Valtavaan suosioon yltänyt duo, jossa Erinin kanssa lauloi Jonna Geagea, tuli 2003 tiensä päähän. Yksi monista syistä oli halu kehittyä. Erin (s. 1977) meni avoimen yliopiston teoriakurssille ja muistaa oppimisen aikaansaaman mahtavan fiiliksen.

”Sanoin Vesalle (puoliso, muusikko Vesa Anttila), että tajuut sä että musaa voi oppia. Vesa hymyili vinosti. Olin ajatellut, että toiset vaan osaa ja toiset ei, ja että korvakuulolta oppii kaiken.”

Pariskunta lähti vuodeksi Erinin äidin synnyinmaahan, Irlantiin, jossa musiikin opiskelu jatkui. Paluun jälkeen Erin suoritti Pop & Jazz Konservatorion aikuislinjalla muusikon perustutkinnon.

Erin tiesi haluavansa tehdä soololevyn. Mutta milloin? Sitä hän ei tiennyt. Ei myöskään sitä, että kirjoittaisi biisinsä itse. Oma tekijyys olikin monen oivalluksen ja tapahtuman sekä pitkällisen kasvun tulos.

Ensimmäisen siemenen kylvi historian opettaja, joka kehui erästä Erinin koevastausta täydelliseksi. Erin ei ollut erityisen hyvä koulussa ja oli haltioissaan, koska ei ollut koskaan saanut kymppiä.

”Sama ope sanoi kerran, että kun oon hyvä kirjoittamaan, niin oonko miettinyt, että tekisin kappaleitamme itse. Tää oli Naikkareiden alussa ja mä tuumin, että jep jep.  Mut kyllä nuo sanat jäi takaraivoon kutkuttelemaan.”

Irlannissa piti jollain kurssilla tuoda oma biisi ruodittavaksi. Seuraavana päivänä. Erinillä ei ollut omaa.

”Ope toisti, että huomenna, ehdit kyllä tehdä. Mä sit tein ja tajusin, että en ookaan onneton ja että tätäkin voi oppia. Mulle tuli tunne, että tekeminen on siistii ja oon aika hyväkin siinä.”

Irlantiin mennessään Erin ja Vesa olivat vitsailleet hengailevansa pubeissa ihailemansa biisintekijän, Jimmy McCarthyn, kanssa.

”No, ei hengattu, mut kävin punttisalilla ja siellä oli pieni mies, joka tuli kerran jutteleen. Kun hän kuuli, että oon laulaja, hän sanoi olevansa lauluntekijä. Ajattelin, että joo joo, aina kun kertoo olevansa laulaja, niin toinen sanoo olevansa lauluntekijä ja alkaa tarjoomaan biisejä. Mut sit se rupes name-droppaamaan ja kun kuulin Mary Blackin nimen, niin tajusin, kuka hän on. Hänen Marylle kirjoittamansa biisi No Frontiers on musta yks maailman ihanimpia.”

”McCarthy tarjosi mulle paria biisiä ja kun ne ei kelvannu, niin tajusin, että mulla ei oo vaihtoehtoja. Jos noin kovan tyypin biisit ei vain toimi, niin mun pitää tehdä biisini ite.”

Biisinteko jatkui Suomessa kotiinpaluun jälkeen. Myös Vesalla oli siinä iso rooli. Hän tsemppasi koko ajan.

”Mietin myös, että jos kerran tiedän, mitä mä en haluu, niin mun pitää tietää, mitä mä haluun.”

Naikkareissa Erinillä oli olo, että pitää koko ajan ylisuoriutua ja olla oma parhaansa. Omaan juttuunsa hän ei halunnut suurta showta eikä henkilöpalvontaakaan. Punainen lanka oli, että ihan kiva riittää. Tätä ajatusta hän arvelee tuskin kenenkään ymmärtäneen.

”Haluun mennä esittään mun biisejä mihin vaan nurkkaan ja mulla on silti annettavaa. Kun kaikki oli ollut suurta, ajattelin että mun juttu jää pieneksi, mutta se on silti hyvä juttu.”

Musiikilliset ainekset alkoivat olla koossa. Nuorena Erin ihaili laulaja-lauluntekijä Tracy Chapmania, jonka hän löysi uudelleen. Hän tajusi myös, että osa omia juuria on irkkumusa, jossa laulu ja kitara ovat iso juttu. Samaan saumaan löytyi uudelleen myös kantrimusiikki, jota perheessä oli kuunneltu paljon.

”Aloin laulaa kantria, ja se tuntui kuulostavan luonnolliselta. Tajusin, että sieltähän mun laulutapa on kotoisin.”

Ensimmäinen sinkku, Sarah, julkaistiin omakustanteena ja englanniksi. Pekka Ruuska kiinnostui ja sanoi, että hyvä meininki. Hän sanoi myös, että ei lähde ehdottamaan mitään niin väkivaltaista kuin kielen vaihto. Erin mietti, että miksi ei? Oliko kyseessä vain taktikointi?

”Olin Ninni Poijärven kanssa Lapissa keikalla ja kun Ninni veti omii biisei, niin mä tajusin, että mun on pakko kirjoittaa suomeks, jos haluan tässä maassa ihmiset saada kuunteleen tekstiä.”

Erin yllätti Ruuskan tekemällä neljä biisiraakiletta suomeksi.

”Tajusin heti, että nää tuntuu ihan eri lailla. Suomen kieli on niin vahvaa, että ei oikein voi laulaa diibadaabaa. Mikään asia ei mee ohi, niinku englanniksi lauletussa. Jos suomeksi tekee jotain väärin, se tuntuu tosi tökeröltä ja kun taas saa jotain osumaan kohalleen, niin se tuntuu tosi hyvältä. Oli päivänselvää, että teen suomeksi.”

Kun sitten biisi Vanha nainen hunningolla oli valmis, Ruuska soitti sen Warnerilla ja siellä näytettiin vihreää. Erin on edelleen Warnerin artisti, mutta kustantaja on Kaiku Songs.

”Pääsen käyttämään hyväkseni Pekan mieletöntä ammattitaitoa, tarkkasilmäisyyttä ja syvää tekstien ymmärrystä. Hän on ehkä mun tärkein luottohenkilö. Kun löytää tyypin, jossa on sekä ammattitaito että rehellisyys, niin onhan sellanen kullanarvoinen.”

Biisit syntyvät tarpeesta, mutta niiden tekeminen ei ole Erinille mikään pakko.

”Biisi lähtee usein siitä, että samaan aikaan syntyy pari riviä melodiaa ja jotain tekstiä. Alan sitten soittaa pianoa, ja melodia lähtee elämään omaa elämäänsä. Rakennekin alkaa hahmottua. Kun laittaa prosessin alulle, niin alitajunta pääsee tekeen duuniaan. Usein yön aikana. Sen jälkeen melodia menee taas eteenpäin. Melodian kiinnittämiseen menee yleensä kolme päivää.”

Tekstin kirjoittamiseen voi mennä viikkoja tai kuukausia.

”Kaikki tekstit on mulle vaikeita, mutta jotkut vielä vaikeampia. Vaikka mietin tekstiä viikon jokaisen minuutin, ei se aina mee mihinkään. Mulla voi olla pari riviä ja visio tunnelmasta, mutta tarina ihan hukassa.”

”Joko sä yrität tehdä biisiä, tai voit antaa biisin tehdä itsensä. Kyse on sanojen, sointujen ja melodian taiasta, josta syntyy merkitys, jota ei kukaan osaa selittää. Kun taika tapahtuu, niin se vaan tuntuu.”

Alun perin ajatus oli, ettei puoliso Vesa ole missään tekemisissä Erinin soolouran kanssa.

”Ei tiedetty, kuka mun levyn tuottaa, mutta Vesa se ei ainakaan olisi. Siinä oli sitten jotain kokeiluja, kunnes Ruuska sanoi, että aikoo ehdottaa ei-sääntöä numero yksi, eli mitä jos pantas pariskunta yhteen, ja Vesa kokeilis tuottaa.”

Vesa tuotti kaksi ensimmäistä albumia; Hunningolla (2011) ja Sä osaat (2013). Erin koki yhteistyön eduksi.

”Mulle oli selvää, minkälaisen olon halusin ihmisille, kun ne kuuntelee mun biisejä. En tiedä, olisinko saanut omaa ääntäni samoin kuuluviin, jos tuottaja ei olis ollut Vesa. Vesan kanssa sanon aina just mitä ajattelen. Vesa rakensi biiseihin mun lauluraitoja seuraten hienoja kokonaisia maailmoja.”

Kolmannen albumin (Seliseli, 2016) tuotti Jurek Reunamäki. Vesan piti kyllä alun perin olla siinäkin mukana enemmän.

”Meillä oli pieni lapsi ja vauva, joten jonkun piti olla himassa. Mun demot alkoi myös olla elektronisempia ja Jurek sopi tuottajaksi. Jos tuo ruman maton, niin Jurekilla on taito sisustaa huone niin, että ruma matto onkin maailman kaunein. Mulla oli sellanen fiilis mun demoista, että ne on rumia ja hän sai biiseistä mageen kuulosii.”

Albumin tekeminen, päälle painava keikkarundi ja vauvahässäkkä. Erin oli hukkua.

”Oltiin tilanteessa, jossa en selviäisi ilman apua. Mulla oli aikanaan biisiin Vanha sydän ekat lainit valmiina ja sit tuli kohta, että nyt oon kusessa. Pyysin Maija Vilkkumaata jeesaamaan, että se tulollaan oleva hienous säilyisi. Nyt Maijaa tarvittiin taas.”

Tärkein viime aikojen oivallus on ollut se, että Erin saa itse päättää ja hänellä on oikeus tehdä niin kuin tekee. Jos hän haluaa esimerkiksi tehdä hitaasti ja kunnolla, se on loppujen lopuksi kaikkien etu.

”Pitää olla kuitenkin varmuutta ja itsetuntoa kyseenalaistaa oma tekeminen. Siksi kysyn monilta luottohenkilöiltäni näkemyksiä biiseistä. Peilaan ja vahvistan muiden näkemysten kautta omaani. Kenenkään ei tarvi enää varoa sanomisiaan, otan vastuun, teen päätökset ja ohjaan tätä hommaa.”

Sanoma Erinin biiseissä on usein itsensä ja asioiden hyväksyminen. Armollisuus. Se, että riittää, kun tekee parhaansa. Tavoite on myös kuvata hetkessä elämisen tunnelmaa musiikillisesti ja sanallisesti siten, että kuulijat pystyvät samaistumaan siihen. Yksi isoimmista hiteistä, On elämä laina, kuvaa pieniä onnenhetkiä, jotka ovat katoavaisia.

”Ajattelin, että se on maailman tavallisin biisi. Mutta kai on niin, että kun tunne on rehellistä ja aitoa, se puree. Ei tarvi aina olla jotain erikoista.”

Erin on tarttunut kuitenkin rohkeasti myös vaikeisiin aiheisiin, esimerkiksi biisissä Onko se oikein.

”Ruuska sanoi silloin, että saat kyllä olla kieli keskellä suuta tämmösen kanssa, mutta antoi luvan julkaista sen ekalla albumilla, jos uskallan. Ja mä olin, että mitä, tottakai. Nyt julkaisukynnys saattaisi olla korkeampi.”

Väärä mies oli tekstin osalta yksi vaikeimmista. Erin on ylpeä siitä, että sai tekstin kuitenkin yksin maaliin, sillä se on hyvin henkilökohtainen.

”Se on mun äidin tarina. Äiti oli kuvitellut perhe-elämän erilaiseksi. Sitten oli neljä pientä lasta, kieli, jota ei oikein osaa, mies, joka on paljon töissä ja pennit, joita piti venyttää. Äiti oli todella yksin ja tunsi, ettei tämä ollut sitä, mihin hän rakastuessaan lupautui. Hän sanoi usein, että hänellä on väärä mies ­– ajattelematta miltä se lapsesta tuntui.”

Lapsi pohtii biisissä, onko hänkin, rippijuhlat, puheet, kaikki ja koko elämä väärää.

”Kaiken sen keskellä äiti ja isä rakastivat toisiaan. Rakkaus oli oikea, vaikka mies oli tavallaan väärä.”

Uusin sinkku Yhtenä sunnuntaina on juuri julkaistu. Siitä tuli Erinille yksi tärkeimmistä.

”En ollut kirjoittanut pitkään aikaan ja mietin, onko musta enää. Etenkin, kun käytin edelliseen levyyn tosi paljon Maijaa. Biisistä tuli mun mielestä täydellinen. Se on samalla virstanpylväs, josta tekemistä on taas ihana jatkaa.”

Biisin aihe on pettäminen ja Eriniä kiehtoi saada siihen hyväksyvä asenne. Myös ajatus, että itsensä saa antaa tuntea erilaisia tunteita. Tunteiden rohkeampi ilmaiseminen onkin hänen oma, tämän hetkinen prosessinsa.

”Musta ei kukaan oikein tiedä, mitä mä tunnen. Oon mennyt aina järki edellä ja mun on ongelmaksi asti vaikea ilmaista tunteita. Tuun palavereista himaan ennenku annan itseni tuntea, koska pelkään että rupeen itkeen. En oo myöskään koskaan päästänyt itseäni niin pitkälle, että antaisin vihan ja ärsytyksen näkyä. Lasken aina kymmeneen ja vasta sit ku tunteet on menny ohi, käsittelen asioita.”

”En oo melodramaattinen, mutta musta löytyi Vain Elämää -ohjelmassa muiden kirjoittamien dramaattisempiin biiseihin sukeltamisen kautta uusia sävyjä ja saundeja. Koin ensin, että en pysty laulaan niitä ja treenasin helvetisti. Pystyin kuitenkin antautumaan jokaisen biisin tunteeseen täysillä.”

Neljäs albumi on tulossa ensi vuonna ja Erin uskookin, että tuon inspiroivan kokemuksen myötä isommat tunteet ja tummemmatkin sävyt tulevat kuulumaan biiseissä. Myös rohkeus olla dramaattisempi.

”Kun elämään tulee uusia juttuja ja sävyjä, niin kyllähän se näkyy ja kuuluu musassakin.”