JOS Teosto kokoaisi listan radioiden pitkän ajan kestosuosikeista, yksi kärkipäähän sijoittuvista olisi todennäköisesti Arto Tammisen Neljän ruuhka, joka soi edelleen satoja kertoja vuodessa.
LAULUN teksti syntyi Helsingissä kuulaana syyspäivänä 1993. Arto Tamminen kertoo:
”Oli perjantai-iltapäivä neljän aikoihin. Istuin Vaakuna-hotellin toisen kerroksen kahvilassa ja katselin ihmisvilinää rautatieaseman suuntaan. Siinä tuli tekstin idea ja myös suurin osa henkilöhahmoista. Tarkkailin ihmisiä ja kirjoitin paperille laulun rivejä.
Samalla aloin miettiä, mikä näitä ihmisiä yhdistää. Kuin humauksena tajusin, että jokainen etsii onnea ja kaipaa rakkautta, kukin omalla tavallaan. Näin syntyi kertosäe ja tuli lisää näkökulmia myös laulun ihmishahmoihin ja heidän tarinaansa.
Pelkän dokumentaarisen kuvauksen sijasta säkeistöjenkin tekstiin tuli siten toinen taso osana sitä teemaa, joka kertosäkeessä sanotaan suoremmin. Millaista onnea hämähäkkimies odottaa, kun on menossa naimisiin? Millaisesta onnesta unelmoi nainen, joka hikikarpaloita otsalla kantaa Alepan kasseja? Joku itsekseen höpöttäjä ehkä toivoo selviävänsä tämän hetken yli.
Teksti syntyi jo aiemmin tekemäni englanninkielisen laulun melodiaan. Myöhemmin huomasin, että siinäkin tekstissä oli jo idea ihmisten katselemisesta, mutta suomeksi kaikki tuli paljon konkreettisemmin.
DEMON tein Esa Kaartamon kanssa. Lähetin sen esimerkiksi BMG:lle Asko Kalloselle. Tämä jätti vastaajaani viestin: ”Asko Kallonen tässä terve. Olen täällä BMG:llä soittanut tätä Neljän ruuhkaa ja tää on ihan mieletön biisi, jengi on aivan pähkinöissä. Ota välittömästi yhteyttä ja tuu käymään, me halutaan tehdä sun kanssa levy.”
Esasta oli silloin tullut paras kaverini.
san tuottamana Neljän ruuhka ilmestyi singlenä syksyllä 1994. Sovituksen teimme yhdessä. Soittimia ja raitoja on paljon. Itse soitin niistä eniten, esimerkiksi kolme selloraitaa. Esa, Anssi Nykänen ja Mongo Aaltonen olivat muut muusikot. Esa oli maailmanluokan tuottaja ja supermusikaalinen. Dan Tigerstedt miksasi. Hän ja Esa ymmärsivät puolesta sanasta toisiaan.
Vaikka tästä ja seuraavan albumin Utopiasta tuli iso radiohitti, päätin katsoa loppuun ulkomaan kortin, ja The Bablersin kanssa jatkettiin osittain uusin soittajin siitä, mihin 80-luvulla jäätiin. Bändin uuden albumin biisistäni You are the one for me tulikin 90-luvun lopulla hitti Japanissa ja se soi siellä esimerkiksi karaokessa edelleen.
2000-LUVUN alussa palasin päivätöihin seitsemän ja puolen vuoden kokopäiväisen musiikintekijyyden jälkeen ja sillä tiellä olen edelleen. Bablersin tarina jatkuu ja äsken You are the one for me nousi remasteroituna USA:ssa jopa yhden pop-rock-genren merkittävímpiin kuuluvan radioaseman kuuntelijoiden vuosiäänestyksessä kovassa seurassa kahdeksanneksi! Bablersin biisit soivat hyvin myös useiden yliopisto-, college- ja paikallisradioiden taajuuksilla.
Teen musiikkia ensisijaisesti itselleni. Olen tietämättäni noudattanut äsken kuulemaani Jukka Karjalaisen ohjetta: Pidä huolta, että sinulla on ainakin yksi fani.
SELLAISIA hetkiä kuin syksyllä 1993 siinä kahvilassa, niitä on harvoin. Pääsin olotilaan, jossa oli jotain hyvin henkistä, hengellistä ja sielullista, jotain karvoja nostattavaa. Sen jälkeen oli kevyt askel kävellä Kruunuhakaan yksiöön ja asettua parven alle studioon työstämään laulu valmiiksi.”