Olen viimeisen kolmen vuoden aikana osallistunut todella moneen musiikkialan tapahtumaan, jossa teemana tai käsiteltävänä aiheena on ollut Suomen musiikkialan yhdenvertaisuustilanne. Minut kutsuttiin myös tänä keväänä mukaan Equal Futures in Music 2026 -transitioareenaan, jossa olin mukana yhtenä muutosagenttina – siis osallistujana tuomassa ajatuksiani, toiveita ja ratkaisuehdoituksia kohti yhdenvertaisempaa musiikkialaa.

Transitioareenassa rakennettiin Yhdenvertainen musiikkiala 2040 -visio, joka julkaistiin tänään Musiikkitalolla järjestetyssä tilaisuudessa. Suosittelen vahvasti kaikkia alalla toimivia tutustumaan tuohon visioon. Se on mielestäni edistysaskel kohti kaikille reilumpaa alaa, mutta pelkästään sen varaan ei voida laskea.

Yleisesti yhdenvertaisuudesta on puhuttu musiikkialalla paljon, joidenkin mielestä ehkä liikaakin.  Olen ehdottomasti sitä mieltä, että keskustelua on tärkeä pitää yllä, mutta sen rinnalle tarvitaan myös toimintaa. Yhdenvertaisuusongelmiin liittyy paljon myös arkipäiväistä käyttäytymistä ja yksittäisiä tilanteita, joissa meistä jokainen voisi taatusti vielä tsempata ja kehittyä.

Toiminnalla en tarkoita pelkästään suuria ja näyttäviä tekoja, suuria hankkeita tai työläitä prosesseja ja työkaluja, joilla pyritään saamaan aikaan iso kertavaikutus ja ratkaista alan ongelmia näkyvästi. Nekin ovat tärkeitä, mutta usein sellaisia, jotka pystytään toteuttamaan vain isoissa organisaatioissa.

Toiminnalla tarkoitan tässä yhteydessä pieniä valintoja ja tietoisia tekoja, joita jokainen meistä alalla olevista voi päivittäisessä elämässään ja työssään tehdä. Uskallan väittää, että moni musiikkialan yhdenvertaisuusongelma juontaa juurensa tilanteisiin, jossa ihminen itse ei ajattele tai huomaa tekevänsä jotain väärin tai jättävänsä tekemättä jotain, mitä olisi pitänyt tehdä.

Toiminnalla tarkoitan tässä yhteydessä pieniä valintoja ja tietoisia tekoja, joita jokainen meistä alalla olevista voi päivittäisessä elämässään ja työssään tehdä. Uskallan väittää, että moni musiikkialan yhdenvertaisuusongelma juontaa juurensa tilanteisiin, jossa ihminen itse ei ajattele tai huomaa tekevänsä jotain väärin tai jättävänsä tekemättä jotain, mitä olisi pitänyt tehdä. Tavallaan tämä on hieman masentavaa, mutta toisaalta myös valo tunnelin päässä – nämä ovat sellaisia ongelmia, jotka ovat helposti korjattavissa, jos vain viitsii vaivautua.

Valta musiikkialalla on edelleen melko keskittynyttä, ja moni kokee, että sisäpiirit ovat tiukkoja. Alalla monella naisella on jopa sellainen kokemus, ettei häntä ole koskaan palkannut mies — vaan aina toinen nainen. Studiot, sessiot ja muut työtilat eivät edelleenkään ole paikkoja, joihin on yhtä helppo astua naisena kuin miehenä. Rahapuhe on vaikeaa ja korvaus ei kohtaa työn määrää. Vanhat käsitykset elävät yhä jossain nurkissa ja esimerkiksi pölyyntynyt ajatus siitä, että naisen instrumentti on vain laulu tai piano, ei ole kokonaan kuollut. Nämä ovat kaikki tärkeitä asioita, jotka on hyvä pitää mielessä ja joita jokaisen on hyvä koittaa osaltaan kumota. Mutta sukupuolikeskusteluun (joka ei ole tietenkään ainoa kulma) minulla on positiivisiakin uutisia: meillä Suomen Musiikintekijöissä naisten osuus on kasvava, kaiken kaikkiaan jäsenistöstä 29% on naisia ja viime vuonna liittyneistä 45%. Siis lähes puolet!

Yksi yhdenvertaisuuteen ja myös musiikin monimuotoisuuteen vaikuttava ajankohtainen tekijä on myös Spotifyn tilanne ja musiikin kuuntelun keskittyminen juuri sille alustalle. Spotifyn editorial-listojen kaventuminen ja osin Suomen ulkopuolelta tehtävä kuratointi vaikuttavat erityisesti marginaalissa olevaan musiikkiin sekä uusiin ja pieniin artisteihin.

Suomalaiset kuuntelevat suomalaista musiikkia, jossa lyriikalla on keskeinen rooli — on vaikea uskoa, että ulkomailta tehtävä kuratointi tavoittaa tämän vivahteen, vaikka Spotifyn edustajat Suomen Kuvalehdessä vakuuttivatkin, että homma on hallussa. Ne, joilla on levy-yhtiö tai vahva somebrändi, ovat paremmassa tilanteessa (joskin eivät hyvässä hekään). Muut jäävät helposti varjoon.

Miten tämä liittyy yhdenvertaisuuteen? Siten, että jo aikaisemmin kapea marginaalisemman musiikin ja pienempien indie-tekijöiden kenttä on kaventunut entisestään ja vastuu musiikin näkyvyydestä tuntuu keskittyneen entistä isommin artistin oman mielikuvituksen ja somejaksamisen varaan.

Edunvalvontajärjestöt, erilaiset toimikunnat ja työryhmät tekevät jatkuvasti töitä muun muassa näiden haasteiden selättämiseksi ja vuoropuhelun ylläpitämiseksi. Pohdin itse kuitenkin paljon myös yksilön roolia vaikkapa tässä meidän Musiikintekijöiden upeassa yhteisössä. Miten juuri sinä tai minä voisimme vahvistaa musiikkialaa sisältäpäin?

Siksi haluan jakaa tähän kolme vinkkiä, mitä lähestulkoon jokainen meistä voi tavalla tai toisella hyödyntää:

Yhdenvertaisuus alallamme ei vahvistu, jos huoneissa istuvat vain ne, joita kysymys kipeimmin koskee.

Kolme asiaa, jotka jokainen alalla voi tehdä yhdenvertaisemman ilmapiirin luomiseksi

1. Tunnista oma valtasi ja ota mukaan uusia tekijöitä

Jokaisella alalla työskentelevällä on enemmän valtaa kuin nopeasti osaisi ajatella. Valtaa on esimerkiksi se, että voit itse valita kenen kanssa työskentelet. On täysin ymmärrettävää, että haluaa tehdä omia musiikkiprojekteja pitkäaikaisten kollegojen ja ystävien kanssa. Heihin luottaa, ja yhdessä tekeminen on helppoa.

Mutta entä jos joskus kysyisit projektiin jotain uutta ihmistä? Tätä kysymystä kysyn itseltänikin usein, ja voisin kysyä vielä useammin. Uuden tyypin pyytäminen mukaan voi olla sinulle pieni teko, mutta samalla toisen uran tai ammatti-identiteetin kannalta iso askel eteenpäin. Ja tiedä vaikka saisit itsekin ihan uusia ideoita.

2. Ole mukana keskusteluissa, vaikka asia ei tuntuisi suoraan koskevan sinua

Mitä vähemmän yhdenvertaisuusongelmat tuntuvat omakohtaiselta, sitä tärkeämpää on näyttää, että välittää. Jos tunnistat itsesi lauseista ”minun ei pidä osallistua yhdenvertaisuuskeskusteluun, koska olen mies” (eli enemmistössä) tai ”minä toimin aina yhdenvertaisesti, ei minun tarvitse osallistua”, toivoisin, että osallistuisit silti. Yhdenvertaisuus alallamme ei vahvistu, jos huoneissa istuvat vain ne, joita kysymys kipeimmin koskee.

Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi, että menet mukaan tapahtumiin, työryhmiin tai muihin keskustelutilaisuuksiin, joissa käsitellään yhdenvertaisuusaiheita. Osallistu avoimin mielin alkuun vaikka kuuntelijan roolissa – jo pelkästään läsnäololla on merkitystä.  Rohkaisen osallistumaan tilaisuuksiin usein, sillä yhdenvertaisuuteen liittyy paljon erilaisia ajankohtaisia teemoja, jotka päivittyvät siinä missä muutkin alan käänteet. 

3. Tarjoa mentorointia, harjoittelupaikkaa tai alan ”sisäpiiritietoa”

Sinulla on todennäköisesti osaamista, joka voi olla alalle tulevalle kullanarvoista, vaikka se sinusta itsestäsi tuntuisi arkiselta. Käy puhumassa oppilaitoksessa. Tarjoa sparrausta tai harjoittelupalkkaa opiskelijalle, tai ota joku alalle tähtäävä tekijä mukaasi yhdeksi aamupäiväksi kuukaudessa. Kerro avoimesti nuoremmille kollegoillesi, miten arkesi musiikintekijänä toimii ja puhu suoraan esimerkiksi rahasta. 

Mentoroinnin tai sparrauksen ei tarvitse olla aikaavievää ja työlästä. Joskus se voi olla vaikka yksi kahvihetki, puhelu tai mahdollisuus tulla seuraamaan tilannetta.

Millä pienellä teolla sinä voisit muuttaa musiikkialaa tänään?

Suomen Musiikintekijöiden yhdenvertaisuussuunnitelma

Tiesitkö, että Suomen Musiikintekijöiden yhdenvertaisuussuunnitelma ja turvallisemman tilan periaatteet ovat jatkuvasti nähtävillä nettisivuillamme? Voit tutustua niihin täällä.

Jojo von Hertzen

Yhteisöpäällikkö
Suomen Musiikintekijät