Kurkottelua tähtiin

Kurkottelua tähtiin

Seinäjoki

”Kasvoin musiikkiin. Mulla on kirkkomuusikkovanhemmat ja viisi vanhempaa sisarusta, jotka kuuntelivat kaikkea mahdollista. Musiikkiopistoon pyrin 9-vuotiaana soittamaan selloa, mutta koska mukaan ei mahtunut, instrumentiksi valikoitui kontrabasso. Tavallaan hyvä niin. Viulun ja sellon soittoon tuntuu liittyvän enemmän kilpailua ja hierarkiaa, basistina on tiimipelaaja.

15-vuotiaasta asti soitin Seinäjoen kaupunginorkesterissa, ja samaan aikaan, kun luin kirjoituksiin, vedin Rahmaninovia musiikkiopiston päätöskonsertissa orkesterin solistina. Pelkäsin virheitä ja jännitin esiintymistä, mutta opin periksiantamattomuutta. Halusin olla taitava. Kaveripiirissä klasari ei nauttinut arvostusta. Olisi ollut coolimpaa olla urheilemassa kuin muusikkoherkkis.”

Jeff Buckley

”Jeff Buckley alkoi kiehtoa tosi lujaa ensi kuulemalta. Hän edustaa mulle arvokkainta laulaja-lauluntekijäperinnettä. Hänen laulajuudessaan eri musiikkikulttuurit yhdistyvät kiinnostavalla tavalla. Kuultuani häntä teininä ekan kerran aloin määrätietoisesti ottaa haltuun myös laulamista. Treenasin vibraton syntymistä. Vibratohan on jousisoittajankin tärkein työkalu. Samastin ääneni kontrabassoon, esimerkiksi falsetti oli mulle sama kuin kontrabasson huiluäänet.

Kun aloin opetella kitaransoittoa, halusin tietysti about ekana soittaa Buckley-juttuja. Siinä menin perse edellä puuhun. Kyseessähän oli koulutettu superkitaristi, ja itse en ollut opiskellut kitaransoittoa päivääkään. Mutta treenaamalla oppii ja syntyy aina myös uutta. Vuonna 2008 sain ensimmäisen kosketuksen ammattimaiseen musiikinjulkaisemiseen, kun Suomen Musiikin Kari Hynninen pyysi multa coveria Syvissä vesissä -kokoelmalevylle. Valitsin CMX:n Vallat ja väet -biisin ja siihen yllättäen Jeff Buckley -tyylisen lähestymistavan.”

Prosessi

”Teen musiikkia sekä suomeksi että englanniksi. Oon julkaissut neljä albumia omalla nimelläni ja kolme taidepopyhtye Sans Paraden kanssa. Musiikkini ammentaa henkilökohtaisista aiheista ja pohjalla on rankkojakin kokemuksia. Viimeisimmällä albumillani Kun meri nousi yllemme käsittelen paljon omaa eroa ja riittämättömyyden tunteita, mutta pyrin monitulkintaisuuteen, ettei homma käy liian kiusalliseksi kenellekään.

Laulunkirjoittajana olen melodialähtöinen, melodiat syntyvät automaattisesti. Niiden päälle alan hakea sanoja. Oon vuosia kerännyt puhelimeen laineja sieltä täältä. Mikä tahansa inspiroi, museot, kirjat, matkat, ympäröivä elämä. Noita laineja alan sitten sovittaa syntyneisiin melodioihin ja harmonioihin.

Joitakin tekstejä kirjoitan uudestaan monta kertaa, joskus taas jumitan sävellyksessä tai sovituksessa. Saatan käydä saman biisin kanssa monissa genreissä, rytmiikoissa ja sointukuvioissa ennen kuin olen tyytyväinen. Uudella levyllä on parikin biisiä, joiden ensimmäiset versiot tein kymmenen vuotta sitten.

Eri kielillä kirjoittaa eri tavoin, englanniksi helpommin mitä vain, äidinkieli on tunnekielenä armottomampi. Luomisprosessini on intuitiivinen, ja joskus merkitykset hahmottuvat itselle vasta jälkeenpäin. Laulut ovat ennustaneet mulle myös tulevaa.”

Välitila

”Musiikintekijänä olen vähän väliinputoaja. En tee täysin taidemusaa enkä täysin popmusaa. Sellaisen rahoittaminen on vaikeaa. Nautin kyllä siitä, että langat on omissa käsissä eikä tarvitse miettiä muiden bisnestä. Oon saanut rauhassa kehittyä. Samalla toimeentulon vaikeus turhauttaa.

Tuntuu absurdilta, että 15-vuotiaana sain hyvää palkkaa orkesterissa, ja seitsemän albumia julkaisseena indiemuusikkona en pysty elämään työlläni. Levyjä on kyllä kehuttu, mutta laajempia yleisöjä on vaikea tavoittaa. Uusimmalle levylle sain ensimmäisen isomman apurahan, jolla pystyin rahoittamaan tuotantokustannukset.

Sans Paraden kanssa meillä on biisi Hyperborea, joka on ollut Keski-Euroopassa iso hitti. Saksalainen radiokanava radioeins rankkasi sen yhdeksi tärkeimmistä biiseistä 20 vuoteen. Siellä oltiin jonkun Nick Caven rinnalla. Soitettiin loppuunmyyty keikka Potsdamissa ja jengi melkein suuttui, kun ei ollut tarpeeksi merchandisea tai edes paitoja myyntiin. Täällä koko bändistä tiesivät lähinnä Oskari Onninen ja NRGM.

Tällä hetkellä olen paitsi laulaja-lauluntekijä, myös äänittäjä, tuottaja, tiedottaja, mainostaja, yhden miehen levy-yhtiö… Keikkamyyjäkin. Että onhan siinä.”

Bändi

”Oon saanut tehdä yhteistyötä mahtavien tyyppien kanssa.  Sans Paradeen kuuluvat lisäkseni muusikko-tuottajat Jani Lehto ja Pekka Tuppurainen. Musanteko on ollut tauolla nyt usemman vuoden, sillä kaikilla on niin paljon muita töitä.

Uusimman bändini muodostavat upeat rumpali Niilo Suihko, kitaristi Samppa Niemelä, synavelhoilusta vastaava jazz-stara Nikita Rafaelov sekä basisti Viktori Pesonen eli Spirit Eagle. Hänen kanssaan myös tuotin tuoreimman albumin. Äärimmäisen kovia muusikoita kaikki, ja jokainen on osallistunut myös levyn sovitusmaailmaan. Kyseessä on siis tavallaan bändilevy vaikka se kantaakin mun nimeä.

Bändi on perhe, kaveriporukka ja samalla yritys. Siinä mielessä olen liideri, että oon vastuussa bändin kuluista. Tärkeintä on, että soittajat saisivat edes jonkinlaiset keikkaliksat. Voisinpa maksaa heille enemmänkin. Harva asia vastaa yhdessä soittamisen tunnetta kaikkine arvaamattomuuksineen. Hienointa on nähdä muissa sama tekemisen palo ja heittäytyminen, mikä itsessä kytee.”

ROOXX

”Yksi musiikillisesti iso juttu mulle on ollut Jori Sjöroosin ROOXX vuonna 2016. Jori oli Sans Paradea julkaisseen Solina Recordsin toinen omistaja, ja tiesi pyytää mua mukaan. Se oli ihan unelmaproggis. Tehtiin lyriikoita co-write-hengessä ja ensikeikka oli Flowssa noin 10 000 – 15 000 ihmiselle. Olihan se melkoista pääasiassa pieniin pubikeikkoihin tottuneelle. Lauloin kappaleen Summertime Low ja Animals-biisissä sain laulaa yhdessä Ringa Mannerin kanssa. Nuo kappaleet ovat kuunnelluimpiani Spotifyssa edelleen, lukuun ottamatta Saksassa edelleen kuunteluja keräävää Hyperboreaa. Kyllähän sellainen hype olisi vielä hienoa kokea.”

Tunne

”Teksteissäni välttelen arkisuutta. Uusimman levyni aloittava Utopos on siitä hyvä esimerkki. Ensin lauloin maidosta ja hunajasta, jotka ovat kreikkalaisia uhrilahjoja jumalille. Sitten lauloin Hermeksestä ja Afroditesta, joista päädyin Poseidoniin ja Neptunus-planeetan siniharmauteen. Suht korkealentoinen linkki yksipuoliseen rakkauteen ja tunteiden hukuttavaan massiivisuuteen! Kuvioon liittyi vielä Aarni Koudan avaruusrunous sekä Aldous Huxleyn Uusi uljas maailma ja dystooppinen tulevaisuudenkuva 1900-luvun alusta. Jep.

Mulla on usein miljoona ajatusta ja mindmappia, jotka tiivistän lopulta sellaiseen muotoon, ettei kukaan tajua varmaan mitään. Mutta mä nautin! Kun on joskus laittanut energiaa korkeakulttuurin analysointiin,

haluaa kurkotella vähän tähtiä itsekin. Yritän kanavoida lauluihini kaikkea kaunista ja kiehtovaa, mitä koen. Tärkeintä on, että tunne välittyy.

Materiaalia lauluihin on tarjonnut myös oma sukuhistoriani, jota olen heijastellut tähän päivään. Mulla on satoja vuosia vanha maanviljelijäsuku, ensimmäisiä sukuja Teuvalla. Albumini Aarnivalkea on saanut nimensä sukuni legendasta. Näiltä lakeuksilta -kappaletta inspiroivat esimerkiksi kärjäoikeuden asiakirjat koskien sitä, että naapuri oli varastanut lakanalla kasteen pelloilta ja suvun aarteet aarnivalkean alta.”

Opit

”Musan ohella oon aina tehnyt muita töitä. Valmistuin filosofian maisteriksi 2010 ja vuodesta 2015 olin englannin lehtorina helsinkiläisessä alakoulussa. Tällä hetkellä olen opintovapaalla, teen oppikirjoja ja opetan 50-prosenttisesti StadinAO:ssa. Siihen päälle musahommat ja paletissa vielä vuoroviikkoisyys.

Opettamisessa parasta on mahdollisuus vaikuttaa positiivisesti ihmisten tulevaisuuteen. Koulutus on ollut itsellenikin aina tärkeä asia. Rankkaa taas on kohdata huonompiosaisia lapsia ja nuoria, joiden perheet eivät ole saaneet riittävästi yhteiskunnallista tukea. Resurssien puute ja kasvavat sosioekonomiset erot ovat ongelmia, joiden ratkaisemiseen tarvitaan jokaisen voimavaroja ja yhteistä tahtoa.

Mitä mun itseni pitäisi opetella, ainakin pysähtymistä. Se on mulle vaikeaa, tarkoittaa melkein kuin kuolemista. Olen lapsesta asti kasvanut siihen, että teen täysillä vähintään kahta asiaa yhtä aikaa. Yritän harjoitella hellittämistä.”

Kohtaaminen

”Persoonana oon kahtiajakautunut. Haluan naurattaa ja hassutella ja ikään kuin kohottaa ihmisiä ylöspäin, mutta samalla mussa on voimakkaan melankolinen puoli. Etenkin se tulee musiikissani esiin.

Laulujen kirjoittaminen on mulle terapiaa. Ylipäätään niiden avulla voi puhua asioista, joista keskustelu saattaisi muuten olla vaikeaa, häpeällistäkin. Silloin kun oman tekemisen intensiteetti on itsellekin melkein liikaa, on hyvä muistaa, että parhaimmillaan lauluni voivat nytkäyttää jonkun toisen kohti uutta.

Vähän aikaa sitten esiinnyin häissä parille, joka oli tavannut keikallani. Se oli tosi ihanaa. Tuntuu uskomattomalta olla osa toisten tarinaa niin konkreettisella tavalla. Aika monin tavoin me voidaan musiikin kautta toisemme löytää.”

Motto

”Hengitä.”

Onko iPad soitin? Muuttuva musiikintekijyys on haaste koulutuskentälle

Suomalainen musiikintekijäkoulutus ei vielä anna riittäviä valmiuksia kansainvälisillä markkinoilla toimimiseen, kertoo Suomen Musiikintekijöiden selvitys.

Taustaa

Music Finlandin mukaan popmusiikin teosvienti on ollut kasvussa vuodesta 2006 lähtien. Juuri tekijänoikeudet on ainoa musiikkiviennin alue, jossa nähtiin kasvua Suomessa myös pandemia-aikana. Myös tekijäjoukko on kasvanut jatkuvasti. Ennen vuotta 2006 popmusiikin teosvienti oli muutamien yksittäisten tekijöiden varassa, mutta vuonna 2022 vientibiisejä oli tekemässä 62 eri kirjoittajaa.

Kaikkiaan Music Finlandin vuosien varrella keräämässä aineistossa on 180 tekijää ‒ joukko on tuplaantunut muutamassa vuodessa. Keskeisiä markkina-alueita ovat Eurooppa, Aasia ja Pohjois-Amerikka.

Koulutuksesta kasvua biisivientiin! Musiikintekemisen opetuksen tarjonta, haasteet ja mahdollisuudet kansainvälistymisen näkökulmasta” -selvityksessä kartoitettiin, millaisia valmiuksia Suomessa saatavilla oleva musiikintekijäkoulutus antaa kansainvälistymiseen.

Selvityksen teki erikoistutkija, FT, Riikka Hiltunen.

Koulutus voisi kannustaa kansainvälistymiseen nykyistä tarmokkaammin

Selvitys kartoitti biisiviennin parissa jo jalansijaa saaneiden suomalaistekijöiden koulutusta, urapolkuja ja ajatuksia siitä, mitä kansainvälistyminen vaatii. Kyselyyn vastanneiden tekijöiden taustat osoittautuivat varsin erilaisiksi. Vain noin puolella vastaajista oli joko valmis tai keskeneräinen tutkinto musiikkialalta.

”Tämä ala on siitä erityinen, että monilla on tietynlaista popmusiikkiin liittyvää asiantuntijuutta pelkästään runsaan musiikinkuuntelun ansiosta. On aivan mahdollista ponnistaa musiikintekijäksi ilman koulutusta, mutta tämä ei tarkoita sitä, etteikö koulutus voisi tarjota helpompia ja nopeampia teitä biisiviennin pariin”, Riikka Hiltunen toteaa.

Kansainvälisellä kentällä toimimiseen tarvitaan (musiikillisten taitojen lisäksi) rohkeutta, hyvää itsetuntoa, röyhkeyttä, englannin kielen taitoa, sosiaalista kyvykkyyttä, verkostoitumistaitoja, bisnesymmärrystä ja popmusiikin historiatuntemusta.

”Siinäpä monta haastetta koulutustarjontaan”, toteaa Hiltunen.

”Selvitykseen haastatellut koulutusvastaavat korostivat musiikintekijälinjoilla annettua psykologista tukea ja kunkin opiskelijan omiin vahvuuksiin keskittymistä, mutta vaikuttaa siltä, että kansainväliselle kentälle tähtäämiseen ja englanninkielisen musiikin tekemiseen ei erityisesti edelleenkään kannusteta.”

Oppilaitosten ja musiikkialan yhteistyössä on kehitettävää

Vastaajilta kysyttiin myös uran keskeisiä tekijöitä tai käännekohtia, jotka ovat edesauttaneet toimimista kansainvälisellä kentällä. Koulutuksen rooli jäi näissä vastauksissa vähäiseksi.

”Tärkeänä nähtiin kehittyminen biisintekijänä tai tuottajana, kustannussopimuksen tekeminen ja oikeiden co-writing-kumppaneiden löytäminen. Yksi vastaajista nosti esiin, että ensimmäinen ’oikea koulu’ biisintekoon oli työharjoittelu kustantajalla. Tällaista mahdollisuutta ei monikaan oppilaitos tarjoa tai ole välttämättä edes tullut ajatelleeksi”, Hiltunen kertoo.

Tärkeänä kehityskohteena nousi esiin oppilaitosten ja musiikkitoimialan yhteistyö. Se vaikuttaa olevan Suomessa vähäistä esimerkiksi länsinaapuriimme verrattuna. Monet koulutuskentän edustajat kokevat, että toimialalla suhtaudutaan koulutukseen hieman väheksyen. Toisaalta vika voi olla myös koulutuspuolen itseriittoisuudessa – ajatellaan, ettei toimialan panosta tarvita.

Saavutettavuus ja resurssit haasteena

Tärkeänä haasteena tutkija nostaa esiin myös resurssien puutteen, joka voi välillisesti vaikuttaa jopa biisintekijäjoukon yksipuolistumiseen. Maahanmuuttajataustaisten osuus musiikintekijäkoulutuksiin hakeutuvista on edelleen pieni.

”Moniin koulutusohjelmiin on hakijoita enemmän kuin on mahdollista ottaa sisään. Kun tieto koulutuksista leviää suusta suuhun, paikat täyttyvät joka tapauksessa eivätkä oppilaitokset koe erityistä tarvetta markkinointiin. Tietyt viiteryhmät saattavat jäädä tavoittamatta.”

Resurssien puute vaikuttaa luonnollisesti myös opetuksen sisältöön.

”Monet oppilaitokset ottaisivat mielellään esimerkiksi enemmän ulkopuolisia vierailijoita tai mentoreita kuin resurssit sallivat. Myös kansainvälisen oppilaitosyhteistyön luomiseen tarvittaisiin lisäresursseja.”

Opettajien täydennyskoulutus on avainasemassa

Erilaiset saavutettavuuteen liittyvät kysymykset ovat tutkijan mukaan keskeinen haaste kaikilla koulutusasteilla, ulottuen koulujen musiikinopetukseen ja taiteen perusopetukseen, eli musiikkiopistojen, musiikkikoulujen ja kansanopistojen tarjontaan. Näiden osalta selvitys valotti katsauksenomaisesti, missä mennään niin sanotun musiikin luovan tuottamisen opetuksessa.

Musiikin luovalla tuottamisella viitataan kaikenlaiseen musiikillisten ideoiden kehittelyyn tai toteutukseen, joka voi olla vaikkapa improvisointia tai remixausta. Sekä peruskoulun että taiteen perusopetuksen nykyisissä opetussuunnitelmissa musiikin luovalla tuottamisella on merkittävä painoarvo.

Ideaalitilanteessa siis jokainen suomalaislapsi pääsee jo peruskoulussa kokeilemaan, olisiko musiikintekeminen se oma juttu. Missä määrin tavoite toteutuu, riippuu opettajasta.

”Tässä tutkimuksessa ei selvitetty musiikkipedagogien koulutusten sisältöjä, mutta on selvää, että musiikintekemisen opettamisen valmiuksien lisäämisen pitäisi olla myös niissä keskeisessä osassa. Ja tietenkin täydennyskoulutusta pitäisi olla paljon tarjolla niitä opettajia silmällä pitäen, jotka ovat saaneet koulutuksensa vuosia sitten”, tutkija sanoo.

Musiikkiala ja musiikintekijyys muuttuvat nopeasti

Sekä koulumaailmassa että ammatillisessa koulutuksessa suuri kysymys on se, miten musiikintekeminen ylipäätään ymmärretään ja miten hyvin pysytään ajan tasalla siinä tapahtuvissa muutoksissa.

”Koulutusohjelmavastaavat joutuvat pähkäilemään esimerkiksi, voisiko DAW olla pääinstrumentti, jolla konservatorioon pääsee sisään, tai tarvitaanko oppilaitokseen sisäänpääsyyn nuotinlukutaitoa. Koulujen musiikinopetukseen on tuotu iPadeja, mutta kaikki opettajat eivät näe niitä soittimina”, Hiltunen kertoo.

Hänen mukaansa musiikkikasvatuksessa ja musiikkikoulutuksessa on suurta potentiaalia vaikuttaa siihen, että kansanvälisten menestyjien määrä kasvaisi edelleen.

”Lisää panostusta saavutettavuuteen, sensorit herkkinä alan muutoksille, kansainvälisen oppilaitosyhteistyön kasvattaminen ja runsaasti lisää yhteistyötä toimialan ja koulutuskentän välillä olisivat varmasti askelia oikeaan suuntaan”, tutkija summaa.

Lisätiedot ja haastattelupyynnöt:
Sanna Korkee, viestintäpäällikkö, Suomen Musiikintekijät
sanna.korkee@musiikintekijt.fi
p. 040 588 7673

 

”Koulutuksesta kasvua biisivientiin! Musiikintekemisen opetuksen tarjonta, haasteet ja mahdollisuudet kansainvälistymisen näkökulmasta” -selvitys tehtiin jatkotyönä Music Finlandin Biisiviennin visiolle.

Selvityksen painopiste oli musiikin tekemisen ammatillisessa koulutuksessa (ammattikorkeakoulut ja toisen asteen oppilaitokset) ja kansanopistojen ”biisintekemiseen” keskittyvissä linjoissa (vapaa sivistystyö). Lisäksi päivitettiin tilannetta musiikin luovan tuottamisen opetuksesta musiikin perusopetuksessa ja taiteen perusopetuksessa.

Selvitys rahoitettiin Teoston kansallisista varoista, jotka jäsenistön päättämin tavoin käytetään aatteellisen toiminnan ja luovan säveltaiteen edistämiseen.

Onko iPad soitin? Muuttuva musiikintekijyys on haaste koulutuskentälle

Music Finlandin selvitysten mukaan popmusiikin teosvienti on ollut kasvussa vuodesta 2006 lähtien. Juuri tekijänoikeudet on ainoa musiikkiviennin alue, jossa nähtiin kasvua Suomessa myös pandemia-aikana. Myös tekijäjoukko on kasvanut jatkuvasti. Ennen vuotta 2006 popmusiikin teosvienti oli muutamien yksittäisten tekijöiden varassa, mutta vuonna 2022 vientibiisejä oli tekemässä 62 eri kirjoittajaa. Kaikkiaan Music Finlandin vuosien varrella keräämässä aineistossa on 180 tekijää ‒ joukko on tuplaantunut muutamassa vuodessa. Keskeisiä markkina-alueita ovat Eurooppa, Aasia ja Pohjois-Amerikka.

Riikka Hiltunen kartoitti selvityksessään biisiviennin parissa jo jalansijaa saaneiden suomalaistekijöiden koulutusta, urapolkuja ja ajatuksia siitä, mitä kansainvälistyminen vaatii. Kyselyyn vastanneiden tekijöiden taustat osoittautuivat varsin erilaisiksi.

”Vain noin puolella vastaajista oli joko valmis tai keskeneräinen tutkinto musiikkialalta. Tämä ala on siitä erityinen, että monilla on tietynlaista popmusiikkiin liittyvää asiantuntijuutta pelkästään runsaan musiikinkuuntelun ansiosta. On aivan mahdollista ponnistaa musiikintekijäksi ilman koulutusta, mutta tämä ei tarkoita sitä, etteikö koulutus voisi tarjota helpompia ja nopeampia teitä biisiviennin pariin”, Hiltunen toteaa.

”Tärkeintä on rohkeus: kuka tahansa voi pyrkiä ulkomaille musallaan, jos vaan on kova tahtotila ja 110 % usko itseensä.” (musiikintekijä)

Selvityksessä kartoitettiin biisiviennissä menestyneiden musiikintekijöiden näkemyksiä siitä, mitä kansainvälisellä kentällä toimimiseen tarvitaan. Esiin nousi musiikillisten taitojen lisäksi psyykkisiä ominaisuuksia, kuten rohkeus, röyhkeys ja hyvä itsetunto sekä taitoja, kuten englannin kielen taito, sosiaaliset taidot, verkostoitumistaidot, bisnesymmärrys ja popmusiikin historian tuntemus.

”Siinäpä monta haastetta koulutustarjontaan. Selvitykseen haastatellut koulutusvastaavat korostivat musiikintekijälinjoilla annettua psykologista tukea ja kunkin opiskelijan omiin vahvuuksiin keskittymistä, mutta vaikuttaa siltä, että kansainväliselle kentälle tähtäämiseen ja englanninkielisen musiikin tekemiseen ei erityisesti edelleenkään kannusteta”, Hiltunen kertoo.

Vastaajilta kysyttiin myös uran keskeisiä tekijöitä tai käännekohtia, jotka ovat edesauttaneet toimimista kansainvälisellä kentällä.

”Koulutuksen rooli jäi näissä vastauksissa vähäiseksi. Tärkeänä nähtiin kehittyminen biisintekijänä tai tuottajana, kustannussopimuksen tekeminen ja oikeiden co-writing-kumppaneiden löytäminen. Yksi vastaajista nosti esiin, että ensimmäinen ’oikea koulu’ biisintekoon oli työharjoittelu kustantajalla. Tällaista mahdollisuutta ei monikaan oppilaitos tarjoa tai ole välttämättä edes tullut ajatelleeksi.”

”Musiikkioppilaitoksissa opetetaan varman päälle ja oikein tekemiseen. Tarvittaisiin rohkeutta ja kokeilevaa omaperäisyyttä, jotta syntyisi taiteilijoita, eikä ns. musiikin metsureita.” (musiikintekijä)

Hiltusen raportissa nouseekin tärkeänä kehityskohteena esiin koulutuskentän ja toimialan välinen yhteistyö, joka vaikuttaa olevan Suomessa vähäistä esimerkiksi länsinaapuriimme verrattuna. Monet koulutuskentän edustajat kokevat, että toimialalla suhtaudutaan koulutukseen hieman väheksyen. Toisaalta vika voi olla myös koulutuspuolen itseriittoisuudessa – ajatellaan, ettei toimialan panosta tarvita.

Tärkeänä haasteena tutkija nostaa esiin myös resurssien puutteen, joka voi välillisesti vaikuttaa jopa biisintekijäjoukon yksipuolistumiseen.

”Moniin koulutusohjelmiin on hakijoita enemmän kuin on mahdollista ottaa sisään. Kun tieto koulutuksista leviää suusta suuhun, paikat täyttyvät joka tapauksessa eivätkä oppilaitokset koe erityistä tarvetta markkinointiin. Tietyt viiteryhmät saattavat jäädä tavoittamatta. Resurssien puute vaikuttaa toki myös opetuksen sisältöön. Monet oppilaitokset ottaisivat mielellään esimerkiksi enemmän ulkopuolisia vierailijoita tai mentoreita kuin resurssit sallivat. Myös kansainvälisen oppilaitosyhteistyön luomiseen tarvittaisiin lisäresursseja.”

”Suomen musiikkiopetus on perinteiseen muusikkouteen erinomainen, mutta oli ainakin hetki sitten vielä melko lapsenkengissä co-writen ja elektronisemman musan suuntaan.” (musiikintekijä)

Erilaiset saavutettavuuteen liittyvät kysymykset ovat tutkijan mukaan keskeinen haaste kaikilla koulutusasteilla, ulottuen koulujen musiikinopetukseen ja taiteen perusopetukseen, eli musiikkiopistojen, musiikkikoulujen ja kansanopistojen tarjontaan. Näiden osalta selvitys valotti katsauksenomaisesti, missä mennään niin sanotun musiikin luovan tuottamisen opetuksessa.

Musiikin luovalla tuottamisella viitataan kaikenlaiseen musiikillisten ideoiden kehittelyyn tai toteutukseen, joka voi olla vaikkapa improvisointia tai remixausta. Sekä peruskoulun että taiteen perusopetuksen nykyisissä opetussuunnitelmissa musiikin luovalla tuottamisella on merkittävä painoarvo. Ideaalitilanteessa siis jokainen suomalaislapsi pääsee jo peruskoulussa kokeilemaan, olisiko musiikintekeminen se oma juttu. On kuitenkin opettajakohtaista, missä määrin tämä tavoite toteutuu.

”Tässä tutkimuksessa ei selvitetty musiikkipedagogien koulutusten sisältöjä, mutta on selvää, että musiikintekemisen opettamisen valmiuksien lisäämisen pitäisi olla myös niissä keskeisessä osassa. Ja tietenkin täydennyskoulutusta pitäisi olla paljon tarjolla niitä opettajia silmällä pitäen, jotka ovat saaneet koulutuksensa vuosia sitten.”

”DAW haastanut meidät ihan totaalisesti, ja muutos nopeutuu koko ajan. Haaste on nimenomaan se, että me pysytään jollain tavalla edes kärryillä, koska jollei pysytä, se on kuolinisku tälle alalle.” (koulutusvastaava)

Sekä koulumaailmassa että ammatillisessa koulutuksessa suuri kysymys on myös, miten musiikintekeminen ylipäätään ymmärretään ja miten hyvin pysytään ajan tasalla siinä tapahtuvissa muutoksissa.

”Koulutusohjelmavastaavat joutuvat pähkäilemään esimerkiksi, voisiko DAW olla pääinstrumentti, jolla konservatorioon pääsee sisään, tai tarvitaanko oppilaitokseen sisäänpääsyyn nuotinlukutaitoa. Koulujen musiikinopetukseen on tuotu iPadeja, mutta kaikki opettajat eivät näe niitä soittimina.”

Hiltunen näkee musiikkikasvatuksessa ja musiikkikoulutuksessa suuren potentiaalin vaikuttaa siihen, että kansanvälisten menestyjien määrä saataisiin kasvuun.

”Lisää panostusta saavutettavuuteen, sensorit herkkinä alan muutoksille, kansainvälisen oppilaitosyhteistyön kasvattaminen ja runsaasti lisää yhteistyötä toimialan ja koulutuskentän välillä olisivat varmasti askelia oikeaan suuntaan”, tutkija summaa.

”Kansainvälisille markkinoille pääseminen tuntuu monesta erittäin haasteelliselta, jopa mahdottomalta. Ehkä siksi meidänkin opiskelijat pääsääntöisesti tähtäävät kotimaan musabisnekseen.” (koulutusvastaava

”Koulutuksesta kasvua biisivientiin! Musiikintekemisen opetuksen tarjonta, haasteet ja mahdollisuudet kansainvälistymisen näkökulmasta” -selvitys tehtiin jatkotyönä Music Finlandin Biisiviennin visiolle. Selvityksen painopiste oli musiikin tekemisen ammatillisessa koulutuksessa (ammattikorkeakoulut ja toisen asteen oppilaitokset) ja kansanopistojen ”biisintekemiseen” keskittyvissä linjoissa (vapaa sivistystyö). Lisäksi päivitettiin tilannetta musiikin luovan tuottamisen opetuksesta musiikin perusopetuksessa ja taiteen perusopetuksessa.

”Vielä miljoona asiaa on tutkimatta”

Vilkkumaa onkin hokenut uransa ajan itselleen lausetta ”katse pallossa”.

”Sulla pitää olla joku craft, että pystyt tekemään kappaleita, jotka koskettavat muitakin kuin sinua itseäsi ja äitiäsi.”

Menestystäkin on Vilkkumaalle kertynyt hengästyttävästi: radiohittejä, platinalevyjä, Emma-palkintoja sekä Juha Vainio ja Teosto-palkinnot.

Vuosi -23 on hänen elämänsä viideskymmenes, ja sitä juhlistettiin jo -22 julkaistulla albumilla. Juhlavuoden huippu asettuu marraskuussa Helsingin jäähallin keikkaan sekä Miina Supisen kanssa kirjoitetun omaelämäkerran julkaisuun.

”Hallikeikka on ollut haave, ja kun se alkoi näyttää mahdolliselta, tuli ajatus, että sen vois yhdistää synttäreihin. Olin myös jo monta vuotta tehnyt biisejä albumia varten ja mulle kristallisoitui, että albumi kertoo nimenomaan mun viidestäkymmenestä ensimmäisestä vuodesta ja on nimeltään 1973.”

Tunnelmat jäähallikeikan osalta ovat hyvät, mutta myös jännittyneet.

”On ihana päästä vetämään pitkä keikka. Jäähalli on ollut loppuunmyyty jo puoli vuotta, mikä tarkoittaa sitä, että ihmiset tulevat sinne todella kiinnostuneina kuuntelemaan. Mutta on tässä pidettävä kauheesti palapelejä kasassa, kun tehdään yhtäkkiä eri mittakaavassa kuin aikaisemmin. Välillä tulee paniikkeja, että tää ei pysy mun käsissä. Oon onneksi pystynyt haalimaan niin hyvää jengiä ympärilleni, että voin luottaa heidän kantavan vastuun omista rooleistaan. On maailman siisteintä, kun me kaikki luodaan omaa universumia mun biisien ympärille. Yritän muistaa lopettaa stressaamisen ja nautiskella.”

Areenakonsertti ei tule olemaan uran päätepiste. Ensi vuonna on luvassa konserttisalikiertue ja myös uusi levy on työlistalla.

”Olisi kiristävä ajatus, että 11.11.-23 olisi se keikka ja sen jälkeen tulisi tyhjyys. Ymmärrän tavallaan ajatuksen, että kun on tehnyt jotain isoa, niin pitää jatkaa sitä isoa, mutta en välttämättä sitä, että sellaisen jälkeen pitää lopettaa, kun ei kehtaa tulla alas ja tehdä pienempää.”

”On vielä miljoona asiaa, mitä haluaisin osata ja tutkia.”

Vilkkumaa tunnistaa kuitenkin häpeänkin, koska hänelläkin on ollut vuosia, jolloin on ollut vähemmän keikkoja ja keikoilla vähemmän ihmisiä.

”Tuolloin tuntui, että apua, nyt oonkin ankee hasbeen. Toisaalta vuonna 2003, kun EI-levy myi niin paljon ja singahdin uralla korkeammalle tasolle, niin joskus toimittajat kysyi, että mihin tuosta nyt enää voi mennä, mitä mun oli vaikea käsittää, koska ajattelin, että tästä voi mennä vaikka minne. On vielä miljoona asiaa, mitä haluaisin osata ja tutkia. En mitenkään unelmoi sellaisesta ajasta, että en tekis musiikkia. Tuntuu, että teen sitä hautaan asti.”

Musiikki oli Vilkkumaalle jo lapsena suuri rakkaus. Toinen oli kirjoittaminen. Nämä yhdistyivät musiikinkirjoittamiseksi ja mukaan tuli vielä halu myös itse esittää kirjoittamansa kappaleet.

”Näistä tuli yhdistelmä, jota mun koko kroppa vaatii. Jos niin ei oo, niin elämä ei oo täyteläistä.”

Maailma näyttäytyy Vilkkumaalle usein hyvin kaoottisena ja välillä käytännön asiat ovat hänelle vähän sekavia, mutta musiikkia tehdessään hän pääsee zoneen, jossa kaikki asiat ovat hetken järjestyksessä. Itselleen tavanomaisinta luomisprosessia hän kuvaa seuraavasti:

”Aloitan määrittelemällä tempon ja grooven, soitan pianolla perussointuja ja ulisen jotain siihen päälle. Sit tulee demotuotanto, joka on tärkee, koska se vaikuttaa sävellykseen ja tekstiin. Kun pohja on valmis, rupeen tekstittään sitä ikään kuin se olisikin jonkun muun säveltämä. Rytmi ja melodiakuvio syöttää mun päähän kuvia ja lauseita, joiden perusteella alan tutkimaan, miltä biisi voisi kuulostaa. Voi sanoa, että löydän biisin enemmän kuin että keksin sen.”

Vilkkumaa kokee olevansa intuitiopohjainen kirjoittaja ja sanoo visioidensa olevan usein ilmestyksenomaisia. Hänen metodinsa on uudelleenkirjoitus: Kirjoitetaan ja katsotaan, toimiiko biisi. Jos ei, se kirjoitetaan uudelleen.

”Jotkut kirjoittavat valtavan määrän biisejä, joista sitten valitsevat parhaat. Minä hinkkaan yhtä biisiä loputtomasti. Se on raskasta ja hidasta, mutta mulle ainoa tapa. Herään aamuyöllä ahdistuneena, jos joku biisi on kesken tai ei toimi. Prosessi aiheuttaa myös sen, että rakastun biiseihin, ne kaikki on mun lapsia. Siksi onkin haastavaa sanoa, mikä niistä olisi itselle tärkein, tulee tunne, että mitähän nuo muut biisit ajattelisivat.”

Vilkkumaan mielestä taiteen tehtävä on vaikuttaa ihmisiin, mutta ei manipulatiivisesti.

”En ole poliittinen tai agendapohjainen kirjoittaja ja jopa vähän vastustan sellaista, että biisintekijällä olisi hallussaan ’oikeat vastaukset’, jotka hän armollisena kertoo. Ajattelen, että Ihminen luovana yksilönä on parhaimmillaan silloin, kun hän ei tietoisesti yritä vaikuttaa muihin. Jos yrittää, niin tyhmistyy ja jäykistyy.”

Kyllä Vilkkumaa kirjoittaa välillä myös yhteiskunnallisista asioista ja ahdistuksesta. Esimerkiksi Satumaatango, Lottovoitto ja Betty Draper ovat sellaisia kappaleita. Niissä kuvataan kuitenkin ihmisten sisäistä tunnetta ja ristiriitoja, eikä niissä ole oikeaa ja väärää, hän painottaa.

”Yleensä sinkkujulkaisuihin liittyy valtava kaupallinen paine, ja sinkuiksi valitaan biisit, jotka ovat potentiaalisia radiohittejä. Minä en halunnut ajatella sitä.”

Uusinta albumiaan 1973 Vilkkumaa lähestyi aikaisemmista poikkeavalla tavalla.

”Mietin sinkutuksen sen kautta, mitkä biisit johdattaisivat parhaiten albumin maailmaan. Yleensä sinkkujulkaisuihin liittyy valtava kaupallinen paine, ja sinkuiksi valitaan biisit, jotka ovat potentiaalisia radiohittejä. Minä en halunnut ajatella sitä. Luojan kiitos, radiosoittoakin saatiin.”

”Kun tein Vain elämää All Stars -kauden versioita, tajusin, että on aika kivaa, kun on raakamateriaalia, josta tehdä omannäköistään. Mietin, että mitäpä, jos tekis itselleenkin raakamateriaalia muiden kanssa. Olen viime vuosina kokeillut co-write-sessiointia ja ollut biisileireilläkin. Jossain vaiheessa mullekin järjestettiin leiri, jossa olivat mukana mm. Erin, Samuli Sirviö ja Juho Raja. Heiltä tuli raakaversiot biiseihin Yhet vielä ja Sä tarviit paremman kuin mä. Ne muuttu mylläyksessäni kyllä ihan hulluna siitä, mitä ne oli alun perin.”

Sittemmin Vilkkumaa on palannut tekemään pääasiassa yksin, mutta myös Kaisa Korhosen kanssa, jolle hän laittoi sessiopyynnön Kaisan, Janne Rintalan ja Mika Laakkosen tekemän ja Erika Vikmanin levyttämän Syntisten pöytä -biisin innoittamana.

”Ollaan tehty yhdessä jo moniakin biisejä, joista osa on vielä kesken. Levylle päätyivät biisit Pari pikku sääntöö meidän ensimmäisestä sessiosta ja Viimeinen elämä. Se, että on tehnyt toisen kanssa, on kyllä laajentanut omaa ajattelua ja jopa muuttanut omaa urasuuntaa.”

Sessioiden taloudellinen puoli on myös pohdituttanut.

”Jos kappale ei päädy mihinkään, saattaa tulla olo, että on vaan käytetty toisen luovaa voimaa hyväksi. Riisto-ominaisuuden lisäksi on myös vähän turhauttava ajatus, että toisen kanssa ikään kuin vain roiskittas seinään ja katottas, rupeeko timantteja näkymään. Välillä tulee myös sellanen olo, että en ees kehtaa pyytää ammattikirjoittajilta apua ja ideoita. Jos maksaisin siitä, kehtaisin kysyä, että olisko sulla vaikka joku hyvä hookline, kun mulla itellä ei oo.”

Uraan on mahtunut myös kipuiluja, joiden kasauma johti taukoon 2011­–2015. Päätös tuntui vaikealta, mutta vaihtoehtoja ei ollut.

”Niin hassua kuin onkin, vuonna 2003 julkaistusta EI-albumista alkanut menestys oli mulle myös vaikeeta. Huomioo oli valtavasti ja olin aika poikki ja sekaisin kaikesta ja henkilökohtainen erokriisikin oli iso julkinen asia. Olin koko ajan valonheittäjien alla. Ajatuskin biisien tekemisestä tuntui siltä, että muserrun sen alle.”

Samoihin aikoihin myös ääniongelmat yltyivät sietämättömiksi.

”Aamuisin ei ollut keikan jälkeen minkäänlaista ääntä. En ikinä perunut yhtään keikkaa, koska ajattelin et sit pitäs perua kaikki, koska mulla ei oo ääntä ikinä. En kuitenkaan miettinyt, että pitääköhän mun lopettaa koko laulaminen, koska olin jostain syystä varma, että joku ratkaisu löytyy. Etsimisen jälkeen se löytyikin osteopaatin havaitseman asentovirheen korjaamisesta.”

”Olin tauolla jonkin aikaa tosi seesteinen ja tasapainoinen. Ihmettelin itsekin, että miten mä oon näin onnellinen, vaikka en tee sitä, mikä on mun elämässä kaikkein tärkeintä. Oli ihanaa olla lasten kanssa kotona ja tavata ystäviä. Katoin myös paljon teatteria ja lauloin ja soitin harrastusmielessä.”

”Ihmiset kysy, enkö pelkää, että mut unohdetaan tauon aikana, mutta mähän toivoinkin, että mut unohdetaan. Mulla oli ajatus päästä ikään kuin takaisin alkuun, jossa ei olis enää vertailukohtaa omiin saavutuksiin. Alussa jokainen ostettu levy ja jokainen striimi on vain plussaa ja vasta myöhemmin tulee se, että mulla pitää olla kaikki se, mitä oli aikaisemminkin plus jotain lisää. Kun ei niin ole, kaikki on menettämistä ja sehän on hirveen ahdistavaa.”

Tauon jälkeen Vilkkumaa huomasi, ettei feenikslinnun tuho ja tuhkasta nouseminen ollutkaan mahdollista.

”Kun on ollut mainstream-artisti, niin siihen lokeroon ainakin minut laitettiin. 2015 tehtiin AJA!-levy, josta tykkäsin paljon. Se ei kuitenkaan innostanut kriitikoita ja ostajia eikä oikein klubiomistajiakaan. Jouduin kyseenalaistamaan visioni jostain abstraktimmasta ja harsoisemmasta klubimusasta. Oli mahdotonta muuttaa ihmisten kuvaa minusta saparot päässä rokkia laulavana pörröpäänä. Tuli tunne, että mihin mä lähden nyt tästä. Sellainen etsimisvaihe. Tavallaan reaktiona siihen vaihdoin myös levy-yhtiötä Warnerilta Kaiulle.”

”Meidän jengi on kivaa, ja on ihana olla heidän kanssaan keikkabussissa ­­– on lupa vaan olla.”

Jaksamisesta huolehtiminen on Vilkkumaalle edelleen haastavaa, mutta ”katse pallossa  -tekemisen” lisäksi keinoja on löytynyt asioiden vaihtelusta.

”Mulla on monia erilaisia projekteja, ja kun aloittaa eri projektin, se on ikään kuin lomaa edellisestä. Maisteriopintojen loppuun vieminen oli myös ihanaa vaihtelua.”

”Keikkailukin muistuttaa lomaa. Meidän jengi on kivaa, ja on ihana olla heidän kanssaan keikkabussissa ­­– on lupa vaan olla. Pelataan korttia, jutellaan, kuunnellaan musaa ja nukutaan. Lavalla heidän kanssaan tuntuu hyvältä ja tulee tunne, että tässä on järkee. Lisäksi keikoilla on ihmisiä, jotka ovat tulleet katsomaan ja vaikuttumaan. Siinä on joku energiapyörre, joka vaihtuu ihmisten välillä ja tuntuu vahvasti, että mun tarinat on yhteisiä. Tekemisen syy konkretisoituu keikoilla.”

Lempeän liikunnan lisäksi myös ystävien tapaaminen on tärkeää.

”Ihaninta ystävien kanssa on, ettei heidän kanssaan tarvi olla artisti. On mieluisaa olla vaan joku ihan muu.”

Pohjoismaisen elokuvamusiikkipalkinto Harpan Open call on avoinna

Jokaisesta Pohjoismaasta nimetään yksi ehdokas.

Voittaja pääsee Berlinaleen helmikuussa 2024 osallistumaan Nordic Film Music Daysiin ja Harpa-palkinnonjakotilaisuuteen.

CALL FOR SUBMISSIONS 2024

We are pleased to announce a call for submissions for the 2024 HARPA Nordic Film Composers Award.
Over the past years, we have celebrated talented composers from the five Nordic Countries and listened to their wonderful music. We look forward to continuing this tradition in 2024 and to honoring excellence in composing. Therefore, we are asking composers working in the Nordic countries and being a member of the national Nordic collecting society to submit their best Film & TV Scores.

The composition must be for a narrative feature, documentary, or TV series released between July 21st, 2022, and July 21st, 2023. (The release date stated on the official IMDB page of the submission)

The submission deadline is October 1st.

Your submission must include the following:
-Full name & contact info of the composer (e-mail & phone number)
-Membership number of the national collecting society
-Link to screener with English subtitles
-Link to the IMDB page of the submission

Submit your Score:
Nordic Film Music Days

Videosarja tutustuttaa nuoret musiikin tekijät tekijänoikeuksiin ja Teostoon

Videosarja tekijänoikeuksista, musiikin käyttöluvista ja Teostosta

Teoston kolmiosaisessa videosarjassa musiikin tekijä, artisti ja pitkäaikainen Teoston asiakas Iisa Pajula kertoo perusasioita musiikin tekijänoikeudesta, musiikin luvallisesta käyttämisestä ja Teostosta musiikkimarkkinan toimijana.

Videot löytyvät Teoston oppimateriaaleista, täältä.

MUSIIKIN TEKIJÄNOIKEUDET JA TEOSTO TOIMIJANA

  • Tekijänoikeuden perusteet
  • Mihin tarvitsee musiikin käyttöluvan ja mihin ei?
  • Mikä Teosto on ja miten se toimii?

TEOSTON PALVELUT MUSIIKIN TEKIJÖILLE JA MUSIIKKIKUSTANTAJILLE

  • Milloin kannattaa harkita Teoston asiakkaaksi liittymistä?
  • Miten Teoston asiakassopimus joustaa?
  • Mitä hyötyä Teoston tekijä- tai kustantaja-asiakkuudesta on?
  • Mitä hyötyä on teos- ja esitysilmoituksen tekemisestä?
  • Miten teos ja tallenne eroavat toisistaan?
  • Mistä kaikesta Teoston keräämiä korvauksia voi saada?

PALVELUT MUSIIKIN KÄYTTÄJILLE

  • Millaisia oikeuksia musiikin tekijällä on omiin luoviin töihinsä?
  • Mihin tarvitsee musiikin käyttöluvan ja mihin ei?
  • Miten tekijänoikeuskorvaukset kulkevat musiikin käyttäjiltä musiikin tekijöille?
  • Mistä voit hankkia tarvittavat musiikinkäyttöluvat?

Vuoden raportoija -palkinto Antti Ahopellolle

Teosto on myöntänyt vuoden 2023 Vuoden raportoija -tunnustuksen ja 2000 euron palkintosumman Antti Ahopellolle, joka on kerännyt suosiota Suomen tanssilavoilla jo lähes parikymmentä vuotta.  Tunnustus myönnettiin hänelle ammattimaisesta toiminnasta esiintyjänä: ahkerasti lavoja kiertävä Ahopelto tekee Etiketti-yhtyeensä keikoista tunnollisesti esitysilmoitukset ja varmistaa näin, että myös kappaleiden tekijät saavat heille kuuluvat korvaukset.

Vuodesta 2005 asti esiintynyt Antti Ahopelto keikkailee aktiivisesti oman Etiketti -orkesterinsa kanssa. Orkesteriin kuuluu hänen lisäkseen neljä soittajaa. Vuosittain keikkoja kertyy mittava määrä.

”Esiinnymme pääasiassa tanssilavoilla ja ravintoloissa, jonkin verran myös laivoilla. Tänä vuonna keikkojen määrä taitaa lähennellä parisadan keikan rajaa, kun syksylle on muutamia konserttejakin luvassa.”

Vuodesta 2019 Ahopelto on tehnyt päätyökseen musiikkia, vaikka aiempi sähköasentajan ammatti osoittautuikin korona-aikana hyödylliseksi. Keikoilla soivat omille levyille tehdyt kappaleet ja lisäksi ikivihreät klassikot. Itsekin tanssia harrastava Ahopelto haluaa pitää keikkasettinsä vaihtelevana.

”Kun käyn muiden keikoilla, arvostan sitä, ettei ohjelmisto ole ennalta arvattavaa. Aina kannattaa ottaa sopivasti musiikillista riskejä eikä mennä siitä mistä aita on matalin.”

 ”Ilmoituksen tekemättä jättäminen on kuin lainaisi kaverin autoa ja ajaisi tankin tyhjäksi täyttämättä sitä.”

Ahopelto pitää kunnia-asianaan tehdä aina Teoston esitysilmoitukset itse. Esiintyjien tekemien esitysilmoitusten avulla Teosto kohdentaa keräämänsä korvaukset kappaleiden alkuperäisille tekijöille, jotka eivät välttämättä esiinny lainkaan itse.

”Olen sellainen aika täsmällinen ihminen ja haluan hoitaa asiat kunnolla. Teoston korvausten maksupäivänä onkin ollut kiva lukea saapuneita viestejä, kun lauluntekijät ovat kiitelleet esitysilmoitusten tekemisestä. Olen heille yleensä vastannut ”Kiitos lauluista!”

Ahopelto pitää esitysilmoituksia tärkeänä siksikin, että ilman niitä hänen laulujensa tekijät eivät saa korvauksiaan.

”Ajatusmaailmani on aina ollut, että tehdystä työstä pitää saada korvaus. Siinä mielessä esitysilmoitus on ihan yhtä tärkeä kuin se keikka. Ilmoituksen tekemättä jättäminen on kuin lainaisi kaverin autoa ja ajaisi tankin tyhjäksi täyttämättä sitä.”

Vuoden raportoija -palkinnon jakavat Teosto, Suomen Säveltäjät ry, Suomen Musiikintekijät ry ja Suomen Musiikkikustantajat ry. Palkinnon luovutti Suomen Musiikkikustantajien 1.9.2023 järjestämässä palkintogaalassa Teoston asiakaskokemusjohtaja Miia Engberg.

Aiempina vuosina Vuoden raportoija -tunnustuksen ovat saaneet mm. Katri Ylander, Annika Nord, Club For Five, Sinitaivas, Saija Tuupanen, Suvi Teräsniska, Yö-yhtye, Markku Aro ja Tuomas Lehto.

Johannes Brotherus on vuoden kevyen musiikin tekijä ja Cha cha cha vuoden biisi

Suomen Musiikkikustantajat järjesti palkintogaalan 1.9. kymmenettä kertaa ja palkitsi teoksia ja tekijöitä kuudessa kategoriassa.

Vuoden kevyen musiikin tekijä: Johannes Brotherus
Vuoden läpimurto: Johannes Brotherus

Vuoden läpimurto ja Vuoden kevyen musiikin tekijä -palkinnoilla palkittiin KUUMAA-yhtyeestäkin tuttu laulaja-lauluntekijä Johannes Brotherus. Hän on kirjoittanut biisejä muun muassa Tuure Kilpeläiselle, Antti Ketoselle, Ville Veikalle ja Einille. Johannes on myös tuottaja ja freelancemuusikko, sekä tehnyt jousisovituksia ja -äänityksiä mm. Etalle, Maija Vilkkumaalle ja Ellinooralle.

Johannes Brotherus tekee musiikkia artistien lisäksi eri äänitteisiin, tanssiteoksiin sekä TV- ja elokuvatuotantoihin. Kustantajana toimii Elements Music.

”KUUMAAn tunnistettava sävelkieli ja kuulijoita koskettavat sanoitukset muuttavat suomalaisen popin maisemaa. Yhtyeen menestys on myös esimerkki siitä, että joskus biisileirit eivät auta, vaan tarvitaan artistin omaa tekijyyttä”, raati kommentoi.

Vuoden vientiteko: Käärjiä
Vuoden biisi: Cha cha cha

  • säv. ja san. Jere Pöyhönen, Johannes Naukkarinen, Aleksi Nurmi, Jukka Sorsa
  • es. Käärjiä
  • kustantajat: HMC Publishing, Warner Chappell Music Finland

Cha Cha Cha on ollut Spotifyn ykkönen kuudessa eri maassa, mennyt viiden kärkeen 18 eri maassa ja Top 50 -listalle 28 eri maassa. Se teki historiaa myös lyömällä Suomen päiväkohtaisen striimiennätyksen Spotifyssa yli 469 600 striimillä. Cha Cha Cha:lla on tällä hetkellä yli 100 miljoonaa maailmanlaajuista striimiä Spotifyssa, 140 miljoonaa YouTubessa ja 928 miljoonaa TikTokissa.

”Kappale on tehnyt suomalaisen musiikin historiaa maailmanlaajuisesti ollen eniten striimattu suomenkielinen kappale. Käärijä-ilmiö on yksi vuoden 2023 isoimmista ilmiöistä Suomessa, ja kaiken keskiössä on Cha cha cha -biisi, joka sellaisenaan on oivaltava, hauska ja aikaa kestävä kappale”, raati perustelee.

Genrevapaa/avoin kategoria: Kaiken takana on Bämä -liike

Vuoden genrevapaa -kategoriassa voiton vei Kaiken takana on Bämä -liike kustantajanaan Elements Music. Liikkeen takana on 11 naisartistia, joiden yhteistyön tuloksena syntyi Kaiken takana on Bämä -kappale. Kappaleen kaikki tulot ohjataan Särö-organisaatiolle, joka tarjoaa tytöille ja naisille sekä trans- ja muunsukupuolisille ihmisille mahdollisuuksia toteuttaa itseään musiikin keinoin.

Vuoden taidemusiikin säveltäjä

Suurimuotoiset teokset -kategoria: Outi Tarkiainen teoksesta Milky Ways – Concerto for English Horn and Orchestra. Kappaleen on kustantanut Edition Wilhelm Hansen.

Pienimuotoiset teokset -kategoria: Tiina Myllärinen teoksesta (Bad) Dreams come true jousikvartetille (2022). Kustantajana on toiminut Fennica Gehrman.

Vuoden raportoija: Antti Ahopelto

Lue uutinen täältä

Lisäksi

Nuoren tekijän stipendi  tuottaja ja lauluntekijä Wille Mannilalle

Mannila HMC Publishingille vain 18-vuotiaana. Mannilasta on kasvanut muutaman vuoden sisään haluttu tuottaja ja biisintekijä, jonka biisejä ovat esittäneet mm. Antti Tuisku, Isac Elliot, Ahti, Costi, Överi, DAVI ja LEWI & Tippa.

Kunniapalkinto laulaja-lauluntekijä ja tuottaja Teemu Brunilalle

Alunperin The Crash -yhtyeen perustajana ja johtohahmona tunnettu Brunila on tehnyt pitkäjänteistä työtä matkalla Suomen kansainvälisesti menestyneimmäksi pop-musiikin tekijäksi. Hänen kirjoittamiaan kappaleita on kuunneltu yli 5 miljardia kertaa eri streaming-palveluissa. Hän on kirjoittanut kappaleita mm. Tiestolle, Jason Derulolle, JP Cooperille ja monille muille globaalin tason sekä eturivin kotimaisille artisteille. Brunila on hyvin arvostettu musiikintekijä niin Suomessa kuin maailmalla.

”Teemu Brunila on luonut poikkeuksellisen menestyksekkään musiikkiuran. Hän on esikuva paitsi musiikintekijänä myös bisnestoimijana. Yhdessä tuottaja Jukka Immosen kanssa hän on perustanut kustannusyhtiö Nordic Music Partnersin, joka toimii nykyään Suomen lisäks myös Norjassa, Hollannissa ja Ranskassa sekä Yhdysvalloissa”, kertovat palkintoperusteluissaan Suomen Musiikkikustantajat ry:n hallituksen jäsenet Tommi Tuomainen Elements Music Oy:stä ja Tom Frisk Kaiku Songs -yhtiöstä.

Taustaa

Suomen Musiikkikustantajien palkintojen tavoitteena on nostaa esiin yksittäisiä kustannettuja teoksia ja tekijöitä, sekä edistää musiikkikustantamisen tunnettuutta ja arvostusta. Palkintogaala on järjestetty vuodesta 2014 alkaen.

Ehdokkaat valitsivat yhdistyksen jäsenet ja voittajista päättivät kutsuraadit. Poikkeuksena olivat Nuoren tekijän stipendi, Kunniapalkinto sekä Vuoden vientiteko – ja Vuoden läpimurto -palkinnot, joista päätti yhdistyksen hallitus.

Katso ehdolla olleet

Musiikilla on tekijänsä – myös Syntisten pöydällä

Musiikkikappaleilla on esittäjänsä ja tekijänsä. Esimerkiksi Syntisten pöydän sanoittajat ovat Kaisa Korhonen ja Janne Rintala. Säveltäjät ovat Kaisa Korhonen, Janne Rintala ja Mika Laakkonen. Kappale on Erika Vikmanin esittämä.  

Sanoitukset ovat ammattilaisten tekemiä taitavia kuvauksia ja tiivistyksiä meitä ympäröivistä asioista, ilmiöistä ja tapahtumista. Sanoitusten siteeraaminen on inhimillistä ja paikoin jopa kekseliästäkin. Poliittisissa yhteyksissä teoksen siteeraaminen ilman oikeudenhaltijan lupaa on kuitenkin kyseenalaista.

Myös hyvään journalistiseen tapaan kuuluu tekijänoikeuksien tunteminen ja niiden mukaan toimiminen. Jos sanoitusta lainataan kirjoituksessa, on sanoittajat mainittava. Toki esittäjänkin voi ja saa mainita. 

Helsingin Sanomat julkaisi perussuomalaisten puoluekokouksen tapahtumista videokoosteen 13.8.2023 (tekijät: Don Lehtinen, Janne Elkki). Teksti kertoo:  Kokouksen avajaispuheessa puheenjohtaja Riikka Purra liikuttui mukaillessaan Erika Vikmanin Syntisten pöytä -kappaleen sanoja.

Tämä lause olisi oikein toimiva, jos toimittaja olisi kirjoittanut, että Syntisten pöytä on Erika Vikmanin esittämä, ja että sen sanoitus on Kaisa Korhosen ja Janne Rintalan tekemä. 

Suuremman virheen teki Yle uutisoidessaan 15.8.2023: Riikka Purra lainasi Erika Vikmania – näistä syistä se nousi otsikoihin

Toimittaja Veera Jokinen lainasi artikkelissaan Syntisten pöytä -kappaleen sanoituksesta yhdeksän riviä mainitsematta sanoittajia. Toimittaja kirjoitti siteeratun sanoituksen olevan ”Vikmanin kappaleesta”. (Oikaisupyynnön tehtyämme uutiseen lisättiin Syntisten pöydän tekijöiden nimet. Kiitos siitä.)

Musiikkikappaleen esittäminen ja sanoituksen siteeraaminen poliittisessa yhteydessä ilman sanoittajien ja muiden oikeudenhaltijoiden lupaa on kyseenalaista, kuten aiemmin totesin. Syntisten pöydän siteeraamiseen ja esittämiseen ei ollut kysytty lupaa nyt puheenaiheeksi nousseessa tapauksessa. 

Tekijänoikeus tuottaa esimerkiksi valokuvaajille, taidemaalareille ja kirjailijoille oikeuden määrätä teostensa käyttämisestä. Sama koskee musiikin tekijöitä, eli sanoittajia, säveltäjiä ja sovittajia. Heillä on myös oikeus tulla mainituiksi teostensa tekijöinä.

Tekijätietoja on saatavilla musiikin käyttöliittymistä. Jos tietoja ei sieltä löydy, tai ne eivät ole riittävän tarkkoja, kannustan olemaan yhteydessä meidän toimistoomme. Autamme asiassa mielellämme. 

Aku Toivonen 
Toiminnanjohtaja
Suomen Musiikintekijät 

Juha Vainio -sanoittajapalkinto M. A. Nummiselle

Juha Vainio -palkinto myönnettiin vuonna 2023 M. A. Nummiselle, 83.

Mauri Antero Numminen on ehtinyt luoda 60 vuodessa kulttuuriperinnön, jonka keskeinen osa koostuu lauluista ja laululyriikasta. Tunnistettavan lauluäänen lisäksi M. A. Numminen on luonut omaleimaisen tavan käyttää suomen kieltä kekseliäästi, humoristisesti, vapaasti ja svengaavasti.

Kun puhutaan Suomi-rockin varhaisista vaikuttajista, M. A. Nummisen sanoituspanosta Suomen talvisota 1939–1940 -yhtyeessä ei voi ohittaa. Jo ennen sitä Numminen oli ehtinyt tuulettaa käsitystä laulujen sanoittamisesta tieteellisiksi kutsumillaan lauluilla, joiden tekstit nuori lauluntekijä oli kopioinut muun muassa lakikirjasta ja sukupuolioppaista. Jenkka ulkosynnyttimistä ja Mitä nuoren aviomiehen on syytä muistaa menivät skandaalin saattelemina saman tien soittokieltoon. Saman kohtalon koki myös viaton, Nummisen sanoittama tango Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa, jota Yleisradion ohjelmaneuvosto piti eduskunnan vastaisena.

Kohujen laannuttua M. A. Numminen sanoitti tiensä suuren yleisön suosioon uusrahvaanomaisella jatsillaan, jossa swingin ja schlagerin klassikot kääntyivät suomeksi hurmaavan notkeasti kuten Olen nähnyt Helga-neidin kylvyssä (Ich hab’ das Fräulein Helen baden seh’n), Kuinka saisin rikki kookospähkinän (I’ve Got A Lovely Bunch Of Coconuts) ja Tunnelmassa (In The Mood). Nummisen käännöskynästä on myös yksi rakastetuimmista syntymäpäivälauluistamme Minä soitan harmonikkaa. Numminen on kääntänyt lisäksi tuoreempia hittejä suorasukaisella tyylillään – Yes sir, olen boogie.

Lastenlaulujen sanoittajana Numminen aloitti niin ikään varhain vuonna 1970 levyllä Isomies ja keijukainen, Nummisen Gommi ja Pommi -duolle sanoittamat lastenlaulut ovat puolestaan 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa varttuneiden varhaista äänimaisemaa ja äidinkielen kylvetystä.

Nummisen kaikessa tekemisessä taidemusiikista lastenlauluihin ja jazziskelmistä undergroundiin kuuluu hänen rakkautensa suomen kielen monimuotoisuuteen. Nummisen 1960-luvun kielisosiologian opinnot ja tutkimukset stadin slangista sekä Somerniemen murteesta ovat saaneet luontevaa jatkoa elämänurasta, jossa suomen kielen vivahteet ovat olleet avainasemassa.

Nummisen ura sanoittajana muistuttaa myös sivistyksen merkityksestä. Nummisen lauluihin mahtuu sekä arkinen että filosofinen. ”Parhaimmillaan sivistyksen oppii, kun opettelee hallitsemaan oman kielensä, oman maantieteensä ja oman historiansa”, Numminen on todennut. Lauluissaan hän on todistanut, että nämä työkalut ovat esimerkillisesti hallussa.

Näillä perusteluilla Juha Vainio -palkinto luovutettiin M. A. Nummiselle Kotkassa 27. heinäkuuta 2023. Palkintosumma on 6000 euroa. Palkinnon myöntää kotkalaisen sanoittajan Juha Vainion nimeä kantava rahasto, jota hallinnoivat Kotkan kaupunki ja Suomen musiikintekijät ry. Rahaston hallitukseen kuuluu myös edustaja Juha Vainion perheestä.

Vastuuhenkilö Kotkassa: Kari Makkonen, puh. 0400 755535, kari.makkonen@kotka.fi