”Alussa oli suo, kuokka ja Jussi”, alkaa Väinö Linnan klassikkoteos Täällä Pohjantähden alla. 1880-luvulla suurin osa suomalaisista teki raskasta, fyysistä työtä Jussi Koskelan tavoin. Olemmeko vielä lähes 150 vuotta myöhemmin jämähtäneet agraariyhteiskunnan jäänteisiin, jossa työn kuuluu olla ilotonta puurtamista?
Meistä musiikintekijöistä varmasti jokainen on saanut kuulla ”oikeista töistä”, jollaiseksi musiikintekemistä ei lasketa. Ainakaan näiden kommentoijien mielestä. Joskus edes läheisimmätkään eivät ymmärrä työtämme. Välillä se voi olla liikaa muutenkin epävarmassa (työ)elämässämme.
Mutta mikä muu asia kuin musiikki on yhtä vahvasti läsnä ihmiselämän kaikissa vaiheissa, arjessa ja juhlassa, ilon ja surun keskellä? Ei ainakaan minulle tule kovin montaa mieleen. Ja sen musiikin on aina tehnyt joku. Musiikilla on tekijänsä – todellakin!
Vauvat putkahtavat usein maailmaan musiikin soidessa ja musiikki soi myös silloin, kun hyvästelemme rakkaamme viimeisen kerran. Voimme tanssia ja laulaa riehakkaasti musiikin tahtiin, toisaalta musiikki lohduttaa ja rauhoittaa kun tarvitsemme sitä. Musiikki on läsnä kaikissa elämän tärkeissä kiinnekohdissa, se kantaa muistoja. Mitä olisi maailma ilman musiikkia?
Suomen Musiikintekijät täyttää 70 vuotta. Nyt on aika juhlia sekä rakasta yhdistystämme että meitä kaikkia musiikintekijöitä. Olemme tärkeitä, meidän ammattimme on tärkeä. Olkaamme siis ylpeitä, meillä on siihen syytä!
Pauliina Lerche
puheenjohtaja
Suomen Musiikintekijät