Jaakko Linnovaaran ihana pakkomielle

Jaakko Linnovaaran ihana pakkomielle

1: Alku

”Innostuin yläasteella äikästä ja ainekirjoituksesta. Aloin kirjoitella tarinoita kotona ja ajattelin, että olisi hienoa tehdä kirja. Sain aikaiseksi lyhyitä novelleja, koska olin hidas pilkunviilaaja ja mietin pitkään sanajärjestyksiä ja tekstin muotoja. Silloin tarkkuuteni oli rajoite. Nyt biisinkirjoituksessa se on vahvuus: maltan hakea rytmiikkaa, etsiä oikeita sanoja ja miettiä niiden järjestyksiä.”

2: Matkatoveri

“Lapsuudessani suurin vaikuttaja musiikkitouhuuni, ja muuhunkin, oli isoveljeni Janne Linnovaara. Hänellä oli kitaroita ja neliraituri, ja mä kuusi vuotta nuorempana ihailin häntä. Jannen Guildilla opin blueskaavat, soinnut ja muut perusjutut. Janne esitteli mulle Beatlesia, Rollareita ja muuta sellaista, mitä ikäiseni eivät 1980-luvulla todellakaan kuunnelleet. Ne oli uniikkeja kokemuksia.

Janne tykkäsi laulaa ja esiintyä, mutta omia biisejään hän ei koskaan esittänyt julkisesti. Jannen poismenon jälkeen, vuonna 2020, löysin hänen tavaroistaan sanelimen, jolla oli kitara & laulu -muistiinpano hänen biisistään Matkatoveri. Äänitimme Jannen soittokavereiden kanssa de-moon muutamia lisäraitoja. Kappale löytyy Spotifysta Janne Linnovaara & Matkatoverit -kokoonpanon esittämänä.

Itselläni ei oikein ole sävelkorvaa, mutta kipinä biisintekoon syttyi jo ennen kuin osasin edes soittaa mitään. Oli luontevaa seurata isoveljen esimerkkiä.”

3: Biisinteon peruskoulu

”Yläaste- ja lukioiässä aloin hyvän ystäväni Henri Kalliomeren kanssa kopioimaan isoveljeni juttua. Me soitettiin kitaroita ja kirjoitettiin yhdessä biisejä. Harrastus Henrin kanssa on ollut mun biisinteon peruskoulu. Opin tekemään sanoituksia valmiisiin sävellyksiin, co-writaamaan, vastaanottamaan palautetta ja hyväksymään sen ettei kaikki, mitä tehdään, ole käyttökelpoista. Ekan bändimme laitoimme pystyyn 2000-luvun alussa. Bändeistämme Punainen Korppi on toiminnassa vieläkin. Soitan siinä bassoa.”

4: Päätös

”Olen äidinkielen opettaja yläasteella Valkeakoskella. Olen ihan hyvä työssäni, mutta aika ajoin tulee mietittyä, mitä muuta voisin tehdä. Vajaat kymmenen vuotta sitten päätin lähteä tarjoamaan sanoituksiani ammattilaisille: tuottajille, artisteille ja säveltäjille Mulla oli tuolloin neljä sanoitusta tai aihiota.

Ihan ensin otin messengerillä yhteyttä yhteen televisiosta tuttuun kapellimestariin, joka tuntee kaikki. Hän vastasikin viestiini kannustavasti ja ohjasi eteenpäin. Ajattelin silloin sinisilmäisesti, että tää musamaailmahan onkin yksinkertainen. Vasta myöhemmin tajusin, että oikeasti – kukaan ei koskaan vastaa mihinkään. Olen kuitenkin aktiivisesti etsinyt ja löytänyt kontakteja.”

5: Tähdet ja kuu

”On sanoittajan ammattitaitoa osata tehdä monenlaisia tekstejä. Olen sanoittanut eri genrejä lastenmusiikista manserokkiin. Kaikki käy.

En ole tanssi-ihmisiä itse, mutta symppaan lavatanssikulttuuria ihan kauheasti. Olen sanoittanut paljon sinne sopivaa iskelmää. Jotkut artistit laulavat edelleen ihan mielellään tähdistä ja kuusta, mikä on aivan ok. Mutta sanoituksiin halutaan nykyisin myös uudempaa näkökulmaa, mikä on hienoa.

On sääli, että tanssi-iskelmä on jäänyt marginaaliin. Siihen on syynsä: ei välttämättä osata perusasioita, kuten biisien pitchaamista Spotifyhyn. Olen sanoittajan roolissa joskus opettanut sitä artisteille. Iskelmäpuolen artistithan elää keikkailusta, ja uusi biisi on joillekin ehkä vähän sivujuttu. Popin puolella asia on ihan päinvastoin – ja mitä tekstittämiseen tulee, on kuvasto arkisempaa.”

6: Maailma jäsentyy

“Sanoittaminen on mun tapa jäsentää maailmaa ja tehdä siitä pieni pala kauniiksi. Se pala voi olla kielellisesti tai ajatuksellisesti kaunis, tai emotionaalisesti kaunis ja ehjä. Sitten sanoittamisessa on se toinen taso: on palkitsevaa, kun ajatus muotoutuu tekstiksi, jonka sanat ja tavut loksahtelevat paikoilleen. Vähän kuin tekisi sudokuja tai ristisanatehtäviä. Sitten, kun valmis kappale löytää säveltäjän, artistin, se tuotetaan ja julkaistaan ja löytää vielä yleisönsäkin – se on ihan valtava palkinto.

Teen mieluiten valmiiseen sävellykseen, koska siinä on raamit valmiina. Jos teen teksti edellä, saatan ottaa randomisti jonkun biisin ja tehdä tekstin sen rakenteeseen ja rytmiin. Se on kai ihan yleisesti käytetty metodi.”

7: Haasteita

“On tuskastuttavan hidasta ja epävarmaa saada biisi yleisön kuultavaksi saakka. Sanoittaja on riippuvainen monesta tekijästä, joista kaikkiin ei voi itse vaikuttaa: Innostuuko säveltäjä tekstistä ja artisti demosta. Ketjussa on myös tuottaja ja levy-yhtiö. Hyvää ajoitusta ja onnekkaita sattumiakin tarvitaan. Mulla onkin monta rautaa tulessa yhtä aikaa, jaksamista tarjota biisejä ja vielä kysellä niiden perään. Saatan olla ärsyttävyyteen asti aktiivinen. Ilman sitä tämä homma ei olisi lähtenyt etenemään. Ajattelen, että turha tässä on nöyristellä.

Itse kirjoittamisessa haastavinta on oivaltaa uusia tapoja sanoa asioita. Hyvä sanoitus on poikkeuksellinen, mutta silti riittävän toimiva eikä liian outo.”

8: Kuplassa

”Olen nyt kymmenisen vuotta käyttänyt ihan kaiken vapaa-aikani kirjoittamiseen. Se on mulle jonkinlainen pakkomielle – ihana sellainen. Biisejä, joita olen ollut tekemässä, on julkaistu noin 70. Viime vuonna julkaistiin parisen kymmentä, ja tänä vuonna on tulossa saman verran. Olen tavoitellut sitä, että pystyn Teosto-tuloilla ikään kuin ostamaan itselleni kirjoitusaikaa – eli vähentämään opetushommia.

Nyt olen vuorotteluvapaalla. Onkin tosi opettavaista testata, millaista on olla kokopäiväinen taiteilija. Nyt, kun kirjoittamiseen on aikaa kokonaisia päiviä, pitää itse laittaa rajat luovuudelle. Että saa kaupassa käytyä ja noin. Onneksi vaimo on käsikirjoittaja ja ymmärtää tämän omassa kuplassa viihtymisen.”

9: Kiipeilyä

“Pohdin tulevaisuuden tavoitteitani yhdessä sanoittaja Eija Hinkkalan kanssa, kun olin hänen mentoroitavanaan Musiikintekijöiden mentorointistipendillä. Ajattelen sanoittamiseni vuorelle kiipeämisenä, jossa tärkeintä ei ole huipun saavuttaminen vaan eteneminen. Aina, kun pääsee uudelle kielekkeelle, näkee edessään uuden ja hienomman maiseman. Kun tulee vaikea hetki, voi katsoa taaksepäin ja todeta, että noin paljon on jo edetty ja opittu.

House writer -sopimusta mulla ei ole, enkä koe sitä ainakaan nyt välttämättömäksi. Kappaleet ovat itse hankittujen kontaktien avulla edenneet julkaisuun ilman kustantamoakin. Sitä paitsi sessiokirjoittaminen sillä oletuksella, että biisi valmistuu nopeasti, ei ehkä sovi mulle. Realistisesti ajatellen en koskaan tule elämään pelkällä sanoittamisella. Mutta sitä kuitenkin tavoittelen ja olen ehkä pikkuhiljaa alkanut luottaa asiaan.”

10: Motto: Jambalaya – elämä kantaa

The 69 Eyes: Helsingin vampyyrit biisinteossa

Vuonna 1989 perustettu The 69 Eyes on alusta asti luottanut oman materiaalin voimaan. Kolmetoista albumia julkaissut bändi soitti alun perin räyhäkästä glam- ja sleazerockia. 2000-luvun vaihteessa mukaan tuli melodisuutta ja goottirock-vaikutteita. Kymmenen vuoden uurastuksen jälkeen The 69 Eyes nousi listojen kärkeen, ja tie aukesi myös Keski-Euroopan markkinoille. Pian tämän jälkeen portit avautuivat myös Yhdysvaltoihin. Pitkän uransa aikana Helsingin vampyyrit ovat soittaneet myös Etelä-Amerikassa, Venäjällä, Japanissa ja Australiassa.

The 69 Eyesin voimakaksikon muodostavat laulaja Jyrki ”Jyrki 69” Linnankivi ja kitaristi Pasi ”Bazie” Moilanen. Jyrki vastaa yhtyeen kaikista sanoituksista. Pasi on bändin musiikillinen johtaja ja säveltäjä. Työnjako on ollut selkeä yhtyeen alusta asti.

JYRKI: ”Päätin heti alkuun ryhtyä tekemään englanninkielisiä tekstejä. Ajattelin tekstin englanniksi jo päässäni. Jokaisessa säkeessä piti olla riimi. Tuohon aikaan oli tosi niukasti mahdollisuuksia nähdä englanninkielisten kappaleiden sanoituksia painettuna. Sain käsiini kirjan, jossa oli The Rolling Stonesin 1960- ja 1970-luvun lyriikoita. Siitä näki millaisia loppusointuja ja sanoja englanninkielisessä rockriimityksessä käytettiin.”

Jyrki haki vaikutteita suoraan Yhdysvalloista, jonne hän matkusti useita kertoja jo nuorena.

”En ollut koskaan kuunnellut suomenkielistä pop- tai rockmusaa ja pidin sitä junttina. Halusin tehdä urbaania rokkia, jota jengi diggaisi Stadin ja New Yorkin rockklubeilla ja jota soitettaisiin radiossa. Sanoitusten sisältö on pysynyt samana vuosikymmenet. Halloween-henkistä vampyyrirockia, romanttista kaukokaipuuta ja rakkaudesta unelmointia.”

Jyrkillä ei ollut bänditaustaa ennen The 69 Eyesia. Sen sijaan Pasi oli tehnyt biisejä jo kouluaikojen bändiensä kanssa.

PASI: ”Jyrki ajautui The 69 Eyesin esiasteen laulajaksi. Jo tuolloin alkoi muotoutua yhä käyttämämme metodi. Minä luon musiikilliset ideat ja teen niistä pohjan. Sitten menemme treenikämpälle työstämään ideoita bändin kanssa. Innostumme sitten joistain ideoista ja niitä jatketaan eteenpäin. Tämän jälkeen Jyrki ottaa biisiideoista kopin ja alkaa tehdä sanoituksia.”

Tätä nykyä Pasi tekee myös yksin demoja työhuoneellaan ja lähettää ne suoraan Jyrkille sanoitettavaksi. Alkuaikojen c-kasettiäänitykset ovat vaihtuneet tietokoneella tehtyihin demoihin, joille Pasi on soittanut ja ohjelmoinut niin rummut, basson, kitaran kuin kosketinsoittimetkin.

Vaikka digimaailma on tuonut biisintekoon paljon uusia mahdollisuuksia, luottaa The 69 Eyes edelleen myös treenikämppäjammailun voimaan. Pasin mielestä on olennaista tuottaa materiaalia mahdollisimman monipuolisilla metodeilla.

The 69 Eyes on soittanut samalla kokoonpanolla yli 30 vuotta. Vaikka bändissä on selkeä johtokaksikko, kyseessä kuitenkin harvinaisen yhteen hitsautunut ryhmä. Yksi osoitus tästä on se, että kaikki yhtyeen jäsenet ovat osallistuneet biisintekoon. Musiikillisia ideoita ovat tuottaneet myös rumpali Jussi ”Jussi 69” Vuori, basisti Arto ”Archzie” Ojajärvi sekä toinen kitaristi Timo ”Timo-Timo” Pitkänen. Näitä rifffejä ja sointukulkuja Pasi on sitten kehitellyt eteenpäin ja muokannut valmiimmiksi.

PASI: ”Pääosa sävellyksistä on minun, mutta nykyään Timo-Timokin tuo bändille valmiita kokonaisia biisejä, joiden pohjalta Jyrki alkaa tehdä tekstejä. Näin syntyi esimerkiksi uuden Death of Darkness -levyn balladi This Murder Takes Two. Joskin kehittelin siihen sitten myöhemmin lisäjuttuja.”

JYRKI: ”Sanoitusten sisältö on pysynyt samana vuosikymmenet. Halloween-henkistä vampyyrirockia, romanttista kaukokaipuuta ja rakkaudesta unelmointia.”

JYRKI: ”Biisintekemiseni on muuttunut vuosien varrella. Aluksi minulla on ollut treenikämpällä äänitettyä bändin livesoittoa kasetilla. Sitten olen kuunnellut sitä kotona ja miettinyt, miten laulu voisi mennä. Vähän tuon vaiheen jälkeen saimme käyttöömme neliraiturin. Teknologian kehittyessä Pasin demot alkoivat tulla cd:llä ja sittemmin sähköpostilla. Pasi saattoi nimetä kappaleet tyyliin ’AC/DC 1’ taikka ’Danzig 2’. Ne olivat työnimiä, jotka kuvasivat kappaleita. Jossain vaiheessa sovimme, että Pasi toimittaa demot nimettynä pelkillä numeroilla. Haluan aloittaa sanoitusten tekemisen puhtaalta pöydältä. En halunnut ajatella, että jos demon nimi on ’AC/DC 1’, niin tekstissä täytyisi olla mukana jotain siihen liittyvää ajatusta.”

The 69 Eyesin uralle oli ratkaisevaa, että 2000-luvun alussa bändin tuottajaksi tuli Johnny Lee Michaels. Hän karsi yhtyeen soitosta pois kaiken ylimääräisen ja toi tilalle ilmavat ja selkeät sovitukset, joissa syntetisaattorimelodioilla oli iso osuus. Samoihin aikoihin Jyrki löysi matalalta lauletun tyyliinsä. Näillä eväillä syntyi bändin ensimmäinen hitti Gothic Girl.

JYRKI: ”Biisi oli alun perin vitsi ja ihan helppoheikki-juttua. Siinä jäljiteltiin Type O Negativen tyyliä. Gothic Girl oli jäänyt pyörimään ylimääräisenä biisinä aikaisemman levyn demosessiosta, ja Pasi otti sen jostain syystä mukaan vielä seuraavankin levyn sessioihin.”

Biisi oli myös huomattavasti yksinkertaisempi kuin The 69 Eyesin aikaisemmat kappaleet. Se julkaistiin Johnny Lee Michaelsin ja The 69 Eyesin ensimmäisenä yhteistyön tuloksena ja nousi Suomen singlelistan kärkeen loppuvuodesta 1999.

Tästä alkoi The 69 Eyesin kultakausi. Johnny Lee Michaels tuotti bändin menestyslevyt Blessed Be (2000) ja Paris Kills (2002). Tämän jälkeen Michael sin tuottajapariksi otettiin HIMin kanssa vakuuttavaa jälkeä tehnyt Hiili Hiilesmaa. Tällä ryhmällä syntyivät albumit Devils (2004) ja Angels (2006), jotka avasivat tien Amerikkaan.

PASI: ”Vaikka välineet ovat kehittyneet, itse sisällön tuottaminen ei ole sen helpompaa kuin ennenkään.”

PASI: ”Kun aloimme tehdä yhteistyötä Johnny Lee Michaelsin kanssa, suhtautumisemme musiikintekemiseen muuttui. Haimme vuoden 1999 Wasting the Dawn -levyn jälkeen uutta ilmaisutapaa ja siihen tarvittiin bändin ulkopuolista tekijää. Diggailemme keskenämme monenlaisesta varsin erilaisesta musiikista ja kun touhuamme yhdessä, saattaa fokus päästä katoamaan. Mietimme itsekin 2000-luvun alussa, että olisi hyvä tiivistää bändin ilmaisua. Johnny Lee Michaels vaikutti voimakkaasti albumien Blessed Be ja Paris Kills sovituksiin ja tuotantoon. Tuolloin meille kirkastui idea siitä, että voimme tehdä musiikkia myös ulkopuolisten kanssa.”

Lisää ulkopuolisia tekijöitä tuli mukaan vuonna 2004, kun The 69 Eyesin tuolloinen levy-yhtiö EMI ehdotti co-writing-yhteistyötä ruotsalaisten Jimmy Wahlsteenin ja Patrik Jonssonin kanssa. Näin sai alkunsa yhtyeen suurin hitti Lost Boys.

JYRKI: ”En aluksi hahmottanut, mitä co-writing voisi olla, mutta emiläiset sanoivat sen olevan suhdetoimintaa. Jos se toimii, niin hyvä, mutta jos taas ei, niin ei siinä kukaan häviä mitään. Me osaamme tehdä musiikkia tiettyyn pisteeseen asti keskenämme. Jotta sitä saisi viritettyä vielä paremmaksi, tarvittiin co-write-yhteistyötä. Ruotsalaiset osasivat tuoda biisiimme jotain lisää – pienen melodiakulun, joka loi biisin koukun. Sitä biisi kaipasi.”

PASI: ”Vuonna 2009 ilmestyneellä Back in Blood -levyllä co-write-yhteistyötä tehtiin myös muun muassa amerikkalaisen Johnny Andrewsin kanssa. Kaikkein parhaiten co-writing on onnistunut ruotsalaisten kanssa. Kysehän on loppujen lopuksi pitkälti henkilökemiasta. Olemme tehneet co-writing-yhteistyötä valmiiden demojemme päälle tai aloittaen biisintekemisen ulkopuolisten kanssa tyhjästä. Kahta viimeisintä levyä tehdessä Johnny Lee Michaels oli myös mukana yhtenä co-write-säveltäjistä. ”

Vaikka The 69 Eyes on tehnyt yhteistyötä monenlaisten tahojen kanssa, ovat bändin ohjaimet tiukasti sen omissa käsissä. Studiotyön ja keikkailun lisäksi Pasi pyörittää bändin toimintaan olennaisesti liittyvää kahta firmaa. Biisintekemiselle hän pyrkii silti aina löytämään aikaa.

PASI: ”Luomisajan löytäminen on välillä kortilla. Tosin nykyään on helppo taltioida ideoita vaikkapa äänittämällä puhelimeen kitarapätkän taikka hyräillyn melodian. Inspiraation ja uuden kulman löytäminen tekemiseen on tärkeää. Niiden löytäminen voi olla todella haastavaa, mutta kun ne löytää, se on todella palkitsevaa. Vaikka välineet ovat kehittyneet, itse sisällön tuottaminen ei ole sen helpompaa kuin ennenkään.”

Jyrki on alusta asti halunnut tehdä tarttuvia biisejä. Vuosien varrella hän on oppinut noudattamaan yhtä rock’n’rollin kultaista säännöistä: asiat kannattaa ilmaista yksinkertaisesti.

JYRKI: ”Vaikka kuinka vääntää, kääntää taikka vaihtaa stooria, lopulta se ihan ensimmäinen intuitio osoittautuu usein parhaaksi ratkaisuksi. Kun jutut tulevat alitajunnasta, ne ovat yleensä hyviä. Niissä on jotain magiikkaa. Teksti voi olla todella helposti tehtyä, mutta lopulta siitäkin saatetaan ottaa vielä jotakin pois. Näin päädytään helppoon, selkeään ja yksinkertaiseen ratkaisuun. Silloin biisissä on eniten tarttuvuutta.”

Sekä Pasi että Jyrki ovat olleet pitkään Suomen Musiikintekijöiden jäseniä.

JYRKI: ”Liityin Elvis ry:hyn 1990-luvun alkupuolella. Olin kuullut, että sieltä voi hakea apurahoja. Sainkin Georg Malmstén -säätiön 1500 markan apurahan, kun olimme tekemässä ensimmäistä The 69 Eyes -albumia. Olin paikalla Elvisin toimistolla apurahan jakamistilaisuudessa. Oli erikoista nähdä sellaisia ihmisiä, joita olin nähnyt televisiossa. Paikalla oli legendaarisia hahmoja kuten Jukka Virtanen ja Jussi Raittinen. Joku piti puhetta ja menin keittiöön, koska se oli turvallisen oloinen paikka.”

Jyrki suhtautui vanhempiin kollegoihinsa aluksi varauksella ja ulkopuolisen silmin:

”Seurasin palkintopuhetta toisten selkien takana. Tommi Läntinen bongasi minut ja tuli juttelemaan. Hän oli kannustavan oloinen hahmo. Olin räkärokkibändissä, eikä kukaan muu mielestäni tajunnut asioista mitään, paitsi minä itse. Kaikesta huolimatta minut tunnustettiin tasavertaiseksi tekijäksi muiden suomalaisten lauluntekijöiden kanssa. Oli tärkeää tavata muita muusikoita. Istuin pöydässä ja vastapäätäni olikin yhtäkkiä Dave Lindholm, Jukka Virtanen ja Heinäsirkka. He edustavat minulle suomalaista musalegacya.”

Myös Pasi kiittelee Musiikintekijöissä saamiaan kontakteja. Nuoremmille kollegoilleen hän haluaa lähettää seuraavanlaisia terveisiä:

”Syy, miksi itse yhä teen musiikkia on se, että teen sellaista musiikkia, joka itsestäni tuntuu hyvältä. Musiikkia on mukava tehdä ja soittaa toisten ihmisten kanssa. Omasta visiosta on kuitenkin tärkeää pitää kiinni. Joskin tuo visio saattaa tietysti muuttuu ajan myötä. Musiikin pitää tuntua jossain, pitää luottaa omaan näkemykseen ja tunteeseen.”

JYRKI: ”Oma tyylin löytäminen on tärkeää. Kun pysyt siinä, sinusta tulee paras oman tyylisen musiikkisi tekijä. Mistä sitten tiedät, että tyylisi on oma? Sitä voi olla vaikeaa selittää järjellä. Jotkut asiat ovat sellaisia, että ne pitää vain tuntea. Oma tuntemus ja intuitio ovat asioita, joita pitää kuunnella.”

Luovien alojen ammattilaisten rauhanomainen Kivi voittaa sakset -kampanja: luovilla sisällöillä on merkittävä vaikutus sekä kansantalouteen että kansalliseen identiteettiin ja hyvinvointiin

Mielenilmaus näkyy sosiaalisessa mediassa ja luovan alan tapahtumissa maalis-huhtikuun 2024 aikana ja huipentuu luovien alojen yhteiseen mielenilmaukseen kansainvälisenä tekijänoikeuksien päivänä 26.4.2024. 

Luovien alojen merkitys työllistäjänä sekä osuus bruttokansantuotteesta ovat olleet pitkään kasvussa. 

  • Vuonna 2022 kulttuuriammatti oli päätyönä noin 136 100 hengellä. 
  • Luovien alojen yhteenlaskettu vuosittainen palkkasumman on eri tutkimuksissa asettunut 4,4–5,1 miljardin euron välimaastoon 
  • Luovat alat tuottavat yhteensä 2,6–3,3 miljardin euron verotulot (sisältäen palkkaverot, alv ja sosiaalivakuutusmaksut). 
  • Luovien alojen liikevaihto vuonna 2021 oli 15,8 miljardia euroa. 
  • Vuonna 2021 luovat alat tuottivat 3,1 prosenttia Suomen BKT:sta. 
    • Luovien alojen osuus bruttokansantuotteestamme onkin jo suurempi kuin monella perinteisemmällä teollisuuden alalla, kuten kemianteollisuudella (2,7 prosenttia), paperiteollisuudella (1,4 prosenttia), elintarviketeollisuudella (1,3 prosenttia) ja puutuoteteollisuudella (0,9 prosenttia).

Aloittamalla mielenilmauksen perjantaina 22.3.2024 elokuva-alan ammattilaiset haluavat osoittaa solidaarisuutta koko luovan alan yhteisölle. Suomalainen audiovisuaalinen ala on merkittävä kasvuekosysteemi muiden monistettavien sisältöalojen rinnalla. Alalle tehdyt julkiset investoinnit palautuvat yhteiskunnalle veroina ja sosiaaliturvamaksuina. Esimerkiksi av-tuotantokannustimen kautta tehty investointi tuloutuu valtion kassaan vähintään 1,4-kertaisena.

Teemana mielenilmaukselle on “Kivi voittaa sakset”, joka on kaikille tuttu kivi-sakset-paperi -leikistä. Kivi symboloi kulttuurin peruskalliota, joka seisoo yhtenäisenä uhkaavien leikkaussaksien edessä muistuttamassa luovan alan ammattilaisten luomista aineettomasta pääomasta, joka rikastuttaa niin Suomen kulttuurielämää kuin taloutta. Käsissämme on huomattava kasvuala, jonka toimintaedellytyksistä huolehtimisella on suuri merkitys koko yhteiskunnan elinvoimalle. 

Luovien alojen ammattilaiset vetoavat päättäjiin: ei enää leikkauksia, jotka kohdistuvat intohimoiseen ja väsymättömään työhön suomalaisen talouskasvun vauhdittamiseksi omaperäisellä ja kiinnostavalla kulttuurisisällöllä. 

Näin tuet mielenilmausta:

  • Poseeraa luovan alan tapahtumissa ja gaalojen punaisilla matoilla tai muissa sopivissa yhteyksissä kivi & sakset -käsimerkkiä käyttäen.
  • Jaa omat kuvasi someen aihetunnisteet:
  • #kulttuurionperuskallio
  • #henkinenhuoltovarmuus
  • #kivivoittaasakset
  • Voit kertoa faktoja luovien alojen yhteiskunnallisista vaikutuksista esimerkiksi kiitospuheessa.
  • Levitä sanaa mielenilmauksesta ystävillesi ja työkavereillesi.

Avate Audiovisuaalisen alan tekijät ry

Dokumenttikilta ry

F.C.E Suomen elokuvaleikkaajat ry

Suomen elokuva- ja mediatyöntekijät SET ry

Näyttelijäliitto – Skådespelarförbund ry

Suomen elokuvaohjaajaliitto SELO ry

Suomen Kirjailijaliitto

Suomen Musiikintekijät ry

Suomen Muusikkojen Liitto ry 

Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ry

Women in Film & Television Finland 

Lista täydentyy

 

Osallistumisohje

Rauhanomainen Kivi voittaa sakset -mielenilmaus alkaa perjantaina 22.3.2024 Jussi-gaalassa. Kutsumme kaikki luovilla aloilla työskentelevät osallistumaan mielenilmaukseen ja jakamaan sisältöä omissa sosiaalisen median kanavissaan.

Mielenilmauksen symbolit on kivi-paperi-sakset -leikistä tuttu kivi & sakset -käsimerkki. Toinen käsi on siis nyrkissä ja toisen käden etu- ja keskisormi ovat saksina. 

Mielenilmaus näkyy sosiaalisessa mediassa ja luovan alan tapahtumissa maalis-huhtikuun 2024 aikana ja huipentuu luovien alojen yhteiseen mielenilmaukseen kansainvälisenä tekijänoikeuksien päivänä 26.4.2024.

Kyseessä on rauhanomainen mielenilmaus, jonka tavoitteena on perustella luovien alojen positiivisten vaikutusten ja kasvupotentiaalin avulla, ettei kulttuurin valtionrahoituksesta kannata leikata. Haluamme korostaa niitä osoitettuja tuloksia ja tulevaisuuden hyötyjä, joita alamme tuottavat. Tarkoituksena ei ole syyllistää tai haukkua päättäjiä, vaan rauhallisesti argumentoiden tuoda esiin tietoa, jotta päätöksenteko valtiontalouden sopeutustoimien osalta olisi kohtuullista.

Tue mielenilmausta:

  • Poseeraa luovan alan tapahtumissa ja gaalojen punaisilla matoilla tai muissa sopivissa yhteyksissä kivi & sakset -käsimerkkiä käyttäen.
  • Jaa omat kuvasi someen aihetunnisteilla:
    • #kivivoittaasakset
    • #kulttuurionperuskallio
    • #henkinenhuoltovarmuus
  • Voit kertoa faktoja luovien alojen yhteiskunnallisista vaikutuksista esimerkiksi kiitospuheessa.
  • Levitä sanaa mielenilmauksesta ystävillesi ja työkavereillesi.

Rauhanomaisen mielenilmauksen tarkoituksena ei ole valittaa tai haukkua. Pidetään viestimme positiivisena ja luovien alojen yhteiskunnallista taloudellista ja henkistä merkitystä korostavina!

Musiikkialalla esiintyy yhä runsaasti syrjintää – erityisesti etniseen taustaan, ikään ja sukupuoleen liittyvä syrjintä yleistä

Teosto teetti helmi–maaliskuussa kyselytutkimuksen, jolla selvitettiin yhdenvertaisuuden tilaa sekä syrjintää musiikkialalla. Kyselyn kautta kerättiin tietoa eri ryhmien syrjintäkokemuksista sekä niiden vaikutuksista musiikkialan kehitykseen.

Kyselyyn vastasi kaikkiaan 914 musiikkialalla toimivaa henkilöä. Vastaajista valtaosa oli musiikin säveltäjiä, sanoittajia tai esittäjiä. Selvästi suurin osa (45 %) vastaajista oli freelancereita, mutta vastauksia saatiin laajasti myös järjestöjen ja organisaatioiden työntekijöiltä sekä yrittäjiltä.

Vastaajista alle puolet piti musiikkialaa yhdenvertaisena. Vastausten mukaan syrjintä ja ennakkoluulot rasittavat alaa vahvasti, estäen monimuotoisuuden ja yhdenvertaisuuden toteutumisen. Toisaalta alan koettiin menneen myös eteenpäin erityisesti sukupuolten välisessä tasa-arvossa ja nuorempia sukupolvia pidettiin aiempaa ennakkoluulottomampia.

”Vaikka eteenpäin on menty, syrjintää ja epäasiallista kohtelua on kokenut yhä yli puolet alalla toimivista. Syrjinnän kokemuksia on kaikissa alan ammattiryhmissä aina yrityspuolen toimijoista freelancereihin ja järjestöihin. Paljon on siis vielä työtä tehtävänä”, sanoi tutkimushanketta koordinoinut Teoston viestintä- ja yhteiskuntasuhdejohtaja Vappu Aura.

Tutkimuksen mukaan

  • Alle puolet (49 %) musiikkialalla toimivista pitää alaa yhdenvertaisena.
  • Selvästi yli puolet (54 %) on kokenut jonkinlaista syrjintää tai epäasiallista kohtelua.
  • Eniten syrjintää koetaan etnisten vähemmistöjen joukossa. Etnisiin vähemmistöihin kuuluvista 61 % on kokenut syrjintää tai epäasiallista kohtelua taustansa vuoksi.
  • Sukupuoleen kohdistuvaa syrjintää tai epäasiallista kohtelua on kokenut kaksi kolmesta naisesta musiikkialalla. Miehistä sukupuolista syrjintää on kokenut vain 14 %.
  • Ikäsyrjintää on kokenut yli kolmannes musiikkialalla toimivista. Ikäsyrjintää koetaan kaikissa ikäryhmissä mutta eniten nuorimmissa ja yli 50-vuotiaden ikäryhmässä.
  • Syrjintää on koettu eniten kollegoiden taholta (72 % syrjintää kokeneista).
  • Yleisimpiä syrjinnän muotoja oli vähättely, asiantuntemuksen aliarviointi tai tunnustuksen puute. Puolet oli kokenut myös ulkopuolelle jättämistä tai epäasiallista kommentointia.
  • Kolmannes syrjintää kokeneista kertoi, ettei heille oltu maksettu samanarvoisesta työstä samaa korvausta.
  • 61 % syrjintää kokeneista kertoi sen vaikuttaneen kielteisesti urakehitykseen ja 41 % kertoi harkinneensa alan vaihtoa syrjinnän tai epäasiallisen kohtelun vuoksi.
  • Vain neljännes oli raportoinut syrjinnästä tai epäasiallisesta kohtelusta eteenpäin jollekin taholle.

Etnisiin vähemmistöihin kuuluvat kohtaavat eniten syrjintää

Kyselyssä tiedusteltiin vastaajan kuulumisesta erilaisiin vähemmistöryhmiin kuten seksuaalivähemmistöön, etniseen tai kielivähemmistöön tai erilaisiin vammaisryhmiin.

Vähemmistöistä heikoimmassa asemassa näyttävät olevan etniseen vähemmistöön kuuluvat. Heistä jopa 61 prosenttia oli kokenut syrjintää tai epäasiallista kohtelua taustansa vuoksi. Myös kielivähemmistöön kuuluvista yli puolet kertoi kokeneensa syrjintää.

Kyselyn avoimissa vastauksissa kiinnitettiin huomiota vallan keskittymiseen musiikkialalla. Etnisiin vähemmistöihin kuuluvia näkyy kyllä jonkin verran artisteina mutta ei alan päättävissä tehtävissä.

”Tietyt tehtävät musiikkialalla ovat jakautuneet vain tietyille demografian edustajille. Esimerkiksi päättävät tehtävät ovat usein valkoisten miesten tehtäviä ja markkinointi & PR tiimit ovat pääosin naisten. Tummaihoisia ei näy juuri ollenkaan alalla muuten kuin artistin roolissa.”

”Koska alalla on niin vähän esim. ruskeita naisia valta-asemissa, on vaikea ruskeana naisena päästä musa-alalla eteenpäin, kun oma musiikki tai eletty elämä ei ole samaistuttavaa päätösvallassa oleville, usein valkoisille vanhemmille miehille.”

Ikäsyrjintä yleistä musiikkialalla: ”koskaan et ole oikean ikäinen”

Eri sukupuolten kokemukset syrjinnästä eroavat merkittävästi toisistaan. Sukupuoleen liittyvää syrjintää tai epäasiallista kohtelua oli kohdannut 66 prosenttia naisista, kun vain 14 prosenttia miehistä oli kokenut vastaavaa. Sukupuolten välinen tasa-arvo nousi isoksi ongelmaksi jo viime vuonna tehdyssä alan tasa-arvoa käsittelevässä kyselyssä.

Ikään liittyvä syrjintä oli myös yllättävän yleistä musiikkialan tehtävissä. Sitä oli kokenut kaikkiaan 37 prosenttia musiikkialalla toimivista mutta lähes puolet alan naisista. Vaikka ikäsyrjinnän kokemuksia oli erityisesti nuoremmassa ikäpolvessa (46 %), sitä koettiin paljon kaikissa muissakin ikäryhmissä.

”Tulosten valossa näyttää siltä, että koskaan et ole oikean ikäinen. Kokeneemmat musiikin tekijät kokivat, että ikäsyrjintä estää heitä saamasta ansaitsemaansa arvostusta ja näkyvyyttä. Toisaalta nuoret kohtaavat paljon osaamisen kyseenalaistamista. Kuitenkin myös keski-ikäisistä kolmannes oli kokenut ikäsyrjintää”, huomauttaa Vappu Aura.

Musiikkialan työkulttuurissa parannettavaa – syrjintää koetaan eniten omien kollegoiden taholta

Syrjintää ja epäasiallista kohtelua koetaan selvästi eniten kollegoiden taholta. Jopa 72 prosentilla syrjintää kokeneista kokemus oli kollegoiden aiheuttama. Selvästi yleisintä on vähättely ja pätevyyden tai osaamisen aliarviointi. Ulkopuolelle jättämistä ja epäasiallista kommentointia oli kokenut puolet syrjinnän kohteeksi joutuneista. Kolmanneksella oli kokemus epätasa-arvoisesta palkkauksesta ja lähes kolmanneksella seksuaalisesta häirinnästä.

Vastaukset herättävät kysymyksen musiikkialalla vallitsevasta työskentelykulttuurista.

”Musiikkialalta näyttää puuttuvan aivan perustavanlaatuisia työelämän pelisääntöjä. Miten puhut ja kohtelet muita alalla työskenteleviä, miten arvostat kaikkien työpanosta. Vaikka kilpailu on kovaa, omaa itseään ei tulisi nostaa muiden kustannuksella”, muistuttaa Vappu Aura.

Vastaajat kertoivat syrjinnän vaikuttaneen monin tavoin negatiivisesti työskentelyyn musiikkialalla. 61 prosentille syrjintää kokeneista siitä oli aiheutunut negatiivisia vaikutuksia urakehitykseen ja 41 prosenttia kertoi harkinneensa alan vaihtoa. Yli kolmasosa kertoi, että heille on aiheutunut erilaisia mielenterveyteen ja omaan hyvinvointiin liittyviä ongelmia, kuten ahdistusta, uupumusta, masennusta ja työkyvyn alenemista.

Vain neljännes vastaajista oli raportoinut kokemastaan syrjinnästä tai epäasiallisesta kohtelusta jollekin. Tärkeimpiä syitä raportoimattomuuteen oli, ettei asiasta kertomisella uskottu olevan vaikutusta tilanteeseen. Vaikka kohtelusta olisikin kerrottu, useinkaan tästä ei ollut seurannut mitään. Moni myös sanoi, ettei tiennyt oikeaa tahoa, jolle voisi asiasta ilmoittaa tai joka voisi asiaan vaikuttaa.

Musiikkialalla kaivataan monimuotoisuuden tietoista lisäämistä

Vastaajilta kysyttiin myös ehdotuksia yhdenvertaisuuden parantamiseksi. Vastaajien mielestä musiikkialalla kaivataan monimuotoisuuden tietoista lisäämistä. Erilaisia yksilöitä taustoista, etnisyydestä, sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta tulisi huomioida rekrytoinnissa, musiikkituotannossa ja -jakelussa sekä erilaisten tunnustusten jaossa.

Konkreettisina keinoina mainittiin esimerkiksi positiivinen erityiskohtelu ja kiintiöt sekä anonyymi rekrytointi, jota suositellaan myös viime vuonna julkaistussa musiikkialan rekrytointiohjeessa.

Paljon vaaditaan myös koulutusta ja tietoisuuden lisäämistä. Syrjinnästä tulisi voida myös puhua avoimemmin ja nostaa esille tilanteita, joissa sitä esiintyy. Yhteisesti sovitut käytännöt ja selkeät menettelytavat puuttuvat vielä monelta taholta.  Vaikka ohjeistus häirintään ja epäasialliseen kohteluun puuttumisesta julkaistiin alalla vuonna 2022, sen käytännöt eivät näytä vielä juurtuneen alalle.

Moni toi vastauksessaan esiin myös tarvetta laajempaan kulttuuriseen ja yhteiskunnalliseen muutokseen. Teoston Vappu Aura korostaa, että musiikkialalla olisi mahdollisuus toimia edelläkävijänä yhteiskunnassa ja näyttää mallia muille.

”Tämä kysely viimeistään todistaa sen, että musiikkiala on jo nyt hyvin monimuotoinen ja alalla toimii valtava määrä erilaisista taustoista tulevia henkilöitä. Tämän tulisi olla rikkaus, joka lisää musiikin kirjoa ja laajentaa sen ulottuvuuksia. Muutos ei kuitenkaan ole asia, jonka joku muu hoitaa – työhön tarvitaan kaikki.”

Tutkimuksen toteutti Teoston toimeksiannosta tutkimustoimisto Vastakaiku.

Jäsenetu: Open Creative Housen jäsenyysjaksoja – osallistu arvontaan!

Suomen Musiikintekijöiden jäsenillä on mahdollisuus saada Premium-tason Open Creative House -jäsenyys maksutta käyttöönsä. Jäsenyys sisältää mm. studioaikaa 32 tuntia/kk.

Premium-jäsenyyksiä arvotaan kahden kuukauden paketteina (arvo noin 1000 euroa).

Arvonnat

Voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Saat osallistua kaikkiin arvontoihin, mutta voit voittaa vain kerran. Arvonnat suoritetaan Randomizerilla.

  • Toukokuu-kesäkuu-arvonta: osallistu viimeistään 15.4.2024. Arvonta sulkeutunut.
    Arvonta suoritetaan 16.4.2024.
  • Heinäkuu-elokuu-arvonta: osallistu viimeistään 15.5.2024. Arvonta sulkeutunut.
    Arvonta suoritetaan 16.5.2024.
  • Syyskuu-lokakuu-arvonta: osallistu viimeistään 17.6.2024. Arvonta sulkeutunut.
    Arvonta suoritetaan 18.6.2024.
  • Marraskuu-joulukuu-arvonta: osallistu viimeistään 16.9.2024. Arvonta sulkeutunut.
    Arvonta suoritetaan 17.9.2024.

Muistathan myös jäsenedun: 30% alennusta OCH:n palveluista!  Huom: kirjaudu sisälle verkkosivuille, niin näet etukoodin.

Yhteyshenkilö OCH:ssa ja tietoa studioista:
Tommi Kalenius
p. 050 5180523
tommi.kalenius@opencreativehouse.com

Uusien lastenlaulujen sävellyskilpailun finalistit on valittu

Tänä vuonna kilpailuun lähetettiin 61 uutta laulua. Kilpailun esiraati on kuunnellut demot ja valinnut sävellyskilpailun finaaliin seuraavat uudet lastenlaulut:

 

  • Aavikkokettu. Mikko Olkinuora, Merja Salonen, Helsinki
  • Eläinlääkäri Piippolainen. Aleksi Autere, Helsinki
  • Höpölöpöauto. Juha Mäki, Kerava
  • Karhu ja siili. Jussi Rasinkangas, Kimmo Ojala, Toni Nygård, Kempele
  • Karvakamun elämää. Mariam Sandhu, Jukka Kinnunen, Laihia
  • Lauteilla saunan. Kyösti Salmijärvi, Markus Lampela, Oulu
  • Lätäkköön. Tuija Rantalainen, Raimo Hentunen, Helsinki
  • Nukkumaa. Katja Karisukki, Ypäjä
  • Onneks mörköjä ei ole olemassa. Maco Oey, Jaakko Löytty, Tampere
  • Pilvien kaupungit. Eveliina Brockman, Oulu
  • Tittitittidi. Satu Nesteoja, Salo
  • Vanha kitara. Mikko Koskela, Päivi Tuulikki Koskela, Oulu
  • Velhon siivouspäivä. Ville Karttunen, Järvenpää

Esiraadissa olivat mukana musiikkileikkikoulunopettaja ja musiikkipedagogi YAMK Anna Schukov, muusikko, ääniteknikko, musiikkituottaja Timo Haanpää, nuori musiikinharrastaja, kuorolaulaja Eini Helle ja Lasten Laulukaupungin edustajana Siv Ilola.

Raati kuunteli kaikki demot anonyymisti eli tuomaristolla ei ollut kuunteluvaiheessa tietoa lauluntekijöistä. Nuorin lauluntekijä oli tällä kertaa 8-vuotias ja finaaliin edenneistä nuorin oli 12-vuotias. Tämän vuoden lastenlaulujen aiheita raatilaiset pitivät monipuolisina ja raikkaina. Kiitosta saivat myös tarttuvan rytmikkäät riimit ja sanojen sekä melodioiden keskinäinen yhteensopivuus. Tiukan valintaprosessin jälkeen oli esiraadin yhteinen mielipide, että näistä kilpailukappaleista olisi voinut valita finaaliin 50 laulua.

Finaalikonsertissa Salossa Kulttuuritalo Kivassa 8.6.2024 tuomaristo valitsee palkintojen saajat ja yleisökin saa valita suosikkinsa. Finaaliin valituista lauluista tehdään myös äänitallenne numero 29 Salossa Soi -sarjaan.

Kuva lastenlaulukilpailusta vuodelta 2022: Vuoden Lastenlaulu 2022 oli Kyösti Salmijärven ja Markus Lampelan Haitarinoita ja kuvassa ovat laulun esittäneet Anniina, Emilia ja Annika Rautio.

Sano edes ei – Jokainen ihminen on vastauksen arvoinen

Yllä kuvattu tilanne on valitettavan tuttu niin kappaleitaan tarjoaville musiikintekijöille, uusista yhteistyökumppaneista tai medianäkyvyydestä haaveileville artisteille kuin myös esiintymisiään keikkapaikoille tai -myyjille markkinoiville. Teet jotain mistä olet ylpeä, annat itsestäsi kaiken mitä osaat, mutta et saa vastausta tai palautetta. Et yksinkertaista ”ei kiitos” -vastausta, rakentavasta kritiikistä puhumattakaan. Ehkäpä levy-yhtiön päässä ollaan niin kiireisiä. Ehkäpä teokseni ovat niin huonoja, että niistä ei viitsitä sanoa mitään. Vai jäikö teokseni kokonaan kuulematta?

Epätoivoinen epätietoisuus

Epätietoisuus kalvaa mieltä enemmän kuin se, että saisi täydellisen tyrmäyksen tai viiltävää kritiikkiä. Jos ei saa vastausta, mielikuvitus täyttää aukot. Jos vastaukseksi saa ”ei”, tietää ainakin, että voi hyvillä mielin liikkua eteenpäin ja yrittää tehdä asioita eri tavalla tai paremmin, tai tarjota teostaan jollekulle toiselle. Jos ei saa minkäänlaista vastausta, jää teoksensa ja suunnitelmiensa kanssa välitilaan, jossa ei oikein tiedä mitä tekisi. Tämä lisää turhautumista, laskee motivaatiota ja nakertaa koko alan kestävyyttä, uskottavuutta ja yhteishenkeä.

Vastaamattomuus on asia, johon kaikki aika ajoin sorrumme. Aina voi vedota kiireeseen, vaikka kiireen sanotaankin olevan pohjimmiltaan vain suunnittelu- ja ennakointikyvyn puutetta. Kiire ei kuitenkaan oikeuta valta-aseman väärinkäyttöön, minkä mukaan ihmiset voisi jakaa eri arvoluokkiin sen perusteella, onko heistä välitöntä henkilökohtaista tai taloudellista hyötyä. Jos analysoidaan ihmisten välisiä vuorovaikutuksia ja keskusteluja yleisellä tasolla, mikä voisikaan olla keskustelulle vahingollisempaa kuin keskustelukumppani joka näpyttelee puhelintaan eikä lainkaan kuuntele. Ehkä hän ei silloin myöskään arvosta meitä ihmisenä? Kuunnelluksi ja huomioiduksi tulemisen tarve on kaikille ihmisille yhteinen asia, jonka sivuuttaminen heikentää ihmisten välistä luottamusta ja vuorovaikutusta. Vastaamatta jättäminen laskee arvostusta koko alaa ja rehellisiä suoraselkäisiä toimintatapoja kohtaan. Vastaamatta jättäminen on yksinkertaisesti toksinen käyttäytymismalli, mistä ei seuraa mitään hyvää.

Vastaaminen rakentaa luottamusta ja turvallisuutta

Jos asetutaan hetkeksi vastaanottajan rooliin. Miksi sitten kannattaa vastata? Kun kuitenkin tarjontaa on enemmän kuin kysyntää, ja aika on rajallista. Vaikka tänään teoksensa lähettävän tekijän tuotos ei vastaisikaan nykypäivän tarvetta, voi hän kasvaa ja kehittyä ja joskus tulevaisuudessa tarjota teosta, joka vastaakin juuri sen hetkistä trendiä tai kysyntää. On todennäköisempää, että teosta tarjotaan jatkossakin sinne, mistä on saatu jonkinlainen signaali vastauksen tai palautteen muodossa, vaikka palaute olisi tiukkaa kritiikkiä. Toisaalta, jos teostaan tarjoava ei saa minkäänlaista vastausta, hän todennäköisemmin lähettää uusia kyselyjä vielä tiheämmin. Yksi lyhyen ”ei kiitos tällä kertaa” -vastauksen kirjoittaminen vie taatusti vähemmän aikaa, kun lukea tai pyyhkiä pois useita viestejä, puhelinsoittoon vastaamisesta puhumattakaan.

Esimerkiksi Outlookissa voi luoda vakiovastauksen, joka lähtee yhden napin painalluksella, eikä syytä voi siten laittaa pelkästään tekniikan piikkiin. Huono maine myös leviää alalla kulovalkean tavoin. Jokainen meistä on varmasti kuullut jostakin toimijasta, jolle ei kannata lähettää viestiä, koska hän ei vastaa. Ne, jotka jättävät vastaamatta, eivät välttämättä tule olemaan mukana niissä hetkissä, jolloin tekijä tekee sen uransa merkittävimmän teoksen. On toki myös poikkeuksia, toimijoita, jotka vastaavat aina. Jos itsestään haluaa jättää vastaajana parhaimman mahdollisimman kuvan, voi myös vastata pidemmälti kuin vain vaikkapa että ”kertsi ei lähe”. Jos antaa edes jonkun lyhyen käytännön syyn tai rakentavan palautteen mihin tekijä voi tarttua ja siten kehittää tuotettaan, tekijä todennäköisesti palaa vasta siinä vaiheessa, kun hänellä on oikeasti jotakin parempaa tai sopivampaa tarjottavana. Näin kaikkien aika myös säästyy.

Yhteinen tärkeä musiikkiteollisuus

Ehkä merkityksellisin syy miksi kannattaa vastata, on kuitenkin jo edellä mainittu yleinen kunnioitus alaamme kohtaan. Jos emme arvosta alaamme ja toisiamme, luo se yleistä väheksyntää, epäkunnioitusta ja sääntöjen tai rehellisyyden laiminlyöntiä myös levy-yhtiöiden, keikkamyyjien ja muiden toimijoiden suuntaan. Haluammeko rehellisen ja luotettavan toimintaympäristön, jossa ihmisiin voi luottaa ja jota myös ulkopuolinen maailma kunnioittaa? Vai haluammeko jatkaa elämää stereotypioiden ja ennakkoluulojen vankeina. Minä en usko, että kukaan haluaa. Tehdään todellisuudesta jotakin muuta.

Vastaamattomuus ei myöskään ole kaikkien alojen kiusa. Esimerkiksi lääketieteen alalla oltaisiin huolissaan sellaisesta kollegasta, joka ei vastaa. Mikä hänellä on hätänä? Vastaaminen ja siitä huolehtiminen liittyy alan sisäiseen kulttuuriin ja kunnioitukseen. Vaikka useimpiin ja levy- ja tuotantoyhtiöiden ja ohjelmatoimistojen työtehtäviin ei ole virallista ammatillista tai moraaleihin ja etiikkaan liittyvää koulutusta, voimme silti yhdessä luoda kaikille turvallisen ja tuottavan ympäristön. Eikä tämä rajoitu ainoastaan tilanteisiin tarjoajan ja vastaanottajan välillä, vaan vastaaminen ja sitä kautta kollegan kunnioittaminen kuuluu kaikkeen alan kommunikaatioon ja kaikille alan toimijoille, myös musiikintekijöille.

Pala kunnioitusta ansaitaan hyvin pienellä eleellä: vastaamalla. Sano edes ”kiitos ei”, ja luot sillä taatusti enemmän luottamusta, tuottavuutta ja parempaa kommunikaatiota omaan yhteisöösi ja toimintaympäristöösi. Kunnioitetaan toisiamme ja arvostetaan meille tärkeää yhteistä alaamme – vasta sitten sitä voivat arvostaa myös kaikki sidosryhmämme aina kuluttajista politiikkoihin ja lainsäätäjiin saakka.

Sauli Vuoti
Professori, musiikintekijä, terapeutti

 

Taideneuvosto varoittaa kehysriihen alla taiteen ja kulttuurin leikkausten vaikutuksista

Taideneuvoston kannanotto:

Pelkästään tänä vuonna taiteen kentälle kohdistuvat leikkaukset supistavat merkittävästi sekä kulttuurialan ammattilaisten toimintaedellytyksiä että kulttuuritarjontaa. Hallitusohjelman mukaiset entistä suuremmat säästöt tulevina vuosina nakertaisivat koko suomalaisen kulttuurin ja sivistyksen pohjaa.

Kulttuuri ymmärretään yhteiskunnallisessa keskustelussa valitettavan kapeasti ja virheellisesti, ikään kuin ylimääräisenä harrastuksena. Väärinkäsitys on tuhoisa, sillä elämme joka päivä keskellä kulttuuriamme. Kulttuuri on kirjastoja, suomalaista elokuvaa, sarjoja ja kaikkien rakastamia bändejä. Se on orkesterikeikkoja, teattereita, tajuntaamme avartavia taideteoksia tai vaikkapa perinnetuolin verhoilua ja ympäristömme elävöittämistä. Suomalainen kulttuuri ei ole ollut ikinä yhtä rikasta, monipuolista ja ihmisläheistä kuin 2020-luvun alussa. Se ei missään nimessä ole hyväosaisten etuoikeus eikä eliitin puuhastelua.

Valtiontalouden tilanne on haastava, mutta se ei johdu ylisuureksi paisuneesta kulttuuribudjetista. Taiteen ja kulttuurin rahoituksen osuus valtion budjetista on 0,8 prosenttia, alle kansainvälisen keskiarvon. Kunnat käyttävät kulttuuriin alle kaksi prosenttia menoistaan.

On selvää, että valtiontalouden iso kuva ei ratkea tästä suunnasta säästämällä. Käy ikävä kyllä päinvastoin – Suomi menettää kasvun mahdollisuudet, joita se kipeästi tarvitsee. Lisäksi kansalaiset voivat huonommin ja yhteiskunnastamme tulee epävakaampi ja turvattomampi.

Näkökohta 1: Talous

Kulttuuriala on merkittävä ja työllistävä osa elinkeinoelämää sekä Suomessa että globaalisti. Leikkaukset kulttuuriin nakertavat alan ammattilaisten työllisyyttä ja vähentävät verotuloja.

Kansainvälisessä vertailussa luovien alojen BKT-osuus Suomessa on pieni, joten kasvupotentiaali on huomattava. Luovat alat tuottavat enemmän kuin valtio niitä tukee – esimerkiksi elokuva-alalle annettu tuotantotuki tuottaa enimmillään yhteiskunnalle kaksinkertaisen euromääräisen hyödyn.

Ylipäätään vireä kulttuurielämä ruokkii luovuutta, jonka varassa korkean jalostusarvon elinkeinotoiminta lepää. Tarvitsemme uusia innovaatioita ja uudenlaisia yrityksiä. Kulttuuri pitää siis lopultakin ymmärtää elinkeinona, jonka menestyminen on hyväksi koko kansakunnalle.

Näkökohta 2: Hyvinvointi

Kulttuurilla on tutkitusti huomattavia hyvinvointi- ja terveysvaikutuksia. Myös WHO on kehottanut valtioita tunnustamaan kulttuurihyvinvoinnin tärkeyden ja vahvistamaan kulttuuri-, sosiaali-ja terveysalojen yhteistyörakenteita ja -mekanismeja. Koska sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia on tarpeen hillitä, kulttuurista leikkaaminen on oman oksan sahaamista.

Jo vuodelle 2024 kohdistuvat leikkaukset Taiken toiminta-avustuksiin pudottivat avustuksen piiristä 17 aiemmin avustusta saanutta yhteisöä eri puolilta maata. Noin sata taiteilijaa jäi ilman kohdeapurahaa. Näin kulttuurin saavutettavuus heikkenee ja maakuntien elinvoima hiipuu.

Näkökohta 3: Turvallisuus

Epävakaaksi muuttuneessa maailmantilanteessa Suomi tarvitsee elinvoimaista kulttuuria kipeämmin kuin koskaan. Kulttuurialalla on merkittävä rooli henkisen kriisinkestävyyden ylläpitäjänä. Tästä kertoo sekin, että huoltovarmuuskeskus selvittää parhaillaan kulttuurialan ottamista mukaan huoltovarmuustoiminnan piiriin. Sivistynyttä, lukutaitoista ja omasta kulttuuristaan myönteisellä tavalla ylpeää kansakuntaa on huomattavasti vaikeampi horjuttaa esimerkiksi informaatiovaikuttamisella tai muilla vihamielisillä aikeilla.

Suomen ei pidä säästää sielustaan ja sydämestään

Taide- ja kulttuurialan nykyisiä rahoitusmalleja ja rakenteita tulee toki tarkastella myös kriittisesti –se on sekä taiteen tekijöiden että kokijoiden etu. Myönteistä on, että parhaillaan käynnissä oleva kulttuuripoliittinen selonteko katsoo nimenomaan tulevaisuuteen ja pyrkii löytämään parlamentaarista tukea laajan ryhmätyön pohjalta esitettäville kulttuuripoliittisille toimenpiteille.

Elinvoimainen kulttuuri ei tietenkään lepää pelkästään valtion ja kuntien rahoituksen varassa. Säätiöt tukevat taidetta yli 70 miljoonalla eurolla vuosittain. Ehdottomasti eniten kulttuuria rahoittavat kuluttajat tehdessään hankintoja ja käyttäessään palveluja.

On kuitenkin selvää, että julkista rahoitusta tarvitaan. Näin on jokaisessa sivistys- ja hyvinvointivaltiossa, eikä etenkään Suomen kaltaisen pienen kansakunnan pidä säästää sielustaan ja sydämestään. Jos kulttuurimme näivettyy ja sivistyksemme pohja rapautuu, tulevaisuus on sekä materiaalisesti että henkisesti köyhempi.

 

Taideneuvosto on Taiken asiantuntijaelin, joka toimii opetus- ja kulttuuriministeriön asiantuntijaelimenä taidepoliittisissa linjauksissa.

Taiteen edistämiskeskus (Taike) on taiteen edistämisen asiantuntija- ja palveluvirasto. Taike ja sen yhteydessä olevat taidetoimikunnat ja lautakunnat jakavat apurahoja ammattitaiteilijoille ja avustuksia taiteen alan yhteisöille. Virastossa työskentelee 80 henkilöä. Heistä puolet on virkamiehiä ja puolet määräaikaisia taiteenedistäjiä, jotka toimivat taiteen edistämisen hankkeissa maan eri puolilla. Taiken päätoimipiste on Helsingissä, ja lisäksi sillä on aluetoimipisteitä.

 

Musiikintekijöiden tulevaisuuden historia

Näitä asioita päädyimme pohtimaan työyhteisössämme, kun tutustuimme Sitran Tulevaisuusvalta-ohjelmaan ja siihen liittyvään hankehakuun. Ajatuksemme oli rakentaa meille hanke, jossa haastamme olemassa olevia oletuksia musiikkialan tulevaisuudesta, kuvittelemme toivottavan tulevaisuuden, ja toimimme ja vaikutamme tulevaisuuteen. Rakennamme siis tulevaisuusvaltaa.

Yksinkertaista – periaatteessa. Valmistelevassa ajatustyössä ajautuu helposti valikoimaan tällä hetkellä harmittavia asioita ja todellisuuksia. Se ei ehkä olekaan tarkoitus. Tuleekin irtautua nykyhetken ilmiöistä, jotta voimme antaa tulevaisuuden muutoksille tilaa.

Tulevaisuusvaltaa on läsnä koko ajan, sillä se kätkeytyy kulttuuriin ja kiertoilmaisuihin. Miten tunnistamme tulevaisuusvaltaa, sitä valtaa, joka määrittää, mitä tulevaisuudessa pidetään mahdollisena ja todennäköisenä?

Tulevaisuusvallan laajentamisessa on kyse myös näkemyksien moninaisuudesta. Miten erilaiset näkemykset tulevat kuulluksi ja huomioiduksi? Tulevaisuusajattelun kuuluu olla erilaisten näkemysten pelikenttä – ja se innostaa minua erityisesti. Vaihtoehtoja on monia. Mutta minkälaisia?

Haluan haastaa sinut interaktiivisuuteen. Lähetä minulle näkemyksesi musiikkialan ja mielellään tarkennettuna juuri musiikintekijyyden tulevaisuudesta. Minkälaisia vaihtoehtoja sinä näet? Mikä on toivottava tulevaisuus sinun mielestäsi? Toivon, että kirjoitat minulle. Käsittelen saamani postit luottamuksellisesti.

En ole varma, ehdimmekö rakentamaan hanketta juuri tähän Sitran hankehakuun, mutta ei se mitään – olennaista on ajatella, keskustella, käydä kaukana ja palata lähelle, ja uudelleen: ajatella. Muutoksentekijä tarvitsee tulevaisuusajattelua.

Meidän on hyvä tunnistaa, että kuvat ja näkemykset tulevaisuudesta ohjaavat ja toisaalta myös rajoittavat nykyhetkessä tehtäviä päätöksiä ja valintoja. Tulee myös tunnistaa, että nykyhetkessä tehtävät päätökset vaikuttavat tulevaisuuden suuntaan ja muotoutumiseen.

Vapauta ajattelusi ja virittäydy tulevaisuustaajuudelle. Kysy itseltäsi: mitä jos…?

Siteeraan otsikossa muunnellen William MacAskillin tietokirjan Ihmiskunnan tulevaisuuden historia -nimeä. Suomentaja Mari Janatuinen, kirjan alkuperäinen nimi on What we owe the future.

Aku Toivonen
toiminnanjohtaja
Suomen Musiikintekijät
aku.toivonen@musiikintekijat.fi

Musiikkiala saa oman hiilijalanjälkilaskurin – taustalla laaja yhteistyöverkosto

Musiikkialalle saadaan lisää kaivattuja työkaluja kestävyysmurroksen käytännön toteuttamiseen, kun alan yhteinen hiilijalanjälkilaskuri julkaistaan Elma.live -alustalla. Kuka tahansa musiikkialan ammattilainen voi käyttää laskuria maksutta Elmaan rekisteröidyttyään. Toistaiseksi laskuri on saatavilla vain suomeksi.

Laskurilla tehtävä hiilijalanjälkilaskelma perustuu laskijan syöttämiin toiminnan kulutustietoihin ja laskurin päästökerroinpankkiin, josta löytyy julkaisuhetkellä päästökertoimet 95:lle alalla yleiselle päästölähteelle. Käyttäjä kirjaa laskuriin esimerkiksi käytetyn polttoaineen litramäärän, matkustetut kilometrit, syötyjen ruoka-annosten lukumäärät tai tavara- tai palveluhankintojen euromäärät, joiden perusteella laskuri antaa arvion hiilijalanjäljestä. Helppokäyttöinen työkalu joustaa musiikkialan monimuotoisten toimijoiden erilaisiin tarpeisiin.

Helppokäyttöisyyden rinnalla laskurista pyrittiin tekemään myös mahdollisimman luotettava, riippumatta käyttäjän taitotasosta. Käytännössä tämä tarkoitti esimerkiksi GHG-protokollan scope-määrityksen pois jättämistä”, kertoo laskurin kehittämistiimiä vetänyt Sitowisen johtava asiantuntija Outi Ugas. “Musiikkialan ilmastotyössä on paljon tärkeämpää hahmottaa, millaiset päästöt vaikkapa klubitilan energiankulutuksesta tai liikkumisesta syntyy ja miten niitä voisi pienentää, kuin miettiä sitä, onko jokin ajoneuvo organisaation oma tai liisattu, firman vuokraama auto, tai ehkä kaverilta lainassa, mihin scope-jaottelusta lähtevä laskenta ajattelun helposti ohjaa”, Ugas toteaa.

GHG-protokollan olennaiset periaatteet laskelman laatua, päästökertoimien valintaa, kulutustietojen lähteitä ja laskelman rakennetta koskien ovat olleet pohjana myös tämän laskurin kehittämisessä. Elman laskurissa päästöt on jäsennetty siten, että ne antavat mahdollisimman selkeän kuvan toiminnasta elävän musiikin alalle räätälöidysti”, Ugas kertoo. Päästöt on laskurissa jaettu neljään kategoriaan: energia ja tilat, jäte, logistiikka sekä hankinnat.

Vuonna 2023 valmistuneen alan ilmastoselvityksen mukaan valtaosa elävän musiikin alan päästöistä syntyy liikkumisesta. Alan toiseksi suurin päästölähde ovat hankinnat.

“Nyt julkaistava laskuri on kaikkien musiikkialan toimijoiden ulottuvilla oleva työkalu, jonka avulla alamme toimijat pystyvät selvittämään toimintansa ilmastovaikutukset, kohdentamaan päästövähennyksiään tehokkaasti ja asettamaan itselleen konkreettisia tavoitteita”, kertoo musiikkialan yhteistä laskurihanketta koordinoinut tuottaja Petra Piiroinen. “Tämä on tärkeä askel – oman toimintansa vaikutusten ymmärtäminen on tarpeellinen osa vastuullista toimintaa alalla kuin alalla,” Piiroinen jatkaa.

Hankkeen taustalla on yhteensä 14 alan keskeistä kattojärjestöä. Laaja sitoutuminen projektiin kertoo alan tarpeesta ja halusta ilmastotoimiin. “Luovilla aloilla on supervoimia kirittää sitä kulttuurinmuutosta, jonka tarvitsemme yhteiskunnan kiireellisen kestävyysmurroksen toteutumiseksi. Siksi on tärkeää, että meillä on musiikkialalla käytössämme kaikki tarvittavat työkalut myös oman toimintamme vihreään siirtymään”, Piiroinen kommentoi.

Hanketta on hallinnoinut Muusikkojen liitto ja mukana yhteistyössä ovat olleet alan kattojärjestöistä Finland FestivalsGlobe Art PointKonserttikeskusLiveFINMaailman musiikin keskusMusic FinlandSuomen JazzliittoSuomen SinfoniaorkesteritSuomen SäveltäjätSuomen MusiikintekijätSuomen MusiikkineuvostoSuomen Musiikkikustantajat ja Teosto. Hanketta ovat rahoittaneet myös Musiikin edistämissäätiö ja Esittävän säveltaiteen edistämissäätiö. Laskurin on laatinut Positive Impact Finland Oy (nyk. osa Sitowise Oy:tä).

Hankkeen käynnistäjänä on ollut KEMUT (Kestävämmän musiikkialan työkalupakki) -verkosto, jonka perustajajäseniä ovat Finland Festivals, LiveFIN, Music Finland, Muusikkojen liitto, Suomen Jazzliitto sekä Suomen Sinfoniaorkesterit. Verkosto perustettiin keväällä 2020 edistämään kestävää kehitystä elävän musiikin alalla.

Elävän musiikin CO2-laskuri: https://www.elma.live/fi/calculator 

Ilmastoselvitys ja ilmastotiekartta (2023): https://viileamusiikki.fi
Elma.live: https://www.elma.live
Elma.liveä hallinnoi Suomen Jazzliitto, ja sen taustalla on KEMUT-verkoston yhteistyö. Alustan rakentamiseen on saatu rahoitusta Euroopan Unionilta, Musiikin edistämissäätiöltä, Esittävän säveltaiteen edistämissäätiöltä sekä KEMUT-verkoston perustajajäseniltä. Elman yhteistyökumppaneita ovat Tiketti Oy ja Positive Impact Finland Oy (nyk. osa Sitowise Oy:ta).
KEMUT-verkosto: https://www.kestavamusiikki.net