kustantajaosuudet merkattu oikein. Tarkista, ovatko kaikki teoksesi ylipäätään rekisteröity. Tarkistele myös tilitysraporttejasi. Tee tarvittaessa korjauspyyntöjä, pyydä neuvoa.

Tee huolellisesti veroilmoituksesi. Vaadi kaikkialla virkailijoita perehtymään juuri sinun tilanteeseesi. Edellytä palvelua.

Pysy kärryillä teknisessä kehityksessä

Seuraa keskusteluja ja artikkeleita työssäsi tarpeellisista teknisistä apuvälineistä. Tee löytöjä, opi uusia termejä, työtapoja ja mahdollisuuksia. Tee kuitenkin hankintoja vain tarkkaan harkiten.

Ole tietoinen musiikkialan trendeistä

Musiikkialan keskustelut pohjautuvat monesti referensseihin. Tunnistettavia trendejä on syntynyt vuosisatojen ajan. Ole tietoinen ainakin viime vuosikymmenien trendeistä ja niiden merkittävimmistä merkkipaaluista. Seuraa uusia julkaisuja ja tee löytöjä niiden juurista.

Ole edelläkävijä

Näe visionäärisesti tulevaisuuteen, tee asioita toisin, kulje edellä, avaa tietä. Kyseenalaista ja ole rohkea. Toimintaympäristö ja trendit muuttuvat joka tapauksessa, juuri sinä voit olla edelläkävijä. Pidä otsasi sileänä, rypyt eivät takaa onnistumista ja menestystä.

Luota ja osallistu edunvalvontaan

Tämä yhdistys on perustettu aikoinaan nimenomaan edunvalvontatehtäviin. Edunvalvonnalla on siis yhdistyksessämme aktiivinen ja pitkä historia, sitä ei herätetty tässä koronatilanteessa yhtäkkisesti henkiin. Edunvalvonta kaipaa myös etujoukkoja, joissa juuri sinunkin panoksesi saattaa olla ratkaiseva. Kerää tietoa, ole aktiivinen, ole rohkea!

Luota tulevaisuuteen

Se tulee joka tapauksessa. Tulevaisuus rakennetaan tämän päivän teoilla.

Otsikossa lainaan Pave Maijasta hänen muistoaan kunnioittaen.

Aku Toivonen
Kirjoittaja on Suomen Musiikintekijöiden toiminnanjohtaja.

Musiikkialan edunvalvontatilanne juuri nyt

Julkaistu 24.3.2021

Missä mennään edunvalvonnassa?

Musiikkialan toimenpide-ehdotuksien tilanne tällä hetkellä

Kohdistetut koronatuet musiikkialan ammattilaisfreelancereille.
Kulttuurille on korvamerkitty lisätalousarviossa 15 milj. euroa. Päättäjien kanssa on käyty aktiivista keskustelua summan riittämättömyydestä ja huolesta sen kohdentumisesta nimen omaan ammattilaisfreelancereille. Eduskunta hyväksynee lisätalousarvion 30. tai 31.3.2021. Ammattilaisfreelancereiden tuet tulevat välittömästi jakoon Taiken kautta, ja päätökset tehdään asiantuntija-arvioin ja työsuunnitelman vaadetta tullaan kaventamaan.
Kustannustuki, joka edelleen muokataan musiikkialan tarpeisiin ja tilanteeseen sopivaksi.
Kustannustuki 3 tulee haettavaksi huhtikuun puolivälissä. Kustannustuki kolmonen sisältää pienyrittäjätuen, jonka piirissä ovat myös yksinyrittäjät.
Tuki musiikkialan yksinyrittäjille.
Kts. yltä.
Takuutuki tapahtumajärjestäjille.
Musiikkiala on ollut vahvasti mukana tapahtumien takuutuen valmistelussa. Lakiesitys etenee eduskunnalle todennäköisesti huhtikuussa.
Pitkän tähtäimen rakennetuki.
Tätä pidetään edelleen akttiivisesti esillä päättäjätapaamisissa.
Musiikki- ja tapahtuma-alan avaaminen hallitussa viranomaisyhteistyössä.
Opetus- ja kulttuuriministeriön asettama työryhmä on laatinut ehdotuksen tapahtumien exit-suunnitelmaksi. Exit-suunnitelmassa on kolme porrasta, joiden mukaan tapahtumia päästäisiin avaamaan, kun epidemiatilanne helpottaa valtakunnallisesti. Rajoituksista luovuttaisiin lopulta kokonaan, kun rokotekattavuus on riittävällä tasolla. Esitys pitää vielä vahvistaa valtioneuvostossa.

Tekijänoikeustuloa saavien työttömyysturvan korjaaminen edennyt

Valtiovarainvaliokunta on jättänyt hallitukselle talousarviomietinnön, jossa edellytetään toimenpiteitä luovan työn tekijöiden työttömyysturvan korjaamiseksi:
Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin, joilla parannetaan tekijänoikeuskorvaukseen oikeutettujen työttömien tekijöiden ja taiteilijoiden asemaa työttömyysetuuden sovittelussa ja oikeutta työttömyyskorvaukseen.
Vaikuttamistyötä tehdään laajalla rintamalla ja tiiviissä yhteistyössä Luovan työn tekijät ja yrittäjät Lyhtyn kanssa.

Artisti, juristi ja AVI

Julkaistu 23.3.2021

ALKUVUOSI on ollut hämmentävä. STM ja AVIt ovat kiistelleet vallasta ja vastuusta julkisesti, kansanedustajat ja ministerit puhuneet kauniisti kulttuurista. Aluehallintovirasto on pyöritellyt vuoden ajan parin viikon välein uusia alueellisia rajoituspäätöksiä ja minä pyöritellyt epäuskoisena päätäni.

Rajoitukset eivät ole reiluja, sen me kaikki tiedämme. Ne rajoittavat sananvapautta, taiteen vapautta ja elinkeinovapautta – sanalla sanoen elämää. Samalla me juristit mietimme, ovatko ne tarpeellisia ja oikein mitoitettuja. Esimerkiksi näin: viranomaisen oli varmasti tarpeellista puuttua arkeemme rajoituksin, jotta pandemiaa saataisiin kuriin.

OIKEASUHTAISUUS on sitten oma kysymyksensä. Juristin näkökulmasta rajoituksia ei ole suhteutettu oikein, eikä tähän liittyen pätevää ja lain vaatimaa suhteellisuusarviointia ole useimmiten edes tehty.

Tämän lisäksi esimerkiksi yleisötilaisuuden käsite on yhä tätä kirjoitettaessa määritelty korkeintaan hatarasti. Vesala ja perustuslakiasiantuntija Rautiaisen Pauli puhuvat julkisuudessa ”tylpästä” päätöksestä, sellaisesta joka ei terävästi osu maaliinsa vaan huitaisee matkalla varmuuden vuoksi varrellaan vähän kaikkia.

AVIn päätöksiä haastaneita artisteja ei löydy musiikin puolelta montaa. Vaikuttaa jopa siltä, että artistit pelkäävät antaa jutuille nimensä. Oikeusjuttu on aina oma taistelunsa ja varsinkin sellaiseen tottumattomalle iso ja ehkä pelottavakin asia.

AVUSTAN tässä AVI-päätösten syvässä suossa muun muassa lehdistössä kuultua valotaiteilija Kari Kolaa hänen haastaessaan AVIn rajoituspäätöksen hallinto-oikeuden tutkittavaksi. Kola oli järjestämässä suuressa ulkopuutarhassaan jokavuotista festivaalia ja Joensuussa tiukemmat rajoitukset iskettiin AVIn toimesta päälle juuri festarin pääpäivänä.

Kolan tilanteessa ulkopuutarhan väkimäärä olisi muuten saanut olla noin 3 000 henkilöä – mutta yleisötilaisuuden leima laski tapahtumaviikonlopun kapasiteetin noin yhteen henkilöön per 1 500 m2. Yrittäjä menetti lipputuloissa laskujensa mukaan noin 40 000-50 000 €. Päätös on Kolan kohdalla järjetön ja seuraus varsin epäoikeudenmukainen.

Rohkaisenkin musiikintekijöitä harkitsemaan vakavasti AVIn päätöksen tutkituttamista hallinto-oikeudessa silloin, kun rajoitus on osunut merkittävästi ja konkreettisesti omaan nilkkaan. Ikävä kyllä siitä ei tähän tilanteeseen ole välitöntä hyötyä, mutta mahdollisesti tuleviin ratkaisuihin, jota ministeriöissä ja AVIssa tehdään kyllä saattaa hyvinkin olla.

TAPAHTUMA-ALA on hoitanut oman kenttäänsä esimerkillisesti ja silti sitä rangaistaan ankaralla kädellä. Ala on käytännössä ajettu alas, vaikka juuri teattereissa ja konserteissa virukseen varautuminen on ollut esimerkillistä. Itse seuraan tilannetta korvat luimussa myös teatterikoulun rehtorin pallilta.

Tapahtuma-alan rajoittaminen tuntuu epäoikeudenmukaiselta ja sitä se juuri onkin. Samalla, jotta AVIn päätöksiin saataisiin järkeä, tarvittaisiin niistä laadittuja valituksia ja täsmällisiä esimerkkejä, joissa rajoitustoimi on ollut virheellinen.

Kokonaan toinen kysymyskapula on avustuspolitiikka ja tukien oikeudenmukainen jakautuminen eri aloille. Arvostan tässäkin korkealle taiteilijoiden sitkeää taistoa alansa puolesta tilanteessa, jossa meitä ammutaan ihan liian kovilla. Jaxuhalien sijasta toivotan taistelutahtoa. Uskallan silti ennustaa sen verran, että valo häämöttää jo!

Mia Kavasto
Kirjoittaja on juristi, teatteritaiteilija sekä musiikintekijä, joka julkaisee musiikkia taiteilijanimellä Maire Marenki.

Oikeissa ja väärissä töissä

Julkaistu 23.3.2021

OPISKELIN muusikoksi Torniossa 2009–2012. Asuin ilmaiseksi koulun asuntolassa, elin puoli-ilmaisilla lounailla, tupakalla ja kahvilla. Ensimmäiset oppilaani, poikkihuilistit ja laulajat, sain vuonna 2010. Yksi syy opetustöiden aloittamiseen oli opiskelijan rahapula ja toinen se, että moni muukin opetti keikkailun ohessa. En suunnitellut opettajan uraa, mutta tällä hetkellä ilman opetustöitä minulla olisi vain satunnaisia kirjoitustöitä. Ovatko nämä nyt niitä oikeita töitä?

Viimeisimmät 10 vuotta olen tehnyt, esittänyt ja julkaissut omaa musiikkiani. Olen toiminut keikka- ja studiomuusikkona. Olen järjestänyt ja juontanut tapahtumia. Olen opettanut musiikkia, laulua ja lauluntekoa. Olen työskennellyt turvatarkastajana, liikunnanohjaajana, hyllyttäjänä, myyjänä, blokkarina ja baarimikkona. Muissa kuin musiikki-, kulttuuri- ja opetusalan töissä parempaa on ehdottomasti ollut se, että sovittu työ on toteutunut ja työstä on saanut palkkaa. Työ ei ole ollut elämäntehtäväni ja se on ollut vapauttavaa, mutta tuntunut väärältä. Olen ollut väärissä töissä.

MUSIIKINTEKIJÄN, esiintyjän ja opettajan työnsä suunnitteluun ja valmisteluun käyttämästä ajasta heruu harvoin korvausta. Ja kuitenkin minun pitäisi olla kiitollinen, jos opetusaika on edes osan vuodesta kaksi oppituntia viikossa. Ei saa valittaa! Itsehän olen alani valinnut. Sitä paitsi lähi- ja sairaanhoitajille on aina töitä! Putkimies on erimies. Kyllähän siivoojaksi pääsee vaikka heti nollatuntisopimuksella. Mutta missä vaiheessa teen musiikkia, luon ja elän – niin, että tuntuu oikealta?

Vereni on aina vetänyt musiikin pariin, joten esiintymisten lisäksi raavin leipäni murusia useilta eri työnantajilta – suhaan ympäri maakuntaa kymppien perässä. Opetustyöt ovat useimmiten määräaikaista pätkää. Ensi viikolla olen menossa työhaastatteluun virkaa varten. Jos saisin tämän työn, pitkä ja raskas epävarmuus päättyisi. Mutta mitä jos vain luulen, että tarvitsen varmuutta ja pysyvyyttä? Mitä jos viran myötä vapauteni ja luovuuteni surkastuu ja rapisee pois?

VOISIN JUHLISTAA tänä vuonna 10-vuotista taivaltani laulaja-lauluntekijänä. Todennäköisesti juhlin julkaisemalla toisen kokopitkän albumini – jos apuraha- tai mesenaattikampanja natsaa. Jo ennen pandemiaa omakustanneartistina ja tietoisesti marginaalissa uiskentelevana olen harkinnut lopettavani musiikkini julkaisemisen. Teen oikeita töitä, palkatta. Maksan kyllä muille, mutta kukaan ei maksa minulle, eikä nyt ole keikkoja kompensoimassa.

Eräs oppilaani oli närkästynyt, kun kaikki musiikkini ei ole YouTubessa. Yritin selittää, etten saa sieltä euroakaan, mutta suoratoistopalveluiden kautta ehkä jonkun sentin. Parikymppinen oppilaani ei osaani ymmärtänyt, ei edes sitä, että minä olen se joka päättä kaikesta musiikkiini liittyvästä – myös siitä, julkaisenko sitä ollenkaan missään, ikinä. Artisti maksaa, jos voi ja jaksaa!

ME TEEMME oikeita töitä, vaikka tällä hetkellä työtämme ei arvosteta ja arvoteta sen ansaitsemalle tasolle. Toivottavasti pandemian hellittäessä jonkinlainen nousukausi ryöpsähtäisi valloilleen. Haluan uskoa, että meitä musiikintekijöitä ja esiintyjiä tarvitaan vielä kipeämmin kuin koskaan. Toivon, että musiikkialalla toimivien taloudelliset tappiot korvataan ja henkiset haavat paikataan. Arvet toki jäävät, mutta me selviämme kyllä. Yhdessä.

Dimi Salo
Kirjoittaja on suomalais-kreikkalainen laulaja-lauluntekijä, muusikko ja musiikkipedagogi. Hän asuu Oulussa.

Vain tekijöiden luvalla

Julkaistu 23.3.2021

MUSIIKIN KÄYTTÖÖN julkisissa tilaisuuksissa tarvitaan aina lupa. Tilaisuuden järjestäjä ostaa sen useimmissa tapauksissa Teostolta ja sitoutuu noudattamaan musiikinkäytön yleisiä sopimusehtoja. Ehtoja on täsmennetty vuoden 2021 alussa vastaamaan jo aiemmin noudatettua käytäntöä.

Niissä sanotaan nyt, ettei sopimus koske teoksen käyttöä poliittisessa tai pornografisessa yhteydessä. Tarkennus tehtiin, jotta musiikinkäytön sopimusehdot olisivat yhdenmukaiset NCB:n tallennuslupaehtojen kanssa.

Teosten käyttö poliittisessa yhteydessä on näin ollen oikeudenomistajien itsehallinnoinnissa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tekijä(t) tai kustantaja(t) itse (kustannussopimuksen sisällöstä riippuen) hoitaa teoksen lisensoinnin.

MITEN POLIITTINEN käyttöyhteys määritellään? Aivan yksiselitteistä vastausta tähän ei ole. Lähtökohtana voidaan pitää teoksen ”intensiivisen käytön” käsitettä eli sitä, että jokin tapahtuma tai ilmiö rakentuu olennaisesti jonkin teoksen tai teosten käyttöön. Voidaan ajatella, että intensiivinen käyttö liippaa läheltä mainontaa ja markkinointia, missä musiikki valjastetaan jonkin brändin käyttöön.

Otetaan esimerkki lähimenneisyydestä: Tammikuun 6. päivänä 2021 kymmenet tuhannet presidentti Donald Trumpin kannattajat kokoontuivat Washingtoniin protestoimaan vaalitulosta. Trump piti jäähyväispuheensa, jonka päätteeksi ämyreistä lähti soimaan Village Peoplen Y.M.C.A. Trump otti suosionosoitukset vastaan biisin tahtiin elehtien ja poistui sitten lavalta.

Sama show oli nähty hänen vaalikiertueellaan. Se tekee Y.M.C.A. -biisin käytöstä selkeästi ”intensiivistä”: kappale on liitettävissä tiettyyn hahmoon ja tapahtumaan, ja sitä on toistuvasti käytetty puheen jälkeen.

KÄYTTÖYHTEYS EI ole yksiselitteisesti poliittinen, vaikka tapahtuman järjestävä taho olisi poliittinen. Esimerkiksi poliittinen nuorisojärjestö voi järjestää diskoillan, ja ehdokas X voi soittaa vaalikahvitilaisuudessaan taustamusiikkia ilman, että biisit välttämättä identifioituvat poliittiseen ideologiaan tai henkilöön. Tällaiseen musiikin käyttöön riittää todennäköisesti Teoston myöntämä musiikkilupa.

Jos ehdokas X:lle järjestettäisiin tukikonsertti, tultaisiin jo lähemmäs musiikin poliittista käyttöyhteyttä. Tukikonserttiin osallistuvan cover-bändin tai artistin, joka esittää muiden kuin itsensä tekemää musiikkia, olisi syytä kysyä siihen myös tekijöiden lupa.

JOS EHDOKAS X haluaisi käyttää sinun ja kollegoidesi kirjoittamaa biisiä vaalikiertueellaan selkeästi poliittisessa yhteydessä, edellä kerrottuun Trump-tyyliin, hänen tulisi saada siihen lupa kaikilta kyseessä olevan teoksen tekijöiltä. Yksikin ”ei” riittäisi esityskieltoon, vaikka muut tekijät sanoisivat ”kyllä”.

Luvan antaminen teoksen käyttämiseen poliittisessa yhteydessä tai tällaisen käytön kieltäminen perustuu tekijän itsehallinnoimiin taloudellisiin tekijänoikeuksiin. Koska Teoston lisensoimat musiikin käyttöluvat eivät siis sisällä musiikin käyttöä poliittisessa yhteydessä, tulisi ehdokas X:n neuvotella myös käyttökorvaus tekijöiden itsensä tai mahdollisen kustantajan kanssa. Tilanteesta riippuen tekijä voi vedota myös moraalisiin tekijänoikeuksiinsa, tarkemmin sanottuna ns. respektioikeuksiin, jotka säilyvät aina tekijöillä itsellään.

MIKÄLI KÄY NIIN, että huomaat musiikkiasi esitetyn poliittisessa yhteydessä ilman lupaa, sinun (tai kustantajasi) on itse oltava yhteydessä tapahtuman järjestäjään ja kerrottava, että Teoston esityslupa ei koske teosten esittämistä poliittisessa yhteydessä.

Jos vetoat moraalisiin oikeuksiisi, sinun on perusteltava, miksi teosta on mielestäsi käytetty sen taiteellista arvoa loukkaavasti. Voit myös kieltää teoksen käytön jatkossa poliittisessa yhteydessä, ja sopia korvauksen takautuvasti niistä kerroista, kun musiikkia on käytetty.

EDELLÄ MAINITTU respektioikeus tarkoittaa muun muassa sitä, ettei teosta saa saattaa yleisön saataviin tekijää loukkaavassa muodossa tai yhteydessä. Teoksen käyttö poliittisessa yhteydessä ei aina ja automaattisesti ole teoksen taiteellista arvoa loukkaavaa. Mutta moraalisissa oikeuksissa on kyse myös tekijän persoonan ja tekijän ja teoksen välisen erityisen suhteen suojaamisesta.

On kuitenkin muistettava, että esimerkiksi tuomioistuimessa arviointi moraalisten oikeuksien loukkauksesta tehdään objektiivisen mittapuun mukaan. Loukkaavuus ei voi perustua pelkkään tekijän subjektiiviseen näkemykseen.

Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että tiettyä ideologiaa ilmentävän teoksen liittäminen vastakkaista ideologiaa edustavan teoksen yhteyteen voi loukata tekijän moraalisia oikeuksia.

Jos tekijä ei halua ”tunnustaa tiettyä väriä” tai haluaa olla täysin epäpoliittinen, hänellä on siihen oikeus. Tämä saattaa olla aivan pätevä syy vedota moraalisiin oikeuksiin ja saada respektioikeuden loukkaamisesta korvauksia oikeusteitse, mikäli sopimukseen ei muutoin päästä.

YHDYSVALLOISSA useat musiikintekijät ovat sekä viime vuoden että vuoden 2016 presidentinvaalien aikaan ilmoittaneet julkisesti, etteivät hyväksy musiikkinsa käyttöä Trump-yhteyksissä. Heidän näkemyksiään ei ole kunnioitettu, ja oikeusjuttuja musiikin luvattomasta käytöstä on vireillä.

Village People ei ilmeisesti ole kieltänyt musiikkinsa käyttöä Trumpin kampanjoinnissa. Yhtyeen Twitteristä löytyy aiheesta viesti helmikuulta 2020: “Though we don’t endorse his use, we’re not in the position to prevent such use unless he crosses the line. He has not. We have Democrats and Republican fans alike”.

Y.M.C.A. -kirjoittajat ovat Henri Belolo, Jacques Morali ja Victor Willis. Heistä Willis on yhä yhtyeen riveissä.

Artikkelin asiantuntijahaastateltava: Martti Kivistö, johtaja, strategia ja toimintaympäristö, Teosto

Meluava pelimanni etsii sisäistä rauhaa

Julkaistu 23.3.2021

KOKKOLAN vanhankaupungin museokorttelissa on pikkuinen vihreä puutalo. Sen yläkerrassa Antti Paalanen on pitänyt työhuonettaan kymmenisen vuotta. Pihapiirissä on historiallisia rakennuksia; muun muassa Suomen vanhin ei-kirkollinen kaupunkipuurakennus vuodelta 1696.

”Oikein virikkeellinen ympäristö minulle. Pidän vanhoista taloista”, Paalanen sanoo.

Viereisessä rakennuksessa toimii kesäisin idyllinen vohvelikahvila ja Taideleipomo. Työhuoneen ikkunasta näkyy Kokkolan kirkko.

Vihreässä puutalossa on pelimannin työhuoneen lisäksi K. H. Renlundin museon varastotiloja. On hiljaista ja rauhallista. Joskus talossa oli leipomo ja huhutaan, että edesmenneen leipurin henki viihtyy mestoilla vieläkin.

Antti Paalanen avaa työhuoneensa oven tavallisesti lapsen kouluunlähdön jälkeen.

”Olen aamu- ja aamupäiväihminen. Kun lapsen koulupäivä päättyy, lähden kotiin. Sellainen on mulle ihanteellinen työskentelypäivä.”

Tietyt rutiinit auttavat mieltä hiljentymään musiikin äärelle.

”Joogaan ja venyttelen. Tai sitten meditoin selälläni maaten. Riippuu päivästä ja vireystilasta.”

SÄVELLYKSET LÖYTYVÄT haitarilla improvisoiden, nuotteja miettimättä. Puhelimessa on jonkin verran lenkkeillessä tallennettuja ideoita.

”Pääsääntöisesti musiikki syntyy tässä työhuoneella”, Paalanen kertoo.

Laitteet ovat aina äänitysvalmiudessa sitä varten, että haitarista putkahtaa improtessa jotakin kehityskelpoista. Tyypillisesti Paalanen on lähtenyt tekemään ideasta valmista biisiä aika nopeasti.

”Keskeneräisyyden sietäminen on vaikeaa. Mulle tulee herkästi sellainen olo, että idea pitää saada pian valmiiksi biisiksi. Mutta monesti, jos alkaa pakottaa ideaa liian aikaisin kokonaiseksi biisiksi, tulee stressi.”

Paalanen haluaa pitää musiikintekemisen hauskana leikkinä. Ideat saavat rauhassa muhia ja muuttua. Biisien läjään laittamisen aika on sitten, kun tiedossa on deadline. Nyt ei ole.

”Kyllä sitä levyä ehtii tehdä sitten, kun maailma vähän aukeaa”, on Paalanen päättänyt.

/Teksti jatkuu kuvan jälkeen/

VERKKAINEN TYÖTAHTI ei ole hänelle luontaista. Päinvastoin. Sitä on pitänyt opetella sen jälkeen, kun uupumus sai yliotteen keväällä 2019.

Silloin valmistui uusin soololevy Rujo, joka oli ehdolla etno-Emman saajaksi ja jota Paalanen oli työstänyt neljä vuotta. Kokkolan kaupunginteatterissa tuli ensi-iltaan Neljäntienristeys, jonka musiikin Paalanen sävelsi ja esitti. TTT:n musiikkinäytelmä Vanhoja poikia oli työllistänyt hänen Kiharakolmio-yhtyettään Tampereella yli vuoden.

Paalanen myös keikkailee Suomessa ja ulkomailla soolona ja useiden bändien kanssa. Matkalaukku on aina eteisessä.

”Sitä tulee yöjunalla kotiin sunnuntaina ja jatkaa maanantaina askareitaan tajuamatta, että pitäisi ottaa lepopäiviä väliin. Kun tätä jatkuu pitkään, joku viikon tai kahden loma ei riitä palautumiseen. Kehon stressitasot nousevat, ja sitä myötä sumentuu myös mieli”, on Paalanen huomannut.

Koronan aiheuttama pakkoloma on tehnyt hyvää. Ja nyt, kun talven selkä alkaa taittua ja valo lisääntyä, asiat alkavat pikkuhiljaa palautua uomiinsa.

”Alan tajuta, millaisessa myllytyksessä sitä onkaan – sekä fyysisesti että henkisesti. Mietin, tuleeko kiire takaisin, kun ihmiset on rokotettu ja kaikilla kova kulttuurinnälkä? Mun tavoitteeni on säilyttää sisäinen rauha kaiken kaaoksen keskelläkin.”

HAITARI OLI puhtaasti intuitiivinen valinta.

”Joku sisimmässä sanoi, että tuonne suuntaan”, Paalanen muistaa.

Tarkoitus oli mennä kansalaisopiston kitaratunneille, ja akkaria lähdettiin hakemaan äidin kanssa Alavuden musiikki ja askartelusta. Huomion vei hyllyssä nököttävä punainen soitin, jollaista 8-vuotias Antti ei ollut nähnyt.

”Sain tietää, että se oli Hohnerin kaksirivinen haitari. Halusin sen.”

Jollakin tasolla valintaa ehkä ohjasi se, että molemmat papat olivat soittaneet haitaria. He tosin olivat nukkuneet pois ennen Antin syntymää. Hän säilyttää työhuoneellaan valokuvaa, jossa isän isä istuu kotituvan portailla kaksrivinen sylissään.

Kun äiti ilmoitti, ettei haitari mahdu budjettiin, musiikkikaupan omistaja Pertti Kari ehdotti ystävällisesti vuokrasopimusta. Haitarin voisi palauttaa, jos poika ei oppisi soittamaan.

Alku olikin hankalaa.

”Airi Hautamäki, nykyinen mestaripelimanni, oli alkanut pitää Alavudella kaksrivispiiriä. Soittaminen oli aluksi tosi outoa. Airi laittoi numerot näppäimiin ja näytti, että ’paina tuosta kolme kertaa’. Piirissä oli vanhoja pappoja ja nuoria tyttöjä. Olin ainoa poika.”

Pikkuhiljaa haitari tuli tutuksi ja alkoi innostaa. Teini-iässä Paalanen otti haltuun sähkökitaraa ja rumpuja. Rokkibändin treenit olivat arki-iltaisin. Viikonloppuisin hän veti kansallispuvun päälle ja haitaroi kansanmusiikkia ”kaikenlaisissa kissanristiäisissä”. Kiinnostus pelimannisoittimeen alkoi vähitellen haalistua.

”Sitten lukiossa mun tosi hyvä musiikinopettaja, Jorma Tuhkanen, rohkaisi viemään haitarin bänditreeneihin. Niin innostuin haitarista uudelleen ja aloin tehdä sillä omia biisejä.”

Innostus johti siihen, että Paalanen opetteli teoriaa musiikkiopistossa ja lähti lukion jälkeen katsastamaan Sibelius-Akatemian kansanmusiikkipuolen pääsykokeet. Yllätyksekseen hän pääsi sisään ja palasi asiaan armeijan käytyään.

”Olin Sibiksessä kirjoilla jonkun 18 vuotta ja opiskelin tohtoriksi asti.”

Maisteriopinnoissaan Paalanen sävelsi kokeellista musiikkia 2-rivisellä haitarilla. Sitä löytyy hänen ensimmäiseltä sooloalbumiltaan Äärelä. Jatko-opintoja varten hän tilasi 3-rivisen vaihtoäänisen haitarin itse suunnittelemallaan näppäinjärjestelmällä.

Tohtorityössään Paalanen kehitti uusia soittotekniikoita, jotka perustuvat palkeen rytmiseen käsittelyyn.

”Lähdin hakemaan soittimen luonnollisesti tuottamaa rytmiä ja sointia sävellystyössä”, hän kertoo.

Näitä sävellyksiä on albumeilla Breathbox ja Meluta. Jälkimmäinen oli ehdolla Teosto-palkinnon ja Pohjoismaiden neuvoston musiikkipalkinnon saajaksi.

/Teksti jatkuu videon jälkeen/

Haitari, hanuri vai harmonikka? Paalanen valitsee kaksi ensimmäistä.

”Pelimannimusiikkisoittimeen istuu parhaiten sana haitari. Ja toki tuon hanurihuumoria mielelläni esiin keikoilla”, Paalanen tunnustaa.

”Harmonikka taasen viittaa 5-riviseen kromaattiseen, jota käytetään enemmän viihdemusiikissa.”

Haitari on 1800-luvun lopulta asti ollut tanssimusiikkisoitin, ja tanssillisuuden ajatusta Paalanen on lähtenyt jahtaamaan etenkin uusimmilla albumeillaan Meluta ja Rujo. Hän adoptoi musiikkiinsa elementtejä nykypäivän popista, joka on ”ihan valtavan hienoa”. Sydän sykkii etenkin elektroniselle tanssimusiikille.

”Nykypäivän biittejä yhdistettynä haitarin omaan, orgaaniseen saundiin”, luonnehtii Paalanen musiikkiaan.

Hän käyttää myös ääntään. ”Dance for me, dance for you, shake it”, ärisee pelimanni Rujo-albuminsa avausraidalla.

”Tämä on viittaus Iron Maideniin; siihen, kun vokalisti Bruce Dickinson huutaa keikkayleisölleen: Scream for me. Myös AC/DC ja Metallica soivat aikoinaan paljon cd-soittimessani.”
Suomen kieli muokkautuu biiseissä usein onomatopoeettisilta kuulostaviksi hokemiksi, jotka murtavat kielimuurin.

”EDM- ja dj- musiikissakin on paljon hokemia, jotka tuovat lisärytmiikkaa”, kertoo Paalanen vaikutteistaan.

”Meluta-levyn äänitysten loppuvaiheessa alkoi tuntua, että biiseihin pitää saada jotain melodista haitarin lisäksi. Aloin testailla, mitä ääniä mun suusta lähtee ja hain impropohjalta kurkkulaulusaundia.”

Keikoilla haitaritaituri on huomannut meluavansa, ärisevänsä ja puhisevansa aina vain enemmän. Hänen nykyinen tyylinsä sijoittuu instrumentaalimusiikin ja tekstillisen musiikin välimaastoon.

LEIPURIN HAAMU on tietenkin inspiroinut biisintekijää. Meluta-levyltä löytyvä The Final Walz manaa henkeä jatkamaan matkaansa. Sen syntyprosessiin liittyy mystiikkaa.

”Sävelsin biisiä työmatkalla Seinäjoella – alun perin kaupunginteatterin Peer Günt -näytelmään. Kun myöhemmin työstin kappaletta työhuoneellani, alkoivat Kokkolan kirkon kellot soida – ja ne soittivat kappaleen teemaa”, kertoo Paalanen.

Hän ei ollut aiemmin noteerannut kelloja, ainakaan tietoisella tasolla. Oli ilmiselvää, että aidot kirkonkellot oli äänitettävä manausvalssin levyversioon.

”Kun kuuntelin biisin masteria työhuoneen stereoista, alkoivat oikeat kirkonkellot soida yhtä aikaa biisiin äänitettyjen kellojen kanssa. Sitten volume sahasi itsestään ylös ja alas – samoin vahvistimen digitaaliseen volumenäytön numerot”, kertoo Paalanen.

”Silloin ajattelin, että valssin tarina oli saatu päätökseen – ja ehkä myös leipurin.”

5 x set up

Teksti: Antti Paalanen

Italialainen Castagnari-merkkinen 2-rivinen haitari on syypää siihen, että aloin tehdä omaa musiikkia. Sen pehmeä ja nätti ääni innosti mua.

Kolmirivinen Bb/Eb -vireinen Castagnari, jossa on vähän isompi skaala kuin 2-rivisissä. Kehittelin haitarin näppäinjärjestelmän jatko-opintoja varten. Tämä soitin johdatteli sellaisen musiikin pariin, jota nykyisin teen.

Set-up äänityksiin ja keikoille. Ääniteknikkoni Samuli Volannon kanssa on kehitelty systeemit, joilla mies ja haitari riittävät isoillekin lavoille. Haitari on mikitetty sisältä MusicTechin mikrofonijärjestelmällä, joka on ohjattu efektipedaaleihin, kuten oktaaveriin ja phaseriin. Ulkopuolella olevat DPA:n mikit ottavat akustista saundia. Beatin poljennossa käytetään Stomp boxia, mikitettyä lattiapedaalia. Taustanauhoja ei käytetä, keikoilla kaikki tulee livenä. Tietokoneella pyörii Logic Pro X ja äänikorttina RME, joilla olen äänittänyt haitarit ja laulut viime levylleni.

Gibson SG sekä pattereilla toimiva Marshall vuodelta 1991. Näitä käytin viimeksi Karhunpeijaisperformanssissa jokunen vuosi sitten. Kitaraa soittelen nykyään harvemmin, mutta se on aika kova fiiliksen nostattaja tuossa seinälläkin. Se vie ajatukset suoraan bändikämppänuoruuteen. Isompi Marshall tuli aikoinaan vaihdettua rumpusettiin, ja jäljelle jäi tämä komia super-marsu.

Tietyt rutiinit auttavat mieltä hiljentymään musiikin äärelle. Joogaan ja venyttelen. Tai meditoin selälläni maaten. Riippuu päivästä ja vireystilasta.

Musiikkiala ahdingossa – kuuleeko kukaan?

Julkaistu 23.3.2021

Elävän musiikin arvo vuonna 2020 laski yli 70 prosentilla, ja tulonmenetykset ovat ainakin 360 miljoonaa. Musiikkialan ammattilaisfreelancereiden tulonmenetykset vuonna 2020 olivat noin 106,5 miljoonaa euroa. (Luvuissa on jo huomioitu OKM:n ja säätiöiden musiikkialalle jo suunnatut korona-avustukset, noin 29 miljoonaa euroa.)

Valtion budjetin ensimmäinen lisätalousarvio on valmisteilla. Opetus- ja kulttuuriministeriö ehdottaa siihen 15:ttä miljoonaa euroa jaettavaksi koko kulttuurialan freelancereille. Suomen Musiikintekijöiden puheenjohtaja Kaija Kärkinen on pettynyt lisätuen määrään.

”Vähintäänkin kaksinkertaista odotin. Koko menetystä olisi toki mahdoton korvata kerralla, mutta tuo summa tulee hajoamaan niin pieniin osiin, että se ei helpota kenenkään arkea. Suureksi häviäjäksi jää nyt joukko, joka massiivisten tulonmenetysten lisäksi kärsii myös surkeasta työttömyys- ja sosiaaliturvasta.”

Tuen jakaa tällä tietoa Taike. Sen tuet ovat verotonta apurahaa taiteelliseen työskentelyyn. Musiikkialan näkemyksen mukaan freelancereiden tuki olisi jaettava korvauksena menetetyistä tuloista. Hakemuksia ei tulisi arvioida taiteellisin perustein tilanteessa, jossa freelancereiden elinkeino on perustuslain vastaisesti estetty.

Työ- ja elinkeinoministeriö valmistelee yritysten kustannustuen kolmatta hakukierrosta huhtikuun lopulle. Valmistelussa on huomioitu osa musiikki-, kulttuuri- ja tapahtuma-alan muutosehdotuksista. Kustannustuki on kuitenkin haastava useille musiikkialan toimijoille. Sitä ei ole tarkoitettu liiketoiminnan menetysten korvaamiseen, vaan nimenomaisesti kustannusten kattamiseen.

Tapahtumaliiketoiminta on koko pandemian ajan ollut tilanteessa, jossa pitkälle toteutettu tapahtuma joudutaan perumaan pahimmillaan vain päiviä ennen sen toteuttamista muuttuvien viranomaisrajoitusten tai -suositusten vuoksi. Tällöin tapahtuman vaatiman ennakkotuotannon kulut ovat jo syntyneet, mutta kaikkien tapahtumaan kiinnitettyjen osapuolten tulot jäävät toteutumatta.

Tapahtumien takuutuen mallia tehdään niinikään työ- ja elinkeinoministeriössä. Elinkeinoministeri Mika Lintilä on luvannut, että se julkaistaan maaliskuun aikana.

”Jos tuen toimintamekanismit esitellään alalle luvatusti, niillä voi olla takaava vaikutus vielä tulevan kesän tapahtumiin. Jos informointi venyy, alkaa tuen vaikutus näkyä vasta syyskesän ja syksyn tapahtumissa. Tukimekanismien aikaan saamisella on siis kiire”, toteaa Kati Kuusisto, Tapahtumateollisuus ry:n hallinnon ja edunvalvonnan johtaja.

Musiikkiala ehdottaa, että tapahtumien takuutukea maksettaisiin suoraan valtionkonttorista sekä tapahtuman järjestäjälle että sen sidosryhmille (alihankkijat, välittäjäporras, artistiyhtiöt ja -toiminimet), ja yksityishenkilöille muita kanavia pitkin, jos tapahtuma peruuntuu, sen sisältö muuttuu tai kävijäkapasiteetti pienentyy oleellisesti koronan vuoksi.

Maksetun tuen tulisi perustua syntyneisiin kustannuksiin ja tehtyyn ennakkotyöhön, joka tulisi tulkita korvattavaksi kustannukseksi.

Music Finlandin johtaja Kaisa Rönkkö sanoo, että valtionhallinto on kuullut musiikkialaa, mutta siltä puuttuu kokonaisnäkemys musiikkialan ekosysteemin kokonaistarpeista. Alan ekosysteemi on erityinen, ja se pitäisi ottaa kokonaisuutena huomioon tukimuotojen valmistelussa. Selviytyäkseen kriisistä musiikkiala tarvitsee pikaisesti myös exit-suunnitelman sekä pitkän tähtäimen rakennetuen.

”Aidosti on nyt myönnetty, että musiikkialan rakenteet eivät ole olleet tuttuja. Se on ymmärrettävää ja anteeksiannettavaa. Mutta nyt kun on vuosi menty kriisissä, toivoisin päätöksentekijöiltä luottamusta alan esittämiin ratkaisumalleihin”, Rönkkö summaa.

”Koko kulttuuriala on koonnut ihan fantastisesti rivit kuntoon, ja meillä on analyyttiset ratkaisumallit ja tilastot. Toivoisin, että niitä nyt katsottaisiin. Se säästäisi kaikkien resursseja. Koen turhautumista siitä, ettei ole poliittista tahoa, joka veisi asiamme maaliin. Sen eteen teemme nyt hartiavoimin töitä.”

Artikkelin lähteenä on käytetty Music Finlandin lausuntoa, joka koskee hallituksen esitystä eduskunnalle vuoden 2021 ensimmäiseksi talousarvioksi.