Kun saavun Raaseporiin, tuntuu vähän kuin tulisin ulkomaille. Tosin ruotsiksi kommunikointi jää minun tapauksessani aikomisen asteelle. Ruokaostosten jälkeen kääntyy auton nokka kohti Villa Vikania. Sisälläni läikähtää joka ikinen kerta, kun ajetaan lehmuskujaa kartanon maiden läpi.

On vaan niin kaunista.

Päähuvilan tunnelma kuljettaa ajassa. Voin kuvitella Sibeliuksen Jannen, Palmgrenin Selimin, Järnefeltin Armaksen tai Melartinin Erkin tänne. Vikanin perustajan, kulttuurivaikuttaja Martin Wegeliuksen, voi kuvitella totipaikalleen tai kävelemään vieraidensa kanssa keskustellen niemeä kiertävää (uudelleen kunnostettua) ulkoilureittiä. Alkukesästä lintukööri laulaa estoitta – Vikan irrottaa samaan tapaan luovuuden lukkoja meissä ihmisissäkin.

Olen useita kertoja majoittunut sekä päärakennuksessa että mökeissä. Vikaniin voi tulla yksin tai kaksin, omalle biisileirille porukalla tai perheen kanssa. Residenssihakemukseen ei tarvitse väkisin keksiä sävellysproduktioita; ihan lomailemaankin saa tulla. Sisustus on vimpan päälle, hyvin varusteltu keittiö vapauttaa tekemään muuta kuin keittiöaskareita.

Huvilassa New Yorkissa 1900-luvun alkuvuosikymmenillä soineella Steinwaylla varmaan Kissalan polkkakin soi glamouria. Tilaa löytyy useammallekin tekijälle, ja päärakennukseen menee jopa kahdeksan yöpyjää. Työhuoneessa on tarkkaamo ja luureja, piuhoja sekä mikkiständejä riittää. Pienen joen kohina terassilla istujalle tarjoaa sisäisen hieronnan.

Mökit sopivat 1–4 työskentelijälle. Mökeissä kielisoittimet soivat erityisen kauniisti. Biisi-ideoita voi työstää valmiimmaksi myös Yamahan koskettimilla, Genelecit  (hurraa Iisalmi!) ja pikkumikseri palvelevat. Mökeissä on tilaa viihtyä talvisäilläkin, ja saunasta voi joku hurja pulahtaa avannossa.

On mahtava lukea vieraskirjoja: ketkä ovatkaan tehneet meidän vuosikymmeniemme historiaa, millaisia biisejä on syntynyt, ketkä ovat kohdanneet biisinteossa tai mökkinaapureina. Kuuluisan musiikkituottajan huhutaan mahtuneen korjaustilanteessa apuna ilmastointiputkeen ja musiikkiteatterilaisten jääneen yläterassille vangiksi kuin prinsessat torniin oven läiskähdettyä lukkoon. Apua tarjoaa tilanteessa kuin tilanteessa mahtava pehtoori, hänkin selvästi sydämensä Vikanille menettänyt.

Vikanissa voi työskennellä omassa tahdissaan; soittaa, äänittää, katsella viikon pelkästään ruutua tai nuottipaperia, harjoitella ohjelmistoaan vimmaisesti. Joskus saattaa tarvita enemmän ulkoilua ihaillen jalopuita, kumpuilevaa maastoa, mäntyjen kippuraisia oksia ja järven kimallusta.

Jos aivot kieltäytyvät musiikkiyhteistyöstä, raaskii fillaroida Vikanin pyörillä, retkeillä kauniilla ruukkialueilla Billnäsissä tai Fiskarsissa. Tammisaareen hurauttaa autolla nopeasti ja matkailutoimistosta saa avaimen vesitorniin kurkkaamaan merimaisemia. Raaseporin alue panostaa nykyään lähiruokaan, ja lähipanimon tuotteillekin saattaa keksiä käyttöä. Kalastaja Magnus myy toreilla kalasaalistaan, myös kokkailevien helpotukseksi kalapihvejä ja savukalaa. Tack tack tusen tack.

Vikanissa vuosi kiertyy uudeksi, talvella puro kohisee koskena luonnon jäätaidenäyttelyn tarjoten, kesällä järvivesi hellii, marjat ja sienet odottavat poimijoita. Täällä kaikki vuodenajat ottaa vastaan onnellisena.

Viva Villa Vikan! Tämä kirjoitus on rakkauden osoitus, ylistystä ilman sordiinoa. Vikan avaa mielen hanoja, lataa palkkeja. Työskentelyviikko tai lomailu katkaisee etenkin kotona tai nyrkin kokoisessa työtilassa puurtavan arkea. Lähtöpäivänä olo on aina kuin Teletapilla: ”uuudestaaaaan”!

Mitä enemmän me musiikintekijät Vikania käytämme, sitä varmemmin tämä mahdollisuus meille säilyy.

Johanna Viksten

Musiikintekijä

Haku kevätkauden viikoille (1–26) päättyy maanantaina 31.10. klo 10

Vapaita viikkoja tälle vuodelle voi kysyä Elvisin toimistolta.

Lähde: Vikan – Säveltaiteilijan virkistyskoti, Seija Lappalainen MES