Suomalaisen jazzin voima ei ole koskaan tullut ylhäältä. Se on syntynyt ihmisistä.
Vuosikymmenestä toiseen eri puolilla maata jazzista innostuneet ihmiset ovat tarttuneet toimeen; alkaneet järjestää konsertteja voidakseen kuulla rakastamaansa musiikkia omalla paikkakunnallaan, koonneet ympärilleen muita ja perustaneet lopulta yhdistyksiä. Tämä ruohonjuuritason toiminta muodostaa edelleen kotimaisen jazzkentän selkärangan.
Paikalliset ja alueelliset yhteisöt mahdollistavat sen, että kotimaisia sekä kansainvälisiä eturivin muusikoita voi kuulla eri puolella Suomea ympäri vuoden. Ne myös muodostavat kiertuetoiminnan mahdollistavan konserttijärjestäjien verkoston.
Paikalliset jazzorganisaatiot ovat myös osa alueidensa paikallishistoriaa. Esimerkkinä Suomen vanhin rytmimusiikin yhdistys Hämeenlinnan soitannollinen kerho, joka perustettiin vuonna 1945 ja toimii edelleen aktiivisesti.
ELÄVÄN jazzin mahdollistajat jäävät usein suurelta yleisöltä näkymättömiin. Harva ehkä tietää, että esimerkiksi Lahti Jazz ry on noussut nopeasti keskeiseksi tekijäksi Lahden jazzelämän aktivoijana, tai että 50-vuotisjuhlavuottaan viettävä Joensuun Jazzkerho -76 on vuosikymmenten työn tuloksena rakentanut alueelleen poikkeuksellisen vahvan jazzkulttuurin.
Esimerkit eivät ole yksittäistapauksia kotimaamme jazzkartalla, vaan osa koko maan kattavaa verkostoa.
Toki maassamme on myös kansainvälisesti tunnettuja ja jo ikoneiksi muodostuneita instituutioita: Pori Jazz juhlii tänä vuonna 60-vuotista historiaansa ja April Jazz täyttää 40 vuotta. Suomen ainoa päätoimisesti jazzmuusikoita työllistävä VOS-orkesteri UMO Helsinki Jazz Orchestra juhlii 50-vuotista taivaltaan.
Koulutuksen kehittymisessä keskeisiä instituutioita ovat olleet 1972 perustettu Pop & Jazz Konservatorio ja 1983 perustettu Sibelius-Akatemian jazzmusiikin koulutusohjelma.
Kun jazzkenttä järjestäytyi vuonna 1966, syntyi Suomen Jazzliitto. Sen perustaminen oli merkittävä askel kohti yhteistä edunvalvontaa ja valtakunnallista yhteistyötä. Tänä vuonna Jazzliitto juhlii 60-vuotista taivaltaan.
Jazzliiton puheenjohtaja ja jazzmuusikko Jari Perkiömäki on juhlavuoden haastatteluissaan muotoillut: “Suomalaisen jazzin sydän löytyy konserttilavojen lisäksi pieniltä klubeilta, vapaaehtoisten pyörittämistä yhdistyksistä ja yleisöistä, jotka tulevat kuuntelemaan musiikkia lähelle.” En voisi olla enempää samaa mieltä.
SUOMALAINEN jazz on tänä päivänä taiteellisesti korkeatasoista ja kansainvälisesti arvostettua. Samalla sen toimintaedellytykset ovat monin paikoin yhä hauraat. Jazz soi ympäri maan pitkälti juuri vapaaehtoisvoimin toimivien paikallisten jazzyhteisöjen ansiosta.
Suomessa on yli 60 paikallista jazzyhteisöä ja yli 40 jazzfestivaalia, joilla on merkittävä rooli kuntien kulttuuritarjonnassa ja vetovoimatekijänä. Jokaisessa maakunnassa on jazztoimintaa ja vuoden jokaisena kuukautena järjestetään jazzfestivaali jossain päin Suomea.
Jazzelämämme arki rakentuu edelleen pitkälti intohimosta ja vahvoista yhteisöistä. Ehkä juuri siksi juhlavuosi tuntuu erityisen merkitykselliseltä. Sata vuotta jazzia kotimaassamme on seurausta ihmisistä, jotka ovat päättäneet, että jazzin pitää soida ja näkyä. Koko Suomessa.
Hyvää Jazz Suomi 100 -juhlavuotta kaikille!
Maria Silvennoinen
Toiminnanjohtaja
Suomen Jazzliitto ry