Radio Helsingin kesähitiksi 2013 valittu Hyvä päivä ja ujosteleva rakkaustarina Spoon river. Lapsuudenkaverille hellyydellä omistettu Läski mulkku ja potkut saaneen voimalaulu En anna periks. Vilpitön Eväsretki, jossa ironia ja sarkasmi on jätetty himaan, kun aikaa vietetään rakkaan kanssa.

Siinäpä muutama laulaja-lauluntekijä Samae Koskisen (s. 1978) vallattomista popralleista, jotka ovat tulleet tutuiksi radiokanavilta ja saavat hymyilemään, vaikka talvi olisi ollut lumeton ja kevät myöhässä.

Helposti lähestyttävien laulujen tekeminen on Koskisen tietoinen valinta. Hänen tummissakin tarinoissaan on aina toiveikas ja symppis pohjavire.

– Maan tapa on laittaa löylyä melankolian kiukaalle ja ajatella, että kaikki on paskaa paitsi kusi. Oon itsekin helkkarin synkkä jätkä välillä; dramaattinen ja kova valittamaan. Biiseissäni koitan löytää pilvistä hopeareunuksen, ja sillä ajatuksella haluaisin myös elää. Hienoa, että voin tätä asennetta tuoda esiin ainakin taiteen kautta.

Samasta asenteesta sai alkunsa myös Sister Flo, joka oli Samaen bändi vuosina 2000–2010. Se syntyi vastavoimaksi Riihimäen heavy ja punk -painotteiselle musa-kulttuurille ja vaihtoehdoksi musiikkiopistolle, missä Samaen kitaratunnit tyssäsivät kun teoria ei kiinnostanut. Bändi halusi luoda jotain kaunista ja omasta mielestään merkityksellistä kaupunkiin, jossa tulevaisuudennäkymät eivät olleet maailman parhaat.

Keikoilla kävi yleisöä ja kriitikot tykkäsivät, mutta levymyynnistä ei tullut rahaa ja keikkaliksat olivat mitättömiä. Niinpä yhtyeen lauluntekijä ja keulakuva ei koskaan ajatellut, että musalla voisi elää. Sisäinen pakko tehdä musiikkia oli kuitenkin kova, ja yo-datanomin paperit Samae hankki vain siksi, ettei menettäisi työttömyyskorvauksiaan.

Tärkeät kannustajat

Ilman kannustusta ja sparrausta Samae ei olisi tilanteessa, jossa on nyt: hän elää sillä, että kirjoittaa lauluja ja esittää niitä ihmisille soolona, sekä levynjulkaisujen aikaan Korvalääke-bändin kanssa aina isoimpia festareita myöten.

Ensimmäinen rohkaisija oli Riku Mattila. Hän ehdotti suomenkielisen soololevyn tekemistä. Vol 1 (06) syntyi Samaen sävellyksistä ja nykyrunoilijoiden ja -kirjailijoiden teksteistä. Toisen soololevynsä Elossa (09) Samae teki Kauko Röyhkän kanssa. Käytännössä kuulemma siten, että Röyhkä kirjoitti tekstit Samaen sävellyksiin tämän katsellessa vierestä ammattilaisen työtä.

Jarkko Martikaiselle Samae on ikuisesti kiitollinen siitä, että ylipäätään ryhtyi sanoittamaan ja on tehnyt itse kaikki tekstit kahdelle edelliselle levylleen Kuuluuko, kuuntelen (11) ja Hyvä päivä (13).

– Varsinkin sen jälkeen, kun aloin tekstittää itse, on yleisön spontaani palaute tuntunut ihan häkellyttävältä. Jengi nauraa tai itkee keikoilla. Se on korvaamatonta. Soolokeikat pienillä paikkakunnilla on huikeita. Joka kerta paikalla on jengiä, joka ei ole kuullut musta mitään eikä tiedä yhtään biisiä mutta tulee keikan jälkeen sanomaan, että alkaa nyt seurata mun tekemisiä.

– Ja radion mahti on ihan älytön. Pyhäjärvellä yleisö huusi radiossa soinutta En anna periks -biisiä lujempaa kuin mitä mä pysyin soittamaan.

Yksinkertaista hyvää

Ei ole vaivatonta tehdä lauluja, joista yleisö innostuu kertakuulemalta ja jotka saavat radiosoittoa. Mitä helpommalta laulu kuulostaa, sitä enemmän työtunteja sen tekemiseen on kulunut. Säveltäjänä Samae on tietoisesti opetellut pois Sister Flo -aikojen progeilusta, jossa biisien muodoilla tai rakenteilla ei ollut niin väliä.

– Aina kun otan kitaran, syntyy meininkejä, melodioita ja sointukulkuja. Tekstien kanssa mä sen isoimman vaivan joudun näkemään. On tärkeää että biiseissä tulee esille se mitä haluan sanoa. Ne saa olla rautalangasta väännettyjä ja naiiveja.

Samae tekee paljon; maalaa ensin isolla pensselillä, seikkailee ja on riemuissaan ihan jokaisesta laulusta.

– Tekeminen on yhtä juhlaa! Toki mulla on maneereita, mutta uuden löytäminen on koko homman suola. Siihen jää nalkkiin. Esiintyminen ja haastattelut on ihan paperia sen rinnalla, että tekee jotain demoa ja on ihan että ei hitto tää on niin hyvä. Kai se on tietynlaista narsismiakin, että on innoissaan omasta tekemisestään?

Vasta myöhemmin on aika arvioida, mikä biisimateriaalista on käyttökelpoista ja mitkä laulujen aiheista ovat tarpeeksi kiinnostavia kuulijoille. Uusimman Hyvä päivä -levyn biisit valittiin yhdessä levyn aputuottajan Jukka Immosen kanssa noin 50 ehdokkaan joukosta.

– Liian henkilökohtaiset jää pois. Esimerkiksi sellainen, joka kertoo tuotantoeläimen rakkaudesta omia vanhempiaan kohtaan. Mulle kasvissyöjänä se on merkityksellinen, mutta tuskinpa kiinnostaa ketään muuta.

Tavastialla tavataan

Seuraavan Samae Koskisen albumin julkaisee Universal. Biisejä on taas valmiina kymmeniä, joten valinnan varaa on.

– Eka kerta uralla kun teen isolle talolle levyn. Alkufiilikset on hyvät. Ei mulla ole sellaista illuusiota, että nyt muut ihmiset alkaa hoitaa mun asioita. Nyt vasta alkaa isoin työ ja kunnon tykitys. Riku Mattilan kanssa säädetään tätäkin levyä kasaan, ja mä itse sovitan biisit sekä teen tuotannon.

Samae oli Elvisin Tekosyy-klubin päävieraana maaliskuussa. Kun klubi-isäntä Heikki Salo uteli, missä mies mahtaa olla viiden vuoden kuluttua, tämä vastasi spontaanisti, että loppuunmyydyllä Tavastian keikalla. Toisaalta, vaikkei Tavastian-valloitus toteutuisikaan, musiikinteko jatkuu sillä samalla tekemisen palolla kuin jo Sister Flo’n aikaan Riihimäellä.

– Näen itseni vielä viisikymppisenä soittamassa biisejäni ihmiselle. Tästä saa niin paljon. Kun miettii, miten tähän on tultu niin tuntuu etuoikeutetulta. Tai niin no, oonhan mä tehnyt parikymmentä vuotta persaukisena töitä tän eteen.

– Musabisnes nähdään usein rahakkaana ja haluttuna. Luullaan, että kaikki siellä toimivat tulee hyvin toimeen. Kaikki tekijät Suomessa tietää, että asia ei tälleen oo. Tää on suhdanneala, jossa kaikki on epävarmaa koko ajan, ja raha tulee monesta eri lähteestä. Kysymysmerkkien ja pakkoyrittäjyyden kanssa oppii kuitenkin elämään. Se on osa tätä hommaa.