Pohjoismaisten musiikintekijäjärjestöjen NPU-palkinto Johanna Juholalle, Antti Paalaselle ja Kimmo Pohjoselle

Pohjoismaisten musiikintekijäjärjestöjen NPU-palkinto Johanna Juholalle, Antti Paalaselle ja Kimmo Pohjoselle

Suomen Musiikintekijöiden hallitus kuvaa palkittavia ”omaleimaisiksi, mielenkiintoisiksi musiikintekijöiksi ja soittimensa huipputaitajiksi, jotka ovat myös valovoimaisia esiintyjiä”.

NPU-palkinto on pohjoismaisten musiikintekijäjärjestöjen verkoston Nordisk Populärauktorunionin (NPU) myöntämä huomionosoitus. Palkinto on myönnetty vuodesta 1967 lähtien.

Palkinnonsaajia aiemmilta vuosilta ovat mm Mari Boine (Norja, 2011) ja Emilia Amper (Ruotsi, 2013). Suomalaisia palkittuja ovat mm. Harry Bergström, Erik Lindström ja viimeisimpänä Lauri Porra.

Suomi toimii vuonna 2022 yhteisöverkoston vastuumaana ja palkinnon myöntäjänä. NPU-palkinto ei sisällä rahallista arvoa.

_______

Johanna Juhola, Antti Paalanen and Kimmo Pohjonen received Nordic songwriters’ organizations’ NPU prize

The Finnish Music Creators Association gave the NPU prize 2022 to the three music creators and accordion artists.

The board of the Finnish Music Creators says that the three prize winners are “unique, interesting music creators and masters of their instrument. In addition, they are outstanding performers”.

The NPU prize is an acknowledgement given by the collaborating network of the Nordic songwriters’ organizations, called NPU (Nordisk Populärauktorunion). The prize has been given since 1967.

Previous winners include for example Mari Boine (Norway, 2011) and Emilia Amper (Sweden, 2013). Finnish winners are for example Harry Bergström, Erik Lindström and latest winner Lauri Porra.

Finland is the host country for the NPU collaboration network for the year 2022 and therefore also giving out the NPU prize. The prize itself doesn’t have monetary value.

 

Lisätiedot
More information

Nina Lith
Viestintäpäällikkö, Suomen Musiikintekijät
Communications Manager, Finnish Music Creators
nina.lith@musiikintekijat.fi
tel. + 358 41 517 8998

Pohjoismaisen elokuvamusiikkipalkinto Harpan Open call on avoinna

Jokaisesta Pohjoismaasta nimetään yksi ehdokas. Voittaja pääsee Berlinaleen osallistumaan Nordic Film Music Daysiin ja Harpa-palkinnonjakotilaisuuteen.

CALL FOR SUBMISSIONS

We are pleased to announce a call for submissions for the 2023 HARPA Nordic Film Composers Award. Over the past years we have celebrated talented composers from the five Nordic Countries and listened to their wonderful music. We look forward to continue this tradition in 2023 and to honor excellence in composing. Therefore, we are asking composers working in the Nordic countries and being a member of the national Nordic collecting society to submit their best Film & TV Scores. The composition must be for a narrative feature, documentary or TV-series released between July 21st, 2021 and July 21st, 2022. Submission deadline is October 1st.

Your submission must include:
-Full name & contact info of the composer
-membership number of the national collecting society
-Link to screener with English subtitles
-Link to IMDB

Esiinnyn edukseni -keskustelutilaisuus tiistaina 16. elokuuta klo 15–16

Musiikkialan yhteinen Esiinnyn edukseni – kaikille turvallinen musiikkiala -materiaali julkaistiin kesäkuussa 2022 ja on ollut alan toimijoiden hyödynnettävissä tapahtumatäyteisen kesän ajan – miten materiaalia on hyödynnetty käytännössä? Miten voidaan varmistaa, että ohjeet tulevat todelliseen käyttöön?

Keskustelutilaisuudessa kuullaan puheenvuorojen kautta alalla jo toimivista käytänteistä sekä keskustellaan kehitysmahdollisuuksista.

Universal Musicin Managing Director Kimmo Valtanen ja Lehtinen Legal Oy:n Lottaliina Pokkinen avaavat sitä, miten sopimuksellisin keinoin voidaan kitkeä häirintää, syrjintää ja epäasiallista käytöstä. Suomen kansallisoopperan ja -baletin oopperakuiskaaja Pasi Eskelinen ja orkesterimuusikko Patrik Stenström kertovat tarkemmin ison taidelaitoksen käytännöistä turvallisen työpaikan luomiseksi sekä mentori, radiojuontaja ja koripallovalmentaja Setumo Bodibe puhuu representaation toteutumisesta tapahtumissa.

Juontajana toimii laulaja, säveltäjä ja Muusikkojen liiton yhteisökoordinaattori Anna Dantchev.

Tervetuloa mukaan!

Tilaisuuden järjestävät ohjeistuksen laatineet musiikkialan järjestöt: Muusikkojen liitto, Suomen Musiikintekijät, Music Finland, SOA – Suomen ohjelmatoimistot ja agentit, Suomen Sinfoniaorkesterit, LiveFIN, Teosto, Gramex, Musiikkikustantajat, Musiikkituottajat – IFPI Finland, Suomen Säveltäjät ja Suomen kansallisooppera ja -baletti. Tilaisuuden koordinoi Muusikkojen liitto ja Suomen kansallisooppera ja -baletti.

Yrittänyttä ei laiteta

Molemmat uutiset koskettivat itseäni mitä suuremmissa määrin.

Olen toiminut kulttuurialan pienyrittäjänä 22 vuoden ajan. Päädyin alun perin perustamaan toiminimen, kun eräs yksityiskeikan järjestäjä ei suostunut vuosituhannen vaihteessa maksamaan muusikoille palkkaa vaan se piti itse laskuttaa. Musiikkihommien ohessa tein sivutoimisesti freelance-kulttuurijournalismia, jota ajatellen toiminimiratkaisu osoittautui suorastaan pakkoratkaisuksi. Digitalisaation johdettua vakituisten työpaikkojen sulamiseen toimituksista laskutus muodostui media-alalla vallitsevaksi käytännöksi freelancereille vieläpä nopeammassa tahdissa kuin kulttuurialoilla konsanaan.

Kolme vuotta myöhemmin perustin osakeyhtiön ja levymerkin kahden musiikintekijäkaverin kanssa. Tätä siirtoa ei tehty niinkään rikastumisen toivossa, vaan pakon sanelemana. Olimme kaikki osallistuneet tahoillamme musiikkituotantoihin, joita kukaan muu instanssi Suomessa ei halunnut julkaista. Siispä julkaisimme ne itse. Omasta mielestämme hienoja levyjä tuli synnytettyä maailmaan liuta ja osa jopa päätyi piirun verran plussalle, varsinkin kun levyjen tuottajina toimineet yhtiökumppanini eivät nostaneet työstään kunnollisia tuottajapalkkioita.

Vähitellen yhtiökumppaneiden elämäntilanteet eivät enää mahdollistaneet kulttuuria kulttuurin vuoksi -arkea. Yhtiön operatiivinen toiminta jäi omille harteilleni ja fokus siirtyi sitä myöten yhä enemmän oman yhtyeeni julkaisutoimintaan ja kansainvälistymiseen. Viimeiset pari vuotta yhtiö on ollut kokonaisuudessaan omassa omistuksessani.

Alkuaikoina ansioni toiminimiyrittäjänä olivat sen verran vaatimattomat, että YEL-minimiraja ei vahingossakaan paukkunut. Tein normaalikeikat lähtökohtaisesti verokortilla, ja toiminimeni oli alussa selkeästi sivutoiminen. Vaikka laskutettavat summat alkoivat vähitellen kasvaa yli verokorttiansioiden, en kokenut tarpeelliseksi nostaa YEL-rajaa.

Nostomotivaatiota ei varsinaisesti kasvattanut tieto siitä, miten heikosti YEL yrittäjälle eläkettä käytännössä kerryttää. Varsinkin vertaillessa tilannetta tavalliseen palkansaajaan koko yhtälö tuntui täydellisen epäreilulta. Valuvirheet on valettu jo yli 50 vuotta sitten kun Suomeen luotiin yrittäjien nykyinen eläkejärjestelmä. Palkansaajista poiketen yrittäjien eläkejärjestelmä ei rahastoi eläkemaksuja. Yrittäjän tulee ansaita 1,5-2-kertaisesti verrattuna palkansaajaan saadakseen saman eläkekertymän.

Taustalla vaikuttaa myös sukupolvien välinen YEL-kuilu. Kun 1940 syntynyt saa keskimäärin viisi euroa eläkettä vastineeksi jokaisesta eurosta, jonka hän on työuransa aikana eläkemaksuina maksanut, niin nuoren yrittäjän kohdalla maksetulla eurolla saa enää vain vajaa kaksi euroa eläkettä, ja tämäkin tuppaa nojaamaan ylioptimistiseen arvioon talouden kehityksestä.

Nämä realiteetit huomioiden itsellenikin syntyi taannoin kuva, että tämähän on vähän kuin lapioisi pienyrittäjänä vähiä ansioitaan loputtomaan YEL-kaivoon, josta niitä ei eläkeiän saavuttaessa enää todennäköisesti saisi imettyä itselleen kuin ihmeen kaupalla. Silloin harvoin, kun en elänyt ihan kädestä suuhun, sijoitin vähät voittoni vintage-soittimiin – siis työvälineisiini – joiden arvon tiesin kasvavan tasaisesti ja joita kykenin tarvittaessa myös helposti realisoimaan.

Vasta ensimmäisen lapsen syntymän aikoihin heräsin siihen todellisuuteen, että maksettu YEL tosiaan kerryttää – tekijänoikeuskorvauksista poiketen – taiteilijayrittäjälle sosiaalietuuksia kuten vanhempainpäivärahaa. Korjasin YEL-tulojani piirun verran ylöspäin, mutta olen silti kerryttänyt yrittäjäeläkevakuutustani reippaasti alakanttiin kaikki nämä vuodet. Pääosin siitä yksinkertaisesta syystä, että tuloni eivät ole muuhun riittäneet.

Nyt esitetyn eläkeuudistuksen myötä alimmissakin tulotasoissa yrittäjien YEL-maksut kasvaisivat nähtävästi miltei pari tonnia lisää vuositasolla, mikä on mediaanitaitelijayrittäjälle Suomessa merkittävä jollei kriittinen rahasumma. Lyödessä marginaalit laskuriin huomaa YEL-noston olevan yrittäjän eläkkeiden näkökulmasta kuitenkin lähinnä kosmeettinen korjausliike, joka kasvattanee loppupelissä eniten eläkevakuutusyhtiöiden toimitusjohtajien bonuksia ja toisaalta YEL-järjestelmän byrokraattisia kuluja (STM:n työryhmän arvio 3 miljoonan euron vuotuisesta kulujen kasvusta on nähdäkseni täysin ylioptimistinen). Kaikista korneinta esityksessä on jättää YEL-tulon määrittely käytännössä samaisten eläkevakuuttajien vastuulle!

Valtiohallinnon näkökulmasta taustalla ilmeisesti painaa tarve varmistaa, että kaikki suomalaisyrittäjät saisivat kartutetuksi itselleen edes suomalaisen takuueläkkeen verran YEL-kertymää. Tästä ollaan tällä hetkellä kieltämättä kaukana. Mitä todennäköisimmin takuueläkettä joudutaan nykytalousnäkymien valossa lähivuosina vieläpä nostamaan. Kun vastaavasti yrittäjien eläkesäästöt laahaavat perässä, niin valtio joutuu vajetta väistämättä entisestään paikkaamaan. Puhuttaessa sadoista tuhansista alivakuutetuista pienyrittäjistä tämä kustannus alkaa olla kansantaloudellisesti todella merkittävä aikapommi. Pelkästään viimeisten 10 vuoden aikana yrittäjien eläkkeiden valtionosuus on kasvanut 23 miljoonasta 349 miljoonaan euroon. Huoli on sikäli ymmärrettävä.

Nähtävästi vasta koronatodellisuus herätti maamme päättäjät ja virkamiehet tosissaan yrittäjien alivakuuttamiseen, vaikka tilanne on ollut kestämätön jo vuosikymmenien ajan. Tuntuu käsittämättömän epäreilulta, että korjausliikettä ollaan toteuttamassa tällä tavoin, vieläpä eri toimialojen yrittäjiltä itseltään kysymättä ja vailla läpinäkyvää lausuntomahdollisuutta. Eläkeuudistusesityksen valmistelusta ovat vastanneet pääasiassa STM:n virkamiehet ja työmarkkinajärjestöt eli käytännössä työnantajat ja palkansaajat. Työryhmässä vaikutti myös Suomen Yrittäjien edustaja, joka on jättänyt eriävän mielipiteensä työryhmän esityksestä. Suomen Yrittäjät ei luonnollisesti kykene edustamaan kattavasti kaikkien eri yrittäjäviiteryhmien etua ja esimerkiksi kulttuurialojen yrittäjärealiteetit tuskin edes ovat ko. etujärjestön tiedossa. Mitään kattavia toimialakohtaisia selvityksiä ei ole myöskään valmistelutyön aikana tehty, saati annettu etujärjestöille lausuntomahdollisuutta. 

Kuten aiheeseen liittyvä adressi esittää, YEL-korjausliike tulisi suhteuttaa yrittäjän todelliseen, toteutuneeseen tuloon, eikä eläkevakuuttajien epämääräisiin mediaani-työkokemusarvioihin perustuen. Voi kuvitella, miten kirjavia tulkintoja eläkevakuutusyhtiön asiakaspalvelijalla tulisi esimerkiksi musiikintekijäyrittäjän YEL-tasosta, tiedostaen vuosittaiset heitot tuloissa. Puhumattakaan korkeakoulututkintovaatimuksesta, joka uupuu tyystin suurimmalta osalta kulttuurialojen pienyrittäjistä.

Ja koko järjestelmässä pitäisi ensisijaisesti huomioida pienyrittäjien todellinen maksukyky. Jos yritystoiminta ei tuota moninkertaisesti tavalliseen palkansaajaan verrattuna, ei voida olettaa yrittäjän kykenevän myöskään maksamaan moninkertaisesti eläkemaksua päästäkseen samalle eläketasolle kuin palkansaajakollegansa. Mitään helppoa ohituskaistaa YEL-himmelin korjaamiseen ei taida olla, jollei sitten lähestyttäisi asiaa esimerkiksi progressiivisen verotuksen tavoin, mitä muutama some-kaverini ovat varsin uskottavien perustelujen kera esittäneet.

Ministeri Sarkkisen ulostulojen perusteella YEL-esitystä ei kuitenkaan olla peruuttamassa, eikä siihen olla valmiita näin dramaattisia tuunauksia tekemään. Toivottavasti esityksen eduskuntakäsittely hoidetaan merkittävästi avoimemmin kuin valmistelutyö, ja koko puoluekirjo käy sen kriittisesti läpi. Aihetta optimismiin tältä osin herättävät esitystä suoraan kritisoivat puheenvuorot, jopa Sarkkisen hallituskumppaneiden piiristä.

***

Jos taiteilijayrittäjän arki on luonut perspektiiviharhoja valtionhallinnossa, niin kyllä samaa on ollut aistittavissa myös median suunnalla. Toisin kuin Helsingin Sanomat antoi heinäkuisessa taiteilijayrittäjien koronatukia ruotineessa jutussaan ymmärtää, äärimmäisen harvan kulttuuritoimijan koronatuet ovat todellisuudessa kanavoituneet yksistään ko. yhtiöiden omistajille. Tämähän nimittäin johtaisi käytännössä tukien palauttamiseen valtiolle. Esimerkiksi oman yritykseni kautta kanavoidut koronatuet oli myönnetty kuusihenkiselle muusikkokollektiiville, eikä siis vain minulle itselleni, mikä olisi selvinnyt, jos toimittaja olisi vaivautunut tekemään kattavan taustatyön haastatteluineen. Sama koskee lukuisia muitakin jutussa mainittuja taitelijayrittäjiä. Jutun vihjailusta poiketen valtion koronatukia on ollut käytännössä mahdotonta kanavoida yritysten omistajille muuta kuin palkkana. Mitään jutussa vihjattua ”luovaa kirjanpitoa” ei tässä suhteessa ole voinut harrastaa ja sehän olisi kaiken lisäksi rikollista.

Kun kyseisessä lehtijutussa mainittiin oman nimeni ohella luottamustoimeni Suomen Musiikintekijöissä, niin koen tarpeelliseksi avata asian läpinäkyvästi koko jäsenistölle. Oma yritykseni on maksanut minulle itselleni näiden kolmen kalenterivuoden aikana kaiken kaikkiaan reilut 9000 euroa palkkaa ennen veroja. Pyydän huomioimaan, että tähän summaan sisältyy muutakin kuin yritykseni kautta kanavoitua koronatukikertymää. Kun mukaan lasketaan henkilökohtaiset koronatukeni niin oma koronatukipottini kolmen kalenterivuoden ajalta jää siis reippaasti alle kolmannekseen jutussa vihjaillusta 100 000 tukieurosta. Alkuvaiheen koronatuilla katettiin yhtyeemme peruttujen kv-kiertueiden toteutuneita tuotantokuluja, joita roikkui kuukausikaupalla omilla ja yhtiöni luottokorteilla. Tukia kanavoitiin sittemmin palkkoina kuusihenkisen yhtyeen jäsenten tulonmenetyksiin ja yhtyeen toimintaan. Välillisesti työllistimme koronatuillamme monien muiden samassa lehtijutussa mainittujen taitelijayritysten tavoin muun muassa freelance-ääniteknikkoja ja -kuvaajia.

Valitettavan helposti unohdetaan, kuinka kauan ja kuinka löysässä hirressä maamme kulttuurialan freelancerit – heidän joukossaan myös taiteilijayrittäjät – joutuivat sinnittelemään. Valtion kulttuurialoille kanavoiman koronatuen fokus oli ensimmäisen vuoden ajan VOS-laitoksissa eikä vapaan kentän toimijoissa. Lisäharmia aiheuttivat TE-keskuksen mielivaltaiset päätökset, jotka eväsivät monilta musiikintekijöitä ja muusikoilta jopa mahdollisuuden työmarkkinatukeen. Valtion niin kutsuttu kulttuurialojen freelancer-tukipaketti myönnettiin henkilöhakijoille vasta loppukeväästä 2021. Käytännössä ensimmäiset näistä tuista kanavoitui freelancereiden pankkitileille vasta alkusyksystä 2021 useiden kuukausien mittaisiksi venyneiden Taiken käsittelyaikojen takia. Tukien myöntöperusteen painotus oli myös hakijan työsuunnitelmassa eikä toteutuneissa tulonmenetyksissä, mitä omakin järjestömme on toistuvasti kritisoinut.

Kun syntyi mahdollisuus hakea tukea kulttuurialan yrittäjänä, sitä korttia oli ymmärrettävästi järkevää jokaisen kynnelle kykenevän käyttää, eikä tässä ollut mitään epäeettistä. Tämäkin järjestö jakoi jokaisesta yrittäjien koronahakukierroksesta aktiivisesti tietoa kanavissaan jäsenistölle, kyseessä ei sikäli ollut mikään pieni taitelijayrittäjäeliitin salakerho, mitä jutussa vihjailtiin.

Valtionkonttorin käsittelyajat yrittäjien kustannustukihakemuksille olivat nopeat, ja hakeminen ketterää ja automatisoitua. Haku myös perustui täysin hakijayrityksen tulonmenetyksiin, ja hakukaavake oli synkronoitu ALV- ja palkkarekisterin kanssa. Oma yritykseni sai päätöksen parhaimmillaan vuorokaudessa ja hitaimmillaankin reilussa viikossa. Sikäli yrittäjät olivat ilman muuta etulyöntiasemassa suhteessa henkilöhakijoihin.

Ongelmattomia yritysten koronatuet eivät kuitenkaan missään nimessä olleet. Kustannustuen 30 prosentin (myöhemmin 25 prosentin) tappiovaatimus hakukuukausilta suhteessa vertailukauteen oli kulttuurialoja ajatellen todella problemaattinen jo lähdöissä. Äärimmäisen harvalla taitelijayrittäjällä on identtistä kuukausikohtaista liikevaihtoa peräkkäisinä vuosina. Ongelmia oli niin ikään valtionkonttorin määrittelemissä toimialaraameissa, jotka poissulkivat valitettavan monia taitelijayrittäjiä. Vastaavasti Opetus- ja kulttuuriministeriön yritystukien käsittely oli hidasta puutteellisen henkilöresursoinnin takia. Lisäksi oli todella valitettavaa, että viimeinen OKM:n jakama koronatukikierros keskitettiin käytännössä kokonaan VOS-toimijoille, vapaan kentän jäädessä nuolemaan näppejään.

Yhdenvertaista ei myöskään ollut taiteilijayrittäjien tulonmenetysten prosentuaalinen korvaaminen, varsinkaan jos vertailukohdaksi otetaan sulkukorvausten piiriin päässeet toimialat ja niiden yritykset. Useat Helsingin Sanomien jutussa tikunnokkaan nostetuista taiteilijayrityksistä teki tosiasiassa seitsennumeroisia tappioita pandemian aikana. Tätä peilaten muutaman sadan tonnin suuruiset koronatuet jaettuna kolmelle tilikaudelle osoittautuivat todennäköisesti aika laihaksi lohduksi.

Olen edustanut viime vuodet Suomen Musiikintekijöitä taiteilijoiden yhteistyöjärjestö Forum Artisissa, jonka hallituksessa on herännyt viime aikoina keskustelua semantiikan vaikutuksesta hallitusohjelmiin ja kulttuuribudjetteihin. Julkisesta kulttuurirahoituksesta puhuttaessa monissa muissa eurooppalaisissa kielissä viitataan stipendeihin eikä tukeen tai apurahoihin, niin kuin Suomessa. Tuki ja apuraha sanoissa on kieltämättä aika negatiivinen ja suorastaan alistava pohjavire, mutta niin on yrittäjä-sanassakin (vrt. ranskasta johdettu entrepreneur). En tiedä, onko itsensä työllistäjäkään terminä kovin toivoa herättävä.

Voisiko pienyrittäjien tympeä kohtelu Suomessa pohjautua osaltaan semantiikkaan? Nykytilanne kun on sekä kestämätön että paradoksaalinen: Markkinatalous ja valtio ajavat yhteisvoimin yhä useamman suomalaisen pakolla pienyrittäjäksi toimialaan katsomatta, mutta kumpaakaan ei tunnu todellisuudessa kiinnostavan yrittäjän arki tai toimintakyky. Valtion välinpitämättömyys jatkuu, vaikka pienyrittäjien elinvoimalla on oleellinen vaikutus sekä markkinatalouden rattaisiin että valtion kassaan.

Yhtälö ei siis toimi. Nykymalli on kaikella mahdollisella tapaa kestämätön. Mutta yrittänyttä ei silti laiteta.

 

Markus Nordenstreng
Varapuheenjohtaja
Suomen Musiikintekijät

Allekirjoita adressi vaatimuksesta hallituksen yrittäjän eläkelain muutosta koskevan esityksen (HE 102/2022 vp) kumoamiseksi ja käsiteltäväksi uudelleen.

Iskelmä-Finlandia Mikko Alatalolle

Tunnustus kevyen musiikin eteen tehdystä työstä on arvoltaan 10 000 euroa ja sen myöntää vuosittain Nokian kaupunki. Palkinto myönnettiin 20. kerran ja sen ojensivat Iskelmä-Finlandia -raadin puheenjohtaja Turkka Mali sekä Nokian kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Arja Laitinen Tapsan Tahdit -tapahtuman avajaisissa Nokian Pirkkalaistorilla.

Mikko Alatalo on monitoimimies, joka hallitsee musiikin lajeista monet haarat. Hän on kirjoittanut suurimman osan lauluistaan aisaparinsa Harri Rinteen kanssa. Repertuaarista löytyy myös hänen itsensä sekä Juice Leskisen kanssa tehtyjä kappaleita. Alatalo rakastaa esittämiään musiikkilajeja huolimatta siitä, kuinka suosittuja ne kulloinkin sattuvat olemaan. Hän on myös ollut Suomen pubien ja seurojentalojen ahkera kiertäjä, todellinen työmyyrä”, kommentoi Turkka Mali.

”Arvostan suuresti, että saan vastaanottaa Iskelmä-Finlandia -palkinnon. Osa tästä palkinnosta kuuluu ehdottomasti myös Harri Rinteelle. Koen, että tämä on myös esiintyjän palkinto 6000 keikasta ja 3 miljoonasta ajokilometristä”, iloitsee Mikko Alatalo.

Merkittävä musiikillinen ura

Alatalon musiikkiura alkoi Coitus Int -orkesterista, jonka hän perusti yhdessä Harri Rinteen ja Juice Leskisen kanssa vuonna 1971. Vuonna 1975 jätettyään yhtyeen, Alatalo siirtyi soolouralle, jonka lauluissa hän kuvasi suomalaista maaseutua ja muuttoliikettä. Näistä Siirtomaasuomen lauluista suosioon nousivat muun muassa Yhdentoista virran maa ja Maalaispoika oon.

”Koen, että oli merkittävää kertoa katoavasta maaseudusta, muuttoliikkeestä Ruotsiin ja kaupungistuvien ihmisten elämästä. Myöhemmin tästä syystä minua pyydettiin myös mukaan politiikkaan”, Alatalo avaa.

Varsinaisesti suurkansansuosioon hän nousi neljällä Syksyn Sävel -voitollaan Vicky Lee (1978), Rikoo on riskillä ruma (1980), Mummoni ja moukarinheitto (1981) ja Minna (1986).

Alatalon musiikillinen repertuaari on laaja. Siihen ovat mahtuneet pop, rock, iskelmä, kantri ja mainosmusiikki kuten Puuhamaan tunnuskappale sekä ihmissuhdeballadit kuten Ihmisen ikävä toisen luo. Lisäksi Alatalo on tullut tunnetuksi myös lastenlauluistaan Känkkäränkkä ja Minen mee uimaan.

Mikko Alatalo on julkaissut yli 50 albumia levyttäen yhteensä yli 700 laulua. Monet kappaleista ovat tunnettuja klassikoita muun muassa Rokkilaulaja, Viivy vielä hetki, Tytöt tahtoo pitää hauskaa, Anna mulle lovee, Leuhkat eväät, Suojelusenkeli ja Kiiminkijoki. Lisäksi Alatalo on tehnyt kappaleita myös muille artisteille. Hän on tekstittänyt muun muassa Maaritin tunnetuksi tekemän Jäätelökesä-kappaleen.

Alatalo on tehnyt läheistä yhteistyötä paitsi Harri Rinteen myös Juice Leskisen ja Sulo Aittoniemen kanssa.

TV-työt – Iltatähdestä Vain elämää -tuotantoon

Alatalo tunnetaan myös televisiotöistään Iltatähti- ja Hittimittari -ohjelmissa sekä Tammerkosken Sillalla -ohjelmasta, jossa hän laulatti ihmisiä seitsemän vuoden ajan 70 artistin johdolla.
Alatalo on mukana Nelosen suositussa Vain elämää -ohjelmassa, jonka 13. tuotantokausi starttaa syksyllä 2022.

Palkinnot
Mikko Alatalo on palkittu Valtion säveltaidepalkinnolla (1982) yhdessä Harri Rinteen ja Masi Luoman kanssa musiikista Ajolähtö-elokuvaan, Suomi-palkinnolla (2021) ja yhdessä Harri Rinteen kanssa Juha Vainio -palkinnolla sekä lastenmusiikin elämäntyöpalkinnolla.

Kirjat 
Alatalosta on ilmestynyt vuonna 2011 Petri Nevalaisen kirjoittama Joviaali ilmiö Mikko Alatalo -kirja (Helsinki-kirjat) ja vuonna 2021 Tuomas Marjamäen kirjoittama 560-sivuinen elämäkertakirja Hän hymyilee kuin Mikko (Docendo).

Harrastukset
Ahkerana laskettelijana ja koskimelojana tunnettu Alatalo on aktiiviliikkuja. Hän on myös kiivennyt Afrikan korkeimmalle vuorelle Kilimanjarolle (5895m). Hän seuraa aktiivisesti musiikkialaa sekä rentoutuu matkustellen ja eri kulttuureita kohdaten.

Iskelmä-Finlandia -voittajat: Mikko Alatalo (2022), Arja Koriseva (2021), Vicky Rosti (2019), Danny (2018), Markku Aro (2017), Suvi Teräsniska (2016), Pate Mustajärvi (2015), Katri Helena (2014), Pave Maijanen (2012), Pepe Willberg (2011), Laura Voutilainen (2010), Charles Plogman (2009), Olli Lindholm (2008), Eino Grön (2007), Paula Koivuniemi (2006), Jari Sillanpää (2005), Matti ja Teppo (2004), Kari Tapio (2003), Marion Rung (2002) ja Antti Huovila (2001). Palkintoa ei jaettu vuosina 2013 ja 2020.

Musiikintekijöiden rahaston haku avoinna 31.8.2022 saakka

Musiikintekijöiden rahasto

Musiikintekijöiden rahasto edistää ja tukee suomalaisten musiikintekijöiden toimintaa ja työtä jakamalla stipendejä. Rahastoon siirrettävät varat ovat peräisin Kopiosto ry:n Suomen Musiikintekijät ry:lle vuosittain tilittämistä kevyen musiikin teosten kopiointikorvauksista.

Stipendejä haetaan ja myönnetyt stipendit julkaistaan sivulla Klaavi.fi

Stipendihaku kahdesti vuodessa

1. hakukierros 1.-28.2. (29. päivä karkausvuonna)

2. hakukierros 1.-31.8.

Yleistä

  • Haku tapahtuu sivustolla www.klaavi.fi.
  • Stipendityyppejä on neljä.
  • Voit hakea useampaa stipendityyppiä samalla hakukierroksella.
  • Stipendit ovat henkilökohtaisia. Jos kyseessä on työryhmä (esim. bändi), hakee jokainen ryhmän jäsen itse.
  • Stipendiä ei myönnetä hakijalle, jolla on vuoden tai yli vuoden mittainen taiteilija- tai työskentelyapuraha, eikä hakijalle joka on saanut Musiikintekijöiden rahaston stipendin kahden edellisen hakukierroksen aikana. Esimerkki: Jos hakija on saanut 1/2021 kierroksella stipendin, voi hän hakea ja saada stipendin seuraavan kerran vasta kierroksella 2/2022.
  • Stipendin käytöstä on tehtävä selvitys vuoden kuluessa myöntöpäivästä lukien. Kirjaudu käyttäjätilillesi oikeassa yläkulmassa ja seuraa ohjeita selvityksen tekemiseksi. Mikäli selvitystä ei tehdä määräaikaan mennessä, et pysty tekemään uutta hakemusta.
  • Hakijan ei tarvitse olla Suomen Musiikintekijät ry:n jäsen.
  • Hakemukset käsittelee ja päätökset tekee Musiikintekijöiden rahaston toimikunta.
  • Rahaston varat ovat peräisin Kopiosto ry:n tilittämistä kopiointikorvauksista.

Vuoden 2022 Reino Helismaa -palkinto Mariskalle

Vuonna 2022 Reino Helismaa -palkinto myönnettiin Mariskalle (Anna Maria Rahikainen). Helsinkiläinen laulaja-lauluntekijä Mariska tunnetaan laaja-alaisena lauluntekijänä, erityisesti tekstittäjänä. Mariskan ura käynnistyi punkbändi Oheisvasaran laulajana 1990-luvun lopulla. Varsin pian tyyli vaihtui omaääniseen rappiin ja vuonna 2002 ilmestyneen esikoisalbumin Toisin sanoen hitti, ”Tarkasta tämä”, muodostui Mariskan läpimurtokappaleeksi.

Varsin pian Mariskan monipuolisuus artistina ja tekstittäjänä tuli esiin. Vuonna 2012 Mariska & Pahat Sudet -yhtyeen julkaisema Kukkurukuu-levy nosti artistin suuren yleisön tietoisuuteen. Yhteensä Mariska on julkaissut omalla nimellään kuusi sooloalbumia sekä kaksi Mariska & Pahat Sudet -albumia. Mariskan kädenjäljessä on vaikutteita rapista, popista, jatsista kuin iskelmästäkin.  Tärkeimmässä roolissa on kuitenkin Mariskan persoona sekä tekstit, jotka saavat suomen kielen soimaan kantaaottavuudesta huumoriin ja kansanlaulumaisesta herkkyydestä urbaaniin rap-flowhun. ”Pedon merkki” edustaa yhteiskunnallista rap-lyriikkaa kun taas ”Kukkurukuu” ammentaa suomalaisen iskelmän melankolisesta perinteessä.

Kuten Reino Helismaa aikanaan, myös Mariska toimii niin esiintyvänä taitelijana kuin laulunkirjoittajana toisille artisteille. Kummankin tekstintekijän todellinen laaja-alaisuus tulee kokonaisuudessaan esiin muille artisteille kirjoitetuissa kappaleissa. Mitä enemmän kirjoittaa monipuolisesti, sitä enemmän se ruokkii ideoita. Mariska on venyttänyt onnistuneesti rajojaan niin Tangomarkkinoille kuin yhteistyöhön rockjyrä Popedan kanssa. Lastenlauluillaan Mariska on, Helismaan tapaan, tavoittanut myös kaikkein nuorimmat kuulijat.

Hänen suurimpia menestyksiään ovat Anna Puulle kirjoitettu ”Mestaripiirros” (2009) sekä Jenni Vartiaiselle tehty ”Missä muruseni on” (2010). Kummatkin ovat paitsi jättihittejä, myös merkkiteoksia suomalaisen pop-musiikin kaanonissa. Mariskan laadukasta laululyriikkaa ovat saaneet laulaa muun muassa Freeman, Teflon Brothers, Jari Sillanpää, Pate Mustajärvi, Pete Parkkonen, Danny, Kasmir, Paula Koivuniemi, Antti Tuisku, Mira Luoti ja Samuli Edelmann.

Viime vuosina Mariska on tehnyt uusia Helismaan jalanjälkiä seuraavia aluevaltauksia teatterilavojen taikamaailmaan. Hänen taitavaa sanankäyttöään on saatu kuulla muun muassa We Will Rock You -Queen-musikaalin laulujen kääntäjänä.

Mariskan ansioksi raati katsoo myös sen, että hän on aktiivisesti toimiva artisti ja lauluntekijä, joka hakee ilmaisulleen jatkuvasti uusia suuntia. Ennakkoluulottomana suomalaisen laululyriikan uudisraivaajana Mariska on myös esikuva uusille lauluntekijäsukupolville, erityisesti nuorille lauluja kirjoittaville tytöille.

Vuoden 2022 palkinnon saajasta päättäneessä raadissa olivat mukana Jaakko Suni (TSL:n kulttuurituottaja, muusikko/tuottaja), Tuomas Finne (TSL:n entinen kulttuurituottaja, Elmun ja Umo-Säätiön puheenjohtaja), Marianne Haapoja (Valkeakosken Musiikkijuhlan ja Valmun toiminnanjohtaja), Timo Kalevi Forss (kirjailija, Helismaa. Sanoittajamestarin värikäs ja traaginen elämä -teoksen kirjoittaja) ja Rolf Bamberg (Demokraatti-lehden kulttuuritoimittaja).

Reino Helismaa -palkinto

Palkinto luovutetaan Reino Helismaan hengessä henkilölle, joka on merkittävällä tavalla uudistanut suomalaista viihdettä ja hakee ilmaisulleen jatkuvasti uusia suuntia samalla toimien esikuvana uusille lauluntekijäsukupolville. Palkinnon suuruus on 5 000 euroa ja se jaetaan TSL:n päättämänä ajankohtana 3–5 vuoden välein.

Helismaa oli monipuolinen musiikintekijä ja viihdetaiteilija. Hän teki yli 5000 laulun sanoitusta, 32 elokuvakäsikirjoitusta, yli 100 radiohupailua ja kahdeksan näytelmäkirjoitusta.

Alkuperäiseltä ammatiltaan Helismaa oli konelatoja. Sotien jälkeen hän tuli tunnetuksi esittämällä J. Alfred Tannerin kupletteja. Helismaa esiintyi yhteisillä kiertueilla Tapio Rautavaaran ja Esa Pakarisen kanssa. Ohjelmistoon kuului laulujen ohella ns. huumorinumeroita eli aikansa stand uppia.

Helismaa oli kiinnostunut ympäristöstään. Hän luki paljon. Tämä näkyi myös hänen sanoituksissaan. Helismaa oli tekstintekijänä monipuolinen ja nopeudessaan verraton. Nopeus tarkoitti ilmeisesti myös sitä, että Helismaa käytti lukuisia salanimiä, joiden nimiin hän kirjoitti tekstejään. Hän kirjoitti myös purevaa kritiikkiä yhteiskunnan epäkohdista, mistä on näyttöä Helismaan kisälliryhmille kirjoittamissa sanoituksissa.

Reino Helismaa -palkinnon ovat  saaneet Mariska (2022), Paula Vesala (2019), Heikki Salo (2014), Heikki Hector Harma (2009), Martti Syrjä (2004), Sauvo Saukki Puhtila (1999), Jaakko Teppo (1994) ja Vexi Salmi (1989).

Vuoden 2022 Juha Vainio -palkinto Saara Törmälle

Saara Törmä on harvinaisuus: 2000-luvulla suomalaiseen musiikkiin vahvan jälkensä jättänyt päätoiminen sanoittaja. Harvinaisuus todistaa paitsi musiikkialan muutoksesta, ennen kaikkea Saara Törmän poikkeuksellisesta kyvystä sanoittaa tuntojamme ja kysymyksiämme kuten väsymystä: ”jos nyt jaksan viel tän yhden mäen yli, onks sen jälkeen uusi mäki”. Haavoittuvuutta: ”kun mua sattuu, kun sydämessä veitset kääntyy, mä vapisen niin kuin jokainen ihminen, kuolevainen”. Oman tilan tarvetta: ”mä haluun olla yksin / lukee vaikka kirjaa / junamatka Turkuun ihana ois”. Voimaantumista: ”sä oot kerran jo luullut ettet tuu koskaan toipumaan / ja silti siinä sä kaikkien mukana huudat kovempaa”.

Edellä siteeratut Antti Tuiskun Mä hiihdän, Johanna Kurkelan Kuolevainen, Irinan Haluun olla yksin ja Kaija Koon Kaunis rietas onnellinen ovat hyviä esimerkkejä Saara Törmän sanoittamista hiteistä. Niissä kuuluu vahvana esittäjän, mutta myös sanoittajan ääni. Saara Törmä pystyy siihen, mihin vain sanoittajista parhaat. Hän ei tee ensi sijassa esittäjän näköisiä tekstejä, vaan tekstejä, jotka saavat esittäjän näyttämään laulultaan. Siltä että peto on irti tai että laulaja näyttää ”sulle rannan, joka tuijottaa merta ilkkuvaa hiljaa varuillaan”.

Moni Saara Törmän sanoittama laulu onkin muodostunut esittäjänsä tavaramerkiksi ja tunnuslauluksi kuten Antti Tuiskun Peto on irti, Jesse Kaikurannan Näytän sulle rannan tai Lauri Tähkän Morsian.

Yksi selitys Saara Törmän hittiputkeen on yhteistyö puoliso-säveltäjä Aku Rannilan kanssa. Melodiat ja tekstit istuvat saumattomasti yhteen. Niissä kuuluu jaettu elämä ja laulunteossa tuskaillut tunnit.  Lisäksi Saara Törmän sanoissa korostuu empatia, kyky asettua laulun minähahmoksi. Törmä on muotoillut asian näin: ”Mä meen aina päähenkilön nahkoihin. Asiat ja tapahtumat eivät ole suoraan mun elämästä, mutta laitan niihin itseäni. Kysymys on empatiasta, siitä näkökulmasta mistä juttu kerrotaan.”

Saara Törmä aloitti sanoittajana viitisentoista vuotta sitten esikoisensa hoitovapaalla, kun hänen sanoittamansa Unta päätyi Katri Ylanderin levytettäväksi. Hoitovapaan jälkeen Törmä ei palannut entiseen ammattiinsa ruokatoimittajaksi, vaan opetteli uuden. Ruokareseptien sijaan hän alkoi tutkia, miten ja millaisista aineksista syntyy sielukas sanoitus tai kutkuttava korvakarkki. Niihin tarvitaan kattilallinen kykyä, kauhallinen elämänkokemuksia, herkät tuntosarvet tunnelmille sekä mukillinen malttia ja musikaalisuutta.

Törmän mukaan sanoitus on valmis vasta, kun siitä on hävinnyt kaikki ylimääräinen. Törmän teksteissä ei kikkailla eikä kerrota liikaa, vaan jätetään kuulijalle tilaa tuntea ja tunnistaa tilanteet – ja lopulta itsensä vastaavissa tilanteissa. Tuokiokuvien mestarikokki nojaa hyviin perusraaka-aineisiin, mutta saa ne maistumaan uusilta ja erityisiltä.

Näillä perusteluilla Juha Vainio -palkinto luovutetaan Saara Törmälle Kotkassa 28. heinäkuuta klo 20 järjestettävässä Kotkan Meripäivien Yleisessä Saunassa -konsertissa. Palkintosumma on 6000 euroa.

Palkinnon myöntää kotkalaisen sanoittajan Juha Vainion nimeä kantava rahasto, jota hallinnoivat Kotkan kaupunki ja Suomen Musiikintekijät ry. Myös Juha Vainion perikunta on edustettuna rahaston hallituksessa.

Aikaisemmin Juha Vainion Rahaston tunnustuspalkinnon ovat vuodesta 1991 lähtien saaneet Juice Leskinen, Hector, Vexi Salmi, Pertti Reponen, Heikki Salo, Gösta Sundqvist, Martti Syrjä, Tero Vaara, Tuomari Nurmio, Pekka Ruuska, J.Karjalainen, Anni Sinnemäki, Ismo Alanko, Jorma Toiviainen, kaksikko Mikko Alatalo – Harri Rinne, Edu Kettunen, Pauli Hanhiniemi, Sinikka Svärd, Dave Lindholm, Maija Vilkkumaa, Mikko Kuustonen, Samuli Putro, Chrisse Johansson, Timo Kiiskinen, Pelle Miljoona, Paula Vesala, Juha Tapio, Jukka Kuoppamäki, Mikko Kuoppala a.k.a Pyhimys ja vuonna 2021 Toni Wirtanen. Vuonna 2020 palkintoa ei jaettu.

Uusi musiikkiala.fi -sivusto näyttää musiikin merkityksen yhteiskunnassa

Musiikkiala.fi-sivusto on musiikkialan organisaatioiden yhteinen ponnistus, joka tarjoaa luotettavaa tietoa koko musiikkialan vaikutuksista – niin taloudellisista, sosiaalisista kuin hyvinvointivaikutuksistakin.

Musiikkitoimialan arvo lähentelee vuosittain miljardia. Sen tekevät tuhannet yritykset, järjestöt ja instituutiot sekä kymmenet tuhannet ammattilaiset. Koska musiikkialan tilastoja ja tutkimuksia tuotetaan monessa eri paikassa, on kokonaiskuvan saaminen musiikin merkityksestä kuitenkin ollut hankalaa. Tähän uusi musiikkiala.fi-sivusto pyrkii tuomaan ratkaisun.

Musiikkiala.fi on suunnattu ennen kaikkea musiikkialan ja muun kulttuurin toimintaedellytyksistä päättäville: kansanedustajille, ministereille ja virkamiehille. Lisäksi media saa sivustolta helposti ja nopeasti musiikkialan keskeisiä tietoja.

Musiikkiala.fi jakaantuu neljään pääosioon:

  • Uutiset -osioon on koottu koko toimialasta kertovat tärkeimmät uutiset eri organisaatioiden sivustoilta.
  • Avainluvut-osiosta löytyvät toimialan kokoa, kansantaloudellista arvoa, musiikin käyttöä ja kulutusta sekä musiikkiammattilaisia kuvaavat tärkeimmät faktat eri lähteistä.
  • Musiikki vaikuttaa -osiossa löytyy taustoittavia artikkeleita ja kolumneja, jotka analysoivat toimialan vaikutuksia ja ilmiöitä lukujen takana.
  • Yhteystiedot -osiossa löytyvät toimialan asiantuntijat jatkoyhteydenottoja varten

Sivustolta on mahdollista tehdä hakuja tai luokitella sisältöjä kategorioittain: esimerkiksi sen mukaan, hakeeko tietoa musiikkialan taloudesta, ammattilaisista, musiikin kuuntelusta vai esimerkiksi kansainvälisyydestä. Lisäksi sivusto sisältää ladattavia infografiikoita, joita voi käyttää suoraan esimerkiksi presentaatioissa tai sosiaalisessa mediassa. Sivustolla on omat sosiaalisen median kanavansa FacebookissaTwitterissä ja Instagramissa, joiden kautta sivustolle päivittyviä uutisia on mahdollista seurata.

Sivuston sisältö täydentyy jatkuvasti ja uutta tietoa lisätään sitä mukaa kun tutkimuksia ja tilastoja valmistuu. Varsinainen lanseeraus tapahtuu alkusyksystä 2022.

Sivuston omistavat musiikin tekijänoikeusjärjestöt Gramex ja Teosto. Sisältöjä ovat olleet tuottamassa mm. Music FinlandMuusikkojen liittoMusiikin edistämissäätiöSuomen MusiikintekijätMusiikkituottajat IFPI FinlandSuomen MusiikkikustantajatSuomen SäveltäjätGT Musiikkiluvat Oy sekä Taideyliopiston Sibelius-Akatemia. Lisäksi sivustolla on hyödynnetty muita saatavilla olevia tilastoja ja tutkimuksia.