Työttömyysturvan yhdistelmävakuutus mahdollistaisi palkkatyön, yritystoiminnan työtulon ja työskentelyapurahan yhdistämisen työttömyysvakuutuksessa. Yritystoiminnan työtulolla tarkoitetaan myös ansaintatarkoituksessa harjoitetusta itsenäisestä luovasta tai kulttuurialan työskentelystä tai tieteellisestä työskentelystä saatavaa tuloa. Yhdistelmävakuutus koskisi toisin sanoen myös taiteilijoita.
Yhdistelmävakuutus koskisi henkilöitä, joilla ei nyt kerry työssäoloehtoa palkkatyön tai yritystoiminnan vähäisyyden takia. Tähän ryhmään kuuluvien osalta yhdistelmävakuutus mahdollistaisi perus- tai ansiopäivärahan saamisen työmarkkinatuen sijasta, mikäli palkkatyön ja yrittäjyyden tulot yhteensä täyttäisivät vakuutuksen ehdot. Yhdistelmävakuutus koskisi myös henkilöitä, joilla joko palkansaajan tai yrittäjän työssäoloehto kertyy jo nyt. Jälkimmäisen ryhmän osalta yhdistelmävakuutus merkitsisi sitä, että vakuutettava tulo ja sen myötä ansiopäiväraha voisi olla nykyistä suurempi.
Luovien alojen näkökulmasta huolena on, että lopulta ansiopäivärahaa saisi vain rajallinen osa teoreettisesta henkilöpiiristä, eli sekä yrittäjänä että palkansaajana työllistyvistä henkilöistä.
- Päätoimiseksi yrittäjäksi katsotun henkilön oikeus työttömyysturvaan on melko tiukasti rajattu nykyisessä lainsäädännössä, mikä aiheuttaa ongelmia luovan työn tekijöille. Ymmärryksemme on, että tätä rajausta ei ole tarkoitus yhdistelmävakuutuksen myötä muuttaa, jolloin moni luovan alan ammattilainen ei tämänkään esityksen myötä pääsisi lopulta työttömyysturvan piiriin.
- Rajauksia kuvaavat ohjeet eivät ole myöskään kovin tarkat. Nykylaissa ainoat tarkemmat rajaukset ovat, että yrittäjä pääsee työttömyysturvan piiriin ainoastaan, jos hän osoittaa yrittäjätoiminnan loppuneen, tai jos henkilö on ollut vähintään kuusi kuukautta kyseiseen yritystoimintaan tai omaan työhön liittymättömässä kokoaikatyössä. Osa-aikatyölle ei siis ole selkeää, julkisesti tiedossa olevaa rajaa, jonka ylittämisen myötä henkilön katsotaan olevan sivutoiminen yrittäjä. Olisikin syytä antaa edes jokin viitteellinen viikoittaisten työtuntien määrä tai muu tarkempi ohje, joka auttaisi palkkatyötä ja yrittäjyyttä yhdistävää henkilöä määrittämään, onko hän sosiaaliturvajärjestelmän näkökulmasta sivu- vai päätoiminen yrittäjä. Näin hän tietäisi, voiko hän luottaa työttömyyden hetkellä pääsevänsä yhdistelmävakuutuksen hänelle tuoman työttömyysturvan piiriin.
Yhdistelmävakuutuksen työssäoloehtoa koskeva ehdotus
Selvityksessä ehdotetaan, että yhdistelmävakuutuksen työssäoloehtoa kerryttäisi jokainen sellainen kalenterikuukausi, jonka aikana yhteenlaskettu, huomioitava tulo olisi 930 euroa tai enemmän. Työssäoloehto täyttyisi, kun 28 kuukauden tarkastelujaksolla on koossa 12 työssäoloehtoa kerryttävää kuukautta. Tarkastelujaksoa voitaisiin pidentää esimerkiksi päätoimisen opiskelun, työkyvyttömyyden ja perhevapaan perusteella, kuitenkin enintään seitsemällä vuodella.
Selvityksessä ehdotettu työssäoloehto vastaisi pääosin palkansaajan työssäoloehtoa. Tuloraja on 930 euroa kuukaudessa siksi, että tätä matalampi yhteenlaskettu tulo ei vielä mahdollista ansiopäivärahan ansio-osan syntymistä, jolloin etuus jäisi joka tapauksessa työmarkkinatuen suuruiseksi.
On hyvä, että työssäoloehto on yhdenmukainen palkansaajan työssäoloehdon kanssa. Tämä ehto on kuitenkin erityisesti viimeaikaisten kiristysten myötä varsin tiukka ja tarkoittaa monien pienituloisten, pätkittäin työllistyvien luovan alan ammattilaisten jäämistä järjestelmän ulkopuolelle pelkän perusturvan varaan.
Mitkä tulot kerryttäisivät vaadittua 930 euron kuukausikohtaista vähimmäistuloa?
Selvityksessä ehdotetaan, että työssäoloehtoa tutkittaessa tulo huomioitaisiin seuraavasti:
- Palkkatulona huomioitaisiin samat tuloerät kuin palkansaajan työssäoloehdossa. Palkka otetaan huomioon bruttomääräisenä. Pääsääntöisesti tulo huomioitaisiin maksuajankohdan mukaan. s
- Yritystoiminnan tulona huomioitaisiin YEL, MYEL tai yrityksen osaomistajan kohdalla TyEL-vakuutuksen mukainen työtulo. Jos em. eläkevakuutuksen mukainen tulo kuitenkin ylittää 15 128 euroa vuodessa (vuonna 2025), tuloksi voitaisiin vakuuttaa henkilön valitsema tulo, kuitenkin vähintään mainittu 15 128 euroa vuodessa, tai
- jos henkilöllä ei ole YEL-, MYEL- tai TyEL-vakuutusta, tulona huomioitaisiin henkilön työttömyyskassassa vakuuttama tulo, joka vastaisi YEL-vakuutuksen mukaista työpanoksen arvoa. Vakuutettava tulo on vähintään 1 200 euroa vuodessa. Vakuutettavan tulon yläraja olisi pakollisen YEL-vakuutuksen alaraja vähennettynä 1 200 eurolla. Yläraja muuttuu vuosittain pakollisen YEL-vakuutuksen tulorajan perusteella. Vuonna 2025 yläraja olisi enintään 8 008 euroa vuodessa.
On varmistettava, että työpanoksen arvo huomioi henkilön kussakin kuussa tekemän työn arvon mahdollisimman tarkasti. Työpanos ja siitä saatava tulo eivät aina ajoitu samalle hetkelle: esimerkiksi tekijänoikeustuloja saa niin kauan, kun henkilön tekemää kappaletta esitetään ja kuunnellaan, eli myös vuosia ja jopa vuosikymmeniä tehdyn työn jälkeen. Erilaisia apurahoja ja korvauksia taas saatetaan maksaa kertaluontoisesti, vaikka kyseessä olisi useamman kuukauden työskentelystä maksettava tulo.
Lähtökohtaisesti työpanoksen arvon määrittämisessä onkin syytä luottaa henkilön omaan ilmoitukseen. Luovilla aloilla tulojen ja siten työpanoksen arvon arviointi ennakkoon on usein erittäin haastavaa. Keikkoja voi jonain vuonna olla tarjolla reippaasti ja toisena taas varsin vähän; musiikkikappaleesta voi tulla erittäin suosittu tai se voi jäädä lopulta kokonaan julkaisematta tekijästä riippumattomista syistä. Siksi on hyvä, että vakuutusmaksuun vaikuttavaa arviota työpanoksen arvosta voi muuttaa myös kesken vuotta. On tärkeää, ettei ennakoinnin vaikeudesta aiheudu kohtuuttomia tilanteita luovien alojen tekijöille.
Erityisen haastavaksi tilanne muodostuu sivutoimisille yrittäjille, joiden tulot ovat lähellä YEL-vakuutuksen alarajaa. Yhdistelmävakuutus olisi todennäköisesti heille houkuttelevampi ja edullisempi tuote kuin YEL, jolloin saattaa syntyä kannustin olla kasvattamatta omaa yritystoimintaa.
On ymmärrettävää, ettei samaa tuloa voi vakuuttaa sekä yhdistelmävakuutuksen että YEL:n piirissä. Käytännössä tämä ratkaisu luo kuitenkin rajan, jonka ylittämiseen liittyisi yrittäjän kannalta epävarmuuksia ja riskejä. Tällaiset sivuvaikutukset on tärkeää minimoida jatkovalmistelussa.
Yhdistelmävakuutus musiikin tekijän näkökulmasta
Musiikin luova alkutuotanto edustaa Suomen Musiikintekijöitä, Suomen Säveltäjiä, Suomen Musiikkikustantajia ja Teostoa. Näistä järjestöistä suurin on Teosto, joka edustaa noin 40 000 kotimaista musiikin säveltäjää, sanoittajaa, sovittajaa ja musiikkikustantajaa. Heistä vain pieni osa saa pääasiallisen tulonsa musiikin tekemisestä; valtaosalla suurin osa tuloista tulee muista lähteistä.
Pääosin palkkatöitä tekeville henkilöille yhdistelmävakuutus tarjoaisi mahdollisuuden vakuuttaa myös esimerkiksi tekijänoikeustuloja. Siten osa näistä henkilöistä saattaisi olla kiinnostunut yhdistelmävakuutuksesta, mikäli he pystyisivät riittävällä varmuudella ennakoimaan sen olevan heille taloudellisesti kannattavaa.
Suomen Musiikintekijät ja Suomen Säveltäjät taas edustavat henkilöitä, joille musiikki on ammatti; ammattimaisuus on kriteeri jäsenyydelle. Tämä ei välttämättä tarkoita päätoimista musiikin tekemistä, vaan osa tekijöistä on päätoimisesti töissä esimerkiksi opettajana. Näille henkilöille yhdistelmävakuutus toisi lisäturvaa. Moni kuitenkin yhdistää musiikin tekemisen muuhun yrittäjyyteen rinnastettavaan toimintaan ja osa-aikatöihin, jolloin on hankalampaa määrittää, että olisiko yhdistelmävakuutus heille toimiva vaihtoehto. Yrittäjyyden sivutoimisuuden osoittaminen on usein haastavaa, eivätkä ohjeet ole riittävän tarkat.
Säveltäjille ja sanoittajille on hyvin vähän palkkatyötä tarjolla, jolloin valtaosa heistä saa musiikin tekemisestä syntyvän tulonsa tekijänoikeuskorvausten, erilaisten korvausten ja palkkioiden sekä apurahojen kautta. Palkkatöiden puutteen myötä heistä suuri osa katsottaisiin siis omassa työssään työllistyviksi henkilöiksi eli päätoimisiksi yrittäjiksi, vaikka heillä ei yritystä olisikaan. Tällöin kannustin ottaa yhdistelmävakuutus on huomattavasti vähäisempi kuin sivutoimisten yrittäjien, sillä päätoimisen yrittäjän on selkeästi haastavampaa päästä työttömyysturvan piiriin. Tällöin huolena olisi, että yhdistelmävakuutus ei tuo tosiasiallista turvaa työttömyyden varalle, ellei olisi valmis ajamaan alas omaa yritystoimintaa – mikä taas on valtaosalle ainoa tapa saada tuloja ammatistaan eli musiikin tekemisestä.
Omassa työssään työllistyväksi luokitellulla henkilöllä ei välttämättä edes ole yritystä, jonka hän voisi ajaa alas. Esimerkiksi Suomen Säveltäjien jäsenistä vain noin neljänneksellä on yritys. Silti sosiaaliturvajärjestelmässä säveltäjän työ rinnastetaan yrittäjänä toimimiseen. Näiden ilman yritystä yrittäjiksi luokiteltujen henkilöiden kohdalla asetelma käy siis täysin mahdottomaksi, mikäli heiltä vaaditaan yritystoiminnan alasajoa. Omassa työssään työllistyvien asemaa onkin selkiytettävä yhdistelmävakuutuksen valmistelun jatkotyössä. Tarvitaan selkeä ohje, jonka mukaan toimimalla henkilö pystyy ennakoimaan oman asemansa suhteessa sosiaaliturvajärjestelmään.
Yhdistelmävakuutuksen houkuttelevuus onkin suoraan riippuvainen siitä, millaisin ehdoin yrittäjäksi luokiteltu henkilö katsottaisiin työttömäksi ja siten oikeutetuksi työttömyysturvaan. Ehtojen ei tule olla niin tiukat, että ne rajaavat yrittäjät järjestelmän ulkopuolelle esimerkiksi pelkän yrityksen olemassaolon perusteella. Työmarkkinoiden käytettävissä olemista tulee arvioida mahdollisimman tarkasti henkilön tosiasiallisen tilanteen mukaan. Säveltäjän tai sanoittajan pitää voida pitää yllä ammattitaitoaan ja pyrkiä etsimään itselleen ansaintamahdollisuuksia ilman, että tämä johtaa työttömyysturvan eväämiseen.
Toinen huoli on, että yhdistelmävakuutuksesta tulee melko kallis tuote ainakin alkuun, kun työttömyyskassat pyrkivät todennäköisesti välttelemään riskejä ja asettamaan yhdistelmävakuutuksen hinnan ennemmin ylä- kun alakanttiin. Tällöin moni pienituloinen jättäisi varmasti yhdistelmävakuutuksen ottamatta, mikä kaventaisi sekä mallin henkilöpiiriä että sen tuomaa turvaa epävarmassa työmarkkina-asemassa oleville.
Yhdistelmävakuutukseen perustuvan työttömyyspäivärahan työvoimapoliittiset edellytykset
Yhdistelmävakuutukseen perustuvan työttömyyspäivärahan saaminen edellyttäisi muun muassa sitä, että henkilö on ilmoittautunut työnhakijaksi työvoimaviranomaisessa, ja että hän noudattaa työllistymissuunnitelmaansa. Työllistymissuunnitelmaan sisällytetään esimerkiksi työpaikkojen hakemista koskevia edellytyksiä ja edellytyksiä, jotka liittyvät omien työllistymismahdollisuuksien parantamiseen. Tämä vastaa palkansaajan ja yrittäjän ansiopäivärahan sekä peruspäivärahan ja työmarkkinatuen saamisen edellytyksiä. Näihin edellytyksiin ei esitetä muutoksia.
Lisäksi työttömyyspäivärahan saaminen edellyttää, että työvoimaviranomainen toteaa, että mahdollinen yritystoiminta on päättynyt tai että työllistyminen yrittäjänä on sivutoimista. Myös tämä vastaa palkansaajan ja yrittäjän ansiopäivärahan sekä peruspäivärahan ja työmarkkinatuen saamisen edellytyksiä. Näihinkään edellytyksiin ei selvityksessä esitetä muutoksia tai yhdistelmävakuutettuja koskevia poikkeuksia.
Tämä kysymys on yhdistelmävakuutuksen toimivuuden arvioinnin ytimessä, sillä tällä hetkellä työvoimapoliittisten edellytysten arviointi estää isoa osaa yrittäjistä saamasta työttömyyspäivärahaa. Mikäli henkilö ennakoi, ettei yhdistelmävakuutus toisi hänelle tosiasiallista lisäturvaa, hän hyvin todennäköisesti jättää vakuutuksen ottamatta. Harva on valmis ajamaan alas yritystoimintaansa väliaikaisen työttömyyden hetkellä alalla, jossa lähes kukaan ei pysty työllistymään säveltäjänä tai sanoittajana muuten kuin yrittäjäasemassa.
Yhdistelmävakuutuksen houkuttelevuus onkin suoraan riippuvainen siitä, millaisin ehdoin yrittäjä katsottaisiin työttömäksi ja siten oikeutetuksi työttömyysturvaan. Ehtojen ei tule olla niin tiukat, että ne rajaavat yrittäjät järjestelmän ulkopuolelle esimerkiksi pelkän yrityksen olemassaolon perusteella. Työmarkkinoiden käytettävissä olemista tulee arvioida mahdollisimman tarkasti henkilön tosiasiallisen tilanteen mukaan. Yrittäjän pitää voida pitää yllä ammattitaitoaan ja pyrkiä etsimään itselleen ansaintamahdollisuuksia ilman, että tämä johtaa työttömyysturvan eväämiseen.
Vähintään on syytä varmistaa, että sivu- ja päätoimisen yrittäjyyden rajanvedot ovat selkeät ja kaikilla tiedossa. Nykyiset kirjallisesti kerrotut rajaukset ja ohjeet ovat liian epätarkat, jotta yksilö voisi niiden perusteella ennakoida oman tilanteensa tulkintaa.
Nykylaissa ainoat tarkemmat rajaukset ovat, että yrittäjä pääsee työttömyysturvan piiriin ainoastaan, jos hän osoittaa yrittäjätoiminnan loppuneen tai jos henkilö on ollut vähintään kuusi kuukautta kyseiseen yritystoimintaan tai omaan työhön liittymättömässä kokoaikatyössä. Yrittäjyyden kanssa samanaikaiselle osa-aikatyölle ei siis ole selkeää, julkisesti tiedossa olevaa rajaa, jonka ylittämisen myötä henkilön katsotaan olevan sivutoiminen yrittäjä.
Olisikin syytä antaa edes jokin viitteellinen viikoittaisten työtuntien määrä tai muu tarkempi ohje, joka auttaisi palkkatyötä ja yrittäjyyttä yhdistävää henkilöä määrittämään, että onko hän sosiaaliturvajärjestelmän näkökulmasta sivu- vai päätoiminen yrittäjä. Näin hän tietäisi, että voiko hän luottaa työttömyyden hetkellä pääsevänsä yhdistelmävakuutuksen hänelle tuoman työttömyysturvan piiriin.
Mitä seikkoja jatkovalmistelussa tulisi vielä ottaa huomioon?
Ehdotuksemme jatkovalmistelussa huomioitaviksi seikoiksi:
- Työssäoloehdon kertymisen tulkinnan on syytä olla joustavaa, jotta se toimii mielekkäästi useista eri tulolähteistä epäsäännöllisesti tulonsa kerryttäville luovien alojen tekijöille. Henkilön ilmoitukseen oman työpanoksensa arvosta tulee lähtökohtaisesti luottaa.
- On varmistettava, että yhdistelmävakuutuksen ottaja myös pääsee vakuutuksen turvan piiriin. Sivutoimisen yrittäjän käsitteen tulkintaa on syytä selventää työttömyysviranomaisten tulkintaohjeissa. Kuuden kuukauden kokopäivätyön lisäksi tarvitaan myös osa-aikatyötä paremmin kuvaava ohje siitä, minkä tuntimäärän ylittävä palkkatyö katsotaan merkiksi yrittäjyyden sivutoimisuudesta. Omassa työssään työllistyviksi luokiteltujen henkilöiden kohdalla tarvitaan selkeät toimintaohjeet, joiden mukaan toimimalla yritystoiminta katsotaan päättyneeksi – heillä kun ei välttämättä ole yritystä, jonka toiminnan voisi ajaa alas. Päätösten on perustuttava mahdollisimman tarkkaan tietoon henkilön todellisesta työllistymisestä.
- Aktiivisuudesta ei pidä rangaista, ja kannustinloukut tulee poistaa. Tällä hetkellä luovan alan ammattilaiset luokitellaan herkästi päätoimisiksi yrittäjiksi tavalla, joka estää työttömyysetuuksien saamisen, vaikka henkilö olisi tosiasiallisesti työtön ja vailla tuloja. Pelkkä yrityksen olemassaolo, ansaintamahdollisuuksien etsiminen tai satunnaisten toimeksiantojen vastaanottaminen ei saa johtaa työttömyysturvan epäämiseen kokonaan. Tämä kannustinloukku on syytä poistaa siten, että kaikki työ on kannattavaa ottaa vastaan.
