Yllä kuvattu tilanne on valitettavan tuttu niin kappaleitaan tarjoaville musiikintekijöille, uusista yhteistyökumppaneista tai medianäkyvyydestä haaveileville artisteille kuin myös esiintymisiään keikkapaikoille tai -myyjille markkinoiville. Teet jotain mistä olet ylpeä, annat itsestäsi kaiken mitä osaat, mutta et saa vastausta tai palautetta. Et yksinkertaista ”ei kiitos” -vastausta, rakentavasta kritiikistä puhumattakaan. Ehkäpä levy-yhtiön päässä ollaan niin kiireisiä. Ehkäpä teokseni ovat niin huonoja, että niistä ei viitsitä sanoa mitään. Vai jäikö teokseni kokonaan kuulematta?
Epätoivoinen epätietoisuus
Epätietoisuus kalvaa mieltä enemmän kuin se, että saisi täydellisen tyrmäyksen tai viiltävää kritiikkiä. Jos ei saa vastausta, mielikuvitus täyttää aukot. Jos vastaukseksi saa ”ei”, tietää ainakin, että voi hyvillä mielin liikkua eteenpäin ja yrittää tehdä asioita eri tavalla tai paremmin, tai tarjota teostaan jollekulle toiselle. Jos ei saa minkäänlaista vastausta, jää teoksensa ja suunnitelmiensa kanssa välitilaan, jossa ei oikein tiedä mitä tekisi. Tämä lisää turhautumista, laskee motivaatiota ja nakertaa koko alan kestävyyttä, uskottavuutta ja yhteishenkeä.
Vastaamattomuus on asia, johon kaikki aika ajoin sorrumme. Aina voi vedota kiireeseen, vaikka kiireen sanotaankin olevan pohjimmiltaan vain suunnittelu- ja ennakointikyvyn puutetta. Kiire ei kuitenkaan oikeuta valta-aseman väärinkäyttöön, minkä mukaan ihmiset voisi jakaa eri arvoluokkiin sen perusteella, onko heistä välitöntä henkilökohtaista tai taloudellista hyötyä. Jos analysoidaan ihmisten välisiä vuorovaikutuksia ja keskusteluja yleisellä tasolla, mikä voisikaan olla keskustelulle vahingollisempaa kuin keskustelukumppani joka näpyttelee puhelintaan eikä lainkaan kuuntele. Ehkä hän ei silloin myöskään arvosta meitä ihmisenä? Kuunnelluksi ja huomioiduksi tulemisen tarve on kaikille ihmisille yhteinen asia, jonka sivuuttaminen heikentää ihmisten välistä luottamusta ja vuorovaikutusta. Vastaamatta jättäminen laskee arvostusta koko alaa ja rehellisiä suoraselkäisiä toimintatapoja kohtaan. Vastaamatta jättäminen on yksinkertaisesti toksinen käyttäytymismalli, mistä ei seuraa mitään hyvää.
Vastaaminen rakentaa luottamusta ja turvallisuutta
Jos asetutaan hetkeksi vastaanottajan rooliin. Miksi sitten kannattaa vastata? Kun kuitenkin tarjontaa on enemmän kuin kysyntää, ja aika on rajallista. Vaikka tänään teoksensa lähettävän tekijän tuotos ei vastaisikaan nykypäivän tarvetta, voi hän kasvaa ja kehittyä ja joskus tulevaisuudessa tarjota teosta, joka vastaakin juuri sen hetkistä trendiä tai kysyntää. On todennäköisempää, että teosta tarjotaan jatkossakin sinne, mistä on saatu jonkinlainen signaali vastauksen tai palautteen muodossa, vaikka palaute olisi tiukkaa kritiikkiä. Toisaalta, jos teostaan tarjoava ei saa minkäänlaista vastausta, hän todennäköisemmin lähettää uusia kyselyjä vielä tiheämmin. Yksi lyhyen ”ei kiitos tällä kertaa” -vastauksen kirjoittaminen vie taatusti vähemmän aikaa, kun lukea tai pyyhkiä pois useita viestejä, puhelinsoittoon vastaamisesta puhumattakaan.
Esimerkiksi Outlookissa voi luoda vakiovastauksen, joka lähtee yhden napin painalluksella, eikä syytä voi siten laittaa pelkästään tekniikan piikkiin. Huono maine myös leviää alalla kulovalkean tavoin. Jokainen meistä on varmasti kuullut jostakin toimijasta, jolle ei kannata lähettää viestiä, koska hän ei vastaa. Ne, jotka jättävät vastaamatta, eivät välttämättä tule olemaan mukana niissä hetkissä, jolloin tekijä tekee sen uransa merkittävimmän teoksen. On toki myös poikkeuksia, toimijoita, jotka vastaavat aina. Jos itsestään haluaa jättää vastaajana parhaimman mahdollisimman kuvan, voi myös vastata pidemmälti kuin vain vaikkapa että ”kertsi ei lähe”. Jos antaa edes jonkun lyhyen käytännön syyn tai rakentavan palautteen mihin tekijä voi tarttua ja siten kehittää tuotettaan, tekijä todennäköisesti palaa vasta siinä vaiheessa, kun hänellä on oikeasti jotakin parempaa tai sopivampaa tarjottavana. Näin kaikkien aika myös säästyy.
Yhteinen tärkeä musiikkiteollisuus
Ehkä merkityksellisin syy miksi kannattaa vastata, on kuitenkin jo edellä mainittu yleinen kunnioitus alaamme kohtaan. Jos emme arvosta alaamme ja toisiamme, luo se yleistä väheksyntää, epäkunnioitusta ja sääntöjen tai rehellisyyden laiminlyöntiä myös levy-yhtiöiden, keikkamyyjien ja muiden toimijoiden suuntaan. Haluammeko rehellisen ja luotettavan toimintaympäristön, jossa ihmisiin voi luottaa ja jota myös ulkopuolinen maailma kunnioittaa? Vai haluammeko jatkaa elämää stereotypioiden ja ennakkoluulojen vankeina. Minä en usko, että kukaan haluaa. Tehdään todellisuudesta jotakin muuta.
Vastaamattomuus ei myöskään ole kaikkien alojen kiusa. Esimerkiksi lääketieteen alalla oltaisiin huolissaan sellaisesta kollegasta, joka ei vastaa. Mikä hänellä on hätänä? Vastaaminen ja siitä huolehtiminen liittyy alan sisäiseen kulttuuriin ja kunnioitukseen. Vaikka useimpiin ja levy- ja tuotantoyhtiöiden ja ohjelmatoimistojen työtehtäviin ei ole virallista ammatillista tai moraaleihin ja etiikkaan liittyvää koulutusta, voimme silti yhdessä luoda kaikille turvallisen ja tuottavan ympäristön. Eikä tämä rajoitu ainoastaan tilanteisiin tarjoajan ja vastaanottajan välillä, vaan vastaaminen ja sitä kautta kollegan kunnioittaminen kuuluu kaikkeen alan kommunikaatioon ja kaikille alan toimijoille, myös musiikintekijöille.
Pala kunnioitusta ansaitaan hyvin pienellä eleellä: vastaamalla. Sano edes ”kiitos ei”, ja luot sillä taatusti enemmän luottamusta, tuottavuutta ja parempaa kommunikaatiota omaan yhteisöösi ja toimintaympäristöösi. Kunnioitetaan toisiamme ja arvostetaan meille tärkeää yhteistä alaamme – vasta sitten sitä voivat arvostaa myös kaikki sidosryhmämme aina kuluttajista politiikkoihin ja lainsäätäjiin saakka.
Sauli Vuoti
Professori, musiikintekijä, terapeutti
