EN | SVE
Yhteystiedot Contact
Tilaa Musiikintekijä-lehti
Haku

Musiikintekijöiden etujärjestö

Vuoden 2026 kansanmusiikkitekijä on Päivi Hirvonen

Tekijä: Nina Lith

Vuoden 2026 kansanmusiikkitekijä on Päivi Hirvonen

Julkaistu
”Saako lauluntekijä ottaa kantaa? Mielestämme saa ja kannattaa, tässä maailman ajassa. Varsinkin, kun se tehdään lyriikan ja musiikin ehdoilla.
 
Vuoden 2026 kansanmusiikkitekijä menee rohkeasti suoraan asiaan silloin, kun asia sitä vaatii. Lyriikat eivät saarnaa, vaan haastavat kuulijan ajatuksia ja valintoja. Synkkien aiheiden keskellä on kuitenkin uskallus katsoa lähelle, saada voimaa toisesta ihmisestä, luonnosta, toivosta.
 
Viulu, jouhikko ja taidokkaat stemmat iskevät voimalla tai hellivät herkkyydellä. Musiikillisesti ollaan pelimanniperinteen ytimessä, joka sulavasti yhtyy oivaltaviin, orgaanisiin, tuoreisiin soundeihin. Keinovalikoimaan mahtuu myös sävyjä raskaasta rokista poppiin.
 
Tekijän 3. sooloalbumin vahvat tulkinnat syntyvät yhteistyössä Tero Pajusen ja Mirva Orminin sekä tuottaja Oona Kaparin kanssa, mutta niiden perustana on vahva omaääninen laulaja-lauluntekijä”, kirjoittaa Suomen Musiikintekijöiden tuomaristo valintaperusteissaan.
 
🪗 Vuoden kansanmusiikkitekijä on säveltäjä tai sanoittaja, joka on kohottanut kansanmusiikin tekemisen rimaa monipuolisella ja kunnianhimoisella työskentelyllään. Palkinnon myöntää Suomen Musiikintekijät.
 
🪗 Folklandia-risteilytapahtumassa järjestetyssä Eläköön Folk! -gaalassa jaettiin 9.1.2026 alan merkittävimmät tunnustukset maamme kansanmusiikin, kansantanssin ja kulttuuriperinnön tekijöille ja toimijoille.

Georg Malmstén -säätiön apurahat jaettu

Julkaistu

Suuruudeltaan 750 – 2 000 euron apurahat jaettiin 45 musiikintekijälle. Hakijoita oli 411 kpl.

Apurahojen saajat löytyvät sivulta klaavi.fi.

Apurahoina jaettu summa 80 450 euroa on saatu lahjoituksina seuraavilta tahoilta: Suomen Musiikintekijät ry (Kopioston kopiointikorvaukset), Säveltäjäin tekijänoikeustoimisto Teosto ry ja Georg Malmsténin perikunta.

 

 

Teko suomalaiselle musiikille

Julkaistu

Olen optimisti – sellainen peruspositiivinen ihminen, joka uskoo, että kaikki menee lopulta hyvin, vaikka välillä näyttäisikin synkältä. Nyt optimismini on koetuksella. Olen erittäin huolissani suomalaisen musiikin tulevaisuudesta. En itse musiikista – se on monipuolisempaa ja laadukkaampaa kuin koskaan – vaan siitä, miten pärjäämme globaalissa kehityksessä, jossa isot kasvavat yhä suuremmiksi ja pienet jäävät yhä pienemmiksi.

Globaalit jätit, kuten Spotify, sekä monikansalliset levy-yhtiöt ovat viimeaikaisilla toimillaan osoittaneet, ettei Suomi ja suomalainen musiikki heitä juuri kiinnosta. Markkinamme on liian pieni. Suomesta on tullut jälleen Ruotsin alusmaa. Vuosisatoja sitten saaliina olivat villieläinten turkikset, nyt sisällöt: musiikki ja kirjallisuus.

Erityisesti indiemusiikki kärsii siitä, ettei Spotify enää tee Suomessa suomalaisia soittolistoja.

Uusi musiikki pääsee Spotifyssä esille ennen kaikkea soittolistojen kautta. Erityisesti indiemusiikki kärsii siitä, ettei Spotify enää tee Suomessa suomalaisia soittolistoja. Spotifyn maksamat minimaaliset korvaukset ovat kurittaneet musiikintekijöitä jo yli vuosikymmenen ajan – ja nyt tuli jälleen uusi isku.

Sanoman ja Warnerin yhteistyö luo kotimaisen jätin, joka vahvistaa kehitystä, jossa muu kuin valtavirtamusiikki jää pahasti jalkoihin.

Ikävä kyllä sahaamme myös itse omaa oksaamme. Sanoman ja Warnerin yhteistyö luo kotimaisen jätin, joka vahvistaa kehitystä, jossa muu kuin valtavirtamusiikki jää pahasti jalkoihin. Linnan juhlien nuorennusleikkaus on kaventanut juhlien musiikkitarjontaa. Monipuolinen ja eri aikakaudet huomioiva musiikki on jäänyt taka-alalle. Itsenäisyyspäivään hienosti sopiva ja kansainvälisesti arvostettu suomalainen kansanmusiikki loistaa poissaolollaan.

Uuden musiikin on lähes mahdotonta saada tilaa mediassa.

Uuden musiikin on lähes mahdotonta saada tilaa mediassa. Kritiikkejä – ja erityisesti konserttiarvioita – julkaistaan erittäin vähän. Edustamani musiikinlaji, lastenmusiikki, on vaiettu mediassa lähes kuoliaaksi. Ylen soittolistoille valikoituu vain häviävän pieni osa julkaistusta musiikista.

Hallituksen kulttuurileikkaukset ovat osuneet kipeästi vapaan kentän toimijoihin myös musiikin puolella. Taiteen valtionpalkintoa ei jaeta tänä vuonna leikkausten vuoksi. Palkintoa on jaettu jo 160 vuoden ajan, ja se on antanut näkyvyyttä myös niille taiteilijoille, jotka eivät muuten olisi sitä saaneet. Kaikki tämä kaventaa suomalaisen musiikin mahdollisuuksia merkittävästi.

nyt on aika toimia yhdessä suomalaisen musiikin hyväksi.

Viime viikolla vietettiin Suomalaisen musiikin päivää, ja sitä on syytä juhlia. Suomalaiset nimittäin rakastavat suomalaista musiikkia. Optimismiin kuuluu mielestäni se, ettei vain valiteta, vaan myös toimitaan. Ja nyt on aika toimia yhdessä suomalaisen musiikin hyväksi.

Mitä voimme tehdä?

  1. Tuotetaan Spotify-soittolistat alan omasta toimesta – mukaan kaikki musiikinlajit, myös ne, joille Spotify ei ole tehnyt soittolistoja, kuten kansanmusiikki.

  2. Omistetaan sanomalehtien kulttuurisivut taiteelle, ei ilmiöille ja julkkiksille. Laajennetaan Ylen soittolistoja.

  3. Valtio turvaamaan musiikkialan kasvun edellytykset sekä rahoituksen että lainsäädännön keinoin.

Mikä on sinun tekosi suomalaiselle musiikille?

Samassa puutarhassa

Julkaistu

”MITÄ herrat täällä parveilevat?” kysyi ikimuistettavasti Teoston johtaja, säveltäjä Martti ”Pyssy” Turunen Georg Malmsténilta, Toivo Kärjeltä ja George de Godzinskylta, kun nämä rohkenivat tulla Teoston vuoden 1947 vuosikokoukseen nykyiselle Sibelius-Akatemian R-talolle. Toiveena oli saada myös viihdemusiikin tekijät Teoston jäseniksi.

Vaikka Turunen ensin tyrmäsi ajatuksen – perustelu oli, että niin harva kevyen musiikin tekijä osaa edes sovittaa omia ”vihellyssävellyksiään” – tuli hän kohta toisiin ajatuksiin. Teoston jäsenyys avautui pian viihdemusiikin tekijöille, ja Malmsténista tuli Teoston johtokunnan jäsen jo 1952. Kaksi vuotta myöhemmin perustettiinkin sitten Suomen Elokuvasäveltäjät ry, nykyinen Suomen Musiikintekijät.

Tänä syksynä 80 vuotta täyttävä Suomen Säveltäjät ry oli perustettu vain muutamaa vuotta aiemmin.

ON huomionarvoista, että edellä mainittujen ”parveilijoiden” taustat olivat melko samanlaiset kuin Suomen Säveltäjien jäsenillä. Musiikkia oli opiskeltu perinpohjaisesti, ja ehkä vain sattuma, toisenlainen kiinnostus tai musiikkimaku vei kevyen musiikin pariin. Jostakin kertoo sekin, että Elokuvasäveltäjien ensimmäiseen hallitukseen kuuluivat taidemusiikin säveltäjinä jo profiloituneet Taneli Kuusisto, Einari Marvia ja Ahti Sonninen.

Musiikinlajien rajat taisivat olla paljon nykyistä epämääräisemmät. Toki taustalla oli sitäkin, että viihdemusiikilla tienasi paremmin, ja moni taidemusiikin säveltäjä hankki elantoaan tekemällä salanimellä iskelmiä, Einar Englund tunnetuimpana esimerkkinä.

SEURAAVIEN vuosikymmenten aikana maailma ja musiikkiympäristö muuttuivat, ja eri musiikinlajien säveltäjien urapolut erkanivat toisistaan. Taidemusiikki säilytti akateemisuutensa, kun suomalainen populaarimusiikki löysi luontevan ympäristön tanssipaikoilta, rockfestivaaleilta ja tietysti radiosta. Kansanmusiikki ja jazz solahtivat mukavasti sekaan.

NYKYÄÄN tilanne saattaa kuitenkin olla taas sama kuin kärkien ja malmsténien aikaan, mutta asetelma vain on kääntynyt toisin päin: hyvin monella taidemusiikin säveltäjällä on jonkinlainen menneisyys tai jopa nykyisyys myös popin, rockin, jazzin tai vaikkapa teknon puolella, yhdistyksillämme on lukuisia yhteisiä jäseniä. Itse aloitin musiikin tekemisen teini-iässä ensimmäisessä suomipunk-aallossa, ja esittäjänä olen aina ollut ainoastaan rockmuusikko. Aikanaan nolostelin ja kai vähän salailinkin punkmenneisyyttäni, kunnes oivalsin, miten kovaa valuuttaa sillä saatava katu-uskottavuus on melkein missä vain.

Varsinkin nuorimman polven säveltäjien keskuudessa rajojen veto taiteen ja populaarimusiikin tekemisen välillä saattaa olla jo hämärä, ja musiikkia tehdään usein samoilla välineillä tyylilajista riippumatta. Identiteetin määrittelee se, millaisissa yhteyksissä musiikkiaan tuo esille. Nyt kun vuosituhannen vaihteen kiusallinen ”genresota” on onneksi ohi, yhdistyksemme ovat löytäneet itsensä samasta veneestä, ja jopa samasta airoparista. Kuten kypsät vanhukset, 80-vuotias voi todeta 71-vuotiaalle, että kasvamme samassa puutarhassa, vaikka kukkamme loistavat erilaisissa väreissä.

Osmo Tapio Räihälä
Kirjoittaja on Suomen Säveltäjät ry:n puheenjohtaja, jonka mielestä Suomen paras bändi on Jeavestone.

Mikä on Yle Areena -tilitys?

Julkaistu

SUURIN osa tekijöistä on tuskin koskaan kuullutkaan tästä Teoston tilittämästä tekijänoikeustulosta. Kyseessä on Yle Areenassa olevissa ohjelmissa käytettyjen musiikkien tekijänoikeuskorvauksista. Score-säveltäjille korvaus on olennainen osa tuloa, mutta monille ei ole ollut selvää, miten rahoja jaetaan. Eikä tämä kosketa vain leffasäveltäjiä. Jokaisella musiikintekijällä on saatavia Areena-korvauksista, jos oma biisi soi tv-sarjan taustalla.

Selvennetäänpä hieman.

Yle Areena avautui Yleisradion uutena palveluna vuonna 2007. Silloin se oli perinteisen television rinnalla vielä lisäpalvelu. Pikkuhiljaa Areenasta kasvoi kuluttajille merkittävä katselumuoto ja Ylekin on panostanut siihen voimakkaasti. Katselun siirtyessä enenevissä määrin Areenaan on av-tekijänoikeuskorvauksiakin jaettu niin kutsutun Yle Areena -tilityksen mukaan. Yle tilittää könttänä vuosittain tekijänoikeuskorvaukset Teostolle, joka sitten erittelee nämä korvaukset omien periaatteidensa mukaan.

LINEAARISEN television aikaan kaikki oli paljon yksinkertaisempaa. Telkkarissa näkyi ohjelma, ja siinä soivasta musiikista maksettiin korvaus katsojamäärien mukaan. Areenan myötä käytäntö meni kimurantimmaksi. Alettiin käyttää ”tarjolle saattamisen” -periaatetta perusteena korvaukselle. Eli kun ohjelma oli ladattu Areenaan, se oikeutti korvauksiin riippumatta siitä, montako katselua ohjelmalla oli vai oliko yhtään.

Tämähän ei tietenkään oikeudenmukainen niille ohjelmille, jotka ovat saaneet isot katselijaluvut. Niinpä jossain vaiheessa alettiin puhua myös katseluperusteisesta korvauksesta. Näin on toimittu muuallakin Pohjoismaissa, joten siinäkin mielessä asia alkoi tuntua ajankohtaisemmalta. Teoston vuonna 2024 käyttöönottama uudistus pohjautuu yhdistelmään, jossa huomioidaan sekä tarjolle saattaminen että todettu katselumäärä perusteeksi korvaukseen.

KORVAUS tarjolle saattamisesta tarkoittaa siis sitä, että korvausta maksetaan, kun teos on mahdollista katsoa tai kuunnella palvelussa. Tällä perusteella AV-teoksille tilitetään korvauksia niiden julkaisuvuotena sekä seuraavana kolmena vuotena.

Katseluperusteinen korvaus perustuu puolestaan AV-tuotannon katselu- eli käyttömäärään palvelussa. Tämä taas selviää Finnpanelilta saaduista tilastoinneista. Suurin osa varmaankin muistaa Finnpanelin katsojatutkimukset, joihin on viitattu jo vuosikymmeniä lehtien sivuilla, kun on puhuttu katsotuimmista tv-ohjelmista. Sen sijaan uutta on se, että Finnpanel tutkii tarkkaan myös Areena-käyttäytymistä. Siinä missä aiemmin Finnpanel tutki yhtä lailla kaupallisten kanavien kuin Ylenkin ohjelmien katsojamääriä sijoittamalla laitteita ympäri Suomea kuluttajille, on Yle nyt antanut Areenan statistiikan Finnpanelin tutkittavaksi (Finnpanel toimii tältä osin Yleisradion alihankkijana).

Tämän mukainen osuus Ylen AV-korvauksesta siirretään tilitettäväksi Yle Areenalle. Kun kokonaissumma on määritelty, tekee Teosto päätöksen tilityksen jakautumisesta ”tarjolle saattamisen” ja ”katselun” välillä. Tehtävä päätös valmistellaan tilitystoimikunnassa, joka koostuu Teoston oikeudenhaltijapiirien edustajista.

Jouni Sirén. Kuva: Jenny Stenberg

AREENA-TILITYSTEN vaiheita avaa Teoston palvelutuotantojohtaja Jouni Sirén, joka on yksi asiaan perehtyneistä.

”Ennen vuotta 2024 tilitykset ovat perustuneet puhtaasti tarjolle saattamiseen. Vuonna 2024 lähdimme pilotoimaan katseluperusteista tilittämistä siten, että 20 prosenttia tilityksestä perustui katseluun, 80 prosentin perustuessa tarjolle saattamiseen”, selventää Sirén.

Tänä vuonna Teosto on painottanut enemmän katseluperusteista korvausta.

”Tilitystoimikunnan esityksestä Teoston hallitus on päättänyt kasvattaa katseluun perustuvaa osuutta vuodelle 2025 siten, että 40 prosenttia tilityksistä perustuu katselumääriin, 60 prosenttia tarjolle saattamiseen. Seuraavan kerran jakosuhdetta arvioidaan keväällä 2026”, kertoo Sirén.

MUISSA Pohjoismaissa jakoperuste on jo pidemmän aikaa painottunut ainakin osittain käyttöön perustuen. Ruotsissa Teostoa vastaava tekijänoikeusjärjestö on STIM, joka tilittää osin käyttöön perustuen siten, että heillä jako mukailee Teoston vuodelle 2025 päättämää 40/60-jakoa käytön ja tarjolle saattamisen välisestä suhteesta.

Tanskan tekijänoikeusjärjestö Koda ja Norjan Tono tilittävät valtaosan vastaavasta palvelusta käyttöperusteisesti. Teosto seuraa kansainvälisten tilityskäytäntöjen kehittymistä, mutta tekee päätökset omista lähtökohdistaan.

Nyt päätöksiä ollaan tehty pilottiluonteisesti aina yhdeksi vuodeksi eteenpäin, eikä suuntalinjauksia painotuksista tai niiden mahdollisista muutoksista ole sovittu. Seuraavan kerran keskustelu on edessä ensi kevään tilitystoimikunnassa.

Tästä kaikesta syntyy tietenkin pieni huoli siitä, onko järjestelmä musiikintekijän kannalta oikeudenmukainen. Sirén vakuuttaa, että Teostossa hallituksen nimeämä tilitystoimikunta on tilityssääntöön liittyvissä asioissa keskeinen toimielin ja tehtävänsä tasalla.

”Oikeudenhaltijaedustuksen kautta eri oikeudenhaltijapiirien näkemykset tulevat keskustelussa esiin ja toimikunta pyrkii yhteiseen esitykseen, jossa eri näkökulmat on harkittu ja punnittu”, Sirén sanoo.

Kie Von Hertzen – Antennit auki metsään

Julkaistu

KITARISTI ja biisintekijä Kie von Hertzen on tehnyt pitkän uran. Hänet muistetaan suomirocksuuruus Don Huonojen kitaristina. Vuodesta 2006 lähtien miehen ykkösprioriteetti on ollut Von Hertzen Brothers, jossa vaikuttavat myös hänen veljensä, laulaja-kitaristi Mikko von Hertzen ja basisti Jonne von Hertzen. Veljesyhtye on julkaissut yhdeksän albumillista progehenkistä englanninkielistä rockia.

Tapaan Kie von Hertzenin hänen työhuoneessaan, joka sijaitsee vanhaan rekkapesulaan rakennetussa Viikin viihdekeskuksessa Helsingissä. Kymmenen neliön työhuoneessa on kitaroita, kosketinsoittimia ja tietokone, mutta heti kärkeen kitaristi sanoo hänen luovan tilansa olevan luonto, joka alkaa heti työhuoneen ikkunan takaa.

”Pyrin hakeutumaan luonnon keskelle herättääkseni aistini. Kun esimerkiksi viime viikolla kävin kävelemässä tuossa läheisessä kaislikon ympäröimässä tervaleppäpöpelikössä, törmäsin muun muassa pohjantikkaan, hömötiaiseen ja timaliparveen. Tuollaiset kohtaamiset ovat erittäin sähköistäviä ja inspiroivia. Olen ollut aina kiinnostunut luonnosta. Sen tarjoama haltioitunut tila vaikuttaa myös parhaassa tapauksessa musiikintekemisen puolella”, Kie von Hertzen aloittaa.

NUOREMPANA Kie haki inspiraatiota reppureissusta Etelä-Amerikkaan, jossa musiikkia syntyi halvalla matkakitaralla. Von Hertzen Brothers työsti ensimmäisten albumiensa materiaalia Intiassa. Tätä nykyä ideoita syntyy siellä mistä niitä pystyy ammentamaan.

”Kun työhuoneen ovesta kävelee 50 metriä ulos, niin siitä löytyy oikeilla silmillä katsottuna todella rikas ympäristö, jossa on tavallaan ihan kaikki. Lähimetsiköstä löytyvät kaikki mittakaavat ja olemisen eri kerrokset, kunhan vain antennit ovat auki.”

Taskussa kulkeva puhelin mahdollistaa ideoiden taltioimisen.

”Musiikin tai biisien syntyminen on minulle paitsi duunia, niin edelleenkin myös ihme. Se on uudistumista ja itsensä ylittämistä. Olen levoton sielu ja liian altis kaikenlaiselle hälylle, mitä moderni digitalisoitunut elämämme edustaa. Ideoiden työstö vaatiikin, että otan oikeasti itselleni aikaa ja paikan, jossa on rauha tehdä. Olenkin usein työhuoneen sijaan pyrkinyt menemään mökille ja ottanut mukaani minikiipparin, laulumikin, kitaran, basson ja äänityslaitteet. Silloin olen parhaiten pystynyt immersoitumaan musiikintekemiseen. Olen myös alkanut pitää kitaraa mukana melontareissuilla ulkoluodoilla. Se on ollut erittäin hedelmällistä.”

Myös liikkeellä olo saa Kie von Hertzenin aktivoitumaan.

”Kun esimerkiksi keikkabussin ikkunasta katsoo ulos ja kuuntelee samalla jotain musaa, aistiärsykkeiden kombinaatio saa minut usein jonkinasteiseen flow-tilaan. Tulee tarve kirjoittaa alitajunnassa hautuneita ajatuksia ylös. Tien päällä oleminen on stimuloiva mielentila.”

KIE von Hertzen sai kasvaa musiikillisesti rikkaassa ympäristössä, sillä hänen isänsä Hasse von Hertzen ja setänsä Lasse von Hertzen soittivat 1960-luvulla rautalankaa muun muassa yhtyeissä Savages ja Roosters. Myös äidinpuoleisessa Willamon suvussa harrastettiin aktiivisesti musiikkia.

Kie innostui harjoittelemaan oma-aloitteisesti jo ennen teini-ikää.

”Faija laittoi levyjä pyörimään ja soitteli pikkustyrkkarilla mukana. Tein itse samoin. Se oli mun musiikillinen koulu. Levylautasella pyörivät muun muassa Johnny Winter, John Mayall ja Jeff Beck. Niiden tahdissa harjoittelin korvakuulolta pentatonista skaalaa faijan Hagström-sähkökitaralla, jota oli helppo soittaa.”

Kie kävi lapsena myös puolisen vuotta pianotunneilla ja opiskeli muutaman vuoden klassista kitaraa. Musiikkiopintoja hän ei kuitenkaan tuntenut omakseen. Ensimmäiset bändit syntyivät Helsingin Haagassa ja bändikaveriksi valikoitu samaa koulua käynyt Petri Walli (1969–1995), joka tuli tunnetuksi Kingston Wall -yhtyeestä.

Kien, Petrin, basisti-laulaja Ali Suvialan ja rumpali Timo Joutsimäen muodostama Backline teki myös omia biisejä.

”Pete toi treeneihin ensimmäisiä omia riffejään ja Ali lisäsi keitokseen paremman puutteessa sanat Black Sabbathin biisistä. Näin syntyi eka oma kappale. Aloin itsekin viemään treeneihin riffejä. Rakensimme sitten biisejä näistä yksittäisistä pikkuideoista. Siitä homma lähti kehittymään.”

KUN Kie aloitti Sibelius-lukion, syntyi uusia yhtyeitä. Näistä Venus Flytrap, jossa Kien lisäksi soittivat muun muassa basisti Kalle Chydenius ja laulaja Mikko Laiho, eteni levylle asti. Näiltä vuosilta juontaa juurensa Kien oivallus bändinsoiton luovasta voimasta.

”Kerran Venus Flytrapin kanssa menimme treenaamaan pitkän tauon jälkeen, ja kun ensimmäinen biisi pärähti käyntiin, koin todella maagisen hetken. Muistan sen vieläkin. Minut lävisti tietoisuus, että tämä kuulostaa aivan käsittämättömän hyvältä ja tässä on vain ja ainoastaan meidän neljän oma juttu. Omat biisit ja jokaisen oma soundi. Kukaan muu ei kuullosta tältä! Se oli erikoinen haltioitumisen tai jopa valaistumisen kaltainen erittäin voimakas tunnetila.”

”Juuri tämä bändijutussa on hienoa. Jokainen tuo mukaan oman soittohistoriansa ja käsialansa ja yhdistelmä saundaa uniikilta. Taianomaisimpia musiikillisia tilanteitahan ovat myös ne, kun on juuri tultu treenikämpälle, jengi vasta aloittelee, virittelee styrkkareita, soundeja ja volaa kohdilleen puolihuolimattomasti jammaillen ennen kuin varsinaisesti ruvetaan soittamaan jotain biisiä. Jengi kuuntelee toisiaan alitajuisesti ja reagoi toisiinsa. Ja jotain ainutlaatuista tapahtuu. Ne ovat sellaisia hetkiä, jotka aina pitäisi saada taltioitua. Ja usein on onneksi saatukin. Nykyäänhän tämäkin on tietty helpompaa, kun älypuhelimilla saa helposti ja nopeasti äänityksen päälle.”

Don Huonot oli julkaissut jo yhden albumin, kun heidän kitaristinsa lähti opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Laulaja Kalle Aholan puhelinsoitto Kie von Hertzenille vuonna 1992 oli alku uudelle uralle. Varsin pian Kie osallistui myös yhtyeen biisintekemiseen.

”Kalle teki Don Huonojen tekstit. Pääsin heti viemään mukaan omia musiikillisia ideoita, mikä oli palkitsevaa. Työstimme kappaleita valtaosin kimpassa koko orkesterin voimin treenikämpällä. Tein myös biisejä yksin ja Kallen kanssa kaksistaan. Bändin taika syntyi jälleen siitä, että kaikki olivat niin omaäänisiä soittajia. Kokeilunhalumme oli rajatonta, meininki todella antaumuksellista, mutta silti leikkisää. Donkkareiden spiritiin kuului, että kaikkea voi ja kuuluu tehdä. Musiikillinen kaivo tuntui pitkään ehtymättömältä. Uusia kappaleita syntyi, kaikki oli uutta ja ihmeellistä.”

”Jonkinlainen raja tuli sitten vastaan Hyvää yötä ja huomenta -albumin megamenestyksen jälkeen. Sitä seurasi krapula, minkä jälkeen kuitenkin lopulta teimme vielä kaksi onnistunutta levyä ennen kuin laitoimme pillit pussiin.”

VON Hertzen Brothers sai alkunsa Mikko von Hertzenin Intiassa tekemistä biiseistä, mutta varsin pian myös Kie ja Jonne osallistuivat lauluntekemiseen. Vaikka veljesyhtyeen luova työ on voimakkaan kollektiivista, tätä nykyä kaikki tekevät myös täysin omia kappaleitaan.

”Työtapamme on nyt jo pitkään ollut se, että sävellämme ja sovitamme biisejä varsin pitkälle itseksemme ennen kaikkea perheisiin liittyvistä ajankäytöllisistä syistä. Pitäisi kyllä pitää enemmän jameja ja co-write-sessioita, niistä kun parhaimmillaan usein syntyy biiseihin sitä kiehtovinta ainesta. Sen aika on ehkä taas kohta, kun skidit lentävät pesästä.”

”Toisaalta oma musiikkini on aina syntynyt enimmäkseen mies ja kitara -pohjalta, vaikka pianollakin on jokunen kipale tullut tehtyä. Haen melodioita laulamalla ja hyvin usein siinä tulee jo jotain tekstinpätkiä, vähintään kappaleen maailma. Joskus kirjoitan suomeksi ja sitten teksti käännetään broidin kanssa englanniksi. Muun muassa Red Alert In The Blue Forest -levyn The Promise ja All of a Sudden, You’re Gone tehtiin näin. Levyillämme laulan myös usein jonkun kappaleistani itse.”

VAIKKA Kie von Hertzen tekee biisejä yksin ja on tehnyt myös musiikkia teatterille, tanssiproduktioihin ja tv-sarjoihin, tunnustautuu hän edelleen ennen kaikkea bändisoittajaksi.

”Onnistumisen hetket yhdessä nimenomaan joukkueen eli bändikaverien kanssa ja luonteessani oleva totaalinen heittäytyminen kulloiseenkin projektiin pitkällä tähtäimellä ja itseäni säästämättä ovat varmaankin olleet perimmäinen syy sille, miksi nyt 35 vuotta myöhemminkin olen yhä bändisoittaja, enkä esimerkiksi freelancer. Yhtye on kuitenkin parhaimmillaan niin paljon enemmän kuin osiensa summa.”

Tästä alkaa Musiikintekijät 3.0

Julkaistu

KUN esittelin vuoden 2026 toimintasuunnitelman syyskokouksessa, kuvasin tulevaa muutosta Musiikintekijät 3.0:n toteuttamiseksi. Halusin tällä korostaa muutoksen luonnetta: säilytämme paljon vanhaa, mutta uudistamme toimintaamme sopivasti suuntaa tarkistaen.

Olemme tehneet määrätietoisesti töitä uuden suunnan määrittämiseksi. Nyt suunnitelmat muuttuvat todeksi: tammikuun 2026 alusta alkaa uusi vaihe, jossa hahmotellut uudistukset tuodaan käytäntöön.

Tavoitteemme on, että nykyinen ja tuleva tekijäsukupolvi kasvaa oikean tiedon äärellä, musiikintekijöiden ammattimaisuus vahvistuu ja Teoston edustaman repertuaarin arvo kasvaa. Kehitämme jäsentemme osaamista ja vahvistamme musiikkialan asemaa turvallisena ja kestävänä uravalintana.

UUDISTUSTA tehdään harkiten, jäsenistön toiveita kuunnellen. Keväällä toteutettu Tulevaisuuskysely toi meille selkeitä suuntaviivoja: jäsenet toivovat lisää neuvontaa, koulutuksia ja tapahtumia myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Vastauksissa korostui musiikintekijöiden yhteisöllisyys, mutta myös alan toimeentulon haasteet ja tarve tukea itsenäisesti toimivia tekijöitä. Nämä viestit näkyvät vuoden 2026 toiminnassa.

Käytännössä tämä tarkoittaa muun muassa neuvontapalveluiden palvelumuotoilua, kahden vuosittaisen Musiikintekijöiden päivän vakiinnuttamista sekä koulutusten ja mentoroinnin lisäämistä. Lisäksi huomioimme jäsenistön hyvinvointiin liittyviä tarpeita ja vahvistamme kansainvälistymisen mahdollisuuksia muun muassa LA-residenssin kautta.

MUUTOKSIA tapahtuu myös organisaation sisällä. Lumi Ollila on jatkossa neuvontapalveluun keskittyvä juristi, ja minä toimin edelleen neuvonnan tukena. Lumi on oikeustieteiden maisteri, musiikintekijä ja artisti, joten sopimuksiin ja tekijänoikeuteen sekä muutkin musiikintekijyyteen liittyvät asiat ovat hänelle tuttuja.

Pitkäaikainen talouspäällikkö ja sihteeri Sari Maunula siirtyy huhtikuussa osittain eläkkeelle, ja hänen tehtäviään jaetaan muun toimistotiimin kesken. Jakaminen tehdään ja uudet roolit rakennetaan niin, että ne tukevat jäsenpalveluita, viestintää ja yhteisöllisyyttä. Tästä lisää toisaalla tässä lehdessä.

VUODEN 2026 suunnitelma ei tuo valtavia mullistuksia, vaan maltillista suunnan tarkistamista. Se on tulosta huolellisesta valmistelusta, jossa on huomioitu jäsenistön toiveet ja tarpeet.

Jäsenmäärämme on tällä hetkellä noin 1350. Tämä tarkoittaa sitä, että tarpeita ja ajatuksia on monia. Teemme parhaamme sekä yksittäisten että erilaisten jäsenryhmien tarpeiden huomioimisessa. Musiikintekijät on yhteisö, jossa jäsenistön monimuotoisuus on rikkaus. Arvoissamme mainittu arvostus viittaa juuri tähän: jokainen jäsen taustastaan, asuinpaikastaan, iästään, sukupuolestaan tai vaikkapa genrestään huolimatta on arvokas.

Hienoa, että olet mukana!

Aku Toivonen
toiminnanjohtaja
Suomen Musiikintekijät

Ikinä ei olla maksettu!

Julkaistu

MUITA ”best of” – vastauksia ovat olleet muun muassa: ”Tämä on kuluttajasuojalain rikkomus”, ”Voin maksaa yhdestä mutta toisesta en maksa”, ”Kun teillä on näitä omia biisejä, niin ei varmaan tarvitse maksaa?”

Arvaako joku jo, mistä on kysymys?

Kysymys on tietysti tapahtumaluvista ja tapahtuman järjestämiseen liittyvästä korvauksesta musiikin käytöstä. Musiikin julkiseen esittämiseen tarvitaan aina lupa, ja siitä pitää maksaa korvaus. Viime kädessä on tietysti kysymys tekijänoikeudesta.

Teostolla on käynnissä tärkeä kampanja liittyen esitysilmoituksiin. Jos esiintyjä ei ilmoita esittämiään kappaleita, tekijät eivät saa korvausta. Tämä on täysin oleellinen asia musiikintekijöiden ammatinharjoittamisen kannalta. Tärkeää on myös se, että tapahtumia järjestävät tahot tietävät vastuunsa ja suhtautuvat niihin vakavasti.

ESIINNYN itse nykyään pääasiassa lapsille tarkoitetuissa tapahtumissa. Kaikenkarvaisia tapahtumia järjestävät erilaiset yhdistykset ja seurat, joissa toimii vapaaehtoisia. Käytännön järjestelyt ovat usein vähän sinnepäin, ja niin on myös tietoisuus tapahtuman järjestämiseen liittyvistä vastuista.

Jos vähänkin epäilen, että luvat eivät ole kunnossa, laitan asiasta erikseen sähköpostia ennen esitysilmoituksen täyttämistä Teoston palvelussa. Alun lainaukset ovat vastauksia sähköposteihini. Viestittely on usein ollut ikävää, vaikka olen itse selittänyt asian ystävällisesti. Ja vaikka kyseessä on usein vain muutaman kympin suuruinen maksu!

Olen ajatellut niin, että kun jaksan ”opettaa” ihmisille tekijänoikeuksien tärkeyttä, seuraava pääsee helpommalla. Kun ”hankala” järjestäjä saa hankittua tunnukset Teoston palveluun, lupa hoituu jatkossa ajoissa ja seuraavan esiintyjän tai tekijän ei tarvitse enää tapella.

OMIEN oikeuksien puolustaminen on raskasta. Mielestäni se on yksi raskaimmista asioista tässä ammatissa. Onneksi oikeuksiaan ei tarvitse yleensä puolustaa yksin, vaan niiden puolesta taistelevat alan järjestöt kuten Suomen Musiikintekijät tai Teosto. Toivoisinkin Teostolta seuraavaksi kampanjaa tapahtumalupiin liittyen. Tekijänoikeuden puolustaminen on meille musiikintekijöille yksi tärkeimmistä asioista, ja yhteistyöstä saamme voimaa.

Voimaa antaa myös se, kun vastaanottaja ymmärtää mistä on kysymys. ”Kiitos paljon kun kerroit, en ollut tästä tietoinen. Hankin heti tunnukset Teostoon”, kuului yksi saamani vastaus. Tällaiset vastaukset luovat toivoa tässä tekijänoikeuksille vihamielisessä ajassamme.

Pauliina Lerche
puheenjohtaja
Suomen Musiikintekijät

Näin syntyi: Tuhat yötä

Julkaistu

HETI ilmestyttyään hittilistojen kärkeen noussut Tuhat yötä oli Sanin eli Saija Aartelan ensimmäinen julkaistu sanoitus. Maki Kolehmaisen säveltämän laulun piti tulla Aikakoneen ensimmäiselle albumille, mutta Samuli Edelmannin kuultua sen siitä tulikin Samulin ja Sanin duetto.

Sani kertoo, että teksti syntyi, kun Aikakone oli jo saanut levytyssopimuksen.

”Makimaiseen tyyliin tämäkin piti sanoittaa heti, kun olin saanut häneltä sävellysdemon. Hän sanoi tuntevansa, että tässä on joku erityinen juttu. Hänellä oli tapana säveltää hyräillen ja kitaralla säestäen, mutta demoille hän teki pitkälti myös tuotantoa. Niistä sanoittaja sai hyvän fiiliksen ja tunnelman.

OLIN menossa vanhempieni luokse mökille Renkoon. Kun pääsin perille, siellä oli ihan järjetön ukonilma. Salamoi ja jyrisi, ja se kesti monta tuntia, se vain pyöri ja pyöri.

Istahdin mökin lasitetulle terassille, josta näki kaiken kuin elokuvaa katsellen. Istuin siinä, salamat leiskuivat ja järvi vaahtosi kuin meri. Katselin sitä näkyä, kuuntelin Makin melodiaa ja sanat tulivat tajunnanvirtana. lltapäivän ja illan aikana ukkosen riehuessa se syntyi. Alkoi olla jo hämärää, kun sitä viimeistelin. Elettiin kevättä tai alkukesää 1994.

SÄKEISTÖIHIN kuvittelin, mitä oli ennen myrskyä ja mitä myrskyn jälkeen. Laituri tuli keksittynä, sellaista ei rannassa ollut, isoja kiviä vain. Järven muuttuminen mereksi sisälsi sen, että ihmisen mieli on kuin meri.

Rakkauden tunne siinä oli ja se, että ihminen on ihmiselle rakas ihmisenä. Ketään tiettyä henkilöä en ajatellut, vaikka tokihan tekstit usein jollain tavalla sen hetken elämäntilanteesta kumpuaa. Mutta eniten se tuli siitä, että lyöttäydyin siihen sävellyksen ja luonnon isoon tunnelmaan.”

”MAKI kuuntelutti biisin BMG:n Asko Kallosella. Tämän jälkeen asiat etenivät kuulemani mukaan niin, että Samuli Edelmann sattui istumaan Askon työhuoneen sohvalle ja Asko soitti tämän hänelle. Samuli oli kysynyt, kukas tämä nainen on, tästähän tulisi hyvä duettobiisi. Asko soitti Makille, voidaanko tehdä tämä näin. Se oli Makille ok, ja minäkin innostuin, ihan mahtavaa! Olin jo sitä ennen tykännyt Edelmannin jutuista ja käynyt keikoillakin.

Äänityksessä ei monta ottoa tarvittu. Me ajateltiin Samulin kanssa fraseerauksessa niin samalla tavalla.

HETI kesällä 1995 Tuhat yötä nousi hittilistojen kärkisijoille ja pysyi siellä pitkään. Sen suosio viitoitti tietä myös Aikakoneelle. Syksyllä ilmestyi meidän albumi, ja siitä isoimmaksi hitiksi nousi Odota. Asko Kallonen olisi jättänyt sen albumilta pois, mutta Maki vaatimalla vaati, että se on otettava mukaan.

Monella tuntuu edelleen olevan se käsitys, että nämä isoimmat hitit ovat täysin Makin biisejä. Sanoitukset teki aina joku muu bändistä, ja onnekseni sain tehdä useamman hittisanoituksen. Maki oli upea säveltäjä, mutta Aikakoneen biisit tehtiin aina yhteistyössä.

KEIKOILLA moni on tullut kertomaan Tuhat yötä -biisin merkityksestä, miten se on tuonut voimaa ja lohtua joskus hyvinkin vaikeissa elämäntilanteissa. Siksi näitä lauluja tehdään.”

Näin syntyi: Bara Bada Bastu

Julkaistu

RUOTSIA vuoden 2025 Euroviisuissa edustanut Bara bada bastu syntyi kesällä 2024 kuuden tekijän yhteistyönä. Kertosäe hahmottui ruotsalaisen Anderz Wrethovin päässä vain muutamaa päivää ennen määräaikaa.

Laulun ensimmäisen version tekivät KAJ-yhtyeen jäsenet keskenään, kertoo Axel Åhman:

”Kirjoitimme sitä vanhempieni mökillä Vöyrillä. Oli heinäkuu ja joka mökillä oli lomailijoita. Sauna tuntui hauskalta aiheelta. Ruotsalaisille se edustaisi jotain hyvin suomalaista, ja esitykseen saisi komiikkaa ja visuaalisuutta.

KUN teimme biisistä demon, nimenä oli kaksi vaihtoehtoa: Mer vatten på stenarna sekä Den finska urkraften. Tyyliltään se oli rockin, jopa hevirockin suuntaan. Kertosäkeen melodia oli ihan eri kuin lopullisessa, siinä oli suomalaista mollia. Sanat alkoivat: ‘Mer vatten på stenarna, så sveittin yr. Ångorna ska virvla över mossmark, kärr och myr.’

Lähetimme demon Ruotsiin sähköpostilla 11. elokuuta. Sieltä ei kuulunut pariin viikkoon mitään, ja luulimme jo koko jutun rauenneen.”

TODELLISUUDESSA Ruotsissa ei oltu toimettomia. Anderz Wrethov kertoo kuunnelleensa demon heti sen saatuaan:

”Demo ja idea oli tosi hyvä, mutta tuntui, että Melodifestivalenissa tämä ei vielä riitä. Kotona Vellingebackenissa tein eri vaihtoehtoja kertosäkeeksi. Syyskuu ja määräaika lähestyi, kun se lopullinen melodia ja lähes lopullinen teksti tuli päähän. Sen syntyessä oli heti se maaginen tunne vatsanpohjassa. KAJ’n demo antoi tekemiseen inspiraation, ja tunsin olevani yhtyeen neljäs jäsen. En ollut studiossa eikä minulla ollut mitään soitinta. Äänitin siitä demon pelkästään laulamalla. Kun sitten vielä kuuntelin tekemiäni eri kertsivaihtoehtoja, tämä oli omaa luokkaansa.

Teksti meni näin: ‘Vi ska bada bastu, bastu. Ånga upp och släpp all stress idag! Bastubröder, vi är dom som glöder, hundra grader, mår bra. Bara bada bastu, bastu. Hetta på och sjung med oss i kör! Ooh-whoa! Bada bastu, ja. Sauna!’

MUISTAN hyvin, kuinka ‘bara bada bastu’ ja ‘bastubröder vi är dom som glöder’ alkoivat tuntua tosi hyviltä. Siinä oli vapautumista ja hulluttelua, ei mitään monimutkaista. On ollut stressaava päivä ja uutiset maailmalta on mitä on, mutta me veljet vain saunotaan. Kuulostaa yksinkertaiselta ja itsestäänselvältä, mutta sellaisen keksiminen on usein kaikkein vaikeinta.

Kertsin löydyttyä työstin biisiä Kristoferin (Strandberg) ja Robertin (Skowronski) kanssa – säkeistöjä myös – ja lisäsimme sen ‘yksi, kaksi, kolme’. Teimme demon ja lähetimme pojille. He työstivät edelleen, lisäsivät Vöyrin murretta ja muuta. Esimerkiksi tango ja Arja Saijonmaa on suoraan heiltä, se oli välillä poissa, mutta palautettiin.

LAULUSTA tuli niin onnistunut varmaan siksi, ettemme tehneet sillä asenteella, että sen täytyisi voittaa. Usein mellobiisiä tehdessä on levy-yhtiön edustajia ja managementia, jotka painaa päälle ja antaa rajoituksia. Muutenkin on eri asia tehdä artistille, jolta jo valmiiksi odotetaan voittoa. Tässä saimme vapaasti tehdä sitä, mistä me kaikki kuusi itse pidimme. Niin siitä tuli jotain todella uniikkia, ‘lite udda, lite loco’.

Tyylillisestikin siitä tuli fuusio, jossa oli vaikutteita monesta eri genrestä ja tekstissä se paikallisuus, kun KAJ laulaa oman kotipaikan murteella. Oli mahtavaa saada tehdä jotain tällaista ihan uuden ryhmän kanssa!”