EN | SVE
Tilaa Musiikintekijä-lehti
Haku

Musiikintekijöiden etujärjestö

Työmoraalia ja tahdonvoimaa

Tekijä: Mysteerio

Työmoraalia ja tahdonvoimaa

Julkaistu

Se mitä tehdään, tehdään aina niin hyvin kuin osataan. Se mitä ei osata, opetellaan. Alan epävarmuus on hidaste, mutta ei este.

Uusimmassa Selvis-lehdessä tapaamme kolme sinnikästä asenneihmistä. Paula Vesala kertoo oppineensa, että yhden onnistumisen alla on aina kymmenen epäonnistumista. Lauri Porra uskoo kovaan työntekoon eikä siihen, että joku olisi lahjakas syntyessään. Felix Zenger on useasti todistanut itselleen, että ihminen pystyy oppimaan kaikenlaista, jos oikein kovasti tahtoo.

Arvostan musiikintekijöiden ammattikunnan intohimoista suhtautumista työhönsä ja väitän, että siitä voisi yksi jos toinenkin lannistuja ottaa opiksi.

Työn iloa!

SANNA KORKEE
Kirjoittaja on Selvis-lehden päätoimittaja

MES-soitinpankki tuo vintageaarteet elvisläisten ulottuville

Julkaistu

Aihe on ollut itselleni läheinen. Rakastan vuosikertasoittimia, joita on tarttunut omaan matkaani läjä. Pääasiallisin kitarani on esimerkiksi vuonna 1957 valmistettu Gibson J-45 ja makuuhuonettani koristaa vuoden 1921 Steinway Baby Grand. Olen ollut siitä onnekkaassa asemassa, että nämä soittimet ovat päätyneet aikanaan haltuuni murto-osalla niiden tämän päivän markkinahinnoista. Kotimatkalla Suomeen aloin pohtia, voisiko sijoittajien, keräilijöiden ja muusikoiden intressit jotenkin kohdata. Mitäs jos löytyisi jokin musiikkialaa lähellä oleva taho, joka sijoittaisi muutamia satoja tuhansia euroja laatusoittimiin, joita soittajat voisivat tarpeen vaatiessa lainata edullista käyttömaksua vastaan? Vastaavasti sijoitus kartuttaisi sijoittajan omaisuutta, sillä vaikkapa Martin-kitaroiden hintakehitykseen maailmantalouden heittelyt eivät ole vaikuttaneet kuin korkeintaan positiivisesti viime vuosina (esimerkiksi Kreikan talouskurimuksen keskellä kreikkalaiset sijoittajat ostivat Martinin Nazarethin -tehtaan varastot tyhjiksi kitaroista).

Kävin jututtamassa Teoston Petri Kaustetta ja Muusikkojen liiton Ahti Vänttistä, jotka ehdottivat säätiömallia ja hankkeen kodiksi Musiikin edistämissäätiötä. MESin johtaja Hannu Saha innostui ajatuksesta välittömästi. Sain myös johtokuntaan maamme johtavia kitaristeja eli Teemu Viinikaisen ja Jussi Jaakonahon. Kaksi vuotta myöhemmin hanke pääsee marraskuun alusta starttamaan toden teolla. MES-soitinpankin oma soitinvalikoima ei ole toistaiseksi suuri mutta sitäkin laadukkaampi. Olemme hankkineet kokoelmiin vajaalla parilla sadalla tuhannella eurolla yhdeksän akustista kitaraa, kolme sähkökitaraa, yhden 50-luvun kitaravahvistimen, pari bassoa, seitsemän virveliä ja yhden kokonaisen rumpusetin. Suurin osa soittimista on hankittu ulkomailta ja ne ovat Musiikin edistämissäätiön omistuksessa. Olemme myös deponoineet kotimaasta omistajien luvalla muutamia arvosoittimia MES-soitinpankin hallintaan. Näihin lukeutuu Suomi-legendasoittimia, kuten Kari Tapion aarteen, joka on vuoden 1959 Gretsch Country Club -kitara. Hanke on räätälöity erityisesti rytmimusiikin ammattitekijöitä ja -esittäjiä silmälläpitäen. Klassisen musiikin solisteille lainatoimintaa on tarjottu säätiöiden ja vakuutusyhtiöiden toimesta, mutta rytmimusiikin tekijöille vastaavaa palvelua ei ole ollut olemassa vanhastaan. Toisaalta, ajatuksissa olisi laventaa arvosoitin- ja laitetarjontaa kattamaan kaikki musiikkigenret. Esimerkiksi klassisen musiikin puolella voisi olla tarvetta barokkijousille yms.
Ensisijaisesti ajatuksena on alkuvaiheessa tarjota laatusoittimia levytyssessioihin tai vaikka biisileireille hyvin huokeaan viikkohintaan. Vapailla markkinoilla arvosoittimien markkinavuokrat ovat useimmiten kaksi prosenttia soittimen arvosta per vuorokausi. MES-soitinpankin hinnoittelu malli on huomattavasti huokeampi: esim. 20 000€ maksavan 40-luvun Martin-kitaran saa käyttöönsä viikoksi 80 eurolla, kun edullisimmat kepit irtoavat palvelusta 50 euron viikkohintaan. Käyttömaksut kattavat kustannukset, joita koituu soittimien jatkuvasta huollosta, kielten ja kalvojen vaihdosta sekä ammattimaisesta säilytyksestä. Voitontavoittelu ei siis ole Musiikin edistämissäätiön tähtäimessä. Lähtökohtana on palvellla nimenomaan ammattimuusikoita ja -tekijöitä, mikä on Musiikin edistämissäätiön hallituksenkin linjaus toiminnalle. Tästä syystä vaatimuksena on Muusikkojen liiton, Elvis ry:n tai Suomen säveltäjien jäsenyys. Pelkkä Teoston tai Gramexin asiakkuus ei siis riitä.
Vastaavasti palvelu on kohdennettu yksilöille eikä yrityksille. Taustalla vaikuttaa paitsi soittimien vakuutusehdot (kohdennettu aina henkilökohtaiseen käyttöön), myös pelko markkinahäiriön synnyttämisestä. Suomesta löytyy useita kaupallisia toimijoita, jotka vuokraavat kaiken aikaa B2B-mallilla soittimia ja soitinlaitteita musiikkialan yrityksille. MES-soitinpankki ei ymmärrettävästi voi saati halua astua näiden toimijoiden apajille polkumyymällä arvosoittimia.
Kentän kiinnostus hanketta kohtaan on ollut suorastaan ylitsevuotava. Toivotan täten kaikki Elvisin aktiivitekijät MES-soitinpankin lanseeraustilaisuuteen maanantaina 24.10. klo 13-15 G Livelab klubille Helsingin Erottajalla. Siellä pääsee soittimia hypistelemään ja testaamaan. Jos et pääse paikalle, niin MES-soitinpankin verkkosivut tarjoavat soundinäytteitä ja www.mes-soitinpankki.fi -sivun kautta myös vuokraus on helppoa kuin e-bookersissa konsanaan!
Tässä traileri, jossa MES-soitinpankin toiminta tiivistyy viiteen minuuttiin: https://youtu.be/fYS-NJZYVGs
Markus Nordenstreng

Kirjoittaja on muusikko-musiikintekijä, toimittaja ja Elvis ry:n varapuheenjohtaja

 

Kuvassa Pave Maijasen ja Maija Vilkkumaan omistuksessa ollut Rickenbacker.

Taideneuvosto valitsi uudet jäsenet taidetoimikuntiin kaksivuotiskaudelle 2017-18

Julkaistu

Seitsemässä valtion taidetoimikunnassa aloittaa ensi vuoden alusta 75 asiantuntijajäsentä. Alueellisissa taidetoimikunnissa on 112 jäsentä. Kaikkien toimikuntien puheenjohtajat ovat taiteilijataustaisia.

 

Taideneuvosto pyysi ehdotuksia yli 800 taholta, muun muassa taiteen alan järjestöiltä, korkeakouluilta ja maakuntaliitoilta.

 

Ensi vuoden alusta aloittavat toimikunnat ovat yhtä laaja-alaisia kuin nykyiselläkin kaudella. Esittävien taiteiden toimikunta päättää näyttämö-, tanssi- ja sirkustaiteen sekä performanssi- ja esitystaiteen apurahoista ja palkinnoista. Visuaalisten taiteiden toimikunta päättää kuva- ja valokuvataiteen, sarjakuva- ja kuvitustaiteen sekä ympäristötaiteen apurahoista ja palkinnoista. Audiovisuaalisten taiteiden toimikunta päättää elokuva-, media- sekä valo- ja äänitaiteen apurahoista ja palkinnoista.

 

”Taiteenalakohtainen vertaisarviointi turvataan hyödyntämällä asiantuntemusta yli toimikuntarajojen. Lisäksi ehdotettuja mutta toimikuntien ulkopuolelle jääneitä asiantuntijoita on tarkoitus saada mukaan hakemusten arviointiin”, toteaa taideneuvoston puheenjohtaja Risto Ruohonen.

 

Taiteen moninaisuuden ja liikkuvuuden toimikunnan puheenjohtajaksi taideneuvosto nimesi valokuva- ja kuvataiteilija Marja Helanderin. Toimikunnan muut jäsenet taideneuvosto nimeää ensi vuoden alussa, kun muut toimikunnat ovat järjestäytyneet. Jäsenistä kuusi tulee olemaan muiden valtion taidetoimikuntien puheenjohtajia tai varapuheenjohtajia ja kaksi alueellisten taidetoimikuntien puheenjohtajia tai varapuheenjohtajia. Toimikunta päättää liikkuvuus-, monikulttuurisuus- ja monialaisista apurahoista.

 

Taideneuvosto ja taidetoimikunnat ovat Taiteen edistämiskeskuksen (Taiken) asiantuntijaelimiä. Toimikunnat päättävät vertaisarviointiin perustuvista taiteilijoille, taiteilijaryhmille ja yhteisöille myönnettävistä apurahoista ja palkinnoista kukin omalla alallaan ja alueellaan. Toimikunnat jakavat apurahoja ja palkintoja vuositasolla yhteensä 21,7 miljoonaa euroa. Niiden suorassa päätösvallassa on 64 % Taiken 34 miljoonan euron kokonaistuesta taiteelle ja kulttuurille. Lisäksi ne arvioivat viraston päätösvallassa olevat yhteisöjen avustushakemukset.

 

Valtion taidetoimikunnat:

 

Arkkitehtuuri- ja muotoilutoimikunta 2017-18

Puheenjohtaja:

Tarja Tuupanen, korutaiteilija, Lappeenranta

Jäsenet:

Pentti Kareoja, arkkitehti, professori, Helsinki

Niina Kilpelä, arkkitehti, Helsinki

Juuso Koponen, informaatiomuotoilija, Helsinki

Kimmo Lintula, arkkitehti, professori (adjunct.), Helsinki

Eero Lintusaari, taidekäsityöläinen, korutaiteilija, Tuusula

Päivi Meuronen, sisustusarkkitehti SIO, Helsinki

Saara Repo, arkkitehti, Kuopio

Mariana Salgado, vanhempi tutkija, Helsinki

Vesa Varrela, muotoilija, lasitaiteilija, Tampere

 

Audiovisuaalinen taidetoimikunta 2017-18

Puheenjohtaja:

Dag Andersson, verksamhetsledare, Kimito

Jäsenet:

Simo Alitalo, äänitaiteilija, Turku

Joonas Berghäll, elokuvaohjaaja, Helsinki

Tellervo Kalleinen, taiteilija, Helsinki

Mia Kivinen, valosuunnittelija, kuraattori, Helsinki

Hanna Maylett, elokuvaohjaaja, Espoo

Leena Perälä, elokuvasihteeri, Lahti

Miia Rinne, mediataiteilija, Helsinki

Mika Ronkainen, elokuvaohjaaja, Oulu

Sami van Ingen, kuvataiteilija, Helsinki

Sari Väänänen, toiminnanjohtaja, Helsinki

 

Esittävien taiteiden toimikunta 2017-18

Puheenjohtaja:

Kirsi Monni, professori, Helsinki

Jäsenet:

Mikael Aaltonen, tuottaja, Helsinki

Kimmo Hietanen, sirkustaiteilija, Helsinki

Saara Juvonen, kulttuurituottaja, Helsinki

Aino Kivi, teatteriohjaaja, Joensuu

Taina Kopra, sirkustirehtööri, ohjaaja, Tampere

Antti Mattila, lavastaja, Helsinki

Reetta Ristimäki, oopperalaulaja, näyttelijä, Helsinki

Lotta Skaffari, asiamies, Tampere

Joachim Thibblin, teatterinjohtaja, Paattinen

Johanna Tuukkanen, taiteellinen johtaja, performanssitaiteilija, Kuopio

Vesa Tapio Valo, dramaturgi, ohjaaja, Helsinki

 

Kirjallisuustoimikunta 2017-18

Puheenjohtaja:

Tomi Kontio, kirjailija, Helsinki

Jäsenet:

Kristiina Drews, kääntäjä, Helsinki

Anneli Kanto, kirjailija, käsikirjoittaja, Tampere

Satu Koho, kirjallisuuden tutkija, toimittaja, Oulu

Jussi Ojajärvi, kirjallisuuden lehtori, dosentti, Oulu

Jusa Peltoniemi, dramaturgi, kirjailija, Fiskars

Alexandra Salmela, kirjailija, Tampere

Peter Sandström, författare, journalist, Åbo

Mikaela Stömberg-Schalin, författare, Borgå

Esko-Pekka Tiitinen, kirjailija, Joensuu

Sisko-Tuulikki Toijonen, toimittaja, Tampere

 

Musiikkitoimikunta 2017-18

Puheenjohtaja:

Kimmo Hakola, säveltäjä, Helsinki

Jäsenet:

Jaana Haanterä, viulisti, kapellimestari, Tampere

Sanna Kurki-Suonio, muusikko, Espoo

Maija Kylkilahti, apulaisintendentti, Lahti

Mats Liljeroos, musikvetare, Helsingfors

Marouf Majidi, muusikko, Helsinki

Esa Nieminen, kapellimestari, säveltäjä, Espoo

Markku Ollila, rehtori, Pori

Jenny Robson, muusikko, Espoo

Outi Tarkiainen, säveltäjä, Rovaniemi

 

Taiteen moninaisuuden ja liikkuvuuden toimikunta 2017-18

Puheenjohtaja:

Marja Helander, valokuva- ja kuvataiteilija, Helsinki

Jäsenet:

Kuuden valtion taidetoimikunnan puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja sekä kahden alueellisen taidetoimikunnan puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja, jotka nimetään myöhemmin.

 

Visuaalisten taiteiden toimikunta 2017-18

Puheenjohtaja:

Veli Granö, valokuvataiteilija, Porvoo

Jäsenet:

Terhi Ekebom, kuvittaja, sarjakuvataiteilija, Helsinki

Maria Hirvi-Ijäs, kriitikko, tutkija, Helsinki

Minna Henriksson, taiteilija, Helsinki

Villu Jaanisoo, kuvanveistäjä, Pirkkala

Aimo Katajamäki, kuvittaja, kuvataiteilija, Helsinki

Laura Köönikkä, kuraattori, Helsinki

Anni Leppälä, valokuvataiteilija, Helsinki

Ismo Luukkonen, valokuvataiteilija, Turku

Pekka Paikkari, kuvanveistäjä, muotoilija, Sipoo

Kari Södö, kuvataiteilija, Oulu

Anne Tamminen, kuvataiteilija, Hämeenlinna

 

Alueelliset taidetoimikunnat:

Etelä-Savon taidetoimikunta 2017-18

Puheenjohtaja:

Anne Leinonen, kirjailija, Otava

Jäsenet:

Katriina Honkanen, teatterinjohtaja, Vantaa

Nikke Isomöttönen, orkesterin intendentti, Mikkeli

Kirsti Kovanen, arkkitehti, Mikkeli

Jarkko Liutu, kuvataiteilija, Savonlinna

Eino Logren, kanttori-urkuri, Punkaharju

Riitta Turunen, tekstiilitaiteilija, Varistaival

 

Hämeen taidetoimikunta 2017-18

Puheenjohtaja:

Mia Mironoff, tanssitaiteilija, Lahti

Jäsenet:

Risto Autio, näyttelijä, käsikirjoittaja, Hämeenlinna

Tapani Bagge, kirjailija, Hämeenlinna

Tuija Lampinen, taidemaalari, Riihimäki

Kirsti Nenye, valokuvataiteilija, Lahti

Simo Ripatti, kuvataiteilija, Turenki

Tiina Salmi, kuvataiteilija, Lahti

Esa Vienamo, etnomusikologi, Parola

Timo Väänänen, muusikko, Lahti

 

Kaakkois-Suomen taidetoimikunta 2017-18

Puheenjohtaja:

Petteri Ikonen, kuvataiteilija, koulutusalajohtaja muotoilu, Kotka/ Vantaa

Jäsenet:

Mikko Holm, korutaiteilija, Lappeenranta

Annukka Järvi-Herlevi, kirjailija, kriitikko, Reitkalli

Mika Kallio, muusikko, Kouvola

Sanna Kemppainen, näyttelijä, Lappeenranta

Susanna Kivinen, tanssinopettaja, Lappeenranta

Tiina Luhtaniemi, teatterinjohtaja, Jyväskylä / Kouvola

Markku Metso, graafinen suunnittelija, kuvittaja, Koria

 

Keski-Suomen taidetoimikunta 2017-18

Puheenjohtaja:

Tuukka Toijanniemi, valo-ja äänisuunnittelija, Jyväskylä

Jäsenet:

Miia Elivuo, tanssipedagogi, tanssija, Jyväskylä

Pirjo Hassinen, kirjailija, Jyväskylä

Janne Heinonen, elokuvaohjaaja, Saarijärvi

Marko Hämäläinen, valokuvataiteilija, Muurame

Teija Isohauta, freelancertutkija ja – kuraattori, Korpilahti

Jouni Koskimäki, lehtori ja muusikko, Jyväskylä

Virpi Lehto, kuvataiteilija, Joutsa

 

Lapin taidetoimikunta 2017-18

Puheenjohtaja:

Liisa Penttilä, teatteri-ilmaisun ohjaaja, Rovaniemi

Jäsenet:

Antti Haase, elokuvaohjaaja, Tornio

Risto Immonen, kuvanveistäjä, Muurola

Tenka Issakainen, kriitikko, Rovaniemi

Tanja Kavasvuo, intendentti, Kemi

Tomi Knuutila, digitaalisen median lehtori, Rovaniemi

Anna Laakso, pianisti, Rovaniemi

Maarit Magga, Duodjin maisteri, Palojoensuu

Jussi Siirilä, kirjailija, Kemi

 

Pirkanmaan taidetoimikunta 2017-18

Puheenjohtaja:

Antti Haapio, valokuvauksen lehtori, Tampere

Jäsenet:

Anna Angervo, viulisti, Vesilahti

Kari Aronpuro, kirjailija, Tampere

Sirpa Joenniemi, kuvataideintendentti (eläk), Tampere

Jaana Kari, tuottaja, Valkeakoski

Anna Elina Lyytikäinen, näyttelijä, ohjaaja, Tampere

Mia Manner, korumuotoilija, kultaseppä, Nokia

Mikko Metsähonkala, arkkitehti, Tampere

Miika Riekkinen, tanssin lehtori, Tampere

 

Pohjanmaan taidetoimikunta 2017-18

Puheenjohtaja:

Hannah Kaihovirta, kuvataiteilija, tutkija, Vaasa

Jäsenet:

Liisu Aurasmaa, näyttelijä, Seinäjoki

Mervi Heikkilä, kirjailija, Ylistaro

Teemu Hirvilammi, arkkitehti, Seinäjoki

Niina Kiprianoff, orkesterimuusikko, pedagogi, Nurmo

Jyrki Portin, valokuvataiteilija, Kokkola

Riku Riippa, kuvanveistäjä, Kälviä

Dennis Rundt, författare, chefredaktör emeritus, Kristinestad

Annika Sillander, toiminnanjohtaja, Maalahti

 

Pohjois-Karjalan taidetoimikunta 2017-18

Puheenjohtaja:

Ulla Mäkinen, tanssin koulutuksen johtaja, Outokumpu

Jäsenet:

Anneli Hynninen, musiikkipedagogi, Joensuu

Aino Kivi, teatteriohjaaja, Joensuu

Jokke Saharinen, kuvataiteilija, kriitikko, Joensuu

Pentti Stranius, kirjailija, Lieksa

Outi Särkikoski, kuvataiteilija, Joensuu

Harri Turunen, kuvanveistäjä, Joensuu

 

Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun taidetoimikunta 2017-18

Puheenjohtaja:

Petri Kauppinen, tanssitaiteilija, koreografi, Oulu

Jäsenet:

Helena Kaikkonen, kuva- ja tekstiilitaiteilija, Oulu

Leo Karsikas, kuvanveistäjä, Kajaani

Tapio Lappalainen, säveltäjä, Haapajärvi

Arja-Liisa Räisänen, toiminnanjohtaja, Oulu

Ulla Schroderus, ohjaaja, Suomussalmi

Jussi Valtakari, taidemaalari, kuvanveistäjä, Taivalkoski

Pauliina Vanhatalo, kirjailija, Raahe

Maria Viitasaari, säveltäjä, musiikinopettaja, Oulu

 

Pohjois-Savon taidetoimikunta 2017-18

Puheenjohtaja:

Matti Kaarlejärvi, lausuntataiteilija, Kuopio

Jäsenet:

Maarit Hakkarainen, taideasiantuntija, Kuopio

Tatu-Pekka Kekäläinen, kirjailija, Kuopio

Pekka Laasonen, teatterinjohtaja, Kuopio

Pentti Otsamo, sarjakuvataiteilija, Maaninka

Eeri Pihlajakari, tanssin opettaja, Kortejoki

Mari Piipponen, arkkitehti, Kuopio

Satu Vihavainen, oopperalaulaja, Helsinki

 

Satakunnan taidetoimikunta 2017-18

Puheenjohtaja:

Angelika Meusel, näyttelijä, Pori

Jäsenet:

Maija Anttila, arkkitehti, Kankaanpää

Tapio Haapala, kuvataiteilija, Kokemäki

Tapio Koivukari, kirjailija, Rauma

Heli Latvala, tuottaja, Pori

Markku Ollila, rehtori, Pori

Jenny Valli, museonjohtaja, Rauma

 

Uudenmaan taidetoimikunta 2017-18

Puheenjohtaja:

Hanna Weselius, yliopiston lehtori, valokuvataiteilija, Helsinki

Jäsenet:

Jouko Aaltonen, elokuvaohjaaja, tuottaja, Helsinki

Marko Alastalo, taiteilija, Vantaa

Annina Holmberg, kirjailija, Helsinki

Kristiina Louhi, kuvittaja, lastenkirjailija, Järvenpää

Hannele Niiranen, tanssitaiteilija, Helsinki

Dan Palmgren, bildkonstnär, Helsingfors

Petr Potchinchtchikov, tuottaja, yrittäjä, Helsinki

Silja Puranen, kuvataiteilija, Tuusula

Leena Rapola, näyttelijä, Helsinki

Jolin Slotte, författare, Sjundeå

Hannu Tolvanen, erikoissuunnittelija, Helsinki

 

Varsinais-Suomen taidetoimikunta 2017-18

Puheenjohtaja:

Matti Tainio, kuvataiteilija, Kaarina

Jäsenet:

Jukka Aaltonen, teatterinjohtaja, Turku

Tove Appelgren, ohjaaja, kirjailija, Turku

Emilie Gardberg, intendentti, Salo

Sade Kahra, valokuvataiteilija, Turku

Mika Lietzen, sarjakuvataiteilija, Turku

Niina Repo, kirjailija, Turku

Kimmo Schroderus, kuvanveistäjä, Salo

Satu Tuittila, tanssitaiteilija, Raisio

 

Lisätietoja: 

Taideneuvoston puheenjohtaja Risto Ruohonen, yhteydenotot viestintäpäällikkö Eija Ristimäen kautta, p. 0295 330 722, eija.ristimaki@taike.fi

Taiteen edistämiskeskus (Taike) on taiteen edistämisen asiantuntija- ja palveluvirasto. Taike ja sen yhteydessä olevat taidetoimikunnat ja lautakunnat jakavat apurahoja ammattitaiteilijoille ja avustuksia taiteen alan yhteisöille. Virastossa työskentelee 80 henkilöä. Heistä puolet on virkamiehiä ja puolet määräaikaisia läänintaiteilijoita, jotka toimivat taiteen edistämisen hankkeissa maan eri puolilla. Taiken päätoimipiste on Helsingissä, ja lisäksi sillä on aluetoimipisteitä.

 

MES-soitinpankki tuo arvosoittimet muusikoiden ulottuville

Julkaistu

Musiikin edistämissäätiön uusi hanke palauttaa arvosoittimet musiikintekijöiden käyttöön. Instrumentteihin liittyvä markkinakehitys ja valmistusmateriaalien hupeneminen on tehnyt vintage-soittimista lähinnä sijoittajien ja keräilijöiden hankintakohteita. Lisäksi MES-soitinpankki tukee korkealaatuista suomalaista soitinrakennusperinnettä tilaamalla tulevaisuudessa uusia soittimia kotimaisilta valmistajilta. Hanke julkistetaan G Livelabissa maanantaina 24.10. klo 13, kutsu tilaisuuteen sivun alaosassa.

MES-soitinpankki on Musiikin edistämissäätiön uusi hanke, jolla pyritään saamaan kalliit arvosoittimet aktiivimuusikoiden ja musiikintekijöiden ulottuville. MES-soitinpankki hankkii ja vastaanottaa, ylläpitää sekä lainaa ja vuokraa pientä käyttökorvausta vastaan ammattikäyttöön arvosoittimia sekä muuta musiikkituotannossa käytettävää laitteistoa. Soittimet tulevat näytille MES-soitinpankin verkkosivuille, josta niitä voi kätevästi varata esimerkiksi levytyssesioon tai konserttiin. Soittimista on äänitetty ja kuvattu verkkosivuille näytteitä, joiden perusteella voi valita sopivan soittimen käyttötarkoituksiinsa. 
 
”On nurinkurista, että maailman parhaat soittimet eivät ole hintakehityksen takia enää musiikintekijöiden ulottuvilla, vaan pölyttymässä sijoittajien holveissa tai keräilijöiden seinillä. Soittimet on kuitenkin suunniteltu soitettaviksi, eikä näyttelyesineiksi. Kun maapalloa uhkaa parhaiden soitinpuiden nopea hupeneminen, mikä on omiaan nostamaan hintoja entisestään, piti keksiä luova ratkaisu ongelmaan”, toteaa MES-soitinpankkia ideoinut muusikko ja musiikintekijä Markus Nordenstreng. ”MES-soitinpankki palvelee koko suomalaista äänitebisnestä. Kun studioissa käytettävät soittimet ovat ensiluokkaisia, kotimaisten äänitteiden tekninen laatu ja kansainvälinen kilpailukykykin paranevat.”
 
MES-soitinpankki pyrkii toimimaan erityisesti sellaisilla musiikin alueilla, joilla soittimien lainaustoimintaa ei Suomessa ennestään ole. Palvelu on tarkoitettu kaikille ammattimuusikoille ja musiikintekijöille, jotka kuuluvat Muusikkojen liittoon, Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry:hyn tai Suomen Säveltäjiin. MES-soitinpankin sähköisestä tietokantaan kerätään tarkat tiedot soitinten valmistusmateriaaleista ja käyttöhistoriasta. Soittimien säilytyksestä ja huoltamisesta vastaavat Kitarapaja sekä rumpalit Marko Timonen ja Jaska Lukkarinen. Valikoimaan sisältyy useita kotimaisen populäärimusiikin näkökulmasta legendaarisia soittimia, kuten Pave Maijasen, Maija Vilkkumaan ja Kari Tapion käytössä olleita kitaroita. Lisäksi esimerkiksi U2-yhtyeen The Edgen omistuksessa ollut 12-kielinen Rickenbacker-sähkökitara on tästedes suomalaismuusikkojen ulottuvilla. Soitinpankki tukee korkeatasoista suomalaista soitinrakennusta tilaamalla tulevaisuudessa vintagesoittimien ohella myös uusia instrumentteja, jotka on valmistettu kotimaisin voimin suomalaisista soitinpuista.
 
MES-soitinpankki esittelyvideo: https://www.youtube.com/watch?v=fYS-NJZYVGs
 

Ohjeet käyttöön

  • Soitinpankin vuokrauskäyttöön rekisteröidytään täällä: https://mes-soitinpankki.fi/rekisteroidy/
  • Pyydä salasalaa yhdistykseltäsi 
  • Rekisteröidyttäessä luodaan itselle käyttäjätunnus, ja salasana asetetaan rekisteröitymisen jälkeen sähköpostiin tulevasta linkistä klikkaamalla.
 

KUTSU: MES-soitinpankin lanseeraustilaisuus

G Livelab (Yrjönkatu 3, Helsinki)
ma 24.10. klo 13-15
 
Paikalla ovat Musiikin edistämissäätiön johtaja Hannu Saha ja MES-soitinpankin hallitus, johon kuuluvat muusikot Markus Nordenstreng, Jussi Jaakonaho ja Teemu Viinikainen sekä Muusiikkojen liiton puheenjohtaja Ahti Vänttinen. 
 
Ilmoittautumiset perjantaihin 21.10. klo 15 mennessä: ulla.haukatsalo@musiikinedistamissaatio.fi

Vikanissa uusi äkkilähtöhinnoittelu

Julkaistu

Vikanin mökkeihin ja satunnaisesti päärakennukseenkin on jäänyt tyhjiä viikkoja varsinaisen hakuajan jälkeen. Näitä viikkoja on markkinoitu ja markkinoidaan edelleen kaiken aikaa normaalihinnalla. Uutuutena on nyt otettu käyttöön äkkilähtöhinnoittelu. Tällöin kahta viikkoa lähempänä olevien jaksojen hinnat halpenevat sadalla eurolla. Näin ollen äkkilähtöviikko mökissä maksaisi 250 euroa ja talossa 350 euroa.

Viikot ”kypsyvät” tähän kategoriaan maanantaiaamuisin klo 9.00 alkaen. Esimerkiksi viikon 42 maanantaina 17.10. voi hakea kahden seuraavan viikon jaksoja alennetulla hinnalla mikäli näitä on vapaina.

Viikot myönnetään tällä kohdalla hakemisjärjestyksessä. Kaikki muut haku- ja käyttöehdot ovat ennallaan.

Lisätiedot musiikintekijat.fi/villa-vikan

Musiikkiarkisto JAPAn Open Access

Julkaistu

Musiikkiarkisto JAPA panostaa voimakkaasti aineistojensa ja julkaisujensa avaamiseen. JAPAn Open Access -toiminta löytyy nyt keskitetysti uudelta sivustolta oa.musiikkiarkisto.fi, jonne on koottu esimerkiksi linkit JAPAn käyttämiin ilmaisiin palveluihin sekä avoimiin kirja- ja levyjulkaisuihin.

JAPAn YouTube-kanavalla julkaistaan video- ja äänitallenteita, kuten muusikkohaastatteluita, dokumentteja ja musiikintutkimuksen seminaariesitelmiä. Tutkimus- ja muistitietoaineistoja avataan palvelussa avoindata.fi. JAPAn Facebook-sivustolta löytyy puolestaan esimerkiksi tiedotteita sekä valokuvia ja videoita menneistä tapahtumista.

JAPA on julkaissut tähän mennessä kuusi sähköistä kirjaa, jotka voi ladata ilmaiseksi oa.musiikkiarkisto.fi -sivustolta: Jukka Haavisto: Puuvillapelloilta kaskimaille; Juha Henriksson & Risto Kukkonen: Toivo Kärjen musiikillinen tyyli; Janne Mäkelä: Musiikkiarkistot Suomessa; Mikko Mattlar: Ei mitä hyvänsä rilutusta; Juha Henriksson: Toiset meistä; Juha Henriksson: Musiikki: Jaakko Salo. 

Sivustolta oa.musiikkiarkisto.fi löytyy myös linkit Sporifyn soittolistoihin JAPAn CD-levyistä Suomalainen jazz – Finnish jazz vol. 1–6.

Ihana Villa Vikan

Julkaistu

Kun saavun Raaseporiin, tuntuu vähän kuin tulisin ulkomaille. Tosin ruotsiksi kommunikointi jää minun tapauksessani aikomisen asteelle. Ruokaostosten jälkeen kääntyy auton nokka kohti Villa Vikania. Sisälläni läikähtää joka ikinen kerta, kun ajetaan lehmuskujaa kartanon maiden läpi.

On vaan niin kaunista.

Päähuvilan tunnelma kuljettaa ajassa. Voin kuvitella Sibeliuksen Jannen, Palmgrenin Selimin, Järnefeltin Armaksen tai Melartinin Erkin tänne. Vikanin perustajan, kulttuurivaikuttaja Martin Wegeliuksen, voi kuvitella totipaikalleen tai kävelemään vieraidensa kanssa keskustellen niemeä kiertävää (uudelleen kunnostettua) ulkoilureittiä. Alkukesästä lintukööri laulaa estoitta – Vikan irrottaa samaan tapaan luovuuden lukkoja meissä ihmisissäkin.

Olen useita kertoja majoittunut sekä päärakennuksessa että mökeissä. Vikaniin voi tulla yksin tai kaksin, omalle biisileirille porukalla tai perheen kanssa. Residenssihakemukseen ei tarvitse väkisin keksiä sävellysproduktioita; ihan lomailemaankin saa tulla. Sisustus on vimpan päälle, hyvin varusteltu keittiö vapauttaa tekemään muuta kuin keittiöaskareita.

Huvilassa New Yorkissa 1900-luvun alkuvuosikymmenillä soineella Steinwaylla varmaan Kissalan polkkakin soi glamouria. Tilaa löytyy useammallekin tekijälle, ja päärakennukseen menee jopa kahdeksan yöpyjää. Työhuoneessa on tarkkaamo ja luureja, piuhoja sekä mikkiständejä riittää. Pienen joen kohina terassilla istujalle tarjoaa sisäisen hieronnan.

Mökit sopivat 1–4 työskentelijälle. Mökeissä kielisoittimet soivat erityisen kauniisti. Biisi-ideoita voi työstää valmiimmaksi myös Yamahan koskettimilla, Genelecit  (hurraa Iisalmi!) ja pikkumikseri palvelevat. Mökeissä on tilaa viihtyä talvisäilläkin, ja saunasta voi joku hurja pulahtaa avannossa.

On mahtava lukea vieraskirjoja: ketkä ovatkaan tehneet meidän vuosikymmeniemme historiaa, millaisia biisejä on syntynyt, ketkä ovat kohdanneet biisinteossa tai mökkinaapureina. Kuuluisan musiikkituottajan huhutaan mahtuneen korjaustilanteessa apuna ilmastointiputkeen ja musiikkiteatterilaisten jääneen yläterassille vangiksi kuin prinsessat torniin oven läiskähdettyä lukkoon. Apua tarjoaa tilanteessa kuin tilanteessa mahtava pehtoori, hänkin selvästi sydämensä Vikanille menettänyt.

Vikanissa voi työskennellä omassa tahdissaan; soittaa, äänittää, katsella viikon pelkästään ruutua tai nuottipaperia, harjoitella ohjelmistoaan vimmaisesti. Joskus saattaa tarvita enemmän ulkoilua ihaillen jalopuita, kumpuilevaa maastoa, mäntyjen kippuraisia oksia ja järven kimallusta.

Jos aivot kieltäytyvät musiikkiyhteistyöstä, raaskii fillaroida Vikanin pyörillä, retkeillä kauniilla ruukkialueilla Billnäsissä tai Fiskarsissa. Tammisaareen hurauttaa autolla nopeasti ja matkailutoimistosta saa avaimen vesitorniin kurkkaamaan merimaisemia. Raaseporin alue panostaa nykyään lähiruokaan, ja lähipanimon tuotteillekin saattaa keksiä käyttöä. Kalastaja Magnus myy toreilla kalasaalistaan, myös kokkailevien helpotukseksi kalapihvejä ja savukalaa. Tack tack tusen tack.

Vikanissa vuosi kiertyy uudeksi, talvella puro kohisee koskena luonnon jäätaidenäyttelyn tarjoten, kesällä järvivesi hellii, marjat ja sienet odottavat poimijoita. Täällä kaikki vuodenajat ottaa vastaan onnellisena.

Viva Villa Vikan! Tämä kirjoitus on rakkauden osoitus, ylistystä ilman sordiinoa. Vikan avaa mielen hanoja, lataa palkkeja. Työskentelyviikko tai lomailu katkaisee etenkin kotona tai nyrkin kokoisessa työtilassa puurtavan arkea. Lähtöpäivänä olo on aina kuin Teletapilla: ”uuudestaaaaan”!

Mitä enemmän me musiikintekijät Vikania käytämme, sitä varmemmin tämä mahdollisuus meille säilyy.

 

Johanna Viksten

Musiikintekijä

Haku kevätkauden viikoille (1–26) päättyy maanantaina 31.10. klo 10

Vapaita viikkoja tälle vuodelle voi kysyä Elvisin toimistolta.

Lähde: Vikan – Säveltaiteilijan virkistyskoti, Seija Lappalainen MES

Ihana Villa Vikan

Julkaistu

Kun saavun Raaseporiin, tuntuu vähän kuin tulisin ulkomaille. Tosin ruotsiksi kommunikointi jää minun tapauksessani aikomisen asteelle. Ruokaostosten jälkeen kääntyy auton nokka kohti Villa Vikania. Sisälläni läikähtää joka ikinen kerta, kun ajetaan lehmuskujaa kartanon maiden läpi.

On vaan niin kaunista.

Päähuvilan tunnelma kuljettaa ajassa. Voin kuvitella Sibeliuksen Jannen, Palmgrenin Selimin, Järnefeltin Armaksen tai Melartinin Erkin tänne. Vikanin perustajan, kulttuurivaikuttaja Martin Wegeliuksen, voi kuvitella totipaikalleen tai kävelemään vieraidensa kanssa keskustellen niemeä kiertävää (uudelleen kunnostettua) ulkoilureittiä. Alkukesästä lintukööri laulaa estoitta – Vikan irrottaa samaan tapaan luovuuden lukkoja meissä ihmisissäkin.

Olen useita kertoja majoittunut sekä päärakennuksessa että mökeissä. Vikaniin voi tulla yksin tai kaksin, omalle biisileirille porukalla tai perheen kanssa. Residenssihakemukseen ei tarvitse väkisin keksiä sävellysproduktioita; ihan lomailemaankin saa tulla. Sisustus on vimpan päälle, hyvin varusteltu keittiö vapauttaa tekemään muuta kuin keittiöaskareita.

Huvilassa New Yorkissa 1900-luvun alkuvuosikymmenillä soineella Steinwaylla varmaan Kissalan polkkakin soi glamouria. Tilaa löytyy useammallekin tekijälle, ja päärakennukseen menee jopa kahdeksan yöpyjää. Työhuoneessa on tarkkaamo ja luureja, piuhoja sekä mikkiständejä riittää. Pienen joen kohina terassilla istujalle tarjoaa sisäisen hieronnan.

Mökit sopivat 1–4 työskentelijälle. Mökeissä kielisoittimet soivat erityisen kauniisti. Biisi-ideoita voi työstää valmiimmaksi myös Yamahan koskettimilla, Genelecit  (hurraa Iisalmi!) ja pikkumikseri palvelevat. Mökeissä on tilaa viihtyä talvisäilläkin, ja saunasta voi joku hurja pulahtaa avannossa.

On mahtava lukea vieraskirjoja: ketkä ovatkaan tehneet meidän vuosikymmeniemme historiaa, millaisia biisejä on syntynyt, ketkä ovat kohdanneet biisinteossa tai mökkinaapureina. Kuuluisan musiikkituottajan huhutaan mahtuneen korjaustilanteessa apuna ilmastointiputkeen ja musiikkiteatterilaisten jääneen yläterassille vangiksi kuin prinsessat torniin oven läiskähdettyä lukkoon. Apua tarjoaa tilanteessa kuin tilanteessa mahtava pehtoori, hänkin selvästi sydämensä Vikanille menettänyt.

Vikanissa voi työskennellä omassa tahdissaan; soittaa, äänittää, katsella viikon pelkästään ruutua tai nuottipaperia, harjoitella ohjelmistoaan vimmaisesti. Joskus saattaa tarvita enemmän ulkoilua ihaillen jalopuita, kumpuilevaa maastoa, mäntyjen kippuraisia oksia ja järven kimallusta.

Jos aivot kieltäytyvät musiikkiyhteistyöstä, raaskii fillaroida Vikanin pyörillä, retkeillä kauniilla ruukkialueilla Billnäsissä tai Fiskarsissa. Tammisaareen hurauttaa autolla nopeasti ja matkailutoimistosta saa avaimen vesitorniin kurkkaamaan merimaisemia. Raaseporin alue panostaa nykyään lähiruokaan, ja lähipanimon tuotteillekin saattaa keksiä käyttöä. Kalastaja Magnus myy toreilla kalasaalistaan, myös kokkailevien helpotukseksi kalapihvejä ja savukalaa. Tack tack tusen tack.

Vikanissa vuosi kiertyy uudeksi, talvella puro kohisee koskena luonnon jäätaidenäyttelyn tarjoten, kesällä järvivesi hellii, marjat ja sienet odottavat poimijoita. Täällä kaikki vuodenajat ottaa vastaan onnellisena.

Viva Villa Vikan! Tämä kirjoitus on rakkauden osoitus, ylistystä ilman sordiinoa. Vikan avaa mielen hanoja, lataa palkkeja. Työskentelyviikko tai lomailu katkaisee etenkin kotona tai nyrkin kokoisessa työtilassa puurtavan arkea. Lähtöpäivänä olo on aina kuin Teletapilla: ”uuudestaaaaan”!

Mitä enemmän me musiikintekijät Vikania käytämme, sitä varmemmin tämä mahdollisuus meille säilyy.

 

Johanna Viksten

Musiikintekijä

Haku kevätkauden viikoille (1–26) päättyy maanantaina 31.10. klo 10

Vapaita viikkoja tälle vuodelle voi kysyä Elvisin toimistolta.

Lähde: Vikan – Säveltaiteilijan virkistyskoti, Seija Lappalainen MES

Elämää hittien takana

Julkaistu

Viime aikoina on ollut paljon huolestunutta keskustelua siitä, ettei kukaan tee enää albumeita, maailman janotessa ainoastaan urbaaneja juopottelulauluja ja Suomi-räppiä. Totuus ei onneksi ole ihan noin mustavalkoinen.

Musiikkibisnes on aina ollut hittivetoista ja se on edelleen niin. Hyviä biisejä tarvitaan enemmän kuin koskaan aiemmin ja se on iloinen asia lauluntekijöille. Spotify TOP-50 -listalla korostuu 15-25-vuotiaiden musiikkimaku, eivätkä he kaipaa albumeita kuuntelemiltaan artisteilta. Heillä on aikaa kuunnella suosikkilaulunsa jopa kymmeniä kertoja päivässä ja näin muokata soitetuimpien biisien listoja oman näköisikseen. Vaikuttaa siltä, että musiikista, kuten niin monista muistakin asioista näinä päivinä, on tullut enemmän ja enemmän kertakäyttötavaraa. Lauluja tulee ja menee kuin hampurilaisia McDonaldsin tiskiltä.

Tämä on onneksi vain yksi osa koko totuudesta.

Monet ovat sitä mieltä, että suoratoistopalvelut ovat tasapäistäneet tarjontaa ja Universalin toimitusjohtaja, Kimmo Valtanen, tavallaan myöntääkin tasapäistämisen olevan heidän ydinstrategiaansa toteamalla useissa haastatteluissaan: ”Digi First”.

Itse uskon rikkaaseen musiikkitarjontaan, koska musiikkia kulutetaan edelleen paljon suoratoistopalvelujen suosikkilistojen ulkopuolellakin. Albumeita kuunnellaan ja keikoilla käydään. Siksi huudan: ”Music First!”.

Hittejä on monenlaisia. Osa pärjää suoratoistopalveluissa, toiset radioissa – jotkut molemmissa. Moni kappale, joka ei päädy suoratoistopalveluiden TOP-50 -listoille, voi elää paljon pidemmän elämän kuin tämän viikon Spotify-hitti. Mielenkiintoisena faktana todettakoon, että Kaija Koo on Suomen toiseksi striimatuin naisartisti, heti Jenni Vartiaisen jälkeen.

Tuotannoista on tullut erityisen tärkeä osa hittibiisien anatomiaa ja ne ovat tasapäistyneet jo teknologisista syistä. Ehkä ensimmäistä kertaa historiassa, kaikilla on mahdollisuus hankkia samat työkalut kuin monilla maailman huipputuottajillakin on. Superhittejä syntyy makuuhuoneissa samoilla tietokonesoftilla ja samoilla sampleilla ympäri maailman, ja Youtubesta löytyy vielä opetusvideot melkein mistä vain. Teknisesti äänitteen tekeminen ei ole koskaan ollut näin helppoa. Merkityksellisen sisällön tekeminen, sen sijaan, ei ole muuttunut yhtään helpommaksi kuin aiemmin.

Hittibiisien tekeminen vaatii usein paljon aikaa ja vaivaa. Kyky synnyttää jotain, joka tuntuu todelliselta ja kommunikoi suuren yleisön kanssa ei yleensä synny sormia napsauttamalla. Hittien nikkarointi on vähän kuin keksintöjen tekeminen, tarvitaan paljon hartiavoimia ja erehdyksiä sekä apujoukkoja, että saadaan luotua se kirkas helmi, jota maailma ihastellen syleilee.

Pop-musiikki ei ole koskaan jäänyt paikoilleen. Kun sen muutokset näkee positiivisena haasteena, säveltäjille ja sanoittajille löytyy paljon mahdollisuuksia. Ala on kasvussa ja uusia tekijöitä tulee koko ajan lisää. Musiikkibisnes kyntää suuren murroksen keskellä, jossa striimauslistat kertovat yhtä näkyvää totuutta kulutuksesta, mutta musiikin tekijöiden ja tuottajien ei pidä sokeutua kirkkaimmista valoista, sillä merkityksellistä elämää on niiden varjoissakin.

Lasse Kurki
Kirjoittaja on on helsinkiläinen muusikko-musiikintekijä, radiotoimittaja ja Warner Music Finlandin kotimaisen musiikin tuotantopäällikkö. 

Samuel Huberin Taidesäätiön apuraha

Julkaistu

Samuel Huberin Taidesäätiö jakaa vuosittain taideapurahoja yksityisille henkilöille ja ryhmille, jotka toimivat nykytaiteen parissa musiikin, teatterin, tanssin, sirkus- ja esitystaiteen alalla. Tukea annetaan kaikenkielisille ja sanattomille kotimaisille hankkeille. Etusijalla ovat freelancerit.

Apurahat on suunnattu ammattilaisprojektien rahoitukseen. Emme rahoita harrastaja-, koulutus- tai opiskelijatöitä. Apurahat ovat kohdeapurahoja, eli hakemus on kohdennettava tiettyyn produktioon. Vain yksi hakemus per produktio. Huom! Yhtiöille ja yrityksille ei voida myöntää apurahoja.

Yksityisille apurahan hakijoille myönnetään max 1.500 €. Ryhmille myönnetään max 2.500 €.

Hakuaika on 1.-30.12.2019.

Lisätietoja ja hakuohjeet: https://www.hubersaatio.fi/