ON TAAS se aika vuodesta. Tutut kollegat esittelevät somessa apurahatukkiaan eli sitä, miltä kuontalo näyttää, kun sanamuotoja ja budjetteja on viilattu vielä viime minuuteilla ennen vuorokauden vaihtumista. Kun päätökset tulevat, monista vaikuttaa siltä, että raha tulee rahan luo – apurahoja saa vain, jos niitä on saanut ennenkin. Harmittaa, kun tuntuu, että apurahoihin voi päästä käsiksi vasta meriiteillä, mutta milläs ajalla niitä meriittejä luot, jos toimeentulo pitää hakea muualta kuin musiikkialalta?
Onneksi apurahakenttä on viime vuosina laajentunut ja moninaistunut myös musiikintekijöiden näkökulmasta. Erityisesti musiikintekijöille apurahoja jakavat Musiikintekijöiden rahasto, MES Musiikinedistämissäätiö, Malmstén-säätiö, Music Finland ja vasta pari vuotta sitten perustettu Teoston kulttuurisäätiö. Apurahojen suuruudet vaihtelevat satasista kymmeniintuhansiin euroihin ja hakuja on avoinna pitkin vuotta. Edellä mainituista tahoista Music Finland tukee erityisesti musiikin kansainvälistymistä ja Musiikintekijöiden rahasto rytmimusiikin tekemistä. Muilta tahoilta voi hakea apurahoja musiikintekemiseen genrevapaasti.
NÄIDEN tahojen lisäksi kannattaa pitää silmät avoinna myös muille apurahoja myöntäville tahoille, mukaan lukien suuret Suomen Kulttuurirahasto ja Taiteen edistämiskeskus.
Myös lähes jokainen kunta tai kaupunki jakaa apurahoja tekijöille, muistuttaa Suomen Musiikintekijöiden apuraha-asiantuntija Riitta Huttunen. Hakemuksia lähettämällä musiikintekijät voivat myös muistuttaa olemassaolostaan.
”Minusta musiikintekijöiden tulisi antaa hakupainetta yksityisiin säätiöihin lähettämällä runsaslukuisesti hakemuksia. Vain sitä kautta muutamme maailmaa ja rytmimusiikin kentän tekijyys tulee tunnustetuksi myös apurahamaailmassa. Myös julkisen keskustelun käyminen musiikintekijän työstä, toimeentulosta, työn riskeistä sekä yleisesti apurahojen tarpeesta olisi tervetullutta. Musiikintekijöiden työtä ja toimeentuloa tulisi myös tutkia tarkemmin”, Huttunen pohtii.
On toki tärkeää kuitenkin hakea harkiten ja kohdistetusti. Tämän on todennut kokemuksen kautta Tia Nylander, joka on hakenut vuodesta 2021 lähtien apurahoja Suru’s Saga 3D motion comic -projektilleen, menestyksekkäästi ja vähemmän menestyksekkäästi.
”Suurin osa hakemuksista on ollut – tietysti – hylättyjä, mutta ilokseni olen saanut projektin musiikkien tekemiseen apurahoja muun muassa Musiikintekijöiden rahastolta, Taikelta, MES:iltä ja Georg Malmsténin säätiöltä”, Nylander kertoo.
Aluksi Nylander haki aktiivisemmin eri lähteistä, ja opiskeli apurahojen kirjoittamisen ”taiteenlajia”.
”Olin syventynyt muun muassa Koneen säätiön nettisivuilla näkyviin projektikuvauksiin, missä näkyi mihin apurahoja on myönnetty. Tuntui, että hakemukseen pitäisi keksimällä keksiä aina jokin aivan huikea uusi projekti ja vääntää hakemus mahdollisimman uraauurtavan, mystisen ja tärkeän kuuloiseksi. Pakko myöntää, että alussa huokaisin pari kertaa jopa helpotuksesta, ettei niin sanotusti paperilla hyvän näköinen hakemukseni mennyt läpi.”
Nykyään Nylander menee hakemisessakin visio edellä ja pyrkii taiteessaan, hakemuksissaan ja urallaan jatkuvuuteen.
”En hae enää kaikilla hakukierroksilla, jos minulla ei ole selvää visiota siitä mitä seuraavaksi.”
KENELLE apurahoja sitten myönnetään, ja ketkä niistä päättävät?
Tahosta riippuen päätöksiä tekevät nimetyt toimikunnat, työryhmät tai säätiöiden hallitukset. Mahdollinen jääviys otetaan huomioon, ja esimerkiksi Musiikintekijöiden rahaston toimikunnille annetaan DEI-koulutusta (moninaisuus, yhdenvertaisuus ja osallisuus). Monet tahoista painottavat näyttöä ja tekemisen ammattimaisuutta. Kokouksissa todellakin kuunnellaan musiikkia tai saatetaan etsiä lisätietoa somekanavilta. Malmstén-säätiölle saattaa riittää materiaaliksi myös demot, mikäli julkaisuja ei vielä ole.
Nylander toteaa, että tekijät tuntevat kenttää jo melko hyvin ja myös sparraavat toisiaan hakemisessa. Sarkaa tietoisuuden lisäämisessä vielä kuitenkin on.
”Olen huomannut, että väliinputoajia ovat yli 30-vuotiaat, kokonaan toiselta alalta vaihtavat tekijät, joilla voi olla jopa vuosien kokemus biisien tekemisestä pöytälaatikkoon ja esimerkiksi korkeakoulututkinto, muttei musiikkialan pohjakoulutusta. Heidät pitäisi huomioida ja vastaanottaa alalle ehdottomasti paremmin.”
Lisätietoja:
taidejakulttuuri.fi/rahoitushaut
artpro.uniarts.fi/toimeentulo-taiteen-kentalla
