Selvisi, että kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki oli teettänyt selvityksen nykyisessä hallitusohjelmassa esiintyvästä, varsin epämääräisestä kirjauksesta, jonka mukaan ”tekijänoikeuslailla säädetään nykyistä tarkemmin tekijänoikeuksien siirtämisen edellytyksenä olevista kohtuullisista ehdoista ja kohtuullisesta korvauksesta”.

Kirjaus on aiheuttanut kiinnostavia ja varsin päinvastaisia tulkintoja. OKM:n kulttuuriyksikön johtaja Jukka Liedes valotti, että kohtuulliseen korvaukseen ovat yrittäneet vedota hallituskauden aikana sekä tekijäjärjestöt että työnantajapuoli. Tekijät uskovat kirjauksen tähtäävän tekijöitä ajatellen nykyistä reilumpiin sopimuksiin ja korvauksiin, kun taas työnantajapuoli on tulkinnut pykälän ”kohtuullisuuden” koskettavan omia taloudellisia intressejään. Syventävälle selvitystyölle oli ymmärrettävästi tarvetta ja työn suoritti hallitussihteeri Riku Neuvonen.

Kohtuullinen korvaus -termi on ollut paljon esillä viime vuosina. Niin mediatalojen avustajasopimuksista kuin television laulukilpailuihin liittyneistä kiistapykälistäkin on väännetty kättä julkisuudessa. Viimeksi aihe nousi esiin Järkeä tekijänoikeuslakiin -kansalaisaloitteessa.

Osaltaan painetta kohtuullisen korvauksen kirjaukselle on lisännyt myös kansainvälinen kehitys. Esimerkiksi Saksa ja Tanska ovat jo lisänneet kohtuusäännöksen omaan lainsääntöönsä, ja samaa harkitaan nyt myös muissa Pohjoismaissa. Keskustelua kohtuullisesta korvauksesta on käyty viime aikoina ahkerasti EU-tasollakin.

Nykytilanteeseen kohdistetun kritiikin mukaan tekijänoikeuslainsäädäntö mahdollistaa vahvemman osapuolen sanelupolitiikan, jossa tekjän on hyvin vaikea kieltäytyä kohtuuttomasta sopimuksesta. Toistaiseksi kohtuuttomuus ei johda Suomessa ainakaan suoraan sopimuksen purkautumiseen tai mitätöimiseen, mistä tekijäjärjestöt muistuttivat tilaisuudessa useaan otteeseen.

Suurehkossa kokoushuoneessa oli tiivis tunnelma. Kohtuusäännökselle liputtava tekijäpuoli oli edustettuna kattavasti säveltäjistä ja muusikoista journalisteihin, kirjailijoihin, kääntäjiin ja näyttelijöihin. Myös työnantajapuolen edustus oli huomattava – viestinnän keskusliiton, EK:n ja mediatalojen juristien ohella puheenvuoroja käyttivät useaan otteeseen teknologiateollisuuden, kirjakustantajien ja elokuvatuotantoyhtiöiden edustajat, jotka kaikki vastustavat kohtuullisen korvauksen lisäystä tekijänoikeuslakiin. Kilpailulainsäännön ammattilaiset komppasivat työnantajapuolta ja kritisoivat lainsäädännön puuttumista sopimuslainsäädännöllä markkinoihin.

Käytännössä OKM esittää selvityksen valmistuttua kolmea eri vaihtoehtoa:

1. Nykytilan säilyttäminen

Tätä vaihtoehtoa puoltaa OKM:n mukaan se, että useat luovat alat ovat paraikaa murrosvaiheessa ja lainmuutos saittaisi aiheuttaa negatiivisia sääntelyvaikutuksia markkinoille. Kysymykseksi nousee myös, mitä kaikkia aloja mahdollisen lainmuutoksen tulisi koskea. Riku Neuvosenkaan mielestä selvitystyö ei ollut riittävän kattava ja analyyttinen. Mutta vaihtoehto 1 tarkoittaisi myös sitä, että hallitusohjelman kirjaus ei käytännössä toteutuisi.

2. Erityisen kohtuullisuussäännöksen §29:n lisääminen tekijänoikeuslakiin

Säännös loisi ennakkovaikutusta ja samalla mahdollistaisi sopimusten jälkikäteisen kohtuullistamisen. Kohtuullisuuden arvioinnissa voitaisiin ottaa huomioon alan sopimustapa ja kollektiisivisten neuvottelujen tulokset siitä, mikä alan mukaan on kohtuullista. Sääntely antaisi mahdollisuuden puuttua ylilyönteihin, tervehdyttäisi neuvottelukulttuuria eikä siitä aiheutuisi OKM:n mukaan haittoja aloilla, joilla ei ole ongelmia.

3. Kohtuullisuusstandardi ja ratkaisumenettely, joka perustuu Tekijäfoorumin opetus- ja kulttuuriministeriölle toimittamaan ehdotukseen

Ehdotuksen lähtökohtana on pakottava kollektiivinen menettely, jota vahvistaa laissa säädetty riidanratkaisuelin. Kohtuullistamissäännös olisi OKM:n mukaan hallinnolliselta taakaltaan merkittävä ja edellyttäisi perusteellista selvitystä kilpailuoikeudellisten vaikutusten osalta.

Tällä erää Suomessa vallitsee laaja sopimusvapaus ja korvausstandardeja sanelevat markkinat. Riku Neuvosen selvityksen mukaan huomattavaa on, että tekijänoikeuksia luovutetaan ja hyödynnetään Suomessa pääsääntöisesti viestintä- ja kulttuurialoilla, jotka ovat olleet 2000-luvun alussa voimakkaimman rakennemuutoksen kohteena.

Konkreettiseksi esimerkiksi sopivat mediatalojen polemiikkia aiheuttaneet avustajasopimukset, joiden ajoitus laskevien levikkien ja alan huonontuneiden talousnäkymien kanssa ei liene sattumaa. Media-alan avustajasopimukst nousivat keskeiseen rooliin myös Kruunuhaassa. Journalistiliiton Jukka Savolaisen mukaan työsuhteessa olevien journalistien ja freelancereiden väliset tuloerot ovat kasvaneet jyrkästi.

Työnantajat puolustivat tiukasti käytäntöjään, joita mediatalojen edustajien mukaan sanelevat rakennemuutoksen ohella laskusuhdanne ja sanomalehtien sekä aikakauslehtien arvolisäverokannan muutos.

Myös musiikkibisneksen realiteetit – fyysisten äänitteiden myynnin romahdus sekä musiikkikulutustottumuksien ja ansaintalogiikan nopea muuttuminen – ovat vaikuttaneet konkreettisesti suomalaisiin artistisopimuksiin. Levy-yhtiöt ovat markkinarealiteettien takia muuttuneet uudella vuosituhannella musiikin monialayhtiöiksi, jotka hallinnoivat artistiensa levymyynnin ohella keikka- ja oheistuotemyynnin sekä musiikkikustannuksen, joissain tapauksissa myös manageripalveluja. Niin sanottujen 360-sopimusten mielekkyydestä ja kohtuullisuudesta on käyty kinaa muusikkojen etujärjestöjen ja äänitetuottajien välillä.

Kruunuhaassa esitetyistä puheenvuoroista päätellen nykyinen sopimuskulttuuri on useilla luovilla aloilla kuitenkin huomattavasti tulehtuneempaa kuin musiikkialalla konsanaan. Useimpien tekijäjärjestöjen puheenvuoroissa oli aistittavissa melkoista turhautumista kädenvääntöön paitsi työnantajien, myös nykylainsäädännön kanssa, jonka ei koeta tukevan tarpeeksi luovan työn tekijöitä.

Musiikkipuolta itseni ohella edustaneet IFPI:n Lauri Rechart ja Musiikkojen liiton Ahti Vänttinen olivat puheenvuoroissaan yhtä mieltä siitä, että epäreilut sopimukset eivät ole kummankaan osapuolen etu, eikä niistä synny pitkällä tähtäimellä hyvää bisnestäkään. Tästä huolimatta IFPI eli äänitetuottajat vastustavat tiukasti valtiovallan puuttumista nykyisiin sopimuskäytäntöihin. Elvisin ja Suomen säveltäjien lailla Muusikkojen liitto tukee lähtökohtaisesti vaihtoehtoa 3 eli kohtuullisuussäännöksen lisäämistä tekijänoikeuslakiin. Myös vaihtoehto 2 voisi olla mahdollinen, mutta se vaatisi täsmennyksiä.

Asia etenee näillä näkymin ripeästi. Kommenttikierros päättyi helmikuun lopussa ja niiden läpikäynnin jälkeen kulttuuriministeri antaa kantansa. Mahdollinen lainmuutos käsiteltäisiin eduskunnassa näillä näkymin vielä tämän kevään aikana.

Markus Nordenstreng, muusikko, säveltäjä, sanoittaja, vapaa kulttuuritoimittaja ja Elvisin hallituksen jäsen.