Kaija Kärkinen, artisti ja tekstintekijä, osui nettipiratismia kritisoivassa kirjoituksessaan (HS 22.4.2009) huomaamattaan Musiikintekijöiden tematiikan ytimeen:

”Kaikki musiikintekijät eivät ole artisteja, ja heidän leipänsä on kokonaan tekijänoikeuksista leivottu.”

Kaija oli kimpaantunut väitteestä, että nettipiratismi on tullut jäädäkseen, eikä musiikin luvaton ja ilmainen lataaminen aiheuta haittaa kenellekään. Koska ”artisti saa elantonsa keikoista”.

Jäsenen kirjoitus noteerattiin riemulla Musiikintekijöiden (tuolloin vielä Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry) toimistolla, ja Kaijaan otettiin yhteyttä.

”Minut kutsuttiin pian ensimmäiseen pyöreän pöydän keskustelutilaisuuteen piraattien kanssa Elvis ry:n toimistolle, siitä se lähti. Sen jälkeen alkoi houkuttelu minulle tuntemattomaan hallitustyöskentelyyn”, hän kertoo.

Kaija valittiin Musiikintekijöiden hallituksen jäseneksi vuonna 2011 ja puheenjohtajaksi vuotta myöhemmin.

Hallituksen puheenjohtajana hän on käynyt lukemattoman määrän keskusteluja kansanedustajien, ministereiden, ministeriöiden viranhaltijoiden ja europarlamentaarikoiden kanssa sekä laatinut lausuntoja ja kannanottoja. Ja tietenkin kirjoittanut Hesariin.

Tämän lehden lukijat ovat saaneet lukea hänen terävästä kynästään kirvonneita kolumneja. Viimeinen puheenjohtajan Kaijastus julkaistaan seuraavassa lehdessä.

”Jätän puheenjohtajan tehtävän, koska tunnen suurta tarvetta keskittyä pitkästä aikaa luovaan työhön sanoittajana. Ja kyllä mielelläni kirjoitan vielä poliittisemminkin, jos tarve vaatii. En malta olla olematta jotain mieltä.”

Musiikintekijöiden uusi puheenjohtaja valitaan kevätkokouksessa huhtikuussa 2024.

”Musiikintekijät on tänä päivänä hyvin aktiivinen ja näkyvä toimija vaikuttamistyössä.”

”Edunvalvonta ja musiikintekijöiden näkemysten lobbaaminen päättäjille”, vastaa puheenjohtaja kysymykseen tärkeimmästä tehtävästään.

”Musiikintekijät on tänä päivänä hyvin aktiivinen ja näkyvä toimija vaikuttamistyössä. Aina, kun päättäjien pöydällä on jotakin meidän alaa koskevaa asiaa, on varmaa, että Musiikintekijät haluaa osallistua keskusteluun. Jos meitä ei niihin kutsuta, uskallamme itse kutsua itsemme. Myös hallituksen jäsenet ja varapuheenjohtaja sekä toimiston väki huhkivat edunvalvonnan parissa. Puheenjohtaja ei ole yksin, ja mahtava yhteishenki toimiston kanssa on toiminut kaikki nämä vuodet”, Kaija sanoo.

Vaikuttamistyötä tehdään paitsi Musiikintekijöiden nimissä, myös yhdessä muiden musiikkialan järjestöjen kanssa. Niistä läheisimpiä ovat Teosto ja sen muut jäsenjärjestöt eli Suomen Säveltäjät ja Suomen Musiikkikustantajat. Tällä luovan alkutuotannon yhteistyöllä esimerkiksi laadittiin viime keväänä yhteiset tavoitteet hallitusohjelmaan.

”Hallitusohjelmaan päätyikin aika paljon meidän esittämää asiaa. Jopa ihan samoin sanoin kirjattuna. Työ jatkuu. On todella hienoa, että tällaista yhteistyötä on niissä asioissa, jotka ovat kaikille järjestöille yhteisiä.”

”Musiikilla on tekijänsä. Sitä ei voi edelleenkään liikaa korostaa.”

Aika Musiikintekijöiden puheenjohtajana on ollut hyvää ja kulunut nopeasti. Mutta asiat, joiden puolesta vaikuttamistyötä tehdään, etenevät hitaasti.

”Se on ollut ajoittain turhauttavaa”, Kaija myöntää.

Hänen puheenjohtajakaudellaan Suomen hallitus on vaihtunut kolme kertaa. Keskusteluissa päättäjien kanssa on saanut vääntää rautalankaa melkoisen paljon.

Aina ei ymmärretä perusasioitakaan. Sitä, että artisti tai muusikko ei ole yhtä kuin musiikintekijä. Tai sitä, että musiikintekijä saa toimeentulonsa Teosto-korvauksista. Ja että ne ovat käyttökorvausta, eivät palkkaa.

”Siksipä tuntui hyvältä, kun marraskuussa tapaamani kansanedustaja ja sivistysvaliokunnan jäsen kiitteli, että oli vuosia sitten eräästä minun puheenvuorostani ymmärtänyt musiikintekijöiden tulonmuodostukseen ja sosiaaliturvaan liittyvät ongelmatilanteet”, Kaija kertoo.

Musiikilla on tekijänsä. Sitä ei voi edelleenkään liikaa korostaa.

”Jos musiikin tekijätiedot olisivat hyvän tavan mukaan esillä siellä, missä pitääkin, ammattikuntamme olemassaolo tunnistettaisiin. Meidän järjestöllä on säännönmukaisesti tapana puuttua tapauksiin, joissa tekijätiedot puuttuvat ja biisit menevät artistin piikkiin.”

Itsensätyöllistäjien sosiaaliturvan parantaminen on ollut vuosikausia yksi Musiikintekijöidenkin edunvalvonnan punaisista langoista. Itsensätyöllistäjiä ovat yksinyrittäjät, ammatinharjoittajat (joilla on toiminimi), freelancerit (jotka voivat olla joko työsuhteessa tai toimia yrityksen tai toiminimen kautta) sekä apurahansaajat.

Kun Valtioneuvosto vuonna 2020 asetti parlamentaarisen komitean valmistelemaan sosiaaliturvauudistusta, Kaija oli toiveikas.

”Itsensätyöllistäjien edustajia ei kuitenkaan ole kutsuttu mukaan sosiaaliturvan uudistamista koskeviin keskusteluihin, vaikka olemme olleet aktiivisesti yhteydessä sosiaaliturvakomiteassa istuviin kansanedustajiin. Se on ollut aikamoinen pettymys.”

Komitean on määrä työskennellä kuluvan hallituskauden ajan.

”Toivon todella, että itsensätyöllistäjien näkemykset otetaan huomioon sosiaaliturvaa uudistettaessa. Heitähän on monilla muillakin kuin luovilla aloilla – ja vielä enenevässä määrin”, Kaija muistuttaa.

Joitakin edunvalvonnan tavoitteita on toki saatu aktiivisen lobbaamisen ansiosta läpikin. Viime hallituskaudella toteutui järkevä lakimuutos, joka koskee tekijänoikeuskorvausten sovittelua työttömyysturvassa. Teosto-korvaukset eivät enää leikkaa työttömyystukea, koska eivät ole sitä kerryttäneetkään.

”Tätäkin asiaa vietiin eteenpäin kauan – kuulemma jo ennen minun puheenjohtajuuttani”, Kaija sanoo.

Ihan oma lukunsa ja iso sellainen oli EU:n uuden tekijänoikeusdirektiivin toimeenpano Suomen kansalliseen lainsäädäntöön. Jännitysnäytelmä kesti neljä vuotta (uusi tekijänoikeuslaki tuli voimaan huhtikuussa 2023).

”Suomen ensimmäinen lakiluonnos oli hätkähdyttävästi ristiriidassa direktiivin ja EU-maiden enemmistön siitä tekemän tulkinnan kanssa. Tässä tehtiin todella paljon lobbausta laajalla yhteistyöllä, ja vastassa olivat Googlen kaltaisten teknologiajättien ison rahan kampanjat. Onneksi laki valmisteltiin uudelleen.”

”Tärkeintä järjestötyössä on halu vaikuttaa yhteisiin asioihin.”

Kaija Kärkinen on Musiikintekijöiden kahdeksas puheenjohtaja, ja ensimmäinen nainen kyseisessä tehtävässä. Ennen puheenjohtajaehdokkuuttaan hän oli ollut Musiikintekijöiden hallituksen jäsenenä yhden vuoden. Muuta järjestökokemusta ei ollut.

”Voisinko todella olla ehdolla puheenjohtajaksi? Mietin sitä silloin pitkään”, hän kertoo.

Vaakakupissa painivat tunne omasta tietämättömyydestä ja kokemattomuudesta, ja toisaalta vahva halu vaikuttaa yhteisiin asioihin.

Valituksi tuleminen tuntui aluksi hurjalta.

”Vastaan tuli paljon uutta asiaa, josta minulla ei ollut aavistustakan. Oli outoja käsitteitä ja kirjainlyhenteitä. En tuntenut järjestökentän rakenteita ja poliittisen päätöksenteon käytäntöjä. Mutta väitän, että tekemällä ja kyselemällä oppii, jos tahtoa on.”

Kaija painottaa, että jokainen aloittaa jostain, eikä tyhmiä kysymyksiä ole. Kaikkein tärkeintä järjestötyössä on halu vaikuttaa yhteisiin asioihin.

”En ole koskaan voinut kehuskella kovin vahvalla itsetunnolla. Olen ollut hyvin ujo lapsi ja nuori. Ja aikuinenkin. Puheenjohtajan tehtävissä olen saanut rohkeutta siitä, että fokus on käsiteltävässä asiassa. Se on tärkeämpi kuin minä. Siksi en ole pahemmin ujostellut esimerkiksi poliitikkojen tapaamisissa.”

Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo on nostettu Musiikintekijöissä erityisen tärkeiksi arvoiksi, ja niihin kiinnitetty huomiota järjestön kaikessa toiminnassa. Siitä on tullut puheenjohtajalle hyvää palautetta, ja samoin siitä, että Musiikintekijöiden tapahtumissa noudatetaan turvallisemman tilan periaatteita.

”Olen ilolla pannut merkille, että tilaisuuksissamme on kaiken ikäisiä ja eri genrejä edustavia tekijöitä. Naisia on paljon enemmän kuin vielä kymmenen vuotta sitten. Ja viime vuonna Musiikintekijöiden jäseneksi liittyi ensimmäisen kerran enemmän naisia kuin miehiä. Olen siitä erityisen iloinen. Maailma ja musa-ala on vihdoinkin muuttumassa?”

Kaija kiittää musiikintekijöitä siitä, että he uskaltavat puhua alan epäreiluuksista avoimemmin kuin ennen.

”Tässä on tietysti järjestöllä todella tärkeä tehtävä: olemme yhdessä asioiden puolella yhdessä, joten kenenkään ei tarvitse kantaa hankalan tyypin mainetta”, hän muistuttaa.

”Striimauksista saatavien korvausten surkea taso ei ole mikään hys -juttu. Tekijät ovat myös tuoneet esiin näkökantojaan musiikintekijäpalkkiosta, mikä on todella hyvä asia. Tekijöiden omaa ääntä tarvitaan edunvalvonnan etenemiseksi.”

Luovan työn yhdistäminen puheenjohtajan velvollisuuksiin on ollut haastavaa. Sanoitusten kirjoittaminen on jäänyt vähälle huomiolle, mutta keikalle Kaija Kärkinen & Ile Kallio  -duo on ehtinyt. Uutta musiikkia pariskunta on julkaissut viimeksi vuonna 2012 (albumi Köyhän naisen paratiisi). Ile Kallio säveltää, Kaija sanoittaa. Duo nousi suuren yleisön tietoisuuteen debyyttialbumillaan Sade (1995).

Vähän aikaa sitten julkaistiin Kaijan kauan haaveilema live-albumi Kaija Kärkinen & Ile Kallio yhtyeineen elävänä, Sellosali 3.9.2022 (Emsalö Music).

”Livetallenteen julkaiseminen oli suorastaan vahinko, mutta palautteen perusteella onnistunut sellainen.”

Musikaaliroolit ovat työllistäneet Kaijaa kymmenen viime vuoden aikana mukavasti, mikä on ollut hänelle uusi aluevaltaus näyttelijänä. Seuraavana on vuorossa Hämeenlinnan Teatterin musiikkiteatteriesitys Kysy siskoilta, jonka näyttelijäkaartiin Kaija liittyy keväällä. Esityksen musiikin on säveltänyt Anna-Mari Kähärä ja sanoittaneet Susanna Haavisto ja dramaturgi Satu Rasila.

”Suomessa tehdään huippuhyviä, uusia musikaaleja, joiden aiheet ovat ihanan maanläheisiä. Kuten tämä estrogeenista ja muista hormoneista kertova”, Kaija hymyilee.

”Tykkään elämän kaikista väreistä, jopa siitä harmaasta.”

Puheenjohtajuuden aikana pöytälaatikkoon on kertynyt muistiinpanoja ja laulutekstien raakileita. Nyt sanoittaja toivoo saavansa biisinkirjoituskoneen kunnolla käyntiin. Hyväksi havaittu konsti siihen on alitajunnan tyhjentäminen ajatuksenvirtateksteihin.

”Niistä tulee usein ihan järjetöntä soopaa. Mutta mitä enemmän paperi täyttyy, sitä enemmän päähän tulee tilaa niille ajatuksille, joista oikeasti haluaa kirjoittaa.”

Kärkinen haluaa kertoa ikäistensä naisten tarinoita. Toki muitakin.

”Me kuusikymppiset naiset ei olla mitenkään samasta muotista tehtyjä. Meillä on niin paljon erilaisia tarinoita ja elämänkokemusta. Sieltä löytyy ammennettavaa aivan varmasti.”

Toki kaikki asiat eivät tietenkään ole ikään liittyviä.

”Pari vuotta sitten nuori mimmi tuli meidän keikan jälkeen sanomaan, että tykkää meidän biiseistä siksi, etteivät ne ole ainoastaan rakkaus- ja parisuhdebiisejä vaan – elämäbiisejä. Näinhän se on.  Todellakin haluan kirjoittaa muustakin kuin rakkaudesta. Tykkään elämän kaikista väreistä, jopa siitä harmaasta.”

---

Luottamustoimet
Suomen Musiikintekijät: hallituksen jäsen 2011–2012, hallituksen puheenjohtaja 2012–
Teosto: hallituksen jäsen 2013–2021
Juha Vainio-rahasto: hallituksen jäsen 2011–2016
Pop & Jazz Konservatorion säätiö: hallituksen jäsen 2017­–

Kaija Kärkinen & Ile Kallio -albumit
Sade 1995
Lupaus 1996
Suuri salaisuus 1997
Noitavoimaa 1999
Kaikki oikeudet 2000
En voi unohtaa (kokoelma) 2001
Kymmenen laulua 2002
Kuka saa kyyneleet 2004
Sodassa ja rakkaudessa 2005
Saman taivaan alla 2008
Köyhän naisen paratiisi 2012
Elävänä (Sellosali 03.09.2022) 2023