Ja Yona (s. 1984) on tehnyt. Hän on julkaissut kolme kehuttua indie-iskelmäalbumia Liikkuvat pilvet -orkesterinsa kanssa, kaksi albumillista Karjala-aiheisia vapauslauluja reggae-sovituksilla Liljan loisto -yhtyeen kanssa, ja viimeisimpänä levyn Tango A La Yona, tämä sen jälkeen, kun hän sijoittui toiseksi Seinäjoen Tangomarkkinoiden Tangokuningatar-finaalissa. Asiat ovat tapahtuneet kutakuinkin neljän vuoden sisään. Ja uusi levy on tekeillä.

Nopean julkaisutahdin Yona myöntää johtuvan paitsi sisäsyntyisestä vilkkaudestaan ja luomisen tarpeestaan, myös halusta tehdä itsensä tiettäväksi.

– Kai mä olen vähän halunnut näyttää ihmisille, että olen tullut jäädäkseni.

Oot kaikki nää ja enemmän

Yona kirjoittaa musiikkia kategorioista piittaamatta. Hänen lauluissaan liu’utaan iskelmästä jazziin, folkista tangoon, virsistä hip hopiin. Sanoituksissa usvaiset metsäpolut, shamaanit ja sateenkaaret yhdistyvät kalsaripaitaan, märkiin tennareihin, porttikongeihin ja sossun kaavakkeisiin.

Yonan tavoitteena on ollut tehdä urbaania musiikkia, mutta nostalgisesti ja luomusti. Analogisesti taltioitujen kappaleiden soundimaailma tulee lähelle huokauksineen ja rykäisyineen. Sanoitusten kieli on pääosin vanhahtavan runollista, ja siitä Yona kertoo saaneensa myös kritiikkiä.

– On sanottu, että miksi pelleilet olevasi joku muu kun olet nykyaikainen ihminen. Mutta kieli tulee kaukaa. Lapsena luin paljon Raamattua. Se on ikään kuin mun sieluni kieli.

Oman julkisen kuvansa Yona on kokenut liian yksipuoliseksi.

– Mut on brändätty höpsöksi luonnonlapseksi. Toki olen sitä, mutta myös muuta. Olen stadilainen, joka on asunut siellä täällä. Viihdyn yhtä hyvin hippipiireissä paukuttamassa rumpuja nuotiolla, huppari päällä klubeilla ja kutsuvierasbileissä pou-saamassa martinilasi kädessä.

Yona sanoo kuitenkin tuntevansa välillä sivullisuutta. Sitä käsittelee tavalla tai toisella myös moni hänen kappaleistaan, joissa soi odotus, kaipaus ja vahva oma maailma. Omia polkujaan Yona on kulkenut aina.

Aikojen halki näin laulumme soi

Lapsena Yona ei ollut niitä, joita puolipakolla kiikutettiin soittotunneille ja matineoihin odottamaan omaa vuoroa kädet hikisinä. Jo ekaluokkalaisena hän soitti itse konservatorioon ja kysyi, pääsisikö tunneille. Luurin päässä oltiin huvittuneita. Pianotunnit Yona aloitti kahdeksanvuotiaana.

– Opettajani oli nimeltään Himmelros, taivaanruusu. Hän loi pohjan musiikilliselle ajattelulleni. Luokassa oli kaksi flyygeliä ja aina tunnin lopussa improvisoimme niiden ääressä. Toinen soitti mörköjä, toinen keijukaisia.

Kotona Yonan musisoinnille ei koskaan sanottu ei. Äiti touhuili keittiössä ja antoi samalla aiheita lauluihin ja Yona teki. Improvisointi ulottui musiikin lisäksi myös muuhun elämään, kuten kerrankin kun kaveria ei löytynyt ja Yona maksoi tutulle tytölle viisi markkaa siitä, että saisi seuraa kello kolmeen asti.

– Ideoin sellaisen leikin, että laitettiin uuniin kaikkea mitä keksittiin ja katsottiin mitä sieltä tulee ulos. Meillä oli hirveän hauskaa. Mutta tyttö lähti kesken leikin heti, kun kello löi kolme.

Yonan tapoihin ei ole kuulunut odottaa, että hänet huomattaisiin. Hän on tehnyt itsensä näkyväksi.

– Aikoinaan muutimme paljon, ja uusiin tilanteisiin piti sopeutua monta kertaa. Ratkaisin ongelman niin, että muut joutuivat sopeutumaan minuun, Yona nauraa ja kertoo esimerkiksi siitä, kun muutti kolmannen luokan puolivälissä perheineen Oulusta Kuopioon.

– Olin uusi tyttö, joka puhui väärää murretta. Mutta minäpä päätin pistää näytelmän pystyyn. Käsikirjoitin, ohjasin, puvustin ja lavastin Tuhkimon. Kiikutin kotoa rekvisiitaksi lakanaa sun muuta. Ja äidin korut. Saimme esittää näytelmän juhlasalissa koko koululle. Itse näyttelin pahaa äitipuolta.

Yonan tausta on helluntailainen, ja luovuuden mallia hän sai myös seuratessaan saarnaajaisänsä puheiden valmistelua.

– Sekin, miten saman viestin saa välitettyä ihmisille yhä uusin tavoin, on eräänlaista taiteilijuutta.

Vaikka helluntailaisuus jäi taakse uskonnollisuuden osalta, musiikkiin se on jättänyt jälkensä. Ja yläasteen loppuun mennessä Johannasta oli tullut Yona. Hän oli aina halunnut itselleen lempinimen, ja taas kerran uudelle paikkakunnalle muutettuaan esitteli itsensä nimellä, joka nyt on vakiintunut jo vanhempienkin käyttöön.

Musiikkilukion jälkeen Yonan tie vei Jyväskylän jazzpiireihin. Niissä hän tutustui entiseen mieheensä ja yhteistyökumppaniinsa Jorma Kalevi Louhivuoreen. Lopulta Yona päätyi Helsingin konservatorioon, josta valmistui muusikoksi vuonna 2009 ”kentällä pyörimisen” ohella. Lopputyön nimi oli Pilvet liikkuu, minä en.

Sinä tiedät reitin

Tähänastisella matkallaan Yona on kohdannut monia merkittäviä opettajia. Konservatoriossa sellainen oli Sanni Orasmaa, joka lähestulkoon pakotti Yonan laittamaan musiikkiaan My-Spaceen. Tämä poiki yhteydenoton levy-yhtiöstä. Ensimmäisen demonsa Yona oli rahoittanut 16-vuotiaana myymällä mansikoita, nyt hän oli äänittänyt lauluja kotonaan läppärin mikillä.

– Yksissä dubstep-bileissä tapasin sitten Didier Selinin. Hän oli kiinnostunut kappaleistani, ja mä taas rakastan hänen soundejaan. Olen soundipoliisi ja tarkka siitä, mitä haluan. Ison levy-yhtiön kanssa sopimus oli jo valmis, kun tein yllätysvedon ja vaihdoin Didieriin.

Selinin Timmion Records julkaisi Yonan Pilvet liikkuu, minä en -debyyttialbumin tammikuussa 2010. Samana vuonna Yona palkittiin tulokas-Emmalla. Huomio aiheutti paineita, mutta kasvatti samalla varmuutta omasta linjasta. Toinen ja kolmas albumi ilmestyivät nopeaan tahtiin kahtena seuraavana vuonna. Neljännen levyn julkaisee Kaiho Republic, mutta tuottajapari pysyy edelleen samana. Samana on pysynyt myös kymmenhenkinen taustaorkesteri Liikkuvat pilvet, josta Yona puhuu lämpimästi.

– Tärkein kriteeri bändiä kasattaessa oli se, että he kestävät persoonallisuuttani, hän hymähtää.

– Sosiaaliset taidot ryhmässä eivät ole vahvuuteni. Saatan peilata omia  epävarmuuksiani muihin ihmisiin. Orkesteri on ollut kärsivällinen ja kasvattanut minua paljon. Ja he ovat mahtavia tyyppejä.

Orkesterin rooli kappaleiden teossa on kasvanut levy levyltä. Uutta levyä, joka kantaa työnimeä Aamu ei enää vihaa meitä, Yona työstää bändin kanssa treenikämpällä Hästholmenin leirikeskuksessa.

Mutta vielä on jäljellä yksi opettaja ja Yonan musiikillisista innoittajista tärkein. Hän on Puppa J, jonka räppäriporukoissa Yona kiersi keikoilla ennen kuin oli julkaissut yhtään levyä.

– Pupan vaikutuspiirissä kasvoin muusikoksi. Hän opetti monia juttuja, sekä sen ettei jallupulloa kannata juoda kerralla myös sen, että mitä vain voi tehdä, asioita ei pidä hioa liian pitkään ja yhtä aikaa voi olla niin herkkä kuin rosoinen. Tärkein Pupan opetuksista on ollut se, että täysillä tulta päin. Ihmiset haluavat nähdä, että joku uskaltaa, jos itse eivät uskalla. Puppa on myös yksi taidokkaimmista biisinkirjoittajista.

Liljan Loiston ensimmäinen kokoonpano syntyi hippikommuunin pihajuhlissa. Puppa J keksi yhdistää karjalaisiin evakkolauluihin jamaikalaiset rytmit, sillä siirtolaisuuden teemat yhdistävät molempia. Ensimmäinen levy ilmestyi 2010, toinen pari vuotta myöhemmin. Kolmas tehdään kunhan aikaa löytyy.

Haluan huutaa, nauraa, avata silmät

Ja sitten se tango. Vaikka tangokilpailuun osallistuminen tulikin monelle yllätyksenä ja oli eräänlainen päähänpisto, oli Yona leikitellyt idealla jo vuosia. – Mähän olen ihmisenä ihan tango. Olen draamakuningatar ja tangossa on lupa olla. Tangoihin sukeltaminen oli itselle luontaista, ja olen sellaisia levyilleni kirjoittanutkin.

Kisoja Yona ei ollut koskaan seurannut, arvostanut toki.

– Mutta ovathan ne  nyt kaukana omasta kulttuurista ja klubimeiningeistä.

Ajatus osallistumisesta kypsyi lopulta kolmen kuukauden Balin-reissulla, jolla sai tarvittavaa  perspektiiviä omiin tekemisiin ja kotimaan kuvioihin. Siellä pystyi rauhassa katsomaan taaksepäin ja miettimään myös tulevia siirtoja.

– Ajattelin, että mulla ei olisi paineita mutta toisaalta jos kävisi hyvin, mulle löytyisi paikka. Yllytyshulluna päätin osallistua. Ja päätöksissä on tärkeää pysyä.

Hyvin kävi. Tosin kunnolla totuus valkeni vasta finaalin jälkeisenä aamuna, kun kännykkä oli tukossa tekstiviesteistä.

– Olihan se absurdia. Surullista on se että jotkut ymmärsivät kisaan osallistumiseni ihan väärin. Pointti ei ollut se että menenpä tästä nyt tyrkyttämään itseäni laulukilpailuihin, kun ei jo saatu huomio riitä. Tarkoitukseni oli esimerkilläni rohkaista, että siitä vaan! Go for it! Ihmiset lokeroivat itsensä liian helposti. Hienoja kohtaamisia saattaa jäädä väliin, jos on ennalta jo määritellyt, mitä voi tai ei voi tehdä.

Uudelta tangolevyltä löytyy kaksi omaa tangoa, joista Tulppaanisi-nimisen on säveltänyt Kerkko Koskinen.

– Ensimmäinen tekstini, jonka olen luovuttanut toisen sävellettäväksi. Tällä hetkellä lempparini omista teoksistani.

Elämä on yllättävän sykähdyttävää settii

Laulunkirjoittamiseen Yonan suhde tuntuu olevan maanläheinen. Esimerkiksi luovaa blokkia ei hänen mielestään ole olemassa.

– Hiljaiset kaudet ovat ihan yhtä tärkeitä ja osa prosessia. Jos ei synny lauluja, aina voi tehdä jotain muuta, suunnitella kansitaidetta, miettiä sovituksia, muokata aiemmin tehtyä, hakea vaikutteita. Mennä eteenpäin jossain muussa asiassa.

Biisit syntyvät useimmiten kävellessä,  kulkuneuvoissa, ylipäätään liikkeessä.

– Mun on vaikea olla aloillani.

Laulujen alkusysäyksen Yona kertoo olevan aina visuaalinen. Jos vain voisi, hän tekisi jokaisesta kappaleestaan musiikkivideon. Tulevalta levyltään hän soittaa maistiaisiksi pilke silmässä tehdyn mahtipontisen popballadin, jonka videon kuvailee kamera-ajoja ja kädenasentoja myöten.

Mutta kappaleiden kirjoittaminen on vain yksi osa laulaja-lauluntekijyyttä.

– Tärkeintä on kehittää itseään ja tutkia, mikä omassa persoonassa on se kaikkein uniikein juttu. Eniten aikaa vie oppia tuntemaan itsensä.

Lauluntekemiseen ja keikkailuun tuo kaivattua vastapainoa tavallinen arki läheisine ihmisineen, siivoamisineen ja koiran ulkoiluttamisineen.

– Ja muuten, katson paljon televisiota. Että en mitenkään illat pitkät joogaile.

Tulevaisuudelta Yona toivoo pitkää uraa ja hyviä yhteistyökuvioita. Vaikka välillä pelottaisi, varman päälle hän ei edelleenkään aio pelata.

Haastattelun lopuksi ihan muuten vain tehty sana-assosiaatioharjoitus tuottaa seuraavat vastaukset: säätila: myrsky, rakennus: elementtitalo, viikonpäivä: tiistai, vaate: munkinkaapu, väri: tummansininen, ruoka: korealainen, huonekalu: rukki, vuorokaudenaika: myöhäisilta. Kappaletta kysyttäessä Yona alkaa itselleenkin yllätyksenä laulaa Cat Stevensin Wild Worldin kertosäettä.

Hän on kaikki nää ja enemmän.

Otsikot ovat sitaatteja Yonan sanoituksista.