Kuntataloudessa hyviin saavutuksiin löytyy helposti sankari. Johtava puolue tai parin puolueen yhteistyö. Jos kunnalla menee huonosti, syyllistä onkin vaikeampi löytää. Asiat voidaan toki korjata taksoilla ja maksuilla. Tai viime kädessä nostamalla veroprosenttia.

Mutta entä jos kaikki edellä kerrottu on jo tehty? Kuralle päässeelle taloudelle tulee löytää syyllinen. Taloudelliset suhdanteet vai eu-lainsäädäntö? Joku muu? Kunnan omat luottamus- tai virkamiehet eivät voi olla syyllisiä.

* * *

Hidas, anteeksi tarkoitin tietenkin huolellinen asioiden valmistelu on laaja: osasto puuhastelee virkamiehen johdolla, ohjausryhmä sanoo sanansa, lautakunta kokoontuu ja päättää. Ellei jätä pöydälle.

Valmistelua jatketaan: kaupunginjohtaja esittelee kaupunginhallitukselle, joka päättää jotakin. Ellei palauta uuteen valmisteluun. Tai jätä pöydälle.

Aikanaan konsultti tulee valistamaan valtuustoryhmiä. Poliittiset järjestöt kokoontuvat antamaan eväitä valtuutetuilleen. Ja vihdoin valtuusto käsittelee asian. Syntyy päätös. Ollaan esimerkiksi sitouduttu kuntien yhdistämiseen ja moniin uusiin varoja sitoviin hankkeisiin.

Kun sitten syystä tai toisesta tämän päätöksen huomataankin tulleen kalliimmaksi kuin luultiin, on syyllistä tosi vaikea nimetä. Ymmärrettävää. Eihän voida sanoa, että kaikki me, yksissä tuumin teimme sen, koko virka- ja luottamusmieskunta. Ja lisäksi vielä kuntamme puolueiden kunnallisjärjestöt. Ja olihan siinä kauppakamarikin siunaamassa. Todellakin, ei näin. Sehän olisi rehellisyyttä, joka johtaisi poliittiseen itsemurhaan.

* * *

Ei kun syyllisjahtiin. Ensin on siivottava kotipiha, joka tarkoittaa ongelman tutkimista uudesta näkökulmasta. Siis vastakohtien asetteluun: rahaa on vähän. Syy: ihmiset lainaavat halvalla kirjastosta kirjoja ja siksi veteraanien hammashoito on rempallaan. 

Vanhainkodista puuttuu vaippoja, mutta ihmiset vaan kulkevat halvalla museoissa tauluja katsomassa. Kunnallisen orkesterin konserttiin päästetään kansaa kymmenen kertaa halvemmalla kuin yksityiseen balettijuhlaan. No ilmankos mummon puurosta puuttuukin suola, kun halvalla soittava, tosin valtioltakin tukea saava orkesteri vie kaikki kunnan rahat.

* * *

Asiasta aivan toiseen. Mikkelissä on jo pidempään keskusteltu kaupunginorkesterin tulevaisuudesta. Kuralla oleva kuntatalous kuulemma ei kestä orkesterin ylläpitoa. Siitä huolimatta, että orkesterin oma, pieneen budjettiin perustuva talous on aivan kunnossa.

Yksi kokoomuslais- ja kaksi demarivaltuutettua on orkesteriasian tiimoilta esiintynyt julkisuudessa. Pyrkimys on tiukan paikan tullen vaikkapa lakkauttaa Mikkelin kaupunginorkesteri.

Tämä ei ole sinänsä uutta: kertoohan urbaanilegenda, että Yleisradion hallintoneuvostoon säntäsi eräänä aamuna pienessä laitamyötäisessä aiemmin urheilijana kunnostautunut poliitikko, jolla oli selkeä visio: Radion sinfoniaorkesteri lopetetaan ja tilalle palkataan kaksi haitarinsoittajaa.

En tiedä Mikkelin ratkaisusta. Korvaisiko laadukkaan kamariorkesterin esimerkiksi osittain luottamusmiespohjalta toimiva karaoke-trio?

* * *

Niin tai näin, Mikkelissä kirjoittelu on ollut huimaa. Paikallislehdessä orkesteria ”vastustava” valtuutettu kertoo kansalaisadressista, jossa vaaditaan kalliin 12-henkisen soittajiston ja kahden toimiston työntekijän päätä vadille.

Länsi-Savo kertoo 22.2. että ”orkesteria kaadetaan valtuustoaloitteella” ja seuraavan päivän pääkirjoituksessa paljastetaan ”junttilan menon Mikkelissä jatkuvan”. Myös Helsingin Sanomat reagoi asiaan.

Orkesterijupakka saa Länsi-Savon mukaan 7.3. ”yllättävän käänteen”: musiikin ystävät ympäri Suomea vetoavat nettiadressissa orkesterin säilyttämisen puolesta.

Ja katso. Yllätys: demarit esittävät valtuustoaloitteessaan 11.3. ”orkesterille laajempaa omistuspohjaa”. Ja muuta tukea. Sekä sympatiaa. Ja samalla suulla, jolla aiemmin raahattiin soittajiston päätä pölkylle. Yllättävä takinkääntö.

Kerrotaan myös, että mystinen orkesterin lakkauttamista vaativa kansalaisadressi ei (enää) millään tavalla kuulu valtuustoaloitteeseen. Adressi ikäänkuin katoaa. 

– ”Ei sellaista ole koskaan ollutkaan”. 

Tosin löysin tuon vajaan 1300 nimeä sisältävän adressin. Julkinen asiakirja. Koiranleuat kertovat, että nimiä on kerätty perusteellisesti: jokainen Mikkelistä 150 km:n säteellä oleva sairaala ja vanhainkoti on tarkkaan koluttu. Aina hengityskoneiden alta?

Mutta vielä orkesteria vastustavasta kansalaisadressista: kukaan poliitikoista ei (enää) tiedä ketkä ovat tuon adressin alkuunpanijoita.

Ihmeellistä. Virkakoneisto jauhaa, orkesteri soittaa. Näennäinen rauha on laskeutunut kaupunkiin. Toivottavasti myös järki on voittanut.

*  *  *

Muuten, siinä Mikkelin kaupunginorkesteria puolustavassa nettiadressissa on tätä kirjoitettaessa reilusti yli 4000 nimeä.

Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen Juhani toteaa: ”Toista tietäisitte, jos olisitte käyneet Suomen Turussa…”

Mutta osataan sitä Mikkelissäkin. Muun muassa soittaa hyvin. Laadukkaalla jousiorkesterilla. Politiikan tekijöistä nyt puhumattakaan.

                                

Jani Uhlenius

---

-Janitsaari