Pauliina Lerche valittiin Musiikintekijöiden hallituksen puheenjohtajaksi kevätkokouksessa huhtikuussa yksimielisesti ja ilman vastaehdokkaita. Hän on Musiikintekijöiden yhdeksäs puheenjohtaja.

Lerche on toiminut musiikkialalla lähes 30 vuotta, joista 17 viimeisintä lastenmusiikin parissa. Hän on perustamansa Mimmit Music Oy:n toimitusjohtaja sekä Mimmit-yhtyeen säveltäjä, sanoittaja ja muusikko (laulu ja haitari). Mimmien toinen laulava jäsen on Pauliinan sisko Hannamari Vallila.

Mimmit sai alkunsa, kun Pauliina Lerche alkoi soololevyjensä (Katrilli 2002, Malanja 2006) julkaisun jälkeen saada palautetta: lapset tykkäävät sun musiikista, kannattaisiko tehdä musiikkia heille? Taitelija oli palautteesta ensin ihmeissään.

”Olin tehnyt soololevyilleni musiikkia, josta itse pidän. Luonnehdin sitä karjalaiseksi maailmanmusiikiksi.”

Ensin Lerche ajatteli, ettei osaisi tehdä musiikkia lapsiyleisölle, joka on tunnetusti vaativaa ja lahjomatonta. Ideaa pyöriteltyään hän kuitenkin löysi punaisen langan.

”Keksin, etten muuta musiikkityyliäni, mutta käytän sanoitusten inspiraationa suomalaisia kansansatuja, joita minulle on lapsena luettu paljon. Myös Tuhannen ja yhden yön tarinat, Kanteletar ja Kalevala ovat olleet tärkeitä.”

Lerche innostui uudesta suunnasta aivan valtavasti. Hän tajusi välittömästi, että Mimmit voisi olla paljon muutakin kuin musiikkia, ja että hän voisi toteuttaa sen parissa luovuuttaan kokonaisvaltaisesti.

”Jos ei yritä mitään, ei myöskään voi saavuttaa mitään.”

Nyt, 17 vuotta myöhemmin, Mimmit on tehnyt 8 albumia, 4 tv-sarjaa, 7 kirjaa sekä animaatioita, jotka on myyty yli 40 maahan. Mimmit Music Oy työllistää vuosittain noin 30 työntekijää osa-aikaisesti sekä lukuisia luovan alan alihankkijoita, kuten graafikkoja, kuvittajia, käsikirjoittajia, animaattoreita ja AV-teknikoita.

Seuraava unelma on Mimmien animaatioelokuva.

”Se on valtava haaste. Mutta jos ei yritä mitään, ei myöskään voi saavuttaa mitään.”

Pauliina Lerche kertoo tulevansa ”tavallisen tylsästä perheestä”. Lapsia kannustettiin luovuuteen ja heidän musiikillisia harrastuksiaan tuettiin, mutta suvussa ei ollut taiteilijoita.

”Perhe on tavallisuudestaan huolimatta tarjonnut minulle kulttuuripääomaa. Kun olin neljävuotias, äiti vei minut viulutunneille. Sain harrastaa myös kuvataiteita ja minulle luettiin ihan valtavan paljon. Minua vietiin Savonlinnan oopperajuhlille ja Pori Jazzeille. Perheen tulotasoon nähden kalliita soittimia ostettiin.”

Yhdeksänvuotiaana Pauliina pääsi mukaan kotikunnassaan Rääkkylässä perustetun Värttinän alkuperäiskokoonpanoon. Hän oli porukan nuorimpia. Laulun ja viulun lisäksi tutuiksi tulivat 5- ja 10-kieliset pienkanteleet. Värttinä oli hänen ensimmäinen musiikillinen korkeakoulunsa.

”Esiinnyimme ihan valtavan paljon kotimaassa ja ulkomailla. Muistan, kun teimme ensimmäistä levyä: Rääkkylän OP-tuvan pihaan tuli äänitysauto, josta vedettiin piuhat sisään taloon. Siellä me sitten soitettiin ja laulettiin.”

Värttinä taisi sinetöidä Pauliinan tulevaisuuden suunnan. Hän muistaa jo alakouluikäisenä kirjoittaneensa Ystäväni-kirjaan, että haaveilee opiskelusta Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosastolla. Haave toteutui toisella yrittämällä, Kuopion musiikkilukion jälkeen. Soittimeksi oli tuolloin vakiintunut harmonikka, koska siitä saa ilmoille kiehtovia sointumaailmoja.

”Vaikka vanhemmat tukivat valtavasti taideharrastuksiani, he pelkäsivät, etten voi elättää itseäni musiikilla. Sittemmin he toki ovat nähneet, että olen pystynyt siihen”, Lerche sanoo.

”Haluan vaikuttaa siihen, että musiikista on positiivinen kuva ammattina, joka houkuttelee osaavia ihmisiä. Ala ei tokikaan ole helppo.”

”Minua mietityttää, että miten saada nuorille, ja myös heidän vanhemmilleen, musiikintekijyys ja muusikkous näyttäytymään potentiaalisena uravaihtoehtona. Monet lapset ja nuoret, joilla on musiikillista lahjakkuutta, ovat hyviä muissakin asioissa. Haluan vaikuttaa siihen, että musiikista on positiivinen kuva ammattina, joka houkuttelee osaavia ihmisiä. Ala ei tokikaan ole helppo.”

Periksiantamattomuus, positiivinen asenne ja taipumus innostua asioista isosti ovat auttaneet Pauliina Lercheä pärjäämään vaativalla alalla.

”Takaiskuja on ollut paljon. Ei-vastauksia tulee aina huomattavasti enemmän kuin onnistumisia. En jää murehtimaan niitä, en ole katkeroitunut, ja iloitsen muiden menestyksestä ilman kateutta. Iloitsen monista työhöni liittyvistä asioista, kuten siitä, kun sovittajalta tulee hieno versio säveltämästäni ja sanoittamastani biisistä.”

On tärkeää keskittyä omiin vahvuuksiinsa. Jos vertailee itseään muihin, jää väistämättä häviölle.

”Aina löytyy maailmasta joku, joka on parempi biisintekijä, muusikko, laulaja, joka on kauniimpi ja jolla enemmän seuraajia somessa. Tärkein henkinen ominaisuus tällä alalla on itsetuntemus: pitää tietää, missä asioissa on hyvä. Ja pitää voida rinta rottingilla kertoa vahvuutensa. Itse olen hyvä luovuudessa. Olen myös hyvä esiintyjä. Mutta en ole paras muusikko tai musiikintekijä.”

Itseohjautuvuutta vaaditaan myös. Kukaan ei tule muistuttamaan, että tee biisi, treenaa soittoa, tee apurahahakemuksia ja markkinoi.

”Jos tunnistaa itsessään sen, että itseohjautuvuus ei ole vahvimpia puolia, niin silloin ei ehkä kannata hakeutua tälle alalle. On myös hyvä erottaa se, että jos joku ei tykkää siitä, mitä teet, se ei tarkoita, että olisit huono ihminen. Se, mitä teet taiteilijana, on eri asia kuin oma persoonasi. Hylkäyksiä ja torjuntoja ei missään tapauksessa tule ottaa henkilökohtaisesti.”

”Sosiaaliturva. Alan reilut käytännöt. Monimuotoisuus”, mainitsee Pauliina Lerche Musiikintekijöiden edunvalvontatyön tavoitteiksi, kun niistä kolmea tärkeintä pyydetään.

Luovilla aloilla toimivat ihmiset ovat hänen kokemustensa mukaan älyttömän rohkeita sekä valmiita tekemään kovasti töitä. Pienyrittäjyys ja freelancerius ovat usein ainoat vaihtoehdot intohimoammatin harjoittamiseen.

”Ja mikä on palkinto? Se, ettei itsensätyöllistäjillä ole sosiaaliturvaa. Suomi ampuu itseään jalkaan, kun aktiivisia ja rohkeita ihmisiä rangaistaan sillä, että he itsensä työllistäessään menettävät sosiaaliturvan. Olen aivan varma, että tälläkin hetkellä on työttöminä paljon eri alojen ihmisiä, jotka eivät tästä syystä uskalla ryhtyä itsensätyöllistäjiksi.”

Suomi on rakentunut siten, että ollaan joko työsuhteisissa töissä tai keskisuuria yrittäjiä.

”Meidän ala on siinä välissä. On paljon yksinyrittäjiä tai mikroyrityksiä. Ja nekin, joilla ei ole yritystä, määritellään työllistyväksi omassa työssään. Päättäjien pitäisi mielestäni nähdä, miten työelämä on muuttunut. Ei vain kulttuurialalla, vaan todella monella muullakin alalla, ihmiset työllistävät itse itsensä.”

”Päättäjien pitäisi mielestäni nähdä, miten työelämä on muuttunut.”

Itsensätyöllistäjien sosiaaliturva on ollut Musiikintekijöiden edunvalvonnan asialistalla vuosia – ja on vahvasti jatkossakin. Päättäjät pitää Lerchen mielestä saada ymmärtämään myös se, että luovat alat ovat oikea elinkeino, jossa on valtavasti kasvupotentiaalia.

”Suomi takertuu liikaa savupiippuihin sekä suo, kuokka ja Jussi -mentaliteettiin. Aloja, jotka nojautuvat ihmisten luovuuteen, ei oikein ymmärretä.”

”Menestyneimmät musiikintekijät tienaavat työllään hädin tuskin keskivertopalkan verran. Millä muulla alalla on vastaava tilanne? Ei millään. Biisintekijöiden saama osuus suoratoistopalvelujen tulonjaosta on keskimäärin vain alle 10 prosenttia, mikä on aivan liian vähän”, Lerche sanoo.

Hänen mielestään musiikintekijäpalkkion käyttöön ottaminen tekisi alasta reilumman. Reilua olisi myös se, ettei kenenkään tarvitsisi lähteä keikalle ilmaiseksi, vain näkyvyyttä saadakseen.

”Suomessa jää tällä hetkellä paljon hyvää musiikkia vaille minkäänlaista huomiota”, Lerche harmittele.

”Jos kukaan ei arvostele tai kirjoita levystä, eivätkä biisit saa radiosoittoa, eivät kuulijatkaan eivät löydä uutta musiikkia. Ongelma koskettaa erityisesti marginaalisempia genrejä ja indiepuolta. Mielestäni vähäisissä levyarvosteluissa ulkomaiset levyt saavat suhteettoman paljon huomiota. Missään muussa taidemuodossa kotimainen tuotanto ei kilpaile samalla tavalla ulkomaisen kanssa. Esimerkiksi ulkomaisista elokuvista toki kirjoitetaan paljon, mutta myös jokainen suomalainen elokuva saa kuitenkin julkisuutta.”

Lerche pohtii, että ongelmaa voisi nostaa toimittajien tietoisuuteen vaikkapa Musiikintekijöiden järjestämässä paneelikeskustelussa. Monimuotoisuuteen liittyy vahvasti myös radioiden, erityisesti Radio Suomen, soittolistat.

”Tällä hetkellä soitetaan liikaa samoja biisejä ja soitettavien artistien tai bändien joukko on liian pieni.”

Mitä Musiikintekijät haluaa tarjota jäsenilleen?

”Yhteisöllisyyttä. Kollegoiden tapaaminen on valtavan tärkeää ammatissa, jossa työtä tehdään usein yksin. Edunvalvontaa. Tässä tehdään vahvaa yhteistyötä muiden järjestöjen kanssa. Neuvontaa. Toimistolla on vahvaa osaamista alan sopimusasioissa.”

Loputon epävarmuus sekä sosiaaliturvan puute ovat hinta, jonka maksan siitä, että toimin intohimoammatissani. Näin Pauliina Lerche oli järkeillyt. Hänen vilkas mielikuvituksensa on vuosien varrella keksinyt tuhansia vaihtoehtoja sille, miten keikat voisivat loppua ja miten kaikki voisi mennä aivan pieleen. Sitten tuli korona.

”Pahimmassa painajaisessakaan en olisi voinut kuvitella, että Suomen valtio kieltää multa työnteon. Ihan maallikkona tutkin Suomen perustuslakia ja mietin, että eihän tämä näin voi voi mennä.”

Se herätti halun vaikuttaa asioihin. Myös lapset ovat nyt sen ikäisiä, että kalenterista löytyy tilaa yhteisten asioiden hoitoon. Pauliina Lerche valittiin Musiikintekijöiden hallitukseen keväällä 2023. Untuvikko sai lämpimän vastaanoton.

”Musiikkialan itsensätyöllistäjän ja freelancerin arki on kopioitu mun dna:han, eikä se sieltä enää lähde pois.”

Kun Kaija Kärkinen ilmoitti jättävänsä puheenjohtajuuden, Pauliina alkoi saada jäsenistöltä yhteydenottoja: voisitko sinä asettua ehdokkaaksi? Hän harkitsi asiaa viime kesän ajan perusteellisesti ja tiedostaen, että ajat ovat todella vaikeat luovan työn tekijöille.

”Ryhdyn puheenjohtajan toimeen valtavan innostuneena. Haluan olla puheenjohtaja, joka oikeasti tuntee asiat, joista päättäjien tapaamisissa keskustellaan. Tässä kesän aikana työlistallani on paneutua työttömyysturvalakiin ja vastaaviin asioihin perusteellisesti.”

Lerche on työssään Mimmien kanssa työskennellyt isojen toimijoiden, kuten Ylen, MTV:n ja japanilaisen Mitsukoshi-Isetan, kanssa. Hän on joutunut ottamaan paljon vastuuta ja tekemään päätöksiä.

”Haluan hyödyntää myös tätä kokemusta puheenjohtajan työssä.”

Puheenjohtajuuden rinnalla Pauliina Lerche jatkaa luovaa työtään musiikintekijänä. Sen lopettaminen olisi vastoin hänen luontoaan. Hän myös haluaa pysyä kiinni kentässä ja musiikintekijöiden arjessa.

”Musiikkialan itsensätyöllistäjän ja freelancerin arki on kopioitu mun dna:han, eikä se sieltä enää lähde pois. Ja jotta en kuulostaisi liian negatiiviselta, niin muistutan, että tämä oli unelma-ammattini ja se, mitä halusin tehdä. Olen ollut valtavan onnellinen tässä ammatissa. Mutta aivan hirveän paljon töitä tämä on vaatinut.”

---

Pauliina Lerche (s. 1974)

Musiikin maisteri, Sibelius-Akatemia 2002
Mimmit-yhtyeen musiikintekijä, haitaristi ja laulaja
Mimmit Music Oy:n toimitusjohtaja
Perhe: puoliso kitaristi Peter Lerche sekä lapset Vilina, 18, ja Akuliina, 15.
Muusikko: Vesa-Matti Loirin yhtye (1998–2022) ja Värttinä (1983–1989).
Palkintoja: Vuoden lastenmusiikin tekijä 2022, vuoden lastenlevy 2017 (Mimmit: Ystävyys).
Luottamustoimia: Teoston kulttuurisäätiön hallituksen jäsen 2024 alkaen,  jäsenenä Musiikin edistämissäätiön elävän musiikin toimikunnassa 2023 alkaen ja työskentelytoimikunnassa 2017–2022. Georg Malmstén -säätiön hallituksen jäsen 2004–2016.
Suomen Musiikintekijät: Jäsen vuodesta 1999, hallituksen jäsen vuodesta 2023 ja puheenjohtaja keväästä 2024 alkaen.

Albumit

Mimmit
Puhuri (Mimmit Music / We Are Era Music 2022)
Tärkeää (Mimmit Music / We Are Era Music 2022)
Musapatti (Mimmit Music / VL Media 2019)
Ystävyys (Mimmit Music / Vl Media 2017) (vuoden lastenlevy)
Muskari (Universal Music 2015)
Vuodenajat (Universal Music 2015)
Maailman ympäri (Universal Music 2011)
Hats, hats harakkainen (Plastinka / Mimmit Music 2008)

Sooloalbumit
Malanja (Ruote records 2006, julkaistu Japanissa 2007)
Katrilli (Ruote records 2002)

Suomen Musiikintekijöiden hallituksen puheenjohtajat

Pauliina Lerche 2024–
Kaija Kärkinen 2012–2024
Janne Louhivuori 2008–2012
Henrik Otto Donner 2007–2008
Jani Uhlenius 2002–2007
Juhani Leinonen 1994–2002
Henrik Otto Donner 1986–1994
Arthur Furhmann 1965–1986
Harry Bergström 1954–1965