Välillä musiikin tekeminen muistuttaa riippuvuutta – sitä on vaikea lopettaa tai edes tauottaa, ja kuten paatunein alkoholisti, tulen kärttyisäksi ja poissaolevaksi, jos en saa väkertää luomusteni parissa. Toisinaan tekeminen on kevyttä, jopa elvyttävää.

Kuinka paljon meillä on uskomuksia, jotka ylläpitävät kuvaa musiikintekijästä, jonka on annettava kaikkensa taiteelle? Jos ei yömyöhään rustaile tekstejä tai hio melodiakulkuja, onko taiteilija ensinkään?

Kulttuurissamme elää myös käsitys, että taiteilijan täytyy olla hieman ryytynyt tai kovia kokenut, jotta voi synnyttää mestariteoksia. Ajatuksessa saattaa olla jotakin perää. Ainakin useimmat tuntemani laulunkirjoittajat ovat kokeneet omassa elämässään jotakin vaikeaa tai pysäyttävää. Toisaalta, ehkä useimmat ihmiset ovat. Eräs biisintekijä sanoi, ettei usko pystyvänsä tekemään hyvää musiikkia onnellisena, joten välttelee siksi tasapainoa. Kuitenkin uskon, että hyviä biisejä voi tehdä myös elämäänsä tyytyväisenä.

Luovuuden aikatauluttamista voidaan pitää huonona ajatuksena, eikä sitä täysin voikaan hallita. Entä jos asian kääntää niin päin, että aikatauluttaa omaa palautumistaan ja työnteosta irrottautumistaan?

Millainen tekemisen rytmi tukee sitä, että saa nukuttua riittävän pitkät yöunet? Tauottaminen tutkitusti lisää tehokkuutta. Miten pitkiä taukoja pitäisi ja milloin? Puhelimeen voi säätää hälytyksen muistuttamaan pausseista. Mahdollisimman tarkka ja realistinen kalenterointi voi auttaa hallitsemaan omaa työtilannetta. Entä mikä auttaisi parhaiten irrottautumaan? Se voi olla esimerkiksi läheisten kanssa vietetty aika, sulkapallomatsi, palapelin kokoaminen, avantouinti, kokkailua tai hyvän sarjan katselemista.

”Intohimoammatissa jaksaminen on taitolaji, ja vaikka ei pitäisi kynttilää vakan alla, on sen liekkiä mahdollista hieman säädellä.”

Työuupumus heikentää luovuutta ja vaikeuttaa itsensä johtamista. Omaan hyvinvointiin panostaminen on siis aina myös musiikintekijän tärkeimpien työvälineiden terävänä pitämistä. Pienillä muutoksilla on isoja vaikutuksia. Musiikki on vienyt omassa elämässäni aikaa liikunnalta. Nyt olen ottanut tavoitteeksi käydä joka päivä edes pienellä kävelyllä, ilman kuulokkeita. Se on ihanaa.

Musiikintekijät ovat usein yksinyrittäjiä. Vaade oman työn johtamisesta on suuri, sillä se ei ole helppoa. Mietin, voisiko aihetta sparrailla toisen samassa tilanteessa olevan kanssa tai pienessä ryhmässä. Toisten kanssa voisi jakaa hyvin toimineita keinoja. Itsensä johtamista on mahdollista harjoitella ja aiheesta on tarjolla kirjallisuutta sekä erilaisia opintoja.

Musiikintekijän työkenttä on täynnä muutoksia ja yllätyksiä. Suunnitelmallisuuden ja vahvan itsensä johtamisen lisäksi tarvitaan myös joustavuutta, sinnikkyyttä ja kykyä sietää epävarmuutta. Ala on monella tapaa vaativa, joskin parhaimmillaan myös hyvin antoisa. Monet lauluntekijät jongleeraavat useilla erilaisilla musiikkialan ulkopuolisilla työtehtävillä, jotta saavat elantonsa hankittua. On arvostettavaa, että pystyy luovimaan tämän kaiken keskellä ja ymmärrettävää, jos ei aina pysty.

Intohimoammatissa jaksaminen on taitolaji, ja vaikka ei pitäisi kynttilää vakan alla, on sen liekkiä mahdollista hieman säädellä. Oma keho ja mieli onneksi yleensä kertovat, mikä voisi olla hyväksi juuri nyt.

Hanna Kivistö
Kirjoittaja on työterveyspsykologi, ratkaisukeskeinen valmentaja ja lauluntekijä. Hän toimii Musiikintekijöiden jäsenten häirintäyhteyshenkilönä.