EN | SVE
Tilaa Musiikintekijä-lehti
Haku

Musiikintekijöiden etujärjestö

Musiikintekijä kolumni

Avainsana: kolumni

Arkisia ajatuksia

Julkaistu

Kunnioitusta, kiitos!

Valmistelin viimeistä Kaijastusta kaikessa rauhassa perjantai-iltana, TV-kanavilla surffaillen. Maikkarilla kerrottiin, että Aleksei Navalnyi ”laskettiin hautaan Frank Sinatran My Wayn soidessa”. Ja täsmälleen samoin sanoin netti-Hesarin ingressissä. Järjestöjyrä minussa ehti jo pohtia, kenelle lähetän huomautuksen, että kyseessä oli instrumentaaliversio, ei siis Frankin, ja tekijät ovat Claude François ja Jacques Revaux. Hengittelin hetken ja päätin vain toivottaa hyvää matkaa rohkealle miehelle.

Edellisellä viikolla olin käynyt kipakkaa viestinvaihtoa moraalisten oikeuksien puolesta Ylen edustajan kanssa. Olisin itsekkäästi odottanut edes pientä pahoittelua tekijänimien unohtamisesta, ja ehkä pientä kiitosta asian korjaamiseen johtaneesta viestistä. Kun koko pitkää nimilistaa ei olisi olemassa ilman niitä kahta tekijää, ja yleisöllä on oikeus tietää. No, voihan sen hännän itsekin nostaa, kun kerran palstatilaa on annettu!

Valonpilkahduksia, kiitos!

Maailmassa, lähellä ja kaukana, tapahtuu tällä hetkellä asioita, joiden takia meidän on yritettävä pitää huolta omasta jaksamisestamme ja tukea toisiamme. Ja muistaa, että omalla työllämme, musiikillamme, autamme muita ihmisiä jaksamaan omassa arjessaan tämän repivän uutisvirran keskellä.

Huoltovarmuuskeskus on ymmärtänyt jotakin, jota olemme uhkaavien kulttuurileikkausten ja koronan jälkeisten taloudellisten ja henkisten vaurioiden keskellä yrittäneet konkretisoida: ”Nykyisessä turvallisuustilanteessa näen kulttuurialan merkityksen entistäkin keskeisempänä henkisen kriisinkestävyyden ylläpitäjänä”, sanoo keskuksen toimitusjohtaja Janne Känkänen.

Tarkoitus on nyt siis selvittää kulttuurialan ottamista mukaan huoltovarmuustoiminnan piiriin. Mielenkiintoista. Ja voi, kunpa ymmärrys heräisi myös toisaalla, mm. freelancereiden ja itsensätyöllistäjien sosiaali-, työttömyys- ja eläketurvan suhteen.

Kiitos itsellenne!

Kiitän teitä musiikintekijöitä viime aikojen hyvästä ja rakentavasta keskustelusta somekanavilla ja tilaisuuksissamme. Meistä on tullut hieno yhteisö, jossa kaikilla on mahdollisuus nostaa esiin tärkeitä asioita ja saada kollegoilta asiallisia kommentteja, kokemusasiantuntijoiden neuvoja, vertaistukea sekä voimauttavaa naurua.

Kiitos kaikille hallituskumppaneille 13 vuoden aikana. Jokainen on antanut kokemuksensa ja asiantuntemuksensa jäsenistön käyttöön, ja väittäisin, että olemme tehneet hyviä päätöksiä! Onnea jatkaville ja tuleville, teette tärkeää työtä! EU-vaalit lähestyvät, musiikintekijäpalkkioasia on kesken, tekoälykeskustelussa riittää näkökulmia, lobbaamista riittää, ja…

Kiitos Suomen Musiikintekijät ry:n toimiston Akulle, Sarille, Ninalle, Sannalle ja Lumille! Yhtä matkaa on kuljettu pitkään, ja suunta on sama ja selkeä. Lämpimän, osaavan ja luotettavan työyhteisön saa tuleva puheenjohtajakin, sen tiedän.

Kiitos koko Luovan Alkutuotannon jengille hyvästä yhteistyöstä ja yhteisestä äänestä, jolle todellakin on käyttöä!

Olen huijannut lähestyvää haikeutta kirjoittamalla arkisista asioista: Jatketaan, mitäs meillä seuraavaksi listalla onkaan? Varovasti availen työpöydän laatikoita ja lukittuja kansioita itsessäni. Jotakin on tuloillaan, mutta mitä…

Nähdään ja kuullaan, rakkaat musiikintekijät, viimeistään kevätkokouksessa ja Suomen parhaissa pikkujouluissa!

Kaija Kärkinen
Kirjoittaja on laulaja, sanoittaja ja näyttelijä. Hän on toiminut Suomen Musiikintekijöiden hallituksen puheenjohtajana vuodesta 2012 asti. Kausi päättyy keväällä 2024.

Tekijyys ja dialogi

Julkaistu

Olen toiminut aktiivisesti eri rooleissa Teoston piirissä vuodesta 2011. Näinä vuosina olen tullut vakuuttuneeksi siitä, että tekijänoikeusjärjestömme nykyisissä rakenteissa vaikuttaa kaksi positiivista voimaa: tekijyys ja rajat ylittävä dialogi.

Tekijyys huokuu parhaimmillaan monimuotoista osaamista ja silkkaa lahjakkuudesta jalostunutta erinomaisuutta sekä ymmärrystä niistä erilaisista musiikkialan rakenteista, joita menestyminen ja täysipainoinen ammatinharjoittaminen vaativat. Rajat ylittävä dialogi on puolestaan yhtäältä kansainvälisessä verkostossa toimivalle pienelle tekijänoikeusjärjestölle elinehto. Toisaalta monenlaisia rajat ylittävän dialogin käyttöyhteyksiä voi piirtää myös oman maamme sisälle. Rajat ylittävän dialogin keskeisenä päämääränä voi nähdä ymmärryksen ja luottamuksen rakentamisen.

Teoston kolmessa jäsenjärjestössä on huomattavaa osaamista. Jäsenjärjestöillä onkin varsin merkittävä rooli osana keskustelevaa, hyvin valmisteltua oikeudenhaltijapiirejä koskevaa päätöksenteon rakennetta. Toimiessani tilitystoimikunnan puheenjohtajana minulle muodostui kattava käsitys niistä monisyisistä prosesseista, joiden kautta kollektiivihallinnon kokonaisuutta on aiheellista tarkastella – yhdessä eri oikeudenhaltijapiirien kanssa. Teoston hallituksessa on käyty erinomaista strategista keskustelua Teoston tavoitteista, uhkakuvista ja mahdollisuuksista. Ja erityisesti siitä, millaisia arvoja Teosto edustaa, edistää ja kantaa mukanaan toiminnassaan.

Olen vaikuttunut siitä osaamisesta ja intohimosta, jota Teoston henkilöstön piirissä on. Meillä oikeudenhaltijoilla on mielestäni vahva ja osaava organisaatio tukenamme. En sano, että maailma on valmis, tai etteikö edessämme olisi paljon työtä ja haasteita. Olen kuitenkin varma, että yhteistyön ja dialogin kautta oikeudenhaltijoilla on hyvät mahdollisuudet vaikuttaa siihen, että Teosto tulevaisuudessakin on osaltaan turvaamassa ja kehittämässä yhteisiä toimintaedellytyksiämme.

Musiikin, kuten myös Teoston, eduista voi pitää huolta hyvin monella eri tavalla. Suunnan on kuitenkin oltava kristallin kirkas. Valintojemme on rakennettava maamme monimuotoisen musiikin arvokasta tulevaisuutta.

Tätä varten Teoston on oltava elinvoimainen ja tehokas, merkityksellisesti kasvava tekijänoikeusjärjestö, jonka liiketoiminta voi hyvin ja kehittyy. On keskeistä ymmärtää, että musiikki on kaiken muun arvokkaan lisäksi myös elinkeino ja huomattavaa liiketoimintaa. Mutta samalla Teosto voi olla ylpeästi myös kulttuurinen toimija, joka kantaa osaltaan vastuuta pienen kielialueemme luovan musiikin alan kukoistavasta ja hyvinvoivasta tulevaisuudesta.

Mielestäni Teoston puheenjohtajuudessa on oleellista paitsi alaspesifi osaaminen ja laaja-alainen ymmärrys kollektiivihallinnosta, myös halu ja kyky käydä dialogia sekä toteuttaa rajat ylittävää yhteistyötä Teoston sisällä. Ymmärtäen, ja aidosti tunnistaen, erilaisten musiikin tekemisten yhdenvertaisen merkityksen.

Puheenjohtaja on Teostossa kokoava voima. Puheenjohtajan tehtävä on työskennellä oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti kaikkia oikeudenhaltijapiirejä kuullen, Teoston eduksi. Olen nöyrän kiitollinen saamastani tuesta sekä minulle osoitetusta luottamuksesta. Aion olla luottamuksen arvoinen. Minulle on suuri kunnia saada toimia Teoston puheenjohtajana.

Antti Auvinen
Kirjoittaja on säveltäjä ja Teoston hallituksen uusi puheenjohtaja.

Ootko jo lakanoissa?

Julkaistu

Mitä viestin lähettäjä halusi viestillään ilmaista? Oliko kyseessä viaton kysymys, vai oliko mukana myös jotain muuta: kiinnostuksen ilmaisua, vallan osoittamista? Viestin lähettäjällä ja sen saajalla on vain ammatillinen yhteys.

Musiikkialalla eteneminen on monin tavoin riippuvainen portinvartijoista ja valtaapitävistä – jotka ovat useimmiten miehiä.

Suomen rikoslaki ei kriminalisoi seksuaalista häirintää, joksi erilaiset vihjailut ja kaksimieliset heitot luetaan. Rikoslaissa kiellettyä on seksuaalinen ahdistelu. Seksuaaliseen häirintään voidaan kuitenkin puuttua tasa-arvolain, työturvallisuuslain ja yhdenvertaisuuslain nojalla.

Yhdenvertaisuuslaki asettaa työnantajalle velvollisuuden edistää yhdenvertaisuutta työpaikalla, ja työturvallisuuslaki asettaa työnantajalle velvollisuuden ryhtyä toimiin työpaikalla ilmenevän häirinnän poistamiseksi.

Kuka tai mikä on musiikintekijän turva ja keskustelukumppani, kun työsuhdetta ja työnantajaa ei ole?

Käsittelimme syyskuun hallituksen kokouksessamme yhdenvertaisuuteen ja seksuaaliseen häirintään liittyviä kysymyksiä kahdesta näkökulmasta: järjestämämme tilaisuudet ja jäsenpalvelut, musiikkiala yleensä. Ja näihin tartuimme kysymyksellä ”mitä voimme tehdä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden lisäämiseksi sekä seksuaalisen häirinnän poistamiseksi?”.

Voimme tehdä paljonkin, ja sen myös teemme. Kirjaamme hyvän käyttäytymisen ja turvallisen tapahtuman pelisäännöt – Musiikintekijöiden teesit, joihin tulee sitoutua tapahtumailmoittautumisen yhteydessä. Sitoutamme myös mentorimme ja muut yhteistyökumppanimme sopimusvaiheessa näihin pelisääntöihin.

Nimeämme yhteyshenkilön, jolle voi luottamuksellisesti ilmoittaa, jos tapahtumissamme tai musiikkialalla yleensä ilmenee häirintää tai ahdistelua. Hankimme myös tarvittaessa avuksemme asiantuntija-apua.

Huomioimme myös tilanteet, joissa on kyse mahdollisesta kunnianloukkauksesta vaikkapa somessa, jossa asioita on saattanut tulla käsitellyksi julkisesti antamalla vihjailevia tuntomerkkejä tarpeettoman laajasta henkilöjoukosta. Syyttömän suoja on myös tärkeää.

Yhdenvertaisuus tarkoittaa vielä paljon muutakin. Sitouduimme muutama vuosi sitten Yhdenvertainen musiikkiala -teeseihin. Teeseissä on kuusi pääkohtaa, joista kirjasimme oman toimintasuunnitelmamme. Olemme edistäneet viestinnässämme tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, olemme toteuttaneet päätöksenteossa tasa-arvoa, monimuotoisuutta ja yhdenvertaisuutta.

Päivitämme edellä mainitun toimintasuunnitelman. Jotain on tehtävä lisää, jotta vihjailevat viestit ja niiden takana oleva aukikirjoittamaton painostus ja vallan osoitus loppuvat.

Seksuaalinen häirintä ja epäasiallinen käytös on kitkettävä pois musiikkialalta.

Aku Toivonen
toiminnanjohtaja
Suomen Musiikintekijät

(T)avataan kesällä?

Julkaistu

Melkoisessa myllerryksessä meni tämäkin kevät. ”Kulttuuriväki”, kuten media on viime aikoina taide- ja kulttuurialojen tekijät ja esittäjät niputtanut, on ollut tyrmistynyttä, raivoissaan, väsynyttä, joskus jopa varovaisen toiveikasta. Huumorikin on pilkahdellut, tosin melkoisen kitkerään sävyyn.

En kerro yhtään turvevitsiä enkä klikkaa yhtään meemiä, lupaan sen. Kukaan ei niiltä tänä keväänä välttynyt, ja se oli ymmärrettävää. Edellinen kulttuuriministeri kun otti intohimoisesti kantaa turpeenpolton puolesta samaan aikaan, kun hänen varsinainen vastuualueensa oli katastrofitunnelmissa. Toivottavasti kulttuuriministeri Antti Kurvisen painotukset ja ulostulot osuvat tarkemmin.

Huhtikuun lopulla ilmassa oli kevään tuntua: hallitus suuntasi puoliväliriihessään taiteelle ja kulttuurille yhteensä 127,36 miljoonaa euroa, josta puolet apurahoina ja avustuksina freelancereille ja toiminimille.

Niin juuri, apurahoina. Yli vuosi olisi ollut aikaa kehittää toimivampaa korvausmekaniikkaa tai maksuluukkua freelancereiden ja yksinyrittäjien ahdinkoa helpottamaan. Taikea nimittäin sitoo valtionavustuslaki, joten se ei voi jakaa takautuvasti korvausta tulonmenetyksistä, vain niitä apurahoja tulevaan.

Ikävää oli, että turhautumisen kiihdyttämä somekeskustelu ja provosoiva lehtikirjoitus sai tilanteen näyttämään taidealojen väliseltä riitelyltä. Sama sapluuna, esimerkkinä paljon puhuttu Tanskan malli, ei sovi kaikille. Kulttuurialojen tulonmuodostus kun on todella monimuotoista. Tämä on varmasti kaikille toimijoille selvää.

Meillä etujärjestöillä on oikeus ja velvollisuus pitää omiemme puolta. Somekyynärpäiden käyttöä on silti syytä harkita tarkkaan, vaikka turhautuminen hitauteen ja toimimattomuuteen olisi pinnassa.

Onneksi yli 50 järjestön julkinen ulostulo 26.5. sekä kulttuuri- ja tapahtuma-alan mielenilmaus Helsingissä 3.6. osoittavat, että yhteinen ääni on meille kaikille tärkeä, ja sitä myös osataan ja halutaan käyttää. Yleisötapahtumien avaaminen muun yhteiskunnan mukana sekä kulttuurialojen oikeudenmukainen kohtelu elinkeinona ovat meitä yhdistäviä vaatimuksia, samoin sosiaali- ja työttömyysturvan puutteiden korjaaminen, viimeinkin.

Nyt tekee vanhan kissan mieli ihan pikkuisen nostaa omaa ja kollegojen häntää. Voin vakuuttaa, että muutakin on tehty, kuin vain somessa huudeltu. En ole itse pysynyt laskuissa, kuinka monta viestiä olen itsekin kansanedustajille, heidän avustajilleen ja ministereille lähettänyt. Ja tämä on vain pieni murunen siitä työstä, mitä musiikkialan järjestöt itse ja yhdessä, Music Finlandin toiminnanjohtaja Kaisa Rönkön johdolla, ovat tehneet. Kaikki edunvalvonta ei näy somessa eikä mediaseksikkyydellä loista, mutta kyllä sitä tehdään.

Viimeisimmän Taike-tuen hakuaika on 16.–30.6. Jaossa (aikaisintaan loppukesästä) on 55 miljoonaa euroa. Pieni rahansiirto tästä potista tapahtui huhtikuussa haettuun tukeen, jonka 9000 hakijasta 6000 onnekasta jakavat nyt kesäkuussa 25 miljoonan euron potin.

Musiikintekijän koronakesää toivottavasti hieman helpottaa Teoston koronatuki, jota on jaossa kesällä 2 miljoonaa. Tekijöiden ääntä kuunneltiin ja tukikriteereihin tehtiin laajennuksia, joten tuensaajien joukko on nyt isompi kuin ensimmäisellä kierroksella.

Myös Musiikintekijöiden rahasto jakaa tänä vuonna tavallista enemmän stipendirahaa, yhteensä 343 000 euroa. Seuraava haku on elokuussa.

Kiitos teille rakkaat musiikintekijät, että jaksatte sinnikkäästi hakea tukia, joihin olette oikeutettuja. Samalla kerrotte päättäjillemme viestiä hädästä, joka ei ole ohi vielä pitkään aikaan, vaikka elävä musiikki alkaisi taas soida. Siitä kertyvät tekijänoikeuskorvaukset kun tulevat viiveellä nekin.

Kesä on onneksi kaikilla, joten valoa, avauksia ja eläviä tapaamisia toivotan!

Kaija Kärkinen
Kirjoittaja on Suomen Musiikintekijöiden hallituksen puheenjohtaja sekä laulaja, sanoittaja ja näyttelijä.

Vaihtoehtoinen tulevaisuus

Julkaistu

Neljä vuotta sitten määrittelimme Music Finlandin johdolla näkymän suomalaisen popmusiikin viennin tulevaisuudelle. Nyt kesän alussa tarkastelimme, onko visio edelleen kohdillaan vai tulisiko sitä muuttaa jotenkin, ja miltä toimintaympäristö tällä hetkellä näyttää.

Visio kuuluu näin: ”Suomalainen musiikintekeminen on kysytyintä, ja Suomen musiikkiala tekee jatkuvasti maailmanlaajuisia hittejä”.

Mielenkiintoista oli se, että tuo näkymä on edelleen aivan kurantti, mutta tavat, joilla sitä kohti olimme suunnitelleet mentävän ovat saaneet toisenlaisia piirteitä kuin mitä olimme osanneet odottaa. Musiikkiala on kohdannut vaihtoehtoisen tulevaisuuden.

Etäsessiointi on tullut jäädäkseen. Näin myrskyn silmässä olevat kansainvälistä yhteistyötä tekevät musiikintekijät sanoivat. Matkustamiselta säästyvä aika luo uusia mahdollisuuksia. Kansainvälisiin etäsessioihin on helpompaa päästä mukaan, online-biisileirit ovat jo arkea. Tekijätiimit ovat alusta alkaen kansainvälisiä.

Huolen aiheeksi on noussut oman työn ja maailmalla liikkuvien tiedostojen suojaaminen. Millä estetään kopioinnit tai filejen osittaisetkin luvattomat käytöt? Mikä on tässä tekijänoikeusjärjestöjen rooli, vai löytyykö ratkaisu jostain muualta?

Biisi on keskiössä. Ehkä jopa aiempaakin enemmän. Levy-yhtiö- ja artistikeskeisyydestä ollaan siirtymässä suorapalvelukeskeisyyden kautta biisikeskeiseen aikaan. DIY (Do It Yourself) -julkaisut ovat kuuntelijoille yhtä arvokkaita kokemuksia kuin muukin musiikki.

Tekijöiden aseman ja osuuksien vahvistaminen on myös keskusteluissa keskiössä. Nyt en viittaa enää pelkästään edellä mainitsemaani visiotyöhön, vaan yleisempäänkin keskusteluun. On hyvin mahdollista, että tulevaisuudessa ammattimaisesti toimivat musiikintekijät ottavat tavaksi laskuttaa sessio-osallistumisestaan ja perehtymisestään käsillä olevaan projektiin.

Suomalainen etuuslainsäädäntö, esimerkiksi työttömyysturva ja eläkevakuutus, lähtee siitä, että työtä tehdään pelkästään työsuhteessa tai yrittäjänä. Vaihtoehtoinen tulevaisuus sisältää kattavan ja toimivan freelancereiden rekisterin. Vain sillä tavoin olisi meillä Suomessa onnistunut paljon puhuttu Tanskan malli pandemian vuoksi syntyneiden menetysten kompensaatiomallina.

Voisi olla muutakin hyötyä siitä, että freelancerit tunnistettaisiin lainsäädännöllisesti ja että tällainen rekisteri olisi olemassa. Sen tulevaisuus näyttää.

Tulevaisuus ei ole kenenkään erikseen määräämä tai sanelema. Sen olemme tästä pandemiasta oppineet. Muutos ja yllätykset ovat varmoja. Ajelehtiminen ilman kurssia ajaa lopulta karille. Näkemyksiä ja tavoitteita tulee olla.

Tulevaisuus on mahdollisuus. Etenkin vaihtoehtoinen tulevaisuus.

Aku Toivonen
Kirjoittaja on Suomen Musiikintekijöiden toiminnanjohtaja

Valtaa ja vastuuta ilman palkkaa

Julkaistu

Minut valittiin Taiteen edistämiskeskuksen Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun taidetoimikunnan jäseneksi kaudelle 2021–2022. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että keväällä luin ja arvioin parissa viikossa noin sata esittävän taiteen apurahahakemusta. Osallistun myös erilaisiin etäkokouksiin, joihin saamme kutsuja lyhyelläkin varoitusajalla. Vaikka kalenterissa olisi jo tärkeää työmenoa, säätelen itseni vapaaksi. Toimikuntatyö on ollut tähän mennessä hyvin mielenkiintoista, avartavaa ja opettavaista.

Panostan Taiken työhön rutkasti vapaa-aikaa ja energiaa, aivo- ja sydänkapasiteettia. Palkkioni tästä työstä on saada ensimmäisten joukossa vihiä siitä, mitä taiteen kentällä tapahtuu. Ennen kaikkea saan olla vaikuttamassa siihen, kuka saa ja kenelle annetaan. Mutta eikö ole kummallista ja jokseenkin vinksahtanutta, ettemme saa asiantuntijatyöstämme palkkaa? Ymmärtääkseni tätä asiaa on yritetty saada ruotuun jo vuosia. Toivottavasti tämä epäsuhta korjaantuu seuraavalla kaudella.

Tunnollisuus, reippaus ja oma-aloitteisuus ovat osa minua, jopa liiallisestikin. Olen tehnyt ja teen töitä ilmaiseksi, tottumuksesta ja kutsumuksesta. Tämä on taiteilijuuden lisäksi erittäin yleistä työssäni opettajana. Muutama viikko sitten eräs ryhmäopetusoppilaani totesi haluavansa lähettää minulle biisejään arvioitavaksi. Kerroin kohteliaasti, että tässä koulussa opetan biisintekoa vain pienryhmissä, koska palkallista opetusta on todella vähän, eikä sitä valitettavasti ole jakaa yksilöopetukseksi.

Kuulemma saan oppilaan biisejä kuunteluun ja arvioon myöhemmin. Siihen totesin, että määräaikainen työsuhteeni päättyy toukokuussa eikä minulla ole velvollisuutta antaa biiseistä palautetta, tehdä töitä ilman palkkaa. No hei, voisin kuulemma suhtautua hänen biisiensä arvioimiseen rennolla asenteella! Mutta tiedän, etten luonnollisesti ammattilaisena kykenisi sellaiseen rimanalitukseen. Pääsen siis tahtomattani vapaaehtoistöihin – jipii!

Bändeissä olen usein ollut ainoa naisoletettu. Vasta vuosikausien keikkailun jälkeen ymmärrän, miten paljon ylimääräistä taakkaa ja paineita asemani – nuoruus ja tyttöys – on tuonut mukanaan. Olen ollut kirsikka kakun päällä, suurennuslasin alla keikkamatkoilla, takahuoneessa ja lavalla… Mutta tästä voisin toki kirjoittaa romaanin tai kaksi. Mutta vain harrastusmielessä, koska siitäkään ei makseta.

Varmaa on sekin, että sukupolvien väliset kuilut mustavalkoisella sukupuoliajattelulla höystettynä ovat vaikuttaneet omaan tonttiini. Vastuunkantoon on vaikuttanut se, että kyllähän järjestelyt, tiedustelut ja säätäminen minulta hoituvat. Teen muidenkin työt jos he eivät niitä keskusteluista, kyselyistä ja huomautuksista huolimatta saa aikaiseksi. Oman musiikkini kohdallahan tilanne on automaattisesti se, että juuri minun kuuluu olla työmuuli, vetojuhta, multitaskaaja.

Aika raskastahan se on yrittää saada muita osallistumaan vaikkapa lavakartan tekemiseen, somemainontaan tai keikan levymyyntiin, jos saa kuulla osaavansa nämä asiat parhaiten. Eikä kukaan niitä levyjä kuitenkaan osta, joten saan järkkäillä ihan itse ne myyntipöydät. Entä miten ne Teoston teosilmoitukset ja Gramex-ääniteilmoitukset? Oh dear… Jospa osaisimme pyytää tasapuolisuutta ja tasa-arvoisuutta! Antaisimme ja ottaisimme valtaa ja vastuuta. Sopivasti.

Dimi Salo
Kirjoittaja on suomalais-kreikkalainen laulaja-lauluntekijä, muusikko ja musiikkipedagogi. Hän asuu Oulussa.

Arvoja ja valintoja

Julkaistu

Ikävä kyllä huomaan toistavani itseäni. Joitakin asioita olen toistellut musiikintekijäjärjestön puheenjohtajan ominaisuudessa jo kohta yhdeksän vuotta, joitakin vasta tämän poikkeuksellisen ajan. Väliin on mahtunut hyviä ja huonoja vuosia, kulttuurin kannalta hyviä ja huonoja hallituksia. Paljon on kertynyt hyviä selvityksiä, raportteja ja ylistystä juhlapuheiden yhteydessä. Ja arvovalintoja on tehty?

Freelancereille korvaus tulonmenetyksistä

Kiltisti olemme kestäneet rajoitukset, vaikka ne ovat jo yli vuoden ajan vieneet tuhansilta ammattimuusikoilta mahdollisuuden työntekoon ja elävän musiikin tekijänoikeuskorvaukset musiikintekijöiltä. Olemme hyväksyneet rajoitukset, vaikka ne ovat tuntuneet potkaisuilta väärään nilkkaan, kun tartuntaryppäät kun ovat olleet jossain ihan muualla. Olemme olettaneet, että freelancereiden tukala tilanne on tiedostettu ja että meidän vuoromme tulee vielä!

Niinpä tulikin. Hallitus lupasi lisätalousarviossaan kaikille kulttuurialan freelancereille korvausta tulonmenetyksiin 15 miljoonaa euroa. Pelkästään musiikkialan freelancereiden menetykset jo vuoden alussa ovat yli 100 miljoonaa euroa. Vaikka kuinka tasapuolisesti ja oikeisiin osoitteisiin jaettaisiin, ei tuolla summalla päästä edes yhden kuukauden työskentelyapurahan tasolle.

Ja apurahaa tuo tuki ei tietenkään saa olla, vaan korvausta todellisista tulonmenetyksistä, ja vain freelancereille! Työ jatkuu…

Työttömyysturva

Kiltisti olemme odottaneet, että viime kesänä sosiaali- ja terveysministeri Pekoselle luovuttamamme adressi tekijänoikeustulojen vaikutuksista työttömyysturvaan viimein nytkäyttäisi korjausliikkeen käyntiin. Tekijänoikeustulo kun on käyttökorvausta jopa vuosia sitten tehdystä työstä, eikä kerrytä turvaa, mutta leikkaa kyllä, niin kuin olette huomanneet. Sivistysvaliokunnan yksimielisen tuen, kansanedustajien kirjallisten kysymysten ja aktiivisen lobbauksen jälkeen on todettava, että eipä nytkähtänyt vielä. No, työ jatkuu…

Tekijänoikeusdirektiivi

Kansallisen implementoinnin aika ei taida olla kesäkuussa, niin kuin alun perin oli tarkoitus.

Musiikintekijöiden tavoite on, että direktiivi tulee Suomessa voimaan mahdollisimman tarkasti alkuperäisen direktiivin hengen ja viestin mukaisena: tukee tekijän oikeuksia saada tekemästään työstä kohtuullinen ja oikeasuhtainen korvaus, sekä velvoittaa alustapalvelut sopimaan tekijänoikeudellisen sisällön käytöstä.

Viime vuoden lopussa olikin järkytys nähdä OKM:n esitys Artikla 17:n toteuttamiseksi!

Esityksen mukaan isojen alustapalveluiden vastuu alkaa vasta, kun oikeudenhaltija esittää luvattomasta sisällöstä poistopyynnön.

Tämä tulkinta ei millään tavoin kannusta alustoja sopimaan tekijänoikeudellisen sisällön käytöstä eikä yhdenmukaista eurooppalaisia käytäntöjä, niin kuin alkuperäisen direktiivin tavoite on. Suomi ei mitenkään voi tehdä omaa, direktiivin vastaista ja muuta EU-aluetta hämmentävää tulkintaa, sillähän vesitettäisiin koko alkuperäinen tavoite!

Onneksi työ vielä jatkuu…

Kuntavaalit ja kulttuuri

Viime vuonna kunnissa jäi käyttämättä 23 miljoonaa euroa kulttuuriin tarkoitettua rahaa. Jotkut kunnat suuntasivat varat uudestaan kulttuurille, mutta joissakin ne siirrettiin yleiseksi puskurirahastoksi, pahan päivän varalle.

Pitäisikö poikkeusaikoina tehdä vähemmän byrokratiaa ja enemmän arvovalintoja? Ja muistaa, mitä kulttuuri tekee kuntalaisten viihtymiselle, mielenterveydelle ja kuntien työllisyydelle.

Tehdään vaalivalintoja kulttuurin puolesta. Ja rokotusvalintoja itsemme, toistemme ja tulevaisuuden puolesta! Arvoisaa kevättä!

Kaija Kärkinen
Kirjoittaja Suomen Musiikintekijöiden hallituksen puheenjohtaja.

Pidä huolta!

Julkaistu

Sekin aika vielä koittaa, jolloin tämä erikoisaika on ohi ja musiikkiala toimii nykyistä tutummin. Nyt käsillä olevasta ajasta siirtynee joitakin sävyjä tulevaan. Voimme vain arvailla, mitä ne ovat. Siksi muotoilin kannustavan ehdotuksen siitä, miten musiikintekijä voisi valmistautua tulevaan.

Pidä huolta itsestäsi

Olet itsesi paras ystävä ja asiantuntija. On tärkeää, että voit hyvin. Lepää, rasita kehoasi ja mieltäsi sopivassa suhteessa. Keskittyminen hyvinvointiin on investointi tulevaan.

Pidä huolta läheisistäsi ja verkostoistasi

Sinulla on kavereita, ystäviä, sukulaisia. Kuuntele heitä, tarjoa apua, pyydä apua. Tarjoa sinusta kumpuavaa voimaa, pyydä sitä tarvittaessa itsellesi. Ole yhteydessä, ole aktiivinen.

Pidä huolta oikeuksistasi

Tekijänoikeudet ovat omaisuuttasi. Käy Teoston verkkosivuilla tarkistamassa teosrekisteristäsi, ovatko osuutesi ja mahdolliset kustantajaosuudet merkattu oikein. Tarkista, ovatko kaikki teoksesi ylipäätään rekisteröity. Tarkistele myös tilitysraporttejasi. Tee tarvittaessa korjauspyyntöjä, pyydä neuvoa.

Tee huolellisesti veroilmoituksesi. Vaadi kaikkialla virkailijoita perehtymään juuri sinun tilanteeseesi. Edellytä palvelua.

Pysy kärryillä teknisessä kehityksessä

Seuraa keskusteluja ja artikkeleita työssäsi tarpeellisista teknisistä apuvälineistä. Tee löytöjä, opi uusia termejä, työtapoja ja mahdollisuuksia. Tee kuitenkin hankintoja vain tarkkaan harkiten.

Ole tietoinen musiikkialan trendeistä

Musiikkialan keskustelut pohjautuvat monesti referensseihin. Tunnistettavia trendejä on syntynyt vuosisatojen ajan. Ole tietoinen ainakin viime vuosikymmenien trendeistä ja niiden merkittävimmistä merkkipaaluista. Seuraa uusia julkaisuja ja tee löytöjä niiden juurista.

Ole edelläkävijä

Näe visionäärisesti tulevaisuuteen, tee asioita toisin, kulje edellä, avaa tietä. Kyseenalaista ja ole rohkea. Toimintaympäristö ja trendit muuttuvat joka tapauksessa, juuri sinä voit olla edelläkävijä. Pidä otsasi sileänä, rypyt eivät takaa onnistumista ja menestystä.

Luota ja osallistu edunvalvontaan

Tämä yhdistys on perustettu aikoinaan nimenomaan edunvalvontatehtäviin. Edunvalvonnalla on siis yhdistyksessämme aktiivinen ja pitkä historia, sitä ei herätetty tässä koronatilanteessa yhtäkkisesti henkiin. Edunvalvonta kaipaa myös etujoukkoja, joissa juuri sinunkin panoksesi saattaa olla ratkaiseva. Kerää tietoa, ole aktiivinen, ole rohkea!

Luota tulevaisuuteen

Se tulee joka tapauksessa. Tulevaisuus rakennetaan tämän päivän teoilla.

Otsikossa lainaan Pave Maijasta hänen muistoaan kunnioittaen.

Aku Toivonen
Kirjoittaja on Suomen Musiikintekijöiden toiminnanjohtaja.

Artisti, juristi ja AVI

Julkaistu

ALKUVUOSI on ollut hämmentävä. STM ja AVIt ovat kiistelleet vallasta ja vastuusta julkisesti, kansanedustajat ja ministerit puhuneet kauniisti kulttuurista. Aluehallintovirasto on pyöritellyt vuoden ajan parin viikon välein uusia alueellisia rajoituspäätöksiä ja minä pyöritellyt epäuskoisena päätäni.

Rajoitukset eivät ole reiluja, sen me kaikki tiedämme. Ne rajoittavat sananvapautta, taiteen vapautta ja elinkeinovapautta – sanalla sanoen elämää. Samalla me juristit mietimme, ovatko ne tarpeellisia ja oikein mitoitettuja. Esimerkiksi näin: viranomaisen oli varmasti tarpeellista puuttua arkeemme rajoituksin, jotta pandemiaa saataisiin kuriin.

OIKEASUHTAISUUS on sitten oma kysymyksensä. Juristin näkökulmasta rajoituksia ei ole suhteutettu oikein, eikä tähän liittyen pätevää ja lain vaatimaa suhteellisuusarviointia ole useimmiten edes tehty.

Tämän lisäksi esimerkiksi yleisötilaisuuden käsite on yhä tätä kirjoitettaessa määritelty korkeintaan hatarasti. Vesala ja perustuslakiasiantuntija Rautiaisen Pauli puhuvat julkisuudessa ”tylpästä” päätöksestä, sellaisesta joka ei terävästi osu maaliinsa vaan huitaisee matkalla varmuuden vuoksi varrellaan vähän kaikkia.

AVIn päätöksiä haastaneita artisteja ei löydy musiikin puolelta montaa. Vaikuttaa jopa siltä, että artistit pelkäävät antaa jutuille nimensä. Oikeusjuttu on aina oma taistelunsa ja varsinkin sellaiseen tottumattomalle iso ja ehkä pelottavakin asia.

AVUSTAN tässä AVI-päätösten syvässä suossa muun muassa lehdistössä  kuultua valotaiteilija Kari Kolaa hänen haastaessaan AVIn rajoituspäätöksen hallinto-oikeuden tutkittavaksi.  Kola oli järjestämässä suuressa ulkopuutarhassaan jokavuotista festivaalia ja Joensuussa tiukemmat rajoitukset iskettiin AVIn toimesta päälle juuri festarin pääpäivänä.

Kolan tilanteessa ulkopuutarhan väkimäärä olisi muuten saanut olla noin 3 000 henkilöä – mutta yleisötilaisuuden leima laski tapahtumaviikonlopun kapasiteetin noin yhteen henkilöön per 1 500 m2. Yrittäjä menetti lipputuloissa laskujensa mukaan noin 40 000-50 000 €. Päätös on Kolan kohdalla järjetön ja seuraus varsin epäoikeudenmukainen.

Rohkaisenkin musiikintekijöitä harkitsemaan vakavasti AVIn päätöksen tutkituttamista hallinto-oikeudessa silloin, kun rajoitus on osunut merkittävästi ja konkreettisesti omaan nilkkaan. Ikävä kyllä siitä ei tähän tilanteeseen ole välitöntä hyötyä, mutta mahdollisesti tuleviin ratkaisuihin, jota ministeriöissä ja AVIssa tehdään kyllä saattaa hyvinkin olla.

TAPAHTUMA-ALA on hoitanut oman kenttäänsä esimerkillisesti ja silti sitä rangaistaan ankaralla kädellä. Ala on käytännössä ajettu alas, vaikka juuri teattereissa ja konserteissa virukseen varautuminen on ollut esimerkillistä. Itse seuraan tilannetta korvat luimussa myös teatterikoulun rehtorin pallilta.

Tapahtuma-alan rajoittaminen tuntuu epäoikeudenmukaiselta ja sitä se juuri onkin. Samalla, jotta AVIn päätöksiin saataisiin järkeä, tarvittaisiin niistä laadittuja valituksia ja täsmällisiä esimerkkejä, joissa rajoitustoimi on ollut virheellinen.

Kokonaan toinen kysymyskapula on avustuspolitiikka ja tukien oikeudenmukainen jakautuminen eri aloille. Arvostan tässäkin korkealle taiteilijoiden sitkeää taistoa alansa puolesta tilanteessa, jossa meitä ammutaan ihan liian kovilla. Jaxuhalien sijasta toivotan taistelutahtoa. Uskallan silti ennustaa sen verran, että valo häämöttää jo!

Mia Kavasto
Kirjoittaja on juristi, teatteritaiteilija sekä musiikintekijä, joka julkaisee musiikkia taiteilijanimellä Maire Marenki.

Oikeissa ja väärissä töissä

Julkaistu

OPISKELIN muusikoksi Torniossa 2009–2012. Asuin ilmaiseksi koulun asuntolassa, elin puoli-ilmaisilla lounailla, tupakalla ja kahvilla. Ensimmäiset oppilaani, poikkihuilistit ja laulajat, sain vuonna 2010. Yksi syy opetustöiden aloittamiseen oli opiskelijan rahapula ja toinen se, että moni muukin opetti keikkailun ohessa. En suunnitellut opettajan uraa, mutta tällä hetkellä ilman opetustöitä minulla olisi vain satunnaisia kirjoitustöitä. Ovatko nämä nyt niitä oikeita töitä?

Viimeisimmät 10 vuotta olen tehnyt, esittänyt ja julkaissut omaa musiikkiani. Olen toiminut keikka- ja studiomuusikkona. Olen järjestänyt ja juontanut tapahtumia. Olen opettanut musiikkia, laulua ja lauluntekoa. Olen työskennellyt turvatarkastajana, liikunnanohjaajana, hyllyttäjänä, myyjänä, blokkarina ja baarimikkona. Muissa kuin musiikki-, kulttuuri- ja opetusalan töissä parempaa on ehdottomasti ollut se, että sovittu työ on toteutunut ja työstä on saanut palkkaa. Työ ei ole ollut elämäntehtäväni ja se on ollut vapauttavaa, mutta tuntunut väärältä. Olen ollut väärissä töissä.

MUSIIKINTEKIJÄN, esiintyjän ja opettajan työnsä suunnitteluun ja valmisteluun käyttämästä ajasta heruu harvoin korvausta. Ja kuitenkin minun pitäisi olla kiitollinen, jos opetusaika on edes osan vuodesta kaksi oppituntia viikossa. Ei saa valittaa! Itsehän olen alani valinnut. Sitä paitsi lähi- ja sairaanhoitajille on aina töitä! Putkimies on erimies. Kyllähän siivoojaksi pääsee vaikka heti nollatuntisopimuksella. Mutta missä vaiheessa teen musiikkia, luon ja elän – niin, että tuntuu oikealta?

Vereni on aina vetänyt musiikin pariin, joten esiintymisten lisäksi raavin leipäni murusia useilta eri työnantajilta – suhaan ympäri maakuntaa kymppien perässä. Opetustyöt ovat useimmiten määräaikaista pätkää. Ensi viikolla olen menossa työhaastatteluun virkaa varten. Jos saisin tämän työn, pitkä ja raskas epävarmuus päättyisi. Mutta mitä jos vain luulen, että tarvitsen varmuutta ja pysyvyyttä? Mitä jos viran myötä vapauteni ja luovuuteni surkastuu ja rapisee pois?

VOISIN JUHLISTAA tänä vuonna 10-vuotista taivaltani laulaja-lauluntekijänä. Todennäköisesti juhlin julkaisemalla toisen kokopitkän albumini – jos apuraha- tai mesenaattikampanja natsaa. Jo ennen pandemiaa omakustanneartistina ja tietoisesti marginaalissa uiskentelevana olen harkinnut lopettavani musiikkini julkaisemisen. Teen oikeita töitä, palkatta. Maksan kyllä muille, mutta kukaan ei maksa minulle, eikä nyt ole keikkoja kompensoimassa.

Eräs oppilaani oli närkästynyt, kun kaikki musiikkini ei ole YouTubessa. Yritin selittää, etten saa sieltä euroakaan, mutta suoratoistopalveluiden kautta ehkä jonkun sentin. Parikymppinen oppilaani ei osaani ymmärtänyt, ei edes sitä, että minä olen se joka päättä kaikesta musiikkiini liittyvästä – myös siitä, julkaisenko sitä ollenkaan missään, ikinä. Artisti maksaa, jos voi ja jaksaa!

ME TEEMME oikeita töitä, vaikka tällä hetkellä työtämme ei arvosteta ja arvoteta sen ansaitsemalle tasolle. Toivottavasti pandemian hellittäessä jonkinlainen nousukausi ryöpsähtäisi valloilleen. Haluan uskoa, että meitä musiikintekijöitä ja esiintyjiä tarvitaan vielä kipeämmin kuin koskaan. Toivon, että musiikkialalla toimivien taloudelliset tappiot korvataan ja henkiset haavat paikataan. Arvet toki jäävät, mutta me selviämme kyllä. Yhdessä.

Dimi Salo
Kirjoittaja on suomalais-kreikkalainen laulaja-lauluntekijä, muusikko ja musiikkipedagogi. Hän asuu Oulussa.