”ET ole mikään patarumpu, riittää se lyttyyn lyöminen. Herkkyydelle pitää antaa tilaa”, sanoi psykiatri Jutta Irene Ruonansuulle kymmenen vuotta sitten. Irene oli ajautunut kauas siitä, mitä hän todella halusi tehdä – musiikkia.
Syynä oli väkivaltaisen pianonsoitonopettajan aiheuttama vuosien piina, josta Irene on aiemmin puhunut julkisuudessa. Nyt, vuosia myöhemmin, hän keskittyy siihen mihin todella haluaa, niin musiikintekijänä kuin toisessa työssään brändistrategistina. Päiviä värittää myös hänen perheensä ja silmäteränsä, kolmevuotias lapsi.
”Äitiys on muuttanut ja vapauttanut minut. Kaikki ei pyörikään oman toteutumisen ympärillä”, Irene kertoo.
MYÖS Irenen tytär on innostunut musiikista ja festivaaleilla mukana keikkumisesta.
”En pidä sellaisesta ajatuksesta, jossa äidin ja artistin pitäisi olla kaksi eri naista. Minulla on yli äyräiden elämää pursuava pinaattilättyarki, ja sitten on se maailma, jossa lähdetään keikkareissulle ja tuodaan kotiin jänniä tuliaisia”, Irene kertoo.
Musiikki on vienyt häntä myös maailmalle, erityisesti Tanskaan, Färsaarille ja Islantiin. Ennen psykiatrin pysäyttäviä sanoja Irene oli jo useamman vuoden tehnyt muuta kuin musiikkia – opiskellut kirjallisuustiedettä ja arkkitehtuuria ja perustanut yrityksen. Hän myi yrityksensä ja muutti miehensä kanssa ensin Pariisiin, sitten Amsterdamiin ja opiskeli samalla Tanskassa, Complete Vocal Institutessa.
Hän tutustui opintojensa kautta moniin pohjoismaisiin tekijöihin ja löysi nykyisen tuottajakumppaninsa, Noah Rosanesin.
”Uusi ympäristö auttoi karistamaan suomalaiselle tyypillisen nöyristelyn. Löysin paljon uusia ihmisiä ja näkökulmia”, hän kertoo.
Oma-aloitteisuus onkin ollut Irenen valttikortti itsenäisenä tekijänä, joka ei toistaiseksi ole halunnut ympärilleen esimerkiksi levy-yhtiötä. Hän ei sulje kuitenkaan pois ajatusta.
”Täytyy mennä se edellä, mitä oma musiikki tarvitsee”, Irene toteaa.
Erään yhteistyökumppaninsa ideasta Irene lähti bändinsä kanssa soittamaan Iceland Airwaves -festivaalin aikana Islantiin.
”Nyt, monta keikkaa myöhemmin koen, että minut on pyytämättä adoptoitu islantilaiseen musiikkiyhteisöön”, hän iloitsee.
Ireneä viehättää Islannin musiikkiyhteisössä erityisesti se, että sukupuolten väliset valtarakenteet vaikuttavat vallitsevan huomattavasti vähemmän kuin muualla. Kaikki esiintyjät tukevat toisiaan.
”Se on pieni maa, jossa sama tyyppi soittaa päälavalla tänään ja toimii huomenna roudarina ystävänsä bändille”, Irene kertoo.
TOINEN Irenen uran käännekohdista oli saada kutsu tekemään musiikkia Ylen Vaietut arktiset sodat -sarjaan. Wars Untold -kappaleen tekovaiheessa Irene haaveili yhteistyöstä muun muassa Coldplayn orkestroijana tutun Davide Rossin kanssa.
”Tuottajani Noah totesi, että soitetaan hänelle”, hän naurahtaa.
Rossi lähti heti mukaan ja jäi Irenen luottoyhteistyökumppaniksi.
”Kun asioita tekee itsenäisesti omalla rahalla ja omalla painollaan, niin se on välillä tuskastuttavan hidasta. Mutta mieluummin laitan ulos jotain sellaista, josta voin olla loppuelämäni ylpeä.”
…
Wars Untold
san. säv. Jutta Irene Ruonansuu, sov. Davide Rossi, Noah Rosanes