EN | SVE
Yhteystiedot Contact
Tilaa Musiikintekijä-lehti
Haku

Musiikintekijöiden etujärjestö

Hae nyt biisileirille Palma de Mallorcalle

Tekijä: Nina Lith

Hae nyt biisileirille Palma de Mallorcalle

Julkaistu

IMPF (riippumattomien musiikkikustantajien maailmanlaajuinen kattojärjestö) järjestää yhteistyössä eurooppalaisten musiikintekijäjärjestöjen kattojärjestö ECSAn kanssa biisileirin 4.-8. lokakuuta 2026 Palma de Mallorcalla. Tarjolla biisintekemistä ja verkostoitumista kansainvälisesti muiden tekijöiden ja kustantajien kanssa. Mukaan valitaan 20 musiikintekijää. Osallistujien matkoja ja majoitusta tuetaan.

Haku päättyy 6.4.2026.

Hakemuslomake tästä

Hae viimeistään 6.4.2026.

Alla lisätietoa englanniksi.

ECSA is excited to announce the very first song camp in collaboration with IMPF, the global trade body for independent music publishers.

The camp will take place from Sunday, October 4 to Thursday, October 8, 2026 at Palma Music Studios and will bring together 20 international writers.
Of these 20 writers, 10 will be selected from applications submitted by ECSA members* and 10 from applications submitted by IMPF members.
The camp offers writers the opportunity to:
  • Collaborate with peers from across Europe and beyond;
  • Develop new works tailored for labels, advertisement, cinema and gaming;
  • Build meaningful professional connections within an international network.

Selected participants will receive financial support to cover travel costs from their city of origin to Palma (economy class) and accommodation, in accordance with the applicable EU unit cost guidelines. Daily subsistence (lunch) will also be covered by organisers.

*Each member may submit one writer per category (producing and/or artist/top liner). Applicants should be signed to a music publisher (preferably independent).

Suomi elää luovuudesta – Musiikin luovan alkutuotannon tavoitteet vaalikaudelle 2027–2031

Julkaistu

Kulttuurilla on keskeinen rooli koko Suomen elinvoiman, kokonaisturvallisuuden ja hyvinvoinnin kannattelijana.

Suomalainen kulttuuri tekee meistä meidät ja vahvistaa yhteenkuuluvuutta niin hyvinä kuin haastavina aikoina. Lisäksi luovien alojen kasvu vauhdittaa talouden uudistumista, luo uusia työpaikkoja ja lisää vientiä.   Musiikki rikastuttaa koko maata – niin suuria kuin pieniäkin paikkakuntia, niin lapsia kuin varttuneempiakin.

Kulttuuriin panostettu euro tuottaa moninkertaisen lisäarvon kansantaloudelle, taiteen ja kulttuurin lukemattomista muista hyödyistä puhumattakaan. Suomalaiseen kulttuuriin panostaminen on myös suomalaisuuden tulevaisuuteen panostamista. Samalla on syytä uudistaa myös alaa koskevaa sääntelyä eteenpäin katsovalla, musiikin tulevaisuuden ja taiteen vapauden turvaavalla otteella. Näin varmistetaan, että suomalainen musiikki soi meillä ja maailmalla myös jatkossa.

1. Turvataan suomalaisen musiikin rahoitus ja rakenteet

Musiikkiala on monella tapaa murroksessa. Kuuntelu, päätösvalta ja rahavirrat keskittyvät globaalien digijättien alustoille, mikä lisää epävarmuutta ja uhkaa heikentää musiikin monimuotoisuutta sekä taiteen vapautta. Suomen onkin tartuttava toimeen suomalaisen musiikin ja sen tekijöiden tulevaisuuden turvaamiseksi.

Kulttuuripoliittinen selonteko ja luovan talouden kasvustrategia linjaavat keinot suomalaisen kulttuurin tulevaisuuden turvaamiseksi. Keskeistä on vahvistaa taiteen ja kulttuurin rahoituspohjaa, tekijöiden ansainnan ja elinkeinotoiminnan mahdollisuuksia sekä suomalaisten tekijöiden mahdollisuuksia saada teoksensa esille.

Esitämme, että

  • Vahvistetaan luovien alojen rahoitusta ja kasvutoimia kulttuuripoliittisen selonteon mukaisesti, kuten lisäämällä taiteen ja kulttuurin rahoituksen ennakoitavuutta monivuotisilla rahoitussuunnitelmilla. Laaditaan pitkän aikavälin ohjelma kulttuuribudjetin nostamiseksi yhteen prosenttiin valtion budjetista.
  • Edistetään kulttuuripoliittisen selonteon ja luovien alojen kasvustrategian toimeenpanoa monialaisesti eri hallinnonaloilla, kuten työ- ja elinkeinoministeriössä, liikenne- ja viestintäministeriössä sekä ulkoministeriössä.
  • Uudistetaan yksityisen kopioinnin hyvitystä koskeva järjestelmä EU-lainsäädännön mukaiseksi ja muiden EU-maiden järjestelmiä vastaavaksi.
  • Kehitetään vakiintuneiden ja valtionosuuksia saavien toimijoiden roolia koko kulttuurialan vetureina. Vahvistetaan niiden yhteistyötä taiteilijoiden, freelancerien ja yritysten kanssa suunnaten panoksia erityisesti tämän päivän kotimaiseen musiikkiin.
2. Luovat alat elinkeinopolitiikan ytimeen

Luovat alat tarjoavat loistavan mahdollisuuden kohentaa Suomen talouden tilaa. OECD:n mukaan luovien alojen kasvu ylittää useimpien muiden toimialojen kasvuluvut selvästi. Suomella on kuitenkin vielä kirittävää: esimerkiksi Ruotsissa luovien alojen yritysten liikevaihto on yli kaksinkertainen Suomeen verrattuna.

Luovan talouden kasvustrategian tavoitteena on, että luovat alat ovat yksi keskeisimmistä kasvua ja hyvinvointia luovista toimialoista. Tekijänoikeudet ovat aineetonta pääomaa, joka skaalautuu rajattomasti digimaailmassa. Tämä potentiaali kannattaa Suomessakin lunastaa nostamalla luovat alat elinkeinopolitiikan keskiöön. Tällä hetkellä kasvua jarruttaa kyvyttömyys huomioida luovien alojen erityispiirteitä ja investoida aineettomaan arvoon. Luovien alojen rahoitusta ja kehitystoimenpiteitä tuleekin suunnata konkreettiseen, arvoa tuottavaan toimintaan.

Esitämme, että

  • Jatketaan luovan talouden kasvustrategian määrätietoista toimeenpanoa yhdessä alan yritysten kanssa. Tunnistetaan musiikin ja muiden sisältövetoisten alojen erityispiirteet, kuten tekijänoikeuksien kautta tapahtuva arvonmuodostus.
  • Helpotetaan luovan alan yritysten rahoituspolkuja uudistamalla yritystukien kriteereitä ja niiden tulkintaa yhteistyössä Business Finlandin kanssa. Laaditaan uusia rahoitusratkaisuja, joissa huomioidaan aineettoman pääoman arvottaminen, yksinyrittäjyys ja verkostomaiset työskentelytavat.
  • Kehitetään luovien sisältöjen liiketoiminnasta suomalainen kärkihanke, joka vauhdittaa niin julkisia kuin yksityisiä investointeja luovien sisältöjen kehittelyyn, tuotantoon, vientiin ja markkinointiin.
  • Kasvatetaan luovien alojen roolia osana maakuvaa lanseeraamalla kulttuuriviennin edistämisohjelma ja ottamalla luovat alat Team Finland -vientityön kärkitavoitteeksi.
  • Vahvistetaan kotimaista kysyntää ja yritysten toimintaedellytyksiä palauttamalla kulttuurituotteiden arvonlisävero 10 prosenttiin.
  • Helpotetaan luovien alojen yritysten kasvua uudistamalla tekijänoikeustulojen verotus samantyyppiseksi kuin länsinaapurissamme Ruotsissa. Tällöin tekijä voi valita, haluaako hän tekijänoikeustulot ansiotulona vai elinkeinotoiminnan tulona yritykselle, jolloin niitä voi käyttää toiminnan kehittämiseen ja työllistämiseen.
3. Varmistetaan tekijöiden oikeuksien toteutuminen tekoälyn aikakaudella

Musiikki tuottaa merkittäviä aineettomia hyötyjä sekä taloudellista arvoa laajalle joukolle toimijoita. Teknologian nopea kehitys kuitenkin haastaa sääntelyn ajantasaisuuden, jolloin kulttuurin tekijöiden asema heikkenee suhteessa heidän työstään hyötyviin yrityksiin. Erityisesti tekoälypohjaisissa palveluissa luovia teoksia hyödynnetään usein ilman lupaa tai korvauksia, tekijänoikeussääntelyn vastaisesti. Tämä uhkaa koko luovan alan kestävyyttä ja suomalaisen kulttuurin elinvoimaa. Siksi on välttämätöntä turvata luovien sisältöjen tekijöille reilut ja selkeät pelisäännöt digitaalisessa toimintaympäristössä.

Peruslinja on selvä: teoksen käyttö edellyttää tekijän lupaa ja asianmukaista korvausta. Tämä oikeus toteutuu vain, jos sääntely on ajantasaista ja valvonta tehokasta. Iso osa sääntelystä tehdään EU-tasolla, mutta Suomella on vastuu varmistaa sen tehokas toimeenpano ja valvonta. Julkishallinnolle on taattava riittävät resurssit ja osaaminen, jotta Suomi voi olla edelläkävijä EU-vaikuttamisessa, viranomaisyhteistyössä ja kansallisessa sääntelyssä. Muuten jäämme jälkeen keskellä nopeaa teknologista kehitystä.

Esitämme, että

  • Puolustetaan vahvaa tekijänoikeussuojaa ja tekijöiden oikeuksien toteutumista sekä EU-tasolla että kotimaassa – myös tekoälyn kohdalla. Valvotaan sääntelyn toteutumista tehokkaasti. Varmistetaan sääntelyn kehittämiselle ja valvonnalle riittävät resurssit.
  • Varmistetaan tiedonsaanti ja riittävät tutkintakeinot tekijänoikeusrikollisuuden torjunnassa. Nostetaan tekijänoikeusrikkomusten rangaistusmaksimi muiden pohjoismaiden tasolle.
  • Velvoitetaan sisällönjakopalveluita mittaamaan ja lisäämään monimuotoisuutta sekä monipuolistamaan sisältövalikoimaansa myös pienempiin genreihin ja kielialueisiin.
4. Myös luovan työn tekijöille oikeus sosiaaliturvaan

Hyvinvointivaltion turvaverkon on kannateltava myös taiteilijoita ja kulttuurialan ammattilaisia ammatin harjoittamisen tavasta riippumatta. Keskeinen haaste on liian tiukka jako työttömien, työntekijöiden ja yrittäjien välillä, jossa moni jää väliinputoajaksi. Taiteen ja luovan työn tekijät luokitellaan herkästi yrittäjiksi, mikä käytännössä estää joidenkin etuuksien saamisen kokonaan. Jopa pelkkä ansaintamahdollisuuksien etsiminen tai satunnaisten toimeksiantojen vastaanottaminen saattaa johtaa työttömyysturvan epäämiseen kokonaan. Tällaiset kannustinloukut on poistettava, jotta aktiivisuus on aina kannattavaa.

Sosiaaliturvan kriteereitä on päivitettävä siten, että turvaverkko kannattelee muitakin kuin kokopäiväisen palkkatyön tekijöitä – myös niitä suomalaisia, joiden tulot kertyvät useista eri lähteistä tai ovat muutoin vaikeasti ennakoitavia ja epäsäännöllisiä. Jatkossa heitä tulee olemaan entistä enemmän myös muualla kuin luovilla aloilla.

Esitämme, että

  • Taataan myös pienyrittäjille ja itsensä työllistäjille yhdenvertainen mahdollisuus työttömyys- ja eläketurvaan poistamalla turvan piiriin pääsemisen esteitä. Tarkennetaan esimerkiksi vaihtelevan ansainnan ja pienyrittäjyyden heikosti huomioivia tukikriteereitä.
  • Uudistetaan yrittäjien eläkejärjestelmää niin, että vähintään pieni- ja keskituloisten yrittäjien YEL-maksut perustuisivat todellisiin tuloihin laskennallisen työtulon sijaan.
  • Tehdään kaikesta työstä kannattavaa varmistamalla, ettei oma aktiivisuus aiheuta sosiaaliturvan menettämistä. Sivutoimista yrittäjyyttä vaikeuttavat kannustinloukut on poistettava ja suojaosat palautettava.
  • Varmistetaan, että sosiaaliturvaa koskevat päätökset perustuvat tietoon henkilön todellisesta työllistymisestä ja tuloista – myös tilanteessa, jossa tulot kertyvät useista eri tulolähteistä epäsäännöllisesti. Henkilön omaan ilmoitukseen tulee lähtökohtaisesti luottaa. Tämä pätee niin YEL-maksujen määrittämiseen kuin työssäoloehdon kertymisen tulkintaan.
  • Huomioidaan apurahat ja tekijänoikeustulot sosiaaliturvaa kehitettäessä. Varmistetaan näiden tulomuotojen yhdenvertainen kohtelu suhteessa muihin tulomuotoihin.

Kaipaatko lisätietoja? Kysy meiltä:

  • Iiris Suomela, musiikin luovan alkutuotannon edunvalvonnan päällikkö, puh. 050 514 4778, iiris.suomela@teosto.fi
  • Vappu Aura, viestintä- ja yhteiskuntasuhdejohtaja, Teosto, puh. 050 560 4450, vappu.aura@teosto.fi
  • Vappu Verronen, toiminnanjohtaja, Suomen Säveltäjät, puh. 040 500 5905, vappu.verronen@composers.fi
  • Pauliina Lerche, puheenjohtaja, Suomen Musiikintekijät, puh. 040 736 3529, pauliina.lerche@musiikintekijat.fi
  • Jari Muikku, toiminnanjohtaja, Suomen Musiikkikustantajat, puh. 040 719 7480, jari.muikku@musiikkikustantajat.fi

Kaikkein parhaat suosittelijat

Julkaistu

Viime kuukausina on musiikkipiireissä keskusteltu, ihmetelty, päivitelty ja kauhisteltu Spotifyn soittolistojen surkeaa tolaa. Syystäkin: sen jälkeen, kun alan arvostama Suomen–editori sai kenkää, ovat Spotifyn viralliset soittolistat täyttyneet enemmän tai vähemmän mielivaltaisen tuntuisista valinnoista, ja etenkin pienten indieartistien mahdollisuudet päästä soittolistoille ovat vähentyneet radikaalisti. Mikä tarkoittaa merkittävästi vähemmän striimauksia.

Keskustelu on tarpeen ja huoli todellinen – tiedostan sen indiemusiikkia julkaisevana kipeän hyvin – mutta silti toivoisin, että tämä kaikki toimisi herätyksenä ja yhtenä sysäyksenä siirtää keskustelu pois virallisista soittolistoista ja algoritmeista takaisin sinne, minne se kuuluu: musiikki–intoilun yhteisöllisyyteen. Löytämisen riemuun, ja etenkin hyvistä löydöistä muille kertomiseen.

Itselläni ainakin on tunne, että olemme tiedostamattakin alkaneet luottaa liiaksi niin ihmis–kuin tekoälykuraattorien tarjoamaan sisältöön ja unohtaneet, että ystävien, kollegojen ja satunnaisten baarituttavuuksien kauttahan ne parhaat uudet artistit on aina ennenkin löydetty.

Eli mitäpä jos alkaisimme taas entistä enemmän etsiä, kysellä, keskustella ja suositella? Ihmiseltä ihmisille. Joko somessa tai vaikkapa ihan tosielämän kohtaamisissa. Houkutellaan kavereita mukaan keikoille, kuunnellaan musiikkia yhdessä, järjestetään levyraateja ja annetaan vaikka levyjä lainaan.

On nykyajassa hyvääkin. Itselleni uutta musiikkia tulee nykyään eniten eteen Tiktokissa, jonka algoritmit ovat oppineet minun pitävän suomalaisesta indiestä. Siksi minun FYP (for you page) täyttyy joka päivä pienistä kotimaisista musiikintekijöistä, joilla on ehkä vain kymmeniä tai satoja seuraajia, ja joiden olisi tässä vaiheessa uraansa lähes mahdotonta päästä esiin perinteisen median kautta.

Keskustelu soittolistoista jatkuu Musiikintekijöiden päivässä 28.4. Nähdään siellä ja suositellaan hyvää musiikkia toisillemme!

Mikko Meriläinen
Päätoimittaja

Tiedottamisen perusteet haltuun

Julkaistu

En ole varmastikaan ainoa, jolle ideat ja tarinankerronta eivät ole ongelma – paitsi silloin, kun pitää nimenomaan kirjoittaa itsestä. Lähtökohtaisesti ehkä tuntuu, että omassa elämässä ei nyt ylipäätään ole mitään kovin kiinnostavaa.

Paitsi tietysti on, ja paljon. Pienissä asioissa ja niistäkin vielä pilkotummissa mikrojutuissa. Mutta kun meillä ei ole aikaa keskittyä, kuunnella ja observoida. Se mitä oikeasti haluamme kertoa, on luultavasti jotain tosi syvää ja ihmisyyttä avaavaa. Se mitä kerromme, on meriitit ja pinta.

Mitä se edes tarkoittaa, kun pitää kirjoittaa tiedote omista asioista? Mihin tarttua, kun se kaikki ihmeellinen on läsnä koko ajan mutta oikeastaan ei milloinkaan?

Artistin myyntiä medialle

Vuoden 2017 lopulla ystäväni Kanerva Salomaa kysyi, että tunnenko hyviä tiedottajia. Olin vanhempainvapaalla ja päättänyt reilu vuosi sitten työni Warner Music Liven agenttina. Sanoin, että joo tunnen kyllä muutamia, mutta mitäpä jos minä olisinkin sinun tiedottajasi.

Tässä vaiheessa ajattelin, että eipä se tiedottaminen voi olla sinänsä vaikeampaa kuin keikkamyynti. Konteksti on tavallaan sama, artistia yritetään vain myydä keikkapaikkojen sijaan medialle.

Kanervan debyyttialbumi Paritanssi julkaistiin tammikuussa 2018. Kyseessä oli teemallinen kokonaisuus, joka perkasi läpi yhtä parisuhdetta ja tiettyä vaihetta elämässä. Tekemäni tiedote oli älyttömän simppeli: kuva, julkaisupäivä ja otsikko. Sitaatti artistilta ja neljän lauseen teksti artistista ja kokonaisuudesta.

Lähetin sähköpostin kaikille toimittajille, joihin olin oman artistiaikakauteni sekä agenttivuosieni aikana tutustunut. Kanerva näkyi levynsä kanssa Arto Nybergissä, Soundissa, Rumbassa, Hesarissa, maakuntalehdissä ja radioissa. Naistenlehdissä tarjottiin tilaa, mutta artisti päätti, ettei halua perata elämäänsä niissä ja erityisesti niiden ehdoilla.

Tästä alkoi oma urani tiedottamisen parissa. Tein työtä intensiivisesti vuoteen 2022 asti, jonka jälkeen vielä muutaman yksittäisen projektin.

Olen kouluttautunut radiotoimittajaksi, joten tein ratkaisun hakeutua median puolelle töihin. Missioni oli yksinkertaisesti avata lisää tilaa musiikille.

Tunne vastaanottajasi

Nyt olen viitisen vuotta toiminut aktiivisesti siis tiedotteiden vastaanottajana. Olen myös sparrannut artisteja ja silloin tällöin editoinut tekstejä. Huomaan, että vaikuttavuudessa vähemmän on edelleen enemmän.

Radiotoimittajan näkökulmasta tiedote tuo parhaimmillaan arvokasta sisältöä juontoihin ja syvyyttä kokonaisuuteen. Onnistuessaan se palvelee artistia, mediaa ja yleisöä.

Tärkeä huomio on pohtia, kenelle tiedote ohjataan. Mediakentän tunteminen on siis todella iso avain eteenpäin.

Käytin tiedottajan työssäni paljon aikaa medioiden seuraamiseen ja tätä kautta tutustuin eri toimittajien tapaan kirjoittaa tai tehdä radio-ohjelmia. Kuka on syvällisin henkilökuvan tekijä, kenen sisällöt taas ovat faktatulitusta ja minkä ohjelman tai palstan juju on tietynlaisessa tarinassa.

Näiden asioiden lisäksi tiedottajan on tunnettava toimittajia, se todella auttaa. Tutustuminen voi tapahtua toki henkilökohtaisella tasolla, mutta yhtä tärkeää on oppia, minkälaiset jutut ja mitkä artistit tai musiikki ovat kenenkin erikoisalaa. Pikkuhiljaa kehkeytyy jonkinlainen kokonaiskuva, jota käyttää omana työkalunaan.

Tärkeä pointti on siis se, että tiedotteen ei tarvitse olla kaikille sama. Parhaiten se tavoittaa, kun toimittajille saa usutettua mukaan jonkun henkilökohtaisen tärpin tai ajatuksen.

Hesarin ja Ylen vinkkelistä

Kyselin tätä juttua varten ajatuksia tiedottamisesta myös muilta toimittajilta. Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen uutisryhmän esihenkilö Mari Koppinen myöntää heti, että hänellä on hieman ristiriitainen suhde tiedotteisiin.

”Minun pitää pystyä seuraamaan koko Suomen ja maailman kulttuurikenttää. Ei ole inhimillisesti mahdollista availla sähköpostiin tulevaa jokaista tiedotetta ja sisäistää niitä. Pyrin katsomaan otsikot ja sitten tartun lähemmin, jos havaitsen jotakin HS:lle potentiaalista. Moni tiedote menee valitettavasti ohi”, Koppinen sanoo, ja tarkentaa että näin käy varsinkin persoonattomille massapostauksille.

Hän painottaa, että apua on siitä, kun tiedottaja tuntee julkaisun ja ymmärtää, millaisia juttuja Helsingin Sanomat tekee ja millaiselle yleisölle niitä tehdään.

”Tiedotteista on usein hyötyä faktojen tarkastuksessa, ja ne toimivat myös hyvänä tietona siitä, minkälaisia julkaisuja on tulossa. Sitä kautta levyt myös enimmäkseen päätyvät toimittajille arviointiin”, Koppinen lisää.

YleX:n musiikkituottaja Tomi Dostinov sanoo, että tiedotteilla on aivan keskeinen asema hänen musiikkijournalistisessa prosessissaan.

”Tiedotteen merkitys korostuu erityisesti kahdenlaisissa tilanteissa: kun artisti on vielä melko tuntematon tai vaihtoehtoisesti jo vahvasti etabloitunut. Pitkän uran tehneiden artistien tapauksessa mielenkiinto kohdistuu siihen, mitä uran huippuhetkiä, painotuksia ja narratiiveja tiedotteessa nostetaan esiin. Sitä kautta selviää, mihin promootion kärki kulloinkin on asetettu”, Dostinov tiivistää.

”Uusien artistien löytöalustana taasen tiedote ei välttämättä ole kaikista tehokkain väline. Usein se ensimmäinen kontaktipiste artistin musiikkiin tuleekin jotain sellaista väylää pitkin, jossa kuulen artistin biisin ja se herättää mielenkiintoni. Tiedotteeseen perehdyn sitten kyseisen ensikosketuksen jälkeen.”

Eräs tärkeä tiedottamiseen liittyvä näkökulma on tavoite. Tavoite luo työlle raamit ja ohjaa toimintaa. Se voi olla yksi radiosoitto tai seitsemän somenostoa. Kun tiedottaja pystyy sanallistamaan tavoitteen ja jakamaan saavutetut tulokset sekä analysoimaan tehtyä työtä, ollaan jo todella pitkällä. Oleellista on asettaa myös pitkän tähtäimen tavoite – mikä se on?

Aika kliseisesti tässäkin pätee: tiedottajan työ ei ole helppoa mutta onnistuessaan huippua!

Tiedottamisen 5 periaatetta

1. Tunne vastaanottajasi – sekä mediat että toimittajat
2. Muotoile viestisi – ytimekkyys ja selkeys on tärkeää
3. Hio kärki – miksi toimittajan pitäisi huomioida juuri sinut
4. Yksilöi viestisi – se toimii aina massaviestiä tehokkaammin
5. Älä lannistu – tarkenna taktiikkaasi ja yritä uudestaan

Musiikin menestysparadoksi

Julkaistu

MUSIIKKIALA kukoistaa. Musiikin tekijänoikeuksien globaali arvo saavutti vuonna 2024 kaikkien aikojen ennätyksen: 47,2 miljardia dollaria. Luku on lähes kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Silti yhä useampi musiikintekijä kamppailee toimeentulonsa kanssa.

Tämä on modernin musiikkitalouden paradoksi: ala menestyy, mutta he, jotka musiikin luovat, eli säveltävät ja sanoittavat, elävät taloudellisessa epävarmuudessa.

Sekä äänitetuottajien että kustannusyhtiöiden näkymät ovat erinomaiset. Striimaus kasvaa, musiikkia käytetään enemmän kuin milloinkaan. Arvoa luodaan useille toimijoille ympäri maailmaa, mutta nousu ei jakaudu tasaisesti. Levy–yhtiöiden ja artistien tulot ovat kasvaneet sekä suhteellisesti että määrällisesti, musiikkikustantajien osuus on kasvanut määrällisesti. Musiikintekijöiden saama tulo-osuus on todennäköisesti myös kasvanut, mutta samaan aikaan tulot ovat mitä ilmeisimmin hajautuneet entistä useammalle tekijälle.

EPÄVARMA toimeentulo vaikuttaa kaikkeen. Taloudellinen stressi heijastuu hyvinvointiin, jaksamiseen ja lopulta siihen, mitä musiikkia syntyy – tai jää syntymättä. Moni musiikintekijä tasapainottelee sessioiden, projektien ja heti realisoituvien työtulojen välillä. Sosiaaliturva ei tunnista tällaisen työn luonnetta. Työttömyyskorvaus on usein saavuttamattomissa, vaikka tulot tippuisivat nollaan.

Kun musiikkialan kokonaisarvo lähes kaksinkertaistuu vuosikymmenessä, on kysyttävä: miksi tämä kasvu ei näy niiden kukkaroissa, jotka musiikin loivat?

Ratkaisu ei ole mystinen. Tarvitsemme pelisääntöjä, jotka kunnioittavat työn todellista arvoa.

Ensinnäkin korvausten on oltava kohtuullisia. Kun musiikin tekijänoikeuksien arvo on lähes kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa, alan kasvun tulee näkyä suhteellisena kasvuna myös niiden tuloina, jotka musiikin loivat.

Toiseksi sosiaaliturvan on tunnustettava luovan työn erityisluonne. Musiikintekijöillä tulee olla yhtäläinen oikeus työttömyyskorvaukseen ja sosiaaliturvaan kuin muillakin. Epäsäännöllinen työ ei saa tarkoittaa huonompaa turvaa.

Kolmanneksi tarvitaan läpinäkyvyyttä. Kun musiikintekijät saavat korvauksen, yksittäisen esitys–tai käyttötilanteen arvoa ja korvausten oikeudenmukaisuutta on vaikeaa arvioida.

ALAN kasvu on hienoa. Mutta kasvu ilman oikeudenmukaisuutta on onttoa. Jos haluamme musiikin kukoistavan myös tulevaisuudessa, meidän on huolehdittava niistä, jotka sen luovat.

Investoiminen musiikintekijöihin on investointi musiikkikulttuurimme tulevaisuuteen. Se jos mikä on kestävää taloutta. Ja ennen kaikkea – se on reilua ja oikein.

Aku Toivonen
toiminnanjohtaja
Suomen Musiikintekijät

Tämän kirjoituksen lähteenä on käytetty Will Pagen artikkelia Global Value of Music Copyright Hits New All Time High, Nearly Doubling in a Decade to $47.2bn in 2024.

Monimuotoista riippumattomuutta

Julkaistu

SUOMALAISET riippumattomat levy–yhtiöt ovat kovemmassa kasvussa kuin koskaan aiemmin. Mutta mitä meinaa riippumaton? Independent eli indie eli itsenäinen. Indie on sanana edelleen monelle kimurantti. Oletko genreltäsi indie, ehkä hieman valtavirrasta poikkeava tuotos, vai oletko indie teoiltasi, itsenäinen tekijä?

Virallisen määritelmän mukaan kaikki muu kuin majorlevy–yhtiön julkaisema on indietä. Indieyhtiöstä voidaan puhua niin kauan, kun enemmistöomistus on yhtiöllä itsellään. Jos majorin osakkuus nousee yli puoleen, indiestä tulee käytännössä sen alamerkki.

ETUJÄRJESTÖ IndieCo ry edustaa nimenomaan itsenäisiä tekijöitä, on tehnyt sitä jo yli 20 vuoden ajan. IndieCon tavoitteena on parantaa jäsenyritystensä toimintaedellytyksiä, kasvattaa itsenäisten julkaisijoiden vaikutusmahdollisuuksia sekä tukea musiikkituotannon monimuotoisuutta. Jäsenmäärä on tällä hetkellä lähes 80, ja mukana on niin isoja itsenäisiä levy–yhtiöitä kuin omakustanneartisteja. Sisällöllisesti indie-joukkoon mahtuu niin radiolistan ja Spotifyn ykkösiä kuin harvemmin kuultuja mestariteoksia kaikista genreistä.

Kun vielä kymmenisen vuotta sitten puhuttiin itsenäisestä kentästä, saattoi käytäväkeskustelussa kuulla käytettävän sanaparia ”pientä piiperrystä”.

IFPI:n vuosittain julkaisema äänitemyynnin tutkimusdata sisältää vain IFPI:n jäsenten myynnit, eli noin 75 prosenttia kaikista julkaisuista – ulkopuolelle jäävä neljännes ei ole majorjulkaisuja, joten ne lasketaan indielaariin. Tämän laskukaavan mukaan itsenäisten kotimaisten julkaisujen osuus Suomen musiikkimarkkinasta oli vuonna 2024 jo 44 prosenttia – lähes puolet. Ja luku kasvaa. Vuoden 2025 striimatuimpien kappaleiden top10:sta indiejulkaisujen määrä oli 50 prosenttia.

Ei niin pientä enää!

LUKUJEN ohella on tärkeää tarkastella sisältöä. Indiekentän monimuotoisuus on kotimaisen musiikkikulttuurin ydin. Itsenäisen musiikin kentällä nähdään ja kuullaan kaikkia genrejä jazzista heviin, klassisesta räppiin, popista etnoon. Tämä omaehtoinen tekijäporukka tarvitsee mahdollisuuden luoda ja tulla nähdyksi.

IndieCo järjestää vuosittain Indie Awards –tapahtumaa, jossa palkitaan itsenäisen kentän tekijöitä. Vuosi vuodelta kasvava Indie Awards on laitettu kasaan vain ja ainoastaan nostaakseen niitä artisteja ja labeleita, joiden tekemiset ei välttämättä komeile valtamedian otsikoissa juuri tänään, mutta ovat mahdollisesti kovaa vauhtia matkalla sinne. Indie Awardsissa kaupallinen menestys ei ole pääkriteeri ehdokkuudelle tai pystille, vaan isossa roolissa on sisällöllinen onnistuminen.

On ollut suuri ilo huomata, miten tärkeäksi ilta on monelle muodostunut. Juhlan keskiössä on kulttuurin sekä musiikintekemisen itsenäisyys ja vapaus.

MILTÄ näyttää itsenäisten toimijoiden tulevat vuodet? On fakta, että koko musiikkiala on isojen haasteiden edessä. Moni pohtii, mikä on musiikin arvo tänä päivänä. Julkaiseminen on nykyään helpompaa kuin koskaan, mutta miten erottua sadoista ja tuhansista muista julkaisuista? Musiikin mediatila kapenee, ja silti musiikkia julkaistaan enemmän kuin koskaan.

Varmaa on, että omaehtoista tekemistä, monipuolista kotimaista musiikkia tarvitaan, ja julkaisutulvassa sisällön merkitys on suurempi kuin koskaan.


Katja Vauhkonen
Kirjoittaja on IndieCo ry:n toiminnanjohtaja sekä artistimanageri ja tiedottaja

Voisiko UMK olla MMK?

Julkaistu

Tätä kysymystä pohdittaessa täytyy pureutua UMK:n historiaan. Ensimmäinen UMK järjestettiin vuonna 2012 kun Yle halusi uudistaa vuodesta 1961 järjestetyn Euroviisukarsinnan. Historian ensimmäinen UMK–voittaja oli Pernilla Karlsson, Jonas Karlssonin tekemällä kappaleella När jag blundar. Sen koommin UMK:ssa ei ole laulettu ruotsiksi. Kun selaa 2010–luvun osallistujia, lista näyttää jopa hämmentävän monipuoliselta. Kuka muistaa, että UMK:ssa on kuultu saamea, suomibhangraa, espanjaa, punkkia ja oopperaa?

Musiikin saama tila mediassa on kaventunut hälyttävästi tällä vuosituhannella, erityisen nopeaa kaventuminen on ollut mielestäni 2020–luvulla. Onko sattumaa, että myös UMK:ssa on ollut mukana 2020–luvulla lähes pelkästään major–yhtiöiden artisteja ja kilpailukappaleet ovat tyyliltään sopineet radioon kuin nenä päähän? Mielestäni ei. Alalla liikkuu sitkeitä huhuja Ylen ja major–yhtiöiden välisestä yhteistyöstä samaan aikaan kun sadat musiikintekijät yrittävät saada kappaleitaan läpi avoimen kilpailun kautta. Ei savua ilman tulta.

 

VIIME syksyn Musiikintekijöiden päivässä Ylen Tapio Hakanen perusteli major-yhtiöiden mukanaoloa artistien taustatiimeillä. Mielestäni perustelu ontuu, jokainen omakustanneartisti voi palkata vaikka minkälaisen tiimin jos vain saa mahdollisuuden päästä mukaan.

UMK:n alkuvuosina esiraadin jäsenet kerrottiin julkisesti. Jo useiden vuosien ajan raadin jäsenet on salattu. Yle perustelee tätä työrauhalla. Raadin jäsenet ovat merkittävässä valta–asemassa ja mielestäni avoimuus olisi tärkeää.

 

MIKSI monimuotoisuus ja avoimuus on niin tärkeää? UMK:n saaman maksimaalisen mediahuomion vuoksi. Kilpailu hallitsee musiikin saamaa mediatilaa koko alkuvuoden ja sen takia ei ole merkityksetöntä, ketkä saavat mahdollisuuden ja millä tavalla.

Hyvä esimerkki on Antti Paalanen. Harva suomalainen oli kuullut Antin musiikkia ennen UMK:ta vaikka syytä olisi ollut. Antti on tehnyt upeaa kansainvälistä uraa vuosikausia kansanmusiikin saralla. Hän, kuten muutkin kansanmusiikin tekijät ovat Suomessa lähes täydellisessä mediapimennossa, eivätkä kuuntelijat löydä heidän musiikkiaan. Sama koskee montaa muutakin genreä.

UMK:n avulla Antti tulee nyt tutuksi. Tämän saman mahdollisuuden toivoisin tulevina vuosina mahdollisimman monelle ja mahdollisimman erityyppistä musiikkia edustavalle tekijälle ja artistille.

Antin lisäksi tämän vuoden UMK:ssa ilahduttaa perinteisen iskelmän mukanaolo Komiat-yhtyeen myötä sekä uudet, suurelle yleisölle tuntemattomat artistit.

Toivottavasti tämän vuoden pieni avaus monimuotoisuuden suuntaan jatkuu seuraavina vuosina ja vielä rohkeammin! Suomessa on valtavan monipuolinen musiikkikenttä jo eri kieltenkin suhteen. Miltä kuulostaisi vaikkapa karjalankielinen UMK–kappale?

Pauliina Lerche
puheenjohtaja
Suomen Musiikintekijät

Näin syntyi: Vie mut minne vaan

Julkaistu

VIE mut minne vaan oli ensimmäinen sanoitus, jonka Artturi Ahonen kirjoitti Yölle. Pyyntö tuli yllättäen.

”Meillä oli Don Quijote –niminen kaveribändi. Olin sen musiikillisesti heikoin lenkki. Soitin komppikitaraa ja lauloin taustoja. Toinen kitaristi teki useimmat biisit ja mä yritin tehdä niihin sanoja.

Me käytiin 1980–luvun lopulla Costello Hautamäen Harasoo-studiolla äänittämässä omia biisejä. Siellä myös Yö-yhtyeen kaverit tekivät levyjä. Siellä tutustuin Olliin (Lindholm) ja Janiin (Viitanen).

Vuonna 1990 hommasin kuntosalin kaverini kanssa. Kuntokeskus Poweri sijaitsi Tampereen keskustassa Kuninkaankadulla.

Olli innostui kuullessaan, että pidän kuntosalia. Hän tuli meille treenaamaan, kävi siellä useamman kerran viikossa. Melkein päivittäin nähtiin.

Ollilla oli silloin ohuet jalat. Niistä hän stressasi: ”Yläkroppa on kunnossa, mutta millä helvetillä mä saan jalkoihin lisää lihaksia?”

Salilla me puhuttiin myös musiikista ja biiseistä. Kerran Olli toi sinne aika kämäsen kasetin, missä oli hänen tekemänsä uusi biisi. Siinä ei ollut muuta kuin akustinen kitara ja hyräilymelodia. Olli sanoi mulle, että tee tuohon sellaiset positiiviset sanat.

Kaikki tapahtui hyvin ollimaiseen tyyliin. Ei sitä paljon pohjustettu eikä selitelty.

 

AIEMMIN olin tehnyt sanoituksia vain meidän kaveribändille. Olin vähän kummissani Ollin pyynnöstä, mutta värkkäsin kuitenkin sen tekstin. Siitä tuli Vie mut minne vaan.

Se ei ollut sillä hetkellä mikään erityinen juttu. Tein sen tekstin, koska Olli pyysi. En uskonut, että siitä tulee mitään erityistä. Ajattelin, että se on yksi biisi muiden joukossa.

Vasta jälkeenpäin huomasin, kuinka iso juttu se oli Yön historiassa. Bändi oli silloin viittä vaille lopettamassa. Vie mut minne vaan nosti Yön takaisin radioihin ja antoi bändille uutta uskoa.

Ja olihan se mullekin helvetin hienoa, tosi hyvä juttu itsetunnolle. Olin saanut jotain aikaiseksi.”

 

”EN käynyt Ollin kanssa syvällisempiä keskusteluja sanoittamisesta. Varsinaiseen sisältöön hän ei puuttunut koskaan, toi vain aina uuden kasetin ja sanoi, että tuohon tarvitaan teksti. Sieltä tuli valmis melodia ja rytmi.

Mulla oli tekstien suhteen vapaat kädet. Kai Olli ajatteli, että tiesin Yön silloisen musiikin niin hyvin. Että kuka sen esittää. Se tietysti asetti raamit sanoille. Ei sen ajan Yölle voinut mitään humppatekstejä kirjoittaa.

Muistaakseni mietin tätä kirjoittaessani, että tässä voisi olla vähän samanlaista tunnelmaa kuin Likaisissa legendoissa (Säv. ja san. Jussi Hakulinen), semmoista nuoren miehen melankoliaa ja romantiikkaa. Vähän toiveikkuutta myös, kun kerran positiivista tekstiä pyydettiin.

Yritin kirjoittaa yksinkertaisesti. Ja käyttää sellaisia sanoja, jotka soivat ja soljuvat hyvin.

Tein Yölle vajaa kymmenen julkaistua tekstiä, mutta Teosto–tulojen kannalta merkitystä on vain tällä yhdellä. Muista teksteistä tulevat rahat ovat ihan peanutseja.

Suvi Teräsniskan versio (2019) tietysti vaikuttaa paljon. Tulot hiipuivat välillä, mutta Suvin version mukana tuli huomattava piikki.

Muistan, kun luin jostain, että Suvi tekee levyn Yön kappaleista. Mietin silloin, että mahtaako Vie mut minne vaan mahtua mukaan. Mahtuihan se ja soi edelleen radiossa.”

Näin syntyi: Appelsiinipuita aavikkoon

Julkaistu

AARNI Varjonen sävelsi ja sanoitti parikymppisenä laulun, jolle hän antoi nimeksi Appelsiinipuita aavikkoon. Muutaman esityksen jälkeen laulu jäi lähes kymmeneksi vuodeksi pöytälaatikkoon. Lopulta pelkkä teksti päätyi Eero Tiikasalolle sävellettäväksi, ja syntyi Anneli Saariston levyttämä klassikko.

Varjonen teki tekstin ja oman sävellyksensä kotona Turussa Itäharjun puutaloalueella. Hän muistelee olleensa 22-vuotias ja vuoden olleen 1983.

 

”SOITIN bassoa bändissä, jonka nimi oli Panun pumppu, myöhemmin Suuri kurpitsa. Siihen kuuluivat silloin Riihiluoman veljekset Vesa ja Panu, Juha Tähkämaa ja minä. Vesa ja minä tehtiin biisejä.

Tästä biisistä tuli luonnostaan keskitempoinen iskelmäralli duurissa. Tein sen kitaralla kompaten melko suoraan, ihan vaistolla vaan. Tekstiltään siitä lähti tulemaan rakkauslaulu, jossa iskelmän tyyliin liioitellaan. Kertosäkeessä aloin mennä sfääreihin, jopa gospelmaiseen euforiaan.

Millekään tietylle ihmiselle en tätä kirjoittanut, vaikka olinkin parisuhteessa. Tein inspiraatiosta sekä tarpeesta saada bändille materiaalia. Siihen aikaan asenne jo parikymppisilläkin oli, että laulujen sanoitukset kuvitellaan. Heittäydytään johonkin fiilikseen ja tunnelmaan, josta on jo aika tarkkakin visio päässä.

Loppuun kirjoitin ‘jokin sytytti valon’ enkä ‘sinä sytytit valon’. Näin tulkinta laajeni. Silloin nuorena en halunnut tehdä yksitulkintaisia.

Joillakin paikallisilla keikoilla me sitä esitettiin Vesan laulamana. 1980-luvun puolivälissä jäin pois bändistä lähdettyäni töihin Saloon. Bändi jatkoi Vesan biiseillä ja tuli tunnetuksi nimellä Eurooppa 3.

Teostoon en tätä biisiä ilmoittanut, ja se jäi vuosiksi hyllylle. 1980–luvun lopulla aloin saada biisejä läpi Jukka Alihangan kautta, ensimmäisenä Annelille säveltämäni ja sanoittamani Taivaspaikka, joka pääsi Syksyn säveleen 1988. Sitten tutustuin Eero Tiikasaloon, ja hän kyseli tekstejä.”

 

EERO Tiikasalo kertoo säveltäneensä aina valmiiseen tekstiin. Anneli Saariston levyillä on hänen säveltämiään lauluja yhteensä 48. Muille artisteille hän ei ole säveltänyt.

”Saatuani Aarnilta nipun tekstejä tämä innosti eniten. En tiennyt, että hän oli sen jo säveltänyt, eikä hän sitä kertonut.

Sävellän aina ensin kertosäkeen, tämän sävelsin duuriin. Sitten Anneli tuli käymään kämpilläni, ja lauloin kertosäkeen pianolla säestäen. Anneli ihastui siihen ja ehdotti, että säveltäisin säkeistöt molliin.

Mutta kun katsoin tekstiä ja siinä luki ‘lakanat rypistyneet rakkaudesta’, niin eihän sitä voinut mitenkään säveltää molliin, vaan duuria oli senkin oltava. Siinä oli omat kommervenkkinsä, mutta luontevasti sekin silti tuli. Ei niitä väkisin väännetty.

Kotona pianolla säestäen sävelsin, melodia päässä soiden. Myös kitaran kanssa olen lauluja säveltänyt. Kun tein Annelille vuoden 1978 euroviisukarsintoihin Erkki Mäkisen tekstiin Sinun kanssasi, sinua ilman, melodia tuli siten, että otin tekstin mukaan ja lähdin kävelemään.

Kun tehtiin Annelin vuoden 1992 albumille suunnitelluista kappaleista studiolla demoa, Ilpo Murtojärvi soitti kitaraa. Soitin tästä laulusta oman pianodemoni, ja Ilpo kehui sävellystä. Hän pyysi soittamaan uudestaan ja sanoi sitten, että myös teksti on hyvä. Siltä istumalta päätin, että Ilpo on se, joka tämän sovittaa. Ja hienon sovituksen hän tekikin.”

 

Jouni Aslak – Introvertistä laulunkirjoittajasta kasvoi monialainen ammattireiska

Julkaistu

OLEMME Jouni Aslak Raatikaisen työhuonestudiolla Vallilassa. Studio on todellakin vain pienehkö huone, joka sekin on jaettu kollegan ja työparin Väino Walleniuksen kanssa. Tila on osa isompaa kokonaisuutta talossa, jossa löytyy niin muita muusikoita kuin vaikkapa studiotilaa rumpujen äänitykseen.

Oma soppi on valjastettu monipuoliselle tekemiselle.

”Tulen tänne yleensä siinä vaiheessa, kun minulla on jo jotain luotuna, ja ne pitää saada soimaan. Tämä on se paikka, missä palaset kootaan yhteen”, kertoo Jouni Aslak.

Hän sanoo, että suurin osa Mariskan vuonna 2022 ilmestyneestä Mäihä–levystä on kirjoitettu tässä huoneessa. Wallenius täydensi tiimin. Raatikainen hehkuttaa ryhmätyön helppoutta tässä kolmikossa. Se ei ole mikään selviö. Lapsena musiikki oli herkän pojan pakopaikka. Siitä muodostui turvasatama, jota täytyi suojella. Sen vuoksi sulautuminen osaksi porukkaa ei aina ole ollut kivutonta.

Raatikaisen lapsuuteen Savonlinnassa kuului soittaminen seurakunnan kellarissa, ja bänditoiminta onkin ollut aina luonteva tapa tehdä musiikkia. Omien syvimpien tuntojen tuominen musiikkiin on kuitenkin niin herkkä asia, että se on meinannut välillä hajottaa.

”Olen julkaissut omalla nimelläni musaa nyt 11 vuotta, ja se on mulle se aristavin ja rakkain osa ammattiani edelleen. Sisälläni asuu introvertti, joka erityisesti musiikin tekemisen parissa aktivoituu ja herkistyy. Sen kanssa on ollut suurin työ.”

Yhteistyö Mariskan kanssa alkoi yllättävällä kirkkokeikalla.

”Mariska soitti mulle, että ’olen kuullut huhua, että saattaisit osata soittaa kirkkourkuja?’ Vastasin, että ’tarvittaessa!’ Kohta meillä oli keikka Pyhän Laurin kirkossa”, kertoo Raatikainen.

Ja uruistahan kaikki lähtikin nelivuotiaana. Kotiuruista sai kompin ja soundiin vibratoa. Vanhempien levylautasella soi niin Kirkaa kuin jazzia. Musa vei mennessään, ja pian alkoivat pianotunnit, kun mummi lupasi kustantaa lahjakkaan pojan opinnot.

 

MARISKAN kirkkokeikan jälkeen alkoi duokeikat, jossa Raatikainen hoiti kitaran ja stemmalaulut. Walleniuksen kanssa tuotettu Mäihä-levy oli yhteistyön huipentuma. Kokonaisvaltainen panos biisinkirjoituksesta tuottamiseen sai materiaalin tuntumaan omalta.

”Olen ylpeä siitä, mitä me saatiin aikaan. Jo ensimmäinen single siltä levyltä, Terveisin Doris, oli iso menestys, joka rohkaisi minua tuottajana.”

Vaikka eihän Mäihä ollut suinkaan Jouni Aslakin ensimmäinen sulka hattuun. Takana olivat jo tuotannot niin Mari Rantasilan, Teleksin kuin Walleniuksen bändin Kuningasidean kanssa.

Viiden vuoden pesti Mariskan oikeana kätenä oli kuitenkin merkittävä etappi, joka toi kosolti ammatillista itsevarmuutta. Mäihä oli myös taiteellisesti täysosuma. Tuottajan oma ehdoton suosikki albumilta on Pahuus on hiipinyt Parikkalaan, jonka musiikkivideo kuvatiin itärajan pinnassa Parikkalassa, Mariskan kotipaikassa.

”Sain käyttää kontaktejani siihen, että saatiin Mariskalle lava–auto. Sillä se ajelee videolla, vaikkei omista ajokorttiakaan”, nauraa Raatikainen.

Walleniuksen ja Mariskan kanssa aloitettu co–write–työ kantoi hedelmää, jonka myötä syntyi Hautaan asti -biisi. Se meni Katri Ylanderille.

 

KOTI Käpylässä on paikka, missä Raatikainen tekee biisinkirjoittamista. Mielellään öisin. Ideat pulppuavat rauhassa ja demojen väsäämiseen on aina kamat valmiina. Kodin lisäksi merkittävä paikka on perheen erämökki Sulkavalla. Erityisesti siellä Raatikainen kokee olevansa luovassa kuplassa. Luonnosta saa inspiraatiota. Mökkiin asennettiin aurinkopaneelitkin sitä varten, että äänityshommiin saa sähköä. Siellä on syntynyt varsinkin omaa tuotantoa, mikä on ollut tärkeä osa tekemistä.

Käpylän–kodissaan Raatikainen on tehnyt kirjoitustyötä Walleniuksen lisäksi myös Tuure Kilpeläisen kanssa. Kaihon Karavaanin Henki puolellas on on yhteissävellys, joka syntyi niin sanotulla tiistaiklubilla.

”Meillä oli Väinön ja Tuuren kanssa yritelmä kirjoittaa biisejä joka tiistai luonani Käpylässä. Yksi tiistai Väinö ei päässytkään paikalle ja silloin syntyi Tuuren kanssa sävellys, jonka Tuure nappasi itselleen. Se sai nimekseen Henki puolellas on. Tuuren kanssa tekeminen on ollut aina inspiroivaa ja kivaa. Tiistaiklubilla syntyi myös laulu 050, josta tuli itselleni tärkeä soolobiisi Nousukauden lapset –ep:lle.”

Yhteiskirjoitushommat pakottomasti ja luovalla pöhinällä ei ole Raatikaiselle koskaan helppoa, mutta edellä mainittujen tekijöiden kanssa se on sujunut.

”Minun on ollut vaikea löytää sellaisia työtiimejä, jossa se sisäinen lapsi rauhoittuu, että tehdään vaan yhdessä kivaa musaa.”

HURJARUUTHIN Talvisirkus Filmi oli kuitenkin projekti, joka pakotti keskittymään hetkeen ja unohtamaan itsensä. Säveltäjä–työparina oli Maija Ruuskanen. Kokemus oli Raatikaiselle vapauttava.

”Siinä piti luoda musiikillinen ja tehollinen tunnetila semmoisella rytinällä, ettei ollut aikaa jäädä vellomaan omien tunnelukkojensa kanssa. Maijalta tuli pitkälle vietyjä biisejä, ja niiden lisäksi päädyin säveltämään myös useita ihan tyhjästä ja tekemään myös äänisuunnittelua. Lopputuloksessa kuuluu vahvasti molempien estetiikka ja niistä syntyi hieno cocktail”, hehkuttaa Raatikainen.

Prosessi opetti myös ottamaan etäisyyttä luotuihin biiseihin ja suhtautumaan omaan tekemiseen lempeämmin.

”Idealisti minussa on ollut aikaisemmin eritoten sen oman tekemisen jarruna, mutta myös muun musiikin jarruna. Talvisirkuksen myötä opin, ettei tarvitse olla niin tosissaan kaiken aikaa.”

 

OIVALLUKSISTA suurin oli ehkä kuitenkin se, että oma identiteetti ei ole sama asia kuin valmis biisi.

”Musiikki on introverttiminälle jokin kultamuna, jota pitää suojella miekoin ja sapelein. Kyllä se tunne ja oma minä on siellä biisissä läsnä vaikka joku muu olisi miksannut sen”, Raatikainen pohtii.

Lapsuuden tekeminen oli minän rakentamista ja herkälle pojalle eskapistinen paikka, jossa oli turvassa. Ammattilaisuuden myötä tuo lapsi on väistynyt ja tekeminen vapautunut.

”Olen alkanut saada tekemiseen leikillisempää lähestymistapaa. Biisithän ovat kuitenkin pohjimmiltaan vain biisejä, eivätkä yks yhteen minun identiteettini enää – niin kuin joskus yritti olla. Se voi kääntyä kipeästi itseen siinä vaiheessa, jos ei olekaan ihan tyytyväinen siihen biisiin.”

Identiteetin samastuminen biiseihin aiheutti nuoruudessa sen, ettei musiikki tuntunut oikealta polulta ammattimielessä. Onneksi matkan varrelle sattuivat loistavat opettajat, jotka näkivät kauemmaksi.

”Oman itsensä vähättely on ollut lapsuudesta asti läsnä. Onneksi ympärilläni on ollut ihmisiä, jotka ovat potkineet minua eteenpäin. Ala–asteen opettajani oli myös muusikko, ja hän kannusti minua. Savonlinnan taidelukiossa Mikko ja Arja Nikula eivät enää pelkästään kannustaneet, vaan suorastaan vaativat ammattimaista eteenpäin pyrkimistä. Näiden ihmisten vaikutus on ollut äärimmäisen tärkeä.”

 

PEDALBOARD lattialla kertoo kitaristin hommista. Princeton–putkivahvistin humisee lämpöä tupaan. Tämän päivän agendana Jouni Aslakilla on luoda brasilialaiselle ilma–akrobaatille Renata Barcellokselle sävellys, joka olisi kabaree-numero Divan levähdyshetki – pariminuuttinen kitarasoolo keskellä ohjelmanumeroa.

”Olen nähnyt sen upean ohjelman, joka on kylmäävää taituruutta. Sävellykselläni tavoittelen asiakastyytyväisyyttä, että se mitä soitan, tukisi hänen tekemistään ja kestäisi aikaa. Olisi hienoa, että hän voisi vuosikaudet kiertää maailmaa musiikkini kanssa.”

 

AJATTOMUUS onkin määre, mihin Jouni Aslak pyrkii tekemisissään.

”Pyrin keskittymään tekemisiini siten, etten päästäisi käsistään mitään, mikä on kesken. Toisaalta suurin kompastuskiveni on usein se, että jään hieromaan liian pitkäksi aikaa tekemisiäni. Silloinkin tavoittelen vain sitä, että se hetki taltioituisi mahdollisimman hyvin”, sanoo Raatikainen, jonka omakin levy odottaa valmistumistaan.

 

KUKA?

Jouni Aslak (oik. Jouni Aslak Raatikainen, s. 1988, Helsinki) on Helsingissä asuva savonlinnalaislähtöinen muusikko, tuottaja ja laulunkirjoittaja. Hän opiskeli laulajaksi Pop & Jazz Konservatoriossa 2011 ja valmistui musiikkituottaja–teknologiksi Metropolia AMK:sta 2016 pääaineenaan kitara.

Jouni Aslak on tuottanut levyjä muun muassa Kuningasidealle (Kuningasidea, 2018) Teleksille (Onnen kaava, 2020) ja Mariskalle (Mäihä, 2023) sekä omalle bändilleen Nousukauden lapset. Raatikainen oli myös tuottamassa ja soittamassa Kirkan vuonna 1984 äänitettyä Lady, tää on elämää -kappaletta uusintaversioksi vuonna 2025. Hän oli Mariskan kiertuekitaristi ja biisinkirjoittaja–tuottaja vuosina 2019–2024, sekä Tanssiteatteri Hurjaruuthin Talvisirkus Filmin toinen säveltäjä–tuottaja kaudella 2025–2026.