Luovat alat kasvoivat vuodessa miljardin 

Luovat alat kasvoivat vuodessa miljardin 

Nämä tiedot ilmenevät Luovan työn tekijät ja yrittäjät – Luovat ry:n tilaamasta selvityksestä. Selvityksen on tehnyt Pasi Holm, joka toimi tutkimuksen alkuvaiheessa Taloustutkimuksen  tutkimusjohtajana ja sittemmin FCG:n johtavana asiantuntijana.

Musiikkiala kasvoi euroissa mitaten eniten

Holmin mukaan luovien alojen reaalikasvu oli noin kolme prosenttia. Euroissa laskien kovin kasvaja oli musiikkiala. Se kasvoi peräti 280 miljoonaa euroa.

”Musiikkiala, teatteri- ja näyttöala sekä huvipuistot ja messutoiminta kasvoivat vuonna 2022 merkittävästi”, toteaa Holm.

Suhteessa eniten kasvaneita sektoreita olivat huvipuistot, messut yms. (78,6 %), teatteri- ja näyttämötaide (43 %) ja musiikki (23,5 %). Laskusuunnassa olivat kirjastot ja arkistot (-22,9 %), museot ja kulttuuriperintö (-8,33 %) sekä peliala ja viihde-elektroniikka (-1,8 %).

Holmin mukaan suurimmat kasvusektorit ovat niitä, joita koronarajoitukset olivat kurittaneet eniten.  ”Suurin syy oli  korona-pandemian vaikutus vuonna 2021. Tuolloin monet yleisötilaisuudet olivat kiellettyjä. Vuonna 2022 yleisötilaisuudet olivat melko  kattavasti sallittuja.”

Luovat alat odottavat panostusta kasvuun

”Luovat alat odottavat nyt sitä, että Petteri Orpon hallitus ohjelmansa mukaisesti panostaisi kunnolla luovien alojen kasvun edistämiseen”, sanoo Luovat ry:n edunvalvontajohtaja Lauri Kaira.”  Suomi tarvitsee nyt talouskasvua ja työpaikkoja.”

”Luovat alat työllistävät kerrannaisvaikutukset huomioiden 135 000 henkilötyövuotta. Palkkatuloja syntyy noin viisi miljardia euroa vuosittain”, Holm laskeskelee. ”Luovat alat tuottavat vero- ja maksutuloja julkiselle sektorille noin 3 miljardia euroa vuosittain.”

”Musiikkiala kokonaisuudessaan ja festarit kesäisin luovat merkittävää hyvinvointia eri alueille ympäri Suomen – sekä elämyksellistä että taloudellista”, sanoo Holm.

Yli miljardin euron toimialoja olivat vuonna 2022  seuraavat: peliala ja viihde-elektroniikka (3,9  mrd.),  lehdistö ja uutistoimistot (3,66 mrd.),  mainos ja viestintätoimistot (1,77 mrd.),  kirjallisuus (1,57 mrd.), musiikkiala (1,47 mrd.) sekä av-ala (1,27 mrd).

 

Eurooppalaisten tekijäjärjestöjen kattojärjestö ECSAn kyselytutkimuksen tuloksia eurooppalaisten musiikintekijöiden ansaintamahdollisuuksista

This document presents a detailed overview of the results of the European Composer and Songwriter Alliance’s (ECSA) survey on fair practice, which was launched in September
2022. Gathering over 200 responses from all across Europe, the survey shed light on the post-pandemic economic, social, and working conditions of European music creators. This
companion document constitutes an expansion of the ECSA Report ‘Navigating the Path to Fair Practice’, which outlined the key findings of the survey and was published by our
Alliance in November 2023.

Fair Practice Findings Document 2023

 

Arkisia ajatuksia

Kunnioitusta, kiitos!

Valmistelin viimeistä Kaijastusta kaikessa rauhassa perjantai-iltana, TV-kanavilla surffaillen. Maikkarilla kerrottiin, että Aleksei Navalnyi ”laskettiin hautaan Frank Sinatran My Wayn soidessa”. Ja täsmälleen samoin sanoin netti-Hesarin ingressissä. Järjestöjyrä minussa ehti jo pohtia, kenelle lähetän huomautuksen, että kyseessä oli instrumentaaliversio, ei siis Frankin, ja tekijät ovat Claude François ja Jacques Revaux. Hengittelin hetken ja päätin vain toivottaa hyvää matkaa rohkealle miehelle.

Edellisellä viikolla olin käynyt kipakkaa viestinvaihtoa moraalisten oikeuksien puolesta Ylen edustajan kanssa. Olisin itsekkäästi odottanut edes pientä pahoittelua tekijänimien unohtamisesta, ja ehkä pientä kiitosta asian korjaamiseen johtaneesta viestistä. Kun koko pitkää nimilistaa ei olisi olemassa ilman niitä kahta tekijää, ja yleisöllä on oikeus tietää. No, voihan sen hännän itsekin nostaa, kun kerran palstatilaa on annettu!

Valonpilkahduksia, kiitos!

Maailmassa, lähellä ja kaukana, tapahtuu tällä hetkellä asioita, joiden takia meidän on yritettävä pitää huolta omasta jaksamisestamme ja tukea toisiamme. Ja muistaa, että omalla työllämme, musiikillamme, autamme muita ihmisiä jaksamaan omassa arjessaan tämän repivän uutisvirran keskellä.

Huoltovarmuuskeskus on ymmärtänyt jotakin, jota olemme uhkaavien kulttuurileikkausten ja koronan jälkeisten taloudellisten ja henkisten vaurioiden keskellä yrittäneet konkretisoida: ”Nykyisessä turvallisuustilanteessa näen kulttuurialan merkityksen entistäkin keskeisempänä henkisen kriisinkestävyyden ylläpitäjänä”, sanoo keskuksen toimitusjohtaja Janne Känkänen.

Tarkoitus on nyt siis selvittää kulttuurialan ottamista mukaan huoltovarmuustoiminnan piiriin. Mielenkiintoista. Ja voi, kunpa ymmärrys heräisi myös toisaalla, mm. freelancereiden ja itsensätyöllistäjien sosiaali-, työttömyys- ja eläketurvan suhteen.

Kiitos itsellenne!

Kiitän teitä musiikintekijöitä viime aikojen hyvästä ja rakentavasta keskustelusta somekanavilla ja tilaisuuksissamme. Meistä on tullut hieno yhteisö, jossa kaikilla on mahdollisuus nostaa esiin tärkeitä asioita ja saada kollegoilta asiallisia kommentteja, kokemusasiantuntijoiden neuvoja, vertaistukea sekä voimauttavaa naurua.

Kiitos kaikille hallituskumppaneille 13 vuoden aikana. Jokainen on antanut kokemuksensa ja asiantuntemuksensa jäsenistön käyttöön, ja väittäisin, että olemme tehneet hyviä päätöksiä! Onnea jatkaville ja tuleville, teette tärkeää työtä! EU-vaalit lähestyvät, musiikintekijäpalkkioasia on kesken, tekoälykeskustelussa riittää näkökulmia, lobbaamista riittää, ja…

Kiitos Suomen Musiikintekijät ry:n toimiston Akulle, Sarille, Ninalle, Sannalle ja Lumille! Yhtä matkaa on kuljettu pitkään, ja suunta on sama ja selkeä. Lämpimän, osaavan ja luotettavan työyhteisön saa tuleva puheenjohtajakin, sen tiedän.

Kiitos koko Luovan Alkutuotannon jengille hyvästä yhteistyöstä ja yhteisestä äänestä, jolle todellakin on käyttöä!

Olen huijannut lähestyvää haikeutta kirjoittamalla arkisista asioista: Jatketaan, mitäs meillä seuraavaksi listalla onkaan? Varovasti availen työpöydän laatikoita ja lukittuja kansioita itsessäni. Jotakin on tuloillaan, mutta mitä…

Nähdään ja kuullaan, rakkaat musiikintekijät, viimeistään kevätkokouksessa ja Suomen parhaissa pikkujouluissa!

Kaija Kärkinen
Kirjoittaja on laulaja, sanoittaja ja näyttelijä. Hän on toiminut Suomen Musiikintekijöiden hallituksen puheenjohtajana vuodesta 2012 asti. Kausi päättyy keväällä 2024.

Ievan polkka (Ievan polokka)

IEVAN polkka on maailman tunnetuimpia suomenkielisiä lauluja. Sen savolaismurteiset sanat teki kuplettilaulaja Eino Kettunen. Ensijulkaisu oli lauluvihossa 1928. Ratkaiseva osuus nykysuosioon on ollut Loituma-yhtyeen versiolla.

Laulun syntymisen aikoihin Kettunen solmi avioliiton, jota morsiamen vanhemmat olivat vastustaneet, mistä voi löytää linkin Ievan ahdasmieliseen äitiin. Laulun voi tulkita myös sorrettujen voimalauluksi – Kettunen oli 1918 punavankina ja hän oli työväenlaulujemme pioneereja.

HANNI Autere kertoo Loituman version saaneen alkunsa, kun yhtyeen muut jäsenet Sari Kauranen, Anita Lehtola ja Timo Väänänen olivat talvella 1991–92 Moskovassa lumenveistokilpailussa keikalla.

“Siellä jossain narikkatilassa kyytiä odotellessa Anita alkoi laulaa Ievan polkkaa ajan kuluksi. Sari ja Timo alkoivat tavuilla kompata ja syntyi idea sovituksesta harmoonin tämmäystä muistuttavalla säestyksellä.

Anitalle laulu oli tuttu jo lapsuudesta. Matkan jälkeen hän toi harjoituksiimme sanat, jotka hän oli kirjoittanut käsin Lauri Jauhiaisen kirjasta Kuplettimestarit ja mestarikupletit.

OPINAHJOMME Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmä toimi silloin Fredalla. Siellä hioimme a cappella -sovitusta Anita soololaulajana, Timo basistina, Sari ja minä tämmääjinä. Muistan elävästi, kuinka istuimme pöydän ääressä miettien tavuja, joita me muut ‘soitamme’ Anitaa säestäessämme.

Kun muut ehdottivat minun improvisoivan väliosaan soolon, olisin mieluiten jyrkästi kieltäytynyt. En ollut koskaan tehnyt mitään vastaavaa enkä kokenut olevani improvisointitaitoinen.

Suunnittelin kaaren alkaen ujohkon savolaisukon mielikuvasta. Soolon edetessä tunnelma vapautuu, kunnes loppu on jo jazziin nojallaan. Niin se harjoituksissa syntyi ilman mitään paperille kirjoittamista. Koska se on improa, esityksissä se hiukan elää.

Ensiesitys oli Anitan laulututkintokonsertissa 1992 ja ensimmäinen levytys Kansanmusiikki-instituutin tuottamalla albumilla 1995. Siinä teksti on kokonaan Kettusen nimissä. Myöhemmin sovittiin tekstin kustantajan Warner Chappellin kanssa, että olemme tämän version osasanoittajia. Sovituksesta saamme normaalin Teosto-osuuden. Maailmalla moni mieltää kaiken kansanlauluksi, ja tätä joutuu vähän väliä oikaisemaan.

VUONNA 2006 joku kopioi vuoden 1995 levymme rallatussoolosta luupit meemiin, jossa piirroshahmo heiluttaa polkan tahdissa purjoa. Siitä alkoi lumipalloilmiö.

Vaikkei Kettusen tekstiä ymmärtäisi, svengi ja varmaan myös komiikka välittyy. Sisällöstäkin tulee kyllä jatkuvasti kysymyksiä. Pyrin avaamaan kulttuuria ja taustoja, kuten sitä, että savolaismurre luo suomalaiselle mielikuvan lupsakasta elämänasenteesta ja kiertoilmaisujen käyttämisestä, mikä osin siirtää vastuun kuulijalle.

NYT on juuri julkaistu Elina Oikarin ohjaama video, jossa on vuonna 2021 äänittämämme uusi versio muokattuna. Oman sooloni äänitin videolle vielä uudestaan kaikkein tunnetuimman rallatusversion mukaisesti.

Ievan polkka on saanut lukemattomat ihmiset maailmalla kiinnostumaan Suomesta, suomen kielestä ja kulttuuristamme. Olisi mahtavaa, jos suuri yleisö sekä päättäjät Suomessakin ymmärtäisivät, kuinka rikas ja hieno musiikkiperinne meillä on!”

Lisää tarinaa Ievan polkasta Loituman nettisivulla

Kuin helminauhaa (Days of Pearly Spencer)

SEPPO Tammilehto oli 2000-luvun vaihteessa juoksulenkillä, kun päässä alkoivat soida aivan uudet sanat lauluun, joka oli hänelle ennestään tuttu Pertti Reposen suomennoksena.

Saatuaan käännösluvan omalle tekstilleen Tammilehto levytti sen, ja tänä päivänä Kuin helminauhaa on yksi suomalaisten käännösiskelmien kestosuosikeista.

SEPPO Tammilehto kertoo:

“Pohjoisirlantilaisen David McWilliamsin tekemä ja vuonna 1967 levyttämä Days of Pearly Spencer julkaistiin Suomessa heti 1968 nimellä Ei itkut enää auta. Levyttäjä oli Tapani Lehikoinen artistinimellä Eddy.

Pertti Reposen teksti poikkeaa sisällöltään täysin alkuperäisestä. Kuulin sen radiosta varmaan jo silloin, ja se jäi mieleen hyvänä biisinä. Kun aloin tehdä soolokeikkoja 90-luvulla, otin sen ohjelmistoon, ja jonkin säkeistön lauloin joskus englanniksikin.

90-luvun puolivälissä sukulaiseni Erkki ja Petri Niemenmaa kuulivat tämän keikallani ja ehdottivat, että tekisin oman version uudella tekstillä. En innostunut ja unohdin koko asian.

Viisi vuotta myöhemmin lähdin silloisesta kodistani juoksulenkille Kangasalan Harjulle. Yhtäkkiä tämä lähti soimaan päässä uusilla sanoilla, ensin kertsin alku kuin pitkää helminauhaa, ja perään nää vuodet olleet on.

Keskeytin lenkin, juoksin kotiin ja suoraa päätä hikisenä työhuoneeseen, jossa kirjoitin tajunnanvirtana säkeistön toisensa perään. Vain tekstin mittaa myöhemmin enää korjasin ja joku säkeistö jäi pois.

METRIIKAN opit olin saanut Jorma Toiviaiselta. Osallistuin 1987 Elvis ry:n järkkäämälle sanoituskursille, jossa Vexi Salmi oli yhtenä opettajana. Vexi luki ääneen kaikille yhden teksteistäni ja kommentoi, että tässä nyt ei ole tekniikkaa lainkaan. Jorma istui vieressä ja kurssin

kurssin tauoilla opetti kädestä pitäen oikean mitan ja riimitystekniikan perusteet. Halusi auttaa äijää, joka oli ihan pihalla. Samalla tutustuimme, ja myöhemmin meistä tuli hyvät ystävät.

MCWILLIAMSIN teksti on varsin arvoituksellinen, jopa mystinen. Kertsi päättyy: The race is almost run, missä on selvä yhtymäkohta omaan tekstiini, jossa kerrotaan eletystä elämästä iloineen ja pettymyksineen. Sanasta pearly sain tietysti yhdyssanan alkuosan helmi. Muuten tekstini sisältö poikkeaa täysin alkuperäisestä. Reposen tekstillä ja omallani on vielä vähemmän mitään yhteistä.

Kun keväällä 2000 lähdin tekemään albumiani Poutapilven poika, lähetin Masi Luoman avustuksella pyynnön käännösluvasta Ruotsiin Sweden Musicille, joka oli teoksen alikustantaja Pohjoismaissa. McWilliamsiin en ollut suoraan yhteydessä. Liitin pyyntöön tekstini sekä suorasanaisen käännöksen englanniksi. Posti toi luvan noin kuukauden kuluttua. Sain myös kääntäjän osuuden eli kuudesosan Teoston tilityksistä.

Olen tehnyt useita muitakin käännöstekstejä, ja osa on jäänyt julkaisematta siksi, että lupapyyntöön ei ole vastattu. Kymmenkunta lupaa olen saanut, useimpiin niistä myös osuudet.

Kuin helminauhaa on levyttämistäni lauluista ylivoimaisesti suosituin. Spotifyssa ja YouTubessa sitä on yhteensä kuunneltu yli kolme miljoonaa kertaa, ja se soi iskelmää soittavissa paikallisradioissa ja on monen tanssiorkesterin ohjelmistossa. Myös Susanna Heikki ja tanssiorkesteri Avec ovat sen tällä tekstillä levyttäneet.

Koskaan ei tiedä, mitä seurauksia yhdellä juoksulenkillä voi olla.”

Emilia Ex nollarinkuvat silmissä

EMILIA RINNE tiivistää kasvutarinansa kolmeen sanaan: Frederikin taustalaulajasta feministiartistiksi. Ja nauraa päälle.

Tapaamme Helsingin Kalliossa Louhoksen tiloissa. Louhos on lauluntekijäkollektiivi, jonka jäsenet sparraavat toisiaan biisinteossa. Heistä osa, myös Emilia, käyttää kerrostalon kivijalassa sijaitsevaa tilaa työhuoneenaan.

Louhos perustettiin Helsingin Evankelisen Opiston (HEO) lauluntekijälinjan jatkeeksi vuonna 2011. Emilia on ollut mukana melkein alusta saakka.

”On ollut tosi tärkeää kuulua lauluntekijäyhteisöön, jossa ei tarvitse selittää tätä intohimoa. Sellainen yhteys merkitsi paljon varsinkin nuorempana, kun mulla ei vielä oikein ollut poppikollegoja.”

RINNE julkaisee musiikkiaan taitelijanimellä Emilia Ex.

”Popmusiikkihan on kierrätyksen taidetta, siitä tuo Ex. Ja tykkään nimistä, joissa on alkusointu”, hän sanoo.

Emilia Ex ammentaa valtaosan biisiensä tuotannollisista vaikutteista tämän vuosituhannen alun popista.

”Artistinimelläni kommentoin itseironisesti myös sitä, että nuoruutta ihannoivalla alalla olen jo soolouraa aloittaessani Ex. Nimi on myös ärsyttävä – eli hyvä.”

Taiteilijanimen ja koko oman artistijutun uusiksi miettiminen tuli ajankohtaiseksi, kun R.A.E. lopetti keväällä 2019. R.A.E. oli Emilian alulle laittama duo, johon hän löysi somekampanjalla kaverikseen Sani Valorannan. Duo julkaisi kahdessa vuodessa kuusi omakustannesingleä, kolme musavideota ja teki puolensataa keikkaa.

”Me sanottiin sitä popiksi, jonka tahtiin moshataan. Ja me myös moshattiin. Asenteemme oli: mieluummin täysii ja väärin kuin oikein ja tylsää.”

Duo kaatui musiikillisiin kompromisseihin. Se oli Emilialle kova paikka, eikä hänellä ollut varasuunnitelmaa.

”Duo on aina osiensa summa, ja siinä tiesin tasan tarkkaan, mikä mun rooli oli. Kun aloin eron (joo, siltä se tuntui) jälkeen tekemään omaa musaa, mun piti hakemalla hakea omaa juttua uudelleen.”

Emilia kuunteli soittolistojaan ja rajasi pois vähemmän hyviä biisejä. Se tiivistyi lopulta nollaripopiksi, jossa on mimmienergiaa.

”Sanotaan, että ihminen on 13-vuotiaana eniten altis musiikillisille vaikutteille ja ne kuuluvat musiikissa, jota hän päätyy aikuisena tekemään. Mulla tuo ajankohta ajoittuu vuosituhannen alkuun. Käy järkeen”, Emilia kertoo.

Hänen idoleitaan olivat mm. Britney Spears, Beyoncé, Pink ja Gwen Stefani. Pop-tähtien biisit toimivat tanssivalle teinille musiikillisesti, mutta sanoituksiin hän ei aina samaistunut.

”Biisien naiskuva oli kapea. Siitä puuttui toimijuus. Naisen rooli oli olla rakastunut tai rakkauteen pettynyt. Samaan aikaan kuuntelin myös räppiä. Suosikkiartistini Kapasiteettiyksikkö ja Eminem räppäsivät naisista kertakäyttötavarana. Se oli aika merkillistä aikaa koittaa kasvaa itseään kunnioittavaksi naiseksi.”

Nyt, kun Emilia Ex tekee omaa nollaripoppiaan, hän on tarkka siitä, mitä teksteissään sanoo. Debyytti-ep:llään Mitä sä sit luulit? (2024) artisti on armollinen epätäydelliselle itselleen, kannustaa naisia tsemppaamaan toisiaan ja kritisoi kulutuskeskeisyyttä. Nimikappale kertoo rakkaudesta ja pettymyksestä, mutta toimijuutta siitä ei puutu. Artistin omin sanoin: ”Biisissä ei nosteta kissaa pöydälle vaan kaadetaan koko pöytä ja häivytään kissa kainalossa.“

”MUSIIKKI on mun puheenvuoro”, Emilia toteaa.

”Kun mä kasvoin, olin koulukiusattu. Pahimpia kiusaajiani olivat mimmit. Aloin ajatella, että jos en kelpaa muille tytöille, niin en sitten haluakaan kelvata. Ja sellaista ’nuo ovat toisiaan vastaan’ -asetelmaahan patriarkaatti rakastaa. Joten olen halunnut tietoisesti purkaa sitä. Olen opetellut luottamaan ajatukseen, että kuka tahansa tapaamani ihminen voi olla uusi paras ystäväni. Naisten välinen tsemppihenki on nykyään yksi suurimpia voimavarojani.”

Emilia Exän ensimmäinen soolobiisi, Helmarit (2022), tsemppasi Suomen naisten jalkapallomaajoukkuetta EM-kisoissa. Helmareiden kapteeni Tinja-Riikka ”Tinni” Korpela oli jo useaan otteeseen ehdottanut, että Emilia tekisi joukkueelle kannatusbiisin. Kun paikka EM-turnauksessa varmistui, Emilia otti tyttöystävänsä heittämän haasteen vastaan. Hän tiedosti riskit.

”Oli ihan mahdollista, ettei biisistä tulisi tarpeeksi hyvää tai että siitä ei tykättäisi tai että paineet söisi mut. Mitä tahansa: tällä alallahan mikään ei ole varmaa, kunnes se on varmaa. Biisiä tehtiin huolella. Olikohan se kuudes versio, jonka sitten esittelin joukkueelle. Sain seisoma-aplodit. Palloliitto lähti endorsaamaan biisiä. Eli jalkapallotermein: maaliin meni”, Emilia hymyilee.

(Juttu jatkuu videon jälkeen.)

HELMARIT-BIISIN tekoprosessi alkoi niin, että Emilia avasi sohvalla läppärin ja alkoi haastatella Tinniä, joka venytteli olohuoneen lattialla. Mainittakoon, että miesten jalkapallomaajoukkueelle etsittiin kannatuslaulua vuotta aiemmin Huuhkaja-viisuilla, jotka järjesti Yle.

”Vaikka lähtökohdat olivat ihan erilaiset, niin pienille jalkapallofaneille tilanne näytti siltä, että jee: Helmaritkin sai oman biisin. Videon tein kahdestaan kuvaajan kanssa. Olin tässä koko projektissa se, joka soitteli joka paikkaan ja järjesteli asioita. Taisin sanoa ääneen, että en jaksaisi olla koko ajan näin rohkea. Mutta kyse ei ollut vain musta itsestäni vaan joukkueesta ja sen pienistä faneista. Tytöt saivat nähdyksi tulemisen kokemuksen, ja se oli tärkeintä”, Emilia pohtii.

Helmarit, kuten muutkin soolobiisinsä, hän on kirjoittanut yhdessä biisintekijäkollegoidensa kanssa.

”Yhteistyössä on voimaa, ja tätä asiaa haluan artistina tuoda esille.”

JOSKUS Louhoksella yksin ollessaan Emilia pistää popit soimaan ja tanssii itsestään energiat pintaan. Toisinaan hän laittaa verhot kiinni ja itkee, tai kävelee Kallion katuja miettien ankeuksia.

”Eli tavallaan ruokin ajatuksillani ja käytökselläni sitä tunnetilaa, mikä tekeillä olevassa biisissä on. Se toimii mulle.”

Sitten on ”luontaisempi inspiraatio” eli se, kun ajatuksia vain pulpahtelee pintaan.

”Mulla on google docs nimeltään ’palasia’. Siinä on nyt 34 sivua ajatuksia, jotka voisi ehkä toimia biisissä. Viimeisin taisi olla ’seitinohut selkäranka’. Kirjoitin sen muistiin kassajonossa.”

Musiikin tekemisen pitää Emilian mielestä pysyä hauskana. Niinpä hän ei ota paineita siitä, että taiteella pitäisi ansaita koko elanto.

”Se, että tarvittaessa hakee taloudellista turvaa muualta, on oman mielenterveyden suojelua. Eikä muut työt tee susta epäuskottavaa artistia. On ihan kestämätöntä, jos pidetään yllä myyttiä siitä, ettei artistin tarvitse käydä muissa töissä. Kyllä monen tarvitsee, ellei ole joku tyyliin perijätär”, Emilia sanoo.

Leipä on maailmalla hienojakoisena muruna. Tai ehkä pölynä. Emilia on ollut järjestyksenvalvojana, toimistosihteerinä, markkinointikoordinaattorina ja kiertuetyöntekijänä. Hän on rakentanut messuosastoja ja tehnyt promoa festareilla.

”Työnantajille olen ollut aina avoin siitä, että vaikka työ on kivaa, mun intohimoni on muualla.”

KERTOISITKO vielä siitä Frederikistä?

”Se oli yhden pikkujoulukauden juttu. Mutta osaan vieläkin ulkoa todella sopimattomia lyriikoita. Tiesin kyllä, että naisiin suhtautuminen oli kyseenalaista. Mutta hei – olin 19 eikä mua kiinnostanu. Tarvitsin rahaa. Mähän sanoin, että tää on kasvutarina”, Emilia hymyilee.

Jaakko Linnovaaran ihana pakkomielle

1: Alku

”Innostuin yläasteella äikästä ja ainekirjoituksesta. Aloin kirjoitella tarinoita kotona ja ajattelin, että olisi hienoa tehdä kirja. Sain aikaiseksi lyhyitä novelleja, koska olin hidas pilkunviilaaja ja mietin pitkään sanajärjestyksiä ja tekstin muotoja. Silloin tarkkuuteni oli rajoite. Nyt biisinkirjoituksessa se on vahvuus: maltan hakea rytmiikkaa, etsiä oikeita sanoja ja miettiä niiden järjestyksiä.”

2: Matkatoveri

“Lapsuudessani suurin vaikuttaja musiikkitouhuuni, ja muuhunkin, oli isoveljeni Janne Linnovaara. Hänellä oli kitaroita ja neliraituri, ja mä kuusi vuotta nuorempana ihailin häntä. Jannen Guildilla opin blueskaavat, soinnut ja muut perusjutut. Janne esitteli mulle Beatlesia, Rollareita ja muuta sellaista, mitä ikäiseni eivät 1980-luvulla todellakaan kuunnelleet. Ne oli uniikkeja kokemuksia.

Janne tykkäsi laulaa ja esiintyä, mutta omia biisejään hän ei koskaan esittänyt julkisesti. Jannen poismenon jälkeen, vuonna 2020, löysin hänen tavaroistaan sanelimen, jolla oli kitara & laulu -muistiinpano hänen biisistään Matkatoveri. Äänitimme Jannen soittokavereiden kanssa de-moon muutamia lisäraitoja. Kappale löytyy Spotifysta Janne Linnovaara & Matkatoverit -kokoonpanon esittämänä.

Itselläni ei oikein ole sävelkorvaa, mutta kipinä biisintekoon syttyi jo ennen kuin osasin edes soittaa mitään. Oli luontevaa seurata isoveljen esimerkkiä.”

3: Biisinteon peruskoulu

”Yläaste- ja lukioiässä aloin hyvän ystäväni Henri Kalliomeren kanssa kopioimaan isoveljeni juttua. Me soitettiin kitaroita ja kirjoitettiin yhdessä biisejä. Harrastus Henrin kanssa on ollut mun biisinteon peruskoulu. Opin tekemään sanoituksia valmiisiin sävellyksiin, co-writaamaan, vastaanottamaan palautetta ja hyväksymään sen ettei kaikki, mitä tehdään, ole käyttökelpoista. Ekan bändimme laitoimme pystyyn 2000-luvun alussa. Bändeistämme Punainen Korppi on toiminnassa vieläkin. Soitan siinä bassoa.”

4: Päätös

”Olen äidinkielen opettaja yläasteella Valkeakoskella. Olen ihan hyvä työssäni, mutta aika ajoin tulee mietittyä, mitä muuta voisin tehdä. Vajaat kymmenen vuotta sitten päätin lähteä tarjoamaan sanoituksiani ammattilaisille: tuottajille, artisteille ja säveltäjille Mulla oli tuolloin neljä sanoitusta tai aihiota.

Ihan ensin otin messengerillä yhteyttä yhteen televisiosta tuttuun kapellimestariin, joka tuntee kaikki. Hän vastasikin viestiini kannustavasti ja ohjasi eteenpäin. Ajattelin silloin sinisilmäisesti, että tää musamaailmahan onkin yksinkertainen. Vasta myöhemmin tajusin, että oikeasti – kukaan ei koskaan vastaa mihinkään. Olen kuitenkin aktiivisesti etsinyt ja löytänyt kontakteja.”

5: Tähdet ja kuu

”On sanoittajan ammattitaitoa osata tehdä monenlaisia tekstejä. Olen sanoittanut eri genrejä lastenmusiikista manserokkiin. Kaikki käy.

En ole tanssi-ihmisiä itse, mutta symppaan lavatanssikulttuuria ihan kauheasti. Olen sanoittanut paljon sinne sopivaa iskelmää. Jotkut artistit laulavat edelleen ihan mielellään tähdistä ja kuusta, mikä on aivan ok. Mutta sanoituksiin halutaan nykyisin myös uudempaa näkökulmaa, mikä on hienoa.

On sääli, että tanssi-iskelmä on jäänyt marginaaliin. Siihen on syynsä: ei välttämättä osata perusasioita, kuten biisien pitchaamista Spotifyhyn. Olen sanoittajan roolissa joskus opettanut sitä artisteille. Iskelmäpuolen artistithan elää keikkailusta, ja uusi biisi on joillekin ehkä vähän sivujuttu. Popin puolella asia on ihan päinvastoin – ja mitä tekstittämiseen tulee, on kuvasto arkisempaa.”

6: Maailma jäsentyy

“Sanoittaminen on mun tapa jäsentää maailmaa ja tehdä siitä pieni pala kauniiksi. Se pala voi olla kielellisesti tai ajatuksellisesti kaunis, tai emotionaalisesti kaunis ja ehjä. Sitten sanoittamisessa on se toinen taso: on palkitsevaa, kun ajatus muotoutuu tekstiksi, jonka sanat ja tavut loksahtelevat paikoilleen. Vähän kuin tekisi sudokuja tai ristisanatehtäviä. Sitten, kun valmis kappale löytää säveltäjän, artistin, se tuotetaan ja julkaistaan ja löytää vielä yleisönsäkin – se on ihan valtava palkinto.

Teen mieluiten valmiiseen sävellykseen, koska siinä on raamit valmiina. Jos teen teksti edellä, saatan ottaa randomisti jonkun biisin ja tehdä tekstin sen rakenteeseen ja rytmiin. Se on kai ihan yleisesti käytetty metodi.”

7: Haasteita

“On tuskastuttavan hidasta ja epävarmaa saada biisi yleisön kuultavaksi saakka. Sanoittaja on riippuvainen monesta tekijästä, joista kaikkiin ei voi itse vaikuttaa: Innostuuko säveltäjä tekstistä ja artisti demosta. Ketjussa on myös tuottaja ja levy-yhtiö. Hyvää ajoitusta ja onnekkaita sattumiakin tarvitaan. Mulla onkin monta rautaa tulessa yhtä aikaa, jaksamista tarjota biisejä ja vielä kysellä niiden perään. Saatan olla ärsyttävyyteen asti aktiivinen. Ilman sitä tämä homma ei olisi lähtenyt etenemään. Ajattelen, että turha tässä on nöyristellä.

Itse kirjoittamisessa haastavinta on oivaltaa uusia tapoja sanoa asioita. Hyvä sanoitus on poikkeuksellinen, mutta silti riittävän toimiva eikä liian outo.”

8: Kuplassa

”Olen nyt kymmenisen vuotta käyttänyt ihan kaiken vapaa-aikani kirjoittamiseen. Se on mulle jonkinlainen pakkomielle – ihana sellainen. Biisejä, joita olen ollut tekemässä, on julkaistu noin 70. Viime vuonna julkaistiin parisen kymmentä, ja tänä vuonna on tulossa saman verran. Olen tavoitellut sitä, että pystyn Teosto-tuloilla ikään kuin ostamaan itselleni kirjoitusaikaa – eli vähentämään opetushommia.

Nyt olen vuorotteluvapaalla. Onkin tosi opettavaista testata, millaista on olla kokopäiväinen taiteilija. Nyt, kun kirjoittamiseen on aikaa kokonaisia päiviä, pitää itse laittaa rajat luovuudelle. Että saa kaupassa käytyä ja noin. Onneksi vaimo on käsikirjoittaja ja ymmärtää tämän omassa kuplassa viihtymisen.”

9: Kiipeilyä

“Pohdin tulevaisuuden tavoitteitani yhdessä sanoittaja Eija Hinkkalan kanssa, kun olin hänen mentoroitavanaan Musiikintekijöiden mentorointistipendillä. Ajattelen sanoittamiseni vuorelle kiipeämisenä, jossa tärkeintä ei ole huipun saavuttaminen vaan eteneminen. Aina, kun pääsee uudelle kielekkeelle, näkee edessään uuden ja hienomman maiseman. Kun tulee vaikea hetki, voi katsoa taaksepäin ja todeta, että noin paljon on jo edetty ja opittu.

House writer -sopimusta mulla ei ole, enkä koe sitä ainakaan nyt välttämättömäksi. Kappaleet ovat itse hankittujen kontaktien avulla edenneet julkaisuun ilman kustantamoakin. Sitä paitsi sessiokirjoittaminen sillä oletuksella, että biisi valmistuu nopeasti, ei ehkä sovi mulle. Realistisesti ajatellen en koskaan tule elämään pelkällä sanoittamisella. Mutta sitä kuitenkin tavoittelen ja olen ehkä pikkuhiljaa alkanut luottaa asiaan.”

10: Motto: Jambalaya – elämä kantaa

The 69 Eyes: Helsingin vampyyrit biisinteossa

Vuonna 1989 perustettu The 69 Eyes on alusta asti luottanut oman materiaalin voimaan. Kolmetoista albumia julkaissut bändi soitti alun perin räyhäkästä glam- ja sleazerockia. 2000-luvun vaihteessa mukaan tuli melodisuutta ja goottirock-vaikutteita. Kymmenen vuoden uurastuksen jälkeen The 69 Eyes nousi listojen kärkeen, ja tie aukesi myös Keski-Euroopan markkinoille. Pian tämän jälkeen portit avautuivat myös Yhdysvaltoihin. Pitkän uransa aikana Helsingin vampyyrit ovat soittaneet myös Etelä-Amerikassa, Venäjällä, Japanissa ja Australiassa.

The 69 Eyesin voimakaksikon muodostavat laulaja Jyrki ”Jyrki 69” Linnankivi ja kitaristi Pasi ”Bazie” Moilanen. Jyrki vastaa yhtyeen kaikista sanoituksista. Pasi on bändin musiikillinen johtaja ja säveltäjä. Työnjako on ollut selkeä yhtyeen alusta asti.

JYRKI: ”Päätin heti alkuun ryhtyä tekemään englanninkielisiä tekstejä. Ajattelin tekstin englanniksi jo päässäni. Jokaisessa säkeessä piti olla riimi. Tuohon aikaan oli tosi niukasti mahdollisuuksia nähdä englanninkielisten kappaleiden sanoituksia painettuna. Sain käsiini kirjan, jossa oli The Rolling Stonesin 1960- ja 1970-luvun lyriikoita. Siitä näki millaisia loppusointuja ja sanoja englanninkielisessä rockriimityksessä käytettiin.”

Jyrki haki vaikutteita suoraan Yhdysvalloista, jonne hän matkusti useita kertoja jo nuorena.

”En ollut koskaan kuunnellut suomenkielistä pop- tai rockmusaa ja pidin sitä junttina. Halusin tehdä urbaania rokkia, jota jengi diggaisi Stadin ja New Yorkin rockklubeilla ja jota soitettaisiin radiossa. Sanoitusten sisältö on pysynyt samana vuosikymmenet. Halloween-henkistä vampyyrirockia, romanttista kaukokaipuuta ja rakkaudesta unelmointia.”

Jyrkillä ei ollut bänditaustaa ennen The 69 Eyesia. Sen sijaan Pasi oli tehnyt biisejä jo kouluaikojen bändiensä kanssa.

PASI: ”Jyrki ajautui The 69 Eyesin esiasteen laulajaksi. Jo tuolloin alkoi muotoutua yhä käyttämämme metodi. Minä luon musiikilliset ideat ja teen niistä pohjan. Sitten menemme treenikämpälle työstämään ideoita bändin kanssa. Innostumme sitten joistain ideoista ja niitä jatketaan eteenpäin. Tämän jälkeen Jyrki ottaa biisiideoista kopin ja alkaa tehdä sanoituksia.”

Tätä nykyä Pasi tekee myös yksin demoja työhuoneellaan ja lähettää ne suoraan Jyrkille sanoitettavaksi. Alkuaikojen c-kasettiäänitykset ovat vaihtuneet tietokoneella tehtyihin demoihin, joille Pasi on soittanut ja ohjelmoinut niin rummut, basson, kitaran kuin kosketinsoittimetkin.

Vaikka digimaailma on tuonut biisintekoon paljon uusia mahdollisuuksia, luottaa The 69 Eyes edelleen myös treenikämppäjammailun voimaan. Pasin mielestä on olennaista tuottaa materiaalia mahdollisimman monipuolisilla metodeilla.

The 69 Eyes on soittanut samalla kokoonpanolla yli 30 vuotta. Vaikka bändissä on selkeä johtokaksikko, kyseessä kuitenkin harvinaisen yhteen hitsautunut ryhmä. Yksi osoitus tästä on se, että kaikki yhtyeen jäsenet ovat osallistuneet biisintekoon. Musiikillisia ideoita ovat tuottaneet myös rumpali Jussi ”Jussi 69” Vuori, basisti Arto ”Archzie” Ojajärvi sekä toinen kitaristi Timo ”Timo-Timo” Pitkänen. Näitä rifffejä ja sointukulkuja Pasi on sitten kehitellyt eteenpäin ja muokannut valmiimmiksi.

PASI: ”Pääosa sävellyksistä on minun, mutta nykyään Timo-Timokin tuo bändille valmiita kokonaisia biisejä, joiden pohjalta Jyrki alkaa tehdä tekstejä. Näin syntyi esimerkiksi uuden Death of Darkness -levyn balladi This Murder Takes Two. Joskin kehittelin siihen sitten myöhemmin lisäjuttuja.”

JYRKI: ”Sanoitusten sisältö on pysynyt samana vuosikymmenet. Halloween-henkistä vampyyrirockia, romanttista kaukokaipuuta ja rakkaudesta unelmointia.”

JYRKI: ”Biisintekemiseni on muuttunut vuosien varrella. Aluksi minulla on ollut treenikämpällä äänitettyä bändin livesoittoa kasetilla. Sitten olen kuunnellut sitä kotona ja miettinyt, miten laulu voisi mennä. Vähän tuon vaiheen jälkeen saimme käyttöömme neliraiturin. Teknologian kehittyessä Pasin demot alkoivat tulla cd:llä ja sittemmin sähköpostilla. Pasi saattoi nimetä kappaleet tyyliin ’AC/DC 1’ taikka ’Danzig 2’. Ne olivat työnimiä, jotka kuvasivat kappaleita. Jossain vaiheessa sovimme, että Pasi toimittaa demot nimettynä pelkillä numeroilla. Haluan aloittaa sanoitusten tekemisen puhtaalta pöydältä. En halunnut ajatella, että jos demon nimi on ’AC/DC 1’, niin tekstissä täytyisi olla mukana jotain siihen liittyvää ajatusta.”

The 69 Eyesin uralle oli ratkaisevaa, että 2000-luvun alussa bändin tuottajaksi tuli Johnny Lee Michaels. Hän karsi yhtyeen soitosta pois kaiken ylimääräisen ja toi tilalle ilmavat ja selkeät sovitukset, joissa syntetisaattorimelodioilla oli iso osuus. Samoihin aikoihin Jyrki löysi matalalta lauletun tyyliinsä. Näillä eväillä syntyi bändin ensimmäinen hitti Gothic Girl.

JYRKI: ”Biisi oli alun perin vitsi ja ihan helppoheikki-juttua. Siinä jäljiteltiin Type O Negativen tyyliä. Gothic Girl oli jäänyt pyörimään ylimääräisenä biisinä aikaisemman levyn demosessiosta, ja Pasi otti sen jostain syystä mukaan vielä seuraavankin levyn sessioihin.”

Biisi oli myös huomattavasti yksinkertaisempi kuin The 69 Eyesin aikaisemmat kappaleet. Se julkaistiin Johnny Lee Michaelsin ja The 69 Eyesin ensimmäisenä yhteistyön tuloksena ja nousi Suomen singlelistan kärkeen loppuvuodesta 1999.

Tästä alkoi The 69 Eyesin kultakausi. Johnny Lee Michaels tuotti bändin menestyslevyt Blessed Be (2000) ja Paris Kills (2002). Tämän jälkeen Michael sin tuottajapariksi otettiin HIMin kanssa vakuuttavaa jälkeä tehnyt Hiili Hiilesmaa. Tällä ryhmällä syntyivät albumit Devils (2004) ja Angels (2006), jotka avasivat tien Amerikkaan.

PASI: ”Vaikka välineet ovat kehittyneet, itse sisällön tuottaminen ei ole sen helpompaa kuin ennenkään.”

PASI: ”Kun aloimme tehdä yhteistyötä Johnny Lee Michaelsin kanssa, suhtautumisemme musiikintekemiseen muuttui. Haimme vuoden 1999 Wasting the Dawn -levyn jälkeen uutta ilmaisutapaa ja siihen tarvittiin bändin ulkopuolista tekijää. Diggailemme keskenämme monenlaisesta varsin erilaisesta musiikista ja kun touhuamme yhdessä, saattaa fokus päästä katoamaan. Mietimme itsekin 2000-luvun alussa, että olisi hyvä tiivistää bändin ilmaisua. Johnny Lee Michaels vaikutti voimakkaasti albumien Blessed Be ja Paris Kills sovituksiin ja tuotantoon. Tuolloin meille kirkastui idea siitä, että voimme tehdä musiikkia myös ulkopuolisten kanssa.”

Lisää ulkopuolisia tekijöitä tuli mukaan vuonna 2004, kun The 69 Eyesin tuolloinen levy-yhtiö EMI ehdotti co-writing-yhteistyötä ruotsalaisten Jimmy Wahlsteenin ja Patrik Jonssonin kanssa. Näin sai alkunsa yhtyeen suurin hitti Lost Boys.

JYRKI: ”En aluksi hahmottanut, mitä co-writing voisi olla, mutta emiläiset sanoivat sen olevan suhdetoimintaa. Jos se toimii, niin hyvä, mutta jos taas ei, niin ei siinä kukaan häviä mitään. Me osaamme tehdä musiikkia tiettyyn pisteeseen asti keskenämme. Jotta sitä saisi viritettyä vielä paremmaksi, tarvittiin co-write-yhteistyötä. Ruotsalaiset osasivat tuoda biisiimme jotain lisää – pienen melodiakulun, joka loi biisin koukun. Sitä biisi kaipasi.”

PASI: ”Vuonna 2009 ilmestyneellä Back in Blood -levyllä co-write-yhteistyötä tehtiin myös muun muassa amerikkalaisen Johnny Andrewsin kanssa. Kaikkein parhaiten co-writing on onnistunut ruotsalaisten kanssa. Kysehän on loppujen lopuksi pitkälti henkilökemiasta. Olemme tehneet co-writing-yhteistyötä valmiiden demojemme päälle tai aloittaen biisintekemisen ulkopuolisten kanssa tyhjästä. Kahta viimeisintä levyä tehdessä Johnny Lee Michaels oli myös mukana yhtenä co-write-säveltäjistä. ”

Vaikka The 69 Eyes on tehnyt yhteistyötä monenlaisten tahojen kanssa, ovat bändin ohjaimet tiukasti sen omissa käsissä. Studiotyön ja keikkailun lisäksi Pasi pyörittää bändin toimintaan olennaisesti liittyvää kahta firmaa. Biisintekemiselle hän pyrkii silti aina löytämään aikaa.

PASI: ”Luomisajan löytäminen on välillä kortilla. Tosin nykyään on helppo taltioida ideoita vaikkapa äänittämällä puhelimeen kitarapätkän taikka hyräillyn melodian. Inspiraation ja uuden kulman löytäminen tekemiseen on tärkeää. Niiden löytäminen voi olla todella haastavaa, mutta kun ne löytää, se on todella palkitsevaa. Vaikka välineet ovat kehittyneet, itse sisällön tuottaminen ei ole sen helpompaa kuin ennenkään.”

Jyrki on alusta asti halunnut tehdä tarttuvia biisejä. Vuosien varrella hän on oppinut noudattamaan yhtä rock’n’rollin kultaista säännöistä: asiat kannattaa ilmaista yksinkertaisesti.

JYRKI: ”Vaikka kuinka vääntää, kääntää taikka vaihtaa stooria, lopulta se ihan ensimmäinen intuitio osoittautuu usein parhaaksi ratkaisuksi. Kun jutut tulevat alitajunnasta, ne ovat yleensä hyviä. Niissä on jotain magiikkaa. Teksti voi olla todella helposti tehtyä, mutta lopulta siitäkin saatetaan ottaa vielä jotakin pois. Näin päädytään helppoon, selkeään ja yksinkertaiseen ratkaisuun. Silloin biisissä on eniten tarttuvuutta.”

Sekä Pasi että Jyrki ovat olleet pitkään Suomen Musiikintekijöiden jäseniä.

JYRKI: ”Liityin Elvis ry:hyn 1990-luvun alkupuolella. Olin kuullut, että sieltä voi hakea apurahoja. Sainkin Georg Malmstén -säätiön 1500 markan apurahan, kun olimme tekemässä ensimmäistä The 69 Eyes -albumia. Olin paikalla Elvisin toimistolla apurahan jakamistilaisuudessa. Oli erikoista nähdä sellaisia ihmisiä, joita olin nähnyt televisiossa. Paikalla oli legendaarisia hahmoja kuten Jukka Virtanen ja Jussi Raittinen. Joku piti puhetta ja menin keittiöön, koska se oli turvallisen oloinen paikka.”

Jyrki suhtautui vanhempiin kollegoihinsa aluksi varauksella ja ulkopuolisen silmin:

”Seurasin palkintopuhetta toisten selkien takana. Tommi Läntinen bongasi minut ja tuli juttelemaan. Hän oli kannustavan oloinen hahmo. Olin räkärokkibändissä, eikä kukaan muu mielestäni tajunnut asioista mitään, paitsi minä itse. Kaikesta huolimatta minut tunnustettiin tasavertaiseksi tekijäksi muiden suomalaisten lauluntekijöiden kanssa. Oli tärkeää tavata muita muusikoita. Istuin pöydässä ja vastapäätäni olikin yhtäkkiä Dave Lindholm, Jukka Virtanen ja Heinäsirkka. He edustavat minulle suomalaista musalegacya.”

Myös Pasi kiittelee Musiikintekijöissä saamiaan kontakteja. Nuoremmille kollegoilleen hän haluaa lähettää seuraavanlaisia terveisiä:

”Syy, miksi itse yhä teen musiikkia on se, että teen sellaista musiikkia, joka itsestäni tuntuu hyvältä. Musiikkia on mukava tehdä ja soittaa toisten ihmisten kanssa. Omasta visiosta on kuitenkin tärkeää pitää kiinni. Joskin tuo visio saattaa tietysti muuttuu ajan myötä. Musiikin pitää tuntua jossain, pitää luottaa omaan näkemykseen ja tunteeseen.”

JYRKI: ”Oma tyylin löytäminen on tärkeää. Kun pysyt siinä, sinusta tulee paras oman tyylisen musiikkisi tekijä. Mistä sitten tiedät, että tyylisi on oma? Sitä voi olla vaikeaa selittää järjellä. Jotkut asiat ovat sellaisia, että ne pitää vain tuntea. Oma tuntemus ja intuitio ovat asioita, joita pitää kuunnella.”

Luovien alojen ammattilaisten rauhanomainen Kivi voittaa sakset -kampanja: luovilla sisällöillä on merkittävä vaikutus sekä kansantalouteen että kansalliseen identiteettiin ja hyvinvointiin

Mielenilmaus näkyy sosiaalisessa mediassa ja luovan alan tapahtumissa maalis-huhtikuun 2024 aikana ja huipentuu luovien alojen yhteiseen mielenilmaukseen kansainvälisenä tekijänoikeuksien päivänä 26.4.2024. 

Luovien alojen merkitys työllistäjänä sekä osuus bruttokansantuotteesta ovat olleet pitkään kasvussa. 

  • Vuonna 2022 kulttuuriammatti oli päätyönä noin 136 100 hengellä. 
  • Luovien alojen yhteenlaskettu vuosittainen palkkasumman on eri tutkimuksissa asettunut 4,4–5,1 miljardin euron välimaastoon 
  • Luovat alat tuottavat yhteensä 2,6–3,3 miljardin euron verotulot (sisältäen palkkaverot, alv ja sosiaalivakuutusmaksut). 
  • Luovien alojen liikevaihto vuonna 2021 oli 15,8 miljardia euroa. 
  • Vuonna 2021 luovat alat tuottivat 3,1 prosenttia Suomen BKT:sta. 
    • Luovien alojen osuus bruttokansantuotteestamme onkin jo suurempi kuin monella perinteisemmällä teollisuuden alalla, kuten kemianteollisuudella (2,7 prosenttia), paperiteollisuudella (1,4 prosenttia), elintarviketeollisuudella (1,3 prosenttia) ja puutuoteteollisuudella (0,9 prosenttia).

Aloittamalla mielenilmauksen perjantaina 22.3.2024 elokuva-alan ammattilaiset haluavat osoittaa solidaarisuutta koko luovan alan yhteisölle. Suomalainen audiovisuaalinen ala on merkittävä kasvuekosysteemi muiden monistettavien sisältöalojen rinnalla. Alalle tehdyt julkiset investoinnit palautuvat yhteiskunnalle veroina ja sosiaaliturvamaksuina. Esimerkiksi av-tuotantokannustimen kautta tehty investointi tuloutuu valtion kassaan vähintään 1,4-kertaisena.

Teemana mielenilmaukselle on “Kivi voittaa sakset”, joka on kaikille tuttu kivi-sakset-paperi -leikistä. Kivi symboloi kulttuurin peruskalliota, joka seisoo yhtenäisenä uhkaavien leikkaussaksien edessä muistuttamassa luovan alan ammattilaisten luomista aineettomasta pääomasta, joka rikastuttaa niin Suomen kulttuurielämää kuin taloutta. Käsissämme on huomattava kasvuala, jonka toimintaedellytyksistä huolehtimisella on suuri merkitys koko yhteiskunnan elinvoimalle. 

Luovien alojen ammattilaiset vetoavat päättäjiin: ei enää leikkauksia, jotka kohdistuvat intohimoiseen ja väsymättömään työhön suomalaisen talouskasvun vauhdittamiseksi omaperäisellä ja kiinnostavalla kulttuurisisällöllä. 

Näin tuet mielenilmausta:

  • Poseeraa luovan alan tapahtumissa ja gaalojen punaisilla matoilla tai muissa sopivissa yhteyksissä kivi & sakset -käsimerkkiä käyttäen.
  • Jaa omat kuvasi someen aihetunnisteet:
  • #kulttuurionperuskallio
  • #henkinenhuoltovarmuus
  • #kivivoittaasakset
  • Voit kertoa faktoja luovien alojen yhteiskunnallisista vaikutuksista esimerkiksi kiitospuheessa.
  • Levitä sanaa mielenilmauksesta ystävillesi ja työkavereillesi.

Avate Audiovisuaalisen alan tekijät ry

Dokumenttikilta ry

F.C.E Suomen elokuvaleikkaajat ry

Suomen elokuva- ja mediatyöntekijät SET ry

Näyttelijäliitto – Skådespelarförbund ry

Suomen elokuvaohjaajaliitto SELO ry

Suomen Kirjailijaliitto

Suomen Musiikintekijät ry

Suomen Muusikkojen Liitto ry 

Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ry

Women in Film & Television Finland 

Lista täydentyy

 

Osallistumisohje

Rauhanomainen Kivi voittaa sakset -mielenilmaus alkaa perjantaina 22.3.2024 Jussi-gaalassa. Kutsumme kaikki luovilla aloilla työskentelevät osallistumaan mielenilmaukseen ja jakamaan sisältöä omissa sosiaalisen median kanavissaan.

Mielenilmauksen symbolit on kivi-paperi-sakset -leikistä tuttu kivi & sakset -käsimerkki. Toinen käsi on siis nyrkissä ja toisen käden etu- ja keskisormi ovat saksina. 

Mielenilmaus näkyy sosiaalisessa mediassa ja luovan alan tapahtumissa maalis-huhtikuun 2024 aikana ja huipentuu luovien alojen yhteiseen mielenilmaukseen kansainvälisenä tekijänoikeuksien päivänä 26.4.2024.

Kyseessä on rauhanomainen mielenilmaus, jonka tavoitteena on perustella luovien alojen positiivisten vaikutusten ja kasvupotentiaalin avulla, ettei kulttuurin valtionrahoituksesta kannata leikata. Haluamme korostaa niitä osoitettuja tuloksia ja tulevaisuuden hyötyjä, joita alamme tuottavat. Tarkoituksena ei ole syyllistää tai haukkua päättäjiä, vaan rauhallisesti argumentoiden tuoda esiin tietoa, jotta päätöksenteko valtiontalouden sopeutustoimien osalta olisi kohtuullista.

Tue mielenilmausta:

  • Poseeraa luovan alan tapahtumissa ja gaalojen punaisilla matoilla tai muissa sopivissa yhteyksissä kivi & sakset -käsimerkkiä käyttäen.
  • Jaa omat kuvasi someen aihetunnisteilla:
    • #kivivoittaasakset
    • #kulttuurionperuskallio
    • #henkinenhuoltovarmuus
  • Voit kertoa faktoja luovien alojen yhteiskunnallisista vaikutuksista esimerkiksi kiitospuheessa.
  • Levitä sanaa mielenilmauksesta ystävillesi ja työkavereillesi.

Rauhanomaisen mielenilmauksen tarkoituksena ei ole valittaa tai haukkua. Pidetään viestimme positiivisena ja luovien alojen yhteiskunnallista taloudellista ja henkistä merkitystä korostavina!

Musiikkialalla esiintyy yhä runsaasti syrjintää – erityisesti etniseen taustaan, ikään ja sukupuoleen liittyvä syrjintä yleistä

Teosto teetti helmi–maaliskuussa kyselytutkimuksen, jolla selvitettiin yhdenvertaisuuden tilaa sekä syrjintää musiikkialalla. Kyselyn kautta kerättiin tietoa eri ryhmien syrjintäkokemuksista sekä niiden vaikutuksista musiikkialan kehitykseen.

Kyselyyn vastasi kaikkiaan 914 musiikkialalla toimivaa henkilöä. Vastaajista valtaosa oli musiikin säveltäjiä, sanoittajia tai esittäjiä. Selvästi suurin osa (45 %) vastaajista oli freelancereita, mutta vastauksia saatiin laajasti myös järjestöjen ja organisaatioiden työntekijöiltä sekä yrittäjiltä.

Vastaajista alle puolet piti musiikkialaa yhdenvertaisena. Vastausten mukaan syrjintä ja ennakkoluulot rasittavat alaa vahvasti, estäen monimuotoisuuden ja yhdenvertaisuuden toteutumisen. Toisaalta alan koettiin menneen myös eteenpäin erityisesti sukupuolten välisessä tasa-arvossa ja nuorempia sukupolvia pidettiin aiempaa ennakkoluulottomampia.

”Vaikka eteenpäin on menty, syrjintää ja epäasiallista kohtelua on kokenut yhä yli puolet alalla toimivista. Syrjinnän kokemuksia on kaikissa alan ammattiryhmissä aina yrityspuolen toimijoista freelancereihin ja järjestöihin. Paljon on siis vielä työtä tehtävänä”, sanoi tutkimushanketta koordinoinut Teoston viestintä- ja yhteiskuntasuhdejohtaja Vappu Aura.

Tutkimuksen mukaan

  • Alle puolet (49 %) musiikkialalla toimivista pitää alaa yhdenvertaisena.
  • Selvästi yli puolet (54 %) on kokenut jonkinlaista syrjintää tai epäasiallista kohtelua.
  • Eniten syrjintää koetaan etnisten vähemmistöjen joukossa. Etnisiin vähemmistöihin kuuluvista 61 % on kokenut syrjintää tai epäasiallista kohtelua taustansa vuoksi.
  • Sukupuoleen kohdistuvaa syrjintää tai epäasiallista kohtelua on kokenut kaksi kolmesta naisesta musiikkialalla. Miehistä sukupuolista syrjintää on kokenut vain 14 %.
  • Ikäsyrjintää on kokenut yli kolmannes musiikkialalla toimivista. Ikäsyrjintää koetaan kaikissa ikäryhmissä mutta eniten nuorimmissa ja yli 50-vuotiaden ikäryhmässä.
  • Syrjintää on koettu eniten kollegoiden taholta (72 % syrjintää kokeneista).
  • Yleisimpiä syrjinnän muotoja oli vähättely, asiantuntemuksen aliarviointi tai tunnustuksen puute. Puolet oli kokenut myös ulkopuolelle jättämistä tai epäasiallista kommentointia.
  • Kolmannes syrjintää kokeneista kertoi, ettei heille oltu maksettu samanarvoisesta työstä samaa korvausta.
  • 61 % syrjintää kokeneista kertoi sen vaikuttaneen kielteisesti urakehitykseen ja 41 % kertoi harkinneensa alan vaihtoa syrjinnän tai epäasiallisen kohtelun vuoksi.
  • Vain neljännes oli raportoinut syrjinnästä tai epäasiallisesta kohtelusta eteenpäin jollekin taholle.

Etnisiin vähemmistöihin kuuluvat kohtaavat eniten syrjintää

Kyselyssä tiedusteltiin vastaajan kuulumisesta erilaisiin vähemmistöryhmiin kuten seksuaalivähemmistöön, etniseen tai kielivähemmistöön tai erilaisiin vammaisryhmiin.

Vähemmistöistä heikoimmassa asemassa näyttävät olevan etniseen vähemmistöön kuuluvat. Heistä jopa 61 prosenttia oli kokenut syrjintää tai epäasiallista kohtelua taustansa vuoksi. Myös kielivähemmistöön kuuluvista yli puolet kertoi kokeneensa syrjintää.

Kyselyn avoimissa vastauksissa kiinnitettiin huomiota vallan keskittymiseen musiikkialalla. Etnisiin vähemmistöihin kuuluvia näkyy kyllä jonkin verran artisteina mutta ei alan päättävissä tehtävissä.

”Tietyt tehtävät musiikkialalla ovat jakautuneet vain tietyille demografian edustajille. Esimerkiksi päättävät tehtävät ovat usein valkoisten miesten tehtäviä ja markkinointi & PR tiimit ovat pääosin naisten. Tummaihoisia ei näy juuri ollenkaan alalla muuten kuin artistin roolissa.”

”Koska alalla on niin vähän esim. ruskeita naisia valta-asemissa, on vaikea ruskeana naisena päästä musa-alalla eteenpäin, kun oma musiikki tai eletty elämä ei ole samaistuttavaa päätösvallassa oleville, usein valkoisille vanhemmille miehille.”

Ikäsyrjintä yleistä musiikkialalla: ”koskaan et ole oikean ikäinen”

Eri sukupuolten kokemukset syrjinnästä eroavat merkittävästi toisistaan. Sukupuoleen liittyvää syrjintää tai epäasiallista kohtelua oli kohdannut 66 prosenttia naisista, kun vain 14 prosenttia miehistä oli kokenut vastaavaa. Sukupuolten välinen tasa-arvo nousi isoksi ongelmaksi jo viime vuonna tehdyssä alan tasa-arvoa käsittelevässä kyselyssä.

Ikään liittyvä syrjintä oli myös yllättävän yleistä musiikkialan tehtävissä. Sitä oli kokenut kaikkiaan 37 prosenttia musiikkialalla toimivista mutta lähes puolet alan naisista. Vaikka ikäsyrjinnän kokemuksia oli erityisesti nuoremmassa ikäpolvessa (46 %), sitä koettiin paljon kaikissa muissakin ikäryhmissä.

”Tulosten valossa näyttää siltä, että koskaan et ole oikean ikäinen. Kokeneemmat musiikin tekijät kokivat, että ikäsyrjintä estää heitä saamasta ansaitsemaansa arvostusta ja näkyvyyttä. Toisaalta nuoret kohtaavat paljon osaamisen kyseenalaistamista. Kuitenkin myös keski-ikäisistä kolmannes oli kokenut ikäsyrjintää”, huomauttaa Vappu Aura.

Musiikkialan työkulttuurissa parannettavaa – syrjintää koetaan eniten omien kollegoiden taholta

Syrjintää ja epäasiallista kohtelua koetaan selvästi eniten kollegoiden taholta. Jopa 72 prosentilla syrjintää kokeneista kokemus oli kollegoiden aiheuttama. Selvästi yleisintä on vähättely ja pätevyyden tai osaamisen aliarviointi. Ulkopuolelle jättämistä ja epäasiallista kommentointia oli kokenut puolet syrjinnän kohteeksi joutuneista. Kolmanneksella oli kokemus epätasa-arvoisesta palkkauksesta ja lähes kolmanneksella seksuaalisesta häirinnästä.

Vastaukset herättävät kysymyksen musiikkialalla vallitsevasta työskentelykulttuurista.

”Musiikkialalta näyttää puuttuvan aivan perustavanlaatuisia työelämän pelisääntöjä. Miten puhut ja kohtelet muita alalla työskenteleviä, miten arvostat kaikkien työpanosta. Vaikka kilpailu on kovaa, omaa itseään ei tulisi nostaa muiden kustannuksella”, muistuttaa Vappu Aura.

Vastaajat kertoivat syrjinnän vaikuttaneen monin tavoin negatiivisesti työskentelyyn musiikkialalla. 61 prosentille syrjintää kokeneista siitä oli aiheutunut negatiivisia vaikutuksia urakehitykseen ja 41 prosenttia kertoi harkinneensa alan vaihtoa. Yli kolmasosa kertoi, että heille on aiheutunut erilaisia mielenterveyteen ja omaan hyvinvointiin liittyviä ongelmia, kuten ahdistusta, uupumusta, masennusta ja työkyvyn alenemista.

Vain neljännes vastaajista oli raportoinut kokemastaan syrjinnästä tai epäasiallisesta kohtelusta jollekin. Tärkeimpiä syitä raportoimattomuuteen oli, ettei asiasta kertomisella uskottu olevan vaikutusta tilanteeseen. Vaikka kohtelusta olisikin kerrottu, useinkaan tästä ei ollut seurannut mitään. Moni myös sanoi, ettei tiennyt oikeaa tahoa, jolle voisi asiasta ilmoittaa tai joka voisi asiaan vaikuttaa.

Musiikkialalla kaivataan monimuotoisuuden tietoista lisäämistä

Vastaajilta kysyttiin myös ehdotuksia yhdenvertaisuuden parantamiseksi. Vastaajien mielestä musiikkialalla kaivataan monimuotoisuuden tietoista lisäämistä. Erilaisia yksilöitä taustoista, etnisyydestä, sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta tulisi huomioida rekrytoinnissa, musiikkituotannossa ja -jakelussa sekä erilaisten tunnustusten jaossa.

Konkreettisina keinoina mainittiin esimerkiksi positiivinen erityiskohtelu ja kiintiöt sekä anonyymi rekrytointi, jota suositellaan myös viime vuonna julkaistussa musiikkialan rekrytointiohjeessa.

Paljon vaaditaan myös koulutusta ja tietoisuuden lisäämistä. Syrjinnästä tulisi voida myös puhua avoimemmin ja nostaa esille tilanteita, joissa sitä esiintyy. Yhteisesti sovitut käytännöt ja selkeät menettelytavat puuttuvat vielä monelta taholta.  Vaikka ohjeistus häirintään ja epäasialliseen kohteluun puuttumisesta julkaistiin alalla vuonna 2022, sen käytännöt eivät näytä vielä juurtuneen alalle.

Moni toi vastauksessaan esiin myös tarvetta laajempaan kulttuuriseen ja yhteiskunnalliseen muutokseen. Teoston Vappu Aura korostaa, että musiikkialalla olisi mahdollisuus toimia edelläkävijänä yhteiskunnassa ja näyttää mallia muille.

”Tämä kysely viimeistään todistaa sen, että musiikkiala on jo nyt hyvin monimuotoinen ja alalla toimii valtava määrä erilaisista taustoista tulevia henkilöitä. Tämän tulisi olla rikkaus, joka lisää musiikin kirjoa ja laajentaa sen ulottuvuuksia. Muutos ei kuitenkaan ole asia, jonka joku muu hoitaa – työhön tarvitaan kaikki.”

Tutkimuksen toteutti Teoston toimeksiannosta tutkimustoimisto Vastakaiku.