EN | SVE
Yhteystiedot Contact
Tilaa Musiikintekijä-lehti
Haku

Musiikintekijöiden etujärjestö

Tekijänoikeusbarometri 2021: Sisältöjen laillinen kulutus kasvussa, nuorilla myös piratismi

Tekijä: Nina Lith

Tekijänoikeusbarometri 2021: Sisältöjen laillinen kulutus kasvussa, nuorilla myös piratismi

Julkaistu

Tekijänoikeudet koetaan helppotajuisemmiksi kuin aiemmin

Yhdeksän kymmenestä suomalaisesta pitää tekijänoikeuksia ennen kaikkea tärkeänä asiana (90 %). Vain kaksi prosenttia pitää tekijänoikeuksia erittäin tai melko turhana. Ne koetaan myös selvästi ennemmin mahdollistavina (49 %) kuin rajoittavina (12 %).

Tekijänoikeudet koetaan aiempaa enemmän helppotajuisina (44 %) kuin vaikeatajuisina (22 %). Tämän kysymyksen osalta tulos erosi positiivisella tavalla viime vuodesta, jolloin helppotajuisina tekijänoikeuksia piti pienempi osuus vastaajista (38 %) ja vaikeatajuisina hieman suurempi osuus (26 %).

Sisältöjen laillinen kulutus kasvussa, nuorilla myös piratismi

Sisältöjen kulutus laillisesti on jatkanut kasvuaan. Reilusti yli puolet (62 %) vastaajista kertoo, että heidän taloudessaan käytetään internetin laillista viihdepalvelua. Vuonna 2020 vastaava luku oli 53 prosenttia. Lisäksi puolet (50 %) vastaajista kertoo, että joku heidän taloudestaan on ostanut sisältöjä laillisesta internetkaupasta; viime vuonna näin kertoi 42 % vastaajista.

Piratismiin liittyvät asenteet ja teot ovat pysyneet pääosin ennallaan. Internetiin luvatta laitettujen sisältöjen omaan käyttöön lataamisen hyväksyy 11 prosenttia vastaajista ja luvattoman jakamisen viisi prosenttia. Suuri osa vastaajista (59 %) ei hyväksy mitään kysytyistä luvattomista teoista. Luvattomien tekojen osalta yleisintä (9 %) on laittomissa palveluissa luvatta tarjolla olevan sisällön katsominen, kuunteleminen tai pelaaminen. Sisältöjen luvattoman lataamisen myöntää kuusi prosenttia, laulujen sanoitusten osalta kolme prosenttia vastaajista.

Vuonna 2021 korona-aika ei ole tutkimuksen mukaan vaikuttanut laittomien palvelujen käytön lisääntymiseen. Suurin osa vastaajista (72 %) arvioi laittomien piraattipalveluiden käytön pysyneen samana kuin ennen korona-aikaa. Hyvin pieni osa (2 %) arvioi käytön lisääntyneen, samoin kuin vähentyneen (2 %).

Viime vuoteen verrattuna 15–24-vuotiaiden vastaajien ryhmässä piratismi on kuitenkin lisääntynyt huomattavasti. Luvatta tarjolla olevan sisällön suoratoistamisen myöntää 25 prosenttia vastaajista, kun se viime vuonna oli 17 %. Luvattoman lataamisen myöntää 16 % vastaajista, mikä on melkein kaksi kertaa enemmän kuin viime vuonna (9 %).

YouTuben halutaan poistavan tehokkaammin luvatonta sisältöä

Suomalaisista runsas neljäsosa (26 %) pitää hyväksyttävänä lailliseen suoratoistopalveluun, kuten YouTubeen, luvatta laitetun musiikin tai ohjelman katselua. Lähteellä vaikuttaa olevan merkitystä: tutkimuksen mukaan vain 9 % vastaajista hyväksyy luvatta tarjolla olevan elokuvan tai TV-sarjan katsomisen laittomista internetin suoratoistopalveluista.

Samaan aikaan yli kaksi kolmasosaa vastaajista (70 %) on sitä mieltä, että internetin verkkosisällönjakopalveluiden, kuten YouTuben, tulee tulevaisuudessa poistaa tehokkaammin ja pysyvämmin palvelussa oleva luvaton musiikki ja AV-sisältö. Väittämän kanssa eri mieltä on pieni osa (9 %) vastaajista. Keskimääräistä useammin eri mieltä ovat alle 25-vuotiaat sekä piraattipalveluja käyttäneet ja internetistä luvatonta aineistoa ladanneet. Kolme neljästä vastaajasta (76 %) on sitä mieltä, että YouTuben tulee maksaa musiikin sekä videoiden tekijöille ja tuottajille korvauksia samojen periaatteiden mukaisesti kuin muidenkin sisältöpalveluiden, kuten Spotifyn.

Lisäksi 77 % vastaajista on samaa mieltä siitä, että hakukoneilla tulee olla vastuu näyttää hakutuloksissa lailliset vaihtoehdot ennen laittomia palveluita. Asiasta eri mieltä oli vain kuusi prosenttia vastaajista.

Tulokset perustuvat Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry:n toimeksiannosta Taloustutkimuksen toteuttamaan Tekijänoikeusbarometriin, joka tehtiin nyt viidettätoista kertaa. Tutkimusaineisto kerättiin henkilökohtaisina haastatteluina sekä nettikyselyllä osana Taloustutkimuksen Omnibus-tutkimusta. Tiedonkeruu toteutettiin 7.-25.10.2021 välisenä aikana ja tutkimuksen vastaajamäärä oli yhteensä 1144 henkilöä. Kohderyhmänä oli 15–79-vuotias väestö Ahvenanmaan maakuntaa lukuun ottamatta.

Tekijänoikeusbarometri 2021: Tekijänoikeudet

Tekijänoikeusbarometri 2021: Piratismitilanne

Suomen Musiikintekijät: Hallituksen esityksen luonnos uudeksi tekijänoikeuslaiksi ei vastaa direktiivin tavoitetta parantaa luovan työn tekijöiden asemaa, vaan paikoin jopa heikentää sitä – esitys on valmisteltava uudelleen

Julkaistu

 

Arvoisa vastaanottaja,

Olen Suomen Musiikintekijät ry:n hallituksen puheenjohtaja.

Hallituksen esitys tekijänoikeuslain uudistamiseksi on juuri ollut lausuntokierroksella. Kyseessä on siis EU:n tekijänoikeusdirektiivin, ns. DSM-direktiivin, implementointi Suomen lainsäädäntöön.

Kuten varmasti arvaat, me luovien alojen tekijät olemme tarkasti ja huolestuneina seuranneet implementoinnin edistymistä.

Huolemme on osoittautunut aiheelliseksi: luonnos on monin paikoin jopa tekijöiden oikeuksia heikentävä ja alkuperäisen direktiivin hengen vastainen. Direktiivin tarkoitushan on  suojata luovan alan tekijöitä ja oikeudenhaltijoita mm. sopimusneuvotteluissa, kohtuullisen korvauksen saamiseksi ja tekijänoikeudellisen suojan vahvistamiseksi digimarkkinoilla, sekä yhdenmukaistaa lainsäädäntöä Euroopan sisämarkkinoilla. Hallituksen esityksen luonnos ei näitä tarkoituksia toteuta.

Artikla 17:n kohdalla Suomen esitys poikkeaa hengeltään alkuperäisestä ja siitä, miten suurin osa EU-maista (mm. Tanska, Ranska, Hollanti) on sen implementoinut.

Alkuperäisen direktiivin mukaan alustoilla on tekijänoikeudellinen vastuu siitä sisällöstä, jota ne välittävät. Tarkoituksena on siis vahvistaa oikeudenhaltijoiden suojaa ja yhdenmukaistaa lainsäädäntöä sisämarkkinoilla. Suomen esitys ei vastaa sisällöltään alkuperäistä tavoitetta.

Suomen esitys vierittää direktiivin vastaisesti vastuuta tekijöille: laiton sisältö voisi olla tarjolla niin kauan, kunnes oikeudenhaltija huomaa ja vaatii sen poistamista!

Myös opetuskäytön sopimuslisenssikäytäntöä ollaan heikentämässä, toisin kuin esim. Ruotsin esityksessä. Alkuperäinen direktiivi sallisi lisenssien asettamisen etusijalle. Suomen esityksessä vastuuta siirrettäisiin käyttäjille, mikä kasvattaisi yksittäisen opettajan jo ennestään raskasta työtaakkaa hänen joutuessaan neuvottelemaan sisällöistä opetuskäytössä. Tämä saattaisi lisätä oikeusriitoja ja heikentäisi oikeudenomistajien mahdollisuutta saada työstään kohtuullinen korvaus.

Suomi ei saa säätää lakia, joka on sisällöltään toinen kuin alkuperäinen direktiivi! Hallituksen esitys tulee valmistella kokonaan uudelleen, ja siihen tulee tehdä laajoja muutoksia.

Toivon, että ymmärrät oikeudenomistajien ja luovan alan huolen. Vastaan mielelläni kysymyksiin, joita viestini herättää.

Kiitos!

Kaija Kärkinen
Puheenjohtaja
Suomen Musiikintekijät

Lisätietoa direktiivistä ja luovien alojen lausuntoja

Suomen Musiikintekijöiden lausunto
Tekijäfoorumin kannanotto
Teoston lausunto
Luovien alojen tekijät ja yrittäjät lausunto
Kopioston lausunto

Pöydällä kissa ja korvamerkityt ylijäämäbiisit

Julkaistu

Joskus oli tavallista, että A&R-henkilöt tilasivat säveltäjiltä ja sanoittajilta lauluja levy-yhtiöidensä artisteille. Ammattilaiset tekivät työn pitkälti omissa oloissaan. Jos biisi ei päätynyt julkaistavaksi, tekijä saattoi tarjota sitä jollekin toiselle artistille sellaisenaan tai muokattuna. Työ ei ollut turhaa ja laulu jäi tekijänsä hyödynnettäväksi.

Tätä päivää on se, että levy-yhtiöiden A&R-henkilöt kannustavat artisteja hakeutumaan ammattitekijöiden co-write-sessioihin säveltäjinä ja / tai sanoittajina. Artisti saattaa osallistua moniin kirjoitussessioihin useiden eri tekijöiden kanssa. Ajatellaan, että näin syntyy lauluja, jotka artisti tuntee heti omikseen. Varmaan niin käykin.

Artistin nimi tekijätiedoissa kuitenkin korvamerkitsee laulun. Jos se jää häneltä käyttämättä, se on ylijäämäbiisi, joka ei kelvannut. Tällaisella statuksella varustettua laulua on todella hankala tarjota toisaalle. Ammattitekijöiden työ menee kerralla hukkaan. Artistin levy-yhtiö ei korvaa menetettyä aikaa ja tehtyä työtä. Olisiko syytä korvata?

Musiikintekijöiden aikaa ja osaamista on totuttu musabisneksessä pitämään ilmaisena itsestäänselvyytenä. Tällaiset sessiot ovat siitä yksi esimerkki.

Yhtään väheksymättä artisteja on muistutettava, että laulujen kirjoittaminen on oma taiteenlajinsa, jonka oppiminen vie vuosia. Joskus artistista saattaa olla kirjoitussessioissa oikeasti hyötyä, joskus ei. Joskus artisti saattaa vain jarruttaa ammattitekijöiden luovaa prosessia. Joka tapauksessa hän saa tekijänoikeuksista usein saman osuuden kuin muutkin – osuuksien tasajaon kyseenalaistaminen kun ei kuulu co-write-kulttuuriin. Ehkä sen pitäisi kuulua?

On huolestuttavaa ja surullista, jos tulevaisuuden tekijät saavat jalkaa musabisneksen ovien väliin vain jakamalla auliisti kallisarvoista osaamistaan esimerkiksi näissä artisteille korvamerkittyjen laulujen kirjoitussessioissa. Moni saattaa jo ennen ensimmäistäkään julkaisua kuluttaa loppuun ideansa, itsensä, säästönsä ja unelmansa.

Jotta musiikintekijyys olisi houkutteleva tulevaisuuden uravaihtoehto, on alan toimintakulttuurista karsittava ainakin kaksi vinksahtanutta käytäntöä: ilmaisen työn teettäminen ja ilmaisen työn tekeminen.

Sanna Korkee
Päätoimittaja
Musiikintekijä-lehti

Toiveikkaan murmelin turinoita

Julkaistu

Eduskunta, OKM ja valtiovarainvaliokunta linjasivat kaksi vuotta sitten, että yksityisen kopioinnin hyvityksen taso pidetään nykyisellään (11 milj.€) siihen asti, kunnes koko järjestelmä saadaan uudistetuksi, kuten hallitusohjelmaan on kirjattu. No, onneksi leikkaus nyt peruttiin ja siten turvattiin mm. MESin kautta jaettavat apurahat.

Toivon murmelipäivien olevan pian takanapäin, että voisin pian ilahduttaa musiikintekijöitä vaikkapa uutisilla alamme työttömyys- ja sosiaaliturvaan liittyvien ongelmien ratkaisuista.  Yli puoluerajojen on eduskunnasta sekä sivistys- ja valtiovarainvaliokunnasta viestitty hallitukselle, että tekijänoikeustulot eivät saa leikata työttömyysturvaa, ja keskenään ristiriitaiset asetukset on korjattava. Korona-aikana työ on ollut katkolla, mutta jatkuu (toivottavasti) helmikuussa 2022.

Koronarajoituksiin liittyviä lausuntopyyntöjä on tipahdellut sähköpostiin tiuhaan. Otimme kantaa mm. tartuntatautilakiin liitettäväksi suunniteltuun riskipotentiaalin arviointimalliin, joka kansan suussa sai selkokielisen kutsumanimen: räkäindeksi. Hämmentävän epämääräisesti siinä arvioitiin, että esimerkiksi istumapaikattomat konsertit ja kuorolaulu olisivat vaarallisempaa toimintaa kuin yhteisliikunta… Alueellisilla viranomaisilla olisi valta ja vastuu tulkita tuota listaa ja rajoittaa tapahtumia, vaikka kunnollisia perusteita luokittelulle ei ole esitetty. Reilua?

Näyttää siltä, ettei arviointitaulukkoa sittenkään oteta käyttöön. Toivottavasti. Seuraava lausuntopyyntö koskikin digitaalista koronatodistusta. Musiikkialan yhteisessä lausunnossa kannatimme koronapassin käyttöönottoa, kunhan se korvaisi kohtuuttomat rajoitukset, ja tietysti tuon riskipisteytyksen.

Ihmetystä herättää toki se, että koronapassin käyttöönottoa valmistellaan vasta nyt, vaikka valmiudet siihen olisivat olleet jo kesällä.

Olemme kaikki tilanteeseen väsyneitä ja vihaisiakin. Toivon silti, että jaksaisimme tukea kaikkia pyrkimyksiä tämän kohtuuttoman tilanteen korjaamiseksi, yhteiskunnan avaamiseksi ja työnteon mahdollistamiseksi.

Keväällä koin jonkinlaisen ”some-burnoutin”, enkä taida olla ainoa. Minun on edelleen vaikea osallistua tärkeäänkin keskusteluun, jos väärinymmärtäminen tuntuu tahalliselta. ”Jos et ole puolellamme olet meitä vastaan” ei ole koskaan ollut lempilainejani.

Olen yhdeltä ammatiltani näyttelijä, ja haluan avoimesti riemuita siitä, että lokakuusta alkaen katsomot saavat täyttyä, ja yleisö saa lääkettä elämysten, kulttuurin ja kohtaamisten nälkäänsä. Olen myös klubeilla ja ravintolan nurkassa omia tekstejäni esittävä laulaja, osanen sitä turhautunutta joukkoa, jonka toimeentuloa uhkasivat vielä syyskuun lopun tietojen mukaan  jatkuvat, epäoikeudenmukaiset ravintolarajoitukset. Nämä asiat eivät millään tasolla taistele keskenään, joten pysytään samalla puolella, jooko? Kohdataan toisemme, somessakin!

Kaija Kärkinen
Kirjoittaja on Suomen Musiikintekijöiden hallituksen puheenjohtaja sekä laulaja, sanoittaja ja näyttelijä.

Kuka perii tekijänoikeuteni ja Teosto-korvaukseni?

Julkaistu

Tekijänoikeudet siirtyvät perintönä perinnönsaajille siinä missä kaikki muukin omaisuutesi. Tekijänoikeuteen sovelletaan tekijän kuoltua avio-oikeutta, perintöä ja testamenttia koskevia lain kohtia.

Tekijänoikeudet merkitään perunkirjoituksessa omaisuudeksesi ja ne kuuluvat kuolinpesään siihen asti, kunnes perinnönjako suoritetaan. Jakamattomassa kuolinpesässä osakkaat määräävät yhteisesti kuolinpesään kuuluvan tekijänoikeuden käyttämisestä. Kuolinpesän osakkaiden tekemässä perinnönjaossa tekijänoikeus voidaan siirtää kokonaisuudessaan yhdelle perillisistä tai sen eri osia voidaan jakaa kaikille tai useille perillisille tarvittaessa hyvinkin ohuina viipaleina.

Mikäli sinulla ei ole testamenttia, jää tekijänoikeuksien jakamisen perillistesi tehtäväksi.

Jos testamenttia ei ole, laki määrää perijän

Mikäli tekijänoikeuksia koskevaa testamenttia ei ole, siirtyy tekijänoikeus kuten muukin omaisuus perintöihin liittyvän lainsäännösten mukaisesti lakisääteisille perillisillesi. Jos rintaperillisiä eli lapsia tai lapsenlapsia ei ole, omaisuus, mukaan lukien tekijänoikeus, siirtyy eloonjääneelle puolisolle eli leskelle. Jos sinulla on lapsia, leski ei peri sinua.

Mikäli lapsia tai puolisoa ei ole, perillisasemassa ovat edesmenneen taiteilijan vanhemmat tai isovanhemmat, sisarukset tai heidän lapsensa.

Lakimääräinen perimysoikeus katkeaa serkkuihin ja serkut eivät enää peri. Tällöin perintö menee valtiolle.

Huomionarvoista on myös, että avopuoliso ei peri mitään, ellet ole tehnyt hänen hyväkseen testamenttia. Tässä kohtaa laki kohtelee avioleskeä eri tavalla kuin avoleskeä.

Rintaperilliset ja leski perillisinä

Mikäli sinulta jää rintaperillisiä, eloonjäänyt leski ei peri lainkaan omaisuuttasi. Jos toiveesi on, että leski perii tekijänoikeuksia tai saa elinaikansa niiden tuotot, tulisi tämä määrätä testamentilla.

Lapsettoman avioparin kohdalla leski perii lain mukaan ensiksi kuolleen puolison. Jos haluat muuttaa tätä perimysjärjestystä, sinun on tehtävä testamentti. Testamentinsaajan eli sen, jonka hyväksi testamentti tehdään, ei tarvitse olla sukulainen ja se voi olla myös yhteisö.

Miksi kannattaa tehdä testamentti?

Testamentti on ainoa asiakirja, jolla voidaan määrätä siitä, mitä omaisuudellesi tapahtuu kuolemasi jälkeen. Testamentissa voidaan tekijänoikeuksien osalta joko kokonaan tai osittain poiketa lakinmukaisesta perimysjärjestyksestä.

Testamenttimääräyksiäsi voidaan käsitellä joko ainoastaan tekijänoikeuksia koskevassa testamentissa tai omaisuutta laajemmin koskevassa testamentissa. Mikäli testamentti koskee omaisuutta laajemmin, kannattaa tekijänoikeudet mainita nimenomaisesti omana erillisenä kohtanaan. Lisäksi testamenttiin kannattaa sisällyttää selkeä maininta siitä, miten muu omaisuutesi jaetaan.

Testamentissa tekijänoikeuksista voi määrätä vapaasti, esimerkiksi vaikkapa oikeuskohtaisesti kuten yleisölle välittäminen, kappaleenvalmistamisoikeus, ym. Kannattaa kuitenkin harkita, kuinka pieniin osasiin käytännöllisesti ajatellen tekijänoikeuksia kannattaa lähteä jakamaan.

Tekijänoikeudet voi myös testamentata kokonaisuudessaan ainoastaan yhdelle henkilölle tai taholle.

Tarkkana sanavalinnoissa

Testamenttimääräyksien kohdalla tulee olla tarkkana. Jos testamentissa mainitaan esimerkiksi ”Teosto-korvaukset” tai ”tekijänoikeuskorvaukset”, tarkoitetaanko tällä vain korvauksia ja tuloja vai koko oikeuden siirtymistä?

Mikäli tarkoituksesi on, että kaikki tekijänoikeudet ja niihin perustuvat korvaukset saa sama henkilö tai taho, tämä kannattaa selkeästi ilmaista testamentissa. Ja vastaavasti, jos tarkoitus on päinvastainen, kannattaa selkeästi mainita kuka saa mitäkin.

Tekijänoikeus on voimassa 70 vuotta tekijän kuolinvuoden päättymisestä lukien. Tekijänoikeuksien ja niistä kertyvien korvausten säilyminen tietyllä ennalta testamentissa määrätyllä taholla selkeyttää tilannetta pitkällä aikajänteellä. Koska tekijänoikeus on voimassa 70 vuotta tekijän kuolinvuodesta, kannattaa myös näitä tekijänoikeuksia perineen henkilön miettiä kuka perii hänen jälkeensä nämä hänen perimänsä tekijänoikeudet.

Erityiset määräykset tekijänoikeuksien käyttämisestä

Tekijänoikeuslain 41 §:ssä on säännös, jonka mukaan tekijä voi testamentilla antaa perillisiä ja leskeä sitovia määräyksiä oikeuden käyttämisestä. Tällaiset määräykset voivat olla laajoja ja sisältää esimerkiksi kiellon julkistaa aikaisemmin julkistamatonta aineistoa. Lain säännöksen nojalla voit myös esimerkiksi valtuuttaa yhden henkilön hoitamaan oikeuksiin liittyviä erilaisia sopimusasioita.

Tällaisen määräyksen antaminen ei edellytä sitä, että samalla antaisit testamenttimääräyksiä siitä, miten tekijänoikeudet siirtyvät. Kannattaa huomioida, että myös nämä edellä mainitut tahdonilmaisut on tehtävä testamentin muodossa.

Muut tekijänoikeuksia koskevat sopimukset

Musiikintekijä on voinut tehdä elinaikanaan erilaisia sopimuksia oikeuksistaan tai antaa niitä koskevia valtuutuksia eri tahoille. Nämä sopimukset ja valtuutukset pysyvät edelleen voimassa myös tekijän kuoltua. Tällöin tekijän kuolinpesä tulee hänen sijaansa.

Tällaisia sopimuksia ovat ainakin tekijänoikeusjärjestöjen asiakkuussopimukset. Tekijän kannattaa laatia yhteenveto testamentin liitteeksi tällaisista olemassa olevista sopimuksista ja muista valtuutuksista.

Moraaliset oikeudetkin siirtyvät perillisille

Moraaliset oikeudet suojaavat teosta esimerkiksi plagioinnilta, kopioinnilta tai muulta loukkaavalta käytökseltä. Tekijänoikeuksien periminen koskee myös tekijän moraalisia oikeuksia.

Tuula Rainto
Lakiasiaintoimisto Amos Oy

Entä jos tekisin vähemmän?

Julkaistu

Tätä kolumnia kirjoittaessani olen viimeisilläni raskaana. Odotamme avopuolisoni kanssa esikoistamme. Avopuolisoni ei työskentele musiikki- tai kulttuurialalla, ja se on ollut onni näinä vallitsevina aikoina. Onnea on ollut myös siinä, että olemme uskaltaneet luottaa toisiimme ja elämään.

Nyt meillä on edessämme uudenlainen aika. Jännittää ja pelottaa, mutta olen onnellinen. Millaista on elämä perheellisenä musiikintekijänä? Teistä lukijoista osa on perheellisiä, joten seuraavat ajatukset voivat olla teille hyvinkin tuttuja.

Vielä muutama vuosi sitten keikkailin Suomea ristiin rastiin Kauko Röyhkä & The Bootsien ja Radiopuhelimet-bändin kanssa. Tuolloin ajattelin, että se oli ainoa oikea ja sopiva elämäntapa.

Muut ikäiseni, nuoremmatkin, perustivat pesueitaan markettilähiöihin. He olivat välivuodella vanhempainvapaiden, eivät taiteen tekemisen ja itsetutkiskelun vuoksi. Muistan ajatelleeni, että minustahan ei tuohon ole – perheellisyys rajoittaisi aivan liikaa vapauttani, veisi ajan ja energian arvokkaalta luomistyöltä.

Nyt luonkin jotain aivan uutta. Tulevan perheenlisäyksen myötä olen havahtunut siihen, etten ehkä haluakaan tehdä ja julkaista musiikkiani sillä tavalla ja siinä mittakaavassa, mihin olen vuosien saatossa tottunut. On herännyt ajatuksia musiikin tekemisen ja esittämisen jäädyttämisestä. Kumma kyllä, en havaitse näissä mietteissä häivähdyksiä surusta, hitusia katkeruudesta.

Huokaisen vain hymähtäen. Hartiat valahtavat alas. Voisin tehdä vähemmän, voisin tehdä halvemmalla, voisin tehdä nopeammin. Voisin tehdä niin ja näin, joten kuten. Riittäisikö se?

Mitä jos sivuuttaisin oman musiikkini ja keskittyisin tekemään musiikkia muiden kanssa? Tuoreimmat esimerkit yhteistyökuvioista ovat Remu Aaltonen & Skuugi Darlings sekä J. A. Mäki -albumit, jotka julkaistaan syksyllä. Laulan näillä levyillä taustoja, ensimmäisessä soitan myös koskettimia. Mitä jos panostaisinkin vain studiomuusikkouteen? Ehkä keikkareissuille ei tarvitse lähteä, koronan hellittäessäkään.

Paljon on jo tullut tehtyä. Mitä haluaisin vielä tehdä? Ennen kaikkea, mitä tässä enää tarvitsee tehdä… ehkä ei olekaan pakko tehdä! Ehkä ei tarvitsekaan. Jos haluaa, niin voi ja saa. Sitten jos siltä tuntuu.

Nipistäkää! Aivan niinkuin tämä minussa kasvava uusi ihminen tulisi vapauttamaan niistä kahleista ja umpikujista, joita erityisesti oman musiikkini tekemiseen on liittynyt. Ja nyt hän potkaisi.

Taideprojektit ehtii saada valmiiksi myöhemminkin. Ja jos projektini eivät koskaan valmistuisikaan, mitä väliä sillä loppupeleissä olisi? Kysehän ei ole ihmishengestä. En ihmettelisi, jos ennen vanhemmuutta laatimani suunnitelmat menettäisivät merkityksensä. Laittaisin tekeleet takaisin pöytälaatikkoon, pitäisin ne kovalevyjen ja muistitikkujen kätköissä. Hengähtäisin. Vähintäänkin.

Seuraavaa, vuoden viimeistä kolumnia kirjoittaessani olen vanhempi – ja vanhempi! Todennäköisesti olen myös rättiväsynyt, aivan pihalla uudesta elämästä ja lääpälläni uudesta ihmisestä, joka on jo nyt muuttanut minua pysyvästi.

Musiikki ja laulut ovat edelleen minun lapsiani. Iloni ja työni, vastuuni ja vaivani. Ylpeyteni, onneni. Kuten pian syntyvä esikoisemmekin.

Dimi Salo
Kirjoittaja on suomalais-kreikkalainen laulaja-lauluntekijä, muusikko ja musiikkipedagogi.

Pieni ja hento ote / Veikko Nieminen

Julkaistu

PIENI JA HENTO OTE
Säv. ja san. Dave Lindholm
Ensilevytys: Dave Lindholm (1982)

Dave Lindholm oli vuonna 1973 suorittamassa siviilipalvelusta näkövammaisten ammattikoulussa, kun kerran ruokatunnilla tapahtui jotain erityistä. Koulu sijaitsi yhdessä Linnunlaulun huvilassa Helsingissä.

Dave kertoo:

”Näin yhden tytön istumassa yksinään ja ihmettelin, miksei hän mene syömään kuten muut oppilaat. – No, kun en oikein pääse tästä sinne. – Okei. Lähdetään!

Olin siinä vaiheessa jo saattanut näkövammaisia ja tiesin, ettei napata ihmisestä kiinni ja kahlita, vaan annetaan hänen itsensä pitää kiinni ja tulla mukana.

Tämä kokemus jäi mieleen, lähinnä se luottamuksen tunne. Sellaista en ollut kokenut elämässä kertaakaan. Saatoin hänet ruokailuun ja menin hetkeksi pihalle istumaan ja mietin, että tällaistakin on olemassa. Biisinteon kannalta ei kuitenkaan vielä tapahtunut mitään.

70-luvun puolivälin jälkeen kuuntelin paljon venäläisviulistin Viktor Tretyakovin levyttämiä Paganini-juttuja ja italialaisen pianistin Maurizio Pollinin Chopin-etydejä. Jäi itämään ajatus tehdä joskus jotain vastaavaa maailmaa. 80-luvulle tultaessa olikin viritelmää parista eri sovittajasta, mutta ne jutut jäi lähtökuoppiin.

Sitten tapasin Oton (Donner) ja hän sanoi lähtevänsä mielellään messiin. Menin Otolle kylään ja hän kokeili pianolla eri vaihtoehtoja. Istuin ja luin kirjaa ja välillä jotain kommentoin.

Seuraava muistikuva on se, että mentiin Finnvoxin studioon levyttämään Aino-levyä. Tämän biisin teksti oli täysin auki eikä muistakaan ollut juuri mitään, kun biisien pituuttakaan ei vielä tiedetty.

Oton johdolla ja sovittamana neljä soittajaa äänitti albumin jousiosuudet. Olin paikalla ja ehkä jotain tempoa saatoin kommentoida.

Tekstin tähän kirjoitin äänittämön puolella sinä aikana, kun äänittäjällä oli ruokatunti. Viulistit oli jo lähteneet.

Se vuoden 1973 kokemus oli sysäys, mutta se on vain osa biisiä. Aika suoraan tajunnanvirtana sanat paperille tuli. Siinä on tietty tunnelma läpi koko jutun, ja huomaa, ettei ole vaihdettu kesken mitään.

Jotain laulumelodiaa taisi myös olla mielessä. Oma syöminen jäi väliin ja pelkkä kahvi riitti kuten yleensä.

Se on mulle aika tavallista, että joidenkin biisien sanat syntyy vasta studiossa. Harvemmin kuitenkaan ihan ruokatunnilla.

Oton kanssa oli sovittu, missä kohdissa on laulua. Laulettuani tiesin, mikä kitarasaundi toimii. Soitin tosi hiljaa. Vaikka se oli sähkökitara, se sopi hyvin viulujen kanssa. Tuli samanlainen soiva sävy. Täytin kitaralla vain sen, mikä tuntui luontevalta. Kun siinä ei muutenkaan ollut mitään kitarasankaritunnelmaa, ei ollut järkeä soitella koko ajan.

En ollut koskaan tehnyt näin, pelkät viulut pohjalla ja klassinen tempomaailma. Otto pystyi ne jutut selkeyttämään. Hänen kanssaan oli aina tekemisen meininki eikä mitään haahuilua.

Keikoilla en tätä esittänyt ennen 2000-luvun alkua. Silloin oli yhdet hautajaiset Lahdessa ja tuli toive. Karjalaisen Jape (Jarno) oli mukana ja soitti kontrabassoa, mulla akustinen kitara. Sitten 2004 esitin sen Elvis ry:n jutuissa, Lauluntekijäklubilla soolona ja juhlakonsertissa Vantaan ison bändin kanssa. Nykyisin biisi on melkein joka keikalla.

Kiertue Oton ja jousiryhmän kanssa 2008 oli mulle helppoa, kun kaikki kulttuuri-ihmiset halusi jutella Oton kanssa. Tietenkin sujui muutenkin. En kuitenkaan koe tärkeänä pyrkiä sitä toistamaan, vaikka osaajia Suomesta kyllä löytyisi. Mutta olisiko samaa tunnelmaa? On niin paljon, mitä ei pysty mieleisellään tavalla enää toteuttamaan, kun ihmiset on kuolleet tai siinä kunnossa, että ne ei pahemmin enää soita.”

VEIKKO NIEMINEN
Säv. Tapani Kansa ja Hillel Tokazier
San. Tapani Kansa
Ensilevytys: Tapani Kansa (1978)

Tapani Kansan suosituimpia levytyksiä on yhteiskunnallinen kupletti nuoresta työttömästä, jonka rahat riittävät pieneen kahviin linja-autoasemalla. Laulun teksti syntyi keikkamatkan päätteeksi.

”Yhdellä Pohjanmaan keikkareissulla pysähdyin Tampereella Kesoilin yöbaariin teekupposelle ja sämpylälle. Pöytääni tuli juttelemaan nuori mies, joka oli vihainen ihan kaikelle. Ajaessa kotiin Katajanokalle alkoi tekstin idea hahmottua, ja kotona ensitöikseni kirjoitin sanat paperille kynä sauhuten.

Yhteiskunnallisena kehyksenä tarinan takana oli nuorisotyöttömyys, joka oli rysähtänyt uutena ilmiönä. Siihen asti vaikkapa ammattikoulun jälkeen sai heti töitä. Mutta 1975 meillä oli jo 60 000 työtöntä ja heti hätätilahallitus. Työttömyys oli pientä myöhempiin verrattuna, mutta silloin se oli sokki ja koski ensimmäistä kertaa myös nuorisoa.

Lapsesta asti olin seurannut yhteiskunnallisia asioita jopa intohimoisesti. Kotona niistä puhuttiin usein. Isäni Ahti Kansa oli peltiseppä ja työläiskirjailija.

Ensimmäinen levytetty tekstini oli 1974 julkaistu Sä luota päivään nousevaan. Se syntyi, kun olin ehdottanut Toivo Kärjelle, että levyttäisin italialaisen kappaleen Il mondo cambiera.  (säv. Sante Romitelli, alkup. san. Renzo Cioni ja Franco Migliacci). Topi kysyi, kuka tekisi tekstin, kun pojat (Junnu ja Vexi) on lomalla.

Vastasin, että voisin tehdä itse. – Ai jaa! Sen pitää olla sitten jämpti, tuumasi Topi. En tehnyt suoraa käännöstä vaan uuden tekstin samassa hengessä kuin alkuperäinen.

Siitä se alkoi, ja vähitellen aloin tehdä myös originaaleja. Hiukan ennen Veikko Niemistä syntyivät Tulkaa tytöt takaisin sekä Äidin pikkupoika, jonka tekstin tein ruotsinsuomalaisen opettajan Martti Pörhön sävellykseen.

Olen aina tykännyt Pekkarisen, Jurvan ja Tannerin jutuista. Kuplettihenkeen sävelsimme Hillel Tokazierin kanssa myös Veikko Niemisen muutama päivä tekstin syntymisestä. Hillel oli silloin bändini pianisti ja meillä oli yhteisiä biisisessioita.

Teksti on painava, mutta sävellys ei ole pateettinen vaan svengaavan kepeä. Kun sulla on vahva aihe, siitä tulee helposti liian raskas, jos sitä vielä sävelmällä pönkittää.”

Hillel Tokazier kertoo, että heti kun hänellä oli pianon ääressä teksti, lähti kertosäkeen melodia tulemaan.

”Rytmiikka tuli myös samalla, sellainen jatsikas komppi. Tapsalla oli vahva näkemys A-osan melodiasta ja niin se sävellys yhteistyönä syntyi. Siihen tuli tosi hyvä iskelmän rakenne. Hyvä ratkaisu oli myös se vuorottelu, että kertosäe on duuria ja A-osat mollia.

Teimme pelkällä pianolla ja laululla myös demon, joka lähetettiin euroviisukarsintoihin. Se oli tiettävästi aika hilkulla päästä sinne.”

Levytys äänitettiin Takomon studiolla Antti Hyvärisen johdolla ja sovituksena. Tapani Kansa valitsi laulaessaan ja viheltäessään esityksenkin tyylilajiksi kuplettirallin kepeyden.

”Kaikenlaista huumorinpläjäystä tuli mukaan. Esityksen huolettomuus on tarkoitettu kuvaamaan sitä, kuinka kevyesti moniin vakaviin asioihin suhtaudutaan. Että antaa olla vaan, rintintin. Porukat pyörii tuolla lyöden ranttaliksi mutta täynnä vihaa ja katkeruutta, kun ei ole paikkaa aikuistumisen kynnyksellä”, Kansa sanoo.

Hillel Tokazier kertoo esimerkin laulun nykyisestä kulttiklassikon asemasta:

“Joku vuosi sitten keikalla ryhmä nuoria tuli pyytämään, että soittaisin tämän. Kun ihmettelin, mistä muistavat, niin vastasivat, että tämä kuuluu heillä samaan sarjaan kuin Aikuinen nainen.”

…

Jutussa mainitut kappaleet
Il mondo cambiera: säv. Sante Romitelli, alkup. san. Renzo Cioni ja Franco Migliacci
Aikuinen nainen: säv. Gaetano Savio, alkup. san. Amerigo Cassella, suom. san. Kaisu Liuhala

 

Tekijänoikeuslaki uudistuu. Miksi ja miten?

Julkaistu

Euroopan Unionin laatima DSM-direktiivi edellyttää jäsenmailta huomattavia parannuksia tekijöiden asemaan digitaalisilla markkinoilla. Se turvaa tekijänoikeudet ilmaisunvapautta ja muita perusoikeuksia kunnioittaen.

Kaikkien EU-maiden on tarkasteltava tekijänoikeuslakejaan siitä näkökulmasta, toteutuuko niissä DSM-direktiivin sisältö. Jos ei toteudu, on lakia muutettava. EU hyväksyi direktiivin huhtikuussa 2019. Jäsenmailla oli kaksi vuotta aikaa viedä se osaksi kansallista lainsäädäntöään.

Suomi on myöhässä määräajasta. Tämänhetkisen tiedon mukaan hallituksen esitys DSM-direktiivin toimeenpanosta on eduskuntakäsittelyssä joulukuussa 2021.

Tekijäfoorumi esittää nyt ratkaisuja, joilla EU:n DSM-direktiivin tavoitteet voidaan toteuttaa Suomessa.

Yhteinen sopiminen luovien alojen turvaksi

Suomessa voimassa oleva tekijänoikeuslaki ei takaa asianmukaista ja oikeasuhteista korvausta tekijöille DSM-direktiivin (artikla 18) edellyttävin tavoin. Nykyisellä korvaustasolla ei tule toimeen. Ilman tekijöitä ei ole sisältöjä, Tekijäfoorumi muistuttaa.

Ratkaisuksi ongelmaan se esittää, että asianmukaisen ja oikeasuhteisen korvauksen periaate toteutetaan käytännössä kollektiivisopimuksilla. Kollektiivisopiminen on työehtosopimusten kaltaista vähimmäisehdoista sopimista itsensätyöllistäjille ja työsuhteessa oleville tekijöille. Sitä voidaan käyttää esimerkiksi kustannussopimuksissa, levytyssopimuksissa ja näyttelijöiden työehtosopimuksissa.

Musiikintekijöiden hallituksen puheenjohtaja Kaija Kärkinen toteaa, että kollektiivisen sopimisen merkitys yksittäiselle tekijälle on aivan olennainen.

”Musiikkialalla tämä kollektiivihallinnointi onkin monia muita aloja paremmalla tolalla tekijänoikeusjärjestöjen, kuten Teoston, olemassaolon takia. Yksittäinen tekijä ei voi kerätä tekijänoikeuskorvauksiaan maailmalta. Hän ei voi tietää, missä kaikkialla hänen teoksiaan käytetään,” Kärkinen sanoo.

Olisi olennaista, että taitelija voisi keskittyä omaan tekemiseen, ei taksojen neuvottelemiseen. Musiikintekijöiden kohdalla kollektiivinen sopiminen tarkoittaa esimerkiksi alan sitoutumista mallikustannussopimuksiin.

”Ja toinen esimerkki: vaikkapa elokuvasäveltäjillä voisi tulevaisuudessa olla taho, joka neuvottelisi alalle vähimmäisehdot”, pohtii Musiikintekijöiden toiminnanjohtaja Aku Toivonen.

Eurooppalainen kilpailuoikeus ei estä itsensätyöllistäjiä sopimasta kollektiivisesti. Kollektiivisopimuksia tehty esimerkiksi Ruotsissa, Tanskassa, Saksassa ja Irlannissa.

Ilman tietoa ei voi neuvotella

Monilla aloilla tekijät saavat puutteellisesti tai eivät saa ollenkaan tietoja teostensa käytöstä ja siitä kertyneestä tulosta. DSM-direktiivin avoimuusvelvoite (artikla 19) ei siis toteudu. Avoimuusvelvoitteen mukaan tekijöiden on saatava vähintään kerran vuodessa (kunkin alan erityispiirteet huomioon ottaen) kattavat tiedot teostensa ja esitystensä hyödyntämisestä ja siitä syntyneistä tuloista ja korvauksista.

Tekijäfoorumi katsoo, että tämä avoimuusvelvoite tulee kirjata Suomen tekijänoikeuslakiin ”pakottavassa muodossa”. Avoimuusvelvoitteen toteuttamisen yksityiskohdat taasen kirjattaisiin alakohtaisiin kollektiivisopimuksiin.

”Meidän alalla tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että levy-yhtiöillä olisi laissa säädetty velvollisuus toimittaa levyjen rojaltierittelyt tekijöille ja artisteille säännöllisesti”, Kaija Kärkinen sanoo.

DSM-direktiivi vahvistaa tekijöiden ja esittävien taiteilijoiden neuvotteluoikeuksia. Tekijöillä ja esittävillä taiteilijoilla tulee olla oikeus vaatia asianmukainen ja sopiva lisäkorvaus sopimusosapuolelta silloin, kun alun perin sovittu korvaus osoittautuu suhteettoman pieneksi verrattuna kaikkiin teosten hyödyntämisestä myöhemmin syntyneisiin tuloihin. Tämä ”sopimuksen kohtuullistamismekanismi” on kirjattu artiklaan 20.

”Tämä antaa tekijälle oikeuden esimerkiksi neuvotella uran alkupuolella tehtyjä sopimuksia myöhemmin uudelleen”, Aku Toivonen täsmentää.

Tekijäfoorumi katsoo, että nykyinen tekijänoikeuslakimme ei vastaa direktiivin edellytyksiin ja ehdottaa, että kohtuullistamisesta säädettäisiin erillisellä momentilla (tekijänoikeuslain pykälässä 29).

Oikeudet takaisin tekijöille, jos teosta ei hyödynnetä

DSM-direktiivin (artikla 22) mukaan tekijöillä ja esittävillä taiteilijoilla tulee olla oikeus peruuttaa sopimus kohtuullisen ajan kuluttua, ellei teosta tai esitystä ei ole hyödynnetty. Tekijäfoorumi esittää, että alakohtaisilla kollektiivisopimuksilla voitaisiin määritellä, milloin teosta ei ole hyödynnetty kohtuullisessa ajassa.

”Musiikkialalla tämä tarkoittaa konkreettisesti esimerkiksi sitä, että kustannussopimuksen voisi purkaa, jos teosta ei hyödynnetä”, Aku Toivonen valottaa.

Kohtuutta ilman käräjöintiä

Riitatilanteet voisi Tekijäfoorumin mielestä sovitella opetus- ja kulttuuriministeriön alaisessa lautakunnassa. Tällä hetkellä Suomesta puuttuu direktiivin edellyttämä oikeuskäsittelylle vaihtoehtoinen riitojenratkaisumenettely (artikla 21).

”Musiikkipuolella tosin onkin jo olemassa Teoston sovittelutoimikunta, joka vertaisarviointina antaa lausuntoja tekijöiden tai tekijöiden ja kustantajien välisistä riitatilanteista. Tästä on hyviä kokemuksia”, Aku Toivonen sanoo.

”Se, mitä valmistelusta nyt tiedetään, on huolestuttavaa”, sanoo Kaija Kärkinen.

Opetus- ja kulttuuriministeriössä DSM-direktiivin työryhmä valmistelee esityksen, joka viedään hallituksen kautta eduskuntaan.

”Se, mitä valmistelusta nyt tiedetään, on huolestuttavaa”, sanoo Kaija Kärkinen.

Hän viittaa joulukuussa 2020 järjestettyyn kuulemistilaisuuteen, jossa opetus- ja kulttuuriministeriön valmisteleva virkamies esitteli suunnitelmaa DSM-direktiivin 17. artiklan täytäntöönpanosta. Nimenomainen artikla on musiikintekijöiden kannalta konkreettinen ja tärkeä. Sillä EU haluaa eroon arvokuiluksi kutsutusta ilmiöstä.

Alustapalvelut, kuten YouTube ovat perustaneet toimintansa vastuuvapauteen (ns. Safe Harbour), joka on luotu teosten passiivisia säilytyspaikkoja varten (esim. pilvipalvelut, web-hotellit). EU katsoo nyt, että YouTuben kaltaisten alustapalvelujen toiminta on teosten yleisölle välittämistä. Näin ollen alustapalvelut eivät saa julkaista teoksia ilman oikeudenhaltijoiden lupaa.

”Kun YouTuben, Facebookin ja muiden palveluntarjoajien bisnes perustuu täysin toisten tekemään sisältöön, ne eivät voi enää vältellä vastuutaan neuvotella kohtuullisista korvauksista oikeudenhaltijoiden kanssa”, Kaija Kärkinen toteaa.

OKM:n esittelemässä ehdotuksessa alustapalvelujen vastuu tekijänoikeusloukkauksesta
alkaisi vasta sillä hetkellä, kun se vastaanottaa yksilöidyn aineiston poistopyynnön oikeudenhaltijalta.

Luovan työn tekijöiden ja yrittäjien yhteistyöverkosto Lyhty on antanut edotuksesta lausunnon, missä se toteaa, että ehdotettu malli loisi juridisen porsaanreiän, joka mahdollistaisi laajamittaisen luvattoman ja korvauksettoman teosten käytön. Kuka tahansa voisi ladata mitä tahansa aineistoa verkkosisällönjakopalveluun, minkä jälkeen seuraisi aina palvelutarjoajan ja oikeudenhaltijan välisestä ilmoitus / vastaus ‐prosessista johtuva viive ennen aineiston poistamista.

Lyhty katsoo, että ministeriön malli ylläpitäisi juuri sitä markkinahäiriötä, josta direktiivin avulla oli tarkoitus päästä eroon.

Lastenmusiikki vei miehen

Julkaistu

Alku

”The Beatles oli lapsuuteni musiikkia. Sen melodiat ja stemmat on tatuoitu minuun kiinni niin, että ne heijastuvat musiikistani vieläkin jollain tasolla.

Lapsena soitin lelukitaraa peilin edessä ja riparilla komppasin veisuja kitaralla. Bänditoiminta alkoi tuolloin. Soitan kitaraa, pianoa, ukulelea, mandoliinia kontrabassoa, mutta en ole virtuoosi missään.

Omien biisien tekeminen sai alkunsa ajatuksesta, että koska en ole maailman paras muusikko, kannattaa tehdä itse se musiikki, mitä esittää. Että ehkä mä voisin olla maailman paras omien laulujeni tulkki.

Johtuuko tarve tehdä omaa musiikkia narsismista?  Vai mistä tulee se pakonomainen tarve jakaa toisille tuntemuksiaan? Tällaisia olen pohtinut.”

Luovuus

”Pidän luovuutta yllä kuuntelemalla tosi paljon erilaista musiikkia, katsomalla leffoja ja lukemalla kirjoja. Mulla on Tampereen yliopiston Radio Moreenissa Macoboxi – musiikin erikoisohjelma, jossa haastattelen alan ihmisiä. Näistä keskusteluista olen saanut tosi paljon ajatuksia omaankin tekemiseen.

Pidän biisintekoa leikkimisenä, joka muuttuu enemmän työksi vasta sitten, kun mennään studioon.”

Onnistumiset

”Yksi aivan käänteentekevät asia tapahtui vuonna 2011. Olin julkaissut omakustanteena toisen soololevyni Pari suhdetta. Lähetin levyn Ylelle, ja toimittaja Jukka Haarma bongasi sen kuunteluun kansikuvan perusteella. Sokea piste -biisi pääsi soittolistalle. Se olikin sitten vuoden toiseksi soitetuin Radio Suomessa, ja koko Yleisradion viidenneksi soitetuin.

Olin silloin 46-vuotias ja ajatellut lopettavani musiikin julkaisemisen siihen omakustanteeseen. Vanhin lapsuudenystäväni sanoi, että en saa lopettaa nyt, kun tapahtui se mitä olin aina toivonut. Hän sanoi, että nyt se työ vasta alkaa. Näin sitten kävikin. Tein lisää levyjä, joista poimittiin biisejä Ylen radiosoittoon, ja jotka pääsivät viralliselle albumilistallekin.”

Ihmiset

”Onnistumisena pidän myös sitä, että olen löytänyt ympärilleni oikeat ihmiset. Olen saanut aina  soittaa itseäni parempien muusikoiden kanssa. Olen ympäröity ihmisillä, jotka saa mut loistamaan. Ilman heitä en olisi mitään.

Tuottajani, bändini kitaristin ja hyvän ystäväni Janne Saksan kanssa ollaan laitettu ulos, siis albumeilleni, jo 115 biisiä. En olisi päässyt näin pitkälle ilman häntä. Mieletön lahjakkuus.

Bändissäni hänen lisäkseen soittavat Sakari Löytty, rummut, ja Sakari Tiikkaja, basso.”

Haasteet

”Tänä päivänä on hankala saada omalle bändilleni keikkoja, jotka olisivat taloudellisesti kannattavia. Bilebändit, joissa laulan covereita, ovat sitten asia erikseen.

Tuntuu, että musa-alalla jokainen kaltaiseni pieni tekijä on yksityisyrittäjä, joka on samaan aikaan toimitusjohtaja, talonmies, autonkuljettaja ja mediavastaava. Taloudellinen vastuu on paljolti itsellä, ja musiikin julkaiseminen on aika nappikauppaa tänä päivänä. Radiosoitosta saatavat Teosto- ja Gramex-korvaukset ovat siksi äärimmäisen tärkeitä.

Lauluntekoprosessissa haastavinta ovat sanoitukset. Musiikillinen keksiminen on niin paljon helpompaa. On myös helpompi aavistaa, millainen rytmi ja sävel vetoavat tai eivät vetoa ihmisiin. Mutta että mikä teksti kolahtaa – sitä ei voi tietää. Koen, että suomalainen yleisö arvostaa hyviä sanoituksia.”

Mentorointi

”En hirveästi aiemmin tykännyt lastenmusiikista, mutta halusin lähteä tekemään sitä – olenhan ammatiltani opettaja. Halusin haastaa itseäni tekemään sellaisia lastenlauluja, jotka kiinnostavat itseäni. Tekstittäjäksi sain Jaakko Löytyn.

Olin mukana Musiikintekijöiden mentorointiohjelmassa vuonna 2020. Soili Perkiö, säveltäjä ja musiikkikasvatuksen lehtori, valitsi minut mentoroitavakseen kuunneltuaan tekemiäni lastenlauluja. Häneltä sain mentorointivuoden aikana todella paljon tietotaitoa lastenlaulujen kirjoittamisesta, esittämisestä ja koko lastenmusiikkikentästä. Vinkkejä tuli ihan liukuhihnalta ja ote oli rakentava.

Mentorointivuosi oli minulle todella antoisa ja käänteentekevä. Sen myötä sain tehtyä ensimmäisen lastenlevyni Siistii! Se oli Emma-ehdokkaana.

Haluan tässä kehua Musiikintekijät ry:tä. Olen saanut Musiikintekijöiden rahastolta useamman työskentelystipendin, päässyt Austiniin The House of Songs -taloon ja sitten vielä tämä mentorointistipendi. Ihan käsittämätöntä. En tiedä, miksi liityin jäseneksi vasta muutama vuosi sitten. Olisi pitänyt liittyä jo aiemmin.

Toinen mentorini on lapsuudenystäväni, muusikko J-P Virtanen, joka epätoivon hetkissä muistuttaa mua siitä, kuinka paljon olen saanut aikaan. Me taiteilijat ollaan välillä epävarmoja siitä, mitä me tehdään. Mentorointi on tosi tärkeää.”

Nyt

”Siistii!-levyn Emma-ehdokkuuden innoittamana halusin tehdä toisenkin lastenlevyn. Ikään kuin jatko-osan – ja vielä paremman lastenlevyn. Paremmuus tarkoittaa tässä sitä, että aikaa on käytetty enemmän ja sovituksia mietitty vielä monipuolisemmin. Olen tästä tosi iloinen ja ylpeä!

Levy julkaistiin lokakuun 1. päivänä sai nimekseen Kutkutusta. Tässäkin sanoitukset ovat Jaakko Löytyn, sävellykset minun ja tuotanto Janne Saksan.”

Tavoitteet

”Poikani sanoi joskus, että isä, tolla musiikilla sä saat aina ystäviä, mutta jos haluat tulla kuuluisaksi sun pitää tehdä rokkia. Mä kysyin kumpi on tärkeämpää; saada ystäviä vai tulla kuuluisaksi.

Menestyminen on mielestäni sitä, että saa tehdä niitä juttuja, joista tykkää. Sitä linjaa olen yrittänyt pitää. Tosin olen siitä onnellisessa asemassa, että mulla on muitakin töitä kuin musiikki. Olisin varmaan saanut hermoromahduksen, jos olisin taloudellisesti riippuvainen pelkästään musiikista.”

5 vuoden päästä

 ”En tiedä, missä olen musiikintekijänä viiden vuoden kuluttua. Voin sanoa, että välillä jopa pelottaa, että kuinka kauan luovuutta löytyy. Toisaalta olen studiomarcomaani ja keksin kyllä jotakin projektia aina. Eräs ystäväni sanoi mua sinnikkääksi. Se on varmaan totta.”

Motto

“Nobody is perfect. I am Nobody.”

Jutussa mainitut biisit: Sokea piste, säv. Maco Oey, san. Maco Oey, Jarmo Lampela

Tee se itse!

Julkaistu

Hongkong, Kolumbia, Japani, Etelä-Korea, Kanada, Venäjä, useat Euroopan maat ja tietenkin kaikki Pohjoismaat. Maija Kauhasen keikkakalenteri muutaman viime vuoden ajalta näyttää, että pääosa töistä on ulkomailla.

”Haaveilin jo parikymppisenä kansainvälisestä urasta. Tai järkeilin, ettei kanteleensoitolla tai ylipäätään kansanmusiikilla voi elää, jos tekee töitä pelkästään Suomessa”, hän kertoo.

Syksyllä 2019 Kauhanen jäi keikkatauolle kolmen vuoden tiiviin keikkarupeaman jälkeen. Hän aikoi valmistella uutta soolomusiikkia työhuoneella ja uudessa, ikiomassa kodissa Helsingin Kalliossa. Ja tehdä biisinteko-  ja keikkareissuja ulkomaille.

Sitten tuli pandemia. Kevät 2020 menikin lähinnä nukkuessa.

”On vaikeaa luoda uutta, kun ei ole mitään näkymiä tulevaisuuteen. Lamaannuin. Olin varmaan kuusi viikkoa soittamattakin ja kun yritin aloittaa, sain rakot sormiini. Ihan kuin lapsena.”

KANTELEESEEN Maija tutustui ensin musiikkileikkikoulussa. Opettaja huomasi hänen lahjakkuutensa ja oli sitä mieltä, että tämä tyttö täytyy laittaa musiikkiopistoon. Maijan vanhemmat tarttuivat ideaan.

”Olen meidän perheen vanhin lapsi. Mun jälkeen myös kaikki sisarukseni menivät musiikkiopistoon.”

Maijalle oli luontevaa jatkaa musiikkiopistossakin kanteleen kanssa. Kantele kun ei piittaa siitä, että soittajalta puuttuu puolet pikkusormesta lapsuuden tapaturman takia.

”Sen kanssa pystyy luovimaan ihan hyvin.”

Järvenpään musiikkiopistosta tie vei Sibelius-Akatemian nuorisolinjalle, Sibelius-lukioon, Kaustiselle Ala-Könni-opistoon ja Sibelius-Akatemian kansanmusiikkilinjalle. Kauhanen valmistui musiikin maisteriksi vuonna 2015.

”Joskus kandiopintojen aikaan aloin tosissani miettiä, haluanko tehdä tätä. Totesin, että kyllä mä haluan. Valintaani ei ole koskaan kyseenalaistettu missään. Meillä kotona on aina pidetty tärkeänä, että saa tehdä sitä, mistä tykkää. Vasta opiskelukavereiltani kuulin, että tätä ammatinvalintaa voidaan pitää haahuiluna.”

Kauhanen ei ole jäänyt odottelemaan, että hänet löydetään tai että häntä pyydetään mukaan juttuihin. Jos kanteleensoittajana tekisi niin, saisi odotella ikuisesti. Oli tartuttava toimeen ja järjestettävä itselleen töitä jo opiskeluaikana.

”Yhtenä kesänä tehtiin kaverin kanssa varmaan jotain 150 vanhainkotikeikkaa. Siinä tuli harjoiteltua se keikkamyynti. Ja kun kantele ei ole varsinainen bändisoitin, niin bändit oli perustettava itse.”

KANSAINVÄLISEN uran Kauhanen aloitti tutkimalla kokeneempien kollegojen keikkakalentereita. Hän lähestyi festivaaleja, joilla nämä esiintyivät.

”Saatoin myös ilmoittautua kansainvälisille festareille vapaaehtoistöihin. Päivisin laittelin tuntikausia penkkejä katsomoihin. Iltaisin sain hengailla ja verkostoitua”, Kauhanen kertoo.

”Itsensä markkinoiminen ja myyminen uran alussa on aikamoista hommaa. Sitä saattoi lähettää satoja sähköposteja ja saada viisi keikkaa.”

Keikkamyyjä ja agentuuri tulivat mukaan Kauhasen kuvioihin 2017. Se vapautti kanteletaitelijan aikaa luovaan työhön.

”Mulla on myös muutama mentori, joiden kanssa pallottelen omia juttujani. Ja itse mentoroin muutamaa maisteriopiskelijaa. Saatetaan lähteä ihan siitä, että biografian ja teknisen raiderin pitää olla kunnossa. Tai siitä, että mihin verkostoitumistapahtumiin kannattaa osallistua ja miten.”

Maija Kauhanen on myös yksi Musiikintekijöiden mentoreista vuonna 2022. Hän valitsee yhden henkilön hakemusten perusteella mentoroitavakseen.

”Olen tästä mahdollisuudesta todella innoissani. Minusta on ihanaa olla avuksi muille.”

SÄVELTÄMISTÄ ja sanoittamista Kauhanen on harjoitellut lapsesta asti.

”Mulle on ollut ihan yllätys, että kaikki muusikot ei tee niin. Kansanmusiikkipedagogiikkaan kuuluu se, että tehdään itse. Mun läksyt oli jo musiikkiopistossakin sitä, että harjoittele toi kappale ja tee lisäksi oma biisi. Kanteletunneilla myös aina lauletaan ja säestetään itseä. Tehdään biiseihin omia sovituksia, soinnutuksia ja sanoja. Sekoitetaan kansanmusiikkia omaan musiikkiin.”

Raivopyörä, Maija Kauhasen ensimmäinen soololevy, julkaistiin vuonna 2017. Se sai Etno-Emman, ja Suomen arvostelijain liitto myönsi Kauhaselle Kritiikin Kannukset -palkinnon. Se on tunnustus taiteellisesta läpimurrosta.

Raivopyörällä Kauhanen käsittelee naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Kappaleet ovat sekoituksia kansanperinteestä ja Kauhasen omista sanoista ja sävelistä.

”Esimerkiksi Raivopyörä-kappaleeseen olen poiminut ajattomilta tuntuvia laineja perinnelauluista ja rakentanut niistä oman tarinani. Sävellyksen olen rakentanut

parin tahdin mittaisen runolauluteeman ympärille. Se on kansanmusiikissa ihan yleinen työtapa. Lopputulos on lähes kymmenminuuttinen ja polyrytminen teos.”

Maija Kauhasen pandemia-ajan residenssi sijaitsee Espoon Nuuksiossa järven rannalla. Kuva: Sanna Korkee

SYYSKUUSSA 2021 tie Maija Kauhasen luo mutkittelee peltojen ja metsien läpi keskelle ei mitään – ainakin Kalliosta katsoen. Ollaan Espoon Nuuksiossa järven rannalla, Kauhasen ”pandemia-ajan residenssissä”, joka on neljän ihmisen kimppakoti.

”Mä aloin tuntea itseni tosi yksinäiseksi siellä Kalliossa. Olen tottunut reissaamaan keikoilla ja kun en reissaa, tapaan ystäviä, teen töitä kahviloissa ja elän aika aktiivista elämää”, Maija kertoo.

”Kaikki tuo otettiin pois.”

Nuuksion omakotitalossa asuu kolme ihmistä. Maijalla on käytössään erillinen rakennus, jossa on kylppäri sekä makkarin ja työtilan virkaa tekevä huone. Kallion-kotinsa hän on laittanut vuokralle.

”En ole varsinainen luontoihminen, mutta kyllä mä olen nauttinut täällä olosta. Aamu-uinneista ja laiturilla istuskelusta. Ja siitä, että on voinut tehdä vaikka aamuimproja kun soittimet on olleet tässä kotona. Ja on ollut ihanaa tutustua näihin ihmisiin täällä!”

Mutta koska Maija tykkää vaihtaa maisemaa, tuntuu paluu kotiin Kallioon oikein hyvältä 9 kuukauden maalla asumisen jälkeen. Uutta musiikkia on syntynyt ja toisen sooloalbumin äänitykset ovat aluillaan.

”Nyt mietin, mitä näistä tarinoista haluan laittaa levylle. Aihioita ja materiaalia on varmaankin kolmen levyn verran. Haluan edelleen tehdä niin, että äänitetään yhtä aikaa laulu, perkussiot ja kantele. Sitten jotakin päälleäänityksiä. Liven tuntu kiehtoo tässä soolomateriaalissa.”

SOOLOURANSA lisäksi Maija on mukana useissa bändeissä ja projekteissa esiintyjänä sekä musiikintekijänä.  Tällä hetkellä aktiivisesti työn alla ovat Okra Playground -yhtyeen kolmas albumi sekä äänitykset yhteistyöartistien levyille Britteihin sekä Ruotsiin.

Taiken kolmevuotinen taitelija-apuraha päättyy vuodenvaihteessa. Sen jälkeen Kauhanen on taloudellisesti aikalailla tyhjän päällä.

”Tähän aikaan syksystä yleensä tietää seuraavan vuoden aikataulut aika tarkkaan. Nyt ei ole tiedossa oikein mitään.”

Toisaalta ulkomaan soolokeikkoja on alkanut ilmaantua lyhyelläkin, noin kuukauden varoajalla. Ja tottuneena reissaajana Kauhasen on helppo pakata settinsä mukaan ja lähteä matkaan.

”Jos tässä maailmantilanteessa yrittäisi vasta rakennella tätä hommaa, niin kyllä olisi vaikeaa. Että siinä mielessä on kyllä asiat kivasti.”

5 x set up

Maija Kauhasen tuulikellot. Kuva: Sanna Korkee
”Tuulikellot ovat viehättäviä ja niistä saa rakennettua mielenkiintoisia saundimaailmoja.”

Kauhasen kanteleet ovat itse tehtyjä. Kuva: Sanna Korkee
”Isä on opetellut tekemään mulle kanteleita. Ne värjätään yhdessä visioni mukaisesti ja äiti on suunnitellut kanteleisiin kaikuaukkojen kuvioita.”

Perkussiosettiin kuuluu erilaisia emalikulhoja. Kuva: Sanna Korkee
”Olen ostanut nettikirppiksiltä kaikenlaisia emalikulhoja ja pottia perkussiosettiini. Näitä voi soittaa myös jousella.”

Isä rakensi Kauhaselle toiveiden mukaisen mandokitaran. Kuva: Sanna Korkee
”Olen ryhtynyt opettelemaan kitaransoittoa. Isäni rakensi tämän mandokitaran.”

Väriä elämään! Kynsilakat, keikkakengät sekä teipit, joilla Kauhanen koristelee tavaroitaan. Kuva: Sanna Korkee
”Saan iloa pienistä asioista ja väreistä. Tässä kynsilakat, keikkakengät sekä teipit, joilla koristelen tavaroitani.”