Yhdistelmävakuutus ja sosiaaliturva 2024–2025

Yhdistelmävakuutus

Nykyinen ansiosidonnainen turva perustuu selkeään jakoon työttömien, työntekijöiden ja yrittäjien välillä. Tällöin taide- ja kulttuurialan ammattilaiset jäävät herkästi turvaverkon väliinputoajiksi, sillä alalle on tyypillistä, että tulot kertyvät useasta eri lähteestä. Osa näistä tulolähteistä ei ole minkään vakuutuksen piirissä: esimerkiksi MYEL-vakuutuksen ulkopuolelle jäävä apurahalla työskentely ei kartuta ansiosidonnaisten etuuksien työssäoloehtoa, vaikka monille taide- ja kulttuurialan ammattilaisille ne ovat keskeinen osa toimeentuloa. Viimeistään korona-ajan massatyöttömyys paljasti ansiosidonnaisen turvan repaleisuuden jo valmiiksi epävarmassa asemassa olevien taide- ja kulttuurialojen ammattilaisten näkökulmasta.

Yhdistelmävakuutus kohentaisi erityisesti niiden ihmisten asemaa, jotka

• saavat tuloja sekä palkansaajana että yrittäjänä
• eivät tällä hetkellä täytä palkansaajan tai yrittäjän työssäoloehtoa erikseen arvioituna
  täyttäisivät työssäoloehdon, jos kaiken työssäolon voisi laskea yhteen, vaikka olisi
• vakuutettuna useamman eri järjestelmän (TYEL, YEL ja MYEL) kautta.

Yhdistelmävakuutus ei siis ratkaise niiden ihmisten toimeentulohaasteita, joiden työskentely ei riitä täyttämään työssäoloehtoa tai jotka jäävät jostain muusta syystä järjestelmän ulkopuolelle. Siksi on tärkeää korjata myös turvaverkon muita aukkoja, joita käsitellään tämän lausunnon loppuosassa.

Tarvittavat toimet:

1. Yhdistelmävakuutukselle on tärkeä taata riittävä rahoitus, jotta vakuutusmaksut eivät nouse liian korkeiksi epäsäännöllisesti tuloja saaville tai pienituloisille suomalaisille. Tämä edellyttää riittävää kokonaiskertymää vakuutusmaksuista sekä valtion osallistumista järjestelmän kustannuksiin niiltä osin, kun maksut eivät riitä kattamaan vuotuisia etuusmenoja.
2. Työssäoloehdon kertymisessä on syytä voida huomioida kaikki työskentely – myös se taide- ja kulttuurialan työ, josta saa tuloja esimerkiksi apurahan kautta.
3. Ensi vaiheessa yhdistelmävakuutus voitaisiin ottaa käyttöön niin, että järjestelmän piiriin kuuluisivat vain henkilöt, jotka eivät täytä työssäoloehtoa yrittäjänä tai työntekijänä. Järjestelmän tulee olla vapaaehtoinen. Näin uudistuksen ensimmäinen vaihe olisi edullisempi kuin jos yhdistelmävakuutus olisi alusta asti saatavilla myös henkilöille, jotka täyttävät jonkin vakuutuksen työssäoloehdon jo nykyisin.

Sosiaaliturvan ja ansiosidonnaisten etuuksien ongelmat ja ratkaisut

Yksi, yhtenäinen perusturvaetuus on myös taide- ja kulttuurialan etu, kunhan uudistus toteutetaan alan erityispiirteet huomioiden. Pelkän mekaanisen yhtenäistämisen lisäksi uudistus tarjoaa mahdollisuuden huomioida työelämän moninaisuus sosiaaliturvan kriteereissä aiempaa paremmin. Samalla on syytä korjata myös muiden etuuksien sekä ansiosidonnaisen turvan kriteeristöä niin, että taide- ja kulttuurialan erityispiirteet huomioidaan ja kannustinloukkuja puretaan kunnianhimoisesti.

Erityispiirteiden huomioinnin lisäksi merkitystä on myös sosiaaliturvan yleisillä ehdoilla ja tasolla: iso osa taide- ja kulttuurialan ammattilaisista on pienituloisia, jolloin esimerkiksi etuuksien sovittelumahdollisuudet ja suojaosat sekä asumistuen merkitys korostuvat alalla työskentelevien ihmisten toimeentulon kannalta. Siten sosiaaliturvan leikkaukset ja heikennykset osuvat laajasti myös taide- ja kulttuurialaan.

Eri tulomuotoja tarkasteltava oikeudenmukaisesti etuuskäsittelyssä

Toimeentulon menettämisen hetkellä turvaverkon on kannateltava myös taiteilijoita ja kulttuurialan ammattilaisia – ammatin harjoittamisen tavasta ja mahdollisesta yrittäjyydestä riippumatta.

Sosiaaliturvaetuuksien kriteereissä on huomioitava taide- ja kulttuurialalle ominaiset piirteet, kuten epäsäännöllinen ja vaikeasti ennakoitava toimeentulo sekä osa-aikainen yrittäjyys.

Taiteilijoille tyypillisiä tulomuotoja kuten tekijänoikeustuloja ja apurahoja on tarkasteltava oikeudenmukaisesti suhteessa siihen, miten muita tulomuotoja tarkastellaan osana etuuskäsittelyä. Vain pieni joukko tekijöitä saa näiden tulomuotojen kautta säännöllisen, pitkäaikaisen ja elämiseen riittävän toimeentulon, jolloin muiden tulojen puuttuessa sosiaaliturvaa tarvitaan täydentämään toimeentuloa. Siksi hallituksen päätös heikentää useiden eri etuuksien suojaosia herättää huolen taide- ja kulttuurialan pienituloisten, epäsäännöllisesti tuloja saavien ihmisten toimeentulosta.

Yksi keskeinen haaste on liian tiukka jako työttömien, työntekijöiden ja yrittäjien välillä, jolloin taide- ja kulttuurialan ammattilaiset jäävät herkästi turvaverkon väliinputoajiksi. Tässä jaottelussa taide- ja kulttuurialan tekijät luokitellaan usein päätoimisiksi yrittäjiksi, mikä taas vaikeuttaa sosiaaliturvan saamista. Toisinaan tämä luokittelu ei vastaa henkilön tosiasiallista tilannetta: ihminen saatetaan luokitella yrittäjäksi, vaikkei hänellä olisi edes Y-tunnusta tai toiminimeä. Aivan liian herkästi syntyy asetelma, jossa järjestelmän näkökulmasta helpointa olisi olla kokonaan työtön. Tämä kannustinloukku voidaan poistaa päivittämällä etuuksien kriteerit vastaamaan tämän päivän todellisuutta.

Nykyisten etuuskriteerien myötä yrityksen perustaminen näyttäytyy riskinä, ellei ole riittävän varma, että pystyy hankkimaan yritystoiminnalla elämiseen riittävän toimeentulon hyvin pian yrityksen perustamisesta lähtien. Tämä kannustinloukku on syytä poistaa tarkentamalla sosiaaliturvan ja ansiosidonnaisten etuuksien kriteereitä niin, ettei pelkkä yrityksen olemassaolo johda sosiaaliturvan epäämiseen tai muihin heikennyksiin, vaan päätökset perustuvat mahdollisimman tarkkaan tietoon henkilön todellisista tuloista. Aktiivisuudesta ei pidä rangaista.

Työnteon pitää olla aina kannattavaa – myös taide- ja kulttuurialalla

Työttömyysturvan nykyiset kriteerit näyttäytyvät ristiriitaisina: pohjoismainen työvoima- palvelumalli edellyttää työttömältä aktiivisuutta, mutta toisaalta liika aktiivisuus voidaan katsoa joko työttömyyden päättymiseksi tai esteeksi olla työmarkkinoiden käytettävissä, jolloin työttömyysturvaa ei voi saada. Samalla esimerkiksi yrittäjän työttömyyden päättyminen edellyttää nimenomaan aktiivista vaivannäköä: yrittäjän on itse pyrittävä hankkimaan asiakkaita ja muita tuloja oman yrityksensä kautta.

Aktiivisuuden ei pidä johtaa etuuksien menettämiseen ennen kuin työ johtaa tuloksiin ja ihminen alkaa saada elämiseen riittäviä tuloja. Pelkällä yrittämisellä ilman tuloja ei saa vuokraa tai kauppalaskuja maksettua. Taide- ja kulttuurialalla on yleistä, että tulottomien jaksojen aikana joutuu työskentelemään verrattain paljon pystyäkseen hankkimaan seuraavan apurahan, työkeikan tai tilauksen. Tätä ei nykymalli tarpeeksi huomioi.

Erityisen hankalaa on, että jo pelkkä taiteen tekeminen ilman siitä syntyviä tuloja saatetaan katsoa työttömyyden tai toisaalta työmarkkinoiden käytettävissä olemisen päättymiseksi. Muiden työttömien kohdalla kirjoittaminen, maalaaminen tai säveltäminen ilman tuloja ei tyypillisesti vaikuta etuuskäsittelyyn – taiteilijoiden kohdalla taas on toisin. Etuuskäsittelyssä on tunnistettava taide- ja kulttuurialalla työskentelyn erityispiirteet.