EN | SVE
Yhteystiedot Contact
Tilaa Musiikintekijä-lehti
Haku

Musiikintekijöiden etujärjestö

Vuosi vaihtui - ja YEL-tarkistukset tulevat

Tekijä: Nina Lith

Vuosi vaihtui – ja YEL-tarkistukset tulevat

Julkaistu

Yhteistyökumppanimme MYRY (Mikro- ja yksinyrittäjät ry) on laatinut selkeät toimintaohjeet erityisesti pien- ja yksinyrittäjien näkökulmasta.

Ensiapuneuvo: Älä hätäile!

  • Odota eläkelaitoksen yhteydenottoa. Maksusi ei nouse sinun tietämättäsi.
  • Tarkkaile tilannetta ja voit myös käydä katsomassa oman eläkelaitoksesi sivuilta omat tietosi.

Liity nyt MYRYn jäseneksi Suomen Musiikintekijöiden jäsenetuhintaan! Saat jäsenmaksun puoleen hintaan kun kerrot hakemuslomakkeessa olevasi Suomen Musiikintekijöiden jäsen. MYRYn vuosimaksu on 35 euroa.

Lue selkeät YEL-ohjeet pien- ja yksinyrittäjille

Muutakin kuin pelkkää juhlaa

Julkaistu

Kiitos menneestä vuodesta ja paljon kaikkea hyvää tulevaan. Musiikintekijöihin liittyi 84 uutta jäsentä vuonna 2023. Se on ennätysmäärä yhdistyksen koko historian aikana – voisiko jo sanoa pitkän historian? Musiikintekijät täyttää nimittäin lokakuussa 70 vuotta. Loppuvuodesta 2024 on jäsenille luvassa juhlaa, ja sen valmistelut on aloitettu jo hyvissä ajoin. Musiikintekijöiden toimiston väki ja hallitus ahkeroivat myös edunvalvontajärjestön ydinasioiden parissa. Toimintaa ohjaa tärkeä visio: ”musiikin tekeminen on taloudellisesti mielekäs ja yhteiskunnallisesti arvostettu ammatti, joka perustuu toimivaan tekijänoikeusjärjestelmään”.

Musiikintekijät on voittoa tavoittelematon musiikintekemisen ammattilaisten (säveltäjät, sanoittajat ja sovittajat) etujärjestö, jonka toiminnan linjauksista päätetään yhdessä jäsenkokouksissa. Jäsenet myös valitsevat edustajat Musiikintekijöiden hallitukseen, joka on järjestön ”ylin päättävä elin”. Jäseniä on reilut 1200.

Toiminnan ydintä ovat edunvalvonta ja jäsenpalvelut. Yhteisöllistä edunvalvontaa on vaikuttamistyö, jolla esimerkiksi edistetään lakimuutoksia. Yksilöllistä edunvalvontaa on esimerkiksi jäsenille tarjolla oleva sopimusneuvonta. Jäsenpalveluissa puolestaan keskitytään ammattiosaamiseen: musiikintekijöiden tapahtumat tarjoavat jäsenille mahdollisuuksia kehittää osaamistaan ja muodostaa ammatillisesti tärkeitä verkostoja.

Tulevista tapahtumista kalenteriin voi jo nyt laittaa Musiikintekijöiden päivän 23.4.2024. Se järjestettiin viime keväänä ensimmäisen kerran kokopäiväisenä. Osallistujilta saadun rakentavan palautteen perusteella todettiin, että uusi konsepti toimii. Myös kevään 2024 Musiikintekijöiden päivässä on aamusta alkaen ohjelmaa, kuten ammattiin liittyviä seminaareja ja workshopeja.

Samana päivänä on myös kevätkokous. Se on sikäli historiallinen, että jäsenistö valitsee seuraajan Kaija Kärkiselle, joka on toiminut Musiikintekijöiden hallituksen puheenjohtajana vuodesta 2012. Haastattelussa Kaija Kärkinen kertoo edunvalvontatyöstä, summaa puheenjohtajakauttaan ja painottaa, että järjestötyössä tärkeintä on halu vaikuttaa yhteisiin asioihin: ”tekemällä ja kyselemällä oppii, jos tahtoa on”.

Teostokin on voittoa tavoittelematon järjestö, jonka jäsenkokouksissa valitaan hallitus ja päätetään yhdessä toiminnan linjauksista. Teoston asiakkuus ei ole sama asia kuin jäsenyys, vaan jäsenyyttä tulee hakea erikseen. Musiikintekijät kannustaakin uusia ja jo pidempään matkassaan olleita jäseniään hakemaan myös Teoston jäsenyyttä. Teosto ottaa jäsenhakemuksia vastaan ympäri vuoden, eikä peri jäsenmaksua.

Teoston ajankohtaisista kuulumisista, kuten Teosto-säätiön perustamisesta, kertoo Musiikintekijöiden toiminnanjohtaja Aku Toivonen kolumnissaan.

Sanna Korkee
Kirjoittaja on Musiikintekijä-lehden päätoimittaja.

Tekoäly musiikissa: apuväline, työtoveri vai kilpailija?

Julkaistu

The Beatlesilta ilmestyi uusi kappale syksyllä 2023. Now and Then todella on John Lennonin kirjoittama ja esittämä kappale, ja se on saatu kasaan yhtyeen elossa olevien ja haudan takaa musisoivien jäsenien yhteistyöllä – uuden tekoälyteknologian avulla. Mutta vieläkin hämmästyttävämpää on, että ensi syksynäkin Beatlesilta voisi ilmestyä uusi kappale. Ja sitä seuraavana, tai vaikka joka ikinen päivä. Ainakin teknisesti tämä on mahdollista, ja laatu paranee huimaa vauhtia.

Eihän kyseessä toki enää olisi oikea The Beatles, vaan heidän musiikkiaan imitoiva koneoppimisjärjestelmä. Mutta entä jos se tuottaisi kappaleita, joista kuuntelijat löytäisivät kauneutta ja merkityksellisyyttä? Tällainen kokemus syntyisi todennäköisemmin, jos ei paljastettaisi, että kaiken takana on vain kone.

Taidekokemukseen nimittäin kuuluu oleellisesti ajatus siitä, että taiteilijalla on jokin tarkoitusperä teoksen luodessaan. Sitä tekoäly ei voi koskaan saavuttaa. Älyä siinä mielessä kuin me sen käsitämme – taiteesta puhumattakaan – tekoälyllä ei ole.

…

Generatiiviseen tekoälyyn perustuvat sävellysohjelmat toimivat samalla periaatteella kuin laajat kielimallit: ennustavat miten kappale voisi jatkua. Mutta toisin kuin kielellä, musiikilla ei ole semantiikkaa. Sävelillä ei ole merkityksiä samaan tapaan kuin sanoilla on. Toisinaan kielimallit ”hallusinoivat” varmoina faktoina täysin perättömiä väitteitä, ja kuvageneraattoreille tuottaa suuria vaikeuksia niinkin yksinkertaiselta tuntuva seikka, että ihmiskädessä on viisi sormea.

Musiikkia tuottavilla sovelluksilla sen sijaan ei ole vaaraa sortua vastaavanlaisiin virheisiin, koska musiikkia eivät rajoita yhtä tiukat säännöt kuin kieltä tai kuvia. Toisaalta voidaan ajatella, että juuri sääntöjen noudattamisessa tekoäly on vahvoilla, eli siinä mielessä musiikki antaa tekoälylle vielä kovemman pähkinän purtavaksi.

…

Eettiset kysymykset, jotka liittyvät generatiiviseen tekoälyyn, ovat kuitenkin kaikilla luovilla aloilla melko samanlaisia. Tekoäly tulee mullistamaan alat, joilla luodaan jokapäiväistä luovaa sisältöä. Kun yritys ennen järjesti tapahtuman, se palkkasi graafikon hoitamaan ulkoasun, tekstisuunnittelijan tuottamaan sisällön ja säveltäjän luomaan äänitaustan. Tulevaisuuden yritys pääsee paljon halvemmalla, kun yksi ja sama ihminen voi hoitaa koneoppimismallien avulla kaikki kolme tehtävää, jotka ennen vaativat kolmen alan ammattilaisia.

Taideteollisuuden työntekijöille tämä on valtava muutos, eikä kukaan osaa vielä sanoa mitä kenenkin pitäisi opetella. Varmasti ainakin joustavuutta ja avointa mieltä sille missä taiteilijuuden ja teknologian rajat kulkevat.

…

Harrastelijalle tekoäly sen sijaan avaa monia ovia ja tukee luovuutta, koska sen avulla on helppo päästä alkuun. Kuka tahansa voi innostua säveltämään Boomyn avulla, runoilemaan Chat-GPT:llä tai luomaan kuvia DALL-E:n avulla. Harrastus voi tuoda iloa ja kenties rohkaista myös taiteenalojen pariin ilman tekoälyä.

Vapaaseen taiteeseen tekoäly ei vaikuta yhtä suoraviivaisesti – vaikka taidekenttäkään ei säily koskemattomana. Tekoälystä voi parhaimmillaan tulla apuväline, joka esittää olevansa työtoveri. Sen avulla voi tehdä nopeasti aiemmin paljon aikaa vieneitä teknisiä työvaiheita, hakea inspiraatiota ja kokeilla lukemattoman määrän ideoita vaivattomasti.

…

Luovuuteen kuuluu, että pystyy tekemään jotain uutta ja merkityksellistä: taiteessa se voi olla kauneutta tai esimerkiksi joku ajattelemaan laittava, yhteiskunnallisen epäkohdan esiin nostava asia. Tekoäly voi olla taiteilijalle työkalu siinä missä muutkin teknologiat – ja siten osa taideteoksen synnyttänyttä hybridiä systeemiä, jonka tarkoitusperät kuitenkin sanelee ihminen.

Pii Telakivi
Kirjoittaja on käytännöllisen filosofian tutkijatohtori Helsingin yliopistolla.

Preussinpunaista ja Ram pam pam

Julkaistu

Ram pam pam
Säv. ja san. Tomi Saario, BESS ja Jonas Olsson
Ensilevytys: Bess (2022)

UMK:ssa toiseksi sijoittunut Ram pam pam oli Teoston mukaan vuoden 2022 soitetuin kotimainen laulu radion, tv:n ja elävän musiikin esityksistä yhteenlaskettuna. Se oli myös Suomen Spotifyn ja Youtuben striimatuin.

Tomi Saariolle Ram pam pam oli ensimmäisiä hänen suomeksi kirjoittamiaan lauluja:

”Ennen koronaa keskityin kansainväliseen uraani englanniksi ja asuin Lontoossa viisi vuotta. Pandemia toi minut keväällä 2020 Suomeen, ja aikomus oli jäädä hetkeksi, mutta täällä ollaan yhä.

Paluun jälkeen olin kerran ystävien kanssa Helsingissä baarissa. Siellä sattui olemaan tanssikilpailu, johon frendini tyttöystävä osallistui, voitti ja kutsuttiin lavalle. Palkintona oli matka Pariisiin. Lavalla hän lausui mikrofoniin kaikkien kuullen: En minä halua Pariisiin, minä haluan naimisiin.

Tekijänä kerään ideoita ja fraaseja vihkoon miettimättä niitä silloin pidemmälle. Sessioissa syttyy lamppu, milloin on minkäkin idean aika.

Tavatessamme Jonas Olssonin ja BESSin kanssa Grind-studiolla kesäkuussa 2021 meillä oli selvä tehtävänanto: BESSille UMK-biisi. Kummankaan kanssa en ollut ennen työskennellyt. Idea kimpasta oli silloisen kustantajani Elements Musicin.

Tämä baarimuisto tuntui sopivan heti ensimmäisen säkeistön alkuun, tosin muunneltuna siten, että toinen tahtoo Pariisiin ja toinen naimisiin. Näillä ystävilläni ei ollut vastakkaisia tahtotiloja – he ovat nyt onnellisesti kihloissa ja menossa naimisiin.

Ram pam pam -rallatus tuli etsiessämme kirsikkaa kakun päälle. Soittelin kitaraa ja sanoin äkkiä, että mulla on tähän idea, se on ihan tyhmä, mutta ehkä juuri siksi hyvä.

En ollut ennen tehnyt hokemia enkä tietoisesti referoinut tätä mistään. Ajattelin, että sisältö on epäoleellista; voi olla mitä tahansa ääntä, jossa on särmää ja jota on foneettisesti hyvä laulaa.

Tärkein oivallus oli kahden hokemarivin erilainen rytmi. Tätä mietimme kollektiivisesti; millaiset ovat näiden henkilöiden identiteetit ja mitkä rytmit parhaiten kuvaavat heidän vastakkaisia persooniaan.

Hittibiisi on omituinen juttu – se on summa siitä, että sulla on hyvä idea, hyvän melodian kanssa oikeanlainen hyvä teksti sekä se, että melodia ja sanat sopivat sen artistin suuhun.

Laulujen tematiikkahan on universaalia, yleensä rakkaus tai sen puuttuminen. Tärkeintä on idea, jolla pystyy sanomaan sen uudella tavalla. Se on avain saada syntymään jotain, mikä voi olla totta monelle ihmiselle ja minkä pystyy tulkitsemaan monella tavalla.

Jonakselta tuli monia ratkaisevia juttuja, kuten esikertosäkeen kromaattinen lasku ja tekstiin esimerkiksi se, kun meillä oli jo anna mä meen, niin Jonas heitti hakee leimoja passiin. Kokeneena tekijänä hän tietää, mihin kohtaan tarvitaan erikoisempi tapa sanoa.

Jonas on ihan uskomaton osaaja, jonka yhtenä spesiaalina huoneessa on pitää suunta oikeana. Muut voi keskittyä luomiseen, ja Jonaksen maku kertoo, mikä toimii ja mikä ei.

Ja se, miten BESS vetää laulun, se on koko biisin suola ja  herättää sen henkiin.”

Iso osa laulusta valmistui jo ensimmäisessä sessiossa. C-osa vielä puuttui. BESS kertoo, miten se syntyi:

”Yhtenä päivänä autoa ajaessa aloin miettiä, että kun esikertsissä on kromaattinen sävelkulku, niin C-osassa sillä voisi makustella lisää. Samoin voisi vielä kiteyttää sitä, että biisin minä ja sinä haluavat elämässä eri asioita.

Tulin näiden ideoiden kanssa toiseen sessioon elokuun alussa. Joitain sanoja mulla siihen jo oli, kuten se haudassa makaa -laini. Muut piti mun idiksistä ja niin tehtiin biisi loppuun.

Olihan se todella yllättävää, miten se lähti kiitoon. Samalla tavalla oli tehty studiolla biisejä aikaisemminkin. En tiedä, mitkä kaikki henkimaailman voimat musahommissa vaikuttaa. Sitten kun tällaista tapahtuu, totta kai se on järkytys, mutta onneksi positiivinen sellainen.”

Preussinpunaista
Säv. Kai Jämsä
San. Veli-Matti Jämsä
Ensilevytys: Yölintu (2007)

Yölinnun levytysten suosituimpiin kuuluva Preussinpunaista meni ohi Finlandersilta, jolle sitä ensin tarjottiin. Yölintu saa kiittää silloisen rumpalinsa tyttöystävää siitä, että laulu päätyi levylle.

Kai Jämsä kertoo, että sävellys syntyi hänen kotinsa työhuoneessa Helsingin Östersundomissa vuonna 2006:

”Tartuin kitaraan ja tuntui heti, että nyt tulee jotain erityistä. En tehnyt kiireellä valmiiksi, sillä kokemuksesta tiesin, että yön yli nukuttua voi tulla uusia oivalluksia. Kolme päivää siinä meni, mikä on mulle tyypillistä.

Kuten yleensä, tavoittelin melodiassa kauneutta ja rivien pituuksissa vaihtelua. Lallatusdemolle markkeerasin sanoittamista varten tarkasti tavujen paikat ja mitan.”

Sanoituksen kirjoittaneella Veli-Matti Jämsällä oli työviikko opettajana takana, kun hän lauantaina hissukseen aloitti päivää.

”Jokainen on hyvä jossain, minä joutilaisuudessa. Aloin kuunnella Kaitsun demoa ja tajusin heti, miten upea se on. Kuuntelin muutaman kerran ja lähdin koiraa ulkoiluttamaan Kokkolan vanhaan kaupunkiin.

Oli taianomainen, aurinkoinen talvisää. Tekstin runko putosi sen puolen tunnin kävelyn aikana. Sitten äkkiä kotiin; kynää, paperia ja luurit korviin, puoli tuntia siinäkin, ja teksti oli valmis. Se tuli niin kuin hyvät tekstit tulee, kun on taikapölyä ja merkit kohdillaan.

Idea oli tosin ehtinyt muhia jo pitkään. Opiskelin luokanopettajaksi Lapin yliopistossa Rovaniemellä, ja vuonna 1984 kuvaamataidon pedagogiikan opettaja kertoi vesivärien preussinsiniseen liittyvän tarinan.

Kemisti Heinrich Diesbach yritti 1700-luvun alussa valmistaa synteettisesti punaista väriä, mutta tulikin sinistä. Väri sai nimen hänen kotimaastaan Preussista. Myöhemmin tiettyä punaisen sävyä alettiin kutsua preussinpunaiseksi.

Kävellessä tajusin, että tätä melodiaa tämä aihe on odottanut. Preussi viittasi historiaan, punainen rakkauteen. Melodiassakin oli muistumia vanhoista balladeista, kansanlauluista ja iskelmistä, joissa lauletaan sotilaista ja merimiehistä, jotka joutuivat jättämään rakkaansa eivätkä koskaan palanneet.

Näin tarina kirjoitti itsensä. Heti alussa lahjakangas viittaa vanhaan aikaan. Alitajunta ohjasi myös siinä, että tekstin tyyliksi valikoitui yleiskieli ja tietynlainen ylevyys.

Iskelmän rajallinen tila on siunaus, kun ei tule kertoneeksi liikaa vaan antaa kuulijan täyttää aukot ja löytää sen pidemmän tarinan.

Säkeistöjä oli vain kaksi, mutta kertosäkeessä oli pituutta ja pitkää kaarta, joten kuljetin tarinaa myös siinä. Lopussa käytin hyväksi kertosäkeen toiston ja uusilla sanoilla avasin hiukan lisää juontakin.

Tärkeintähän sanoittamisessa on löytää hyvä nimi. Niitä lapuille kirjoittamiani ideoita on tullut vastaan mitä oudoimmista paikoista. Tämä muistui mieleen ilman lappuakin.

Julkaisun jälkeen Yölintu sai palautetta, ettei tuollaista väriä olekaan. Kysyivät, mitä vastataan. Sanoin, että ollaan hiljaa, niin saadaan kallaa. Annettiin kuplia, ja pian Hesarikin kirjoitti tämän eriskummallisen värin historiasta.”

Tekstin saatuaan Kai Jämsä teki kappaleesta demon ja lähetti sen Finlandersille.

“Kun ei kuulunut mitään, lähetin demon Yölinnun Markus Kuusijoensuulle. Hän soitti heti, että nyt on komea biisi. Mutta sitten soitti pettyneenä ja kertoi Simo Silmun sanoneen, ettei ala mistään naistenvaatteista laulamaan.

Sen jälkeen yhtyeen rumpalin Mikko Taipaleen tyttöystävä oli ylipuhunut, että ymmärtäkää nyt, kyllä tällainen naisten itketysbiisi kannattaa levyttää.

Preussinpunaisen voitettua Iskelmäradion Vuoden iskelmä -äänestyksen Yölintu oli keikalla, ja me Vellun kanssa käytiin pokkaamassa palkinto. Finlanders oli gaalassa, ja pojat kertoivat löytäneensä demon jostain kasasta. Harmittelivat, että voi hyvänen aika, miten tässä näin pääsi käymään.”

Jazzia, leffoja ja poppareita

Julkaistu

Helsingin Kalasataman teollisuusalueella, lihajalostamoa ja tukkutoria vastapäätä sijaitseva Sonic Pump Studios kätkee sokkeloihinsa useammankin studion ja työtilan. Yksi niistä on säveltäjä-musiikkituottaja-saksofonisti Janne Huttusen, hänen veljensä Miikka Huttusen, sekä Petri Puolitaipaleen yrityksen, Neomusicin nimissä.

Yhtiö perustettiin vuonna 2000 ja se keskittyi alun perin perin kännyköiden soittoääniin. Tilat olivat ensin Helsingin Mariankadulla, vanhassa hevostallissa.

”Toiminta oli hyvää sivutuloa nuorille muusikonaluille”, Janne Huttunen kertoo.

”Me tehtiin myös Vertulle (Nokian luksusmalli) originaaleja hifi-soittoääniä, joita kaikki pekkakuusistot ja jukkaeskolat kävivät studiolla soittelemassa. Niissä puhelimissa oli timantteja ja platinaa, ja halvinkin malli maksoi muistaakseni 3000 euroa. Mutta se oli jo aika lailla sen bisneksen loppuvaihetta.”

Neomusic toimii nyt The Rasmuksen levy-yhtiön, Dynasty Recordingsin entisissä tiloissa.

”Kun Dynasty lopetti, Sonic Pump Studios otti kerroksen haltuunsa, ja siirryimme osaksi sitä kokonaisuutta. Yhdistimme studiotekniikkaa, ja meiltä tuli flyygeli, mikkejä ja kompressoreja Sonic Pumpin puolelle.”

Neomusicin tila on rakennettu alun perin soittohuoneeksi, joten se ei ole varsinainen tarkkaamo. Tämä ei Huttusta haittaa, sillä hän miksaa harvoin itse. Laajempi miksauskäyttökin onnistuisi tilan asetteluita optimoimalla. Huttunen kehuu työhuonetta monipuoliseksi.

”Tämä on iso huone, ei väsy hapenpuutteeseen. Tässä voi pitää bänditreenejä. Rumpuja ja kokonaisia bändejäkin on äänitetty.”

Ympäri Huttusen työhuoneen seiniä on puolihuolimattomasti ripoteltuna kultalevyjä, mutta mitään pyhättöä niistä ei ole rakennettu.

SONIC Pumpin tiloissa pystyy äänittämään vaikka mitä. Huttunen kuitenkin kokee virkistäviksi myös vierailut muissa studioissa. Niissä on aina oma tunnelmansa. Elokuvamusiikkia tehdessään hän käy toisinaan Bratislavassa tai Budapestissa mukana äänityksissä.

”Kun äänitän Suomessa jonkun kaupunginorkesterin kanssa, on tuottajana minun vastuullani hommata äänityskalustot ja autot, sekä vuokrata tilat. Se on mahdollista, mutta vaivalloista.”

Elokuvamusiikissa eräs alan uusi normi on studio-orkesterimainen on-demand-äänitystuotantomalli, jossa säveltäjä voi ohjata etänä orkesterin äänityssessiota.

”Tällaista palvelua ei Suomessa tarjoa kukaan. Kaikki on valmiina. Pistetään luurit päähän, ja tuntuu ihan kuin olisi lasin takana studiossa. Jopa talkback-nappula löytyy.”

Äänitystilanne välittyy reaaliaikaisesti hyvällä laadulla. Studiossa on oma teknikko, joka yhdistää kapellimestarin ja etäosallistuvan säveltäjän.

Viime kerralla Bratislavan orkesterin vakiokapellimestari seurasi äänitysten aikana etänä Espanjassa, miten hänen orkesterillaan sujuu Bratislavassa tuuraavan kapellimestarin kanssa.

”Oli hyvinkin kansainvälistä ja modernia”, Huttunen naurahtaa.

SÄVELTÄESSÄÄN Huttunen käyttää yleensä pianoa tai syntikkaa, joissa harmoniat ovat helposti saatavilla, mutta usein hän nappaa käteensä myös akustisen kitaran – joka tosin on nyt muutamasta kohdasta haljennut.

”Ensimmäistä soololevyäni tein Villa Vikanissa, flyygelillä kauniissa ympäristössä. Siinä kun on kahvikuppi edessä ja puro solisee vieressä, niin biiseistä meinaa tulla vähän liian maalailevia. Sävelsin dogmamaisesti kynällä nuottipaperille, mutta huomasin, että sekin johdatti mut tekemään tietynlaisia biisejä. Toisessa sessiossa Vikanissa aloitin tietoisesti koodaamalla ensin rytmiikan – jazz-rumpukompin tai bassolinjan – ja sitten vasta harmonian ja muun. Näin sain vaihtelua biiseihin.”

Huttunen kertoo olevansa aika herkkä ympäristön ärsykkeille, ja reagoivansa improvisoidessaan liikaakin muutoksiin keikkaolosuhteissa, jos on vaikkapa vieras rumpali tai huono kuuntelu. Ja musiikkia tehdessä on vaikutusta sillä, millainen moodi on, ja onko aamu vai ilta. Aurinkoinen päivä vaikuttaa eri tavalla kuin sateinen.

”Tässä työtilassa on hyvää se, että ulkona vallitsevan kelin aistii, mutta siitä ei tarvitse välittää. Olisi joskus kiva mennä vaikkapa Thaimaahan tai Losiin tekemään kappaleita. Mutta ammattimaisena musiikintekijänä pitää pystyä luomaan biisejä ympäristöstä huolimatta, ja on osattava kuvitella vaikka kaunis kesäpäivä tai sitten yökerho kello kolmelta yöllä.”

MUSIIKINTEKIJÄNÄ Huttunen kuvailee olevansa melodinen ja monipuolinen. Hänelle tärkeintä biisinteossa on tunteen välittäminen. Elokuvamusiikkia ei tarvitse erikseen visualisoida, mutta pop- ja jazzbiiseihin hän kuvittelee jonkun taustatarinan lyhytelokuvina tai konkreettisina kuvina.

”Elokuvasäveltäjänä on hyvä päästä mukaan projektiin mahdollisimman aikaisin. Pyrin löytämään ohjaajan kanssa musiikillisen vision mielellään hyvissä ajoin ennen kuvausvaihetta. Heti kun yhteinen leikkikenttä on määritelty, voin alkaa säveltää. Esimerkiksi Nimby-elokuvaan sävelsin alkukohtauksen musiikin jo ennen kuvausten alkua. Näin saatiin tanssikohtauksen koreografia tehtyä.”

Elokuvamusiikkia leikatessa käytetään usein apuna ns. temp trackiä (väliaikainen soundtrack), joka voi sisältää esim. Hans Zimmerin scoremusiikkia. Tämä puolestaan voi aiheuttaa ongelmia. Elokuvahistoriassa on tapauksia, joissa ohjaaja on rakastunut temp trackiin, ja pakottanut säveltäjän kopioimaan jo valmista sävellystä. Ja esimerkiksi koko 2001: Avaruusseikkailun score vaihdettiin – säveltäjälle kertomatta – juuri ennen ensi-iltaa takaisin temp trackiksi. Säveltäjän kannattaakin mahdollisuuksien mukaan tarjota ohjaajalle jo leikkausvaihetta varten tekemiään demoja.

SOOLOLEVYN tekeminen on ollut Huttusen haaveena siitä lähtien, kun hän oli parikymppinen saksofonisti. Hänen omat opiskeluaikaiset kokoonpanonsa The Homer ja Uncle Bob eivät kuitenkaan päätyneet levyttämään. Niinpä hän päätti tehdä itselleen 40-vuotislahjaksi soololevyn, joka lopulta julkaistiin vuonna 2018.

”Jostain kriisiytymisestä se lähti. Mielestäni kaikkien soittajien pitäisi tehdä oma soololevy, vaikka sitä ostaisivat vain sukulaiset ja pari kaveria. Se kiteyttää jotain muusikosta instrumentalistina. Nykyään kuka tahansa voi halutessaan tehdä levyn läppärillään, vaikka viikossa. Varsinkaan itselläni, 20 vuotta studioissa pyörineenä, ei ollut yhtään tekosyytä olla tekemättä.”

KANSAINVÄLISTYMISEEN Huttunen on pyrkinyt mm. osallistumalla co-writing-biisileireille Tanskassa, Kreikassa ja Saksassa. Hän on tehnyt biisejä ja tuotantoja ympäri maailman, muun muassa Japaniin ja Belgiaan.

”Tajusin, että se kansainvälistyminen vaatisi vielä enemmän panostusta. Pitäisi matkustella 250 päivää vuodessa. Kun on kaksi teini-ikäistä lasta, on kiva olla kotonakin. Ja itselläni on jo liian monta roolia täällä kotimaassa.”

Huttunen uskoo, että mahdollisuudet tehdä kansainvälisiä projekteja, vaikkapa elokuvascoreja ja hittibiisejä, aukeavat myös ilman jatkuvaa matkustelua.

”Kun tekee Suomessa jonkun ison asian, joka sitten leviää ympäri maailmaa, sitä kautta niitä kontakteja syntyy.”

Tänä vuonna työn alla on esimerkiksi ollut musiikin säveltäminen kansainvälisen animaatiosarjanpilottiin.

”Se on ihan epävirallista. Ne ovat pitkiä projekteja, joissa voi käydä mitä vaan.”

Jatkossa Huttunen haluaisi tehdä enemmän jazzkeikkoja ja elokuvamusiikkia, ja jos jostain pitäisi karsia, vähemmän yksittäisiä cover-keikkoja. Viimeksi kuluneen kuukauden aikana Huttunen on säveltänyt yli 10 kappaletta co-writing-sessioissa. Lisäksi työn alla on mm. sovitus ja uudelleenversiointi tv-tunnusmusiikkia varten.

5 x Set up

”Rakas, mutta kaltoinkohdeltu biisintekokitarani soi halkeamista huolimatta ihan hyvin. Se pitäisi viedä liimattavaksi.”

”Faija harrastaa vanhoja audiolaitteita ja osti tällaisen Brotherin 27 eurolla. On sitä muutamalle levylle soitettu. Saundi on sellainen, mitä ei muualta saa. Merkkihän on enemmän tunnettu tulostimista ja kopiokoneista.”

”Tenorisaksofonini ovat Selmer VI ja Super Balanced Action. Olen fonia vahingossa homehduttanut ja ajanut autolla päältä, joten tuumasin, niitä on oltava kaksi. Keikkailen paljon freelancerina.”

”Maalaaminen lähti pragmaattisesta tarpeesta saada iso taulu kotiin. Ostin akryylivärit ja nyt #pensselisetämies on maalannut jo kymmeniä teoksia.” (Kuva: Janne Huttunen)

”Mielestäni kaikkien soittajien pitäisi tehdä oma soololevy, vaikka sitä ostaisivat vain sukulaiset ja pari kaveria. Olen tehnyt jazzsävellyksiäni Villa Vikanissa. (Kuva: Janne Huttunen)

Bämien kehubattle

Julkaistu

Helena Routa

Satu: ”Millaisista tytöistä sä tykkäät on eka biisi, jonka kuulin Helenalta. Vaikutuin. Helenalla on hyvä artistihahmo ja kirjoittajapersoona. Selkeä oma juttu.”

Tiia: ”Hän kirjoitti jo pienenä paperille, että on Laulaja Päätähti. Intohimo ja jatkuva tekemisen draivi on vieneet häntä sitä kohti. Mieletön lauluääni, taitava biisintekijä.”

Nelli: ”Helena julkaisi Capitol Recordsin kautta hienon debyyttialbumin Todellinen tragedia. Olen vaikuttunut hänen lyriikoistaan. Hän on mieletön ideakone. Me ollaan kirjoitettu yhdessä jo kolme Top 50  -hittiä.”

Lisäksi: Helena Routaharju on valmistunut Pop & Jazz Konservatorion musiikkituotannon linjalta. Kustannussopimus on Elements Musicilla. Hän julkaisee soolomusiikkiaan Bämä labelin kautta.

Helena: ”Nellin oma ääni tulee esiin sekä sanoittamisessa, säveltämisessä että tuottamisessa. Hänen omaleimaisuutensa on harvinaisen vahvaa. Hän on yhtä aikaa käytännöllinen ja intuitiivinen. Ja sehän on ihan killer combo, joka vie – ja on jo vienytkin – hänet tekemään huippujuttuja useille artisteille.”

Nelli Milan

Helena: ”Nellin oma ääni tulee esiin sekä sanoittamisessa, säveltämisessä että tuottamisessa. Hänen omaleimaisuutensa on harvinaisen vahvaa. Hän on yhtä aikaa käytännöllinen ja intuitiivinen. Ja sehän on ihan killer combo, joka vie – ja on jo vienytkin – hänet tekemään huippujuttuja useille artisteille.”

Tiia: ”Kun löysin Nellin biisin PMS niin aattelin, että nyt on hyvä meno – joku on uskaltanut kirjoittaa tästä. Nelli on tuonut sessiomaailmaan pehmeitä arvoja ja opettanut, että tunteista saa puhua. Hän on meidän bändin järki.”

Satu: ”Nelli tekee soolomusiikkiaan independentinä, ja siinä kuuluu hänen intohimonsa elektronisen musiikin tuottamiseen. Kun hän tekee tuotantoja muille, niin kaikki genret lähtee.”

Lisäksi: Nelli Milanilla on kustannussopimus Elements Musicilla. Hän on valmistunut muusikoksi Pop & Jazz Konservatoriosta ja käynyt mm. Future Top 20 Hitmakers  -kurssin.

satu

Nelli: ”Ihailen Satua lyyrikkona todella paljon. On ihanaa kun voi fiilistellä plugareita kerrankin naistuottajan kanssa. Bämien Voimaantunu on meidän eka yhteistuotantanto.”

Helena: ”Muusikkous ja musikaalisuus on vahvasti läsnä Sadun tekemisessä. Hän on cool räppiniekka, jolla on selkeä omanlainen juttu kirjoittajana, tuottajana ja artistina, ja aivot sellaisissa asetuksissa, että sieltä tulee hullun hyviä läppiä nopeasti.”

Tiia: ”Löysin Sadun musaa teininä netistä ja olin ihan et kuka on tää räppäri, joka tuottaakin juttunsa ite. Satu on äärettömän taitava, mutta ei tiedä sitä itse. Loistava tuottaja ja myös laulaa tosi hyvin. Monilahjakkuus.”

Lisäksi: Satu Saira opiskeli ensin Sibelius Akatemiassa alttoviulistina, mutta valmistui Metropolian musiikintekijä-tuottajalinjalta. Kustannussopimus on Elements Musicilla. Hän julkaisi ensimmäiset 3 singleänsä Universal Musicille.

Tiia Karoliina

Satu: ”Tiia on Suomen top 5 -räppäreitä. Vielä ehkä tietäjät tietää -osastossa, mutta ihan kohta kaikki tietää. Hän on tehnyt levyn Sonyn kautta, Hunajaa  -EP:n Rapu Recordsin kautta ja fiittejä moneen paikkaan. Meillä on yhteinen bändi Huulet, ja viimeksi tänä vuonna laitettiin biisi ulos.”

Helena: ”Tiia on äärimmäisen lahjakas ja määrätietoinen ja opiskellut pienestä asti räplyriikkaa. Hän on aina ollut valmis näkemään vaivaa sen eteen, että asiat menee sillä tavoin kuin hän haluaa.”

Nelli: ”Tiiasta kuulee, että hän on treenannut räppitekniikkaa todella paljon. Aivan mielettömän hyvä kirjoittaja ja keikalla ihan älytön shownainen.”

Lisäksi: Tiia Meriläinen oli vuonna 2021 Palefacen mentoroitavana Musiikintekijöiden mentorointistipendillä. Hän julkaisee soolomusiikkiaan Bämä labelin kautta.

Bämä-ilmiön synty

Naisnelikko ryhmittyi vuosi sitten yhteisen asian taakse: suomiräpin naisia alisteisesti kuvaaviin sanoituksiin on reagoitava. Elements Musicin tallikirjoittajat Nelli ja Helena olivat jo tehneet kantaaottavaa biisiä sessiossa, mutta siinä mukana ollut artisti vetäytyi projektista. Kustantamon A&R Semira Ketroussin ehdotuksesta tekijät alkoivat koota mimmipossea biisin esittäjäksi.

Se ei ollut läpihuutojuttu. Artisti toisensa jälkeen vetäytyi pois – osa levy-yhtiönsä pyynnöstä.

Nelli: ”Se oli aikamoinen järkytys meille. Voidaan kyllä julkaista misogyynisiä biisejä, joissa sanotaan ihan kamalia asioita. Mutta sitten kun mimmit haluaa laittaa niihin asiallisen ja vielä ihan nätisti muotoillun vastauksen, niin miten ihmeessä siihen voidaan sanoa, että ei saa?”

Tiia: ”Mun silloisen levy-yhtiön Liiga Musicin mielipide oli, ettei feministinen biisi sovi brändiin. Olin surullinen ja raivostunut. He kyllä tiesivät sainanneensa feministilesbon. Harmittaa, että tottelin ja jäin biisiltä pois.”

Helena: ”Aika monen levy-yhtiön edustajan mielestä tällaisen biisin tekeminen oli huolestuttavaa ja kauhea riski. Mutta asia oli liian tärkeä siihen, että olisi alettu pelkuroimaan siltojen palamista.”

Positiivisia ongelmia

Helenan, Nellin ja Sadun kanssa Kaiken takana on bämä  -biisillä (Elements Music) ovat mukana Adikia,  Mon-Sala, Aina, Malka, Eme, Sorry Babe, Ida Alex ja Emilia Ex. Julkaisu oli keväällä 2023.

Sana ”bämä” otetaan omaksi eli ”ownataan”, ja sen negatiivinen merkitys (bitch + ämmä = bämä) käännetään päinvastaiseksi.

Nelli: ”Odotin biisistä lähinnä vihapostia. Sitä ei tullut. Tuli positiivisia ongelmia eli keikkapyyntöjä, mediahuomiota, palkintoehdokkuuksia ja kutsuja gaaloihin. Oltiin pinteessä, koska mihinkään ei ollut valmistauduttu.”

Satu: ”Menestys tuntuu epätodelliselta.”

Helena: ”Ja samalla siltä, että näinhän tämän pitikin mennä. Aika on kypsä tällaiselle liikehdinnälle.”

Kaiken takana on bämän tuotot ohjataan Särö-organisaatiolle. Se tarjoaa trans- ja cis-sukupuolisille tytöille ja naisille sekä muille trans- ja muunsukupuolisille ihmisille mahdollisuuksia toteuttaa itseään musiikin keinoin.

Miesten alalla 24/7

Nelli: ”Musabisnes on raaka, miesten tekemä maailma. Toivoisin, että ala ja sen ilmapiiri pehmentyisivät, jotta ala houkuttelisi naisia. Kyseenalaistan sen, että töissä ja tavoitettavissa ollaan 24/7, koska ei uskalleta laittaa rajoja. Uupumuksesta pitäisi pystyä puhumaan. Tuetaan toisiamme ennemmin kuin kilpaillaan. Ja jaetaan vinkkejä eikä pantata tietoja ja osaamista.”

Helena: ”Ala on vaikea. Sen voi uusille tekijöille kertoa myös lempeästi ja kannustavasti, eikä väkivaltaisesti. Kun palavereissa soitetaan omaa musaa sydän auki, niin palaute on pelkkää tylytystä: ei riitä, tee vaan lisää. Mistä tulee se tarve ikään kuin koulia nuoria tekijöitä, etenkin naisia?”

Satu: ”Tosi moni naistekijä on aloittanut yksin, kuten minäkin. Ei uskota omiin kykyihin. Miehetkin on menestyneet niin, että on tehty musaa omien kavereiden kanssa. Soisin naisille tätä samaa.”

Terveisiä Westendiin

BÄMÄn lokakuussa 2023 julkaistun Voimaantunu-biisin (Universal) aloittaa Sointu Borg tuttuun tapaansa: No niin nuoriso. Tiia olisi alun perin halunnut pyytää suositun media- ja somepersoonan soolobiisilleen. Levy-yhtiössä sitä(kin) pidettiin huonona ideana.

Tiia: ”Bämät innostui ideastani heti ja Sointu vastasi pyyntöön: TULEN. Ja biisihän meni hyvin. Nyt on sellainen olo, että olisiko kannattanut uskoa…”

Helena: ”Tuntuu että monet auktoriteettihahmot vähättelee nuorempien tyyppien tietämystä ja intuitiota siitä mikä voisi resonoida yleisössä. Monet päättävässä asemassa olevat ei ole enää tän päivän kielessä ja ilmiöissä kiinni, siksi esim. julkaistavan musiikin väylä on itseään toistava ja kuulijoita aliarvioiva. Olisi tärkeää kuunnella oman kuplan ulkopuolelta nuoremmilta tekijöiltä, mitä tällä hetkellä kuplii pinnan alla, ja mitkä aiheet ja millainen kieli puhuttelee just nyt.”

Nelli: ”Puolet suomalaisista on naisia. Hekin kyllä kuuntelee räppiä, jos tehdään sellaista, mihin he voivat samaistua. Voimaantunu oli julkaisupäivänä Suomen Spotify Top 50 -listan sijalla 24.”

Tiia: ”Niin että terveisiä vaan herroille sinne Westendiin.”

Satu: ”Tosta saa väliotsikon.”

Tulossa

Tiia: ”Keväällä 2024 julkaistaan BÄMÄn EP ja sitten lähdetään keikoille. Kalenteri täyttyy jo.”

Motto

Bämä on sun mummi!

Kaijan kausi 2012–2024

Julkaistu

Kaija Kärkinen, artisti ja tekstintekijä, osui nettipiratismia kritisoivassa kirjoituksessaan (HS 22.4.2009) huomaamattaan Musiikintekijöiden tematiikan ytimeen:

”Kaikki musiikintekijät eivät ole artisteja, ja heidän leipänsä on kokonaan tekijänoikeuksista leivottu.”

Kaija oli kimpaantunut väitteestä, että nettipiratismi on tullut jäädäkseen, eikä musiikin luvaton ja ilmainen lataaminen aiheuta haittaa kenellekään. Koska ”artisti saa elantonsa keikoista”.

Jäsenen kirjoitus noteerattiin riemulla Musiikintekijöiden (tuolloin vielä Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry) toimistolla, ja Kaijaan otettiin yhteyttä.

”Minut kutsuttiin pian ensimmäiseen pyöreän pöydän keskustelutilaisuuteen piraattien kanssa Elvis ry:n toimistolle, siitä se lähti. Sen jälkeen alkoi houkuttelu minulle tuntemattomaan hallitustyöskentelyyn”, hän kertoo.

Kaija valittiin Musiikintekijöiden hallituksen jäseneksi vuonna 2011 ja puheenjohtajaksi vuotta myöhemmin.

Hallituksen puheenjohtajana hän on käynyt lukemattoman määrän keskusteluja kansanedustajien, ministereiden, ministeriöiden viranhaltijoiden ja europarlamentaarikoiden kanssa sekä laatinut lausuntoja ja kannanottoja. Ja tietenkin kirjoittanut Hesariin.

Tämän lehden lukijat ovat saaneet lukea hänen terävästä kynästään kirvonneita kolumneja. Viimeinen puheenjohtajan Kaijastus julkaistaan seuraavassa lehdessä.

”Jätän puheenjohtajan tehtävän, koska tunnen suurta tarvetta keskittyä pitkästä aikaa luovaan työhön sanoittajana. Ja kyllä mielelläni kirjoitan vielä poliittisemminkin, jos tarve vaatii. En malta olla olematta jotain mieltä.”

Musiikintekijöiden uusi puheenjohtaja valitaan kevätkokouksessa huhtikuussa 2024.

”Musiikintekijät on tänä päivänä hyvin aktiivinen ja näkyvä toimija vaikuttamistyössä.”

”Edunvalvonta ja musiikintekijöiden näkemysten lobbaaminen päättäjille”, vastaa puheenjohtaja kysymykseen tärkeimmästä tehtävästään.

”Musiikintekijät on tänä päivänä hyvin aktiivinen ja näkyvä toimija vaikuttamistyössä. Aina, kun päättäjien pöydällä on jotakin meidän alaa koskevaa asiaa, on varmaa, että Musiikintekijät haluaa osallistua keskusteluun. Jos meitä ei niihin kutsuta, uskallamme itse kutsua itsemme. Myös hallituksen jäsenet ja varapuheenjohtaja sekä toimiston väki huhkivat edunvalvonnan parissa. Puheenjohtaja ei ole yksin, ja mahtava yhteishenki toimiston kanssa on toiminut kaikki nämä vuodet”, Kaija sanoo.

Vaikuttamistyötä tehdään paitsi Musiikintekijöiden nimissä, myös yhdessä muiden musiikkialan järjestöjen kanssa. Niistä läheisimpiä ovat Teosto ja sen muut jäsenjärjestöt eli Suomen Säveltäjät ja Suomen Musiikkikustantajat. Tällä luovan alkutuotannon yhteistyöllä esimerkiksi laadittiin viime keväänä yhteiset tavoitteet hallitusohjelmaan.

”Hallitusohjelmaan päätyikin aika paljon meidän esittämää asiaa. Jopa ihan samoin sanoin kirjattuna. Työ jatkuu. On todella hienoa, että tällaista yhteistyötä on niissä asioissa, jotka ovat kaikille järjestöille yhteisiä.”

”Musiikilla on tekijänsä. Sitä ei voi edelleenkään liikaa korostaa.”

Aika Musiikintekijöiden puheenjohtajana on ollut hyvää ja kulunut nopeasti. Mutta asiat, joiden puolesta vaikuttamistyötä tehdään, etenevät hitaasti.

”Se on ollut ajoittain turhauttavaa”, Kaija myöntää.

Hänen puheenjohtajakaudellaan Suomen hallitus on vaihtunut kolme kertaa. Keskusteluissa päättäjien kanssa on saanut vääntää rautalankaa melkoisen paljon.

Aina ei ymmärretä perusasioitakaan. Sitä, että artisti tai muusikko ei ole yhtä kuin musiikintekijä. Tai sitä, että musiikintekijä saa toimeentulonsa Teosto-korvauksista. Ja että ne ovat käyttökorvausta, eivät palkkaa.

”Siksipä tuntui hyvältä, kun marraskuussa tapaamani kansanedustaja ja sivistysvaliokunnan jäsen kiitteli, että oli vuosia sitten eräästä minun puheenvuorostani ymmärtänyt musiikintekijöiden tulonmuodostukseen ja sosiaaliturvaan liittyvät ongelmatilanteet”, Kaija kertoo.

Musiikilla on tekijänsä. Sitä ei voi edelleenkään liikaa korostaa.

”Jos musiikin tekijätiedot olisivat hyvän tavan mukaan esillä siellä, missä pitääkin, ammattikuntamme olemassaolo tunnistettaisiin. Meidän järjestöllä on säännönmukaisesti tapana puuttua tapauksiin, joissa tekijätiedot puuttuvat ja biisit menevät artistin piikkiin.”

Itsensätyöllistäjien sosiaaliturvan parantaminen on ollut vuosikausia yksi Musiikintekijöidenkin edunvalvonnan punaisista langoista. Itsensätyöllistäjiä ovat yksinyrittäjät, ammatinharjoittajat (joilla on toiminimi), freelancerit (jotka voivat olla joko työsuhteessa tai toimia yrityksen tai toiminimen kautta) sekä apurahansaajat.

Kun Valtioneuvosto vuonna 2020 asetti parlamentaarisen komitean valmistelemaan sosiaaliturvauudistusta, Kaija oli toiveikas.

”Itsensätyöllistäjien edustajia ei kuitenkaan ole kutsuttu mukaan sosiaaliturvan uudistamista koskeviin keskusteluihin, vaikka olemme olleet aktiivisesti yhteydessä sosiaaliturvakomiteassa istuviin kansanedustajiin. Se on ollut aikamoinen pettymys.”

Komitean on määrä työskennellä kuluvan hallituskauden ajan.

”Toivon todella, että itsensätyöllistäjien näkemykset otetaan huomioon sosiaaliturvaa uudistettaessa. Heitähän on monilla muillakin kuin luovilla aloilla – ja vielä enenevässä määrin”, Kaija muistuttaa.

Joitakin edunvalvonnan tavoitteita on toki saatu aktiivisen lobbaamisen ansiosta läpikin. Viime hallituskaudella toteutui järkevä lakimuutos, joka koskee tekijänoikeuskorvausten sovittelua työttömyysturvassa. Teosto-korvaukset eivät enää leikkaa työttömyystukea, koska eivät ole sitä kerryttäneetkään.

”Tätäkin asiaa vietiin eteenpäin kauan – kuulemma jo ennen minun puheenjohtajuuttani”, Kaija sanoo.

Ihan oma lukunsa ja iso sellainen oli EU:n uuden tekijänoikeusdirektiivin toimeenpano Suomen kansalliseen lainsäädäntöön. Jännitysnäytelmä kesti neljä vuotta (uusi tekijänoikeuslaki tuli voimaan huhtikuussa 2023).

”Suomen ensimmäinen lakiluonnos oli hätkähdyttävästi ristiriidassa direktiivin ja EU-maiden enemmistön siitä tekemän tulkinnan kanssa. Tässä tehtiin todella paljon lobbausta laajalla yhteistyöllä, ja vastassa olivat Googlen kaltaisten teknologiajättien ison rahan kampanjat. Onneksi laki valmisteltiin uudelleen.”

”Tärkeintä järjestötyössä on halu vaikuttaa yhteisiin asioihin.”

Kaija Kärkinen on Musiikintekijöiden kahdeksas puheenjohtaja, ja ensimmäinen nainen kyseisessä tehtävässä. Ennen puheenjohtajaehdokkuuttaan hän oli ollut Musiikintekijöiden hallituksen jäsenenä yhden vuoden. Muuta järjestökokemusta ei ollut.

”Voisinko todella olla ehdolla puheenjohtajaksi? Mietin sitä silloin pitkään”, hän kertoo.

Vaakakupissa painivat tunne omasta tietämättömyydestä ja kokemattomuudesta, ja toisaalta vahva halu vaikuttaa yhteisiin asioihin.

Valituksi tuleminen tuntui aluksi hurjalta.

”Vastaan tuli paljon uutta asiaa, josta minulla ei ollut aavistustakan. Oli outoja käsitteitä ja kirjainlyhenteitä. En tuntenut järjestökentän rakenteita ja poliittisen päätöksenteon käytäntöjä. Mutta väitän, että tekemällä ja kyselemällä oppii, jos tahtoa on.”

Kaija painottaa, että jokainen aloittaa jostain, eikä tyhmiä kysymyksiä ole. Kaikkein tärkeintä järjestötyössä on halu vaikuttaa yhteisiin asioihin.

”En ole koskaan voinut kehuskella kovin vahvalla itsetunnolla. Olen ollut hyvin ujo lapsi ja nuori. Ja aikuinenkin. Puheenjohtajan tehtävissä olen saanut rohkeutta siitä, että fokus on käsiteltävässä asiassa. Se on tärkeämpi kuin minä. Siksi en ole pahemmin ujostellut esimerkiksi poliitikkojen tapaamisissa.”

Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo on nostettu Musiikintekijöissä erityisen tärkeiksi arvoiksi, ja niihin kiinnitetty huomiota järjestön kaikessa toiminnassa. Siitä on tullut puheenjohtajalle hyvää palautetta, ja samoin siitä, että Musiikintekijöiden tapahtumissa noudatetaan turvallisemman tilan periaatteita.

”Olen ilolla pannut merkille, että tilaisuuksissamme on kaiken ikäisiä ja eri genrejä edustavia tekijöitä. Naisia on paljon enemmän kuin vielä kymmenen vuotta sitten. Ja viime vuonna Musiikintekijöiden jäseneksi liittyi ensimmäisen kerran enemmän naisia kuin miehiä. Olen siitä erityisen iloinen. Maailma ja musa-ala on vihdoinkin muuttumassa?”

Kaija kiittää musiikintekijöitä siitä, että he uskaltavat puhua alan epäreiluuksista avoimemmin kuin ennen.

”Tässä on tietysti järjestöllä todella tärkeä tehtävä: olemme yhdessä asioiden puolella yhdessä, joten kenenkään ei tarvitse kantaa hankalan tyypin mainetta”, hän muistuttaa.

”Striimauksista saatavien korvausten surkea taso ei ole mikään hys -juttu. Tekijät ovat myös tuoneet esiin näkökantojaan musiikintekijäpalkkiosta, mikä on todella hyvä asia. Tekijöiden omaa ääntä tarvitaan edunvalvonnan etenemiseksi.”

Luovan työn yhdistäminen puheenjohtajan velvollisuuksiin on ollut haastavaa. Sanoitusten kirjoittaminen on jäänyt vähälle huomiolle, mutta keikalle Kaija Kärkinen & Ile Kallio  -duo on ehtinyt. Uutta musiikkia pariskunta on julkaissut viimeksi vuonna 2012 (albumi Köyhän naisen paratiisi). Ile Kallio säveltää, Kaija sanoittaa. Duo nousi suuren yleisön tietoisuuteen debyyttialbumillaan Sade (1995).

Vähän aikaa sitten julkaistiin Kaijan kauan haaveilema live-albumi Kaija Kärkinen & Ile Kallio yhtyeineen elävänä, Sellosali 3.9.2022 (Emsalö Music).

”Livetallenteen julkaiseminen oli suorastaan vahinko, mutta palautteen perusteella onnistunut sellainen.”

Musikaaliroolit ovat työllistäneet Kaijaa kymmenen viime vuoden aikana mukavasti, mikä on ollut hänelle uusi aluevaltaus näyttelijänä. Seuraavana on vuorossa Hämeenlinnan Teatterin musiikkiteatteriesitys Kysy siskoilta, jonka näyttelijäkaartiin Kaija liittyy keväällä. Esityksen musiikin on säveltänyt Anna-Mari Kähärä ja sanoittaneet Susanna Haavisto ja dramaturgi Satu Rasila.

”Suomessa tehdään huippuhyviä, uusia musikaaleja, joiden aiheet ovat ihanan maanläheisiä. Kuten tämä estrogeenista ja muista hormoneista kertova”, Kaija hymyilee.

”Tykkään elämän kaikista väreistä, jopa siitä harmaasta.”

Puheenjohtajuuden aikana pöytälaatikkoon on kertynyt muistiinpanoja ja laulutekstien raakileita. Nyt sanoittaja toivoo saavansa biisinkirjoituskoneen kunnolla käyntiin. Hyväksi havaittu konsti siihen on alitajunnan tyhjentäminen ajatuksenvirtateksteihin.

”Niistä tulee usein ihan järjetöntä soopaa. Mutta mitä enemmän paperi täyttyy, sitä enemmän päähän tulee tilaa niille ajatuksille, joista oikeasti haluaa kirjoittaa.”

Kärkinen haluaa kertoa ikäistensä naisten tarinoita. Toki muitakin.

”Me kuusikymppiset naiset ei olla mitenkään samasta muotista tehtyjä. Meillä on niin paljon erilaisia tarinoita ja elämänkokemusta. Sieltä löytyy ammennettavaa aivan varmasti.”

Toki kaikki asiat eivät tietenkään ole ikään liittyviä.

”Pari vuotta sitten nuori mimmi tuli meidän keikan jälkeen sanomaan, että tykkää meidän biiseistä siksi, etteivät ne ole ainoastaan rakkaus- ja parisuhdebiisejä vaan – elämäbiisejä. Näinhän se on.  Todellakin haluan kirjoittaa muustakin kuin rakkaudesta. Tykkään elämän kaikista väreistä, jopa siitä harmaasta.”

TOP 20 – Future Hitmakers – Vuoden 2024 kurssilaiset valittu

Julkaistu

Vuoden 2024 kurssille haki 197 musiikin tekijää, joista kurssille valittiin 21. Valinnat tehtiin hakemuksissa olleiden hakukirjeiden sekä musiikkinäytteiden perusteella. Lopulliset kurssilaiset valitsi TOP 20 -kurssin raati, johon kuuluivat tänä vuonna säveltäjä, sanoittaja ja tuottaja Risto Asikainen, laulaja-lauluntekijä Emmi Hakala ja sekä Kaiku Entertainmentin Publishing Manager Jonnaemilia Karrus.

”Hakemuksia läpi käydessä on aina ilo huomata, että meiltä löytyy rutkasti musiikintekemiseen intohimolla suhtautuvia hakijoita. Kurssille valikoitui joukko lupaavia uusia nimiä, joiden uskon toimivan hyvin yhteen myös cowrite-tiimeinä.”

”Toivon, että kurssi kannustaa valittuja hakijoita kehittämään omaa tekijyyttään monipuolisesti. Kannustan tekemään tuttavuutta myös itselle vieraampien genrejen sekä esimerkiksi itselle vieraamman kielen kanssa. Mitä enemmän uskaltaa kokeilla, sitä laajemmaksi kasvaa oma keinovalikoima. Biiseissä on aina lopulta kyse musiikillisesta tarinankerronnasta, ja omaa ääntään tekijänä voi löytää ja syventää vain kokeilemalla rohkeasti myös uutta”, Emmi Hakala välittää raadin terveiset valituille hakijoille.

LUE LISÄÄ VALINTAKRITEEREISTÄ

Vuoden 2024 kurssilaiset

Vuoden 2024 Top 20 – Future Hitmakers -kurssille valittiin seuraavat hakijat:

Samuel Daayata, Emmi Harju, Daniel Hilander, Janie, Matias Jurmu, Emma Karhu, Aku Keinonen, Kaisu Koittola, Heikki Koivisto, KRSNA, Sami Laine, Kasper Lindell, Lilja Lundén, Iida Nättinen, Santeri Pirttisalo, Helmi Pitkänen, Iiris Ryhänen, Aaron Salovaara, Veera Vento, Emilia Virlander, Opri Vuori.

Vuoden 2024 ohjelma ja puhujat

Top 20 – Future Hitmakers -kurssi koostuu kuudesta kurssikerrasta ja yhdestä studiosessiosta. Kurssilla tunnetut musiikintekijät kertovat työskentelytavoistaan, biisiensä synnystä ja urapoluistaan. Lisäksi kustannus- ja levy-yhtiöiden edustajat valottavat alan lainalaisuuksia ja toimintamalleja sekä vinkkaavat, miten aloittelevat tekijät pääsevät mukaan bisnekseen.

Vuonna 2024 puhujina ovat mm. artisti, lauluntekijä Ellinoora; tuottaja, säveltäjä Samuli Sirviö; Nordic Music Partnersin toimitusjohtaja Riku Salomaa; HMC Publishingin luova johtaja Patric Sarin; artisti, tuottaja, biisintekijä Noora Tuuri; laulaja-lauluntekijä Iisa Pajula sekä artisti, biisintekijä Ani Nnebedum.

KATSO VUODEN 2024 KOKO OHJELMA JA PUHUJAT

Iiris Suomela aloittaa työt musiikin luovan alkutuotannon edunvalvojana

Julkaistu

Teosto ja sen jäsenjärjestöt ovat koko vuoden 2023 edistäneet tavoitteitaan yhdessä niin eduskuntavaaleissa kuin EU-tason edunvalvonnassakin. Myönteisten kokemusten pohjalta yhteistyötä on päätetty jatkaa tulevaisuudessakin.

Edunvalvontapäälliköksi valittu Iiris Suomela tulee edistämään kotimaisen luovan säveltaiteen toimintaedellytyksiä musiikkialan sekä laajemmin luovien alojen ja kulttuurikentän keskeisenä toimijana. Aiemmin hän on toiminut kansanedustajana vaalikaudella 2019–2023 ja vuosina 2021–2022 myös vihreän puolueen puheenjohtajana Maria Ohisalon vanhempainvapaan ajan. Suomela on Tampereen kaupunginvaltuuston jäsen sekä Pirkanmaan vihreän aluevaltuustoryhmän puheenjohtaja.

Suomela aloittaa neljän musiikkialan järjestön yhteisenä edunvalvontapäällikkönä 22. tammikuuta 2024. Hänen tehtävänään on järjestöjen edunvalvonnan johtaminen, poliittisen tilannekuvan luominen ja kannanmuodostuksen koordinointi. Lisäksi hän pitää aktiivisesti yhteyttä päättäjiin ja viestii järjestöjen yhteisistä kannoista.

Teoston toimitusjohtaja Risto Salmisen mukaan yhteisen edunvalvonnan tärkeä missio on parantaa musiikkialan asemaa yhteiskunnassa toimintaympäristön muuttuessa yhä nopeammin. Valtakunnanpolitiikan lisäksi vaikuttamista on lisättävä myös EU- ja kuntatasolla.

”Iiriksellä on vahva kokemus yhteiskunnallisen päätöksenteon prosesseista ja vaikuttamisesta eri tasoilla sekä valmiita kontakteja keskeisiin sidosryhmiin. Musiikin luova alkutuotanto, säveltäjät, sanoittajat ja musiikkikustantajat ovat osa musiikin ja taiteen laajaa ekosysteemiä ja koko sen arvoketjun ytimessä. Tavoitteenamme on tulevaisuus, jossa kotimaisella säveltaiteella on edellytykset monimuotoisen ja kansainvälisesti yhä laajemmin menestyvän musiikin luomiseen”

Tämän hallituskauden keskeisiä teemoja tulevat olemaan paitsi hallitusohjelmaan kirjattujen hyvien tavoitteiden toteutuminen, myös luovan alan asemasta huolehtiminen yleisemmin. Kulttuurin rahoitusasema leikkauspolitiikan aikakaudella on koko kulttuurialaa yhdistävä huolenaihe. Lisäksi luovan tekijän turvaverkon puutteet, kasvun rakenteiden alasajo ja sääntelyn ajantasaisuus edellyttävät aktiivista oman äänen esiin tuomista.

Iiris Suomela lähtee uuteen tehtäväänsä innostuneena.

”On iso ilo ja kunnia päästä aloittamaan työt musiikkialan alkutuotannon edunvalvojana. Alalla on valtava kasvupotentiaali maailmalla, mikä politiikan on korkea aika tunnistaa. Ennen kaikkea elämä ilman musiikkia olisi paljon tyhjempää ja köyhempää. Siksi on erittäin innostavaa päästä mukaan edistämään musiikkialan kukoistusta!”

Eduskunnan Arkadia-seura: Ulkopuolinen selvityshenkilö tutkimaan Yleisradion julkisen palvelun tehtävän toteutumista

Julkaistu

Taiteilijoiden ja kansanedustajien Arkadia-seuran mielestä Yleisradio on hukkaamassa oman ydintehtävänsä kilpaillessaan kaupallisen median kanssa kuulijoista ja katselijoista. Tämä johtaa vääjäämättä ohjelmatarjonnan ja -tuotannon kaventumiseen ja yksipuolistumiseen. Yleisradion tulisi päin vastoin keskittyä siihen, mitä kaupallinen media ei tee: nostaa esiin suomalainen laaja-alainen ja moniääninen kulttuurikenttä musiikista kirjallisuuteen, teatterista kuvataiteeseen tai rakennettuun kulttuuriympäristöön.

Sen tulisi aktiivisesti seurata myös vähemmistöjen keskuudessa ja marginaaleissa tapahtuvia ilmiöitä sekä tarjota niille foorumi jo ennen kuin ne mahdollisesti nousevat valtavirraksi. Valitettavasti näin ei tällä hetkellä ole. Yleisradion musiikkitarjonnan profiili on kaventunut pitkään erityisesti kevyen musiikin ohjelmistossa. Vuoden 2023 aikana on lopetettu useita musiikin erityisohjelmia, ja vielä suuremmat leikkaukset tapahtuvat vuoden 2024 alussa. Jo vuosia sitten Yleisradio teki korvaamatonta vahinkoa lopettamalla lastenmusiikkiohjelmiensa tarjonnan. Myöskään alueellista musiikkitarjontaa ei enää ole alueradioiden ohjelmatoiminnassa, koska sama keskitetty koneisto tuottaa musiikkisisällöt myös alueille.

Tuorein esimerkki jatkuvasta ohjelmatarjonnan kaventumisesta on kansanmusiikkiohjelman Sydänjuurilla lakkauttaminen Yle Radio 1:stä. Näin häipyy ohjelmatarjonnasta se ainoa tunti viikossa, joka on omistettu suomalaiselle kansainvälisesti menestyvälle kansanmusiikille, ja maan vähemmistökulttuurien kuten suomenruotsalaisten, romanien, karjalaisyhteisöjen ja saamen eri kielillä tehdyn saamelaismusiikin esittelylle.

Ylen vuonna 2022 julkaistussa musiikkistrategiassa todetaan, että ”Yle on Suomen moniäänisin musiikkitalo. Olemme kotimaisen musiikin muisti sekä korva kansainväliselle tarjonnalle. Tuotteemme ja tekijämme tunnistetaan, niistä puhutaan ja niitä palkitaan. Teemme merkityksellisiä sisältöjä, joita kaupallinen media ei tekisi ja joiden avulla Suomen ja suomalaisten musiikkimaailma on rikkaampi.” Herää kysymys, että miten strategiassa mainittu moniäänisyys lisääntyy musiikkiohjelmia lopettamalla?

Yleisradion lähetysvirran musiikkiprofiili on siirtynyt yhä määrätietoisemmin vaihtoehtojen tarjoamisesta kohti kilpailua tehokkaasti osansa hoitavan kaupallisen ohjelmatoiminnan kanssa. Tarjonta on yksipuolistunut myös siten, että esimerkiksi Radio Suomen musiikkiohjelmavirrasta kolmen monikansallisen yhtiön tuotanto on jatkuvasti lisääntynyt. Tämä on ollut merkittävä tulovirtojen menetys suomalaisomisteiselle kustannus- ja tuotantotoiminnalle. Yle on ilmoittanut pyrkivänsä lähetysvirrassa tarjoamaan ”aiempaa enemmän suoraa lähetystä”, ”vahvasti vuorovaikutuksessa” kuuntelijoiden kanssa ja ”yhä enemmän toivemusiikkia”. Myös tämä on juuri sitä, minkä kaupallinen toiminta pääosin jo hyvin kattaa.

Yleisradion perustehtävä on suomalaisen moninaisen kulttuurin ja kulttuuriperinnön tuottaminen, luominen, kehittäminen, säilyttäminen ja tukeminen (Yleisradiolaki 7§). Koska Yle on suomalaisten lakisääteisesti omistama ja sen verokertyminä mahdollistama, sen ohjelmatarjonnan tulisi antaa rikkaasta ja moninaisesta kansallisesta kulttuurikentästämme mahdollisimman kattava kuva.

Yleisradion strategioiden lähtökohtana tulee olla, että tarjoamalla lisää vaihtoehtoja luodaan myös uutta kysyntää. Maksetuilla ohjelmistokorvauksilla tuettaisiin tärkeällä tavalla myös kotimaista tuotantoa.

Kuinka hyvin ja missä määrin suomalaisen kulttuurin osa-alueet ovat esillä Yleisradiossa marginaali-ilmiöitä ja vähemmistökulttuureja myöten? Miten tekijänoikeuskorvaukset jakautuvat monikansallisille ja suomalaisomisteisille kustannus- ja tuotantoyhtiöille? Tulisiko Yleisradiolain hengen toteutuminen määritellä tarkemmin erilaisin suosituksin, esimerkiksi kielen tai marginaalikulttuurien ohjelmaosuuksien määrällisin ohjeistuksin?

Eduskunnan Arkadia-seuran mukaan tarvitaan Yleisradion ulkopuolisen selvityshenkilön tekemä tutkimustietoon perustuva kartoitus toteutuneesta ohjelmapolitiikasta ja sen muutoksista.

Marko Kilpi
kansanedustaja, kirjailija, Arkadiaseuran puheenjohtaja

Hannu Saha
FT, dosentti, muusikko
Arkadia-seuran jäsen