EN | SVE
Yhteystiedot
Tilaa Musiikintekijä-lehti
Haku

Musiikintekijöiden etujärjestö

Musiikintekijä kolumni

Avainsana: kolumni

Tekijöiden ansainta rakentuu esitysilmoituksille

Julkaistu

BIISI syntyy, siitä tehdään teosilmoitus, se julkaistaan, se esitetään – mitä seuraavaksi? Esitysilmoitus!

Teosto saa valtavan määrän esitysilmoituksia vuosittaisten neljän eräpäivän puitteissa, mutta tiedossa on, että esitettyä ohjelmistoa jää myös ilmoittamatta.

Tilaisuuksien järjestäjien maksamat maksut ohjautuvat niille ohjelmistoille, jotka on ilmoitettu. Raha ei päädy oikeille oikeudenomistajille, jos esitysilmoitusta ei ole. Vaikka esitys on tapahtunut ja musiikki soinut, ilmoittamatta jääneet ohjelmistot – biisit ja niiden tekijät – jäävät ilman tilityksiä, jos esitysilmoitus ei saavu Teostoon.

VALITETTAVASTI lainsäädäntö ei anna mahdollisuutta tehdä esitetyn ohjelmiston ilmoittamisesta pakollista. Musiikin esittämiselle pitää kyllä hankkia lupa, se on tilaisuuden järjestäjän velvollisuus, mutta esitetyn ohjelmiston ilmoittamatta jättämistä ei voida sanktioida. Motivaatio pitää löytyä jotenkin toisin.

Lanseeraamme luovan alan järjestöjen kesken syyskauden aikana kampanjan, jossa kannustamme artisteja, bändejä ja muita esittäjäryhmiä sisäistämään esitysilmoitusten tärkeyden. Niiden tekeminen on helppoa, ja sen pitäisikin olla itsestään selvä rutiini. Toivottavasti tämä kampanja sekä vuosittainen Vuoden raportoija -tunnustuksen jakaminen ohjaa ajatuksia oikeille reiteille: tekijöiden ansainta rakentuu esitysilmoituksille, ja ilman tekijöitä ei ole biisejä esitettäväksi.

OLETKO jo kuullut Janne Rintalan tähän kampanjaan tekemän biisin Säv.San.?

Ennen ensimmäistä nuottia on sali pimeä
Yleisö on villinä, ne huutaa tähden nimeä
Äänenpaine tuntuu vatsassa kun mikin eteen meen
Ne jälleen syö mun kädestä kun taikojani teen

Keikan jälkeen Teostolle täytän ilmoitukset
Niin lauluntekijöille saadaan työstä korvaukset

Jos ei laulajalla sävellystä oisi
minkä tahdissa nuo kaksi tänään rakastua voisi
Sanat, jotka sopii tähden suuhun
niiden voimalla tuo eturivin pari lentää tänään vielä kuuhun

Ihmisjoukko täynnä lauluihini samaistuvia
Nimikirjoitusten jakoa ja yhteiskuvia
Mä kiitän yleisöäni, taas kutsuu yö ja tie
Vain pienen hetken keikkailmoituksen teko vie
Ei Teosto vois tietää mihin rahat tilittäis
Jos keikoiltani ilmoitukset tekemättä jäis

Esittäjät: Tommi Läntinen ja Sara Siipola

Teksti on julkaistu Janne Rintalan sekä Mökkitie Recordsin ja HMC Publishingin luvalla.
Kampanjan toteuttavat Suomen Musiikintekijät, Suomen Musiikkikustantajat ja Teosto.

Kermapepun avaus apurahakeskusteluun

Julkaistu

TEHDÄÄN selväksi yksi asia jo heti alussa: olen etuoikeutettu kermapeppu. Ainakin mitä tulee apurahoihin. Olen saanut pitkän apurahan, pienempiä apurahoja, tukea työryhmille ja yritykselleni. Olen kokenut kuitenkin myös sen, kun hylsyjä sateli joka paikasta. Olin onnekas: hylsysateen jälkeen ketsuppipullo aukeni.

Tällä kokemuksella uskallan sohaista mehiläispesää, ja tämä kirjoitus olkoon alustus Suureen apurahakeskusteluun, joka on osa syksyn Musiikintekijöiden päivää 28.10. Keskustelu apurahoista ei ole helppoa. Jos ei ole saanut tukia, keskustelu leimataan usein valitukseksi. Toisaalta monille apurahoja saaneille huijarisyndrooma ja jopa huono omatunto ovat tuttuja tunteita. Silloin on helpompi olla hiljaa.

Jos ei ole keskustelua, mikään ei muutu.

Lähtökohta keskustelulle on se, että rahaa on liian vähän. Tukea ei riitä koskaan kaikille, jotka sen ansaitsisivat. Jatkossa rahaa on todennäköisesti vielä vähemmän kuin nyt. Se on rehellistä sanoa suoraan.

Onko vuosikymmenten aikana muotoutunut systeemi täydellinen vai pitäisikö se räjäyttää kokonaan? Vai jotain siltä väliltä?

Neljä näkökulmaa keskusteluun:

1. Harvoille enemmän

Viime vuosien tendenssi on: enemmän tukea harvoille. Hyvä puoli tässä on se, että taiteelliseen työhön saa tarvittavat resurssit. Huono puoli on tietysti se, että yhä useammat jäävät kokonaan ilman. Miten varmistetaan se, että tuki jakautuu vuosien varrella mahdollisimman monelle? Onko vastaus karenssit vai tarpeeksi monipuoliset ja vaihtuvat toimikunnat? Toisaalta pitkäjänteinen työ tarvitsee pitkäjänteistä tukea.

2. Tuetaanko työhuoneella istumista vai ihmisten ilmoille menoa?

Suomessa on myönnetty perinteisesti tukea työskentelyyn. Säännöllinen tulo on monelle enemmän kuin tarpeen tuoden hengähdystauon epävarmuudesta. Mutta olisiko pitkän uran kannalta kuitenkin parempi, että voisi tehdä kattavia kiertueita ja hankkia sitä kautta fanipohjan, tai että voisi toteuttaa unelmien albumin tai produktion tekemättä taloudellisia kompromisseja? Albumin tekokustannukset rajataan usein heti kättelyssä pois. Myös kiertueille on vaikeaa saada riittävää tukea.

3. Nuoret vs. konkarit

Uran alkuun saaminen on mielestäni vaikeampaa kuin vaikkapa vuosituhannen alussa. Debyytteihin myönnetään tukea nihkeästi. Pitäisikö tämän muuttua? Ja onko muutoksen esteenä se, että toimikunnissa istuvat kokeneemmat tekijät muistavat oman kamppailunsa ja ajattelevat, että kamppailu nyt vain kuuluu tähän ammattiin? Toisaalta pitkän uran aikana tulee väistämättä vaiheita, jolloin tarvitaan tukea. Astuuko ikärasismi jossain vaiheessa kuvaan, ja miten tätä estettäisiin? Ura voi saada uuden alun vielä eläkeikäisenäkin.

4. Toimikunnat

Mielestäni vertaisarviointi on edelleen ylivertainen tapa hakemusten arviointiin. Näin myös ne tekijät, jotka eivät osaa tehdä hyviä hakemuksia voivat pärjätä. Monissa paikoissa käytössä oleva pisteytys on armoton. Hakemuksen ja tekijän täytyy erottautua jopa sekunneissa. Toimikunnissa tarvitaan kokemusta, mutta on tärkeää varmistaa tietämys myös nuorista tekijöistä. Miten varmistetaan toimikuntien monimuotoisuus ja sopiva vaihtuvuus?

Edellä on monta kysymystä mutta vähän vastauksia, joten jatketaan keskustelua. Olkoon se runsasta, rönsyilevää, rehellistä ja rohkeaa!

Pauliina Lerche
puheenjohtaja
Suomen Musiikintekijät

Leipää ja sirkushuveja

Julkaistu

Rooman valtakunnassa pidettiin kansa tyytyväisenä tarjoamalla ”leipää ja sirkushuveja”. Kansan piti saada syödäkseen mutta myös viihtyä. Mutta miten saada suomalainen kuntapoliitikko ymmärtämään kulttuurin merkitys? Tehtävä ei ole helppo, varsinkin kun kulttuuri lähestulkoon loistaa poissaolollaan puolueiden kunta- ja aluevaaliohjelmissa.

Suomessa järjestetään kunta- ja aluevaalit 13.4.2025. Vaalit ovat tärkeät musiikintekijöille ja koko kulttuurikentälle sekä suoraan että välillisesti.

Tutustuin kaikkien eduskuntapuolueiden kunta- ja aluevaaliohjelmiin. Ohjelmien lukeminen ei varsinaisesti lisännyt luottamusta puolueiden osaamiseen kulttuuriasioissa tai niiden haluun tukea kulttuuria. Konkreettiset ehdotukset olivat vähissä tai ne olivat epärealistisia. Vain yhden puolueen ohjelmassa nostettiin esiin taiteilijat ja taiteen ammattilaiset konkretian tasolla. Erään puolueen ohjelmassa mainittiin sana ”kulttuuri” kaksi kertaa sanana muiden joukossa. Muissa ohjelmissa kulttuuria pidettiin kuitenkin ”suomalaisuuden sieluna” tai ”hyvinvointia lisäävänä”. Tai sitten ollaan ”koulutuksen ja kulttuurin ystävä”.

Kauniita sanoja, toivottavasti niille on katetta.

 

Usean puolueen ohjelmassa korostettiin yritysten merkitystä kuntien talouden ja työllisyyden kannalta. Yritykset ja työpaikat ovatkin tärkeitä. Jäin kuitenkin ihmettelemään kulttuurin täydellistä puuttumista tässä yhteydessä. Eivätkö poliitikot ymmärrä kulttuurin ja luovan alan merkitystä työpaikkojen luojana sekä työntekijöiden veto- ja pitovoimatekijöinä?

Kuntien lakisääteisiin tehtäviin kuuluu tarjota kuntalaisille kulttuuripalveluita. Viestit kentältä ovat kuitenkin aika lohduttomia: kulttuurista säästetään kunnissakin ja samalla odotetaan, mitä tuleman pitää. Määrärahat ovat pienentyneet, ja jopa kunnat tarjoavat palkkioksi lippuriskiä tai pelkkiä matkakorvauksia. Kunnat ovat merkittävä työllistäjä taiteen alan ammattilaisille, joten tilanne on vakava. Kuntien on huolehdittava lakisääteisestä tehtävästään kulttuurin tarjoamiseksi ja samalla maksettava myös taiteen ammattilaisille työehtosopimusten mukaista palkkaa. Kuntien järjestämät musiikkiesitykset vaikuttavat suoraan myös musiikintekijöiden tuloihin tekijänoikeuskorvauksien kautta.

 

Aluevaaleissa pääosassa ovat hyvinvointialueet. Ne eivät tuota kulttuuripalveluita juuri ollenkaan, mutta vaalit eivät suinkaan ole merkityksettömät kulttuurialalle. Suurin osa musiikintekijöistä työskentelee itsensätyöllistäjinä eivätkä ole työterveyden piirissä, vaan saavat hoitoa, jos saavat, terveyskeskuksista. Toimiva perusterveydenhuolto onkin itsensätyöllistäjille erittäin tärkeää.

Hyvinvointialueet vievät tällä hetkellä valtion budjetista noin 30 prosenttia, ja summa tulee kasvamaan lähivuosina väestön ikääntymisen vuoksi. Valtion vähenevistä resursseista tullaan kilpailemaan verisesti, ja ikävä kyllä kulttuurin asema ei tässä tilanteessa vaikuta kovinkaan vahvalta.

Kun hyvinvointialueiden talous on kunnossa, riittää rahaa myös kulttuurille.

Kannattaa siis äänestää. Ja kun ehdokkaat pian valtaavat paikalliset kauppakeskukset ja kauppojen pihat, voi pysähtyä juttelemaan oman kotikunnan kulttuuripalveluiden tilasta ja tulevaisuudesta ja kertoa kulttuurin tarjoamista mahdollisuuksia niin työllisyyden kuin vetovoiman ja hyvinvoinnin suhteen.

Varsinkin pienissä kunnissa yksikin valtuutettu, joka toimii kulttuurin puolesta voi saada paljon aikaan. Suurissa kaupungeissa on tärkeää vakuuttaa valtuustoryhmät. Kannattaa myös muistaa, että kuntapolitiikassa puolueet voivat toimia kulttuurin suhteen hyvinkin erilaisella tavalla kuin valtakunnan politiikassa. Tästä ovat hyvinä esimerkkeinä Helsinki ja Espoo.

Tarvitsemme politiikkaan lisää kulttuurin tuntemusta ja puolustamista.

Pauliina Lerche
puheenjohtaja
Suomen Musiikintekijät

Tervetuloa, tulevaisuus!

Julkaistu

Hyvä Suomen Musiikintekijöiden jäsen. Mikä on sinun mielikuvasi järjestöstämme, mihin meidän tulisi panostaa jatkossa? Mitkä tekijyyteesi liittyvät tulevaisuudennäkymät kenties huolestuttavat sinua? Muun muassa näitä asioita kysymme sinulta Tulevaisuustutkimuksessa, johon olet saanut kutsun sähköpostilla.

Sinulla on nyt mahdollisuus vaikuttaa toimintamme suunnitteluun. Tulevaisuustutkimus on kattava ja tärkeä työkalu, jonka avulla keräämme tietoa jäsenistön tarpeista, huolenaiheista ja odotuksista. Kysely on suunniteltu huolellisesti: se kattaa niin jäsenten taustatiedot, taloudellisen tilanteen, viestinnän ja palveluiden käytön kuin myös tulevaisuuden näkemykset ja toiveet.

Tulevaisuustutkimus:

  • On laaja-alainen ja syvällinen. Kysely selvittää jäsenten tulevaisuudennäkymiä sekä mahdollistaa kokonaisvaltaisen kuvan rakentamisen jäsenistön tilanteesta ja tarpeista.
  • Mahdollistaa jäsenten äänen kuulumisen. Kysely antaa jäsenille mahdollisuuden vaikuttaa järjestön toimintaan ja tulevaisuuden suuntauksiin.
  • On tulevaisuuden suunnittelun tukena. Kyselyn tulokset antavat arvokasta tietoa, jota hyödynnämme painopisteiden valitsemisessa ja toimintojen kehittämisessä.
  • Kerää palautteita. Avoin palaute antaa mahdollisuuden ilmaista myös kyselyssä mainitsemattomia ajatuksia ja ideoita.

Kyselyyn vastaaminen vie muutaman minuutin, mutta sen vaikutus voi olla merkittävä. Kerromme myöhemmin Musiikintekijä-lehdessä, uutiskirjeessä ja verkkosivuilla, miten kyselyn tuloksista tehtyjä analyyseja on hyödynnetty. Näin tulet myös näkemään, mitä muut jäsenet ajattelevat.

Tulevaisuus-kyselyn vastaukset ovat arvokkaita riippumatta siitä, miten kauan olet ollut jäsenenä. Juuri sinun näkemyksesi tulevaisuudesta auttavat meitä varmistamaan, että Suomen Musiikintekijät pysyy ajan tasalla ja vastaa jäsentensä tarpeisiin.

Vastaaminen on vaikuttamista, sinun vastauksillasi on merkitystä!

Aku Toivonen
toiminnanjohtaja
Suomen Musiikintekijät

Ps. Osallistut myös mahtavaan arvontaan, jos annat yhteystietosi kyselyn yhteydessä. Vastaukset käsitellään anonyymisti.

Arkisia ajatuksia

Julkaistu

Kunnioitusta, kiitos!

Valmistelin viimeistä Kaijastusta kaikessa rauhassa perjantai-iltana, TV-kanavilla surffaillen. Maikkarilla kerrottiin, että Aleksei Navalnyi ”laskettiin hautaan Frank Sinatran My Wayn soidessa”. Ja täsmälleen samoin sanoin netti-Hesarin ingressissä. Järjestöjyrä minussa ehti jo pohtia, kenelle lähetän huomautuksen, että kyseessä oli instrumentaaliversio, ei siis Frankin, ja tekijät ovat Claude François ja Jacques Revaux. Hengittelin hetken ja päätin vain toivottaa hyvää matkaa rohkealle miehelle.

Edellisellä viikolla olin käynyt kipakkaa viestinvaihtoa moraalisten oikeuksien puolesta Ylen edustajan kanssa. Olisin itsekkäästi odottanut edes pientä pahoittelua tekijänimien unohtamisesta, ja ehkä pientä kiitosta asian korjaamiseen johtaneesta viestistä. Kun koko pitkää nimilistaa ei olisi olemassa ilman niitä kahta tekijää, ja yleisöllä on oikeus tietää. No, voihan sen hännän itsekin nostaa, kun kerran palstatilaa on annettu!

Valonpilkahduksia, kiitos!

Maailmassa, lähellä ja kaukana, tapahtuu tällä hetkellä asioita, joiden takia meidän on yritettävä pitää huolta omasta jaksamisestamme ja tukea toisiamme. Ja muistaa, että omalla työllämme, musiikillamme, autamme muita ihmisiä jaksamaan omassa arjessaan tämän repivän uutisvirran keskellä.

Huoltovarmuuskeskus on ymmärtänyt jotakin, jota olemme uhkaavien kulttuurileikkausten ja koronan jälkeisten taloudellisten ja henkisten vaurioiden keskellä yrittäneet konkretisoida: ”Nykyisessä turvallisuustilanteessa näen kulttuurialan merkityksen entistäkin keskeisempänä henkisen kriisinkestävyyden ylläpitäjänä”, sanoo keskuksen toimitusjohtaja Janne Känkänen.

Tarkoitus on nyt siis selvittää kulttuurialan ottamista mukaan huoltovarmuustoiminnan piiriin. Mielenkiintoista. Ja voi, kunpa ymmärrys heräisi myös toisaalla, mm. freelancereiden ja itsensätyöllistäjien sosiaali-, työttömyys- ja eläketurvan suhteen.

Kiitos itsellenne!

Kiitän teitä musiikintekijöitä viime aikojen hyvästä ja rakentavasta keskustelusta somekanavilla ja tilaisuuksissamme. Meistä on tullut hieno yhteisö, jossa kaikilla on mahdollisuus nostaa esiin tärkeitä asioita ja saada kollegoilta asiallisia kommentteja, kokemusasiantuntijoiden neuvoja, vertaistukea sekä voimauttavaa naurua.

Kiitos kaikille hallituskumppaneille 13 vuoden aikana. Jokainen on antanut kokemuksensa ja asiantuntemuksensa jäsenistön käyttöön, ja väittäisin, että olemme tehneet hyviä päätöksiä! Onnea jatkaville ja tuleville, teette tärkeää työtä! EU-vaalit lähestyvät, musiikintekijäpalkkioasia on kesken, tekoälykeskustelussa riittää näkökulmia, lobbaamista riittää, ja…

Kiitos Suomen Musiikintekijät ry:n toimiston Akulle, Sarille, Ninalle, Sannalle ja Lumille! Yhtä matkaa on kuljettu pitkään, ja suunta on sama ja selkeä. Lämpimän, osaavan ja luotettavan työyhteisön saa tuleva puheenjohtajakin, sen tiedän.

Kiitos koko Luovan Alkutuotannon jengille hyvästä yhteistyöstä ja yhteisestä äänestä, jolle todellakin on käyttöä!

Olen huijannut lähestyvää haikeutta kirjoittamalla arkisista asioista: Jatketaan, mitäs meillä seuraavaksi listalla onkaan? Varovasti availen työpöydän laatikoita ja lukittuja kansioita itsessäni. Jotakin on tuloillaan, mutta mitä…

Nähdään ja kuullaan, rakkaat musiikintekijät, viimeistään kevätkokouksessa ja Suomen parhaissa pikkujouluissa!

Kaija Kärkinen
Kirjoittaja on laulaja, sanoittaja ja näyttelijä. Hän on toiminut Suomen Musiikintekijöiden hallituksen puheenjohtajana vuodesta 2012 asti. Kausi päättyy keväällä 2024.

Tekijyys ja dialogi

Julkaistu

Olen toiminut aktiivisesti eri rooleissa Teoston piirissä vuodesta 2011. Näinä vuosina olen tullut vakuuttuneeksi siitä, että tekijänoikeusjärjestömme nykyisissä rakenteissa vaikuttaa kaksi positiivista voimaa: tekijyys ja rajat ylittävä dialogi.

Tekijyys huokuu parhaimmillaan monimuotoista osaamista ja silkkaa lahjakkuudesta jalostunutta erinomaisuutta sekä ymmärrystä niistä erilaisista musiikkialan rakenteista, joita menestyminen ja täysipainoinen ammatinharjoittaminen vaativat. Rajat ylittävä dialogi on puolestaan yhtäältä kansainvälisessä verkostossa toimivalle pienelle tekijänoikeusjärjestölle elinehto. Toisaalta monenlaisia rajat ylittävän dialogin käyttöyhteyksiä voi piirtää myös oman maamme sisälle. Rajat ylittävän dialogin keskeisenä päämääränä voi nähdä ymmärryksen ja luottamuksen rakentamisen.

Teoston kolmessa jäsenjärjestössä on huomattavaa osaamista. Jäsenjärjestöillä onkin varsin merkittävä rooli osana keskustelevaa, hyvin valmisteltua oikeudenhaltijapiirejä koskevaa päätöksenteon rakennetta. Toimiessani tilitystoimikunnan puheenjohtajana minulle muodostui kattava käsitys niistä monisyisistä prosesseista, joiden kautta kollektiivihallinnon kokonaisuutta on aiheellista tarkastella – yhdessä eri oikeudenhaltijapiirien kanssa. Teoston hallituksessa on käyty erinomaista strategista keskustelua Teoston tavoitteista, uhkakuvista ja mahdollisuuksista. Ja erityisesti siitä, millaisia arvoja Teosto edustaa, edistää ja kantaa mukanaan toiminnassaan.

Olen vaikuttunut siitä osaamisesta ja intohimosta, jota Teoston henkilöstön piirissä on. Meillä oikeudenhaltijoilla on mielestäni vahva ja osaava organisaatio tukenamme. En sano, että maailma on valmis, tai etteikö edessämme olisi paljon työtä ja haasteita. Olen kuitenkin varma, että yhteistyön ja dialogin kautta oikeudenhaltijoilla on hyvät mahdollisuudet vaikuttaa siihen, että Teosto tulevaisuudessakin on osaltaan turvaamassa ja kehittämässä yhteisiä toimintaedellytyksiämme.

Musiikin, kuten myös Teoston, eduista voi pitää huolta hyvin monella eri tavalla. Suunnan on kuitenkin oltava kristallin kirkas. Valintojemme on rakennettava maamme monimuotoisen musiikin arvokasta tulevaisuutta.

Tätä varten Teoston on oltava elinvoimainen ja tehokas, merkityksellisesti kasvava tekijänoikeusjärjestö, jonka liiketoiminta voi hyvin ja kehittyy. On keskeistä ymmärtää, että musiikki on kaiken muun arvokkaan lisäksi myös elinkeino ja huomattavaa liiketoimintaa. Mutta samalla Teosto voi olla ylpeästi myös kulttuurinen toimija, joka kantaa osaltaan vastuuta pienen kielialueemme luovan musiikin alan kukoistavasta ja hyvinvoivasta tulevaisuudesta.

Mielestäni Teoston puheenjohtajuudessa on oleellista paitsi alaspesifi osaaminen ja laaja-alainen ymmärrys kollektiivihallinnosta, myös halu ja kyky käydä dialogia sekä toteuttaa rajat ylittävää yhteistyötä Teoston sisällä. Ymmärtäen, ja aidosti tunnistaen, erilaisten musiikin tekemisten yhdenvertaisen merkityksen.

Puheenjohtaja on Teostossa kokoava voima. Puheenjohtajan tehtävä on työskennellä oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti kaikkia oikeudenhaltijapiirejä kuullen, Teoston eduksi. Olen nöyrän kiitollinen saamastani tuesta sekä minulle osoitetusta luottamuksesta. Aion olla luottamuksen arvoinen. Minulle on suuri kunnia saada toimia Teoston puheenjohtajana.

Antti Auvinen
Kirjoittaja on säveltäjä ja Teoston hallituksen uusi puheenjohtaja.

Ootko jo lakanoissa?

Julkaistu

Mitä viestin lähettäjä halusi viestillään ilmaista? Oliko kyseessä viaton kysymys, vai oliko mukana myös jotain muuta: kiinnostuksen ilmaisua, vallan osoittamista? Viestin lähettäjällä ja sen saajalla on vain ammatillinen yhteys.

Musiikkialalla eteneminen on monin tavoin riippuvainen portinvartijoista ja valtaapitävistä – jotka ovat useimmiten miehiä.

Suomen rikoslaki ei kriminalisoi seksuaalista häirintää, joksi erilaiset vihjailut ja kaksimieliset heitot luetaan. Rikoslaissa kiellettyä on seksuaalinen ahdistelu. Seksuaaliseen häirintään voidaan kuitenkin puuttua tasa-arvolain, työturvallisuuslain ja yhdenvertaisuuslain nojalla.

Yhdenvertaisuuslaki asettaa työnantajalle velvollisuuden edistää yhdenvertaisuutta työpaikalla, ja työturvallisuuslaki asettaa työnantajalle velvollisuuden ryhtyä toimiin työpaikalla ilmenevän häirinnän poistamiseksi.

Kuka tai mikä on musiikintekijän turva ja keskustelukumppani, kun työsuhdetta ja työnantajaa ei ole?

Käsittelimme syyskuun hallituksen kokouksessamme yhdenvertaisuuteen ja seksuaaliseen häirintään liittyviä kysymyksiä kahdesta näkökulmasta: järjestämämme tilaisuudet ja jäsenpalvelut, musiikkiala yleensä. Ja näihin tartuimme kysymyksellä ”mitä voimme tehdä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden lisäämiseksi sekä seksuaalisen häirinnän poistamiseksi?”.

Voimme tehdä paljonkin, ja sen myös teemme. Kirjaamme hyvän käyttäytymisen ja turvallisen tapahtuman pelisäännöt – Musiikintekijöiden teesit, joihin tulee sitoutua tapahtumailmoittautumisen yhteydessä. Sitoutamme myös mentorimme ja muut yhteistyökumppanimme sopimusvaiheessa näihin pelisääntöihin.

Nimeämme yhteyshenkilön, jolle voi luottamuksellisesti ilmoittaa, jos tapahtumissamme tai musiikkialalla yleensä ilmenee häirintää tai ahdistelua. Hankimme myös tarvittaessa avuksemme asiantuntija-apua.

Huomioimme myös tilanteet, joissa on kyse mahdollisesta kunnianloukkauksesta vaikkapa somessa, jossa asioita on saattanut tulla käsitellyksi julkisesti antamalla vihjailevia tuntomerkkejä tarpeettoman laajasta henkilöjoukosta. Syyttömän suoja on myös tärkeää.

Yhdenvertaisuus tarkoittaa vielä paljon muutakin. Sitouduimme muutama vuosi sitten Yhdenvertainen musiikkiala -teeseihin. Teeseissä on kuusi pääkohtaa, joista kirjasimme oman toimintasuunnitelmamme. Olemme edistäneet viestinnässämme tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, olemme toteuttaneet päätöksenteossa tasa-arvoa, monimuotoisuutta ja yhdenvertaisuutta.

Päivitämme edellä mainitun toimintasuunnitelman. Jotain on tehtävä lisää, jotta vihjailevat viestit ja niiden takana oleva aukikirjoittamaton painostus ja vallan osoitus loppuvat.

Seksuaalinen häirintä ja epäasiallinen käytös on kitkettävä pois musiikkialalta.

Aku Toivonen
toiminnanjohtaja
Suomen Musiikintekijät

(T)avataan kesällä?

Julkaistu

Melkoisessa myllerryksessä meni tämäkin kevät. ”Kulttuuriväki”, kuten media on viime aikoina taide- ja kulttuurialojen tekijät ja esittäjät niputtanut, on ollut tyrmistynyttä, raivoissaan, väsynyttä, joskus jopa varovaisen toiveikasta. Huumorikin on pilkahdellut, tosin melkoisen kitkerään sävyyn.

En kerro yhtään turvevitsiä enkä klikkaa yhtään meemiä, lupaan sen. Kukaan ei niiltä tänä keväänä välttynyt, ja se oli ymmärrettävää. Edellinen kulttuuriministeri kun otti intohimoisesti kantaa turpeenpolton puolesta samaan aikaan, kun hänen varsinainen vastuualueensa oli katastrofitunnelmissa. Toivottavasti kulttuuriministeri Antti Kurvisen painotukset ja ulostulot osuvat tarkemmin.

Huhtikuun lopulla ilmassa oli kevään tuntua: hallitus suuntasi puoliväliriihessään taiteelle ja kulttuurille yhteensä 127,36 miljoonaa euroa, josta puolet apurahoina ja avustuksina freelancereille ja toiminimille.

Niin juuri, apurahoina. Yli vuosi olisi ollut aikaa kehittää toimivampaa korvausmekaniikkaa tai maksuluukkua freelancereiden ja yksinyrittäjien ahdinkoa helpottamaan. Taikea nimittäin sitoo valtionavustuslaki, joten se ei voi jakaa takautuvasti korvausta tulonmenetyksistä, vain niitä apurahoja tulevaan.

Ikävää oli, että turhautumisen kiihdyttämä somekeskustelu ja provosoiva lehtikirjoitus sai tilanteen näyttämään taidealojen väliseltä riitelyltä. Sama sapluuna, esimerkkinä paljon puhuttu Tanskan malli, ei sovi kaikille. Kulttuurialojen tulonmuodostus kun on todella monimuotoista. Tämä on varmasti kaikille toimijoille selvää.

Meillä etujärjestöillä on oikeus ja velvollisuus pitää omiemme puolta. Somekyynärpäiden käyttöä on silti syytä harkita tarkkaan, vaikka turhautuminen hitauteen ja toimimattomuuteen olisi pinnassa.

Onneksi yli 50 järjestön julkinen ulostulo 26.5. sekä kulttuuri- ja tapahtuma-alan mielenilmaus Helsingissä 3.6. osoittavat, että yhteinen ääni on meille kaikille tärkeä, ja sitä myös osataan ja halutaan käyttää. Yleisötapahtumien avaaminen muun yhteiskunnan mukana sekä kulttuurialojen oikeudenmukainen kohtelu elinkeinona ovat meitä yhdistäviä vaatimuksia, samoin sosiaali- ja työttömyysturvan puutteiden korjaaminen, viimeinkin.

Nyt tekee vanhan kissan mieli ihan pikkuisen nostaa omaa ja kollegojen häntää. Voin vakuuttaa, että muutakin on tehty, kuin vain somessa huudeltu. En ole itse pysynyt laskuissa, kuinka monta viestiä olen itsekin kansanedustajille, heidän avustajilleen ja ministereille lähettänyt. Ja tämä on vain pieni murunen siitä työstä, mitä musiikkialan järjestöt itse ja yhdessä, Music Finlandin toiminnanjohtaja Kaisa Rönkön johdolla, ovat tehneet. Kaikki edunvalvonta ei näy somessa eikä mediaseksikkyydellä loista, mutta kyllä sitä tehdään.

Viimeisimmän Taike-tuen hakuaika on 16.–30.6. Jaossa (aikaisintaan loppukesästä) on 55 miljoonaa euroa. Pieni rahansiirto tästä potista tapahtui huhtikuussa haettuun tukeen, jonka 9000 hakijasta 6000 onnekasta jakavat nyt kesäkuussa 25 miljoonan euron potin.

Musiikintekijän koronakesää toivottavasti hieman helpottaa Teoston koronatuki, jota on jaossa kesällä 2 miljoonaa. Tekijöiden ääntä kuunneltiin ja tukikriteereihin tehtiin laajennuksia, joten tuensaajien joukko on nyt isompi kuin ensimmäisellä kierroksella.

Myös Musiikintekijöiden rahasto jakaa tänä vuonna tavallista enemmän stipendirahaa, yhteensä 343 000 euroa. Seuraava haku on elokuussa.

Kiitos teille rakkaat musiikintekijät, että jaksatte sinnikkäästi hakea tukia, joihin olette oikeutettuja. Samalla kerrotte päättäjillemme viestiä hädästä, joka ei ole ohi vielä pitkään aikaan, vaikka elävä musiikki alkaisi taas soida. Siitä kertyvät tekijänoikeuskorvaukset kun tulevat viiveellä nekin.

Kesä on onneksi kaikilla, joten valoa, avauksia ja eläviä tapaamisia toivotan!

Kaija Kärkinen
Kirjoittaja on Suomen Musiikintekijöiden hallituksen puheenjohtaja sekä laulaja, sanoittaja ja näyttelijä.

Vaihtoehtoinen tulevaisuus

Julkaistu

Neljä vuotta sitten määrittelimme Music Finlandin johdolla näkymän suomalaisen popmusiikin viennin tulevaisuudelle. Nyt kesän alussa tarkastelimme, onko visio edelleen kohdillaan vai tulisiko sitä muuttaa jotenkin, ja miltä toimintaympäristö tällä hetkellä näyttää.

Visio kuuluu näin: ”Suomalainen musiikintekeminen on kysytyintä, ja Suomen musiikkiala tekee jatkuvasti maailmanlaajuisia hittejä”.

Mielenkiintoista oli se, että tuo näkymä on edelleen aivan kurantti, mutta tavat, joilla sitä kohti olimme suunnitelleet mentävän ovat saaneet toisenlaisia piirteitä kuin mitä olimme osanneet odottaa. Musiikkiala on kohdannut vaihtoehtoisen tulevaisuuden.

Etäsessiointi on tullut jäädäkseen. Näin myrskyn silmässä olevat kansainvälistä yhteistyötä tekevät musiikintekijät sanoivat. Matkustamiselta säästyvä aika luo uusia mahdollisuuksia. Kansainvälisiin etäsessioihin on helpompaa päästä mukaan, online-biisileirit ovat jo arkea. Tekijätiimit ovat alusta alkaen kansainvälisiä.

Huolen aiheeksi on noussut oman työn ja maailmalla liikkuvien tiedostojen suojaaminen. Millä estetään kopioinnit tai filejen osittaisetkin luvattomat käytöt? Mikä on tässä tekijänoikeusjärjestöjen rooli, vai löytyykö ratkaisu jostain muualta?

Biisi on keskiössä. Ehkä jopa aiempaakin enemmän. Levy-yhtiö- ja artistikeskeisyydestä ollaan siirtymässä suorapalvelukeskeisyyden kautta biisikeskeiseen aikaan. DIY (Do It Yourself) -julkaisut ovat kuuntelijoille yhtä arvokkaita kokemuksia kuin muukin musiikki.

Tekijöiden aseman ja osuuksien vahvistaminen on myös keskusteluissa keskiössä. Nyt en viittaa enää pelkästään edellä mainitsemaani visiotyöhön, vaan yleisempäänkin keskusteluun. On hyvin mahdollista, että tulevaisuudessa ammattimaisesti toimivat musiikintekijät ottavat tavaksi laskuttaa sessio-osallistumisestaan ja perehtymisestään käsillä olevaan projektiin.

Suomalainen etuuslainsäädäntö, esimerkiksi työttömyysturva ja eläkevakuutus, lähtee siitä, että työtä tehdään pelkästään työsuhteessa tai yrittäjänä. Vaihtoehtoinen tulevaisuus sisältää kattavan ja toimivan freelancereiden rekisterin. Vain sillä tavoin olisi meillä Suomessa onnistunut paljon puhuttu Tanskan malli pandemian vuoksi syntyneiden menetysten kompensaatiomallina.

Voisi olla muutakin hyötyä siitä, että freelancerit tunnistettaisiin lainsäädännöllisesti ja että tällainen rekisteri olisi olemassa. Sen tulevaisuus näyttää.

Tulevaisuus ei ole kenenkään erikseen määräämä tai sanelema. Sen olemme tästä pandemiasta oppineet. Muutos ja yllätykset ovat varmoja. Ajelehtiminen ilman kurssia ajaa lopulta karille. Näkemyksiä ja tavoitteita tulee olla.

Tulevaisuus on mahdollisuus. Etenkin vaihtoehtoinen tulevaisuus.

Aku Toivonen
Kirjoittaja on Suomen Musiikintekijöiden toiminnanjohtaja

Valtaa ja vastuuta ilman palkkaa

Julkaistu

Minut valittiin Taiteen edistämiskeskuksen Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun taidetoimikunnan jäseneksi kaudelle 2021–2022. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että keväällä luin ja arvioin parissa viikossa noin sata esittävän taiteen apurahahakemusta. Osallistun myös erilaisiin etäkokouksiin, joihin saamme kutsuja lyhyelläkin varoitusajalla. Vaikka kalenterissa olisi jo tärkeää työmenoa, säätelen itseni vapaaksi. Toimikuntatyö on ollut tähän mennessä hyvin mielenkiintoista, avartavaa ja opettavaista.

Panostan Taiken työhön rutkasti vapaa-aikaa ja energiaa, aivo- ja sydänkapasiteettia. Palkkioni tästä työstä on saada ensimmäisten joukossa vihiä siitä, mitä taiteen kentällä tapahtuu. Ennen kaikkea saan olla vaikuttamassa siihen, kuka saa ja kenelle annetaan. Mutta eikö ole kummallista ja jokseenkin vinksahtanutta, ettemme saa asiantuntijatyöstämme palkkaa? Ymmärtääkseni tätä asiaa on yritetty saada ruotuun jo vuosia. Toivottavasti tämä epäsuhta korjaantuu seuraavalla kaudella.

Tunnollisuus, reippaus ja oma-aloitteisuus ovat osa minua, jopa liiallisestikin. Olen tehnyt ja teen töitä ilmaiseksi, tottumuksesta ja kutsumuksesta. Tämä on taiteilijuuden lisäksi erittäin yleistä työssäni opettajana. Muutama viikko sitten eräs ryhmäopetusoppilaani totesi haluavansa lähettää minulle biisejään arvioitavaksi. Kerroin kohteliaasti, että tässä koulussa opetan biisintekoa vain pienryhmissä, koska palkallista opetusta on todella vähän, eikä sitä valitettavasti ole jakaa yksilöopetukseksi.

Kuulemma saan oppilaan biisejä kuunteluun ja arvioon myöhemmin. Siihen totesin, että määräaikainen työsuhteeni päättyy toukokuussa eikä minulla ole velvollisuutta antaa biiseistä palautetta, tehdä töitä ilman palkkaa. No hei, voisin kuulemma suhtautua hänen biisiensä arvioimiseen rennolla asenteella! Mutta tiedän, etten luonnollisesti ammattilaisena kykenisi sellaiseen rimanalitukseen. Pääsen siis tahtomattani vapaaehtoistöihin – jipii!

Bändeissä olen usein ollut ainoa naisoletettu. Vasta vuosikausien keikkailun jälkeen ymmärrän, miten paljon ylimääräistä taakkaa ja paineita asemani – nuoruus ja tyttöys – on tuonut mukanaan. Olen ollut kirsikka kakun päällä, suurennuslasin alla keikkamatkoilla, takahuoneessa ja lavalla… Mutta tästä voisin toki kirjoittaa romaanin tai kaksi. Mutta vain harrastusmielessä, koska siitäkään ei makseta.

Varmaa on sekin, että sukupolvien väliset kuilut mustavalkoisella sukupuoliajattelulla höystettynä ovat vaikuttaneet omaan tonttiini. Vastuunkantoon on vaikuttanut se, että kyllähän järjestelyt, tiedustelut ja säätäminen minulta hoituvat. Teen muidenkin työt jos he eivät niitä keskusteluista, kyselyistä ja huomautuksista huolimatta saa aikaiseksi. Oman musiikkini kohdallahan tilanne on automaattisesti se, että juuri minun kuuluu olla työmuuli, vetojuhta, multitaskaaja.

Aika raskastahan se on yrittää saada muita osallistumaan vaikkapa lavakartan tekemiseen, somemainontaan tai keikan levymyyntiin, jos saa kuulla osaavansa nämä asiat parhaiten. Eikä kukaan niitä levyjä kuitenkaan osta, joten saan järkkäillä ihan itse ne myyntipöydät. Entä miten ne Teoston teosilmoitukset ja Gramex-ääniteilmoitukset? Oh dear… Jospa osaisimme pyytää tasapuolisuutta ja tasa-arvoisuutta! Antaisimme ja ottaisimme valtaa ja vastuuta. Sopivasti.

Dimi Salo
Kirjoittaja on suomalais-kreikkalainen laulaja-lauluntekijä, muusikko ja musiikkipedagogi. Hän asuu Oulussa.