Kaija Kärkinen
Kuva: Juha Törmälä

Linnut pitävät järkyttävää mekkalaa. Laskeva aurinko tekee järven yli siltaa, jonka kirkkaus vihloo silmiä. Ajantaju on kateissa: kuinka kauan olen makoillut tässä riippumatossa, mitä kaikkea on mennyt ohi? Onko joku yrittänyt soittaa, laittanut hauskan päivityksen tai vastustamattoman terassikutsun? Pitäisikö mennä tarkistamaan, ettei vain ole keikkailta? Koko ajan tuntuu että pitäisi olla jossakin muualla ja tehdä jotakin tärkeää. Taidan kärsiä vieroitusoireista!

Mitenkäs tässä näin kävi? Vielä pari vuotta sitten vastustin jyrkästi Facebookia ja netissä roikkumista. Nyt poikani komentaa minua samalla lauseella, jolla kuulemma olen traumatisoinut hänen lapsuutensa: ”Nyt pois koneelta niin kuin olis jo!”

Keväällä esitin eräässä konsertissa sanoittamani kappaleen Kaunein tyttö gallerian. Laulun jälkeen jouduin selittelemään:

– Muistattekos, silloin ennenvanhaan teinit laittoivat kuviaan IRC-Galleriaan ja mesettivät.

No joo, onhan siitä jo viitisen vuotta aikaa, olisi pitänyt olla varovainen ajankohtaissanaston kanssa. Kuinkahan kauan menee, ennen kuin Facebook on siis niin mennyttä sesonkia.

Musiikkimaailma se vasta muuttuukin; uusia toimijoita tulee markkinoille lähes päivittäin, käyttö pirstaloituu lukuisiin erilaisiin streaming- ja download-palveluihin. Eikä Rautavaaran Tapsa voinut aavistaakaan, kuinka pieninä palasina se leipä maailmalta kerättäisiin. Tekijänoikeusjärjestöillä on täysi työ pysyä kilpailukykyisinä haastajien rynniessä markkinoille kansainvälisten toimijoiden myötä. Ja vaikka yhteisenä tavoitteena luulisi olevan musiikin helppo saatavuus, toisin saattaa käydä. Aika monella luukulla saa käyttäjä pian kolkutella, ennen kuin kaikki oikeudenhaltijat on varmasti tavoitettu. Siis jos huonosti käy.

Mutta kannattaa ottaa tietysti sellainenkin mahdollisuus huomioon, että käykin hyvin. Tai ainakin, ettei käykään ihan niin huonosti, kuin muutosvastarinta sisällämme väittää. Saattaa nimittäin olla, että joku jossain jo suunnittelee uusia keinoja pienten murusten keräämiseen maailman markkinoilta ja kotikonnuiltakin, ja ihan hyvät mielessään. Jospa uhkakuvat estävätkin meitä näkemästä niitä mahdollisuuksia, joilla reilun kaupan musiikkibisnes puhkeaisi kukkaan?

Joku aika sitten illanistujaisissa puheenaiheeksi nousi, Chisu-gaten siivittämänä, tekijänoikeuden haasteet digimaailmassa. Kun valitin, miten vaikeaa laitonta lataamista on paikallistaa ja siten myös torjua, hihkaisi mainosmaailmassa loistavan uran tehnyt, sittemmin työelämäkouluttajaksi siirtynyt ystäväni:

– Eihän sellainen voi tässä maailmassa oikeasti enää vaikeaa olla! Aalto-yliopistossakin istuu iso liuta palveludesign-opiskeiljoita, jotka vain odottavat, että viette heille tämän ongelman ratkaistavaksi! Äkkiäkös he keksivät tunnistimen alkuperäiseen tuotteeseen, ja sen jälkeen nähdään kuka yrittää sitä laittomasti jakaa.

Ai jaa, näin helppoa?

Muutama päivä myöhemmin istuin ensimmäistä kertaa Teoston hallituksen kokouksessa. Tuli puhetta, kuinka hankalaa on löytää luvallisesti monistettavia laulutekstejä. Joku mainitsi laulut.fi-sivuston, jolloin Teoston neuvonantaja, Vision+-rahaston perustaja Tero Ojanperä pohti, kuinkahan moni kuluttaja tietää sellaisten sivujen olemassaolon.

– Jonkinlainen appsihan siitä palvelusta pitäisi tehdä, että ihmiset osaisivat pistää rahansa lailliseen palveluun!

Niin tietysti, miksei sellaista jo ole? Mikään ei ole niin mahdotonta, etteikö joku jossain tekisi siitä mahdollisen.

Usein tarvitaan lapsenomaista uteliaisuutta, hullunrohkeutta sanoa asioita ääneen ja kysyä se tyhmä kysymys. Ja usein kauempaa katsova näkee sellaista, mitä me alan sisällä emme huomaa, kun toimintatavat ja asenteet ovat muuttuneet itsestäänselvyyksiksi. Uusi aika edellyttää uusia taitoja.

Koulutusta uudistettaessa pitäisi entistä enemmän kiinnittää huomiota niihin osaajiin, jotka hengaavat musiikin liepeillä ja ovat valmiita edistämään ja tukemaan tekijän uraa. Vaikka kuinka moniosaajia olisimmekin, kauppamiehiä ei meistä kaikista saa. Kaikkea ei tarvitse tehdä itse.

Tahtoa, sitä tarvitaan eniten. Ja yhteistyötä yli fyysisten ja henkisten rajojen. Josko minäkin olisin valmis seuraavaan muutokseen… ainakin voisin vihdoin tsekata tuon Spotifyn.

Hullunrohkeaa riippumattoliitoa ja rentouttavaa kesää kaikille!

Kaija Kärkinen

Elvis ry:n hallituksen puheenjohtaja.

---

Kaijastuksia