Melkoisessa myllerryksessä meni tämäkin kevät. ”Kulttuuriväki”, kuten media on viime aikoina taide- ja kulttuurialojen tekijät ja esittäjät niputtanut, on ollut tyrmistynyttä, raivoissaan, väsynyttä, joskus jopa varovaisen toiveikasta. Huumorikin on pilkahdellut, tosin melkoisen kitkerään sävyyn.

En kerro yhtään turvevitsiä enkä klikkaa yhtään meemiä, lupaan sen. Kukaan ei niiltä tänä keväänä välttynyt, ja se oli ymmärrettävää. Edellinen kulttuuriministeri kun otti intohimoisesti kantaa turpeenpolton puolesta samaan aikaan, kun hänen varsinainen vastuualueensa oli katastrofitunnelmissa. Toivottavasti kulttuuriministeri Antti Kurvisen painotukset ja ulostulot osuvat tarkemmin.

Huhtikuun lopulla ilmassa oli kevään tuntua: hallitus suuntasi puoliväliriihessään taiteelle ja kulttuurille yhteensä 127,36 miljoonaa euroa, josta puolet apurahoina ja avustuksina freelancereille ja toiminimille.

Niin juuri, apurahoina. Yli vuosi olisi ollut aikaa kehittää toimivampaa korvausmekaniikkaa tai maksuluukkua freelancereiden ja yksinyrittäjien ahdinkoa helpottamaan. Taikea nimittäin sitoo valtionavustuslaki, joten se ei voi jakaa takautuvasti korvausta tulonmenetyksistä, vain niitä apurahoja tulevaan.

Ikävää oli, että turhautumisen kiihdyttämä somekeskustelu ja provosoiva lehtikirjoitus sai tilanteen näyttämään taidealojen väliseltä riitelyltä. Sama sapluuna, esimerkkinä paljon puhuttu Tanskan malli, ei sovi kaikille. Kulttuurialojen tulonmuodostus kun on todella monimuotoista. Tämä on varmasti kaikille toimijoille selvää.

Meillä etujärjestöillä on oikeus ja velvollisuus pitää omiemme puolta. Somekyynärpäiden käyttöä on silti syytä harkita tarkkaan, vaikka turhautuminen hitauteen ja toimimattomuuteen olisi pinnassa.

Onneksi yli 50 järjestön julkinen ulostulo 26.5. sekä kulttuuri- ja tapahtuma-alan mielenilmaus Helsingissä 3.6. osoittavat, että yhteinen ääni on meille kaikille tärkeä, ja sitä myös osataan ja halutaan käyttää. Yleisötapahtumien avaaminen muun yhteiskunnan mukana sekä kulttuurialojen oikeudenmukainen kohtelu elinkeinona ovat meitä yhdistäviä vaatimuksia, samoin sosiaali- ja työttömyysturvan puutteiden korjaaminen, viimeinkin.

Nyt tekee vanhan kissan mieli ihan pikkuisen nostaa omaa ja kollegojen häntää. Voin vakuuttaa, että muutakin on tehty, kuin vain somessa huudeltu. En ole itse pysynyt laskuissa, kuinka monta viestiä olen itsekin kansanedustajille, heidän avustajilleen ja ministereille lähettänyt. Ja tämä on vain pieni murunen siitä työstä, mitä musiikkialan järjestöt itse ja yhdessä, Music Finlandin toiminnanjohtaja Kaisa Rönkön johdolla, ovat tehneet. Kaikki edunvalvonta ei näy somessa eikä mediaseksikkyydellä loista, mutta kyllä sitä tehdään.

Viimeisimmän Taike-tuen hakuaika on 16.–30.6. Jaossa (aikaisintaan loppukesästä) on 55 miljoonaa euroa. Pieni rahansiirto tästä potista tapahtui huhtikuussa haettuun tukeen, jonka 9000 hakijasta 6000 onnekasta jakavat nyt kesäkuussa 25 miljoonan euron potin.

Musiikintekijän koronakesää toivottavasti hieman helpottaa Teoston koronatuki, jota on jaossa kesällä 2 miljoonaa. Tekijöiden ääntä kuunneltiin ja tukikriteereihin tehtiin laajennuksia, joten tuensaajien joukko on nyt isompi kuin ensimmäisellä kierroksella.

Myös Musiikintekijöiden rahasto jakaa tänä vuonna tavallista enemmän stipendirahaa, yhteensä 343 000 euroa. Seuraava haku on elokuussa.

Kiitos teille rakkaat musiikintekijät, että jaksatte sinnikkäästi hakea tukia, joihin olette oikeutettuja. Samalla kerrotte päättäjillemme viestiä hädästä, joka ei ole ohi vielä pitkään aikaan, vaikka elävä musiikki alkaisi taas soida. Siitä kertyvät tekijänoikeuskorvaukset kun tulevat viiveellä nekin.

Kesä on onneksi kaikilla, joten valoa, avauksia ja eläviä tapaamisia toivotan!

Kaija Kärkinen
Kirjoittaja on Suomen Musiikintekijöiden hallituksen puheenjohtaja sekä laulaja, sanoittaja ja näyttelijä.