Musiikintekijät -logo

Mikä viheltäen tulee

Mikä viheltäen tulee

Elvis ry:n toiminnanjohtajan tehtävät syyskuun alusta jättänyt Martti Heikkilä on usein ehkäpä hiukan itseironisesti luonnehtinut itseään viheltäjä-säveltäjäksi. Sittemmin saimme tietää, että Martti oli hankkinut itselleen pianon ja myöhemmin myös laatukitaran (kuinka ollakaan sen merkki on Martin). Vaikka puhdasoppinen viheltäjä-säveltäjyys on hänellä näiden hankintojen myötä jäänemässä vähemmälle, on hän kuitenkin ollut vankkumaton teosten tasavertaisen kohtelun puolestapuhuja. Tämä tarkoittaa sitä, että Martti on aina nähnyt tekijänoikeudelliset perusteet tasavertaisina, oli kyseessä minkä ”genren” musiikki tahansa.

Jaan mielelläni tämän periaatteen hänen kanssaan. Joskus joidenkin on hyvin vaikeaa oivaltaa tekijänoikeuden ydintä, mistä teoksen luomiseen käytetyt tunnit tai lopputuloksen (laatu)luokitus ovat hyvin kaukana. Tämä ydin tarkoittaa sitä, että luomaasi teosta käytetään ja tämä käyttö tuottaa käyttäjälleen lisäarvoa tai jotenkin muuten arvioitavaa hyötyä. Näin syntyy oikeutus korvaukseen, jonka määrittely, jyvittäminen, jakaminen, verottaminen ym. ovat se jatkuva prosessi, joka kuuluu Elvisinkin keskeiseen toimintaan.  

Tässä työssä Martti on ollut poikkeuksellisen omistautunut. Ihailtavan hyvin hän on myös ottanut haltuun alallamme välillä hyvinkin monisäikeisiksi kehittyneet ongelmavyyhdet. Kun tämän yhdistää luonteeltaan joviaaliin heppuun, jonka kanssa niin sanotusti synkkaa, on vaikeaa kuvitella ketään, joka nämä saappaat täyttäisi.        

Mutta eipäs nuolaista! Kun keväällä Elvisiin haettiin uutta toiminnanjohtajaa, oli loppusuoralla useampikin todella hyvä hakija. Yhden heistä suhteen johtokuntamme oli harvinaisen yksimielinen ja niin valituksi tuli musiikin monitoimimies, armoitettu basisti, rock- ja popäänenmuodostuksen erikoisasiantuntija, säveltäjä ja sovittaja Reijo Karvonen.

Ryhtyminen yhdistyksemme toiminnanjohtajaksi ei ole ihan minkä tahansa pestin vastaanotto. Valitun tulee kehittyä ennätysajassa alamme asiantuntijaksi, joka osaa neuvoa jäseniämme missä tahansa ongelmassa, olla mukana Suomen Säveltäjien, Suomen Musiikkikustantajien, Teoston, Kopioston, Suomen valtion ja monien muiden osapuolten kanssa tapahtuvassa edunvalvontatyössä. Lisäksi edessä on yhä tärkeämmäksi painottuva kansainvälisten kuvioiden hetteikkö, joka vaatii englanninkielisen edunvalvontaslangin lisäksi sujuvia sosiaalisia taitoja smalltalkeineen.

Reijon kanssa aloittaminen on tuntunut helpolta, sillä hänellä on niin muusikko- kuin tekijätaustaa, aimo annos keikkakilometrejä takana, hyvä, tarpeen tullen myös riittävän kipeä huumorintaju sekä valioluokan tolkku päässä. Onnittelut vielä Reijolle ja valtaisat kiitokset Martille (joka kyllä onneksemme jatkaa vielä Elvisin edustajana useissa työryhmissä ja toimikunnissa sekä myös tämän lehden päätoimittajana).

*

Mitä mieltä muuten olette 140 vuoden suoja-ajasta teokselle? Jopa näihin lukuihin voidaan päätyä, jos EU:n uusi teoksen suoja-aikoja koskeva direktiivi menee ehdotetunlaisena läpi. Ehdotuksen aivan asiallinen pääpaino on äänitteen suoja-ajan pidentämisessä 50 vuodesta 95 vuoteen. Tähän liittyisi täydentäviä toimia kuten äänitetuottajien velvollisuus siirtää erilliseen rahastoon vähintään kerran vuodessa 20 % äänitteiden käytöstä saamistaan tuloista jaettaviksi esittäjille sekä ns. ”käytä tai menetä” -periaate, joka velvoittaa äänitetuottajaa julkaisemaan ja pitämään tuotteen markkinoilla oikeuksien lakkaamisen uhalla. Tätä osaa ehdotuksesta olemme päätyneet myös Elvisissä kannattamaan (onhan moni jäsenistämme myös esittäjä).

Sen sijaan se osa direktiiviremonttia, jossa todetaan, että useamman tekijän (yleensä säv. & san.) kyseessä ollessa koko sävelteoksen suoja-aika päättyisi vasta 70 vuoden kuluttua laskettuna viimeiseksi kuolleesta tekijästä, ei ole kannatettava. Esimerkki: sanoittaja X, 20 v ja säveltäjä Y, 90 v tekevät biisin. Y:n pian kupsahdettua ja X:n puolestaan eläessä yli 90-vuotiaaksi on lopputuloksena 140:n vuoden suoja-aika eli tuplat nykyisestä. Okei, esimerkki on hypoteettinen, mutta käytännössä suojan piirissä olevien teosten vapaiden osuuksien määrä lähtisi nousuun, esi-isien tekoset hyödyttäisivät lapsenlapsenlapsenlapsia… ja tämä olisi pois eläviltä tekijöiltä perikuntien hyväksi. Ymmärrettävästi myös kustantajat hyötyisivät laskutavan muutoksesta.

*

Päivän polttaviin kuuluu myös ns. työsuhdeolettaman tyrkyttäminen tekijänoikeuslakiin. Se tarkoittaa karrikoituna sitä, että jos tekijä viheltäisi tietynlaisessa työsuhteessa mojovan melodian pätkän, niin sen oikeudet siirtyisivät automaattisesti työnantajalle, ellei tekijä hoksaisi neuvotella asiasta erikseen. Tällaista tekijöille hyvin nurinkurista olettamaa ollaan ajamassa tekijänoikeuslakiin mm. suurten mediatalojen voimakkaasti lobbaamana.  Päätänkin siis tämän kirjoituksen alati iloisiin sanoihin: VASTUSTAN JYRKÄSTI!

Janne Louhivuori


-Louhipaja


Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 03/2008

Selaa lehden artikkeleita