Tekoäly luovan työn välineenä

Kyösti Salokorpi BLOGI

Tekoäly luovan työn välineenä

Midjourneyta, DallE:tä ja vastaavia tekoälyjä on kritisoitu siitä, että ne keräävät verkosta tietokannan eri taiteilijoiden töistä ja tekevät niiden pohjalta vain eräänlaisia hieman muunneltuja kopioita käyttäjilleen, jakamatta tuloja tai oikeuksia alkuperäisille ihmistaiteillijoille. Samalla esimerkiksi ammattikuvittajien ala on vaarassa menettää merkittävästi työtä ja tuloja.

Tekoälyn avulla tehtyä taidetta ei myöskään pidetä oikeana taiteena – nämä vain painavat nappia, kun taas oikeat taiteilijat opettelevat ensin piirtämään elävää mallia hiilellä ja maalaavat sitten öljyllä kankaalle.

Haluan kuitenkin puolustaa tekoälyjen käyttöä taiteen tekemisessä.

Ensinnäkin taide on aina ollut aiemman taiteen jäljittelyä. Sen tekeminen on vain osaksi työvälineiden ja tekniikoiden hallintaa: esimerkiksi musiikissa suuri osa työstä on eri musiikkigenrejen ja alagenrejen tuntemusta ja suodattamista uusiksi kappaleiksi. Teini-ikäisenä opettelin ensin soittamaan kaikki Metallican biisit, ja sen jälkeen aloin tehdä omalle bändille variaatioita samassa metallimusiikin traditiossa. Sittemmin referenssit ovat muuttuneet toisiin, mutta hyvän taiteen tekeminen vaatii rakkautta lajiin, tyylitajua ja armotonta lainailua esikuvilta.

Toiseksi tekoälyt ovat vain yksi askel pitkässä evoluutiossa. Photoshopin kehittyneet filtterit, elokuvien CGI tai musiikkiohjelmistojen pluginit tai softasyntetisaattorit, jotka ovat jo pitkään helpottaneet taiteilijoiden työtä, eivät lopulta paljoakaan eroa nyt julkaistuista tekoälytyökaluista. Kun syntetisaattorit ja konemusiikki yleistyivät 80-luvulla, rokkarit halveksuivat avoimesti synamusaa, jota kuka tahansa pystyi tekemään ”yhtä nappia painamalla”.

Kolmanneksi täytyy muistaa, että taide on edelleenkin pohjimmiltaan ihmisten välistä kommunikaatiota, eikä puhuttelevan taiteen tekeminen ikinä ole helppoa. Työvälineiden demokratisoituessa ja kehittyessä ihmisistä tulee yhä enemmän eräänlaisia kuraattoreita, joiden tehtävä on suodattaa tuotettua materiaalia ja kasata siitä merkityksellisiä, tiiviitä kokonaisuuksia. Taiteesta nauttivan on entistä helpompi ryhtyä itse tekijäksi, mutta vaikka kuka tahansa voi periaatteessa tehdä juuri sitä aiemmin pelättyä konemusiikkia omalla puhelimellaan tai läppärillään, menestyneiden tekijöiden kärki on silti pysynyt kovin kapeana.

Todella kiinnostavan tekoälytaiteen luominen vaatii paljon enemmän kuin yhden napinpainalluksen. Kun on nähnyt sata Midjourneyn hienosti laatimaa fantasiahahmoa, alkaa koko genre jo kyllästyttää. Itse olen yrittänyt saada OpenAI:n GPT-3 -tekstigeneraattorin tuottamaan lyriikoita, mutta suurin osa materiaalista on kuin nelosluokan huippuoppilaan kirjoittamaa: ihan pätevää, mutta ei ehkä kovin mielenkiintoista. Tekoälyn tehtävänannot pitää laatia ajatuksella – tietyn pisteen jälkeen jopa itse ohjelmoimalla – ja onnistuneet tekstipätkät ja ideat täytyy seuloa ja tiivistää suuresta tekstimassasta. Samalla tekstin generoiminen on ollut kiinnostavaa: mikä oikeastaan tekee tekstistä merkityksellistä ja hyvää?

Sävellyksiäkin esimerkiksi Mubert-tekoäly osaa jo luoda tilauksesta. Musiikintekijänä olen siis itsekin tekoälyjen tulilinjalla, koska saan tuloni pääasiassa sävellysten ja sanoitusten tekijänoikeuksista. Olen tekijänoikeustulosta riippuvainen, koska rahoitan sillä itseni ja perheeni elämää. Taidetta on kuitenkin historiallisesti tehty hyvin erilaisissa ympäristöissä kansantaiteesta renessanssiajan mesenaattitaiteilijoihin. Jossain pitkälle kehittyneessä tulevaisuuden yhteiskunnassa voisin ehkä elää universaalilla perustulolla ja tehdä taidetta vain taiteen vuoksi, ilman rahallista korvausta. Ehkä ihmiskunnan kulttuuriseen pääomaankin voisi tällöin suhtautua open source -pohjalta, eli ajatella materiaalin olevan vapaasti kaikkien muokattavissa.

Toistaiseksi elämme kuitenkin niukkuuteen perustuvassa kapitalistisessa yhteiskunnassa, jossa on tärkeä määritellä, kenelle tekoälyllä tuotetun taiteen tekijänoikeudet kuuluvat: tekoälyohjelmiston kehittäjälle, ohjelmistoa käyttävälle tekoälytaiteilijalle vai niille aiemmille taiteilijoille joiden teoksia tekoälyn datasetit käyttävät oppimismateriaalinaan. Musiikkialalla käydäänkin jo aiheesta kansainvälisesti laajaa keskustelua ja ensimmäisiä, suuntaa-antavia oikeudenkäyntejä on vireillä.

Nyt nähty tekoälytaide on vasta aivan alkua. Työkaluna, ja nimenomaan juuri työkaluna taitavien ihmistaiteilijoiden käsissä, se tulee lähivuosina mahdollistamaan ennennäkemättömän hienojen taideteosten luomisen. Kulttuuri on aiemminkin kehittynyt yhdessä teknologian kanssa, ja siksi tuntuisi älyttömältä yrittää pysäyttää vääjäämätöntä evoluutiota.

 

Blogin näkemykset ovat kirjoittajan henkilökohtaisia.

Kyösti Salokorpi

Musiikintekijä ja tuottaja
Suomen Musiikintekijöiden hallituksen jäsen