Näin syntyi: Vie mut minne vaan

Näin syntyi: Vie mut minne vaan

VIE mut minne vaan oli ensimmäinen sanoitus, jonka Artturi Ahonen kirjoitti Yölle. Pyyntö tuli yllättäen.

”Meillä oli Don Quijote niminen kaveribändi. Olin sen musiikillisesti heikoin lenkki. Soitin komppikitaraa ja lauloin taustoja. Toinen kitaristi teki useimmat biisit ja mä yritin tehdä niihin sanoja.

Me käytiin 1980luvun lopulla Costello Hautamäen Harasoo-studiolla äänittämässä omia biisejä. Siellä myös Yö-yhtyeen kaverit tekivät levyjä. Siellä tutustuin Olliin (Lindholm) ja Janiin (Viitanen).

Vuonna 1990 hommasin kuntosalin kaverini kanssa. Kuntokeskus Poweri sijaitsi Tampereen keskustassa Kuninkaankadulla.

Olli innostui kuullessaan, että pidän kuntosalia. Hän tuli meille treenaamaan, kävi siellä useamman kerran viikossa. Melkein päivittäin nähtiin.

Ollilla oli silloin ohuet jalat. Niistä hän stressasi: ”Yläkroppa on kunnossa, mutta millä helvetillä mä saan jalkoihin lisää lihaksia?”

Salilla me puhuttiin myös musiikista ja biiseistä. Kerran Olli toi sinne aika kämäsen kasetin, missä oli hänen tekemänsä uusi biisi. Siinä ei ollut muuta kuin akustinen kitara ja hyräilymelodia. Olli sanoi mulle, että tee tuohon sellaiset positiiviset sanat.

Kaikki tapahtui hyvin ollimaiseen tyyliin. Ei sitä paljon pohjustettu eikä selitelty.

 

AIEMMIN olin tehnyt sanoituksia vain meidän kaveribändille. Olin vähän kummissani Ollin pyynnöstä, mutta värkkäsin kuitenkin sen tekstin. Siitä tuli Vie mut minne vaan.

Se ei ollut sillä hetkellä mikään erityinen juttu. Tein sen tekstin, koska Olli pyysi. En uskonut, että siitä tulee mitään erityistä. Ajattelin, että se on yksi biisi muiden joukossa.

Vasta jälkeenpäin huomasin, kuinka iso juttu se oli Yön historiassa. Bändi oli silloin viittä vaille lopettamassa. Vie mut minne vaan nosti Yön takaisin radioihin ja antoi bändille uutta uskoa.

Ja olihan se mullekin helvetin hienoa, tosi hyvä juttu itsetunnolle. Olin saanut jotain aikaiseksi.”

 

”EN käynyt Ollin kanssa syvällisempiä keskusteluja sanoittamisesta. Varsinaiseen sisältöön hän ei puuttunut koskaan, toi vain aina uuden kasetin ja sanoi, että tuohon tarvitaan teksti. Sieltä tuli valmis melodia ja rytmi.

Mulla oli tekstien suhteen vapaat kädet. Kai Olli ajatteli, että tiesin Yön silloisen musiikin niin hyvin. Että kuka sen esittää. Se tietysti asetti raamit sanoille. Ei sen ajan Yölle voinut mitään humppatekstejä kirjoittaa.

Muistaakseni mietin tätä kirjoittaessani, että tässä voisi olla vähän samanlaista tunnelmaa kuin Likaisissa legendoissa (Säv. ja san. Jussi Hakulinen), semmoista nuoren miehen melankoliaa ja romantiikkaa. Vähän toiveikkuutta myös, kun kerran positiivista tekstiä pyydettiin.

Yritin kirjoittaa yksinkertaisesti. Ja käyttää sellaisia sanoja, jotka soivat ja soljuvat hyvin.

Tein Yölle vajaa kymmenen julkaistua tekstiä, mutta Teostotulojen kannalta merkitystä on vain tällä yhdellä. Muista teksteistä tulevat rahat ovat ihan peanutseja.

Suvi Teräsniskan versio (2019) tietysti vaikuttaa paljon. Tulot hiipuivat välillä, mutta Suvin version mukana tuli huomattava piikki.

Muistan, kun luin jostain, että Suvi tekee levyn Yön kappaleista. Mietin silloin, että mahtaako Vie mut minne vaan mahtua mukaan. Mahtuihan se ja soi edelleen radiossa.”


Näin syntyi: Appelsiinipuita aavikkoon

AARNI Varjonen sävelsi ja sanoitti parikymppisenä laulun, jolle hän antoi nimeksi Appelsiinipuita aavikkoon. Muutaman esityksen jälkeen laulu jäi lähes kymmeneksi vuodeksi pöytälaatikkoon. Lopulta pelkkä teksti päätyi Eero Tiikasalolle sävellettäväksi, ja syntyi Anneli Saariston levyttämä klassikko.

Varjonen teki tekstin ja oman sävellyksensä kotona Turussa Itäharjun puutaloalueella. Hän muistelee olleensa 22-vuotias ja vuoden olleen 1983.

 

”SOITIN bassoa bändissä, jonka nimi oli Panun pumppu, myöhemmin Suuri kurpitsa. Siihen kuuluivat silloin Riihiluoman veljekset Vesa ja Panu, Juha Tähkämaa ja minä. Vesa ja minä tehtiin biisejä.

Tästä biisistä tuli luonnostaan keskitempoinen iskelmäralli duurissa. Tein sen kitaralla kompaten melko suoraan, ihan vaistolla vaan. Tekstiltään siitä lähti tulemaan rakkauslaulu, jossa iskelmän tyyliin liioitellaan. Kertosäkeessä aloin mennä sfääreihin, jopa gospelmaiseen euforiaan.

Millekään tietylle ihmiselle en tätä kirjoittanut, vaikka olinkin parisuhteessa. Tein inspiraatiosta sekä tarpeesta saada bändille materiaalia. Siihen aikaan asenne jo parikymppisilläkin oli, että laulujen sanoitukset kuvitellaan. Heittäydytään johonkin fiilikseen ja tunnelmaan, josta on jo aika tarkkakin visio päässä.

Loppuun kirjoitin ‘jokin sytytti valon’ enkä ‘sinä sytytit valon’. Näin tulkinta laajeni. Silloin nuorena en halunnut tehdä yksitulkintaisia.

Joillakin paikallisilla keikoilla me sitä esitettiin Vesan laulamana. 1980-luvun puolivälissä jäin pois bändistä lähdettyäni töihin Saloon. Bändi jatkoi Vesan biiseillä ja tuli tunnetuksi nimellä Eurooppa 3.

Teostoon en tätä biisiä ilmoittanut, ja se jäi vuosiksi hyllylle. 1980luvun lopulla aloin saada biisejä läpi Jukka Alihangan kautta, ensimmäisenä Annelille säveltämäni ja sanoittamani Taivaspaikka, joka pääsi Syksyn säveleen 1988. Sitten tutustuin Eero Tiikasaloon, ja hän kyseli tekstejä.”

 

EERO Tiikasalo kertoo säveltäneensä aina valmiiseen tekstiin. Anneli Saariston levyillä on hänen säveltämiään lauluja yhteensä 48. Muille artisteille hän ei ole säveltänyt.

”Saatuani Aarnilta nipun tekstejä tämä innosti eniten. En tiennyt, että hän oli sen jo säveltänyt, eikä hän sitä kertonut.

Sävellän aina ensin kertosäkeen, tämän sävelsin duuriin. Sitten Anneli tuli käymään kämpilläni, ja lauloin kertosäkeen pianolla säestäen. Anneli ihastui siihen ja ehdotti, että säveltäisin säkeistöt molliin.

Mutta kun katsoin tekstiä ja siinä luki ‘lakanat rypistyneet rakkaudesta’, niin eihän sitä voinut mitenkään säveltää molliin, vaan duuria oli senkin oltava. Siinä oli omat kommervenkkinsä, mutta luontevasti sekin silti tuli. Ei niitä väkisin väännetty.

Kotona pianolla säestäen sävelsin, melodia päässä soiden. Myös kitaran kanssa olen lauluja säveltänyt. Kun tein Annelille vuoden 1978 euroviisukarsintoihin Erkki Mäkisen tekstiin Sinun kanssasi, sinua ilman, melodia tuli siten, että otin tekstin mukaan ja lähdin kävelemään.

Kun tehtiin Annelin vuoden 1992 albumille suunnitelluista kappaleista studiolla demoa, Ilpo Murtojärvi soitti kitaraa. Soitin tästä laulusta oman pianodemoni, ja Ilpo kehui sävellystä. Hän pyysi soittamaan uudestaan ja sanoi sitten, että myös teksti on hyvä. Siltä istumalta päätin, että Ilpo on se, joka tämän sovittaa. Ja hienon sovituksen hän tekikin.”


 

Jouni Aslak – Introvertistä laulunkirjoittajasta kasvoi monialainen ammattireiska

OLEMME Jouni Aslak Raatikaisen työhuonestudiolla Vallilassa. Studio on todellakin vain pienehkö huone, joka sekin on jaettu kollegan ja työparin Väino Walleniuksen kanssa. Tila on osa isompaa kokonaisuutta talossa, jossa löytyy niin muita muusikoita kuin vaikkapa studiotilaa rumpujen äänitykseen.

Oma soppi on valjastettu monipuoliselle tekemiselle.

”Tulen tänne yleensä siinä vaiheessa, kun minulla on jo jotain luotuna, ja ne pitää saada soimaan. Tämä on se paikka, missä palaset kootaan yhteen”, kertoo Jouni Aslak.

Hän sanoo, että suurin osa Mariskan vuonna 2022 ilmestyneestä Mäihälevystä on kirjoitettu tässä huoneessa. Wallenius täydensi tiimin. Raatikainen hehkuttaa ryhmätyön helppoutta tässä kolmikossa. Se ei ole mikään selviö. Lapsena musiikki oli herkän pojan pakopaikka. Siitä muodostui turvasatama, jota täytyi suojella. Sen vuoksi sulautuminen osaksi porukkaa ei aina ole ollut kivutonta.

Raatikaisen lapsuuteen Savonlinnassa kuului soittaminen seurakunnan kellarissa, ja bänditoiminta onkin ollut aina luonteva tapa tehdä musiikkia. Omien syvimpien tuntojen tuominen musiikkiin on kuitenkin niin herkkä asia, että se on meinannut välillä hajottaa.

”Olen julkaissut omalla nimelläni musaa nyt 11 vuotta, ja se on mulle se aristavin ja rakkain osa ammattiani edelleen. Sisälläni asuu introvertti, joka erityisesti musiikin tekemisen parissa aktivoituu ja herkistyy. Sen kanssa on ollut suurin työ.”

Yhteistyö Mariskan kanssa alkoi yllättävällä kirkkokeikalla.

”Mariska soitti mulle, että ’olen kuullut huhua, että saattaisit osata soittaa kirkkourkuja?’ Vastasin, että ’tarvittaessa!’ Kohta meillä oli keikka Pyhän Laurin kirkossa”, kertoo Raatikainen.

Ja uruistahan kaikki lähtikin nelivuotiaana. Kotiuruista sai kompin ja soundiin vibratoa. Vanhempien levylautasella soi niin Kirkaa kuin jazzia. Musa vei mennessään, ja pian alkoivat pianotunnit, kun mummi lupasi kustantaa lahjakkaan pojan opinnot.

 

MARISKAN kirkkokeikan jälkeen alkoi duokeikat, jossa Raatikainen hoiti kitaran ja stemmalaulut. Walleniuksen kanssa tuotettu Mäihä-levy oli yhteistyön huipentuma. Kokonaisvaltainen panos biisinkirjoituksesta tuottamiseen sai materiaalin tuntumaan omalta.

”Olen ylpeä siitä, mitä me saatiin aikaan. Jo ensimmäinen single siltä levyltä, Terveisin Doris, oli iso menestys, joka rohkaisi minua tuottajana.”

Vaikka eihän Mäihä ollut suinkaan Jouni Aslakin ensimmäinen sulka hattuun. Takana olivat jo tuotannot niin Mari Rantasilan, Teleksin kuin Walleniuksen bändin Kuningasidean kanssa.

Viiden vuoden pesti Mariskan oikeana kätenä oli kuitenkin merkittävä etappi, joka toi kosolti ammatillista itsevarmuutta. Mäihä oli myös taiteellisesti täysosuma. Tuottajan oma ehdoton suosikki albumilta on Pahuus on hiipinyt Parikkalaan, jonka musiikkivideo kuvatiin itärajan pinnassa Parikkalassa, Mariskan kotipaikassa.

”Sain käyttää kontaktejani siihen, että saatiin Mariskalle lavaauto. Sillä se ajelee videolla, vaikkei omista ajokorttiakaan”, nauraa Raatikainen.

Walleniuksen ja Mariskan kanssa aloitettu cowritetyö kantoi hedelmää, jonka myötä syntyi Hautaan asti -biisi. Se meni Katri Ylanderille.

 

KOTI Käpylässä on paikka, missä Raatikainen tekee biisinkirjoittamista. Mielellään öisin. Ideat pulppuavat rauhassa ja demojen väsäämiseen on aina kamat valmiina. Kodin lisäksi merkittävä paikka on perheen erämökki Sulkavalla. Erityisesti siellä Raatikainen kokee olevansa luovassa kuplassa. Luonnosta saa inspiraatiota. Mökkiin asennettiin aurinkopaneelitkin sitä varten, että äänityshommiin saa sähköä. Siellä on syntynyt varsinkin omaa tuotantoa, mikä on ollut tärkeä osa tekemistä.

Käpylänkodissaan Raatikainen on tehnyt kirjoitustyötä Walleniuksen lisäksi myös Tuure Kilpeläisen kanssa. Kaihon Karavaanin Henki puolellas on on yhteissävellys, joka syntyi niin sanotulla tiistaiklubilla.

”Meillä oli Väinön ja Tuuren kanssa yritelmä kirjoittaa biisejä joka tiistai luonani Käpylässä. Yksi tiistai Väinö ei päässytkään paikalle ja silloin syntyi Tuuren kanssa sävellys, jonka Tuure nappasi itselleen. Se sai nimekseen Henki puolellas on. Tuuren kanssa tekeminen on ollut aina inspiroivaa ja kivaa. Tiistaiklubilla syntyi myös laulu 050, josta tuli itselleni tärkeä soolobiisi Nousukauden lapset ep:lle.”

Yhteiskirjoitushommat pakottomasti ja luovalla pöhinällä ei ole Raatikaiselle koskaan helppoa, mutta edellä mainittujen tekijöiden kanssa se on sujunut.

”Minun on ollut vaikea löytää sellaisia työtiimejä, jossa se sisäinen lapsi rauhoittuu, että tehdään vaan yhdessä kivaa musaa.”

HURJARUUTHIN Talvisirkus Filmi oli kuitenkin projekti, joka pakotti keskittymään hetkeen ja unohtamaan itsensä. Säveltäjätyöparina oli Maija Ruuskanen. Kokemus oli Raatikaiselle vapauttava.

”Siinä piti luoda musiikillinen ja tehollinen tunnetila semmoisella rytinällä, ettei ollut aikaa jäädä vellomaan omien tunnelukkojensa kanssa. Maijalta tuli pitkälle vietyjä biisejä, ja niiden lisäksi päädyin säveltämään myös useita ihan tyhjästä ja tekemään myös äänisuunnittelua. Lopputuloksessa kuuluu vahvasti molempien estetiikka ja niistä syntyi hieno cocktail”, hehkuttaa Raatikainen.

Prosessi opetti myös ottamaan etäisyyttä luotuihin biiseihin ja suhtautumaan omaan tekemiseen lempeämmin.

”Idealisti minussa on ollut aikaisemmin eritoten sen oman tekemisen jarruna, mutta myös muun musiikin jarruna. Talvisirkuksen myötä opin, ettei tarvitse olla niin tosissaan kaiken aikaa.”

 

OIVALLUKSISTA suurin oli ehkä kuitenkin se, että oma identiteetti ei ole sama asia kuin valmis biisi.

”Musiikki on introverttiminälle jokin kultamuna, jota pitää suojella miekoin ja sapelein. Kyllä se tunne ja oma minä on siellä biisissä läsnä vaikka joku muu olisi miksannut sen”, Raatikainen pohtii.

Lapsuuden tekeminen oli minän rakentamista ja herkälle pojalle eskapistinen paikka, jossa oli turvassa. Ammattilaisuuden myötä tuo lapsi on väistynyt ja tekeminen vapautunut.

”Olen alkanut saada tekemiseen leikillisempää lähestymistapaa. Biisithän ovat kuitenkin pohjimmiltaan vain biisejä, eivätkä yks yhteen minun identiteettini enää – niin kuin joskus yritti olla. Se voi kääntyä kipeästi itseen siinä vaiheessa, jos ei olekaan ihan tyytyväinen siihen biisiin.”

Identiteetin samastuminen biiseihin aiheutti nuoruudessa sen, ettei musiikki tuntunut oikealta polulta ammattimielessä. Onneksi matkan varrelle sattuivat loistavat opettajat, jotka näkivät kauemmaksi.

”Oman itsensä vähättely on ollut lapsuudesta asti läsnä. Onneksi ympärilläni on ollut ihmisiä, jotka ovat potkineet minua eteenpäin. Alaasteen opettajani oli myös muusikko, ja hän kannusti minua. Savonlinnan taidelukiossa Mikko ja Arja Nikula eivät enää pelkästään kannustaneet, vaan suorastaan vaativat ammattimaista eteenpäin pyrkimistä. Näiden ihmisten vaikutus on ollut äärimmäisen tärkeä.”

 

PEDALBOARD lattialla kertoo kitaristin hommista. Princetonputkivahvistin humisee lämpöä tupaan. Tämän päivän agendana Jouni Aslakilla on luoda brasilialaiselle ilmaakrobaatille Renata Barcellokselle sävellys, joka olisi kabaree-numero Divan levähdyshetki – pariminuuttinen kitarasoolo keskellä ohjelmanumeroa.

”Olen nähnyt sen upean ohjelman, joka on kylmäävää taituruutta. Sävellykselläni tavoittelen asiakastyytyväisyyttä, että se mitä soitan, tukisi hänen tekemistään ja kestäisi aikaa. Olisi hienoa, että hän voisi vuosikaudet kiertää maailmaa musiikkini kanssa.”

 

AJATTOMUUS onkin määre, mihin Jouni Aslak pyrkii tekemisissään.

”Pyrin keskittymään tekemisiini siten, etten päästäisi käsistään mitään, mikä on kesken. Toisaalta suurin kompastuskiveni on usein se, että jään hieromaan liian pitkäksi aikaa tekemisiäni. Silloinkin tavoittelen vain sitä, että se hetki taltioituisi mahdollisimman hyvin”, sanoo Raatikainen, jonka omakin levy odottaa valmistumistaan.

 

KUKA?

Jouni Aslak (oik. Jouni Aslak Raatikainen, s. 1988, Helsinki) on Helsingissä asuva savonlinnalaislähtöinen muusikko, tuottaja ja laulunkirjoittaja. Hän opiskeli laulajaksi Pop & Jazz Konservatoriossa 2011 ja valmistui musiikkituottaja–teknologiksi Metropolia AMK:sta 2016 pääaineenaan kitara.

Jouni Aslak on tuottanut levyjä muun muassa Kuningasidealle (Kuningasidea, 2018) Teleksille (Onnen kaava, 2020) ja Mariskalle (Mäihä, 2023) sekä omalle bändilleen Nousukauden lapset. Raatikainen oli myös tuottamassa ja soittamassa Kirkan vuonna 1984 äänitettyä Lady, tää on elämää -kappaletta uusintaversioksi vuonna 2025. Hän oli Mariskan kiertuekitaristi ja biisinkirjoittaja–tuottaja vuosina 2019–2024, sekä Tanssiteatteri Hurjaruuthin Talvisirkus Filmin toinen säveltäjä–tuottaja kaudella 2025–2026.

Suomi-soulin mestari Niko Ahvonen tekee omaa juttuaan

1. Alku

”Mun eka levy oli Beatlesin Greatest Hits, mä olin 12vuotias. Bändin hajoamisesta ei ollut kovin kauaa, ja jokaisessa Suosikissa oli isolla, että kohta Beatles kokoontuu taas yhteen. Meidän perheessä ei ole kellään mitään ihmeellistä musataustaa, mutta faija diggasi jazzia.

Eero Laakkosella oli kellarissa Yamahan rumpusetti, se oli maagista. Me oltiin pikkunössejä, eikä meistä kukaan oikeastaan osannut soittaa, Me äänitettiin raivokkaasti c-kasetille omia versioita Dianasta, Ready Teddistä, Hurriganesista ja Sleepy Sleepersista.

Talvella 1981 Eero pyysi mut bändiinsä rumpaliksi. En osannut soittaa, mutta Eero lupasi opettaa. Hommasin osamaksulla rumpusetin ja meillä oli nopeasti aika pätevä garage rhythm & blues bändi.”

2. Soulmies

”Sain faijalta Ray Charles -levyn. Mä diggasin 50luvun rock and rollia, kuten kaikki muutkin rasvatukat. Suuntaviivat olivat selvät, kun aloimme soittaa ja pantiin bändi pystyyn Eeron kanssa. Sen piti olla jonkunlaista rhythm & bluesia.

Radiosta ja taivaskanavilta tuli 80-luvulla sen ajan soundia, se ei vastannut mun ihanteita. Se myöhempi, niin sanottu neosoul ei tehnyt muhun mitään vaikutusta. En oo koskaan päässyt popmusiikin virtausten kyytiin tai vietäväksi.

Mä pidän 60luvun soulista, siinä on optimaalinen kombinaatio eri tyylejä.”

3. Oikeat ihmiset ja tenorisaksofoni

”Bändi kehittyi hissun kissun. Me törmättiin Mitja Tuuralaan, joka on nykyäänkin bändin basisti. Mitja on myös sovittanut ja tuottanut mun pari levyäkin. Mitja rupesi vouhottaa, että nää brittien rhythm & blues -jutut on ihan ok, mutta oletteko kuulleet tätä? Olinhan mä kuullut Ray Charlesia ja kaikkea sellaista. Se ei kuulostanut 16vuotiaan korvaan semmoiselta, että sitä voisi itse vetää.

Kaverit yllyttivät ja mä ostin tenorisaksofonin. En ottanut mitään tunteja, vaan kopioin suoraan riffejä levyiltä. Yhdellä kaverilla sattui olemaan saksofoni. Se tuli mukaan, ja kohta meidän rhythm & blues -bändi soittikin jump bluesia. Meidän ohjelmistossa oli Louis Jordanin, Roy Brownin ja BB Kingin kipaleita ja me oltiin aika hyviä. Näistä kaikista on nauhoituksia olemassa. Laakkonen hoiti nekin. ”

4. Bändin jäsen

”En ole varsinaisesti sooloartisti, vaan bändin jäsen. Ilman bändiä ei ole mitään. Mulla ei olisi yhtään lauluja julkaistu, jos en olisi saanut soittaa hyvien tyyppien kanssa. Sellaisten, jotka osaavat ja ovat kiinnostuneita viemään mun ideoita eteenpäin. Se on täysin nimellistä, että ollaan menty mun nimi edellä. Yleisön on käytännössä helpompi omaksua, että tuossa on toi yksi kaljupää kuin puhua seitsenhenkisestä bändistä, jossa kuitenkin väki vaihtuu. Promootio ja muu on helpompaa, varsinkin kun ne on mun omia biisejä, joista yleensä keskustellaan.”

5. Säveltäminen

”Oon täysin itseoppinut. Sointuja tulee kitarasta ja niitä pyörittelen. Yleensä valmiiseen tekstiin tai hokemaan alan hahmottamaan melodiaa. Varsinkin soinnutuksessa oon saanut ammattiapua.

Välillä tulee itseoppineen kummallisia oivalluksia, mihin noi muusikotkin sanoo, että ai tää menee näin, mutta toimii.

Kyllä mä hyvän melodian ymmärrän ja sellaisista pidän. Laulun viesti on aina numero ykkönen. Jos siinä ei ole mitään tunnetta tai ajatusta, se vedetään vessasta alas saman tien. Mä en jaksa kuunnella biisejä, jossa ei ole mitään meininkiä.

Joku on sanonut, että länsimaisessa rytmi ja viihdemusiikissa kaikki sävelmät ovat periaatteessa jo käytetty. Viidelle eri kaavalle tehdään biisejä, mutta tarina voi olla ihan mitä vaan, täysin ennenkuulumaton. Mun mielestä se on huikaiseva ajatus. Sä voit kirjoittaa laulunsanat, joita kukaan ei ole koskaan tehnyt. Aihe ja näkökulma voi olla täysin uusi.”

Niko Ahvonen

6. Sanat ja kieli

”Kolmekymppisenä tuli tarve jakaa ajatuksia muidenkin kanssa, kun rupesi olemaan tunteita.

Aloin kirjoittamaan lauluja suomeksi. Näin Jumo Jazz Clubilla Markku Salon suomentamia soulklassikoita ja ajattelin, että tuossa on hyvä idea. Kehittelin silloin suomenkielistä settiä, joten aloitin kääntämällä aiemmin kirjoittamiani englanninkielisiä sanoituksia.

Sanat luovat musaan sen tietyn meiningin. Suomi sopii siihen hyvin. Mä vältän luonnottomia painotuksia ja yritän säilyttää puhekielen sanajärjestyksen. Pelaan kohotahdeilla ja kaikella tällaisella koko ajan. Harva laulurivi alkaa ykköseltä, ellei joku bändiläinen pakota, että aloita nyt kerrankin ykkösessä.

Mulle Tuomari Nurmio on tärkein sanoittaja. Omat sanoitukset, joihin olen tyytyväinen ovat esimerkiksi Hertsumarebalei, Savurenkaita, Hyvän kodin poika ja Kengät kopisee.”

7. Onnen ongintaa

”Tämän biisin tietää kaikki. Mä pääsin telkkariin esittämään sen. Ihan älytön renkutushan se on, mutta on siinä kyllä ajatuskin takana. Se ei ole mikään vitsi. Teksti kertoo siitä, mitä mä näen suomalaisessa elämänmenossa. Lyhyesti sanottuna täällä on helppo päästä esiin juomalla kolaa tai tekemällä jotain muuta.

Sitä on hauska esittää vieläkin. Tein sen muuten alun perin englanniksi. Mutta joo, sen tietää kaikki ja se esitetään aina, mutta sitä ei koskaan esitellä.”

8. Uusi levy

”Levyn tekemisessä ei ole mitään järkeä, mutta ei ole mitään järkeä olla tekemättäkään. Bisnes on sellaista tällä hetkellä. Levyjä julkaistaan varmaan sen takia, että ilmaistaan olevamme elossa.

Levyn tekemisen logiikka, ansaintaja julkaisulogiikka ovat muuttuneet viime aikoina. Ennen ihmisillä oli tapana antaa toisilleen lahjaksi levyjä. Antaako ne tiedostoja nykyään? Se on ihan absurdia. Ymmärrän levyn edelleen fyysisenä juttuna, jossa on kannet.

Meidän uusi levy Valmis maailma ilmestyy myös vinyylinä. Osa myydään levykaupassa ja osan mä myyn keikoilla. Mitja Tuurala on suunnitellut ja värittänyt kannet, mä oon ne piirtänyt. Keikkajulisteitakin piirtelen välillä myös.

Pääsen esittämän ihmisille ajatuksia ja tunteita, joista oon puhunut. Toivon kovasti, että se huomataan mahdollisimman monella radioasemalla.”

9. Asenne

”Olen saanut kaikki saumat, mitä suomalaisessa rokkibisneksessä on. Ensimmäinen levyyhtiö oli yksi isoimmista ja me tehtiin hyvää yhteistyötä.

Tää on mulle jonkinlainen kutsumus tai elämäntapa, duunina mä en ajattele sitä sen enempää. Teen näitä omia juttuja. Asiat ratkaistaan suhtautumisella ja asenteella. Toisille hybrikseen vaaditaan stadionkeikka, toisten hybris tyydyttyy pannulappuja virkkaamalla. Kummatkin ihan hienoja juttuja.

Silloin on paha olla, jos ei ole mitään paikkaa maailmassa. Mä viihdyn mun ruudussa.”

10. Motto

”Sadetta saadaan, mutta aurinkoa otetaan.”

Anna Inginmaa – Monta puolta yhtä aikaa

Täysikuu on valvottanut Anna Inginmaata edellisen yön, ja uuden Yhdeksän elämää -albumin promohommat pitäneet kiireisenä lähipäivät. Väsymyksestä ei silti ole tietoakaan. Ansioitunut jazzlaulajalauluntekijä on ensimmäisestä poplevystään enemmän kuin innoissaan.

”Oon haaveillut tästä jo niin pitkään, toisaalta yhtään aiemmin ei olisi ollut sopiva hetki. Sisäiset prosessit vaativat aikansa”, Inginmaa sanoo.

Jazzskeneen sielukkaasta tulkinnastaan tunnettu Inginmaa on jo tehnyt paikkansa. Hän on keikkaillut oman bändinsä kanssa ja vieraillut isoissa orkestereissa, julkaissut kaksi sooloalbumia ja tuottanut suosittua jazzklubia. Yhteistyötä hän on tehnyt yli genrerajojen muun muassa Kauko Röyhkän ja The Hypnomen yhtyeen kanssa.

Vuonna 2016 julkaistu Röyhkä/Inginmaa/Hypnomen-albumi Huominen on uni nosti hänet suurempaan valokeilaan. Samaan aikaan hän panosti jazz-uraansa.

”Kaikki tapahtui tosi orgaanisesti. Toisen Hypnomen-levyn jälkeen tuntui luontevalta kääntyä popimpaan suuntaan soolomateriaalinkin kanssa, ja halusin myös profiloitua enemmän tekijänä. Olin jo pidemmän aikaa ollut huolissani siitä, oliko eri yhteyksissä seikkaileva jazzdiivahahmoni peitonnut jo liikaa tekijyyttäni, koska mun peruscorehan on säveltäjä, ei pelkkä söpö vokalisti.”

Inginmaan säveltämä Syysvalssi soi Klikkaa mua sarjassa jo 15 vuotta sitten, ja hän oli tekijänä monissa Hypnomeninkin kappaleissa. Uusi levy on Inginmaan mukaan kiteytymä hänen tämänhetkisestä taiteilijuudestaan. Se tuo pöytään koko hänen osaamisensa.

”Oon laittanut säveltäjänä itseni täysillä likoon ja oon niin autenttinen ja paljas, etten vielä koskaan ennen. Jazzmusiikissa hienoilla harmoniamaailmoilla voi myös peittää paljon.”

Tekemisten läpi kulkee kuitenkin sama punainen lanka. Jazztausta kuuluu, ja Inginmaan musiikille ominaiset elokuvamaiset tunnelmat ovat läsnä.

”Niistä mä en vain pääse. Olen tosi visuaalinen. Vuonna 2022 tein Film Noir ep:n joka sai innoituksensa Stanley Kubrickin mustavalkokuvista. Koko se maailmaa, sateiset New Yorkin kadut, femme fatale hahmot, miten tuoda se tähän aikaan.”

Levyllä on kaikuja niin ranskalaisesta elokuvamusiikista, Lykke Listä kuin Carolan, Ankin tai Pekka Strengin iskelmistä. Kappaleet Inginmaa on säveltänyt joko yksin tai Pekka Laineen ja Kyösti Salokorven kanssa.

”Halusin tehdä ajattoman popalbumin, jossa kuitenkin kuulee 2000luvun freesin tuotannon. Antti Vuorenmaan kädenjälki kruunaa kaiken.”

Tekstimaailmat käsittelevät ihmiselon kiemuroiden lisäksi suurempia voimia. Sanoituksista vastaavat Kauko Röyhkä, Rosa Liksom, Maritta Kuula ja Merita Berg. Usvainen ajattomuus tuo vaikeisiinkin aiheisiin maagista rauhaa.

”Vaikka tekisin lauluja kuolemasta, se tapahtuu valon läpi.”

Anna Inginmaa

INGINMAA kertoo kantaneensa musiikkia itsessään aina. Kahden kuukauden iässä hänet adoptoitiin kotiin, jossa kulttuuria arvostettiin ja musiikki oli osa elämää.

”Kävi hyvä tuuri. Sain kasvaa kannustavassa ilmapiirissä. Mutsi rakasti tanssimista, faijalla taas oli periaate, että jokaisen lapsen piti hallita yksi instrumentti. En ollut pianotunneista innostunein mutta faija sanoi, että kiität tästä vielä joskus. Toka luokalla hän vei mut musiikkiluokan pääsykokeisiin, mikä oli iloinen yllätys. Pelkäsin hänen kuskaavan mua hammaslääkäriin.”

Musiikkiluokalla piti valita instrumentti, joka ei saanut olla piano. Inginmaa sai idean harpun soittamisesta, vanhemmat myöntyivät poikkihuiluun. Kahdeksanvuotiaana hän aloitti kilpatanssin, jonka parissa vierähti pitkälle teini-ikään. Energiaa pulppuavalle tytölle aktiivinen harrastaminen oli hyväksi.

”En tiedä, mihin olisin muuten suunnannut kaiken uteliaisuuteni. Tanssista voi vetää yhteyksiä nykyiseenkin tekemiseeni. Mun esiintyminen ja ilmaisu on tosi kehollista, liike ja rytmisyys tärkeää. Tanssi opetti myös tavoitteellisuutta. En hirveästi jätä juttuja kesken ja sekoile. Jos saan vision, pyrin toteuttamaan sen. Yksilölajista tuli myös luontevuus liidaajan rooliin bändissä, sellainenhan on laulajalle välttämätön.”

Rakkaus yhdessä tekemiseen kumpuaa taas musiikkiluokan yhteisöllisyydestä. Koulussa tehtiin musikaaleja, ja laulunopettaja Anneli Ahokkaan kautta löytyi yhtye Too Many Sisters, jossa ”vedettiin valkoisissa farkuissa Free Your Mindia, oli mahtavaa”. Bändin jäsenistä muodostui ystäväporukka, jonka bileiden myötä Inginmaa alkoi marinoitua mustassa rytmimusiikissa.

”Kuunneltiin Minnie Ripertonia, Stevie Wonderia… ja neosoulin hyökyaallon myötä tuli sitten Erykah Badu. Se musa räjäytti 17vuotiaan tajuntani. Tuntui siltä kuin olisin tullut kotiin.”

Tanssi jäi, musiikki vei kokonaisvaltaisemmin ja Inginmaa alkoi laulaa enemmän jazzia. Sittemmin seurasivat konservatorioopinnot Kotkassa ja ammattimuusikoksi valmistuminen, ensimmäisen jazzklubin tuottaminen lopputyönä, monenkirjavat esiintymiset ja ensimmäiset julkaisut.

”Eka soolomateriaali ei levyyhtiöitä vielä innostanut Kari Hynnisen (KHY Suomen Musiikki) julkaisemaa Syysvalssi-biisiä lukuun ottamatta. Universalin Riku Mattilan kautta pääsin kuitenkin tutustumaan Kauko Röyhkään ja hänen kauttaan taas Hypnomen-kuvioihin. Pekka Laineen kanssa oltiin musiikillisesti heti samalla aaltopituudella, diggaillaan ranskalaista 1960–70luvun iskelmää. Meistä tuli tiivis työpari.”

2018 Inginmaa alkoi tuottaa Vernissan jazzklubiaan. Toisen soololevyn julkaisu osui korona-aikaan, ja keikatkin menivät hetkeksi alta. Inginmaa on kiertänyt klubeilta tutun bändinsä kanssa. Siihen kuuluvat pianisti Arto Ikävalko, basisti Joonas Tuuri ja rumpali Ville Luukkonen. Suurlähetystöyhteistöiden kautta hän on esiintynyt myös ulkomailla ja esimerkiksi Perussa EUjazzfestivaalin tiimoilta.

Esiintymisissä tärkeintä on yhteys yleisöön.

”Se on vuorovaikutustilanne. Kerron yleisölle tarinoitani ilman mitään harsoa välissä. Lavalla tunnen energian sormenpäissäni. Se tila on parhaimmillaan jotain elämää suurempaa.”

 

INGINMAAN laulut syntyvät pianon ääressä sen kummemmin suunnittelematta. Biisintekoprosessin hän kertoo olevan hyvin intuitiivinen.

”Siinä pitää vain uskaltautua vastaanottamaan se, minkä alitajunta tarjoaa. Kaikki uuden levyn biisit ovat syntyneet suht helposti, kunhan muun psyykkisen stressin on saanut selätettyä.”

Inginmaa on oppinut luottamaan ensimmäiseen ideaan. Ylianalysointi kannattaa harvoin. Laulun alkusysäyksenä on aina jokin emootio, johon hän sitten hakee harmoniat ja melodian.

”Kun oikea vibe on löytynyt, alkaa itse tekeminen. Se vaatii jo tahtotilaa, biisin rakenne ja eri osat. Mua kiinnostaa alku, keskikohta ja loppu, olenhan tarinankertoja. Tietyt lainalaisuudet tarvitaan, jotta vapaa leikki on mahdollinen.”

Joskus metodeillaan saattaa yllättää itsensäkin, kuten Inginmaalle kävi, kun hän taas eräänä unettomana yönä istahti säveltämään. Kyseessä oli uuden levyn päättävä Ring ring.

”Mulla oli alun perin ajatuksena balladi, jonka lallattelu alkoi tuntua tylsältä. Sain sitten idean laulaa pseudoranskaa. Oon laulanut ranskaksi joten osaan imitoida kieltä, vaikken sitä puhukaan. Siinä kun kutsui esiin sisäistä Vanessa Paradiseaan niin alkoi tunnelmaa löytyä. Lopulta biisistä ei tullut balladia. Antti kuuli siinä ihan erilaisen sykkeen ja annoin hänelle tilaa toteuttaa myös omaa visiotaan.”

Levyn ensimmäinen sinkku Lemmenmalja taas syntyi Kyösti Salokorven kanssa noitien rituaalikirjan pohjalta.

”Mähän olen vähän tällainen hörhö, joka tykkää ammentaa kaikenlaisista maailmoista. Loitsut ja rituaalit kiinnostaa, olen vähän noitaobsessed. Valitsin yhden eteläamerikkalaisen loitsun, jonka tekstissä ikään kuin luettelen. Biisi syntyi siltä istumalta ja kaikki tehtiin yhdessä. Ristin biisin voodooiskelmäksi!”

Lemmenmalja on uuden albumin kappaleista ainoa, johon Inginmaa on kirjoittanut myös tekstin. Miksei hän kirjoittanut niitä itse enemmän, onhan hän sanoittanut kappaleita aiemminkin?

”Jos mulla on mahdollisuus käyttää hienoja tekijöitä, jotka kirjoittavat itseäni paremmin, miksi en tekisi niin? Tärkeitä oivalluksiani on tämäkin, ettei ollakseen tekijä tarvitse tehdä kaikkea yksin. Tällä miesvaltaisella alalla naiset saattavat edelleen kokea todistelun tarvetta. Mä teen sitä, mikä tuntuu oikealta. Mun ydinalue on harmoniat, melodiat ja tulkinta, keskityin siis niihin.”

 

KAIKEN kaikkiaan Inginmaa on tehnyt levyn sillä asenteella, millaisen levyn tekisi, jos se jäisi hänen viimeisekseen.

”Ei mitään melodramaattista, ajatus vain rohkaisi tekemään täysillä. Kun esimerkiksi halusin jouset, hankin oikeat soittajat, vaikka se maksoi huomattavasti enemmän kuin ohjelmointi. Jokainen päätös oli arvokas.”

Kuolevaisuuteen liittyville ajatuksille oli kyllä pohjansa, Inginmaan jokunen vuosi aiemmin saama rintasyöpädiagnoosi, joka oli vavisuttava kokemus.

”Elämän rajallisuuteen havahtui ihan uudella tavalla. Tuon kokemuksen halusin tuoda levyllekin mutta verhotusti niin, että jokainen voi sijoittaa tekstiin oman tarinansa. Rosa Liksomin sanoittama Kuolleen naisen kengät on mielestäni tosi ihana ylistyslaulu elämälle – ja kuolemalle. Tässä nopeassa pikavoittojen tavoittelun ajassa se on kuin pehmeä syli, jossa levätä hetki.

Anna Inginmaa

YHDEKSÄN elämää -albumilla aika ajoittain katoaa. Pakko kysäistä, minne Inginmaa menisi, jos ajassa olisi mahdollista siirtyä.

”Kyllä mua kiinnostaisi 60luku tai 20luvun Pariisi, kun jazz saavutti suosionsa Euroopassa. Olisi myös siistiä tehdä musaa johonkin Hollywoodkultakauden elokuvaan. Wes Andersoninkin elokuvissa kiinnostaisi pyöriä. No hei, olisihan se nyt mageeta elää aikana kun oli Salvador Dalit ja muut. Haluaisin heilua Dalin kanssa baarissa ja saada selvää, mitä ihmettä sen päässä liikkuu.”

Asia kiinnostaa Inginmaata siksikin, että hän harrastaa maalausta. Kuulijalle tämä tuntuu loogiselta, ovathan hänen laulunsa myös hyvin maalauksellisia. Mitä muuta hän tekee, miten hänen arkensa rakentuu?

”Sehän on aika tylsääkin. Paljon yksinoloa ja läppärillä istumista, asioiden säätämistä. Pitkiä kävelyjä luonnossa, ne ovat välttämättömyys. Kulloisenkin projektin harjoittelua. Musiikinteolle pitää toki aina raivata tilaa.”

Levynjulkaisun jälkeen tiedossa on keikkoja paitsi soololevyn, myös jazzin tiimoilta. Tiedossa on seuraava julkaisukin liittyen Solovey-hankkeeseen, jonka pyrkimyksenä on vahvistaa ukrainalaista kulttuuriperintöä. Inginmaa on julkaisemassa yhdestä ukrainalaisesta kappaleesta jazzversion. Paljon siis kaikenlaista.

”Samalla oon aina kokenut jonkinlaista irrallisuutta. Mutta ehkä on vahvuus, ettei ole täysin kiinnittynyt vain johonkin yhteen asiaan tai paikkaan. Ja kaikenlaiset ulkopuolisuuden tunteet on varmaan niitä juttuja, jotka aika monia meistä yhdistää.”

Tähänastisen uransa Inginmaa toivoo toimivan esimerkkinä siitä, että visioitaan kannattaa tavoitella rohkeasti ja eri puoliaan voi toteuttaa yhtä aikaa.

”Omaan tekemiseen pitää uskoa itse, ei kannata jäädä odottamaan mandaatteja ulkopuolelta. Eteenpäin vain, työtä tekemällä ja ilman kyynärpäitä. Liian rajoittavia rakenteita kohtaan saa kyllä vähän näyttää keskisormea.”

Osallistu sävellyskilpailuun: World Soundtrack Academy Film Music Composition Contest 

Sävellyskilpailu: World Soundtrack Academy Film Music Composition Contest

Olemme koonneet keskeisiä huomioita kilpailusta suomeksi. Tutustu niihin ja lue lisää englanniksi alta ja kilpailun verkkosivuilta.

  • World Soundtrack Academy tarjoaa vuosittain alle 36‑vuotiaille elokuvasäveltäjille mahdollisuuden osallistua WSA Film Music Composition Contest ‑kilpailuun.
  • Kilpailun voittaja saa Best Original Composition by a Young Composer ‑palkinnon, joka jaetaan World Soundtrack Awards ‑gaalassa ja konsertissa.
  • Sävellys tehdään annetulle elokuvakatkelmalle. Vuoden 2026 materiaali on TV‑sarjasta Ratched (2020).
  • Ilmoittautuminen vuoden 2026 kilpailuun on avoinna. Hakuaika päättyy 15.5.2026.
  • Kilpailun osallistumismaksu on 75 €.
  • Brysselin filharmoninen orkesteri esittää kilpailun kolmen finalistin teokset World Soundtrack Awards Ceremony & Concertissa 10.10.2026.
  • Finalistit kutsutaan myös WSA Film Music Days ‑tapahtumaan (8.–10.10.2026) Film Fest Gentissä, jossa he tapaavat kansainvälisen elokuvamusiikkialan ammattilaisia. Finalisteille maksetaan hotellimajoitus. 
  • Voittaja saa Vienna Synchron Stagen tarjoamana elinikäisen lisenssin Synchron Series Packageen (arvo n. 7 899 €).
  • Suosittelemme lukemaan hakuohjeet huolellisesti.
Huomioithan, että kilpailun järjestäjä saa yksinoikeuden esittää teoksen festivaalin maailmanensi-iltaan saakka (10.10.2026). Järjestäjä saa myös luvan tallentaa finalistien teosten esitykset ja käyttää niistä tehtyjä tallenteita festivaalin markkinointiin. Suomen Musiikintekijät on varmistanut järjestäjältä, että tämä maksaa esitysten esityskorvaukset normaalin käytännön mukaisesti. Muita korvauksia esityksestä tai siitä tehdyn tallenteen käytöstä ei kuitenkaan makseta.

In English

Young composers are the future of the film music industry, but rarely get the chance to showcase their talent to a (non-) professional (live) audience. Therefore, the World Soundtrack Academy each year offers screen composers under the age of 36 the chance to participate in the WSA Film Music Composition Contest and win the Award for Best Original Composition by a Young Composer Powered by Vienna Synchron Stage at the World Soundtrack Awards Ceremony & Concert.

Registrations for the 2026 WSA Film Music Composition Contest are now open. The deadline is 15 May 2026.

Composers under the age of 36 can now register for the WSA Film Music Composition Contest. The excerpt for this year’s contest is from the TV show Ratched (Ryan Murphy, Evan Romansky, 2020). Upon registration and payment of €75, participants will receive a confirmation email with a link to the excerpt and the submission form.

Participants are invited to show their skills as a composer for screen by writing a symphonic score for the selected excerpt. The jury will choose three finalists, whose compositions will be performed at the annual World Soundtrack Awards Ceremony and Concert on 10 October 2026, after which the winner of the Award for Best Original Composition by a Young Composer Powered by Vienna Synchron Stage will be announced.

The finalists will attend the WSA Film Music Days (8 – 10 October 2026) at Film Fest Gent and meet professionals from the international film music industry. Thanks to Vienna Synchron Stage, the winner will receive a lifelong license to the Synchron Series Package, Vienna Symphonic Library’s biggest sample library package with 1.6 TB of finest audio recordings (worth € 7,899).

Read more

Euroopan parlamentti vaatii toimia tekijänoikeuksien turvaamiseksi generatiivisen tekoälyn aikakaudella

Parlamentin täysistunto hyväksyi tiistaina oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön generatiivisen tekoälyn ja tekijänoikeuksien suhteesta äänin 460 puolesta, 71 vastaan ja 88 tyhjää.

Parlamentin mukaan EU:n tekijänoikeuslainsäädäntöä tulee soveltaa kaikkiin EU:n markkinoilla oleviin generatiivisen tekoälyn järjestelmiin riippumatta siitä, missä tekoälymallit on koulutettu.

Läpinäkyvyys ja korvaus keskiöön

Parlamentti korostaa, että generatiivinen tekoäly rakentuu laajasti tekijänoikeudella suojatun sisällön varaan. Siksi oikeudenomistajille on maksettava asianmukainen korvaus teosten käytöstä.

Tekoälypalveluilta edellytetään täyttä läpinäkyvyyttä siitä, mitä suojattuja teoksia niiden mallien koulutuksessa on käytetty. Parlamentti vaatii tekoälytoimijoita julkaisemaan yksilöidyn luettelon koulutuksessa käytetyistä teoksista sekä pitämään tarkkaa kirjaa datankeruusta ja muista sisällön hyödyntämisen tavoista.

Koska läpinäkyvyys on tähän asti ollut puutteellista, parlamentti katsoo, että oikeudenomistajien asemaa on vahvistettava niin sanotulla käyttöolettamalla (presumption of use): jos tekoälytoimija ei pysty tarjoamaan riittävää läpinäkyvyyttä koulutusaineistoon, voidaan olettaa sen käyttäneen tekijänoikeudella suojattuja teoksia. Todistustaakka siitä, ettei suojattua sisältöä ole käytetty, siirtyy tällöin tekoälytoimijalle.

Parlamentti pyytää myös Euroopan komissiota selvittämään, miten korvaus voidaan varmistaa myös jo tapahtuneesta suojatun sisällön käytöstä. Samalla se torjuu ajatuksen yleisestä kertakorvaukseen perustuvasta lisenssistä, jolla tekoälytoimijat voisivat käyttää sisältöjä vapaasti.

Tarve toimivalle lisensointimarkkinalle

Parlamentti kehottaa komissiota edistämään suojattua sisältöä koskevan lisensointimarkkinan syntymistä generatiivisen tekoälyn käyttöön. Tämä voisi perustua vapaaehtoisiin kollektiivisiin lisensointiratkaisuihin eri luovien alojen toimijoiden kanssa. Oikeudenomistajille on myös varmistettava mahdollisuus kieltää teostensa käyttö tekoälymallien koulutuksessa.

Lisäksi parlamentti korostaa, että yksilöitä on suojeltava manipuloidulta ja tekoälyn tuottamalta sisällöltä, kuten deepfake-aineistolta.

Eurooppalaisten tekijänoikeusjärjestöjen kattojärjestön GESACin mukaan parlamentin päätös on vahva poliittinen viesti siitä, että luovan työn tekijöiden oikeudet on turvattava nopeasti kasvavilla tekoälymarkkinoilla.

– Parlamentti tunnistaa selvästi tarpeen varmistaa oikeudenmukaisuus, läpinäkyvyys ja asianmukainen korvaus tekijöille generatiivisen tekoälyn markkinoilla, GESACin pääsihteeri Adriana Moscoso del Prado toteaa järjestön tiedotteessa.

GESAC korostaa myös tekijänoikeusjärjestöjen roolia toimivien lisensointimarkkinoiden rakentamisessa, jotta tekoälypalvelujen käyttöön saadaan tehokkaat ja oikeudenmukaiset lupakäytännöt.

Tekijäjärjestöt vaativat komissiolta jatkotoimia

Myös eurooppalaisia säveltäjiä ja sanoittajia edustava ECSA pitää parlamentin päätöstä tärkeänä askeleena.

Järjestön mukaan generatiiviset tekoälyjärjestelmät hyödyntävät laajasti suojattua sisältöä ilman lupaa ja korvausta, minkä vuoksi lisensointisääntöjä on täsmennettävä ja tekijöille on varmistettava oikeudenmukainen korvaus.

ECSA kehottaa Euroopan komissiota ottamaan parlamentin suositukset huomioon ja valmistelemaan viipymättä lainsäädäntöä, joka turvaa tekijöiden oikeudet tekoälyn aikakaudella.

Parlamentin hyväksymä raportti ohjaa Euroopan komission käynnissä olevaa arviointia EU:n tekijänoikeusdirektiivistä.

Teosto ja sen eurooppalainen kattojärjestö GESAC seuraavat valmistelua tiiviisti ja vaikuttavat siihen, että tuleva sääntely turvaa musiikin tekijöiden ja kustantajien oikeudet sekä mahdollisuuden ansaita työllään myös tekoälyn aikakaudella.

Myös suomessa keskustellaan tekoälyn ja luovan työn suhteesta

Vaikka tekoälyä koskeva sääntely tehdään pääosin EU-tasolla, on aihe aktiivisesti esillä myös Suomen eduskunnassa. Torstaina 12.3. eduskunta käy sivistysvaliokunnan aloitteesta ajankohtaiskeskustelun luovien alojen asemasta tekoälyn käytön lisääntyessä.

Keskustelussa käsitellään tekoälyn vaikutusta luovien alojen ansaintaan, tekijänoikeuksiin ja kulttuuriin. Myös eduskunnassa on nostettu esiin huoli siitä, että tekoälyjärjestelmät hyödyntävät suojattuja teoksia ilman lupaa ja korvausta. Kun tekoälysisältö syrjäyttää ihmisen tekemää sisältöä, heikentää se paitsi luovien alojen kasvumahdollisuuksia, myös pienten kielialueiden kulttuurista monimuotoisuutta.

Lue lisää Euroopan parlamentin tiedotteesta

Lue Eurooppalaisten musiikintekijäjärjestöjen kattojärjestö ECSAn tiedote asiasta

Tangon Sävellys- ja Sanoituskilpailu

Tangon Sävellys- ja sanoituskilpailun säännöt 2026

  1. Seinäjoen Tangomarkkinat Oy sekä Tango- ja Viihdemusiikin Edistämisyhdistys ry (myöhemmin järjestäjä) järjestävät avoimen sävellys- ja sanoituskilpailun tangomusiikin edistämiseksi.
  2. Tangon, jonka aihe on vapaa, tulee soveltua naisen ja/tai miehen laulettavaksi.
  3. Kilpailu on avoin kaikille. Järjestäjän nimeämän tuomariston jäsenet eivät voi osallistua kilpailuun.
  4. Sävellysten ja sanoitusten pitää olla ennen julkaisemattomia, eikä niitä saa julkistaa eikä julkisesti esittää ennen 12.7.2026 ilman järjestäjän lupaa.
  5. Säveltäjä ja sanoittaja voivat osallistua kilpailuun useammallakin kappaleella.
  6. Tangon enimmäiskesto on neljä (4) minuuttia.
  7. Järjestäjän nimeämä tuomaristo valitsee voittajasävelmän, joka esitetään Seinäjoen Tangomarkkinoilla 2026 erikseen nimettävän artistin ja orkesterin tulkitsemana. Järjestäjä pyrkii löytämään parhaan mahdollisen laulusolistin tangolle. Järjestäjä pidättää itsellään oikeuden sovittaa voittajasävelmä valitsemalleen orkesterille ja kokoonpanolle. Kilpailun järjestäjä sopii Seinäjoella tapahtuvan tangon esitykseen liittyvät järjestelyt.
  8. Järjestäjä varaa itselleen tai nimeämälleen kolmannelle osapuolelle oikeuden neuvotella kilpailun voittokappaleen sävellyksen ja sanoituksen kustannusoikeuksista 31.12.2026 mennessä.
  9. Voittaneen kappaleen tekijät (säveltäjä ja sanoittaja) saavat yhteensä 3 000 euron palkinnon.
  10. Kilpailuun osallistuvista tangoista on lähetettävä nuotti sointu- ja tekstimerkintöineen PDF-tiedostona sekä sanat erillisenä tiedostona. Mukaan liitettävä MP3-muotoinen tallenne, jossa tango on esitetty. Tekijätietoja tai nimimerkkejä ei kilpailumateriaaleissa saa olla näkyvillä.
    Mukaan on liitettävä erillinen tiedosto, jossa on tekijöiden nimet, osoitteet, puhelinnumerot sekä sähköpostiosoitteet. Materiaalit on toimitettava 12.4.2026 mennessä sähköpostiosoitteeseen tangoteos@tangomarkkinat.fi.

Lue lisää

Yhdenvertainen sosiaaliturva kuuluu myös itsensätyöllistäjälle

Sadoilletuhansille suomalaisille edellä kuvattu ei ole leikkiä, vaan täyttä totta. Suomessa on paljon ammatteja, joissa ei ole työsuhteisia työpaikkoja, ja itsensätyöllistäminen leviää yhä uusille aloille. Silti työttömyysturvamme on edelleen rakennettu perinteisen palkkatyön varaan. Monen suomalaisen perusoikeus sosiaaliturvaan ei tällä hetkellä toteudu.

Itsensätyöllistäjän on nykyisin vaikea saada työttömyyskorvausta – tämä koskee sekä ansiosidonnaista turvaa että työmarkkinatukea. KEHA-keskus (viranomainen, joka antaa työttömyysturvaan liittyvät lausunnot) arvioi, kuka ”pääsee” työttömäksi, ja nykyisen työttömyysturvalain pykälä ”omassa työssä työllistymisestä” evää monelta turvan. Pykälä on hyvin epämääräinen ja antaa liian paljon tulkintavaltaa yksittäiselle virkailijalle. Viranomaiset tulkitsevat lakia virkavastuulla, ja uskonkin, että tilanne on vaikea myös heille. Vuosikymmeniä vanha laki ei yksinkertaisesti sovellu nykyiseen työelämään, ja erityisesti kulttuurialan sirpaleinen työ on monelle virkailijalle täysin vierasta.

Hakija on suuressa vaarassa joutua luokitelluksi ”omassa työssä työllistyväksi”, jos hänellä on sivutoimista yrittäjyyttä varten toiminimi, hän on käyttänyt laskutuspalveluita, markkinoinut osaamistaan somessa, saanut apurahoja tai jos hänellä ei ole aiempaa työsuhdehistoriaa.

Työttömäksi ”pääsee”, jos on valmis ottamaan vastaan kokoaikaisen työn. Mutta miten ottaa sellainen vastaan, jos omalla alallasi ei ole yhtään työsuhteista työpaikkaa? Hakija on suuressa vaarassa joutua luokitelluksi ”omassa työssä työllistyväksi”, jos hänellä on sivutoimista yrittäjyyttä varten toiminimi, hän on käyttänyt laskutuspalveluita, markkinoinut osaamistaan somessa, saanut apurahoja tai jos hänellä ei ole aiempaa työsuhdehistoriaa. Työsuhteisen työn vaatimus on mielestäni kohtuuton: monella alalla ei ole, eikä tule olemaan, perinteisiä työpaikkoja.

Yrittäjille on oma työttömyysturvansa, joka perustuu YEL-maksuihin, mutta sen saaminen edellyttää yritystoiminnan lopettamista. Tämä on järjetöntä.

Moni itsensätyöllistäjä toimii toiminimiyrittäjänä. Yrittäjille on oma työttömyysturvansa, joka perustuu YEL-maksuihin, mutta sen saaminen edellyttää yritystoiminnan lopettamista. Tämä on järjetöntä. Työttömyyden ajatellaan olevan väliaikaista; jos yrittäjä arvioi töitä olevan taas muutaman kuukauden kuluttua, on älytöntä lakkauttaa yritystoiminta ja aloittaa se hetken päästä uudelleen. Tähän on tultava muutos.

Itsensätyöllistäjän työ vastaa usein työsuhteessa tehtävää työtä. Tilaaja määrää ajan ja paikan, työtä ei voi delegoida ja tekijä on heikommassa asemassa. Työssä toteutuu harvoin yrittäjyyteen kuuluva voitontavoittelu, vaikka tekijä olisi virallisesti yrittäjä. Jos soitat bändissä, ohjaat jumppaa, kirjoitat artikkeleita tai leikkaat hiuksia, työ ei ole skaalautuvaa. On vaikea laskuttaa edes sen vertaa, että voisi pitää kesäloman.

Hallituksen valmistelema laki yhdistelmävakuutuksesta on parhaillaan lausuntokierroksella. Se on tärkeä askel kohti yhdenvertaisempaa työttömyysturvaa ja auttaa monimuotoisesti työllistyviä.

Hallituksen valmistelema laki yhdistelmävakuutuksesta on parhaillaan lausuntokierroksella. Se on tärkeä askel kohti yhdenvertaisempaa työttömyysturvaa ja auttaa monimuotoisesti työllistyviä. Esimerkiksi henkilö, joka toimii työsuhteisena tuntiopettajana ja tekee lisäksi keikkoja toiminimellä, hyötyy uudistuksesta: jatkossa molemmat tulot voitaisiin laskea yhteen päivärahaa määriteltäessä. Uudistus on välttämätön monelle luovan alan tekijälle, joiden tulot muodostuvat useista pienistä puroista.

Yhdistelmävakuutus ei kuitenkaan ratkaise ”omassa työssä työllistymisen” ongelmaa. KEHA-keskus arvioi edelleen, kuka hyväksytään työttömäksi, ja kyseinen pykälä estää yhä tuen saamisen monelta.

Vetoan teihin, ministeri Sanni Grahn-Laasonen ja pääministeri Petteri Orpo: muuttakaa lakiehdotusta niin, että se huomioi myös ne, joilla ei ole työsuhteista työtä. Muuttakaa työttömyysturvalakia omassa työssä työllistymisen osalta ja päästäkää samalla myös päätoimiset toiminimiyrittäjät yhdistelmävakuutuksen piiriin.

Kyseessä olisi tulevaisuuteen suuntaava ja rohkea uudistus suomalaisen työn puolesta sekä teko oikeudenmukaisuuden ja julkisen talouden vahvistamiseksi. Kun itsensätyöllistämistä ei tarvitse pelätä, syntyy uutta työtä ja sen myötä uusia työpaikkoja. Kun uskaltaa ensin työllistää itsensä, voi pian työllistää muitakin. Näin kävi minulle.


Pauliina Lerche

puheenjohtaja, Suomen Musiikintekijät ry
musiikkialan työllistävä yrittäjä

Jonas Olsson sai Vuoden musiikintekijä -palkinnon vuoden 2026 Iskelmä Gaalassa

Vuoden musiikintekijä -palkinto on Iskelmä Gaalan kumppanina toimivan Teoston myöntämä tunnustus, jonka avulla halutaan tuoda esiin ansiokasta, erityislaatuista ja monipuolista biisintekijän työtä eritoten kevyen musiikin saralla. Tämän vuoden palkinto myönnettiin Jonas Olssonille gaalaillassa Tampereen Nokia Arenalla perjantaina 20.2.2026.

Olsson on yksi suomalaisen musiikkikentän vaikuttavimmista taustavoimista, ansioitunut säveltäjä, sanoittaja, sovittaja ja tuottaja, jonka kädenjälki kuuluu laajasti sekä kotimaisessa popissa että rockissa. Hän on työskennellyt muun muassa BESSin, KUUMAA-yhtyeen, Robinin, Sexmanen, Arttu Wiskarin, Jannika B:n ja Amorphiksen kanssa ja hänen nimensä löytyy megahittien kuten Ram pam pam (BESS) ja Ylivoimainen (KUUMAA) takaa.

Olsson on saanut tunnustusta aiemminkin: biisintekijän palkintokaapista löytyy muun muassa Vuoden tuottaja- ja Vuoden musiikintekijä -plakaatein varustetut Emma-patsaat.

Treenikämpiltä ja taustalta valokeilaan

Olsson kuvaa itseään tekijäksi, jonka paikka lähtökohtaisesti on esiintyjän taustalla, mutta jonka työ on keskeistä artistin taiteen ja teoksen synnyssä. Olssonin rooli voi olla säveltäjä, kommentoija, miksaaja tai muu tekninen toteuttaja – ja joskus kaikkia näitä samanaikaisesti. Samassa projektissa Olsson saattaa esimerkiksi kirjoittaa melodiat, suunnitella ja rakentaa soundimaailman sekä ohjata artistia kohti mahdollisimman vaikuttavaa teoskokonaisuutta. Olssonin toimenkuvaan sisältyy siis varsinaisen biisinkirjoituksen lisäksi muun muassa managerointia, A&R-töitä ja studioyrittäjyyttä.

”Yritän suhtautua musiikin tekemiseen aina ennakkoluulottomasti ja uteliaasti. Musa on ihmeellistä ja yllättävää ja elämä rikastuu, kun saamme tehdä ja kokea sitä lapsenomaisesti”, Olsson kuvailee työtään.

Olssonin urakiito on pitkäjänteisen työn ansiota. Teini-iän äänityksistä ja treenikämpiltä Kokkolasta alkanut musiikkiura jalostui vuosituhannen alussa tuottajan työksi ja vahvistui entuudestaan musiikkitieteen ja -teknologian opinnoissa Turussa. Helsingissä Olsson on rakentanut ja kasvattanut tuotantoyhtiötään Isolla Musicia ja vakiinnuttanut paikkansa valtakunnan kysytyimpien musiikintuottajien joukossa. Nykyään Isolla Musicilla on kolme erillistä studiota Helsingin Kalasatamassa.

Vuoden musiikintekijä

Vuoden musiikintekijä -palkinnon jakoivat Tampereella tiede- ja kulttuuriministeri Mari-Leena Talvitie ja Teoston toimitusjohtaja Risto Salminen. Palkinnon tavoitteena on tietoisuuden lisääminen musiikintekijän työstä ja työn arvostuksen kasvattaminen. Olssonin lukuisten hittien lisäksi palkinnon perusteina nostettiin erityisesti esiin Olssonin työtä muiden musiikintekijöiden kanssa ja puolesta.

”Monilahjakas Jonas on tehnyt urallaan paljon työtä myös nostaakseen uusia musiikintekijöitä esiin ja opettaakseen heille ammatin saloja. Hän on tekijä, jolle tärkeintä on laatu ja se, että artistit pääsevät esittämään itsensä näköistä musiikkia. Jonaksen huolellinen ja intohimoinen työnteko motivoi myös muita parhaimpaansa”, kertoi Risto Salminen tämänvuotisista palkintoperusteista.

Vuoden musiikintekijä -tunnustuspalkinto jaettiin nyt yhdeksättä kertaa. Aiemmin palkittuja ovat Petri Somer (2018), Timo Kiiskinen (2019), Sinikka Svärd ja Juha Tapio (2020), Janne Rintala (2021), Tiina Vainikainen (2022), Saara Törmä (2023), Antti ”RZY” Riihimäki (2024) ja Kaisa Korhonen (2025). Palkinnon saajista päättää Teoston palkintoraati.

Jonas Olssonin kappaleita

Ram pam pam
Säv. & san: Tomi Saario, Essi Launimo, Jonas Olsson
Kust.: EMP Elements Music Publishing, Isolla Song
Esittäjä: BESS

Ylivoimainen
Säv. & san. Johannes Brotherus,
Säv. Joonas Luhtavaara, Jonas Olsson, Aarni Soivio
Kust. EMP Elements Music Publishing, Isolla Songs, Isolla Music Oy
Esittäjä: KUUMAA

Muistuta mua
Säv. Jonas Olsson, Axel Ehnström
San. Mikko Kuoppala, Axel Ehnström
Kust. EMP Elements Music Publishing, Kaikki On Paskaa Paitsi Kustannus -Yhtiö, Isolla Songs
Esittäjä: Pyhimys

Kukapa ei
Säv. Jonas Olsson, Juha Tapio
San. Juha Tapio
Kust. EMO Elements Music Oy, Isolla Songs, Suurenmoiset Laulut Oy
Esittäjä: Juha Tapio

Muutkin mokaa
Säv. Aku Rannila, Jonas Olsson
San. Pauli Hanhiniemi
Kust. Isolla Songs, Sepon Huone Oy, Näkytorni Oy
Esittäjä: Pauli Hanhiniemi

Onnellinen
Säv. & san. Joonas Angeria, Jonas Olsson, Heigo Anto, Robin Packalen, Pekka Eronen
Kust. HMC Publishing, Kaiku Entertainment Oy
Esittäjä: Robin

Meidän biisi
Säv. & san. Janne Rintala, Hannu-Pekka Siikasaari, Jonas Olsson
Kust. Mökkitie Records Oy, Isolla Songs, EMP Elements Music Publishing
Esittäjä: Arttu Wiskari

Light and shadow
Säv. & san. Esa Holopainen, Jan Rechberger, Tomi Joutsen, Tomi Koivusaari, Santeri Kallio,
Olli-Pekka Laine
Säv. & tuott. Jonas Olsson
San. Juha Pekka Kainulainen
Kust. Skyforgers Music Consulting Oy, Isolla Songs, EMO Elements Music Oy
Esittäjä: Amorphis