EN | SVE
Yhteystiedot Contact
Tilaa Musiikintekijä-lehti
Haku

Musiikintekijöiden etujärjestö

Musiikintekijä kolumni

Avainsana: kolumni

Musiikin menestysparadoksi

Julkaistu

MUSIIKKIALA kukoistaa. Musiikin tekijänoikeuksien globaali arvo saavutti vuonna 2024 kaikkien aikojen ennätyksen: 47,2 miljardia dollaria. Luku on lähes kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Silti yhä useampi musiikintekijä kamppailee toimeentulonsa kanssa.

Tämä on modernin musiikkitalouden paradoksi: ala menestyy, mutta he, jotka musiikin luovat, eli säveltävät ja sanoittavat, elävät taloudellisessa epävarmuudessa.

Sekä äänitetuottajien että kustannusyhtiöiden näkymät ovat erinomaiset. Striimaus kasvaa, musiikkia käytetään enemmän kuin milloinkaan. Arvoa luodaan useille toimijoille ympäri maailmaa, mutta nousu ei jakaudu tasaisesti. Levy–yhtiöiden ja artistien tulot ovat kasvaneet sekä suhteellisesti että määrällisesti, musiikkikustantajien osuus on kasvanut määrällisesti. Musiikintekijöiden saama tulo-osuus on todennäköisesti myös kasvanut, mutta samaan aikaan tulot ovat mitä ilmeisimmin hajautuneet entistä useammalle tekijälle.

EPÄVARMA toimeentulo vaikuttaa kaikkeen. Taloudellinen stressi heijastuu hyvinvointiin, jaksamiseen ja lopulta siihen, mitä musiikkia syntyy – tai jää syntymättä. Moni musiikintekijä tasapainottelee sessioiden, projektien ja heti realisoituvien työtulojen välillä. Sosiaaliturva ei tunnista tällaisen työn luonnetta. Työttömyyskorvaus on usein saavuttamattomissa, vaikka tulot tippuisivat nollaan.

Kun musiikkialan kokonaisarvo lähes kaksinkertaistuu vuosikymmenessä, on kysyttävä: miksi tämä kasvu ei näy niiden kukkaroissa, jotka musiikin loivat?

Ratkaisu ei ole mystinen. Tarvitsemme pelisääntöjä, jotka kunnioittavat työn todellista arvoa.

Ensinnäkin korvausten on oltava kohtuullisia. Kun musiikin tekijänoikeuksien arvo on lähes kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa, alan kasvun tulee näkyä suhteellisena kasvuna myös niiden tuloina, jotka musiikin loivat.

Toiseksi sosiaaliturvan on tunnustettava luovan työn erityisluonne. Musiikintekijöillä tulee olla yhtäläinen oikeus työttömyyskorvaukseen ja sosiaaliturvaan kuin muillakin. Epäsäännöllinen työ ei saa tarkoittaa huonompaa turvaa.

Kolmanneksi tarvitaan läpinäkyvyyttä. Kun musiikintekijät saavat korvauksen, yksittäisen esitys–tai käyttötilanteen arvoa ja korvausten oikeudenmukaisuutta on vaikeaa arvioida.

ALAN kasvu on hienoa. Mutta kasvu ilman oikeudenmukaisuutta on onttoa. Jos haluamme musiikin kukoistavan myös tulevaisuudessa, meidän on huolehdittava niistä, jotka sen luovat.

Investoiminen musiikintekijöihin on investointi musiikkikulttuurimme tulevaisuuteen. Se jos mikä on kestävää taloutta. Ja ennen kaikkea – se on reilua ja oikein.

Aku Toivonen
toiminnanjohtaja
Suomen Musiikintekijät

Tämän kirjoituksen lähteenä on käytetty Will Pagen artikkelia Global Value of Music Copyright Hits New All Time High, Nearly Doubling in a Decade to $47.2bn in 2024.

Monimuotoista riippumattomuutta

Julkaistu

SUOMALAISET riippumattomat levy–yhtiöt ovat kovemmassa kasvussa kuin koskaan aiemmin. Mutta mitä meinaa riippumaton? Independent eli indie eli itsenäinen. Indie on sanana edelleen monelle kimurantti. Oletko genreltäsi indie, ehkä hieman valtavirrasta poikkeava tuotos, vai oletko indie teoiltasi, itsenäinen tekijä?

Virallisen määritelmän mukaan kaikki muu kuin majorlevy–yhtiön julkaisema on indietä. Indieyhtiöstä voidaan puhua niin kauan, kun enemmistöomistus on yhtiöllä itsellään. Jos majorin osakkuus nousee yli puoleen, indiestä tulee käytännössä sen alamerkki.

ETUJÄRJESTÖ IndieCo ry edustaa nimenomaan itsenäisiä tekijöitä, on tehnyt sitä jo yli 20 vuoden ajan. IndieCon tavoitteena on parantaa jäsenyritystensä toimintaedellytyksiä, kasvattaa itsenäisten julkaisijoiden vaikutusmahdollisuuksia sekä tukea musiikkituotannon monimuotoisuutta. Jäsenmäärä on tällä hetkellä lähes 80, ja mukana on niin isoja itsenäisiä levy–yhtiöitä kuin omakustanneartisteja. Sisällöllisesti indie-joukkoon mahtuu niin radiolistan ja Spotifyn ykkösiä kuin harvemmin kuultuja mestariteoksia kaikista genreistä.

Kun vielä kymmenisen vuotta sitten puhuttiin itsenäisestä kentästä, saattoi käytäväkeskustelussa kuulla käytettävän sanaparia ”pientä piiperrystä”.

IFPI:n vuosittain julkaisema äänitemyynnin tutkimusdata sisältää vain IFPI:n jäsenten myynnit, eli noin 75 prosenttia kaikista julkaisuista – ulkopuolelle jäävä neljännes ei ole majorjulkaisuja, joten ne lasketaan indielaariin. Tämän laskukaavan mukaan itsenäisten kotimaisten julkaisujen osuus Suomen musiikkimarkkinasta oli vuonna 2024 jo 44 prosenttia – lähes puolet. Ja luku kasvaa. Vuoden 2025 striimatuimpien kappaleiden top10:sta indiejulkaisujen määrä oli 50 prosenttia.

Ei niin pientä enää!

LUKUJEN ohella on tärkeää tarkastella sisältöä. Indiekentän monimuotoisuus on kotimaisen musiikkikulttuurin ydin. Itsenäisen musiikin kentällä nähdään ja kuullaan kaikkia genrejä jazzista heviin, klassisesta räppiin, popista etnoon. Tämä omaehtoinen tekijäporukka tarvitsee mahdollisuuden luoda ja tulla nähdyksi.

IndieCo järjestää vuosittain Indie Awards –tapahtumaa, jossa palkitaan itsenäisen kentän tekijöitä. Vuosi vuodelta kasvava Indie Awards on laitettu kasaan vain ja ainoastaan nostaakseen niitä artisteja ja labeleita, joiden tekemiset ei välttämättä komeile valtamedian otsikoissa juuri tänään, mutta ovat mahdollisesti kovaa vauhtia matkalla sinne. Indie Awardsissa kaupallinen menestys ei ole pääkriteeri ehdokkuudelle tai pystille, vaan isossa roolissa on sisällöllinen onnistuminen.

On ollut suuri ilo huomata, miten tärkeäksi ilta on monelle muodostunut. Juhlan keskiössä on kulttuurin sekä musiikintekemisen itsenäisyys ja vapaus.

MILTÄ näyttää itsenäisten toimijoiden tulevat vuodet? On fakta, että koko musiikkiala on isojen haasteiden edessä. Moni pohtii, mikä on musiikin arvo tänä päivänä. Julkaiseminen on nykyään helpompaa kuin koskaan, mutta miten erottua sadoista ja tuhansista muista julkaisuista? Musiikin mediatila kapenee, ja silti musiikkia julkaistaan enemmän kuin koskaan.

Varmaa on, että omaehtoista tekemistä, monipuolista kotimaista musiikkia tarvitaan, ja julkaisutulvassa sisällön merkitys on suurempi kuin koskaan.


Katja Vauhkonen
Kirjoittaja on IndieCo ry:n toiminnanjohtaja sekä artistimanageri ja tiedottaja

Voisiko UMK olla MMK?

Julkaistu

Tätä kysymystä pohdittaessa täytyy pureutua UMK:n historiaan. Ensimmäinen UMK järjestettiin vuonna 2012 kun Yle halusi uudistaa vuodesta 1961 järjestetyn Euroviisukarsinnan. Historian ensimmäinen UMK–voittaja oli Pernilla Karlsson, Jonas Karlssonin tekemällä kappaleella När jag blundar. Sen koommin UMK:ssa ei ole laulettu ruotsiksi. Kun selaa 2010–luvun osallistujia, lista näyttää jopa hämmentävän monipuoliselta. Kuka muistaa, että UMK:ssa on kuultu saamea, suomibhangraa, espanjaa, punkkia ja oopperaa?

Musiikin saama tila mediassa on kaventunut hälyttävästi tällä vuosituhannella, erityisen nopeaa kaventuminen on ollut mielestäni 2020–luvulla. Onko sattumaa, että myös UMK:ssa on ollut mukana 2020–luvulla lähes pelkästään major–yhtiöiden artisteja ja kilpailukappaleet ovat tyyliltään sopineet radioon kuin nenä päähän? Mielestäni ei. Alalla liikkuu sitkeitä huhuja Ylen ja major–yhtiöiden välisestä yhteistyöstä samaan aikaan kun sadat musiikintekijät yrittävät saada kappaleitaan läpi avoimen kilpailun kautta. Ei savua ilman tulta.

 

VIIME syksyn Musiikintekijöiden päivässä Ylen Tapio Hakanen perusteli major-yhtiöiden mukanaoloa artistien taustatiimeillä. Mielestäni perustelu ontuu, jokainen omakustanneartisti voi palkata vaikka minkälaisen tiimin jos vain saa mahdollisuuden päästä mukaan.

UMK:n alkuvuosina esiraadin jäsenet kerrottiin julkisesti. Jo useiden vuosien ajan raadin jäsenet on salattu. Yle perustelee tätä työrauhalla. Raadin jäsenet ovat merkittävässä valta–asemassa ja mielestäni avoimuus olisi tärkeää.

 

MIKSI monimuotoisuus ja avoimuus on niin tärkeää? UMK:n saaman maksimaalisen mediahuomion vuoksi. Kilpailu hallitsee musiikin saamaa mediatilaa koko alkuvuoden ja sen takia ei ole merkityksetöntä, ketkä saavat mahdollisuuden ja millä tavalla.

Hyvä esimerkki on Antti Paalanen. Harva suomalainen oli kuullut Antin musiikkia ennen UMK:ta vaikka syytä olisi ollut. Antti on tehnyt upeaa kansainvälistä uraa vuosikausia kansanmusiikin saralla. Hän, kuten muutkin kansanmusiikin tekijät ovat Suomessa lähes täydellisessä mediapimennossa, eivätkä kuuntelijat löydä heidän musiikkiaan. Sama koskee montaa muutakin genreä.

UMK:n avulla Antti tulee nyt tutuksi. Tämän saman mahdollisuuden toivoisin tulevina vuosina mahdollisimman monelle ja mahdollisimman erityyppistä musiikkia edustavalle tekijälle ja artistille.

Antin lisäksi tämän vuoden UMK:ssa ilahduttaa perinteisen iskelmän mukanaolo Komiat-yhtyeen myötä sekä uudet, suurelle yleisölle tuntemattomat artistit.

Toivottavasti tämän vuoden pieni avaus monimuotoisuuden suuntaan jatkuu seuraavina vuosina ja vielä rohkeammin! Suomessa on valtavan monipuolinen musiikkikenttä jo eri kieltenkin suhteen. Miltä kuulostaisi vaikkapa karjalankielinen UMK–kappale?

Pauliina Lerche
puheenjohtaja
Suomen Musiikintekijät

Ikinä ei olla maksettu!

Julkaistu

MUITA ”best of” – vastauksia ovat olleet muun muassa: ”Tämä on kuluttajasuojalain rikkomus”, ”Voin maksaa yhdestä mutta toisesta en maksa”, ”Kun teillä on näitä omia biisejä, niin ei varmaan tarvitse maksaa?”

Arvaako joku jo, mistä on kysymys?

Kysymys on tietysti tapahtumaluvista ja tapahtuman järjestämiseen liittyvästä korvauksesta musiikin käytöstä. Musiikin julkiseen esittämiseen tarvitaan aina lupa, ja siitä pitää maksaa korvaus. Viime kädessä on tietysti kysymys tekijänoikeudesta.

Teostolla on käynnissä tärkeä kampanja liittyen esitysilmoituksiin. Jos esiintyjä ei ilmoita esittämiään kappaleita, tekijät eivät saa korvausta. Tämä on täysin oleellinen asia musiikintekijöiden ammatinharjoittamisen kannalta. Tärkeää on myös se, että tapahtumia järjestävät tahot tietävät vastuunsa ja suhtautuvat niihin vakavasti.

ESIINNYN itse nykyään pääasiassa lapsille tarkoitetuissa tapahtumissa. Kaikenkarvaisia tapahtumia järjestävät erilaiset yhdistykset ja seurat, joissa toimii vapaaehtoisia. Käytännön järjestelyt ovat usein vähän sinnepäin, ja niin on myös tietoisuus tapahtuman järjestämiseen liittyvistä vastuista.

Jos vähänkin epäilen, että luvat eivät ole kunnossa, laitan asiasta erikseen sähköpostia ennen esitysilmoituksen täyttämistä Teoston palvelussa. Alun lainaukset ovat vastauksia sähköposteihini. Viestittely on usein ollut ikävää, vaikka olen itse selittänyt asian ystävällisesti. Ja vaikka kyseessä on usein vain muutaman kympin suuruinen maksu!

Olen ajatellut niin, että kun jaksan ”opettaa” ihmisille tekijänoikeuksien tärkeyttä, seuraava pääsee helpommalla. Kun ”hankala” järjestäjä saa hankittua tunnukset Teoston palveluun, lupa hoituu jatkossa ajoissa ja seuraavan esiintyjän tai tekijän ei tarvitse enää tapella.

OMIEN oikeuksien puolustaminen on raskasta. Mielestäni se on yksi raskaimmista asioista tässä ammatissa. Onneksi oikeuksiaan ei tarvitse yleensä puolustaa yksin, vaan niiden puolesta taistelevat alan järjestöt kuten Suomen Musiikintekijät tai Teosto. Toivoisinkin Teostolta seuraavaksi kampanjaa tapahtumalupiin liittyen. Tekijänoikeuden puolustaminen on meille musiikintekijöille yksi tärkeimmistä asioista, ja yhteistyöstä saamme voimaa.

Voimaa antaa myös se, kun vastaanottaja ymmärtää mistä on kysymys. ”Kiitos paljon kun kerroit, en ollut tästä tietoinen. Hankin heti tunnukset Teostoon”, kuului yksi saamani vastaus. Tällaiset vastaukset luovat toivoa tässä tekijänoikeuksille vihamielisessä ajassamme.

Pauliina Lerche
puheenjohtaja
Suomen Musiikintekijät

Tekijöiden ansainta rakentuu esitysilmoituksille

Julkaistu

BIISI syntyy, siitä tehdään teosilmoitus, se julkaistaan, se esitetään – mitä seuraavaksi? Esitysilmoitus!

Teosto saa valtavan määrän esitysilmoituksia vuosittaisten neljän eräpäivän puitteissa, mutta tiedossa on, että esitettyä ohjelmistoa jää myös ilmoittamatta.

Tilaisuuksien järjestäjien maksamat maksut ohjautuvat niille ohjelmistoille, jotka on ilmoitettu. Raha ei päädy oikeille oikeudenomistajille, jos esitysilmoitusta ei ole. Vaikka esitys on tapahtunut ja musiikki soinut, ilmoittamatta jääneet ohjelmistot – biisit ja niiden tekijät – jäävät ilman tilityksiä, jos esitysilmoitus ei saavu Teostoon.

VALITETTAVASTI lainsäädäntö ei anna mahdollisuutta tehdä esitetyn ohjelmiston ilmoittamisesta pakollista. Musiikin esittämiselle pitää kyllä hankkia lupa, se on tilaisuuden järjestäjän velvollisuus, mutta esitetyn ohjelmiston ilmoittamatta jättämistä ei voida sanktioida. Motivaatio pitää löytyä jotenkin toisin.

Lanseeraamme luovan alan järjestöjen kesken syyskauden aikana kampanjan, jossa kannustamme artisteja, bändejä ja muita esittäjäryhmiä sisäistämään esitysilmoitusten tärkeyden. Niiden tekeminen on helppoa, ja sen pitäisikin olla itsestään selvä rutiini. Toivottavasti tämä kampanja sekä vuosittainen Vuoden raportoija -tunnustuksen jakaminen ohjaa ajatuksia oikeille reiteille: tekijöiden ansainta rakentuu esitysilmoituksille, ja ilman tekijöitä ei ole biisejä esitettäväksi.

OLETKO jo kuullut Janne Rintalan tähän kampanjaan tekemän biisin Säv.San.?

Ennen ensimmäistä nuottia on sali pimeä
Yleisö on villinä, ne huutaa tähden nimeä
Äänenpaine tuntuu vatsassa kun mikin eteen meen
Ne jälleen syö mun kädestä kun taikojani teen

Keikan jälkeen Teostolle täytän ilmoitukset
Niin lauluntekijöille saadaan työstä korvaukset

Jos ei laulajalla sävellystä oisi
minkä tahdissa nuo kaksi tänään rakastua voisi
Sanat, jotka sopii tähden suuhun
niiden voimalla tuo eturivin pari lentää tänään vielä kuuhun

Ihmisjoukko täynnä lauluihini samaistuvia
Nimikirjoitusten jakoa ja yhteiskuvia
Mä kiitän yleisöäni, taas kutsuu yö ja tie
Vain pienen hetken keikkailmoituksen teko vie
Ei Teosto vois tietää mihin rahat tilittäis
Jos keikoiltani ilmoitukset tekemättä jäis

Esittäjät: Tommi Läntinen ja Sara Siipola

Teksti on julkaistu Janne Rintalan sekä Mökkitie Recordsin ja HMC Publishingin luvalla.
Kampanjan toteuttavat Suomen Musiikintekijät, Suomen Musiikkikustantajat ja Teosto.

Kermapepun avaus apurahakeskusteluun

Julkaistu

TEHDÄÄN selväksi yksi asia jo heti alussa: olen etuoikeutettu kermapeppu. Ainakin mitä tulee apurahoihin. Olen saanut pitkän apurahan, pienempiä apurahoja, tukea työryhmille ja yritykselleni. Olen kokenut kuitenkin myös sen, kun hylsyjä sateli joka paikasta. Olin onnekas: hylsysateen jälkeen ketsuppipullo aukeni.

Tällä kokemuksella uskallan sohaista mehiläispesää, ja tämä kirjoitus olkoon alustus Suureen apurahakeskusteluun, joka on osa syksyn Musiikintekijöiden päivää 28.10. Keskustelu apurahoista ei ole helppoa. Jos ei ole saanut tukia, keskustelu leimataan usein valitukseksi. Toisaalta monille apurahoja saaneille huijarisyndrooma ja jopa huono omatunto ovat tuttuja tunteita. Silloin on helpompi olla hiljaa.

Jos ei ole keskustelua, mikään ei muutu.

Lähtökohta keskustelulle on se, että rahaa on liian vähän. Tukea ei riitä koskaan kaikille, jotka sen ansaitsisivat. Jatkossa rahaa on todennäköisesti vielä vähemmän kuin nyt. Se on rehellistä sanoa suoraan.

Onko vuosikymmenten aikana muotoutunut systeemi täydellinen vai pitäisikö se räjäyttää kokonaan? Vai jotain siltä väliltä?

Neljä näkökulmaa keskusteluun:

1. Harvoille enemmän

Viime vuosien tendenssi on: enemmän tukea harvoille. Hyvä puoli tässä on se, että taiteelliseen työhön saa tarvittavat resurssit. Huono puoli on tietysti se, että yhä useammat jäävät kokonaan ilman. Miten varmistetaan se, että tuki jakautuu vuosien varrella mahdollisimman monelle? Onko vastaus karenssit vai tarpeeksi monipuoliset ja vaihtuvat toimikunnat? Toisaalta pitkäjänteinen työ tarvitsee pitkäjänteistä tukea.

2. Tuetaanko työhuoneella istumista vai ihmisten ilmoille menoa?

Suomessa on myönnetty perinteisesti tukea työskentelyyn. Säännöllinen tulo on monelle enemmän kuin tarpeen tuoden hengähdystauon epävarmuudesta. Mutta olisiko pitkän uran kannalta kuitenkin parempi, että voisi tehdä kattavia kiertueita ja hankkia sitä kautta fanipohjan, tai että voisi toteuttaa unelmien albumin tai produktion tekemättä taloudellisia kompromisseja? Albumin tekokustannukset rajataan usein heti kättelyssä pois. Myös kiertueille on vaikeaa saada riittävää tukea.

3. Nuoret vs. konkarit

Uran alkuun saaminen on mielestäni vaikeampaa kuin vaikkapa vuosituhannen alussa. Debyytteihin myönnetään tukea nihkeästi. Pitäisikö tämän muuttua? Ja onko muutoksen esteenä se, että toimikunnissa istuvat kokeneemmat tekijät muistavat oman kamppailunsa ja ajattelevat, että kamppailu nyt vain kuuluu tähän ammattiin? Toisaalta pitkän uran aikana tulee väistämättä vaiheita, jolloin tarvitaan tukea. Astuuko ikärasismi jossain vaiheessa kuvaan, ja miten tätä estettäisiin? Ura voi saada uuden alun vielä eläkeikäisenäkin.

4. Toimikunnat

Mielestäni vertaisarviointi on edelleen ylivertainen tapa hakemusten arviointiin. Näin myös ne tekijät, jotka eivät osaa tehdä hyviä hakemuksia voivat pärjätä. Monissa paikoissa käytössä oleva pisteytys on armoton. Hakemuksen ja tekijän täytyy erottautua jopa sekunneissa. Toimikunnissa tarvitaan kokemusta, mutta on tärkeää varmistaa tietämys myös nuorista tekijöistä. Miten varmistetaan toimikuntien monimuotoisuus ja sopiva vaihtuvuus?

Edellä on monta kysymystä mutta vähän vastauksia, joten jatketaan keskustelua. Olkoon se runsasta, rönsyilevää, rehellistä ja rohkeaa!

Pauliina Lerche
puheenjohtaja
Suomen Musiikintekijät

Leipää ja sirkushuveja

Julkaistu

Rooman valtakunnassa pidettiin kansa tyytyväisenä tarjoamalla ”leipää ja sirkushuveja”. Kansan piti saada syödäkseen mutta myös viihtyä. Mutta miten saada suomalainen kuntapoliitikko ymmärtämään kulttuurin merkitys? Tehtävä ei ole helppo, varsinkin kun kulttuuri lähestulkoon loistaa poissaolollaan puolueiden kunta- ja aluevaaliohjelmissa.

Suomessa järjestetään kunta- ja aluevaalit 13.4.2025. Vaalit ovat tärkeät musiikintekijöille ja koko kulttuurikentälle sekä suoraan että välillisesti.

Tutustuin kaikkien eduskuntapuolueiden kunta- ja aluevaaliohjelmiin. Ohjelmien lukeminen ei varsinaisesti lisännyt luottamusta puolueiden osaamiseen kulttuuriasioissa tai niiden haluun tukea kulttuuria. Konkreettiset ehdotukset olivat vähissä tai ne olivat epärealistisia. Vain yhden puolueen ohjelmassa nostettiin esiin taiteilijat ja taiteen ammattilaiset konkretian tasolla. Erään puolueen ohjelmassa mainittiin sana ”kulttuuri” kaksi kertaa sanana muiden joukossa. Muissa ohjelmissa kulttuuria pidettiin kuitenkin ”suomalaisuuden sieluna” tai ”hyvinvointia lisäävänä”. Tai sitten ollaan ”koulutuksen ja kulttuurin ystävä”.

Kauniita sanoja, toivottavasti niille on katetta.

 

Usean puolueen ohjelmassa korostettiin yritysten merkitystä kuntien talouden ja työllisyyden kannalta. Yritykset ja työpaikat ovatkin tärkeitä. Jäin kuitenkin ihmettelemään kulttuurin täydellistä puuttumista tässä yhteydessä. Eivätkö poliitikot ymmärrä kulttuurin ja luovan alan merkitystä työpaikkojen luojana sekä työntekijöiden veto- ja pitovoimatekijöinä?

Kuntien lakisääteisiin tehtäviin kuuluu tarjota kuntalaisille kulttuuripalveluita. Viestit kentältä ovat kuitenkin aika lohduttomia: kulttuurista säästetään kunnissakin ja samalla odotetaan, mitä tuleman pitää. Määrärahat ovat pienentyneet, ja jopa kunnat tarjoavat palkkioksi lippuriskiä tai pelkkiä matkakorvauksia. Kunnat ovat merkittävä työllistäjä taiteen alan ammattilaisille, joten tilanne on vakava. Kuntien on huolehdittava lakisääteisestä tehtävästään kulttuurin tarjoamiseksi ja samalla maksettava myös taiteen ammattilaisille työehtosopimusten mukaista palkkaa. Kuntien järjestämät musiikkiesitykset vaikuttavat suoraan myös musiikintekijöiden tuloihin tekijänoikeuskorvauksien kautta.

 

Aluevaaleissa pääosassa ovat hyvinvointialueet. Ne eivät tuota kulttuuripalveluita juuri ollenkaan, mutta vaalit eivät suinkaan ole merkityksettömät kulttuurialalle. Suurin osa musiikintekijöistä työskentelee itsensätyöllistäjinä eivätkä ole työterveyden piirissä, vaan saavat hoitoa, jos saavat, terveyskeskuksista. Toimiva perusterveydenhuolto onkin itsensätyöllistäjille erittäin tärkeää.

Hyvinvointialueet vievät tällä hetkellä valtion budjetista noin 30 prosenttia, ja summa tulee kasvamaan lähivuosina väestön ikääntymisen vuoksi. Valtion vähenevistä resursseista tullaan kilpailemaan verisesti, ja ikävä kyllä kulttuurin asema ei tässä tilanteessa vaikuta kovinkaan vahvalta.

Kun hyvinvointialueiden talous on kunnossa, riittää rahaa myös kulttuurille.

Kannattaa siis äänestää. Ja kun ehdokkaat pian valtaavat paikalliset kauppakeskukset ja kauppojen pihat, voi pysähtyä juttelemaan oman kotikunnan kulttuuripalveluiden tilasta ja tulevaisuudesta ja kertoa kulttuurin tarjoamista mahdollisuuksia niin työllisyyden kuin vetovoiman ja hyvinvoinnin suhteen.

Varsinkin pienissä kunnissa yksikin valtuutettu, joka toimii kulttuurin puolesta voi saada paljon aikaan. Suurissa kaupungeissa on tärkeää vakuuttaa valtuustoryhmät. Kannattaa myös muistaa, että kuntapolitiikassa puolueet voivat toimia kulttuurin suhteen hyvinkin erilaisella tavalla kuin valtakunnan politiikassa. Tästä ovat hyvinä esimerkkeinä Helsinki ja Espoo.

Tarvitsemme politiikkaan lisää kulttuurin tuntemusta ja puolustamista.

Pauliina Lerche
puheenjohtaja
Suomen Musiikintekijät

Tervetuloa, tulevaisuus!

Julkaistu

Hyvä Suomen Musiikintekijöiden jäsen. Mikä on sinun mielikuvasi järjestöstämme, mihin meidän tulisi panostaa jatkossa? Mitkä tekijyyteesi liittyvät tulevaisuudennäkymät kenties huolestuttavat sinua? Muun muassa näitä asioita kysymme sinulta Tulevaisuustutkimuksessa, johon olet saanut kutsun sähköpostilla.

Sinulla on nyt mahdollisuus vaikuttaa toimintamme suunnitteluun. Tulevaisuustutkimus on kattava ja tärkeä työkalu, jonka avulla keräämme tietoa jäsenistön tarpeista, huolenaiheista ja odotuksista. Kysely on suunniteltu huolellisesti: se kattaa niin jäsenten taustatiedot, taloudellisen tilanteen, viestinnän ja palveluiden käytön kuin myös tulevaisuuden näkemykset ja toiveet.

Tulevaisuustutkimus:

  • On laaja-alainen ja syvällinen. Kysely selvittää jäsenten tulevaisuudennäkymiä sekä mahdollistaa kokonaisvaltaisen kuvan rakentamisen jäsenistön tilanteesta ja tarpeista.
  • Mahdollistaa jäsenten äänen kuulumisen. Kysely antaa jäsenille mahdollisuuden vaikuttaa järjestön toimintaan ja tulevaisuuden suuntauksiin.
  • On tulevaisuuden suunnittelun tukena. Kyselyn tulokset antavat arvokasta tietoa, jota hyödynnämme painopisteiden valitsemisessa ja toimintojen kehittämisessä.
  • Kerää palautteita. Avoin palaute antaa mahdollisuuden ilmaista myös kyselyssä mainitsemattomia ajatuksia ja ideoita.

Kyselyyn vastaaminen vie muutaman minuutin, mutta sen vaikutus voi olla merkittävä. Kerromme myöhemmin Musiikintekijä-lehdessä, uutiskirjeessä ja verkkosivuilla, miten kyselyn tuloksista tehtyjä analyyseja on hyödynnetty. Näin tulet myös näkemään, mitä muut jäsenet ajattelevat.

Tulevaisuus-kyselyn vastaukset ovat arvokkaita riippumatta siitä, miten kauan olet ollut jäsenenä. Juuri sinun näkemyksesi tulevaisuudesta auttavat meitä varmistamaan, että Suomen Musiikintekijät pysyy ajan tasalla ja vastaa jäsentensä tarpeisiin.

Vastaaminen on vaikuttamista, sinun vastauksillasi on merkitystä!

Aku Toivonen
toiminnanjohtaja
Suomen Musiikintekijät

Ps. Osallistut myös mahtavaan arvontaan, jos annat yhteystietosi kyselyn yhteydessä. Vastaukset käsitellään anonyymisti.

Arkisia ajatuksia

Julkaistu

Kunnioitusta, kiitos!

Valmistelin viimeistä Kaijastusta kaikessa rauhassa perjantai-iltana, TV-kanavilla surffaillen. Maikkarilla kerrottiin, että Aleksei Navalnyi ”laskettiin hautaan Frank Sinatran My Wayn soidessa”. Ja täsmälleen samoin sanoin netti-Hesarin ingressissä. Järjestöjyrä minussa ehti jo pohtia, kenelle lähetän huomautuksen, että kyseessä oli instrumentaaliversio, ei siis Frankin, ja tekijät ovat Claude François ja Jacques Revaux. Hengittelin hetken ja päätin vain toivottaa hyvää matkaa rohkealle miehelle.

Edellisellä viikolla olin käynyt kipakkaa viestinvaihtoa moraalisten oikeuksien puolesta Ylen edustajan kanssa. Olisin itsekkäästi odottanut edes pientä pahoittelua tekijänimien unohtamisesta, ja ehkä pientä kiitosta asian korjaamiseen johtaneesta viestistä. Kun koko pitkää nimilistaa ei olisi olemassa ilman niitä kahta tekijää, ja yleisöllä on oikeus tietää. No, voihan sen hännän itsekin nostaa, kun kerran palstatilaa on annettu!

Valonpilkahduksia, kiitos!

Maailmassa, lähellä ja kaukana, tapahtuu tällä hetkellä asioita, joiden takia meidän on yritettävä pitää huolta omasta jaksamisestamme ja tukea toisiamme. Ja muistaa, että omalla työllämme, musiikillamme, autamme muita ihmisiä jaksamaan omassa arjessaan tämän repivän uutisvirran keskellä.

Huoltovarmuuskeskus on ymmärtänyt jotakin, jota olemme uhkaavien kulttuurileikkausten ja koronan jälkeisten taloudellisten ja henkisten vaurioiden keskellä yrittäneet konkretisoida: ”Nykyisessä turvallisuustilanteessa näen kulttuurialan merkityksen entistäkin keskeisempänä henkisen kriisinkestävyyden ylläpitäjänä”, sanoo keskuksen toimitusjohtaja Janne Känkänen.

Tarkoitus on nyt siis selvittää kulttuurialan ottamista mukaan huoltovarmuustoiminnan piiriin. Mielenkiintoista. Ja voi, kunpa ymmärrys heräisi myös toisaalla, mm. freelancereiden ja itsensätyöllistäjien sosiaali-, työttömyys- ja eläketurvan suhteen.

Kiitos itsellenne!

Kiitän teitä musiikintekijöitä viime aikojen hyvästä ja rakentavasta keskustelusta somekanavilla ja tilaisuuksissamme. Meistä on tullut hieno yhteisö, jossa kaikilla on mahdollisuus nostaa esiin tärkeitä asioita ja saada kollegoilta asiallisia kommentteja, kokemusasiantuntijoiden neuvoja, vertaistukea sekä voimauttavaa naurua.

Kiitos kaikille hallituskumppaneille 13 vuoden aikana. Jokainen on antanut kokemuksensa ja asiantuntemuksensa jäsenistön käyttöön, ja väittäisin, että olemme tehneet hyviä päätöksiä! Onnea jatkaville ja tuleville, teette tärkeää työtä! EU-vaalit lähestyvät, musiikintekijäpalkkioasia on kesken, tekoälykeskustelussa riittää näkökulmia, lobbaamista riittää, ja…

Kiitos Suomen Musiikintekijät ry:n toimiston Akulle, Sarille, Ninalle, Sannalle ja Lumille! Yhtä matkaa on kuljettu pitkään, ja suunta on sama ja selkeä. Lämpimän, osaavan ja luotettavan työyhteisön saa tuleva puheenjohtajakin, sen tiedän.

Kiitos koko Luovan Alkutuotannon jengille hyvästä yhteistyöstä ja yhteisestä äänestä, jolle todellakin on käyttöä!

Olen huijannut lähestyvää haikeutta kirjoittamalla arkisista asioista: Jatketaan, mitäs meillä seuraavaksi listalla onkaan? Varovasti availen työpöydän laatikoita ja lukittuja kansioita itsessäni. Jotakin on tuloillaan, mutta mitä…

Nähdään ja kuullaan, rakkaat musiikintekijät, viimeistään kevätkokouksessa ja Suomen parhaissa pikkujouluissa!

Kaija Kärkinen
Kirjoittaja on laulaja, sanoittaja ja näyttelijä. Hän on toiminut Suomen Musiikintekijöiden hallituksen puheenjohtajana vuodesta 2012 asti. Kausi päättyy keväällä 2024.

Tekijyys ja dialogi

Julkaistu

Olen toiminut aktiivisesti eri rooleissa Teoston piirissä vuodesta 2011. Näinä vuosina olen tullut vakuuttuneeksi siitä, että tekijänoikeusjärjestömme nykyisissä rakenteissa vaikuttaa kaksi positiivista voimaa: tekijyys ja rajat ylittävä dialogi.

Tekijyys huokuu parhaimmillaan monimuotoista osaamista ja silkkaa lahjakkuudesta jalostunutta erinomaisuutta sekä ymmärrystä niistä erilaisista musiikkialan rakenteista, joita menestyminen ja täysipainoinen ammatinharjoittaminen vaativat. Rajat ylittävä dialogi on puolestaan yhtäältä kansainvälisessä verkostossa toimivalle pienelle tekijänoikeusjärjestölle elinehto. Toisaalta monenlaisia rajat ylittävän dialogin käyttöyhteyksiä voi piirtää myös oman maamme sisälle. Rajat ylittävän dialogin keskeisenä päämääränä voi nähdä ymmärryksen ja luottamuksen rakentamisen.

Teoston kolmessa jäsenjärjestössä on huomattavaa osaamista. Jäsenjärjestöillä onkin varsin merkittävä rooli osana keskustelevaa, hyvin valmisteltua oikeudenhaltijapiirejä koskevaa päätöksenteon rakennetta. Toimiessani tilitystoimikunnan puheenjohtajana minulle muodostui kattava käsitys niistä monisyisistä prosesseista, joiden kautta kollektiivihallinnon kokonaisuutta on aiheellista tarkastella – yhdessä eri oikeudenhaltijapiirien kanssa. Teoston hallituksessa on käyty erinomaista strategista keskustelua Teoston tavoitteista, uhkakuvista ja mahdollisuuksista. Ja erityisesti siitä, millaisia arvoja Teosto edustaa, edistää ja kantaa mukanaan toiminnassaan.

Olen vaikuttunut siitä osaamisesta ja intohimosta, jota Teoston henkilöstön piirissä on. Meillä oikeudenhaltijoilla on mielestäni vahva ja osaava organisaatio tukenamme. En sano, että maailma on valmis, tai etteikö edessämme olisi paljon työtä ja haasteita. Olen kuitenkin varma, että yhteistyön ja dialogin kautta oikeudenhaltijoilla on hyvät mahdollisuudet vaikuttaa siihen, että Teosto tulevaisuudessakin on osaltaan turvaamassa ja kehittämässä yhteisiä toimintaedellytyksiämme.

Musiikin, kuten myös Teoston, eduista voi pitää huolta hyvin monella eri tavalla. Suunnan on kuitenkin oltava kristallin kirkas. Valintojemme on rakennettava maamme monimuotoisen musiikin arvokasta tulevaisuutta.

Tätä varten Teoston on oltava elinvoimainen ja tehokas, merkityksellisesti kasvava tekijänoikeusjärjestö, jonka liiketoiminta voi hyvin ja kehittyy. On keskeistä ymmärtää, että musiikki on kaiken muun arvokkaan lisäksi myös elinkeino ja huomattavaa liiketoimintaa. Mutta samalla Teosto voi olla ylpeästi myös kulttuurinen toimija, joka kantaa osaltaan vastuuta pienen kielialueemme luovan musiikin alan kukoistavasta ja hyvinvoivasta tulevaisuudesta.

Mielestäni Teoston puheenjohtajuudessa on oleellista paitsi alaspesifi osaaminen ja laaja-alainen ymmärrys kollektiivihallinnosta, myös halu ja kyky käydä dialogia sekä toteuttaa rajat ylittävää yhteistyötä Teoston sisällä. Ymmärtäen, ja aidosti tunnistaen, erilaisten musiikin tekemisten yhdenvertaisen merkityksen.

Puheenjohtaja on Teostossa kokoava voima. Puheenjohtajan tehtävä on työskennellä oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti kaikkia oikeudenhaltijapiirejä kuullen, Teoston eduksi. Olen nöyrän kiitollinen saamastani tuesta sekä minulle osoitetusta luottamuksesta. Aion olla luottamuksen arvoinen. Minulle on suuri kunnia saada toimia Teoston puheenjohtajana.

Antti Auvinen
Kirjoittaja on säveltäjä ja Teoston hallituksen uusi puheenjohtaja.