ELVIS on käynyt jälleen määräaikaishuollossa. Yhdistyksen sääntömääräinen vuosikokous pidettiin 10.3. sujuvasti ja hyvässä hengessä. Kokouksen konkreettisinta antia edusti johtokunnan kokoonpanon radikaali uusiutuminen. Uudet, motivoituneet ihmiset toimintamme ytimessä ovat aina tervetulleita. Saamme varmasti tuoretta kulmaa niin arkisempaan pakerrukseen kuin uusien ideoiden toteuttamiseenkin. Öljyt on vaihdettu ja uudet tulpat antavat kipinää.    

Vastavalittuna puheenjohtajana haluan esittää suurkiitokset saamastani luottamuksesta. Varapuheenjohtajaksi valitun Eero Luparin kanssa minulla on jo entuudestaan takana hyvän yhteistyön täyteisiä johtokuntavuosia. Muu porukka eli Katriina Honkanen, uudelleen valitut Heikki Elo ja Toni Nygård sekä uudet jäsenet Eija Hinkkala, Mariska Rahikainen, Jussi Liski ja Ilkka Niemeläinen muodostavat taustoiltaan toisiaan täydentävän kokoonpanon, jonka toimivuuteen on helppo luottaa. Kiitokset Kikka Laitiselle ja Jarkko Martikaiselle, jotka jo aikaisemmin olivat ilmoittaneet, etteivät ole enää käytettävissä sekä johtokunnasta poisjääneelle Mikko Perkoilalle, jonka aktiivisuuden ansiosta mm. Ylen radion lastenohjelmien puolustaminen tuotiin yhdistyksemme agendalle.    

Erityisesti pitää kiittää Otto Donneria menneestä yksivuotiskaudestaan puheenjohtajana. Vuoden takainen ”kriisi” on selätetty ja työrauha on palanut. Oton luotsaaman johtokunnan yhteishenki oli erittäin hyvä ja rakentava, yhteistyö Teoston johtokunnassa olevien jäsentemme kanssa toimi erinomaisesti ja informaatio kulki. Ei ole syytä epäillä, etteikö näin olisi jatkossakin.

ELVIS sai myös kolme uutta kunniajäsentä, jotka ovat Pirjo Bergström, Vexi Salmi ja Juhani Leinonen. Onnittelut sekä kiitokset tähänastisesta panoksestanne ELVISille ja suomalaiselle musiikille!

Johtokunnan työsarkaan kuuluu monen ohella myös uusien jäsenien hankinta. ELVISillä on aina ollut hankaluuksia saada joukkoihinsa nuoria, juuri menestyksensä ensihuumaa potevia musiikintekijöitä. Tarkoitan tällä sitä, että pinnalle ponnahtaneille poppareille, hevareille tai hoppareille ei nousujohteisessa hektisyydessään heti synny tarvetta kuulua johonkin tekijänoikeuksia edistävään ja kollegiaalista verkottumista tarjoavaan yhdistykseen. Levy-yhtiöiden ja kustantajien pitäessä hellää huolta (vielä) hyvin tuottavista musiikintekijöistään yhdistystoiminta koetaan heidän joukossaan helposti vieraaksi. Kuitenkin meidän tulisi panostaa näihin uusiin säveltäjiin, sanoittajiin ja sovittajiin, sillä juuri heidän kauttaan saamme aidon tekijälähtöisen tuntuman ajankohtaisiin kysymyksiin ja ilmiöihin. Ja tietenkin siksi, että heidänkin kuherruskuukautensa musiikkiteollisuudessa loppuu aikanaan ja arkisemmat asiat nousevat pintaan.

Teosto-asioiden kimpussa ELVIS tulee jatkamaan perinteiseen tyyliin eli sinnikäs edunvalvonta eri osa-alueiden kimpussa jatkuu. Teoston tulevaisuudessa on tällä hetkellä paljon kysymysmerkkejä ja meidän tuleekin pyrkiä siihen, että se onnistuu liittoutumispyrkimyksissään ainakin kohtuullisin ehdoin ja tyytymään viisaasti siihen, minkä pitkällä tähtäimellä voi olettaa olevan vähiten huono ratkaisu. Toivomme Teostolle menestystä näissä neuvotteluissa, sillä muuten tarjolla oleva ”Wait and see” -vaihtoehto onkin jo pian alkusoittoa ”ajopuu”-kohtalolle. Se taas johtaisi Teoston asteittaiseen ajautumiseen kohti ”uppotukki”-vaihetta, koska kansainvälisten megakustantajien lisäksi menestyvät tekijäasiakkaat varmasti hakevat oikeuksiensa hallinnointipalvelut sieltä, mistä ne halvimmalla saa.

Meidän pitää myös pohtia erinäisten sosiaalisten aktiviteettien merkitystä. Vuotuisten parin jäsenkokouksen ja pikkujoulun antia hyödyntää vain pieni osa jäsenistöämme. Yleensä henkisesti antoisimpia hetkiä koetaan erilaisissa vuorovaikutustilanteissa ja näitä hetkiä meidän tulisi tuottaa enemmän erilaisten teemojen, kuten hyvin onnistunut Lauluntekijäklubi, ympärille. Olemme kyllä takavuosina järjestäneet eri kaupungeissa tekijäiltoja, mutta niiden osanotto on ollut paria poikkeusta lukuun ottamatta melko pientä. Tarvitsemme siis lisää tilaisuuksia luontevaan ja samalla hyödylliseen yhdessäoloon, sillä harvoin mikään on niin palkitsevaa kuin tavata joku, jonka kokee sielunveljekseen.

Janne Louhivuori

---

-Louhipaja