”Silloin oltiin viidettä viikkoa Lapin rundilla. Hissiin mentiin peruuttamalla, ettei vahingossakaan olisi nähnyt peiliin. Siitä tuli ajatus, että mitä jos joku inhoaisi itseään niin paljon, että peittäisi kotonaan kaikki heijastavat pinnat.”
Näin sai alkunsa epävarmojen rohkaisuksi kirjoitettu Olette kauniita, joka löytyy Happoradion menestykseen nostaneelta ja useita radiosinkkuja sisältävältä albumilta Kaunis Minä (2008). Radiosoittoa bändi oli saanut jo kolmella edellisellä levyllään, joista Asemalla-debyytin krapulankatkuinen Pois Kalliosta soi edelleen.
Bändin keulahahmo ja teksteistä pääosin vastaava Aki Tykki (s. 1975) on käsitellyt sanoituksissaan paljon mielen tummiakin kerroksia. Kallion kämpillä muurahaisia laskevasta dokailijasta hän on kuitenkin kasvanut jo kauas, niin laulunaiheiltaan kuin muutenkin.
”Nykyään olen tällainen espoolainen perheenisä ja ällöttävän vapautunut keski-ikäinen mies. Ja syvyys on tärkeää sanoituksissa. Uran alussa ne olivat lähinnä välttämätön paha.”
Parhaillaan Aki Tykki potee lievää väsymystä keikkojen, biisinkirjoittamisen ja lapsiperhe-elämän kolminaisuudessa. Sonylta Warnerille siirtynyt Happoradio julkaisi alkuvuodesta sinkun Tehdään jotain kaunista, ja keikkojen ohella bändi työstää uutta materiaalia.
”Aiemmin työskentelin enemmän öisin, punaviiniä unohtamatta.”
Kesästä asti Aki Tykki on kirjoittanut lauluja myös muille solmittuaan house writer -sopimuksen HMC:n kanssa.
”Sillä saralla on kannukset vielä ansaitsematta, mutta flow on ollut hyvä. Muutenkaan elämässä ei ole valittamista.”
Tykki kyllä myöntää hieman haaveilevansa siitä, että voisi jossain vaiheessa sulkeutua bändeineen muutamaksi päiväksi arjen ulottumattomiin.
”Olisihan se keskittyminen toisenlaista. Nyt sitä työskentelee pitkälti toimistoaikoina ja vaikka miten olisi inspiraatio päällä niin lapsi on haettava päiväkodista. Aiemmin työskentelin enemmän öisin, punaviiniä unohtamatta.”
Samassa bändissä Aki Tykki kokee olleensa periaatteessa jo rippikouluikäisestä, sillä siitä asti Happoradiossa on soittanut myös bändin nykyinen rumpali Markku DeFrost. Alun perin joensuulaisesta Sydänyöstä tuli Happoradio erinäisten vaiheiden jälkeen Helsingissä vuonna 2001.
Alkuperäiskaksikon lisäksi bändiin kuuluvat kitaristi AH Haapasalo, basisti Jatu Motti ja tuoreimpana jäsenenä kosketinsoittaja Klaus Suominen.
Kappaleet Tykki ja Haapasalo säveltävät yhdessä, useimmiten Haapasalon sävellyksellisten ideoiden pohjalta.
”Tosin minulla on veto-oikeus melodiaan, jos en keksi siihen sopivaa tekstiä. Sanoja en mieti vielä siinä vaiheessa, kun yhdessä fiilistelemme sointukulkuja.”
Joskus sanat voivat putoilla paikoilleen nopeastikin, mutta useimmiten prosessi vie aikaa ja yksi säkeistö saattaa vaatia kuukausienkin pyörittelyn.
”Opiskelin aikoinaan musiikkitieteitä, en kuitenkaan tarpeeksi pitkään pystyäkseni analysoimaan prosessejani. Olisi ihan hauska ymmärtää, millaiseen melodiaan löydän tekstin ja millaiseen en. Luulen, että kyseessä on rytminen asia.”
Tuskallisin on ollut tilanne, jossa kappaleen pohja oli miksattu valmiiksi, mutta tekstin aiheesta ei ollut vielä hajuakaan.
”Sen jälkeen olen vannonut, että enää biisi ei mene tuotantoon ennen kuin sillä on aihe edes otsikon verran.”
Yhteistyössä ja muille kuin omalle bändille tekstit muotoutuvat toisenlaisessa prosessissa.
Co-write-sessioissa omaa rimaa on pakko madaltaa ja pakottaa itsensä toimimaan normaalia nopeammin.
”Se tekee hyvää. Tekstin synty ei myöskään ole pelkästään omalla kontolla.”
Kun kirjoittaa yksin, avuksi on koitunut tekniikka tai oikeastaan hahmo nimeltä Kemppi, kuvitteellinen kokemäkeläinen koneasentaja, joka ei ole kovinkaan hyvä kirjoittaja, mutta saattaa homman valmiiksi.
”Entinen miksaajamme Ville Kulju sen keksi. Pistetään Kemppi töihin ja korjaillaan myöhemmin. Kun tehdään joku osa, tekstitän sen puutaheinää-sanoilla. Joskus sellaisesta jää lopulliseen tekstiin rivejä, jotka eivät miettimällä ehkä tulisi mieleenkään.”
”Kirjoittaessa skitsoilen draaman kaarta ja sitä miten teksti etenee.”
Sanoittamista Aki Tykki pitää vaikeampana kuin säveltämistä. Pianosta voi hakea melodioita päivittäin, mutta tekstit vaativat toisenlaista paneutumista.
”Kun operoidaan popmusan maailmassa, on käytettävissä aika rajattu määrä sointukulkuja ja melodioita. Aiheita ja sanoja taas on periaatteessa loputtomasti.”
Tekstit rakentuvat yleensä yhden lauseen ympärille ja alkusysäys voi tulla mistä tahansa, vaikka Simpsoneista.
”Kirjoittaessa skitsoilen draaman kaarta ja sitä miten teksti etenee. Tärkeintä on tunnelma, mutta mielelläni kirjoitan niin, että tekstiin tulee useampia tasoja.”
Biisi voikin päällisin puolin olla rakkauslaulu, mutta kertoa myös muusta, vaikka pokeririippuvuudesta kuten Hirsipuu: ”Vene ei valmistu ja naulat kaatuu jokeen”.
”Vene eli boat tarkoittaa täyskättä, naulat ässäparia ja joki eli river viidettä korttia, joka jaetaan pöytään Texas hold’emissa. Videossa koira juoksee Mikonkadulla Casinon ohi ja minä myhäilen vaikka tiedän, että kuulijoista 97 prosenttia ei tajua koko juttua. No, kymmenen vuotta myöhemmin voin kertoa sen haastattelussa!”
Pelastaja taas on puhetta Jumalalle Jeesuksen näkökulmasta. Sen tekstillä on yhteys Tykin omaan rippikouluaikaan.
”Olisimme halunneet esittää konfirmaatiossa laulun, jossa puhuttiin epävarmuudesta ja etsimisestä. Meitä kiellettiin laulamasta kirkossa sellaista, koska kristitty ei saa epäillä. Kyllä ärsytti, epäilihän Jeesuskin! Sittemmin minusta tuli ateisti. Kirkonkin kanta lienee lieventynyt, sillä Pelastaja valittiin rippikoulun laulukirjaan.”
Suomen kieltä Aki Tykki sanoo rakastavansa ja pitää sillä leikittelystä. Riimittely on hänelle luontaista ja monet teksteistä vilisevät täydellisiä riimisanapareja.
”Kyllähän ne juurtuneet ja uurtuneet helposti rusahtavat paikoilleen. Tavallaan koen riimittelyn ilmaisukeinona halvaksikin kun se on itselle niin helppoa. Se voi myös kääntyä tahattoman koomiseksi tai sitten itsensä ajaa ansaan kaiken maailman sisäriimien kanssa.”
Välillä riimeistä yrittää rimpuilla irti ihan tietoisesti, mutta hyvää flow’ta ei kannata katkaista.
”Esimerkiksi Ihmisenpyörää ja Valopalloa kirjoittaessani päätin antaa mennä ihan härskisti sen enempää kyseenalaistamatta, voiko näin sanoa.”
Monelle tekstille on tunnusomaista lämpöä tuova jutustelevuus.
”Sellaisesta tykkään, esimerkiksi Samuli Putron tekstien rupattelevuudesta. Hän on sanoittaja, jonka tekstit aiheuttavat minussa voimakkaimmat tunnereaktiot. Hänellä tavut asettuvat niin hienosti ja sisältö kuitenkin hengittää.”
”Bändin perustamisen aikoihin oli luontevaa laulaa ryyppäämisestä, vanhemmiten pohdinnat ovat syventyneet ja musta on tullut runollisempi.”
Uusiakin sanoja on vahingossa tullut keksityksi.
”Pojalleni tekemääni Leevin lauluun kirjoitin että linnunpoika, liepukkani hei ja sitten googlailin, mistäs tällainen liepukka nyt tuli, tarkoittaako se edes mitään. Päädyin lueskelemaan tuutulaulujen historiasta ja siitä, miten tilannesidonnaisesti ne ovat syntyneet.”
Isäksi tulo on vaikuttanut tekstimaailmoihin voimakkaasti, kuten omat elämänvaiheet muutoinkin. Aki Tykin mielestä elämänkokemusten pitääkin antaa näkyä.
”Bändin perustamisen aikoihin oli luontevaa laulaa ryyppäämisestä, vanhemmiten pohdinnat ovat syventyneet ja musta on tullut runollisempi. Baarin nurkkapöydät ovat vaihtuneet luontometaforiin. Joka toiseen tekstiin meinaa puskea puu.”
Suomirokin kaanoniin kuuluu horjuva ja naisen pelastusta huutava mies, ja sitä lippua Tykki sanoo kantaneensa ihan ansiokkaasti.
”Nyt jo mieluusti olen itsekin avuksi jollekulle.”
Erityisesti mieleen on jäänyt Pidä pinnalla pää -tekstin öinen kirjoitushetki, kun muu perhe nukkui seinän takana.
”Mietin, että tekstin kautta voin puhua pojalleni sittenkin, kun hän on aikuinen ja minua ei ehkä enää ole. Kirjoittamisen hetkellä hän oli vasta muutaman kuukauden ikäinen. Tuntui huimalta ajatella, millaisen ajan päähän siitä ylsin.”
Yksi yhteen laulujen minä ei kirjoittajaansa peilaa, mutta oman persoonan läpi jokainen teksti on suodattunut.
”Nyt kun kirjoitan myös muille, on tätäkin pitänyt miettiä. Minkä aseman siinä ottaa ja miten välttää ulkokohtaisuuden tunnun.”
Samana lauluntekemisessä on pysynyt yksi asia, onneksi. Se ohikiitävä hetki, kun tuntee tehneensä maailman parhaan biisin.
”Se tulee vuosi vuodelta harvemmin, mutta fiiliksen onnistuu yhä joskus tavoittamaan. Aikanaan kun keksin Taviksen kertosäkeen niin lähdin heti baariin, että nyt tuli hitti! Levy-yhtiö ei meinannut aluksi julkaista koko biisiä.”
Hitti kappaleesta kuitenkin tuli, joskus taas hitti yllättää tekijänsäkin. Niin kävi bändin tuotannon kulmakivelle Puhu äänellä jonka kuulen, joka oli alun alkaen tarkoitettu kivaksi akustiseksi välipalaksi.
”Nyt yhteislaulatan siitä keikoilla toista säkeistöä, en enää kertsiä.”
”Yhä muistan ne Lieksan Puustellin kaksi katsojaa.”
Vaikka suomirock ei ole viime vuosina ollut suurimmassa huudossa, on Happoradion suosio pitänyt ja uusia nuoria faneja tullut.
”Radiosoitossa muutosta on toki nähnyt, mutta toisaalta striimausten kautta musaa kuunnellaan enemmän kuin koskaan.”
Aikaan bändi on mukautunut luontevasti omien intressien kautta, eikä esimerkiksi koneiden käyttäminen bändisoitinten ohella ole ollut mikään juttu.
”En kuuntele Radio Nostalgiaa. Innostun helposti uudesta musasta ja kokeilemme mielellämme uusia saundeja. Se, mikä Happoradio on, tulee biisiemme, harmoniakäsityksemme ja minun lauluääneni kautta. Tuotanto voi elää.”
Henkseleitä paukutellen bändi ei lavalle vieläkään mene.
”Yhä muistan ne Lieksan Puustellin kaksi katsojaa.”
Yhtä asiaa Aki Tykki on toisinaan miettinyt. Kun hän aikoinaan haki musiikkiopistoon opiskelemaan pianonsoittoa, piti valita klassinen tai pop/jazz-linja.
”Valitsin pop/jazzin vaikken tiennyt, mitä se edes tarkoittaa. Jos olisin valinnut toisin, missähän olisin nyt?”
Ensimmäinen bändi oli perustettu kavereiden kanssa jo ennen opintoja.
”Kukaan ei osannut soittaa mitään, kunhan vain larpattiin bändiä. Jossain vaiheessa tajusin, että soittotaito voisi olla ihan hyvä.”
Tosin ensimmäisen biisinsä Aki Tykki sävelsi jo ennen soittotaitoakaan. Hän piirteli nuottiviivastolle nuotteja tahtilajiin 5/4, minkä jälkeen hänen isänsä sanoitti kappaleen ja lähetti sen Kevään sävel -kilpailuun.
”Sijoitumme sijalle 150, osallistujia oli kolmisensataa. Herää kysymys, millaisia ne loput biisit olivat.”
Mutta ennen nuotteja oli vielä jotain, oli sanat. Oli pieni tytönnäköinen poika, joka jossain päin Joensuuta istui runoilemassa koiranpennuista. Kunnes sitten eräänä päivänä näki Michael Jacksonin Thriller-videon, jossa muututtiin sekä ihmissudeksi että zombieksi.
”En ymmärtänyt, mistä oli kyse mutta olihan se nyt siistiä. Tiesin haluavani musa-alalle, kun siellä kerran voi tapahtua tuollaista.”
Paras sanoitus on Aki Tykin mielestä kuin talo, jonka ovesta pääsee helposti sisään, mutta sokkeloista, ullakoilta ja kellareista voi paljastua mitä tahansa.
Omissa teksteissään hän toivoisi oppivansa käyttämään vähemmän sanaa ”kaunis”.
”Jos tekoäly kirjoittaisi Happoradion kappaleen, sen nimeksi tulisi Kaunis Puu.”
Jutussa mainittujen biisien sävellykset:
AH Haapasalo & Aki Tykki, paitsi Pois Kalliosta säv. Miki Pii & Aki Tykki
