Sivistysvaltiossa tehdään kulttuuripolitiikkaa

Kaijastuksia

Sivistysvaltiossa tehdään kulttuuripolitiikkaa

Edellisistä eduskuntavaaleista on kolme vuotta, ja puolueet ovat valmiina uuteen kisaan. Mikäpä siinä, niin olemme mekin. Ongelmammekin ovat edelleen samat. Viime tavoitteistamme ainoastaan veroaloite on edennyt, ja on näillä näkymin valmis julkistettavaksi syksyn aikana.

Millaisia kulttuuriavauksia puolueet viime vaaleissa meille esittelivätkään? Virkistin poliittista muistiani lukemalla kommenttejani viime vaaleista. Karua, että kulttuuripoliittisia ohjelmia taisi olla peräti yhdellä puolueella.

Nyt, tätä kirjoitusta laatiessani, olen juuri selannut läpi vihreiden uunituoreen Kulttuuripoliittisen ohjelman. Ilokseni huomaan, että meitä on kuultu! Toivottavasti muut puolueet innostuvat vastaamaan haasteeseen. Tässäpä muutama vinkki.

Kulttuuribudjetin on tuettava luovaa Suomea

Luovan talouden merkityksestä on toki tälläkin vaalikaudella kauniisti puhuttu, mutta budjetissa se ei näy. Miksi kulttuurin ja taiteen tukemista ei vieläkään ymmärretä sijoituksena mm. terveyteen, hyvinvointiin, kansantalouteen?

Ei todellakaan näytä hyvältä, että hallitus kevään kehysriihessään päätti siirrellä ennestään pieniä rahoja taskusta toiseen. Esittävän taiteen vapaat ryhmät ansaitsevat tukensa, mutta samaan aikaan pienennetään yksityisen kopioinnin hyvitystä, mikä on suoraan pois mm. musiikintekemisen monimuotoisesta tukemisesta Musiikin edistämissäätiössä.

Näin hallitus rikkoo myös EU-direktiivin vaatimusta kohtuullisesta hyvityksestä.

Kotimainen kulttuuri ja taide on pidettävä elinvoimaisena, eikä se onnistu ilman sivistysvaltiolle soveliasta kulttuuribudjettia.

Sosiaaliturva yhdenvertaiseksi

Me musiikintekijät olemme jo ammoisista ajoista pilotoineet työelämän murrosta: epävarmaa ja epätyypillistä itsensä työllistämistä, ilman palkkatyön tuomaa sosiaaliturvaa.

On viimeinkin selvitettävä, kuinka me ja muut itsensä työllistäjät voisimme kerryttää sosiaali- ja eläketurvaamme joustavasti ja omaan tulotasoomme nähden kohtuullisesti. Nykyiset mallit ovat liian kalliita ja kankeita meille, jotka saamme epäsäännölliset tulomme monesta eri lähteestä.

Tekijänoikeustulot eivät kerrytä eläkettä eivätkä sosiaaliturvaa, mutta tekijän työttömyyspäivärahaa ne leikkaavat jopa vuosia sitten tehdyn työn perusteella. Tilanne voi vaikeuttaa elämää kohtuuttomasti ja on siksi korjattava.

Koska monet taiteilevat todella pienillä tuloilla, kannustavaa perustulomallia tulee kehittää ja kokeiluun on viimeinkin otettava mukaan myös heidät, jotka mallia oikeasti tarvitsevat.

Yle on kulttuurin ylläpitäjä

Suomalaisen musiikin elinehto on, että Ylellä on tahto ja riittävä rahoitus laissa säädettyyn tehtäväänsä ”tuottaa, luoda, kehittää ja säilyttää kotimaista kulttuuria, taidetta ja virikkeellistä viihdettä” sekä ”tukea suomalaisen kulttuuriperinnön vaalimista, suvaitsevaisuutta, yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja kulttuurista moninaisuutta sekä huolehtia ohjelmatarjonnasta myös vähemmistö- ja erityisryhmille”.

Huolta herättää mm. ulkomaisen katalogimusiikin lisääntynyt käyttö. Paitsi, että se on suoraan pois suomalaisten musiikintekijöiden toimeentulosta ja työmahdollisuuksista, se laskee esimerkiksi muuten kunnianhimoisesti tehtyjen draamatuotantojen arvoa.

Ylen hallintoneuvosto valitaan poliittisin perustein. On huolehdittava, että valitut ymmärtävät vastuunsa.

Neljä vuotta sitten esitimme vaatimuksen, joka on edelleen ajankohtainen:  Sivistysvaltiossa on kulttuuriministeri.

Niin, ja sivistysvaltiossa tehdään myös kulttuuripolitiikkaa!

Kaija Kärkinen
Suomen Musiikintekijät ry:n hallituksen puheenjohtaja


Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 2/2018

Selaa lehden artikkeleita