Digiliikkuja

Digiliikkuja

Ihmiselle on muodostunut krooninen tarve keksiä ja etsiä uutta. Ilman tätä mielemme etukenoa maailma olisi pysähtynyt aikaa sitten ja olisimme yhä luolissamme hakkaamassa öristen kivenmurikoita yhteen. 

Tervehdin digitaalitekniikkaa tyytyväisyydellä. Digitaalitekniikan myötä äänen ja kuvan laatu ovat parantuneet ratkaisevasti. Musiikin äänittäminen, editointi ja miksaaminen eivät ole enää miljoonaluokan studioiden yksinoikeus. Helppo ja halpa datan siirto on kaikille arkipäivää. Eikä uusi sulje pois vanhaa. Äänen tuottaminen ja prosessoiminen erilaisin vanhan koulun keinoin on kunniassaan ja toimii sulassa sovussa modernin teknologian rinnalla.

Sääli, että radio onnahti digihuuman alkumetreillä. Musiikin kannaltahan se on olennaisin väline ja juuri sen piirissä tarve digitaaliseen äänentoistoon on huutavin. Ajatellaanpa vaikka tyypillistä paikallisradioiden tarjoamaa äänen laatua. Koen jo miltei moraalisia oikeuksia loukatun, kun musiikki muuttuu sietämättömäksi ylätaajuuksien kompressoiduksi kihinäksi. Digitaalisella signaalilla ja turhan litistämisen poistamisella saisimme niin kotiin kuin autoonkin järjellistä radioääntä. Se tietäisi kuitenkin mittavaa vastaanotinkannan uusimista. Onko niin, että lähitulevaisuudessa kaikki radio-ohjelma onkin siirretty nettiin ja kuuntelu vaatii verkkoyhteyden? Tällöin pitää olla käytössä yksinkertainen ”radiomainen” podcast-tyyppinen järjestelmä, jonka avulla löytää nykyiseen tapaan eri kanavia ohjelmavirtoineen. Autoilijalle tai sohvaperunalle ”on demand” -meininki on myrkkyä. Me haluamme olla passiivisia ja yllätettävissä!   

Tv:n digitalisointi on ollut valtakunnallisena sekoiluna omaa luokkaansa. Silti sen piti tapahtua ennemmin tai myöhemmin – siis miksi ei nyt? Se, että matkassa on ollut aimo annos huonoa onnea ja varmasti myös useita harkitsemattomia päätöksiä, ei poista sitä tosiasiaa, että tänä päivänä saadaan tuutista enemmän laadukasta tarjontaa kuin koskaan aiemmin. Aikoinaan mm. Teeman kaltaisesta kulttuurikanavasta tuskin osattiin edes unelmoida ja FST:n useista korkeatasoisista ohjelmista voivat nauttia myös suomenkieliset. Tosin digitalisoinnin myötä saimme myös nipun kaupallisia kanavia, joiden tarjonnan raadollisuuden kasvulle ei näy loppua (vaikka ollaankin vielä kaukana useiden maiden käsittämättömästä tv-saasteesta).      

Ylen Elävä arkisto sekä Areena nettisivustot ovat erinomaisia tv- ja radiotarjonnan täydentäjiä. Internetillä ei voida kuitenkaan ratkaista kaikkea. Tuoreimpana esimerkkinä ovat radion lastenohjelmat, joita vähennetään perinteisiltä kanavilta. Ylen nettisivuilta ladattavat iltasadut ovat sinänsä loistava idea, mutta eivät ne korvaa tietylle kellonlyömälle tahditettua ohjelmavirtaa. Kimurantilla ei ole ollut miljoonayleisöä, mutta se on silti tavoittanut kiitollisen kohderyhmän, jolle vain Ylellä on ollut mahdollisuus tarjota tämän tyyppistä ohjelmaa. Kaikkea ei voi mitata kuuntelijatilastoilla!

Mutta katkaiseeko tekstitysongelma kamelin selän? Tuhannet ovat äänestäneet luopumalla tv-luvistaan, koska digiliikkuja ei toimikaan kuten luvattiin. Ylessä panikoidaan ja lopetetaan kanavia ja toimintoja, joilla aiemmin piti lunastaa digitalisoinnin yhteydessä annettuja lupauksia. Pian lakkautettavan Yle Extran ohjelmien siirto muille kanaville ei korvaa nuorille tarkoitetun oman kanavan sisältämiä mahdollisuuksia ja tekemisen meininkiä. 

Tällainen heilurin ääriliike voi aiheuttaa pahimmillaan syöksykierteen, jonka korjaamiseen rahkeet eivät enää riitä. Useat kaupalliset toimijat pitäisivät tervetulleena Ylen alasajoa, sillä silloin avautuisi valtava tila uusille mainosmarkkinoille. Me tarvitsemme kuitenkin julkisen palvelun median, jonka toimivuus riippumattomana, tasapuolisena ja laadukkaana kulttuuripalvelujen tuottajana on yksi tärkeimmistä kansamme sivistyksellisistä mittareista. Mielestäni Yle tarvitsee tällä hetkellä kaiken tuen, myös meiltä tekijöiltä.

Janne Louhivuori

PS. Olisiko jo aika ulottaa tallennuslaitteisiin kohdistuva hyvitysmaksu myös matkapuhelimiin? Vai mitä mieltä olette siitä, että Nokia mainostaa erästäkin huippu-uutuuttaan ”monipuolisilla musiikkiominaisuuksilla”


-Louhipaja


Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 4/2007

Selaa lehden artikkeleita