Kaija Kärkinen
Kuva: Jakke Nikkarinen

Suomalaiset ovat iloisia veronmaksajia! Ei sitä ehkä jokapäiväisessä elämässä aina hoksaa, mutta mikä tahansa ovensuu- ja hissikysely kertoo, kuinka tärkeää kansalaisille on terveyspalveluiden, ilmaisen koulutuksen sekä lasten ja vanhusten hyvinvoinnin turvaaminen verovaroin.

Korvamerkintää tosin kaivattaisiin, mutta maksetaan maksetaan, kunhan jotain saadaan vastineeksi. Saadaanhan?

Ilosta ja intohimosta teemme työtäkin, varsinkin me musiikintekijät ja esiintyjät. Intohimoa tarvitaan, kun leipä on hippusina maailmalla ja bittiavaruudessa. Me olemme tämän pirstaleisen työkulttuurin uranuurtajia, monilla muilla aloilla ollaan uuden ja pelottavankin edessä.

Teoston koordinoimassa verokyselyssä, joka myös Elvis ry:n jäsenille lähetettiin, on suhtautuminen yrittäjyyteen moninaista. Toiset ovat luonnostaan yrittäjähenkisiä ja sopeutuneet hyvin, toiset kokevat joutuneensa pakkoyrittäjiksi, koska työn tilaajat ja keikkajärjestäjät painostavat laskuttamaan ja vieroksuvat verokorttityöläistä.

Pakkoyrittäjyys on siis monille jo tuttua, mutta kokonaan toisenlaiseen pakkoon törmäsin vuodenvaihteessa sosiaalisen median pyörteissä. Varsinkin muusikot ovat olleet ihmeissään Kouvolan hallinto-oikeuden päätöksestä, jonka mukaan ”julkisesti esiintyvän taiteilijan ei voida katsoa toimivan omaan lukuunsa yrittäjänä”.

Tämä sai ohjelmatoimistot ja keikkaliksojen maksupuolesta huolehtivat muusikkoyrittäjät ymmälleen: kuka saa laskuttaa, joudunko luopumaan yrityksestäni, kenen vastuulla on arvioida, milloin olen työsuhteessa. Ja jos en saa olla yrittäjä ja laskuttaa keikoistani, olenko silloin ”pakkotyösuhteessa”?

Verottaja hyväksyy muusikon yrityksen, jos sillä on muutakin toimintaa kuin pelkästään omien töiden laskutus, eli jos yritys myy keikkoja, maksaa palkkoja, on sijoittanut pääomaa soittimiin, keikkabussiin tms.

Muusikko, joka laskuttaa vain omat keikkaliksansa, ei verottajan silmissä ole yrittäjä, vaan työsuhteinen työn tilaajaan, ohjelmatoimistoon tai artistiyhtiöön.

Oma logiikkansahan tässä on, mutta melkoisen ristiriitainen nykyisen käytännön mukaan, jossa työntekijöitä jopa painostetaan yrittäjiksi alalla kuin alalla.

Oman lisänsä asian pulmallisuuteen antaa verottaja nettisivuillaan:

”Yrittäjänä toimimisen mallit ja tavat ovat laajentuneet ja monipuolistuneet yhteiskunnan kehittymisen myötä. Yrittäjyyden tai työsuhteen tunnusmerkistöä arvioitaessa on syytä muistaa, että tosiseikaston merkitys on muuttunut yrittäjyyttä tukevaan suuntaan. Siten aiemmalla oikeuskäytännöllä ei ole enää samaa merkitystä yksittäisten tosiseikkojen painoarvon määrittelyssä. Tosiseikat voivat tukea yhtä lailla yrittäjän kuin työntekijän roolia. Ero näiden roolien välillä on usein hyvin pieni.”

Verottaja on luvannut päivittää ohjeistustaan aivan lähiaikoina. Sitä odotellessa ovat muusikkoyrittäjät itsekin aktivoituneet, ja Facebook-ryhmästä alkunsa saanut yhteisö on muutamassa viikossa koonnut voimansa uudeksi yhdistykseksi. Asioita siis tapahtuu! Käykäähän tutustumassa: www.muusikkoyrittajat.fi.

Palataanpa vielä omaan verokyselyymme (josta uutisoidaan edellisellä aukeamalla). Monista vastauksista käy ilmi, että elvisläiset kantavat huolta tulevaisuudestaan; tekijänoikeuskorvaukset kun eivät kartuta eläkettä, vanhempainrahaa tai sairaspäivärahaa. Kuitenkin verotus on ansiotuloverotuksen mukaista. Tämän kaltaiset probleemat kietovat verotuksen sekä sosiaali- ja eläketurvan kysymykset limittäin, lomittain ja yhteen.

Olemmeko me musiikintekijät valmiit siihen, että tekijänoikeuskorvauksista pidätetään eläkevakuutusmaksu ennen kuin se meille tilitetään? Onko yrittäjäeläkevakuutus liian kallis epäsäännöllisillä tuloilla maksettavaksi? Millainen sosiaaliturva olisi juuri meidän alallamme järkevä ja mahdollinen toteuttaa? Tällaisiin kysymyksiin saamme vastailla, kun seuraava kysely piakkoin toteutetaan.

Niin verotuksen kuin sosiaali- ja eläketurvankin lainsäädäntöä ollaan parhaillaan uudistamassa, niinpä työryhmille on saatava ajantasaista tietoa musiikintekijän arjesta, kokemuksistamme ja näkemyksistämme. Kyselyihin vastaaminen siis kannattaa.

Jonakin päivänä pääsemme vielä nauttimaan verovaroillamme ylläpidetystä turvasta ja hyvinvoinnista tasaveroisesti työsuhteisten kanssa. Sitä odotellessa tervehdin ilolla kaikkia vaihtoehtoja pakkoalkuisille työkulttuureille, olkaamme edelleen intohimotyöläisiä!

Kaija Kärkinen on Elvis ry:n hallituksen puheenjohtaja.

---

Kaijastuksia