Fanni Sjöholm löysi oman ilmaisunsa hip hopista

Fanni Sjöholm löysi oman ilmaisunsa hip hopista

RAP-ARTISTI F:n eli Fanni Sjöholmin musiikillinen tukikohta sijaitsee Helsingin Arabiassa vanhassa teollisuuskiinteistössä. Sisään mennään robustisti lastauslaiturilta ja sen jälkeen noustaan tavarahissillä seitsemänteen kerrokseen. Sieltä löytyy Fannin biisintekijäkumppanin ja tuottajan Juho Suutarisen hallinnoima pieni mutta viihtyisä Pink Studio.

”Tämä on pyhättö, jossa on hyvä äänieristys. Minulle on tärkeää, että kukaan muu ei kuule, mitä olemme tekemässä. Kyseessä on turvallinen tila, jossa voi olla niin erikoinen kuin haluaa”, Juho kertoo.

Tilasta huokuu tekemisen meininki. Se toimii Fanni Sjöholmille niin studiona, treenikämppänä kuin luovana tilana, jossa työstetään musiikkia lähtöideoista miksaukseen. F on julkaissut neljä albumia, joista esikoinen Mä en oo vielä tarpeeks iso ilmestyi vuonna 2019 ja viimeisin Self-helpless vuonna 2024.

ALBUMIEN kappaleet ovat Fannin ja Juhon yhteistyön tulosta. Fanni vastaa lyriikoista ja musiikki luodaan yhdessä. Helsinkiläistyneiden muusikoiden yhteistyö juontaa lukiovuosiin Turussa.

”Olemme Juhon kanssa alun perin tutustuneet bändikavereina lukiossa”, Fanni kertoo.

”Olemme soittaneet bilebändeissä kaikenlaista musiikkia humpasta Stevie Wonderiin. Olin bändeissä aina laulusolisti, mutta soitin myös jonkin verran kosketinsoittimia.”

Sjöholmin musiikillisen taustaan kuuluvat myös muusikkoisä Kim Sjöholmin kannustava asenne sekä klassiset viuluopinnot. Fanni alkoi soittaa viulua neljävuotiaana.

”Elin klassisen musiikin maailmassa onnistumatta koskaan rakastumaan siihen. Näin jälkikäteen olen erittäin kiitollinen tuosta koulutuksesta. Sävelkorvaani ja laulamiseeni on vaikuttanut helvetisti se, että olen soittanut viulua.”

Varsinainen herääminen musiikkiin tapahtui kuitenkin laulamisen kautta. Apuvälineenä toimi myös piano.

”Muistan hetken, jolloin ymmärsin, että laulaminen voi olla muutakin kuin vaikka Maamme-laulun laulamista koulussa. Olin tuolloin ala-asteella. Tajusin, että lauluun voi laittaa mukaan ytyä. Löysin oman pop-soundini. Muistan, että soitin pianoa itsekseni ja lauloin. Asuimme silloin Raisiossa. Tajusin osaavani laulaa ja minulla oli todella pitkään oma salattu identiteetti. Se oli jotain aivan muuta kuin se viulunsoitto.”

TEINI-IÄSTÄ lähtien Fanni on kuunnellut paljon amerikkalaista hip hopia ja r&b:tä. Näiden vaikutteiden kautta alkoi myös biisinkirjoittaminen.

”Aloin kirjoittamaan räppiä ihan itsekseni. Se oli minulle tosi keskeinen juttu oman tekijyyteni löytämisessä. Olen sen jälkeen kirjoittanut kaikenlaista muutakin. En halua enää rajata genrejä tarkasti.”

Artisti F syntyi, kun Fanni soitti biisejään Juholle.

”Uskaltauduin sanomaan, että olen kirjoittanut räppiä ja haluaisin ehkä räpätä. Tuntui kosmiselta, että Juho otti ehdotukseni tosissaan. Vaikka urani on kestänyt jo useita vuosia, silti tässäkin ajassa räppäävä nainen on joillekin tahoille edelleenkin outo ja jopa huvittava asia. En koskaan saanut Juholta sellaista responsea, ettenkö voisi tehdä räppiä.”

SUOMENKIELISET rap-lyriikat, melodisuus ja pop-ilmaisu ovat olleet alusta asti isossa roolissa F:n musiikissa. Juho on ihaillut aina amerikkalaista r&b-, soul- ja funk-perinnettä, jossa rytmiikka on vahvasti esillä.

Toisaalta ihailen myös skandinaavista biisinkirjoitusta, siis miten ruotsalaiset hallitsevat co-writingin. He osaavat tehdä popbiisejä. Meidän tavoitteemme on ollut sulauttaa nämä kaksi yhteen”, hän kertoo.

F:n lyriikoissa on vahva naisnäkökulma ja henkilökohtaisuuden tuntu. Maskuliinisuutta ja jopa misogyniaa tihkuvassa rap-kulttuurissa on omat konservatiiviset hierarkiansa. Feminismi merkitsee Fannille laseja, joiden läpi katsoa maailmaa.

”Hip hop -skene on kädestä pitäen saattanut minut tuon aatemaailman äärelle”, hän sanoo.

”Feminismi alkoi määrittelemään minua kunnolla vasta sitten kun aloin tekemään räppiä. Kun tulin jonnekin bäkkärille – varsinkin alkuvaiheessa – minulta kysyttiin, kenen tyttöystävä sinä olet tai oletko tanssija.”

F käsittelee paljon tämän ajan ilmiöitä, kuten selfhelpiä ja tehokkuusvaatimuksia. Mukana on kantaaottavuutta. Viitekehyksenä on usein parisuhde.

”Kyse ei ole pelkästään parisuhteesta, vaan ehkäpä ihmissuhteista”, Fanni sanoo.

”En ole aina sukupuolittanut hahmojani mieheksi ja naiseksi. Erohan on elämää suurempi pop-aihe. Olen myös kirjoittanut jollain lailla epätyypillisistä ihmissuhteista. Laulan uusimmallakin levyllä siitä, että me peilaamme itseämme paljon toisiin ihmisiin.”

F:n suurimmaksi hitiksi on noussut vuonna 2022 ilmestynyt Ihana.

”Siinä on kirkas ja selkeästi välittyvä viesti, mutta siinä on siitä huolimatta minulle henkilökohtaisesti tärkeää kantaaottavuutta”, Fanni sanoo.

”Eihän mikään ole niin punkkia kuin se, että sinä tykkäät itsestäsi tässä ajassa, jossa me eletään. Meille myydään tosi paljon paskaa sillä varjolla, että me inhoamme itseämme. Se on ydinajatus. Sitten biisissä on myös hyvät melodiat ja tarttuvuutta.”

BIISIT syntyvät yksittäisistä lauseista tai ideoista. Niitä sitten pallotellaan toiselta toiselle ja biisi alkaa kasvaa kerros kerrokselta. Liikkeelle lähdetään yleensä tekstistä. Idea saattaa olla vaikkapa jokin lause tai title, josta tulee biisin ydin taikka punainen lanka.

”Idea voi olla myös vähemmän konkreettinen, kuten jokin hähmäisempi

tekstin pätkä”, Fanni kertoo.

”Meidän tavallisin työtapamme on se, että Juho rakentaa biitin ja tuotannon samaan aikaan kun minä kirjoitan kappaletta. Tulen tosi harvoin valmiin versen kanssa studiolle. Biisit syntyvät täällä studiossa.”

Juho kertoo hakevansa yleensä ensin sointukiertoa, jonka päälle sitten aletaan laulaa teemamelodioita.

”Olemme tehneet viime aikoina ensimmäiseksi kertosäkeen vaikkapa kitara ja laulu -pohjalta. Ensin on ydinajatus tai rivi, sitten sävelletään näistä aineksista biisin huippukohta. Kertosäe on biisin kuningas.”

ENSIMMÄISELLÄ F:n levyllä on uhoa ja aggressiivisuutta. Neljännelle levylle tultaessa ilmaisu on rentoutunut huomattavasti. Sillä laulaa rennompi Fanni Sjöholm, jonka ei tarvitse joka rivillä pyrkiä lunastamaan paikkaansa suomalaisessa musiikkibisneksessä.

”Olen kasvanut sekä validaation että monen vuoden tiiviin tekemisen myötä. Olen suonut itselleni sen, että voin työnnellä rajojani. Minun ei tarvitse enää miettiä, olenko uskottava räppäri jonkun mielestä.”

Kokemuksen myötä Fanni Sjöholm on kirjoittanut myös muille artisteille. Hänen tekstejään ovat laulaneet muun muassa Bess ja Sara Siipola. Toisille kirjoittamisessa Fanni näkee sekä hyviä että huonoja puolia.

”Minua sapettaa siinä hommassa se, että siinä joutuu tekemään täysin vastikkeetta suuren määrän töitä. Julkaisun saaminen on jo pieni ihme. Sitten julkaisun menestyksestä riippuu, saako siitä ylipäänsä lainkaan rahaa. Biisintekeminen on kuitenkin hirveän antoisaa ja kivaa. On mielenkiintoista nähdä toisten artistien biisintekometodeja ja tutustua uusiin ihmisiin. Kun teen musiikkia muille, voin ottaa vapaapäivän omasta artistihahmostani ja miettiä, mitä joku muu haluaa sanoa.”

Fiittauksilla on suuri merkitys rap-kulttuurissa. F fiittaa Costeen biisillä Päiväsäde, joka kerännyt Spotifyssa yli kuusi miljoonaa striimausta. Omalle albumilleen hän on saanut fiittaajiksi muun muassa Costeen, Sannin, Pyhimyksen ja Hassan Maikalin.

”Yhteistyökuviot ovat tässä ajassa keskeisiä kaikille artisteille. Jos katsot Spotifyn kärkeä, kaikki isot biisit ovat yhteisbiisejä. Elämme kuitenkin hyvin yksilökeskeisessä kulttuurissa. Mielestäni pääseminen toisen tilaan tai se, että päästää toisen omaan tilaansa, on lähtökohtaisesti inspiroivaa. Yhteistyössä on voimaa.”

Fanni: ”Tähän tilaan liittyy vahvasti keikoille lähteminen. Me lähdemme aina täältä ja tulemme myös tänne. Pidän itseäni ikuisesti junnuna, mutta meillä molemmilla on takanamme melko merkittävät määrät keikkakilometrejä. Olemme tehneet todella paljon keikkoja yhdessä ja erikseen. Tuossa seinällä näkyy koko historiamme.”

Fanni: ”Tämä piano ostettiin aikanaan äidilleni. Toimme sen itse pakettiautolla Turusta Helsinkiin Pink Studiolle. Se oli tyhmä idea. Piano kaatui, etukansi irtosi ja sisällekin tuli vaurioita. Vire on aivan järkyttävä, kaikki koskettimet ja polkimet eivät toimi. Silti pianoa kuullaan aika monella levylläni. Käytämme sitä myös biisien tekemisessä.”

Fanni: ”Studiotyö on intiimiä ja se on paljolti tämän duunin keskiössä. On oltava tila, jossa saa olla rauhassa. Täällä voi olla nolo ja tehdä juttuja, jotka saattavat hävettää. Studio on myös treenitilamme.”

Juho: ”Nylonkielinen Amanda Classic on ensimmäinen kitarani. Tartun yleensä soittimeen, joka sattuu olemaan lähimpänä. Kitara on tosi kätevä siinä mielessä. Nythän tästä puuttuu g-kieli, joten terssi saattaa jäädä pois joistakin soinnuista ja se voi vaikuttaa sävellykseen.”

Fanni: ”Kaikki ideani ovat puhelimen muistiinpanoissa taikka sanelimessa. Minulla on puhelimeen viha-rakkaussuhde, koska olen erittäin addiktoitunut siihen ja sosiaaliseen mediaan. Samaan aikaan inhoan sitä, some tekee meille.”

Mainittujen kappaleiden tekijätiedot
Maamme (Vårt land, san. J. L. Runeberg): säv. Fredrik Pacius, suom. san. Paavo Cajander
Päiväsäde: Fanni Sjöholm, Juho Suutarinen, Jussi Tiainen, Mikko Tiainen

Olli Varis ja tuotantomusiikin kiehtova anonyymiys

MUSIIKINTEKIJÄ-säveltäjä-tuottaja-muusikko Olli Varis on toiminut eri rooleissa mm. kansanmusiikin parissa, sekä työskennellyt yhtyemusisoinnin lehtorina Sibelius-Akatemiassa. 15 vuotta sitten hän päätti kouluttautua uudelle alalle ja hylätä kulttuurialan. Päätös ei osoittautunut kuitenkaan lopulliseksi.

Uusimmaksi käännekohdakseen musiikintekijänä Olli Varis mainitsee artikkelin All About Library Music (Sound On Sound, 2017). Siinä kerrottiin tuotantomusiikista (library music tai production music). Artikkelin kirjoittaja Dan Graham kutsui kaikki tapaamaan itseään Los Angelesiin.

”Niinpä matkustin sinne”, Varis kertaa.

”Aluksi sovimme, että lähetän demojani Grahamille. Myöhemmin tuli briiffi, että voisinko tehdä jotakin teemaan Outdoor. Sitten tarvittiin musiikkia erityyppisiin juttuihin, yleensä monen tekijän kokoelma-albumeille.”

NYKYÄÄN Varis tekee enimmäkseen tuotantomusiikkia, ja yli 95 % tekijänoikeustuloista tulee ulkomailta. Nimi ei näy lopputeksteissä, eikä yleisöä varten rakenneta artistikeulakuvaa.

”Tykästyin homman anonyymiyteen”, Varis kiteyttää.

”Minulle sopii se, etten kutsu itseäni artistiksi tai musiikkiani taiteeksi. Se vapauttaa kahleista: voin loikkia genrestä toiseen mieleni mukaan.”

Variksen asiakkaita useiden kustantajien kautta ovat tuotantoyhtiöt, jotka hakevat tv-sarjan, mainoksen, trailerin tms. käyttöön eri katalogeista sopivia kappaleita joko kuratoidusti tai metadatan avulla. Kappaleiden nimet ovat osa metadataa, ja niiden tulisi synnyttää mielikuva siitä, millaiseen videosisältöön ne sopivat. Variksen atonaldesigns.fi -nettisivulla linkatuilta albumeilta löytyvät mm. kappaleet Pogo Pony ja Frozen River, joista ensimmäinen viittaa maatila-aiheisiin lastenohjelmiin ja toinen tummasävyiseen draamaan.

Alalla hyödynnetään paljon virtuaaliorkestereita, mutta Varis käyttää mieluiten akustisia soittimia.

”Joskus olen rakentanut jousiraitoja yksikielisellä virsikanteleella, johon olen virittänyt eri kieliä, soittanut jousella ja askarrellut niistä erilaisia padeja”, hän kertoo.

”Nautin uusien asioiden opettelusta, johon monen tyylilajin parissa seikkaileminen väistämättä johtaa – oli sitten kyseessä uusi vst-syna tai vaikka 60-luvun ska. Tuotantomusiikissa asioita pitää usein yksinkertaistaa. Jos tilataan uplifting folkia, siihen ei välttämättä kannata tarjota esim. nykykansanmusiikkiteosta tiheällä viulumelodialla ja mutkikkaalla sovituksella, koska sellainen voi viedä liikaa huomiota dialogilta. Musiikki on useimmiten vain yksi kolmasosa ääniraidasta – foleyn ja dialogin ohella. Onnistunutta tuotantomusiikkikappaletta pystytään käyttämään useissa eri yhteyksissä ja hyvällä tuurilla se lisensoidaan kymmeniin ohjelmiin ympäri maailman.”

VARIKSEN mukaan AI tulee jossain määrin yleistymään tuotantomusiikissa, ja hän on itsekin kokeillut miksauksessa tekoälyä hyödyntäviä plugineja.

”Mutta en pyydä ideoita promptien avulla. Ei minulta ideat ole loppumassa”.

Varis haluaisi jatkossa tehdä myös kuvaan sävellettävää scoremusiikkia. Myös pelimusiikki ja siihen liittyvä interaktiivisuus kiinnostaa Varista.

”Ja livejuttuja olisi jossakin vaiheessa taas kiva soittaa”, Varis tuumaa.

Lauri Porran BASSO-teosta valmisteltiin kaksi vuotta

BASSO esitettiin Senaatintorilla. Lavalla esiintyi 147 soittajaa, ja yleisöä kerääntyi paikalle 26 000 henkeä.

”Helsingin Juhlaviikkojen taiteellinen johtaja Marko Ahtisaari otti yhteyttä ja pyysi minua toteuttamaan tämän teoksen. Se on osa perinnettä: vuonna 1995 Raoul Björkenheim teki Apocalypso-teoksen 50 kitaristille, ja vuonna 2015 Alexi Laiho järjesti 100 Guitars From Hel -projektin”, Porra kertoo.

Porra halusi luoda suuren kokonaisuuden, jossa olisi mukana basisteja, mutta myös muita instrumentteja ja laulajia. Myös visuaalinen suunnittelu oli tärkeässä roolissa, ja skenografia luotiin yhdessä Joonas Tikkasen kanssa.

ALUSTA alkaen oli selvää, että esitys järjestettäisiin Tuomiokirkon portailla. Juhlaviikkojen antamien raamien sisällä Porra sai toteuttaa oman visionsa vapaasti.

”Oli mukavaa, että minuun luotettiin niin paljon, vaikka käytännössä vain minä ja Joonas tiesimme, millainen lopputuloksesta tulisi”, hän sanoo.

Ylioppilaskunnan Laulajat liittyivät kokoonpanoon keväällä Pasi Hyökin johdolla, ja sähköbasisteille avattiin avoin haku huhtikuussa.

”Aluksi pelkäsin, ettei hakijoita tule tarpeeksi”, hän kertoo.

Huoli oli kuitenkin turha, sillä hakemuksia tuli 200. Porra kuunteli kaikki hakemukset yhdeltä istumalta.

”Tein Excel-taulukon, johon järjestin kaikki hakemukset A-, B- ja C-ryhmiin. Lopulta A-ryhmä oli niin täynnä, että jouduin karsimaan niistäkin”, hän kertoo.

PORRA ei kuitenkaan karsinut soittajia alun perin sovittuun määrään.

”Neuvottelin projektiin vielä kuusi soittajaa lisää. Heidät oli pakko saada mukaan”, hän paljastaa.

Osa soittajista soitti korvakuulolta, osa nuoteista tai tabulatuureista. Porra valmisti erilaisia materiaaleja, kuten videoita, jotta 25-minuuttinen kappale olisi helpompi omaksua. Laulajien ja muiden soittajien kanssa harjoiteltiin jo keväällä, sähköbasistien kanssa lähempänä tapahtumaa. Yhteisharjoitukset järjestettiin Oopperatalolla.

BASSO-TEOSTA valmisteltiin yhteensä kaksi vuotta, ja Porra toteaa: ”Tekninen toteutus vie paljon enemmän aikaa kuin itse sävellystyö.”

BASSO sai paljon positiivista palautetta sekä Suomesta että ulkomailta. Porra sai viestejä kansainvälisiltä sinfoniaorkestereilta ja festivaalijärjestäjiltä, jotka olivat vaikuttuneita teoksesta. Taiteiden yön jälkeen Porra jatkoi suoraan seuraaviin projekteihin, mutta myöntää, että palautuminen kesti.

”Kyseessä oli kuitenkin iso ja itselle todella merkittävä projekti.”

Nyt Porra valmistautuu tulevan vuoden projekteihin, joihin kuuluu tilaustöitä elokuva- ja tv-musiikista sekä tehtävät Turun musiikkijuhlien ja Vantaan viihdeorkesterin taiteellisena johtajana.

”Minua ja vaimoani yhdistää se, että molemmilla on kova työmoraali ja into tehdä kaikenlaisia erilaisia projekteja”, Porra kertoo.

Hänen vaimonsa on kapellimestari Dalia Statevska. Muusikkopariskunnan arkea piristää yhteinen lapsi, joka on nuoresta iästään huolimatta osoittanut olevansa vanhempiensa tavoin reipas maailmanmatkaaja.

Sinikka Svärd: Ura yhtä tähtihetkeä

PILVIPEITTOINEN alkusyksyn päivä vuonna 2007, sanoittaja Sinikka Svärd kävelee hautausmaalla katsellen vanhoja sukuhautoja, hautakiviä ja kiviin kaiverrettuja nimiä. Niin hän tekee toisinaan; hautausmaalla on rauha ja läsnä elämän lyhyys: ”Nuorena on kuolematon, mitä vanhemmaksi tulee, sen kuolevaisemmaksi muuttuu.”

Hän pysähtyy sankarihaudoille ja miettii, miten ihana lahja elämä meille on, iso paketti vuorottelevaa iloa ja surua. Syvä kiitollisuus nousee hänen sisältään, myös aavistus tekstistä, joka alkaisi sanoilla: ”Minä rakastan hautausmaita, mullan tuoksuista hämärää.”

ELÄMÄN lyhyys muistuttaa meitä Svärdin mukaan siitä, että olisi mietittävä, miten ja mihin sen käytämme. Hän onkin käyttänyt oman elämänsä ainakin ammatillisesti itselleen merkityksellisiin asioihin.

”Koko 30 vuotta kestänyt urani on oikeastaan ollut yhtä tähtihetkeä. Tämä on unelmatyö, jossa olen saanut yhdistää kaksi itselleni rakasta asiaa: kirjoittamisen ja musiikin. Olen myös saanut tutustua uskomattoman taitaviin ja ihaniin ihmisiin ja kuulla sanoittamaani musiikkia monenlaisissa yhteyksissä. En mä tätä mihinkään vaihtaisi.”

Lapsena Svärdillä oli kaksi haaveammattia: lankakaupan myyjä ja kirjailija. Sanoittajan ammatti ei kuulunut suunnitelmiin.

”Olen miettinyt, miten tässä kävi näin, mutta olen aina ollut sellanen ’antaa virran viedä -tyyppi’ ja ajatellut, että se tapahtuu, mikä on tapahtuakseen.”

Palon kirjoittamiseen Svärd kertoo olleen polttava jo nuorena. Hän ahmi isänsä innoittamana kirjoja ja aloitti kymmenvuotiaana suureellisin aikein itsekin seikkailukirjojen kirjoittamisen, vaikka paria sivua pidemmälle ne eivät koskaan edenneet. Isä istutti tyttäreensä myös rakkauden musiikkiin. Suurimmat idolit nuoruudessa olivat Edith Piaf, Beatles ja Leonard Cohen.

”Lauloin jo pikkutyttönä kirkkokuorossa ja koulussakin aina, etenkin käsityötunnilla. Ihmettelen, ettei kukaan opettaja koskaan sanonut, että ooppa nyt hiljaa siinä. Vanhempani olivat köyhiä, köyhien lapsilla ei ollut mitään asiaa soittotunneille. Laulaminen ei onneksi maksanut mitään.”

Teininä syttyi kiinnostus runoihin, joita Svärd alkoi itsekin kirjoittaa. Niihin aikoihin hän myös kirjoitti äidilleen kirjeitä, joissa avasi tunteitaan ja tuntemuksiaan.

”Mun oli usein äärettömän vaikea puhua äidin kanssa ja kun en pystynyt puhumaan, niin kirjoitin.”

LAULUTEKSTIEN kirjoittamisen Svärd kertoo ujuttautuneen elämäänsä pikkuhiljaa ja hiukan vahingossa. Vähän päälle parikymppisenä Svärd lähetti runojaan ammattilaisten arvosteltavaksi ja sai kuulla, että niissä on laulullisuutta, jota ominaisuutta kehotettiin edelleen kehittämään.

”Oli hienoa, kun joku muu näki sen, mitä en itse vielä siinä kohdassa tajunnut. Kun sitten abivuonna teimme opettajista vitsikkäitä tekstejä olemassa oleviin lauluihin, tajusin sen olevan itselleni jotenkin helppoa ja luontevaa.”

Kolmikymppisenä runojen rinnalle rynnistivät laulutekstit ja Svärd vakuutti yllättävänkin pian taidoillaan Esa Niemisen, joka oli tuolloin monen eturivin artistin luottotuottaja ja -säveltäjä. Niemisen merkitystä uralleen Svärd kuvaa valtavaksi.

”Sain heti kärkeen työpariksi oikean ihmisen ja ison hitin, Vie minut, josta alkoi tiivis ja hedelmällinen yhteistyö. Lähetin vuosikaudet kaikki kirjoittamani tekstit Esalle, ja hän plokkasi sitten ne, joista syttyi. Kyllähän hän tarjosi mulle mielettömän mahdollisuuden päästä eteenpäin.”

”Esalla oli tuhat rautaa ja artistia tulessa, ja useimmiten en tiennyt tekstiä tehdessäni, kenelle se on menossa enkä kuullut sävellystäkään ennen julkaisua. Olin niin kokematon ja epävarma tekijyydestäni, etten saanut sanottua haluavani kuulla biisin, ennen kuin se on levyllä.”

”Esa oli tarkka teksteistä, mutta aika vähän hän pyysi muutoksia, nekin vähät tulivat useimmiten artisteilta. Muistan kyllä yhden kiivaan keskustelun jostain ilmaisusta, joka oli Esan mielestä vanhanaikainen ja sanoin, että hän on ihan out siitä, miten tavalliset ihmiset kyseisen asian sanoo. Uskalsin jo puolustaa omia mielipiteitäni.”

VUONNA 1995 Svärd lähti opiskelemaan sosiaaliohjaajaksi, vaikka suuren hitin jälkeen intohimo kirjoittamiseen roihusikin täysin lieskoin vieden kaiken muulta elämältä liikenevän ajan.

”Kun valmistuttuani menin töihin, ajattelin jääväni päätoimiseksi sanoittajaksi sitten, kun tienaan teksteillä enemmän kuin päivätyössä, mutta ei se niin yksinkertaista ole, kun sulla on neljä lasta, valtava talovelka ja siihen päälle tulee lamavuodet. Itkin silloin kyllä hirvittävästi raha-asioiden vuoksi, kun miehen työt vielä loppuivat kuin seinään.”

Päätoimiseksi Svärd olisi voinut tienestiensä puolesta jäädä jo aikaisemmin, mutta ei silloisessa tilanteessa uskaltanut, kunnes hän vuonna 2004 sai Taiken puolivuotisen työskentelyapurahan. Se oli ensimmäinen kevyen musiikin sanoittajalle koskaan myönnetty.

”Se oli aivan ihanaa, vein lapset päiväkotiin ja kouluun ja sitten sain kirjoittaa, vaikka en koskaan mikään kahdeksasta neljään kirjoittaja olekaan ollut.”

Päätoimiseksi sanoittajaksi jäätyään Svärd asetti tavoitteekseen saada viiden vuoden sisällä arvostetun Junnu Vainio -palkinnon. Se myönnettiinkin hänelle vuonna 2008. Myös Kullervo Linna -palkinto (v. 2017) sekä Teoston Vuoden musiikintekijä -palkinto (v. 2020) lämmittivät nekin kovasti sanoittajan sydäntä.

URAN ainoa kriisi iski vuoden 2010 paikkeilla musiikin suoratoistopalvelujen romahdutettua suurelta osin levymyynnin ja suomenkielisen rap-musiikin vallattua radioiden soittolistat.

”Iskelmähommat vähenivät ja muutuin näkymättömäksi. Vaikka tilitykset edellisvuosien töistä olivat vielä hyvät, takaraivossa pyöri koko ajan, että kohta tästä ei tuu yhtään mitään, pian en pysty tällä enää leipääni tienaamaan. Sitä kesti vuoden, kunnes Riku Mattila soitti ja sanoi tuottavansa Lauri Tähkän ensimmäisen soololevyn ja kysyi, kiinnostaisko mua olla mukana. Sit me treffattiin ja siitä lähti yhteistyö, jolla oli mulle valtava merkitys. Kun Polte-biisistämme tuli suuri hitti, alkoi taas tulla muitakin kyselyitä, kuten aina kaikkien isojen biisien jälkeen.”

TÄHTIHETKIEN valossa ammattiin kuuluu myös varjoja. Svärdiä harmittaa omasta ja kollegojen puolesta se, että vaikka syntyisi hieno biisi, josta on valtavan ylpeä, ei ole mitään takeita sen soimisesta koskaan missään. Radioiden ylivalta on suhteettoman suuri. Muutenkin kyseessä on epävarma ala. Lupauksiin ei voi luottaa, ennen kuin biisi on levyllä, eivätkä ihmiset nykyisin oikein vastaa viesteihin ja puheluihin; ketään ei saa kiinni.

”Mua ärsyttää se, kun levy-yhtiöstä tai kustantajalta otetaan yhteyttä, ja sitä kokee olevansa tärkeä osanen, kunnes tekstin tehtyäsi lakkaatkin olemasta. Kukaan ei ole kiinnostunut sen vertaa, että sua biisin ilmestymisen myötä edes mainittais missään. En kaipaa ylenmääräistä hehkutusta, mutta kyllä tekijän kuuluu tulla mainituksi. Alan ihmisten pitäs pitää toistensa puolia.”

Vähättelyä Svärd ei ole kokenut siksi, että olisi nainen. Myöskään ikärasismia hän ei ole kokenut tai omien sanojensa mukaan ainakaan ymmärtänyt kokeneensa.

”Yhteistyötä yli ikärajojen vois kyllä olla enemmän, nuoret säveltäjät vois olla rohkeempia ja pyytää tekstejä vanhemmiltakin sanoittajilta. Ajattelen, että meikäläiselläkin voisi olla nuoremmille jotain annettavaa.”

Biisileireillä Svärd ei kuitenkaan itseään näe, sillä vaikka hän on muuten sosiaalinen, niin tekstin kanssa yksin nysvääminen on hänen juttunsa.

”En kestäis, että olis monta ihmistä, joista jokainen heittäis tekstiin tärkeän mielipiteensä, ja mun pitäs ottaa kaikki huomioon. Oon myös älyttömän hidas kirjoittaja, ja teksti saattaa mennä uusiksi moneen kertaan, ei kukaan jaksais mun kanssa tehdä. Oon myös niin mustasukkaisen omistava, että haluan tehdä tekstin yksin, en voi sietää, että joku tulee siihen sörkkimään. Tottakai teen korjauksia, jos säveltäjä tai artisti pyytää, mutta haluan tehdä nekin itse. On siinä vielä sekin, että jos biisissä on monta tekijää, niin aika vähän jää pätäkkää.”

OMAA ääntää kirjoittajana Svärdin on vaikea kuvailla.

Ako Kiiski sanoi vuosia sitten, että tunnistaa aina mun tekstit. Se oli mielestäni hieno kohteliaisuus ja osoitus siitä, että mulla on tunnistettava tyyli ja tapa kirjoittaa, vaikka en sitä itse oikein tajua.”

Tekniikka ja puhdas riimittely ovat Svärdille tärkeitä, mutta tunne on tärkein. Tunteita hän ajatteleekin ilmaisevansa vahvasti. Vaikutteita hän ammentaa usein luonnonilmiöistä sekä hengellisestä sanastosta, jossa on kaunista kieltä ja rikkaita ilmaisuja. Pyrkimys on löytää ilmaisuja, jotka eivät ole aivan peruskauraa.

Svärd uskoo tulleensa vuosien myötä rohkeammaksi sekä aiheiden että ilmaisunsa suhteen. Hän kirjoittaa kuitenkin tekstejä, jotka puhuvat samaa kieltä hänen arvomaailmansa kanssa. Hän ei voisi kirjoittaa esimerkiksi tekstiä, joka houkuttelisi tekemään jotain pahaa itselle tai toisille ihmisille, ei myöskään pilkkalaulua kenenkään uskonnosta. Iskelmägenressä, jossa Svärd toimii, aihevalikoima on suppeampi kuin muissa genreissä.

”Rakkaus on aiheista suurin, joten ei mulla ole mitään sitä vastaan, että kirjoitan pääosin siitä. Vaikka kirjoittaisin tuhat laulua rakkaudesta, jokaisessa on eri vivahteita, kuten elämässäkin. Olen hyvin intuitiivinen kirjoittaja ja toivon, että tekstieni sanoma välittyy lauluun, vaikka tehdessäni en sitä tietoisesti ajattele.”

Svärd on toiminut myös uusien tulokkaiden kouluttajana ja heille hän antaa saman neuvon kuin maalauskurssin opettaja oppilailleen: harjoittele.

”Mua tökkii, että menestyksen pitäs tulla heti ja myös se, että eteenpäin laitetaan täysin keskeneräisiä tekstejä, jotka lähtis mulla vasta työstöön. Pitäis olla malttia tehdä, tehdä myös ne virheet ja kehittyä paremmaksi eikä odottaa, että ala elättäis heti, koska sitä se ei tee, jos et onnistu tekemään maailmanhittiä. Kaikesta palautteesta ei pitäs myöskään loukkaantua. Jos joku sanoo, että teksti on ihan paska, pitää pyytää palautteen antajaa kertomaan, mikä siinä on paskaa ja mitä vois tehdä paremmin. Oon minäkin lähtenyt itkien pois ja ajatellut, etten tee enää ikinä mitään, saadessani ensimmäiset negatiiviset palautteet. Mutta kun tunnekuohu on mennyt ohi, oon pysähtynyt katsomaan, olisko tekstissä sittenkin korjattavaa. Jos et pysty ottamaan kritiikkiä vastaan, oot väärällä alalla.”

30-VUOTISTA uraansa Svärd juhlii vuonna 2025 – mutta miten, se jää vielä arvoitukseksi. Kirjoittaa hän aikoo niin kauan kuin pää toimii. Tulevaisuuden tärkeä tavoite on tekemisen monipuolisuus.

”Oon ihan hulluna jonkun erilaisen tekemiseen, laidasta laitaan virsiä ja muuta. Jos joku kysyisi, lähtisinkö tekemään oopperaa, niin se olis aivan ihanaa. Musikaaliin (Äidinmaa) oon jo saanutkin lauluja tehdä. Oon innostunut yrittämään ja ylittämään omia rajojani.”

HAUTAUSMAALLA mieleen noussut lauseenpätkä jatkojalostui myöhemmin tekstiksi Minä rakastan elämää, joka julkaistiin 2008 Tomi Aholaisen säveltämänä ja Johanna Kurkelan esittämänä. Se on Svärdin lempiteksti omasta tuotannosta.

Minä rakastan elämää!

Minä rakastan hautausmaita,
mullan tuoksuista hämärää,
sadepäiviä joutilaita,
heinäsirkkojen sirinää.

Minä tahdon syntyä sylissäs
ja kuolla kuiskien sulle
pieniä sanoja sydämen,
runoja rakastetulle.

Minä rakastan tätä elämää,
elämää kaikkineen!
Pimeitä polkuja, aurinkoteitä,
raakoja omppuja, rinkeleitä,
iloa, surua, ikävää.

Minä rakastan elämää!
Minä rakastan käkkyräpuita,
kesän lämmintä huminaa
pikkuvauvojen naurusuita,
talven laulua valkeaa.

Tahdon antaa itseni sinulle
ja olla täydemmin tässä,
tanssia nauraen kanssasi
kasteessa kimmeltävässä.

Sinikka Svärd

Kuuntele Spotifyssa

Sade

Kuuntele Spotifyssa

MAALIS-HUHTIKUUN vaihteessa 1994 järjestettiin Rukalla lasketteluun liittynyt pr-tapahtuma, johon kutsuttujen joukossa oli Ile Kallio. Tällä matkalla lähti lentoon laulu, josta tuli kestohitti ja nimikappale platinamyyntiin yltäneelle albumille.

ILE Kallio kertoo hetkestä, jolloin hän alkoi syödä aamiaista yksin mökissään:

”Hanget hohtivat auringossa ja oli mielettömän kirkasta. Jo vuoden alussa olin tehnyt Sateen tekstin raakaversion ja myös melodian, mutta ihan toisenlaisella kompilla ja sointukierrolla. Se ei toiminut ja jäi hyllylle.

Siinä aamiaisella tuli äkillinen leimaus, että yhdessä varastossa olleessa kitarariffissä on juuri oikea komppi, svengi ja sointumaailma tähän tekstiin ja melodiaan. Näin se riffi ja muu biisi löysivät toisensa. Kitara käteen, kynä ja paperia, ja biisi oli lähes valmis. Se oli hieno hetki, jollaisia tulee harvoin.

Kaunis kevätaamu Kuusamossa ja pling, tulee laulu sateesta. Vastavoimat tekivät taikojaan.”

KAIJA Kärkinen kertoo, että Ilen luvalla hän muokkasi tekstiä omaan suuhunsa sopivaksi:

”Laulettavuus, soivuus ja rytmi olivat mulle jo silloin teksteissä tosi tärkeitä; se että teksti soi ja svengaa osana musiikkia. Perussisältöä en muuttanut vaan sanajärjestystä, riimittelyä ja rytmitystä, korvasin joitakin sanoja toisilla ja muuta vastaavaa.

Sade-albumia tehtäessä en vielä rohjennut tarjota omia tekstejäni. Viidessä biisissä olin mukana toisena sanoittajana.

Teatterikorkeakoulussa 80-luvulla olin kyllä tehnyt tekstejä, muun muassa Cyrano de Bergerac -esitykseen, mutta levyllä ensimmäiset julkaistiin vasta vuoden 1996 Lupaus-albumilla. Silloin Ilen kannustamana olin saanut rohkeutta jo niin, että levylle tuli viisi kokonaan omaa tekstiäni. Näin pitkän tien kautta minusta tuli duomme pääsanoittaja.

Nuorena Sodankylässä en osannut ajatellakaan kirjoittavani laulutekstejä, vaikka kirjoitin paljon, ihan hyviä aineitakin. Enkä edes kavereille kehdannut kertoa haaveistani näyttelijäksi. Laulamisesta asenne oli, että kiva kun harrastelet, mutta oikea ammattikin pitää löytyä.”

ILE Kallio kertoo, että ennen Sade-biisiä oli vaihe, jolloin hän sai pakit kaikissa kiertämissään levy-yhtiöissä.

”Demossa oli jo muut albumin biisit paitsi Sade. Kierroksen päätteeksi kysyin ison yhtiön edustajalta, mihin vielä voisin tarjota. Hän vastasi, että älä ainakaan Audiovoxille, se on pulju, joka pian häviää.

Niinpä menin Audiovoxiin Ilkka Vainion luo. Sovittiin, että tulen heti huomenna ja jutellaan, jos on jotain juteltavaa. Kun menin, Ile ja Klaus Weiner kertoivat olevansa aivan fiilareissa ja sanoivat, että olisi tosi hienoa, jos saataisiin olla mukana tässä.

Tämä oli ennen Rukan maagista aamua. Kun levy alkoi studiossa valmistua, kutsuin Ile Vainion, soitin muutaman näytteen ja sanoin, että ois vielä yksi bonus, joka ei ollut demolla. Laitoin Sateen soimaan, ja Ile oli aivan myyty. Biisi julkaistiin sinkkuna loppuvuodesta 1994 ja albumi 1995.

Albumin myytyä platinaa, Ile Vainio kysyi kerran erään ison levy-yhtiön edustajalta, miksi te ette sitä ottaneet: ‘No, kun siinä demolla ei ollut Sadetta.’ Ile vastasi, ettei ollut meilläkään.

Kun alkaa filosofoimaan, niin sateessa on kaksi hienoa asiaa. Tullessaan sade muuttaa maailman tunnelman ihan omanlaisekseen. Kun se loppuu, tulee sateen jälkeinen valo, jolloin maailma on aivan erityinen.”

Hyvästi yö

INTERVISION laulukilpailun 1980 voittanut Hyvästi yö oli Esko Björkmanin eli Esko Koivumiehen ensimmäinen hitti. Hän kertoo, että melodia syntyi lokakuussa 1979.

”Otin työhuoneessani pianosta c-mollin ja aloin laulaa remuitaliaa. Melodia syntyi ihan itsestään, en vaikuttanut sen tuloon mitenkään. Kassu Halosta lainaten: me säveltäjät olemme antenneja, jotka otamme melodioita vastaan. En minä tätä luonut, se tuli täysin ilmaiseksi.

Jotkut säveltäjät laulavat remuenglantia, mutta minä rallattelin italiaa muistuttavaa mongerrusta.

Pari päivää myöhemmin syntyi teksti oikeilla sanoilla. Ne pulppusivat melodiasta, kertosäe tietenkin ensin, sitten ei tarvinnut kuin keksiä juoni. Eli jostain taivaasta sekin tuli.

HÄMÄRÄSTI muistelen, että yksityiselämässä olisi ollut jokin hankalampi vaihe ja nyt näkyi valoa. Ehkä siitä tuli se hyvästi yö.

Tunsin Finnlevyltä Esa Niemisen ja Kim Kuusen saatuani artistiensa Tapani Viljan ja Olli Junttilan sinkuille biisejäni. Finnlevyllä oli tiivis yhteistyö saman yhtiön eli Musiikki Fazerin iskelmäkustantamon kanssa. Sitä veti Arto Alaspää.

Tehtyäni neljän laulun demokasetin Hyvästi yö päätyi Arton kautta EMI:lle Marion Rungin levytettäväksi, sovittajana Antti Hyvärinen. EMI:llä päättivät tarjota sitä interviisukarsintoihin. Antti nosti sen ison orkesterin sovituksellaan kansainväliselle tasolle. Ja Marion teki siitä esityksellään hitin.

Katsoin kotona karsinnat, jotka pidettiin yhdessä euroviisukarsintojen kanssa. Meillä oli vieraita ja lähdimme ravintola Kappeliin juhlimaan. Tarjoilija onnitteli sanoen, että ravintola tarjoaa ensimmäiset!

SOPOTISSA elokuussa 1980 pidetyssä finaalissa olin mukana. Gdanskin telakan kapina oli juuri alkanut ja kisapaikka oli lähellä sitä. Kadulla tuli konepistoolimiehiä huutaen, että poistukaa. Seuran toimittaja ehti ottaa kuvia, ja minä salakuljetin ne Suomeen. Seura järjesti niin, että sotilasattasea Suomen suurlähestystöstä saattoi minut kaikkien tarkastusten ohi lentokoneeseen.

Voiton jälkeen minut kutsuttiin heti Fazerille. Kustantamoa veti nyt EMI:ltä tullut Raimo Henriksson. Rami esitteli työhuoneessaan istuneen Chrisse Johanssonin: ”saanko esitellä, tässä on tuleva yhteistyökumppanisi.”

Olihan se aivan uskomatonta, itse Chrisse Johansson! Niin me tehtiin Taivaan lahja, De va kukku de ja monta muuta. Ramin neuvo oli, että jos saatte Metsäradioon soimaan yhdenkin biisin, se on varma hitti, sitä ohjelmaa kuuntelee puolet kansasta. No, saatiinhan me sinne esimerkiksi Maritta Tammenojan levyttämä Sattuman sanelema juttu.

Humppakansa oli haltioissaan.

Chrissen myötä alkoi mullakin säteillä se ammattimainen biisintekeminen. Että nyt tehdään hittejä työksemme.

YLE Areenasta löytyy dokumentti Intervisio, iskelmät ja kylmä sota. Siinä Lech Walesalta kysytään, oliko sattumaa, että kilpailun voitti juuri tämä laulu. Hän vastaa ajattelevansa, että maailmaa sittenkin ohjailee jokin korkeampi voima.

Yksi laulujen hienous on, että niissä voi kuulla viestejä, joiden ääneen lausuminen on sillä hetkellä kiellettyä: hyvästi yö, hyvästi kommunismi! Niissä viimeisiksi jääneissä interviisuissa esiintyi muuten vierailevana tähtiartistina Gloria Gaynor laulaen silloin jo superhitiksi nousseen I will survive.”

Laulun I will survive ovat säveltäneet ja sanoittaneet Freddie Perren ja Dino Fekaris.

Elokuvien säveltäjät

SALLA LUHTALA: ”Olen alun perin klassinen lyömäsoittaja. Opiskelin Sibelius-Akatemiassa ja Malmön musiikkikorkeakoulussa. Työtapaturman seurauksena sain käteeni hermovamman ja jouduin lopettamaan lyömäsoittimien soittamisen. Päätin ottaa eron musiikista ja menin opiskelemaan ravitsemustiedettä Helsingin yliopistolle. Valmistuin ja menin töihin, mutta lakkasin nukkumasta, koska koin elämäni valuvan hukkaan.

Halusin päästä tekemään musiikkia. Se oli suorastaan pakko. Aloin säveltämään. Olen soittanut myös aika paljon poppia ja kansanmusaa erilaisissa bändeissä ja opiskellut jazzin teoriaa ja sävellystä Sibelius-Akatemiassa. Kymmenen vuotta sitten sävelsin ensimmäisen elokuva-scoreni.”

PANU AALTIO: ”Aloin nelivuotiaana soittamaan selloa. Jossain kohtaa sain tietokoneen ja aloin tekemään sillä omaa musiikkia. Sellonharjoittelu jäi aika äkkiä taka-alalle. Kiinnostuin elokuvamusiikista lukioaikana. Pääsin opiskelemaan Sibelius-Akatemiassa musiikkiteknologiaa. Reilu parikymmentä vuotta sitten Suomesta ei löytynyt varsinaista leffasävellyskoulutusta.

Sibiksen jälkeen lähdin opiskelemaan elokuvamusiikkia Los Angelesiin. Olin siellä vuoden. Sitä seurasi työharjoittelujakso. Kun Yhdysvalloissa tekee tutkinnon, sen päälle pääsee vuodeksi töihin. Tein siellä monenlaisia assistentin hommia muun muassa Spider-Man 3 -elokuvassa ja tv-sarjassa Lost. Sen jälkeen pääsin säveltämään Dome Karukosken Tummien perhosten koti -elokuvaa Suomessa.”

ROLF GUSTAVSON: ”Aloitin vanhempieni kannustamana trumpetinsoiton 8-vuotiaana. Vuonna 2006 perustin ensimmäisen bändini. Olin herännyt musiikkiin skidinä, kun olin kuullut punkbändi Green Dayn American Idiot -albumin. Lukioikäisenä aloin kiinnostua lapsena nähtyjen Disney-leffojen musiikista. Ne olivat pääasiassa musikaalibiisejä, joissa oli bändi mutta myös paljon orkesterisoittimia. Aloin herkistymään kaikelle tälle. Halusin ymmärtää ja oppia tuota maailmaa.

Naapurissani asui säveltäjä Timo Laiho. Päädyin hänen oppiinsa lukioikäisenä. Silloin aloin opiskelemaan myös nuottien kirjoittamista ja musiikin teoriaa Porvoon musiikkiopistossa. Kristallinkirkas tavoitteeni oli päästä Sibelius-Akatemiaan opiskelemaan sävellystä. Halusin oppia, miten musiikkia tehdään oikein, koska pelkkä soittelu bändin kanssa treenikämpällä on aika hähmäistä. Lähdin Sibelius-Akatemiaan melko avoimin mielin, valmistuin sieltä kaksi vuotta sitten.”

Salla Luhtala ja Panu Aaltio pääsivät elokuvamusiikin pariin tekemällä musiikkia Taideteollisen korkeakoulun eli nykyisen Aalto-yliopiston elokuvataiteen laitoksen sekä alan ulkomaisten opinahjojen kautta.

SALLA LUHTALA: ”Aloin todella aktiivisesti etsimään elokuvasävellystöitä. Olin kouluihin yhteydessä ja kyselin löytyisikö projekteja, joihin tarvitsisi säveltäjää. Näin sain ensimmäisiä töitäni. Vuonna 2014 tein ensimmäisen lyhytelokuvamusiikkini Lontoon Filmschooliin. Elokuvan nimi oli Inner life of Veronica. Se oli mustavalkoinen kauhulyhäri. Musiikki syöksyi ulos minusta. Minulla oli ensimmäistä kertaa sellainen olo, että ymmärsin aina nähneeni musiikin väreinä. En ollut aikaisemmin tajunnut sitä. Kun katsoin mustavalkoista elokuvaa, mieleeni tuli minkä väristä musiikki olisi.”

PANU AALTIO: ”Ensimmäinen elokuvamusiikin mentorini Tuomas Kantelinen neuvoi minua ottamaan yhteyttä Taikin elokuvataiteen laitokseen ja kysymään oppilastöitä. Näin päädyin säveltämään ensimmäisen elokuvamusiikkini Mari Mantelan lyhytelokuvaan Operaatio vieras äly. Se oli taiteellisesti kunnianhimoinen leffa, jonka musiikkia mietin todella paljon. Työ tuntui alkuun aika vaikealta. Säveltäminen itsessään ei ollut vaikeaa, mutta haimme pitkään oikeaa tyylilajia. En hahmottanut heti myöskään mistä musiikki alkaa ja mihin se loppuu. Nykyään tuollainen on minulle intuitiivista. Voin katsoa jonkin elokuvan ilman ääntä ja kertoa missä musiikkipaikat suurin piirtein ovat. Dramaturgiset kaaret ovat yleensä melko ilmeisiä.”

Rolf Gustavsonin polku elokuvien pariin on hieman toisenlainen:

”Vuonna 2018 pianisti-säveltäjä Pessi Levanto lähetti minulle viestin ja pyysi jeesaamaan nuottienkirjoittamisessa. Kyseessä oli esiorkestrointi ja midisiivous Markku Pölösen Oma maa -leffaan, jonka musiikki äänitettiin Tapiola Sinfoniettan kanssa. Se oli ensimmäinen kunnollinen elokuvaduunini. Sille polulle minä sitten jäin. Levanto lähetti minut myös Itävaltaan opiskelemaan elokuvamusiikkia Conrad Popen kanssa. Silloin asiat alkoivat konkretisoitua; elokuvat, musiikki, säveltäminen sekä myös sovittaminen ja orkestrointi. On ollut mielenkiintoista olla osa tiimiä ja tehdä musiikkia.”

Elokuvan tekeminen on ryhmätyötä, mutta elokuva on aina ohjaajansa taideteos. Hän vastaa teoksensa kokonaisuudesta, ja kaikki elokuvassa on alisteista ohjaajan taiteelliselle visiolle – olipa kyse sitten näyttelemisestä, lavastuksesta, valoista tai musiikista. Elokuvaohjaajat eivät ole saaneet välttämättä musiikillista koulutusta, niinpä elokuvasäveltäjän on kommunikoitava heidän kanssaan toisin kuin muusikoiden kanssa.

SALLA LUHTALA: ”Koen, että elokuvamusiikin säveltäminen on kykyä inspiroitua siitä, mitä näkee. Sitten se tulkkautuu ajatukseksi musiikista, jota voi ehdottaa ohjaajalle. Musiikin voi tehdä kuunneltavaan muotoon ja sitä voi sitten soittaa ohjaajalle. Säveltäminen ja musikaalisuus on yksi osa työtä, sen lisäksi on pystyttävä kommunikoimaan ohjaajan kanssa. Monesti ohjaajat saattavat olla epävarmoja siitä, osaavatko he puhua musiikista. Säveltäjän ja ohjaajan kohtaaminen on aina oppimistilanne. Tilanne muistuttaa sitä, että opeteltaisiin yhdessä uusi kieli. Toisten ohjaajien kanssa se on helpompaa ja toisten kanssa taas vaikeampaa. Psykologinen taso ja kommunikaation haasteet ovat iso asia, josta tässä työssä on hyvä koko ajan oppia lisää.”

PANU AALTIO: ”Minulle on jäänyt mieleen ohje ’älä puhu ohjaajan kanssa musiikista, vaan puhu elokuvasta’. Se on kieltä, jonka ohjaajat osaavat todella hyvin. Olen yrittänyt pitää tuon mielessä. Heti kun keskustelu menee vaikkapa siihen, että ’pitäisikö tuossa olla oboe’, mennään harhaan. Ennemmin kannattaa kysyä ohjaajalta, mitä hän haluaa sanoa tässä kohtauksessa, mitä nämä hahmot ajattelevat ja miten ohjaaja haluaisi katsojan tulkitsevan kohtauksen. Kun pääset tuohon keskusteluun, musiikilliset termit unohtuvat aika nopeasti. Ammattiohjaajat osaavat tämän. Sen sijaan opiskelijatasolla, kun asiat olivat uusia, tästä seurasi helposti mikromanagerointia. Sen jälkeen ei nähdä enää metsää puilta.”

ROLF GUSTAVSON: ”Hyvä elokuvasäveltäjä kokee olevansa elokuvantekijä, hänen erikoisosaamisalueensa vain sattuu olemaan musiikki. Tärkeintä on, että tähtäin on tehdä hyvää leffaa. Minulla ei ole paljoa kokemusta ohjaajista. Minusta on aina ollut vaikeaa löytää se yhteinen kieli. Olen pyrkinyt muusikkojen seuraan. Silloin yhteinen kieli on tullut tietysti annettuna. Näin orkestroijan näkökulmasta on tärkeää ymmärtää, mihin elokuvalla pyritään ja mitä siinä halutaan sanoa. Se on oltava koko ajan keskiössä omassa tekemisessä. Yksityiskohdat eivät ole välttämättä tärkeitä.”

Orkestraatio eli soitinnus nousee esiin, kun puhutaan elokuvamusiikista. Sillä tarkoitetaan klassisesti äänten jakamista eri soittimille.

SALLA LUHTALA: ”Olen nähnyt joskus hauskan meemin, jossa kerrottiin säveltämisen olevan sitä, että luututaan lattiaa isolla luutulla. Sovittaminen on sitä, että siivotaan lattia porstalla. Orkestroinnissa taas siivoaminen tapahtuu hammasharjalla.”

ROLF GUSTAVSON: Sovittamiseen liittyy amerikkalainen termi reimagine eli musiikin uudelleen kuvitteleminen. Sovittaminen voi todellakin olla sitä. Aluksi on olemassa minimaalinen musiikillinen informaatio eli melodia ja soinnut. Siitä voi sovittamalla tehdä periaatteessa mitä vaan. Orkestraatio on taas tarkoittanut teknisesti, että sävellyksen luonnoksesta kirjoitetaan jokainen soitin auki partituuriin. Tämä on orkestraation alkuperäinen merkitys.”

Kun kolmikolta kysyy heidän omasta mielestään merkittävimpiä töitään elokuvamusiikin saralla, seuraa aluksi diplomaattinen hiljaisuus. Pienen tuumaustauon jälkeen kohokohdat hahmottuvat kuitenkin helposti.

SALLA LUHTALA: Parhaissa töissä työskentely on ollut inspiroivaa, mukavaa ja mukaansatempaavaa. Tällainen työ oli muun muassa Charlotte Airaksen dokumentti Valonsieppaaja (2021). Siitä tuli kokonaisuutena todella hieno. Olen tyytyväinen myös musiikkiin.”

PANU AALTIO: ”Minulle henkilökohtaisesti tärkeitä ovat säveltämäni Marko Röhrin luontodokumentit Metsän tarina (2012), Järven tarina (2016) ja Tunturin tarina (2021). Olen itse eläinoikeus- ja luonnonsuojeluihminen. Tuottaja-ohjaaja Marko Röhrin kanssa on ollut hienoa työskennellä. Hänestä huokuu, miten tärkeä aihe luonto on hänelle itselleen. Toisaalta myös Joona Tenan Supermarsu-elokuvia on ollut todella kiva tehdä. AJ Annilan ohjaama tv-sarja Nyrkki oli myös erittäin hauska duuni. Ohjaaja kutsui sitä korkeaoktaaniseksi humpuukiksi.”

ROLF GUSTAVSON: ”Olin mukana Supermarsun orkestroinnissa. Musiikkia äänitettiin Tampereella ja oli huikeaa, kun samassa salissa oli sata tyyppiä touhuamassa. Koskaan en ole tehnyt niin kovaa duunia, mutta kuitenkin niin että samaan aikaan oli todella hauskaa. Minulle high light on ollut myös Juha Wuolijoen ohjaama Vinski ja näkymättömyyspulveri (2021). Musiikin olivat tehneet Lasse Enersen ja Leri Leskinen, ja pääsin orkestroimaan sitä yhdessä Tuomas Nikkisen kanssa. Olen myös säveltänyt musiikin Emilia Hernesniemen ohjaamaan lyhytelokuvaan Hei, hei Tornio, joka voitti lyhytelokuvien Jussi-palkinnon vuonna 2022.”

 

Tekijänoikeusbarometri 2024

Laittomien suoratoistopalveluiden käyttö lisääntynyt 25–34-vuotiaiden parissa

Piratismiin liittyvät asenteet ovat pysyneet koko väestön tasolla pääosin ennallaan: yli puolet (53 %) ei edelleenkään hyväksy mitään piratismin muotoa. 15–34-vuotiaiden joukossa osuus on kuitenkin selvästi alhaisempi (36 %). Suomalaisista keskimäärin reilu kymmenes (12 %) pitää hyväksyttävänä laittomista suoratoistopalveluista siellä luvatta tarjolla olevan elokuvan tai tv-sarjan katsomista. Ikäryhmässä 25–34-vuotiaat tämän hyväksyy jo joka neljännes (24 %), eli kasvua edelliseen vuoteen on tullut kahdeksan prosenttia. 15–24-vuotiaiden joukossa 24 % hyväksyy piraattitallenteiden ja neljä prosenttia jopa varastetun aidon tallenteen ostamisen. Koko väestön tasolla näiden tekojen hyväksyttävyys on vastaavasti yhdeksän prosenttia ja yksi prosentti.

Laittomasta toiminnasta yleisintä on suoratoistaminen laittomista palveluista, minkä myönsi kymmenen prosenttia kaikista vastaajista (v. 2023 / 11 %). Lähes neljännes (23 %) 15–34 vuotiaista kertoo itse tai perheenjäsenen katselleen, kuunnelleen tai pelanneen laittomissa palveluissa tarjolla olevaa aineistoa. Vastaava osuus oli 25–34-vuotiaiden joukossa vielä vuosi sitten 15 %. Vastaajista 56 % kertoo itse tai perheenjäsenen käyttäneen laillista internetin viihdepalvelua; viime vuonna näin kertoi 60 % vastaajista. Laittomasta lähteestä lataamisen myöntää 7 % vastaajista ikäryhmässä 15–24, ja 10 % ikäryhmässä 25–34; koko väestön tasolla teon myöntää 5 % vastaajista.

Enemmistö tukee oikeutta selvittää anonyymit oikeudenloukkaukset ja saada korvausta

Lähes kolme neljästä vastaajasta (72 %) on samaa mieltä väittämästä, että laittomaan jakamiseen syyllistyneen henkilön tulee olla velvollinen maksamaan teosten tekijöille korvausta, loukkauksen laajuuden mukaisesti. Kymmenes (10 %) on väittämän kanssa eri mieltä. Lähes kaksi kolmesta (63 %) vastaajasta on myös sitä mieltä, että tekijänoikeuksien haltijan tulee voida selvittää, kuka hänen oikeuksiaan loukkaa anonyymisti internetissä. Eri mieltä on reilu kymmenes vastaajista (12 %). Lisäksi neljä viidestä vastaajasta on samaa mieltä siitä, että hakukoneilla tulee olla vastuu näyttää hakutuloksissa kaikki lailliset vaihtoehdot ennen laittomia palveluita (81 %). Eri mieltä on viisi prosenttia vastaajista.

Keskimääräistä enemmän väittämien kanssa eri mieltä ovat miehet, alle 35-vuotiaat ja luvatonta materiaalia internetistä ladanneet sekä piraattipalveluita käyttäneet vastaajat.

Tulokset perustuvat Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry:n toimeksiannosta Taloustutkimuksen toteuttamaan Tekijänoikeusbarometriin, joka tehtiin nyt kahdeksattatoista kertaa. Tutkimusaineisto kerättiin henkilökohtaisina haastatteluina sekä nettikyselyllä osana Taloustutkimuksen Omnibus-tutkimusta. Tiedonkeruu toteutettiin 12.9.–7.10.2024 välisenä aikana ja tutkimuksen vastaajamäärä oli yhteensä 1112 henkilöä. Kohderyhmänä oli 15–79-vuotias väestö Ahvenanmaan maakuntaa lukuun ottamatta.

Tekijänoikeusbarometri 2024: tekijänoikeus
Tekijänoikeusbarometri 2024: piratismi

Sakset seis! -kampanja kulttuurin rahoituksen leikkauksia vastaan. Allekirjoita adressi ja tule mukaan luovutustilaisuuteen!

Allekirjoita adressi

  • Kampanja kutsuu kaikki taiteen ja kulttuurin yleisöt ja tekijät mukaan allekirjoittamaan adressin. Adressin voi allekirjoittaa kuka tahansa yksityishenkilö adressit.com-palvelussa osoitteessa https://www.adressit.com/sakset_seis.

Osallistu suurmielenosoitukseen

  • Sakset seis! -adressi luovutetaan päättäjille suurmielenosoituksessa itsenäisyyspäivän aattona 5.12.2024 klo 14-16 Kansalaistorilla, Helsingissä. Päivämäärä korostaa kulttuurin ja taiteen keskeistä roolia yhteiskunnan liimana, suomalaisen identiteetin rakentajana ja huoltovarmuustekijänä.
  • Ohjelma tulee sisältämään puheita, adressin kirjoittajien kommentteja, musiikillisia elementtejä, teatteri-ilmaisua ja paljon muuta jännittävää! Ennen kaikkea ohjelmassa olette te, yleisö!
  • Tapahtuma on tekijöiden ja yleisön yhteinen hätähuuto taiteen ja kulttuurin puolesta. Se saattaa meidät kaikki yli kuppikuntien ja puoluerajojen yhteisölliseksi voimaksi, puolustamaan itsenäistä ja moninaista kulttuuria ja perintöämme.
  • Tarkista viime hetken ohjeet tapahtuman Facebook-sivulta.
Lisätietoa kampanjasta

Forum Artis ry:n jäseninä on 20 valtakunnallista taiteilijajärjestöä, jotka edustavat laajasti taiteen kenttää. Jäsenjärjestöjensä kautta Forum Artis ry edustaa noin 23 000 suomalaista ammattitaiteilijaa. Suomen Musiikintekijät on Forum Artisin jäsenjärjestö.

Freelancerin työkalupakki ja paljon muita maksuttomia taidealan työelämäopintoja avoimella yliopistolla keväällä

Taideyliopiston avoimen yliopiston kevään 2025 koko opetustarjonta on julkaistu verkkosivuillamme. Haku kursseille alkaa 19.11.2024 ja päättyy 9.12. (tutkinto-opetukseen integroitu opetus) tai 12.12.2024 (avoimen yon järjestämä opetus). Alla poiminta taide- ja kulttuurialan työelämäopinnoista ja linkit varsinaisiin kurssikuvauksiin ja ilmoittautumiseen.

Taiteen vapaan kentän freelancereille suunnatut maksuttomat kurssit

Freelancerin työkalupakki (7–10 op) 7.1.–9.6.2025

Ota haltuun taide- ja kulttuurialan freelancerin olennaisimmat työelämätaidot uudella osaamiskokonaisuudella. Se on suunniteltu tukemaan taidealan opiskelijoiden ja ammattilaisten valmiuksia toimia vapaan kentän ammattilaisena. Työkalupakin muodostaa viisi etäkurssia, jotka kattavat mm. itsensä johtamisen, omasta osaamisestaan viestinnän, urasuunnittelun, taloustaitojen sekä tuottamisen perusteet.

Lue lisää osaamiskokonaisuudesta Freelancerin työkalupakki Opinto-oppaasta

Ajankäyttö, hyvinvointi ja itsensä johtaminen (2 op) 7.1.–11.2.2025

Monityöläisyys, epävarmuus ja vaihteleva työkuorma ovat arkea monelle, ja kurssilla keskitytään löytämään toimivia ratkaisuja, jotka tukevat ajankäyttöä, hyvinvointia ja itsensä johtamista.

Lue lisää Ajankäyttö, hyvinvointi ja itsensä johtaminen -kurssista Opinto-oppaasta.

Ura ja viestintä taide- ja kulttuurialalla –verkkokurssi (1–2 op) 24.2.–30.4.2025

Moodlessa itsenäisesti suoritettavalla verkkokurssilla tutustutaan urasuunnitteluun, oman julkisuuskuvan rakentamiseen ja omasta osaamisesta viestimiseen esimerkiksi Linkedin-verkostoitumispalvelun avulla. Saat tukea apuraha- ja työhakemuksien laatimiseen sekä vinkkejä rahoituksen ja työn hakemiseen.

Lue lisää Ura ja viestintä taide- ja kulttuurialalla -kurssista Opinto-oppaasta.

Projektinhallinta taiteen vapaalla kentällä (5 op) 15.1.–26.3.2025

Kurssin tavoitteena on antaa työkaluja ns. taiteen vapaan kentän toimijoiden (osuuskunnat, rekisteröidyt yhdistykset sekä työryhmät) projektien hallintaan. Kurssilla tutustutaan keskeisiin projektihallinnan menetelmiin ja työkaluihin niin lyhyiden projektien kuin pitkäjänteisemmän työskentelyyn tukemiseksi.

Lue lisää Projektinhallinta taiteen vapaalla kentällä -kurssista Opinto-oppaasta.

Taiteilija osana organisaatiota -verkkokurssi (1–2 op) 24.2.–30.4.2025

Kurssin tarkoituksena on avata vuoropuhelua ja ymmärrystä yhteistyön mahdollisuuksista erilaisten toimialojen välillä. Kurssilla avataan luovan ja taiteellisen asiantuntijuuden käsitettä ja sitä, miten tätä asiantuntijuutta voi hyödyntää organisaatioissa.

Lue lisää Taiteilija osana organisaatiota -kurssista Opinto-oppaasta.

Ura+ (1–2 op) 25.2. –6.5.2025

Opintojakso tukee uravalmiuksien kehittymistä uravalmiuksien itsearvion ja henkilökohtaisten ohjaustapaamisten avulla. Opintojakso sisältää myös ryhmän toiveiden ja tarpeiden pohjalta räätälöityä työelämävalmennusta.

Lue lisää Ura+ -kurssista Opinto-oppaasta.

Taidealan freelancerin taloustaidot -verkkokurssi (1–2 op) 15.1.–30.4.2025

Tutustu monipuolisesti taidealan freelancerin taloushallintaan. Vierailevat asiantuntijat jakavat napakoita tietopaketteja tueksi työelämän eri tilanteisiin.

Lue lisää Taiteilija osana organisaatiota -kurssista Opinto-oppaasta.

Taiteilijan luovan osaamisen sanoittaminen –verkkokurssi (1–2 op) 15.1.–30.4.2025

Lue lisää Taiteilijan luovan osaamisen sanoittaminen-kurssista Opinto-oppaasta.

Maksullinen tarjonta

Neuvottelutaidon verkkokurssi (1–2 op) 15.1.–30.4.2025

Lue lisää Neuvottelutaidon verkkokurssista Opinto-oppaasta.

Taideyliopiston omien avoimien opintojen lisäksi Helsingin seudun kesäyliopisto järjestää keväällä kolme opintojaksoa Luovan liiketoiminnan opintokokonaisuudesta, joka kuuluu Taideyliopiston Avoimen kampuksen työelämäopintojen opetussuunnitelmaan. Luovan liiketoiminnan opinnot hyväksytään taidejohtamisen avoimien opintojen ohella väyläopinnoiksi Arts Management, Society and Creative Entrepreneurship -maisteriohjelman seuraavassa vuoden 2026 haussa.

Katso Arts Management, Society and Creative Entrepreneurship -maisteriohjelman väyläopinnot kurssikalenteristamme

Lue lisää Arts Management, Society and Creative Entrepreneurship -maisteriohjelman avoimesta väylästä

Katso kevään koko opetustarjonta verkkosivuiltamme.

Taideyliopiston Avoimen yliopiston opinnot maksavat normaalisti 20 EUR / opintopiste. Yhteistyöoppilaitosten järjestämissä kursseissa opintomaksut vaihtelevat ja jokainen yhteistyöoppilaitos vastaa itse hinnnoittelustaan. Maksuttomat opinnot ovat Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskuksen rahoittamia. Palvelukeskus edistää työikäisten osaamisen kehittämistä ja osaavan työvoiman saatavuutta. Palvelukeskuksen toimintaa ohjaavat opetus- ja kulttuuriministeriö sekä työ- ja elinkeinoministeriö.

Haku kursseille alkaa 19.11.2024 klo 9:00 ja päättyy 9.12. (tutkinto-opetukseen integroidut opinnot kuten työelämäopinnot) tai 12.12.2024 (avoimen yliopiston järjestämät opinnot) klo 23:59. Hakuaikana kursseille voi hakea kurssikalenterimme kautta. Tavoitat meidät osoitteesta avoin@uniarts.fi.