EN | SVE
Tilaa Musiikintekijä-lehti
Haku

Musiikintekijöiden etujärjestö

Cd-keräilijä

Tekijä: Mysteerio

Cd-keräilijä

Julkaistu

Muutama vuosi sitten vanhin poikani, silloin yli parikymppinen, kysyi neuvoani tietyn Beatles-biisin löytämisessä, juuri ennen spotify-aikakautta. Istuin työpöytäni ääressä, takanani isohko kokoelma cd-levyjä, ja alahyllyllä vielä rakkaimmat vinyyli-LP:tkin. Kerroin pojalleni, että kyseinen Beatles-laulu löytyy ”valkoiselta tuplalta”. Poitsu siirtyi hyllylle ja nopeasti löysikin etsimänsä cd:n, otti mukaansa ja poistui omaan huoneeseensa siirtämään biisiä pienelle iPodilleen, joka oli kova sana silloin taltiointipuolella.

Pienen hetken päästä poika palasi Beatles-cd:täni kädessään heiluttaen, ja kysyi: ”Mihin mä paan tän”? Sanoin, että ”hyllyyn tietty, samaan paikkaan mistä otitkin sen”. Hymy levisi jälkikasvuni naamalle, ja hän totesi: ”Ai niin, sä keräät näitä.”

Niinpä niin, ymmärsin olevani vanhanaikainen keräilijä, joka ei lataa musiikkia millekään taskukuljetettavalle laitteelle, pidän originaalilevyjä hyllyssä ja haikailen aikaa, jolloin oli vain vinyylejä, isoja hienoja kansikuvia, jotka tutkittiin läpikotaisin moneen kertaan, puhumattakaan soittokerroista!

Pojan suhtautuminen cd-levyyn esineenä, jota pidetään (hah) hyllyssä, kertoo hyvin yleisemminkin cd-levyn esinearvon katoamisesta. Ymmärrettävästi tekninen kehitys kulkee kulkuaan ja avaa näitä uusia mahdollisuuksia ladata “kamaa”.

Ei voi olla helppoa taistella cd-levyn itseisarvon puolesta, kun esim. meidän ikioma Nokiamme kauppasi taannoin uusia puhelimiaan isoilla kampanjoilla, joissa puhelimen hinnan mukana, kylkiäisenä ikäänkuin, tulee miljoona biisiä. Mikä silloin onkaan musiikin arvo, tällaisessa arvomaailmassa. Ilmaista kertakäyttökamaa!!!

Ollaan tässä tietty itsekin syypäitä musiikin arvostuksen muuttumiseen, liikaa merkityksettömiä levyjä joka genressä, onnistumisprosentin ollessa keskimäärin 15–20 prosentin luokkaa. Täytettiin ahdasta pientä kotimaista markkinaa iskelmä- ja rokkilevyillä, joita saattoi tehdä kuka vaan vähän julkisuuteen päässyt b-brother, missi tai urheilija, tosi-tv-tähti, kilpailuvoittaja ja vielä eri määrä prinssi-prinsessojakin. Sisällöistä ei niin väliä, sillä populismi ja julkkiksen ajankohtaisuus toi myyntiä riittävästi. Kertakäyttökamaa!!

Aikaa myöten sisällöttömyys ei jää yleisöltä huomaamatta, ja se antaa kuvaa kotimaisesta musabisneksestä. Ehkäpä tänä päivänä moni ajatteleekin musiikkia eri tv-formaattien jatkeeksi, käyttöaineeksi ohjelmissa, joissa tehdään vanhoista hittibiiseistä eritasoisia karaoke- tai uusioversioita, ja yhdistetään samaan ohjelmaformaattiin eri genreistä tulevia, eri-ikäisiä artisteja. Hyvää tässä alan kurimuksessa on tietty joidenkin tv-ohjelmalevyjen valtava myynti.

Henkilökohtaisesti liputan kuitenkin korkeammalle niiden artistien arvon, jotka tulevat vielä esiin ja pinnallekin vanhaa perinteistä, tv-kilpailutonta tietä, jossa rakennetaan uraa vuosiksi eteenpäin, ja kestetään ensilevyjen tahmea myyntikin. Artistien pitkä ura antaa meille biisintekijöillekin paremman mahdollisuuden säilyä tässä ammatissa.

Ja siksi lippu ylös rohkeille projekteille ihan viime aikoina: Willbergin Pepen Saimaa, siis Mikkolan Matin, sekä Irina Björklundin ranskankielinen tunnelmalevy. Kannattaa siis erottua, tavalla tai toisella, mieluiten laadulla!

Hyviä räppejä, hiphoppeja ja poppeja kaikilta matkaan!

Esa Nieminen
Kirjoittaja on säveltäjä, tuottaja ja Elvis ry:n hallituksen jäsen

Työvoittojen viikko

Julkaistu

Lokakuun toisella viikolla saatiin monta musiikintekijöiden kannalta hyvää uutista.

Teoston ja sen jäsenjärjestöjen ehdotus verolain muutoksesta oli lähetekeskustelussa eduskunnan täysistunnossa. Ehdotuksen pääpointti on, että tekijänoikeustuloja voitaisiin jatkossa tulouttaa musiikintekijän yritykselle. Lakialoitteen esitteli Pia Kauma (kok.) ja sen sisältö sekä perustelut olivat juuri sitä mitä haluttiin.

Maamme hallitus on antanut esityksen tekijänoikeuslain muuttamisesta. Se sisältää muun muassa ns. kohtuullisen korvauksen pykälän, jonka mukaan ”Tekijänoikeuden luovutuksesta tehtävän sopimuksen tulee olla kohtuullinen sekä oikeuksia luovuttavalle tekijälle että oikeuksien luovutuksensaajalle”. Tämäkin meni toivotulla tavalla.

Lakiin ehdotetaan mahdollisuutta estää tuomioistuimen määräyksellä myös sellaisten laittomien palvelujen saanti, joiden ylläpitäjä on tuntematon. Elvis ry:n toiveena oli, että luvatonta verkkojakelua olisi voitu tulevaisuudessa rajoittaa myös lievemmällä keinolla, nimittäin huomautuskirjemenettelyllä. Siitä on saatu Ranskassa hyviä kokemuksia – toisin kuin esimerkiksi Effin suunnalta on väitetty.

Verolain ja tekijänoikeuslain muutokset eivät ehkä toteudu kevääseen mennessä, jolloin valitaan uusi hallitus. Siinä tapauksessa lobbaus näiden asioiden puolesta jatkuu seuraavalla hallituskaudella. Ja ainakin tekijänoikeus- ja tekijäjärjestöjen puolelta se on läpinäkyvää, kuten Elvisin puheenjohtaja Kaija Kärkinen kirjoittaa uusimmassa Kaijastuksessaan (s. 17).

Järkeä tekijänoikeuslakiin -kansalaisaloite sai tyrmäysiskun ja on kaatumassa omaan mahdottomuuteensa. Eduskunnan sivistysvaliokunta on nimittäin antanut lausunnon, jonka mukaan aloitteessa ehdotetuissa lakimuutoksissa on sisäisiä ristiriitaisuuksia ja ne ovat yhteensopimattomia voimassa olevan lainsäädännön kanssa (mm. EU:ssa säädetyt lait). Siksi niitä ei voida ainakaan sellaisenaan hyväksyä.

Seuraavaksi aloitetta käsitellään eduskunnassa, ja jos kaksi kansanedustajaa tekee hylkäämiselle vastaehdotuksen, aloitteen käsittely jatkuu. Järkeä-aloitteen kannattajat ovat jo aloittaneet kampanjoinnin näiden ”kahden rohkean” löytämiseksi. Aloitteen Facebook-ryhmässä pettyneet keskustelijat ovat nyt mm. sitä mieltä, että ”systeemi on mätä”, eikä mikään kansalaisaloite kuitenkaan koskaan tule menemään läpi.

Tunteet siis kuohuvat ja huomaamatta jää se seikka, että valiokunnan mielestä opetus- ja kulttuuriministeriön tulisi harkita aloitteesta mahdollisesti johtuvaa lainvalmistelun tarvetta. ”Elämme uudessa digitaalisen ympäristön ajassa, jossa tekijänoikeuslainsäädännön soveltuminen tämän hetkiseen toimintaympäristöön on suuresti muuttumassa niin ammatinharjoittajan, elinkeinoelämän kuin kuluttajankin näkökulmasta”.

Myös tekijänoikeuksien EU-lainsäädäntöä ollaan uudistamassa, mikä tulee varmasti vaikuttamaan omaan lainsäädäntöömmekin.

Järkeä tekijänoikeuslakiin -aloitteen kannattajat ovat onnistuneet yhdessä tavoitteessaan: tekijänoikeuslain muutostarpeista on syntynyt aktiivista keskustelua. Aloitteella on ollut myös yksi bonusvaikutus: sen myötä tekijänoikeuksien puolustajat ovat tiivistäneet rivejään entisestään.

Sanna Korkee
Päätoimittaja

Hae Music Finlandin teosvientitukea 15.11. mennessä

Julkaistu
Music Finlandin teosvientituet ovat nyt haettavissa. Teosvientituki on osa Music Finlandin teosvienninedistämisstrategiaa, jolla tuetaan suomalaisten säveltäjien, kirjoittajien, tuottajien ja heidän edustajiensa kansainvälistymistä ja vientiä. 

 
Tuella kannustetaan kirjoittajia, säveltäjiä ja kustantajia esimerkiksi osallistumaan kansainvälisiin co-write-workshopeihin, tekemään teosvientimatkoja sekä oma-aloitteisia co-write-matkoja ja matkustamaan teostensa esityksiin ulkomaille. Tukea voi käyttää myös muihin teoksen vientiä edistäviin toimenpiteisiin sekä kansainvälisten kumppanien Suomeen suuntautuviin matkoihin.
 

Hae nyt Music Finlandin Teosvientitukea

Julkaistu
Music Finlandin teosvientituet ovat nyt haettavissa. Teosvientituki on osa Music Finlandin teosvienninedistämisstrategiaa, jolla tuetaan suomalaisten säveltäjien, kirjoittajien, tuottajien ja heidän edustajiensa kansainvälistymistä ja vientiä. 

 
Tuella kannustetaan kirjoittajia, säveltäjiä ja kustantajia esimerkiksi osallistumaan kansainvälisiin co-write-workshopeihin, tekemään teosvientimatkoja sekä oma-aloitteisia co-write-matkoja ja matkustamaan teostensa esityksiin ulkomaille. Tukea voi käyttää myös muihin teoksen vientiä edistäviin toimenpiteisiin sekä kansainvälisten kumppanien Suomeen suuntautuviin matkoihin.
 

Georg Malmstén -säätiön tunnustuspalkinto Esa Niemiselle

Julkaistu
Georg Malmstén -säätiö on luovuttanut 10 000 euron arvoisen Georg Malmstén -tunnustuspalkinnon Esa Niemiselle hänen ansioistaan musiikkialalla.

 
Esa Nieminen (s. 1952) on säveltäjä, kapellimestari ja tuottaja, joka on jo vuosikymmenten ajan kuulunut keskeisiin suomalaisen populaarimusiikin vaikuttajiin. Niin levy-yhtiöiden palveluksessa kuin itsenäisenäkin tuottajana hän on määrätietoisella näkemyksellään onnistunut kehittämään iskelmän ja popin ilmaisua oloissamme merkittävästi. Yhteistyöartistien rivistö ulottuu Frederikistä, Markku Arosta ja Paula Koivuniemestä Katri Helenan, Lea Lavenin ja Yölinnun kautta Kirkaan, Jari Sillanpäähän ja Anna Erikssoniin. Mittavan äänitetuotannon ohella Nieminen on toiminut useiden kiertueiden, sekä erilaisten konserttituotantojen kapellimestarina ja sovittajana.
 
60-luvun nuorena Esa Nieminen on vahvasti angloamerikkalaisen popmusiikin kasvattama, ja siinä piilee hänen tekijäpersoonallisuutensa ydin: maassamme vahvasti vaikuttanut slaavilainen kaiho on Niemisen sävelkielestä kadonnut jäljettömiin. Lähes leimallisesti originaalimateriaalista koostuneiden albumituotantojen parissa työskenteleminen on johtanut myös laajaan yhteistyöhön kotimaisten sanoittajien kanssa, Juha Vainiosta Sinikka Svärdiin ja Jari Saloseen. Voidaan sanoa, että Nieminen on hyvin selkeästi jatkanut Toivo Kärjen ja Jaakko Salon viitoittamaa tietä erityisesti lauluteksteihin huomiota kiinnittävänä tuottajana.
 
Musiikintekijänä Esa Niemisellä on finaalitason menestystä usean kotimaisen sävellyskilpailun parissa, ja hänen genreskaalansa ulottuu lastenlauluista musikaaliin asti. Kaiken lisäksi hän ei ole kaihtanut kommentointia alan lieveilmiöistä, ja on myös perustellusti kritisoinut sellaisia kehitysnäkymiä, joihin on aihetta ollut. 
 
Georg Malmstén -säätiön tunnustuspalkinnon ovat aikaisemmin saaneet Paul ”Nacke” Johansson vuonna 1999, Pentti Lasanen vuonna 2002 ja Kaj Backlund vuonna 2008.
 
Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry:n vuonna 1982 perustaman Malmstén-säätiön tarkoituksena on edistää ja tukea luovaa suomalaista kevyttä musiikkia. 
 
 
Lisätiedot:
Pekka Nissilä
Georg Malmstén -säätiön puheenjohtaja
040-520 1022
 

Yle ja katalogimusiikki – säästöä säveltäjän ja draaman kustannuksella?

Julkaistu

Markus Nordenstrengin (toinen oikealta) vetämään paneelikeskusteluun Musiikki&Media-tapahtumassa osallistuivat säveltäjä Karl Sinkkonen, ohjaaja Johanna Vuoksenmaa, Teoston lakiasiainjohtaja Risto Salminen sekä Ylen luovien sisältöjen johtaja Ville Vilén. Kuva: Anna-Kaisa Kaplas 

Tampereen Musiikki & Media -seminaarit päätti vetämäni paneelikeskustelu Ylen katalogimusiikkipolitiikasta. Pöydän takana istui vakavia naamoja. Jo esittelyosuudessa ohjaaja Johanna Vuoksenmaa painotti kieltäytyvänsä johdonmukaisesti tekemästä mitään tuotantoja, joissa vaadittaisiin käyttämään katalogimusiikkia. Yleisradion luovien sisältöjen johtaja Ville Vilén puolustautui alleviivaten, että kyseessä on kokeilu, joka starttasi pari vuotta sitten. Katalogimusiikin osuus koko julkisen mediatalon musiikkibudjetista on Vilénin mukaan toistaiseksi vain prosentin luokkaa.

Säveltäjiä paneelissa edustanut Karl Sinkkonen piti Vilénin esittämää prosenttilukua harhaanjohtavana, koska se sisältää televisio-ohjelmien ohella kaiken Ylen radiokanavien soittaman musiikkivirran. Sinkkosen kysymykseen katalogimusiikin prosenttiosuudesta Ylen draamatuotannoissa Vilén ei osannut antaa vastausta. Vilénin mukaan ruotsalaisen Epidemic Sound –musiikkikirjaston käytöstä on saatu Ylen henkilökunnalta pääosin positiivista palautetta. 

Johanna Vuoksenmaa sanoi ymmärtävänsä jossain määrin Ylen tuottajia. Epidemic Sound kun perustuu avaimet käteen periaatteeseen, jolloin musiikin tekijänoikeuksista ei tarvitse murehtia. Synkronoitavan musiikin oikeudenomistajien tavoittaminen tiukalla aikataululla voi olla ohjaajan mukaan haastavaa, varsinkin kesäaikaan, jolloin suomalaiselokuvia useimmiten tuotetaan. Vuoksenmaa toivookin kotimaisilta musiikintekijöiltä ja näitä edustavilta järjestöiltä konkreettisia toimia lupakysymyskäytäntöjen nopeuttamiseen. Ohjaaja kokee silti, ettei musiikkikirjastojen valikoimia voi mitenkään verrata räätälöityyn score-musiikkiin.

Vilénin mukaan katalogimusiikkia on käytetty pääosin tv-ohjelmissa, joissa musiikki ei ole merkittävässä roolissa. Sinkkonen ihmetteli, miten Ylen tämän vuoden suurin draamasatsaus Syke voidaan sisällyttää musiikillisesti merkityksettömien tv-ohjelmien joukkoon.

Teostoa paneelissa edustanut Risto Salminen puolestaan pohti, miksi juuri musiikki on joutunut Ylen draamatuotannoissa leikkauksen kohteeksi. Jos katalogimusiikin osuus on vain prosentin luokkaa Ylen musiikkibudjetissa, mitä konkreettisia säästöjä sen käytöllä voidaan käytännössä tavoittaa? Vilén vastasi vihjaamalla Ylen katalogimusiikkikokeilun olevan osaltaan painostuskeino mediatalon neuvotteluissa tekijäjärjestöjen – eli käytännössä Teoston ja Gramexin – kanssa. Toisaalta Vilén sanoi Ylen lopettavan yhteistyön Epidemic Soundin kanssa jos ruotsalaisyrityksen toiminta osoittautuu yhtä epäeettiseksi kuin mitä mediassa on viime aikoina vihjailtu. 

Yle-johtaja valotti tv-maailman tuotantobudjeteista ja niiden haasteellisuudesta nykyisessä reaalitaloudessa. Korkeatasoisen ja kansainvälisesti kilpailukykyisen draaman hintalaput liikkuvat tänä päivänä helposti yli kymmenessä miljoonassa eurossa. Vastaavasti päättäjämme ovat kieltäytyneet lisäämästä indeksikorotuksia Ylen vuotuiseen, reilun 500 miljoonan euron kokonaisbudjettiin. 

Vilén ei koe, että Ylen hallinnoimaa Radion Sinfoniaorkesteria voitaisiin hyödyntää nykyistä enempää kotimaisissa elokuvamusiikkituotannoissa. Useat suomalaiset elokuvasäveltäjät ovat ihmetelleet RSO:n haluttomuutta ja joustamattomuutta äänittää score-musiikkia useampiin Yleisradion omiin tuotantoihin. Julkisesti tuettujen elokuvatuotantojen musiikkibudjetit valuvatkin tämän takia Bratislavaan, jonka sinfoniaorkesteria useat suomalaissäveltäjät ovat päätyneet käyttämään. 

Ratkaisuiksi panelistit maalasivat hedelmällisempiä neuvotteluja tekijöiden ja käyttäjien välille. Myös innovatiivisempia palveluita peräänkuulutettiin. Yhdeksi ratkaisumalliksi Sinkkonen kaavailee tv-ohjaaja Joona Tenan kanssa hiljattain aloittamaa, kokonaan kotimaista Nuotta Music -musiikkikirjastopalvelua. Pohdittiin myös, voisiko Suomesta tehdä verohelpotuksien avulla Irlannin kaltainen hub-satama kansainvälisille elokuvatuotannoille. Ilmiö kun tietäisi työllisyyttä paitsi suomalaisille elokuva- ja televisio-ohjelmien tekijöille, myös maamme elokuvamusiikintekijöille.

Markus Nordenstreng

Kirjoittaja on laulaja-lauluntekijä, muusikko, freelance-toimittaja ja Elvis ry:n hallituksen jäsen.

Hae nyt Georg Malmstén -säätiön apurahaa

Julkaistu

Hae apurahaa 31.10. mennessä!

Georg Malmstén -säätiön apurahat luovan kotimaisen säveltaiteen edistämiseksi on 31.10. (postileima) mennessä. Apurahat on tarkoitettu ns. kevyen musiikin sävellys-, sanoitus- ja kotimaisten teosten sovitustyöhön. 

 
Apurahat saadaan lahjoituksina seuraavilta tahoilta: Säveltäjäin tekijänoikeustoimisto Teosto ry,  Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry (Kopioston valokopiointikorvauksista) ja Georg Malmsténin perikunta.
 
Apurahat myöntämisen edellytyksenä on selkeä projekti (levytys, konsertti, tms.), jonka alkuun saattaminen vaatii työrauhaa eli irrottautumista muusta ansiotoiminnasta. Laitehankintoihin, studio- ja matkakuluihin apurahaa ei myönnetä. Hakemukseen kannattaa kuvailla mahdollisimman selkeästi projektia, johon apurahaa hakee.
 
Hakemukset on tehtävä säätiön lomakkeelle, joita saa Elvisin toimistosta. Voit täyttää ja tulostaa hakemuksen myös tästä.
 
 
Säätiön yhteystiedot
 
Georg Malmstén -säätiö
c/o Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry
 
Urho Kekkosen katu 2 C
00100 Helsinki
Puh. (09) 407 991
Fax (09) 440 181

Pohjoismaissa jo kahdeksan miljoonaa streaming-palveluiden käyttäjää

Julkaistu
Suomi, Ruotsi, Norja ja Tanska ovat musiikin digitaalisten markkinoiden kehityksen kärjessä, kertoo kolmen pohjoismaisen tekijänoikeusjärjestön – Teoston, Norjan Tonon ja Tanskan Kodan – teettämä laaja kyselytutkimus.

 
Arviolta kahdeksan miljoonaa kuluttajaa (15–65-vuotiaat internetin käyttäjät) on käyttänyt streaming-musiikkipalveluita (kuten Spotify ja Wimp) kyselyä edeltäneiden kahdentoista kuukauden aikana. Yksin Spotifylla on arviolta noin seitsemän miljoonaa käyttäjää näissä neljässä maassa.
 
Kaikkiaan 78 % kyselyvastaajista kertoi kuluttaneensa musiikkia digitaalisessa muodossa viimeksi kuluneen vuoden aikana. Suosituimpia palveluita olivat YouTube (musiikki ja musiikkivideot), Spotify, iTunes ja Wimp.
 
Pohjoismaat maailman kärkijoukkoa digitaalisten musiikkimarkkinoiden kehityksessä
 
Joka viides kyselyyn vastannut (20 %) kertoo maksaneensa digitaalisesta musiikista (lataukset, streaming) viimeksi kuluneen vuoden aikana. Tämä tarkoittaa arviolta kolmea ja puolta miljoonaa digimusiikista maksanutta. Norjalaisista vastaajista lähes 40 prosenttia sanoo maksaneensa digimusiikista.
 
Suomessa digitaalisesta musiikista maksaneiden osuus on Pohjoismaiden pienin: vain 13 % vastaajista kertoo maksaneensa vuoden aikana digitaalisesta musiikista.
 
Selkein ero Suomen ja muiden pohjoismaiden välillä on laajakaista- ja mobiililaajakaistaliittymien yhteydessä laskutettavien musiikkipalveluiden tilaajamäärissä. Suomessa 4 % vastaajista kertoo maksavansa musiikkipalveluista liittymän yhteydessä, kun Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa osuus on 14–27 %. Itse liittymämaksuihin kuukaudessa käytetty rahamäärä ei eroa merkittävästi eri maiden välillä. Eroa ei myöskään selitä kiinnostus musiikkiin tai fyysisten äänitteiden ostaminen, joiden suhteen erot maiden välillä ovat pienet.
 
Pohjoismaiden netinkäyttäjät ovat tottuneita digitaalisten palveluiden käyttämiseen: kaksi kolmesta on katsonut TV- tai elokuvasisältöjä verkosta, 57 % on lukenut digilehtiä älypuhelimella tai tablet-laitteella, ja lähes joka toinen on käyttänyt pankkipalveluja mobiililaitteella.
 
Musiikkiin liittyviä sisältöjä myös kulutetaan ja jaetaan aktiivisesti sosiaalisessa mediassa: 27 % vastaajista seuraa yhtä tai useampaa artistia sosiaalisen median palveluissa, ja 31 % kaikista vastaajista (48 % 15–25-vuotiaista vastaajista) kertoo jakaneensa sosiaalisen median palveluissa linkkejä yksittäisiin kappaleisiin tai soittolistoihin.
 
Kaikille neljälle tutkimukseen osallistuneelle maalle on ominaista vahva paikallinen musiikkikulttuuri ja kotimaisen musiikin kohtuullisen hyvä saatavuus verkkopalveluista: kolmasosa kyselyvastaajista sanoo kotimaisen musiikin löytämisen olevan helppoa.
 
Maille on yhteistä myös musiikkiharrastuksen yleisyys (15 % vastaajista soittaa jotain instrumenttia tai laulaa) ja aktiivinen elävän musiikin yleisö.
 
Kyselyvastaajista yli puolet pitää musiikkia niin tärkeänä, että heidän olisi vaikeaa tai mahdotonta luopua musiikin kuuntelusta.
 
Polaris Nordic Digital Music Survey 2014
 
Kyselytutkimus tehtiin Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa kesäkuussa 2014. Webkyselyn kohderyhmänä olivat 15–65-vuotiaat internetin käyttäjät ja kyselyvastaajia oli yhteensä 4000 (1000 vastaajaa /maa).
 
Kysely toteutettiin kolmen Pohjoismaisen musiikin tekijänoikeusjärjestön toimesta. Teosto, Tono (Norja) ja Koda (Tanska) ovat säveltäjien, sanoittajien, sovittajien ja musiikin kustantajien tekijänoikeusjärjestöjä, jotka tekevät yhteistyötä Polaris Nordic -nimikkeen alla. Polaris-yhteistyön tavoitteena on tehostaa järjestöjen toimintaa muun muassa kehittämällä yhteisiä taustajärjestelmiä.
 
Teosto, Tono ja Koda lisensioivat digitaalisia musiikkipalveluja Suomessa, Norjassa ja Tanskassa. Järjestöt edustavat yhteensä 95 000 musiikintekijää ja kustantajaa ja tilittivät vuonna 2013 musiikintekijöille ja kustantajille 195 miljoonaa euroa heidän musiikkinsa käytöstä.
 
Teosto edustaa yli 28 000:ta kotimaista ja noin kolmea miljoonaa ulkomaista säveltäjää, sanoittajaa, sovittajaa ja musiikin kustantajaa. Teosto keräsi vuonna 2013 kotimaasta esityskorvauksia 50,3 miljoonaa euroa, josta toimintakulujen vähentämisen jälkeen tilitetään 86 prosenttia musiikintekijöille ja ‑kustantajille.

Gramexille ja Teostolle yhteisyritys asiakaspalvelua varten – Gramex- ja Teosto-luvat saa tulevaisuudessa yhdeltä luukulta

Julkaistu
Tekijänoikeusjärjestöt Gramex ja Teosto ovat päättäneet perustaa yhteisyrityksen hoitamaan puolestaan taustamusiikin ja tapahtumien lupamyyntiä, laskutusta ja asiakaspalvelua. Toiminnot suunnitellaan siirrettävän yritykselle asteittain kolmen seuraavan vuoden aikana. Muutos vaikuttaisi ensimmäisiin nykyisiin asiakkaisiin vuonna 2016 ja loppuihin asteittain vuoteen 2019 mennessä.

 
Medialisensointi – eli musiikin käyttö muun muassa radiossa, televisiossa, internetissä ja av-tuotannoissa – ei siirry yhteisyritykselle. Luvat näihin tarkoituksiin ostetaan jatkossakin suoraan Teostosta ja Gramexista.
 
– Yhteinen palveluyritys helpottaa asiakkaiden arkea ja parantaa asiakaspalvelua, koska useimmat heistä tarvitsevat luvan kummaltakin järjestöltä, kommentoi Teoston puheenjohtaja Kim Kuusi.
 
– Toimintamme palvelee kehittyvää musiikkimarkkinaa. Tavoitteenamme on, että jatkossa suurin osa asiakkaistamme saa Gramex- ja Teosto-luvat yhdeltä luukulta, sanoo Gramexin puheenjohtaja Ilmo Laevuo.
 
Yhteisyritys tilittää keräämänsä korvaustuotot Teostolle ja Gramexille ja nämä jakavat ne edelleen edustamilleen oikeudenhaltijoille. Järjestöt omistavat yhteisyrityksen puoliksi.
 
– Teoston ja Gramexin yhteistyöstä on jo hyviä kokemuksia, muun muassa yhteisten alue-edustajien osalta, Teoston toimitusjohtaja Katri Sipilä kertoo. – Yhteisyrityksen avulla pystymme syventämään yhteistyötä entisestään.
 
– Kun musiikkilupien hankkiminen helpottuu, se on omiaan lisäämään musiikin käyttöä. Tehokas palvelumme tulee hyödyttämään niin musiikin käyttäjiä kuin oikeudenomistajiakin, sanoo Gramexin toimitusjohtaja Hannu Marttila.
 
Gramexilla ja Teostolla on tällä hetkellä yhteensä liki 40 000 musiikin käyttäjäasiakasta. Suurimmalla osalla heistä on sopimus kummankin järjestön kanssa. Jatkossa näiden asiakkaiden palvelusta vastaa yhteisyritys, joitakin suurempia avainasiakkaita lukuun ottamatta. Yhteisyrityksen toiminta rajoittuu lupien myyntiin ja markkinointiin. Gramex ja Teosto päättävät hinnoista jatkossakin itse. Tyypillisiä taustamusiikin käyttäjiä ovat ravintolat, kaupat ja parturi-kampaamoiden kaltaiset asiakaspalvelu- tai odotustilat.
 
Lisätietoja
 
Teosto, toimitusjohtaja Katri Sipilä, puh. 040 580 3430
 
Gramex ry, toimitusjohtaja Hannu Marttila, puh. 0500 513 678
 
Teosto edustaa 28 000:ta kotimaista ja noin kolmea miljoonaa ulkomaista säveltäjää, sanoittajaa, sovittajaa ja musiikin kustantajaa. Teosto keräsi vuonna 2013 kotimaasta esityskorvauksia 50,3 miljoonaa euroa, josta toimintakulujen vähentämisen jälkeen tilitetään 86 prosenttia musiikintekijöille ja -kustantajille.
 
Gramex edustaa noin 50 000:ta kotimaista ja lukuisia ulkomaisia muusikoita, laulajia, kapellimestareita ja musiikkituottajia. Gramex keräsi vuonna 2013 korvauksia noin 20 miljoonaa euroa ja sen korvaushallinnon kulut ovat noin 14 % kerätyistä korvauksista. Gramex maksoi vuonna 2013 korvauksia yhteensä 18,6 miljoonaa euroa.

Läpinäkyvä vai vallan näkymätön?

Julkaistu

Läpinäkyvyys on tärkeä asia, siitä ei ole pienintäkään epäilystä. Mutta mikä mahtaa olla se riippumaton taho, joka saa vaivatta mediatilaa vaatimalla läpinäkyvyyttä toisilta, mutta itse piileksii mieluummin näkymättömissä?

KKV eli kilpailu- ja viestintävirasto julkaisi kesällä tekijänoikeusjärjestöjä koskevan selvityksen. Olisin halunnut löytää lukemastani vaikkapa sen tosiasian, että kotimaiset tekijänoikeusjärjestöt ovat läpinäkyvyydessään maailmanlaajuisesti parasta A-luokkaa. Ja että kollektiivihallinnon direktiivin valmistelu on juuri  tuottanut kaikkea sitä informaatiota, jota KKV:n selvityksessä kaipaillaan.

Se, että tekijänoikeuksia ei voi tilittää musiikintekijän yritykselle, oli KKV:n selvityksessä listattu Teoston puutelistaan. Teoston ja sen jäsenjärjestöjen veroaloitteesta olisi helposti selvinnyt, että syy löytyy verolainsäädännöstä. Mutta meiltä tekijöiltähän ei kommentteja kyselty. Keneltä kysyttiin? Selvityksestä löytyi neljä nimeltä mainittua tekijänoikeusjärjestöä ja yhdeksän nimetöntä käyttäjätahoa. Läpinäkyvyyttäkö kaivattiin?

Syyskuussa uutisoitiin, että Eduskunnan sivistysvaliokunta kuulee Järkeä tekijäoikeuslakiin -aloitteeseen liittyen ”nykyisiä käytäntöjä kritisoivia riippumattomia tahoja”. Näitä tahoja edustavat mm. edellä mainittu KKV sekä tekijänoikeuskorvauksista äskettäin väitellyt Olli Vilanka, jonka mukaan ilmainen ja vapaa nettijakaminen kuuluu ihmisen perusoikeuksiin. Vilanka pitää ongelmallisena sitä, että tekijät eivät itse hallinnoi kaikkia oikeuksiaan, vaan ovat antaneet ne tekijänoikeusjärjestöjen hallinnoitaviksi. Väitteet eivät kerro tohtorismiehen riippumattomuudesta, vaan tieteelliseen muotoon piilotetusta lobbauksesta. Läpinäkyyvyttäkö kaivattiin?

Myös Ylen lakiasiainjohtaja Katri Olmo käyttää läpinäkyvyyskorttia 3.9.2014 päivätyssä blogissaan. Hän valittaa Ylen lapioivan sokkona rahaa tekijänoikeusjärjestöille. Rahaa, joka hänen lohdukseen “ainakin jossain määrin” jaetaan kotimaisille tekijöille.

Kenelle Olmo epäilee rahojen suurimmaksi osaksi päätyvän? Millaiseen vuoropuheluun hän vihjailullaan pyrkii? Hyvässä hengessä käydyt neuvottelut sopimusten selkiyttämiseksi niin tekijä- kuin tekijänoikeusjärjestöjenkin kanssa saavat julkisuudessa epämääräisen sävyn. Läpinäkyvyyttäkö kaivattiin?

Katri Olmo osallistui myös Elvis ry:n paneelikeskusteluun, jonka otsikko oli Ulkoistetaanko suomalaisen kulttuurin tekeminen? Katalogimusiikin käyttöä Ylen tuotannoissa hän perusteli hinnan sijaan helppoudella ja korosti, että sitä käytetään vain ohjelmissa, joissa musiikin rooli ei ole merkittävä. Yle ei siis pidä merkittävänä vuosikymmenen suurinta draamasatsaustaan, sairaalasarja Sykettä, koska ohjaaja Joona Tena sai määräyksen käyttää tuotannossa ruotsalaisen Epidemic Soundin musiikkia. Samaisessa keskustelussa kävi ilmi, ettei  Ylen hallituksen jäsen Heikki Hellman ollut kuullutkaan tällaisesta käytännöstä ja huudahti: “Eihän tällainen touhu vetele!” Läpinäkyvyyttä siis todella kaivattiin!

Tämä kirjoitus ei tule riippumattomalta taholta. Minä nimittäin lobbaan, laillisesti ja läpinäkyvästi. Ja niin tekevät kaikki muutkin, joilla on oma, yhteinen tai jonkun kolmannen etu ajettavanaan.

Jos läpinäkyvyyden vaatimus koskee meitä kaikkia toimijoita, olen iloinen! Jatkakaamme yhdessä kohti entistä läpinäkyvämpiä, oikeudenmukaisempia ja kohtuullisempia sopimuksia. Vaan huomaankohan aina, ja huomaavatkohan päättäjämme, kun  ovelasti piilotettua, valmiiksi pureskeltua  asennepakettia tarjoillaan meille puolueettomana mielipiteenä, tieteellisesti tutkittuna tietona, suoraan “riippumattomalta taholta”?

Kaija Kärkinen
Elvis ry:n hallituksen puheenjohtaja