Helsingin Sanomissa on käyty vilkasta keskustelua kevyestä ja vakavasta musiikista. Käsitteet ovat vaihdelleet mutta yleensä lähtökohtana on ollut se perinteinen vastakkainasettelu, joka alkaa olla kaukana elävän elämän todellisuudesta. 

Musiikin jakaminen kahteen päälajiin tuskin palvelee enää elvisläisten musiikintekijöiden etuja. Oikeampi ryhmittely perustuu siihen, että musiikissa on lukuisia eri lajeja eikä enää mitään kahden rintaman jakolinjaa. 

Eihän kirjallisuuttakaan jaeta vakavaan ja kevyeen, taideproosaan ja viihdeproosaan, klassiseen ja populaarirunouteen – rytmilyriikasta puhumattakaan. 

Tai miettiikö teatterilipun ostaja, kumpaa kahdesta näyttämötaiteen päälajista lähtee katsomaan. Toki hänellä voi jokin ennakkokäsitys olla näytelmän ”genrestä” mutta ei joko-tai-kaavalla. Ryhmäteatterissa voi odottaa yhdenlaista, Kansallisteatterissa toisenlaista ja Tuupovaaran kesäteatterissa kolmannenlaista. 

Hollywood-elokuvilla voi olla jotain yhteistä ja Aki Kaurismäen leffat ovat omanlaisiaan. Komedia ja draama, farssi ja tragedia ovat tietynlaisia luokituksia, mutta nekin antavat vain osviittaa. Kriitikot voivat kirjoittaa laatuelokuvista ja kaupallisista elokuvista, mutta jokainen tietää että laadukaskin voi olla kaupallista ja päinvastoin. 

Säveltäjien osalta Elvis-aktiivi Jari Yari Knuutinen ehdotti jo jokunen vuosi sitten, että vakavikoista pitäisi ryhtyä käyttämään nimitystä akateemiset säveltäjät erotukseksi meistä ei-akateemisista, jotka olemme oppineet musiikintekemisen jalon taidon muualla kuin Sibelius-Akatemiassa.

Genrejä ja tyylitermejä riittää

Musiikin eri genrejä ja tyylejä riittäisi maailmassa tietosanakirjaksi asti. Osalla käsitteistä on merkitystä enää vain historiallisesti ja toisaalta uusia syntyy jatkuvasti.

Mutta oli genre mikä tahansa, yksittäinen musiikkiteos ja esitys voi sisältää eriasteisia taiteellisesti sykähdyttäviä kuten myös viihdyttäviä elementtiä. Toiset on tarkoitettu keskittyneeseen kuunteluun ja toiset taustaviihdykkeeksi tai tanssin tunnelmoittajaksi. Ja funktiosta riippumatta tai siitä riippuen on hyviä, huonoja, keskinkertaisia ja mukiinmeneviä teoksia ja esityksiä. 

Tyylitermien sisältöä pohti myös Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen tutkija Tatu Kolehmainen Hesarin Kieli-ikkuna -palstalla 16. syyskuuta. Hänkin oli erottanut keskustelussa kaksi leiriä, jossa toisen leirin musiikkia kutsutaan taidemusiikiksi tai klassiseksi musiikiksi, konserttimusiikiksi tai vakavaksi musiikiksi. Ja vastapuolen nimityksistä hän oli erottanut viihdemusiikin, kevyen musiikin, rytmimusiikin ja pop(ulaari)musiikin. 

Kolehmaisella oli kosolti hyviä kysymyksiä: 

”… onko kaikki ns. taidemusiikki todellakin taidetta ja eikö taidetta voi olla muissakin musiikinlajeissa?”

”… klassinen … musiikista, jonka on pitkän ajan kuluessa havaittu sisältävän ’ikuisia’ arvoja – mitä ne sitten ovatkin?”

”Vakava on käännöslaina lähinnä kai ruotsista (seriös). Taidemusiikkia tarkoittamassa se tuntuu kummalta: mitä vakavaa on Mozartin hilpeissä ooppera-aarioissa tai Straussin valsseissa?”

Tutkija toteaa samalla, että viihdemusiikilla on tarkoitettu ’suuren yleisön’ ajanvietteeksi sävellettyä musiikkia. Sana viihde keksittiin hänen mukaansa 1947. Sitä ennen puhuttiin ajanvietemusiikista.

Tarvitaanko säännöissä enää kevyttä?

Elvis ry:n säännöissä puhutaan yhä kevyestä musiikista, ei tosin muualla kuin 2 §:ssä Yhdistyksen tarkoitus ja toimintamuodot: 

”Yhdistyksen tarkoituksena on suomalaisen kevyen musiikin edistäminen, jäsenkuntansa yhdistäminen sekä pitäminen kotimaassa ja ulkomailla tapahtuvan kehityksen tasalla,  jäsenistönsä taloudellisten etujen valvominen sekä suomalaisen kevyen musiikin ja sen sanoituksen taiteellisen tason ylläpitäminen ja kehittäminen …”

Sääntöjen 3 §:ssä Yhdistyksen jäsenet jäsenyyden ehdoksi ei kuitenkaan aseteta sitä, että tekee kevyttä musiikkia: 

”Yhdistyksen jäseneksi voidaan ottaa jokainen suomalainen tai Suomessa asuva säveltäjä, sovittaja tai sanoittaja …”

Jäsenyyttä hakevan säveltäjän ei siis tarvitse todistaa olevansa kevyt eikä vakava. Jäsenyyttä haetaan johtokunnalta enkä ole ollut koskaan todistamassa sellaista tilannetta, että jonkun hakemuksen yhteydessä olisi keskusteltu, onko hakija riittävän kevyt tai liian vakava. Sen sijaan julkaistun tuotannon liian vähäinen määrä on voinut johtaa hakemuksen hylkäämiseen samoin kuin se, että tuotanto ei toistaiseksi ole poikinut riittävästi teosto-korvauksia tai muita tuloja. Nyrkkisääntönähän tässä on viime vuosina ollut tuhannen euron vuotuinen minimi, jonka rajan alle moni Suomen Säveltäjät ry:n jäsenkin (eli ns. vakavan musiikin säveltäjä) varmaan nykyisin jää. 

Voi kysyä, onko sanalle kevyt enää säännöissämme tarvetta. Yhdistyksen tarkoituksessa voisi ottaa ensimmäiseksi jäsenkuntansa edunvalvonnan, ja musiikin edistämisestä voisi kirjata, että edistetään jäsenten edustamaa musiikkia. 

Eikä pahitteeksi olisi sekään, että myös Teoston säännöistä kevyt-vakava-jako saataisiin siirretyksi historiaan. Syyskokoukseen 10.12. on näillä näkymin tulossa johtokunnan kokoonpanoa koskeva sääntömuutosehdotus. Aivan vielä aika ei ehkä ole kypsä siihen, että kevyen ja vakavan kiintiöpaikoista kokonaan luovuttaisiin, mutta tosiasia on, että intressien rintamalinjat kulkevat nykyään jossain aivan muualla kuin tekijöiden tyylikirjossa.

Miksi kaksi yhdistystä?

Elvisläisten keskustelussa kuuluu yhä useammin aprikoitavan, eikö jo olisi aika yhdistää Elvis ry ja Suomen Säveltäjät ry. Samaa kysyy varmaan myös moni musiikkijärjestöjen ulkopuolelta asioita tarkasteleva. Kahdelle eri yhdistykselle on historialliset syynsä eivätkä ne ehkä aivan vielä ole täysin historiaa. Mutta mitä nopeammin maailma muuttuu niin Teostossa kuin suomalaisessa kulttuurielämässä, sitä ajankohtaisemmaksi kysymys tulee. Samalla voi jäädä historiaan sekin, että erilaisia apurahoja, tukia ja avustuksia jaettaessa ensin jaetaan rahat vakavan ja kevyen potteihin ja vasta sitten mietitään tarpeita kummankin potin sisällä erikseen. 

Teoston syyskokouksessa 10.12. esillä tulee sääntöuudistuksen lisäksi olemaan todennäköisesti myös Teoston tulevaisuus uudessa kilpailutilanteessa. Onko nyt välttämätöntä liittoutua ja jos on niin kenen kanssa. 

Elvis järjestää jäsenilleen Teostoa koskevan keskustelutilaisuuden 21.11. klo 17.00 Radisson SAS Plaza -hotellissa Mikonkatu 23, Helsinki). Samalla on tarkoitus keskustella myös valmistautumisesta Elvis ry:n vuosikokoukseen 2008. Vuosikokouksen listalla on mm. puheenjohtajan valinta ja tätä kuten muitakin valintoja valmistelemaan tulee johtokunta syksyn aikana nimeämään vaalivaliokunnan. 

Martti Heikkilä

---

-Nuotin vierestä