Blue note on koko maailma

Kassu Halonen flyygelin kanssa Kassu Halonen

Blue note on koko maailma

Kassu Haloselle hyvä melodia on sävellyksen tärkein raaka-aine, oli kyseessä iskelmä tai sinfonia. Partituurit melodian mestari tekee aina lyijykynällä.

Johdatus

”Polullani on liikaa puhtaita sattumia, jotta voisin ymmärtää sitä muuten kuin niin, että se on tähtiin kirjoitettu. Kaikki on tapahtunut kuin itsestään, niin kuin villeimmissä haaveissa. Totta kai siinä on ollut työtä, mutta kaikki on tarjottu minulle. Polkuni on ollut valaistu.

Uskon, että meillä on paljon mahdollisuuksia, joita emme osaa käyttää. Tiedän tältä alalta useita tarinoita siitä, että on tarjottu vaikka mitä mahdollisuuksia, mutta ihmiset eivät ole uskaltaneet tarttua niihin.

Ensimmäinen uskaltaminen minulla oli jättäytyä pois klassisesta musiikista 19-vuotiaana. Urani tähtihetki oli se, kun jäin tyhjän päälle. Se oli oikea ratkaisu. Kun uskalsin päästää irti, kaikki tuotiin pian nenän eteen. Olin päättänyt mennä Kirkan bändiin, ja minut pyydettiin siihen. Sitten tuli Jaakko Salo ja levytykset, Topi Kärki tarjoutui mentorikseni. Vuonna 1984 Vexi Salmi pyysi säveltämään Irwinin levyn.

Sanoin jo kansakoulussa toisella luokalla, että minusta tulee säveltäjä. Kuuntelin radiosta ja näin itseni mukana soittamassa. Tiesin sen. Kun Kirka lauloi radiossa, sanoin koulukavereilleni, että siinä on tuleva työnantajani. Sehän kuulosti kahjolta: Manamansalosta jätkä paskaisissa vaatteissa sanoo noin.”

Lahja ja tehtävä

”Joskus ajattelin, että säveltäminen on työtä. Mutta minulle tämä on tehtävä, joka on annettu. Lahja on muuttunut tehtäväksi. Kuulen asiat päässäni, ja kaikki tulee kynän kautta jostain ylhäältä, mietin vain toteutustapaa ja ratkaisua. Minulla ei ole muuta mahdollisuutta. Tarve tehdä on niin valtava.

Minusta ei olisi koskaan tullut virtuoosisoittajaa, koska aikani menee musiikin kokonaisuuden ajatteluun. Kovat soittajat, joiden kanssa olen tehnyt töitä niin sinfoniabändissä kuin studiossa, ovat tehneet valtavan työn soittimensa kanssa. Ei minusta olisi ollut siihen. Kyvyt olisivat ehkä riittäneet, mutta aika ei.”

Oma aika

”En ollut viittäkään vuotta, kun otin mandoliinin ja menin kodin lähellä olevalle kivelle soittamaan. Saatoin viettää tunteja yksin. Soitin ja sävelsin. Minulla oli oma metodi, jolla tein niitä biisejä. Olin kuullut radiosta Kipparikvartettia, Tapio Rautavaaraa ja sen ajan lauluja. Tein niistä kappaleista omanlaisiani sävellyksiä. Äiti ymmärsi aina erityislaatuisuuttani ja rohkaisi minua. Hän ei tullut koskaan häiritsemään. Äiti tiesi, että poika soittaa silmät kiinni, sitä ei saa häiritä.

Tilanne on yhä sama: tarvitsen omaa aikaa, jotta pystyn säveltämään. Juosten ei synny mitään hyvää. Säveltämiseen kuuluu laiskottelu ja hiljaisen tiedon kerääminen. Sinfonioita alkoi syntyä vasta sitten, kun vähensin kaikkea muuta tekemistä.”

Blue note

”Blue note soi koko ajan, kun sävellän. Kaikki lähtee rhythm ’n’ bluesista, ja ilman sitä ajattelutapaa musiikki on kömpelöä. Eikä sitä tarvitse mitenkään korostaa, se soi joka biisissä. Jos se otettaisiin pois, lopettaisin musiikin tekemisen siihen paikkaan.

Blue note on myös sinfonioissani, sitä ei vain huomaa, koska melodiikka on niin erilaista kuin bluesissa ja iskelmässä. Mutta se on siellä yleisessä harmonia-ajattelussani ja pohjautuu samoihin asioihin. Klassisessa musiikissa se on vain eri mittaista.

Blue note ei ole vain pieni terssi, se on koko maailma. Sama asia kuin shuffle. Myös sinfoniabändi soittaa shufflea, mutta sitä ei vain tajua. Jopa suorat neljäsosaiskut voivat olla shufflea.

Joka biisissä pitäisi myös olla pieni boogie. Mark Knopfler sanoi samaa. Irwinille piti aina olla jotain renkutusta. Tein Rentun ruusun, kun Vexi Salmi ehdotti, että tekisin molliboogien. Irwinin biisit rakentuivat aina teksteihin.”

Lyijykynä

”Jos kirjoitan kirjeen, niin en kirjoita sitä koneella vaan käsin. Kun sävellän, käytän aina lyijykynää. Lyijyn pehmeys pitää olla juuri oikeanlainen, ettei sitä tarvitse painaa. Viivan täytyy tulla vaivattomasti, mutta siinä pitää olla myös vastusta. Se vaikuttaa liikkeeseen ja siihen, miltä se näyttää. Käyttämäni kynä on lyijytäytekynä ja pehmeys on HB3.

Minulla ei soi, jos ei ole kynää kädessä. Tietenkin pikku teemoja voi kirjoittaa millä vaan, mutta jos kirjoitan sinfonioita, tarvitsen aina lyijykynän. Se on se tunne. En pysty kirjoittamaan musiikkia esimerkiksi kuulakärkikynällä. Puhumattakaan tietokoneen nuotinnosohjelmasta. Se jotenkin tukkii väylän, joka lähettää tavaraa.”

Auto

”Auto antaa vapauden tunteen. Olen kuin häkkilintu ilman sitä. Olen hetken lapsi ja minun täytyy päästä lähtemään heti kun haluan. En kestä odottamista – tämä sama luonteenpiirre on ollut isälläni.

Jokin vaihdelaatikko minulla on kuitenkin päässä, sillä kun alan säveltää, minulla ei ole mihinkään kiire. Kun aloin tehdä ensimmäistä sinfoniaani tammikuussa 2019, tein 12-tuntisia päiviä. Istuin ja kirjoitin.

Auto on minulle luovuuden paikka. Siellä on aikaa ajatella. Olen säveltänyt autossa monta biisiä. Esimerkiksi Surun pyyhit silmistäni -kertosäe syntyi ajaessani mökille.

Muistan, kuinka olimme Kisun kanssa tekemässä biisejä Torreviejassa Espanjassa 1980-luvulla. Olin tulossa golfkentältä ja ajoin autolla vuoristossa, kun päässä alkoi soimaan melodia. En löytänyt kynää mistään, en auton hansikaslokerosta enkä edes golfbagista, missä yleensä aina on kynä. Paiskasin auton takaluukun kiinni ja huomasin, että takalasissa oli hiekkapölyä. Kirjoitin siihen tikulla teeman. Usein pelkkä kirjoittaminen riittääkin siihen, että melodia jää mieleen. Siitä tuli biisi Kirkalle, Kesäilta.”

Sovittamisesta

”Säveltäminen ja sovittaminen ovat perinteisesti kaksi eri asiaa. Minulla sovitus soi kuitenkin samaan aikaan kuin sävellyskin. Voin tehdä sovituksen myös eri tavoin, mutta yleensä en ole silloin tyytyväinen lopputulokseen.

Nuoren sovittajan kardinaalivirhe on tukkia kaistat. Kestää vuosikausia, että oppii sovittamaan niin, että musiikki ei mene tukkoon. Samassa rekisterissä voivat soida jouset, puhaltimet, piano, kitarat… sovittajan pitää osata levittää laajemmalle alueelle. Vanhanajan sovittajista George de Godzinsky oli mestari käyttämään alarekisteriä ja kontrastivärinä yläpuolta. Usein kokeneilta äänittäjiltä sai studiossa näkemyksen, jota kannatti kuunnella. Esimerkiksi jos alapäässä oli liikaa asioita niin, että bassot alkoivat lepattaa.” 

Kirka

”Kirkan asenne oli aina: ei kompromisseja. Hän veti joka ikisen keikan täysillä, eikä koskaan jännittänyt esiintymisiä. Hänellä oli aina niin kokonaisvaltainen positiivinen elämänasenne, että se oli aivan poikkeuksellista. Muistan, kun hän soitti kerran ja kertoi, että hänen isänsä kuoli pari tuntia sitten. Kysyin: mitä meinaat tehdä? Hän sanoi menevänsä Josafatiin huutamaan. Oli siis menossa keikalle.

Laulajana Kirka oli poikkeuksellisuus, jolle oli ilo tehdä musiikkia. Hänellä oli valtavan hyvä omaksumiskyky. Musikaalisuus näkyi studiossa nopeutena. Hän pystyi salamannopeasti tavoittamaan biisin maailman. Tietenkin siihen vaikutti hänen hyvä laulutekniikkaansa, esimerkiksi selkeä aspiraatio ja järkyttävän laaja ääniala.”

Radio päässä

”Mun päässä soi koko ajan. Mutta aina välillä se radio hiljenee, niin kuin varmasti jokaisella musiikintekijällä. Tulee niitä hiljaisia kausia, mikä on hyväkin. Silloin pystyy kuuntelemaan musiikkia. Se kestää muutaman päivän.

Musiikkiahan en muuten oikeastaan kuuntele ollenkaan. Jos luomismoodi on päällä, on kuin kaksi kanavaa soisi yhtä aikaa. Siksi en pysty radiosta kuuntelemaan kuin puheohjelmia.”

Motto

Syö ennen kuin sinut syödään. Eli tartu tilaisuuteen silloin kun se tulee. Motto on Remun lanseeraama.”

PS. Melodian Mestari, Kassu Halonen -dokumentti Yle Areenassa 10.10. saakka.


Kuka
Kalervo ”Kassu” Halonen (s. 1954) on multi-instrumentalisti ja säveltäjä, jonka tuotannosta on levytetty noin 2000 laulua. Merkittävimmät lauluntekijäkumppanit ovat olleet sanoittaja Vexi Salmi ja säveltäjä Kisu Jernström. Halosen lauluja ovat levyttäneet mm. Irwin Goodman, Kirka Babitzin, Vesa-Matti Loiri, Laura Voutilainen, Arja Koriseva, Tapani Kansa ja Jari Sillanpää. Halonen on julkaissut viisi soololevyä ja säveltänyt seitsemän sinfoniaa.

Jutussa mainittujen laulujen tekijät
Surun pyyhit silmistäni, säv. & san. Kassu Halonen, Kisu Jernström, Vexi Salmi
Kesäilta
, säv. Kassu Halonen, Kisu Jernström, san. Vexi Salmi
Rentun ruusu
, säv. Kassu Halonen san. Vexi Salmi


Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 2/2022

Selaa lehden artikkeleita