Suomi tukee erilaisia elinkeinoja ja teollisuudenaloja merkittävästi. Miksi siis kulttuurin pitäisi pärjätä omillaan, kun muutkaan elinkeinot eivät pärjää? Eivät edes Suomen suurimmat yritykset kuten Nokia ja UPM.

Yrittäjänä ymmärrän, että tulojen ja menojen pitäisi olla tasapainossa. Jaan huolen julkisen talouden alijäämästä ja olen valmis talkoisiin omalta osaltani. Mutta tasapuolisesti.

Pääministeri Petteri Orpo (kok) on luvannut, että ”keneltäkään ei vaadita kohtuuttomia julkisen talouden tasapainottamisessa”. Perussuomalaiset ehdotti ennen vaaleja 2–4 prosentin leikkauksia kaikkiin hallinnonaloihin. Kulttuurin jo valmiiksi pieneen osuuteen ehdotetaan kuitenkin kymmenien miljoonien leikkauksia. Alalle tärkeää yksityisen kopioinnin hyvitysmaksua ollaan leikkaamassa jopa 50 prosenttia.

Miljardien yritystukia perusteellaan usein työllisyydellä. Mutta myös kulttuuriala on merkittävä työllistäjä. Kulttuurin vapaalla kentällä ei ole työsuhteisia työpaikkoja, joten taiteilijat työllistävät itse itsensä, usein yrittäjinä. Taiteilijat ovat luovuuden ammattilaisia. Alan yritykset pursuavat uusia ideoita ja innovaatioita. Juuri sitä mitä Suomi tarvitsee saadakseen taloutensa nousuun.

Mitä suomalaisuudesta jää jäljelle, jos ainutlaatuinen kulttuurimme kuihtuu pois? Jos suomeksi ei kirjoiteta lauluja, kirjoja, elokuvia, suomen kieli köyhtyy. Taide elää vielä kauan meidän jälkeemme. Haluammeko jättää tuleville polville perinnöksi Suomen, jossa puhutaan finglishiä, kuunnellaan englanninkielistä musiikkia, luetaan käännöskirjallisuutta? Vastuu suomalaisen kulttuurin tulevaisuudesta on meillä kaikilla mutta ennen kaikkea se on Suomen hallituksella.

Kulttuurilta vaaditaan kohtuuttomia – jälleen kerran. Leikkaamalla kulttuuri kuoliaaksi Suomen talous ei pelastu.

Pauliina Lerche

puheenjohtaja
Suomen Musiikintekijät