Itsensätyöllistäminen on yleinen tapa työllistyä musiikin alalla. Se on useimmiten ihanaa, joskus kamalaa, toisinaan raskasta, parhaimmillaan höyhenenkevyttä, yhtä aikaa pelottavaa ja kutkuttavaa.
Keveys
Olen ollut itsensätyöllistäjä oikeastaan jo kahdeksanvuotiaasta saakka. Ehdotin silloin parhaalle ystävälleni Matleenalle, että mitäs jos tehdään oma runo ja osallistutaan nuorison taidetapahtumaan. Näin tapahtui ja sillä tiellä olen.
En ole koskaan ollut niin sanotuissa päivätöissä vaan olen työllistänyt itseni yli 30 vuotta. Minulle itsensätyöllistäminen on elämäntapa. Rakastan työtäni yli kaiken!
Raskaus
Vaikka en edes osaa kuvitella itselleni toisenlaista työuraa, olen huolissani itsensätyöllistäjien jaksamisesta.
Erityisesti luovilla aloilla itsensätyöllistäjät vaativat itseltään paljon. Moni on perfektionisti. Työ on usein abstraktia ja sitä voi olla vaikea laskea käsistään. Koska varsinaista työaikaa ei ole, työ valuu iltoihin, öihin ja viikonloppuihin. Uutta biisiä voi hioa loputtomiin. Uutta sinkkua tai levyä promotessa mikään määrä somettamista ei riitä.
Yhtälön tekee raskaaksi myös turvaverkkojen puute. Itsensätyöllistäjä on työelämässä kaksinkertaisesti turvaton. Häneltä puuttuu sekä työsuhteen antama turva että sosiaaliturva työn loppuessa. Työt ja samalla tulot voivat loppua yhdessä yössä täysin ilman omaa syytä. Ei ole muutosneuvotteluita, irtisanomisaikaa, muutosturvaa tai kultaista kädenpuristusta. Ja jos työt loppuvat, itsensätyöllistäjä putoaa tällä hetkellä turvaverkon ulkopuolelle.
Kaiken tämän keskellä on tärkeää pitää huolta omasta jaksamisesta. Työuupumus on tuttua monelle luovan työn tekijälle.
Ihanuus
Itsensätyöllistäjä on monen alan erikoisosaaja ja itse oma pomonsa. Työ vaatii itseohjautuvuutta, eikä itsensätyöllistäminen sovi kaikille. Mutta niille, joille se sopii, työ antaa vapautta sekä ajankäytön että työn sisällön suhteen.
Ne hetket, kun saa pitkään hiotun projektin valmiiksi tai kun tuntuu siltä, että luovuus on ehtymätöntä, kantavat pitkälle. Ainakin minusta tämä kaikki on ihanaa!
Kamaluus
Itsensätyöllistäjä tekee koko ajan töitä, että hänellä olisi töitä. Eikä työstä, jota tekee, jotta olisi töitä, yleensä saa palkkaa. Tämä on itsensätyöllistämisen paradoksi. Jokainen itsensätyöllistäjä tunnistaa varmasti tilanteen, kun kalenteri näyttää tyhjältä. Töitä on silloin löydettävä vaikka mistä kivenkolosta!
Kamalia ovat myös ne hetket, kun tuntuu siltä, että ei keksi yhtikäs mitään ja deadlinet painavat päälle.
Mitä muuta?
Mitä itsensätyöllistäminen on sinulle? Ehkä näitä kaikkia ja varmasti vielä paljon muuta. Minä olen kiitollinen, että olen saanut työskennellä itsensätyöllistäjänä. Vaikka välillä on ollut vaikeitakin hetkiä, en vaihtaisi tätä työtä pois mistään hinnasta.
Pauliina Lerche
puheenjohtaja
Suomen Musiikintekijät