Kaikki alkoi tyytymättömyydestä

Akun lataus

Kaikki alkoi tyytymättömyydestä

Näin otsikoivat Arthur ”Furtsi” Fuhrmann ja Taimi Kyyrö Laululla on tekijänsä -kirjan ensimmäisen osan esipuheen. Kirjassa kuvataan yhdistyksemme syntyä ja ensimmäisiä vuosikymmeniä.

Musiikin ala ei ollut ensimmäinen järjestäytynyt taidelaji. Arkkitehdit ja kirjailijat ehtivät ensin. Heti tekijänoikeuslain voimaantulemisen jälkeen kutsuttiin koolle suomalaisia säveltäjiä keskustelemaan ja sopimaan sellaisen yhdistyksen perustamisesta, joka toimisi säveltaiteellisen tekijänoikeuden toteuttamista ja valvomista varten Suomessa. Näin perustettiin Teosto vuonna 1928.

Niin sanotut kevyen musiikin säveltäjät olivat yllättävän pitkään ilman omaa etujärjestöä, vaikka sille olisi varmaankin ollut tarvetta viimeistään silloin, kun Teosto perustettiin. Sen perustajathan olivat kaikki taidemusiikin piiristä. Elvisläisten järjestäytymiselle löytyi ikään kuin tekosyy: elokuva-alalla olleet pulmat.

Elokuva-alalla ei ollut tuolloin sääntöjä tai sopimuksia siitä, miten elokuvamusiikin säveltämisestä maksetaan palkkiota. Harry Bergström rohkeni esittää Toivo Särkälle, että sävellystyöstä pitäisi saada jonkinlaista palkkaa ennen filmin julkaisua. Tekijänoikeuskorvaukset nimittäin saattoivat jäädä kovin pieneksi, jos elokuva ei menestynytkään markkinoilla. Säveltäjälle jäi se riski, ettei isostakaan työstä ehkä saisi mitään korvausta.

Kaverit koolle

Aaltoila, Bergström ja Kärki kutsuivat kavereita keskustelemaan aiheesta. Mukaan tulivat de Godzinsky, Ilomäki, Kuusisto, Rautio, Malmstén, Marvia, Ranta ja Sonninen. He päättivät lokakuussa 1954 perustaa Suomen elokuvasäveltäjät ry:n, joka pitäisi heitä ajan tasalla kehityksestä, ylläpitäisi ja kehittäisi taiteellista tasoa, valvoisi jäsentensä taloudellisia etuja, antaisi lausuntoja sekä pitäisi yhteyttä ulkomaalaisiin sisaryhdistyksiin ja muihin elokuva- ja musiikkialan järjestöihin.

Vääntö työehtosopimuksesta Suomen Filmivalmistajien liiton kanssa alkoi. Sopimus työehdoista ja palkkioista syntyi kuudeksi kuukaudeksi vuonna 1957, ja sitä edelsivät monet värikkäät käänteet ja muiden yhdistysten intressien huomioon ottaminen (muusikoillakaan ei ollut siihen aikaan vielä suojaa esityksiinsä). Bergströmiä uhkailtiin sanomalla, että nyt loppuu sinulta elokuvamusiikin tekeminen. Ei loppunut, ja hän sävelsi vielä monta kymmentä elokuvaa.

Filmivalmistajat kuitenkin irtisanoivat sopimuksen kuuden kuukauden jälkeen. Heille nimittäin tuli sopimuspalkkioiden maksamisen yhteydessä yllätyksenä se, miten paljon työtä elokuvamusiikin tekemisessä onkaan. Tämän jälkeen neuvoteltiin sitten uusi sopimus, joka oli kompromissi ja huomioi molempien osapuolten tiukat mielipiteet.

Monet pullakahvit

Näitä tiukkoja neuvotteluja on käyty monissa pöydissä. Muun muassa Teostossa on neuvoteltu sen säännöistä ja sen hallituksen voimasuhteista, tilitys- ja jakosäännöstä sekä genreuudistuksesta. Aikanaan tehtiin kovasti työtä sen eteen, että kevyen musiikin tekijät ylipäätään hyväksyttiin Teoston jäseniksi – eikä vain säveltäjät, vaan myös sovittajat ja sanoittajat.

Lisäksi on muun muassa neuvoteltu Yle-tariffit, lausuttu valtion apurahojen jakamisen epäkohdista, kiinnitetty huomiota taiteilijaeläkkeeseen, taisteltu Rooman sopimuksen ratifioinnin puolesta ja neuvoteltu Musiikkikustantajien ja Suomen Säveltäjien kanssa mallikustannussopimus.

Elvis syntyi, Elvis elää

Yhdistyksen nimi on vuosien varrella muuntunut muutaman kerran. Vuonna 1965 se kirjattiin muotoon Elokuva- ja viihdesäveltäjät ry, vuotta myöhemmin Furtsin ehdotuksesta viralliseksi nimilyhenteeksi hyväksyttiin ELVIS. Nykyiseen muotoon Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry nimi päätettiin muuttaa vuonna 1979.

Asenne kaikkeen tekemiseen, neuvotteluihin, lausuntoihin, puheenvuoroihin ja ratkaisuihin on Elvisin sisällä syntynyt tarpeesta puolustaa oman ammattikunnan oikeuksia. Emme ole taistelleet jotakin vastaan, vaan aina vain oman asiamme puolesta. Elvisläisyyteen kuuluu myös huomioida se,  kuinka meidän tarpeemme mahtuvat yhteiskunnan rakenteisiin. Välillä äänen kuulumiseksi on kuitenkin pitänyt ottaa se riski, että kohteliaaksi tarkoitettu puheenvuoro ymmärretään väärin.

Furtsi ja Taimi lopettavat kirjansa esipuheen lainaamalla kirjailija Pekka Lounelan runoa:

Löi poskelle.
Käänsin toisen posken.
Löi toiselle.
Posket loppuivat.
Löin takaisin.


Aku Toivonen
Toiminnanjohtaja


Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 1/2014

Selaa lehden artikkeleita