Seinäjoki

”Kasvoin musiikkiin. Mulla on kirkkomuusikkovanhemmat ja viisi vanhempaa sisarusta, jotka kuuntelivat kaikkea mahdollista. Musiikkiopistoon pyrin 9-vuotiaana soittamaan selloa, mutta koska mukaan ei mahtunut, instrumentiksi valikoitui kontrabasso. Tavallaan hyvä niin. Viulun ja sellon soittoon tuntuu liittyvän enemmän kilpailua ja hierarkiaa, basistina on tiimipelaaja.

15-vuotiaasta asti soitin Seinäjoen kaupunginorkesterissa, ja samaan aikaan, kun luin kirjoituksiin, vedin Rahmaninovia musiikkiopiston päätöskonsertissa orkesterin solistina. Pelkäsin virheitä ja jännitin esiintymistä, mutta opin periksiantamattomuutta. Halusin olla taitava. Kaveripiirissä klasari ei nauttinut arvostusta. Olisi ollut coolimpaa olla urheilemassa kuin muusikkoherkkis.”

Jeff Buckley

”Jeff Buckley alkoi kiehtoa tosi lujaa ensi kuulemalta. Hän edustaa mulle arvokkainta laulaja-lauluntekijäperinnettä. Hänen laulajuudessaan eri musiikkikulttuurit yhdistyvät kiinnostavalla tavalla. Kuultuani häntä teininä ekan kerran aloin määrätietoisesti ottaa haltuun myös laulamista. Treenasin vibraton syntymistä. Vibratohan on jousisoittajankin tärkein työkalu. Samastin ääneni kontrabassoon, esimerkiksi falsetti oli mulle sama kuin kontrabasson huiluäänet.

Kun aloin opetella kitaransoittoa, halusin tietysti about ekana soittaa Buckley-juttuja. Siinä menin perse edellä puuhun. Kyseessähän oli koulutettu superkitaristi, ja itse en ollut opiskellut kitaransoittoa päivääkään. Mutta treenaamalla oppii ja syntyy aina myös uutta. Vuonna 2008 sain ensimmäisen kosketuksen ammattimaiseen musiikinjulkaisemiseen, kun Suomen Musiikin Kari Hynninen pyysi multa coveria Syvissä vesissä -kokoelmalevylle. Valitsin CMX:n Vallat ja väet -biisin ja siihen yllättäen Jeff Buckley -tyylisen lähestymistavan.”

Prosessi

”Teen musiikkia sekä suomeksi että englanniksi. Oon julkaissut neljä albumia omalla nimelläni ja kolme taidepopyhtye Sans Paraden kanssa. Musiikkini ammentaa henkilökohtaisista aiheista ja pohjalla on rankkojakin kokemuksia. Viimeisimmällä albumillani Kun meri nousi yllemme käsittelen paljon omaa eroa ja riittämättömyyden tunteita, mutta pyrin monitulkintaisuuteen, ettei homma käy liian kiusalliseksi kenellekään.

Laulunkirjoittajana olen melodialähtöinen, melodiat syntyvät automaattisesti. Niiden päälle alan hakea sanoja. Oon vuosia kerännyt puhelimeen laineja sieltä täältä. Mikä tahansa inspiroi, museot, kirjat, matkat, ympäröivä elämä. Noita laineja alan sitten sovittaa syntyneisiin melodioihin ja harmonioihin.

Joitakin tekstejä kirjoitan uudestaan monta kertaa, joskus taas jumitan sävellyksessä tai sovituksessa. Saatan käydä saman biisin kanssa monissa genreissä, rytmiikoissa ja sointukuvioissa ennen kuin olen tyytyväinen. Uudella levyllä on parikin biisiä, joiden ensimmäiset versiot tein kymmenen vuotta sitten.

Eri kielillä kirjoittaa eri tavoin, englanniksi helpommin mitä vain, äidinkieli on tunnekielenä armottomampi. Luomisprosessini on intuitiivinen, ja joskus merkitykset hahmottuvat itselle vasta jälkeenpäin. Laulut ovat ennustaneet mulle myös tulevaa.”

Välitila

”Musiikintekijänä olen vähän väliinputoaja. En tee täysin taidemusaa enkä täysin popmusaa. Sellaisen rahoittaminen on vaikeaa. Nautin kyllä siitä, että langat on omissa käsissä eikä tarvitse miettiä muiden bisnestä. Oon saanut rauhassa kehittyä. Samalla toimeentulon vaikeus turhauttaa.

Tuntuu absurdilta, että 15-vuotiaana sain hyvää palkkaa orkesterissa, ja seitsemän albumia julkaisseena indiemuusikkona en pysty elämään työlläni. Levyjä on kyllä kehuttu, mutta laajempia yleisöjä on vaikea tavoittaa. Uusimmalle levylle sain ensimmäisen isomman apurahan, jolla pystyin rahoittamaan tuotantokustannukset.

Sans Paraden kanssa meillä on biisi Hyperborea, joka on ollut Keski-Euroopassa iso hitti. Saksalainen radiokanava radioeins rankkasi sen yhdeksi tärkeimmistä biiseistä 20 vuoteen. Siellä oltiin jonkun Nick Caven rinnalla. Soitettiin loppuunmyyty keikka Potsdamissa ja jengi melkein suuttui, kun ei ollut tarpeeksi merchandisea tai edes paitoja myyntiin. Täällä koko bändistä tiesivät lähinnä Oskari Onninen ja NRGM.

Tällä hetkellä olen paitsi laulaja-lauluntekijä, myös äänittäjä, tuottaja, tiedottaja, mainostaja, yhden miehen levy-yhtiö… Keikkamyyjäkin. Että onhan siinä.”

Bändi

”Oon saanut tehdä yhteistyötä mahtavien tyyppien kanssa.  Sans Paradeen kuuluvat lisäkseni muusikko-tuottajat Jani Lehto ja Pekka Tuppurainen. Musanteko on ollut tauolla nyt usemman vuoden, sillä kaikilla on niin paljon muita töitä.

Uusimman bändini muodostavat upeat rumpali Niilo Suihko, kitaristi Samppa Niemelä, synavelhoilusta vastaava jazz-stara Nikita Rafaelov sekä basisti Viktori Pesonen eli Spirit Eagle. Hänen kanssaan myös tuotin tuoreimman albumin. Äärimmäisen kovia muusikoita kaikki, ja jokainen on osallistunut myös levyn sovitusmaailmaan. Kyseessä on siis tavallaan bändilevy vaikka se kantaakin mun nimeä.

Bändi on perhe, kaveriporukka ja samalla yritys. Siinä mielessä olen liideri, että oon vastuussa bändin kuluista. Tärkeintä on, että soittajat saisivat edes jonkinlaiset keikkaliksat. Voisinpa maksaa heille enemmänkin. Harva asia vastaa yhdessä soittamisen tunnetta kaikkine arvaamattomuuksineen. Hienointa on nähdä muissa sama tekemisen palo ja heittäytyminen, mikä itsessä kytee.”

ROOXX

”Yksi musiikillisesti iso juttu mulle on ollut Jori Sjöroosin ROOXX vuonna 2016. Jori oli Sans Paradea julkaisseen Solina Recordsin toinen omistaja, ja tiesi pyytää mua mukaan. Se oli ihan unelmaproggis. Tehtiin lyriikoita co-write-hengessä ja ensikeikka oli Flowssa noin 10 000 – 15 000 ihmiselle. Olihan se melkoista pääasiassa pieniin pubikeikkoihin tottuneelle. Lauloin kappaleen Summertime Low ja Animals-biisissä sain laulaa yhdessä Ringa Mannerin kanssa. Nuo kappaleet ovat kuunnelluimpiani Spotifyssa edelleen, lukuun ottamatta Saksassa edelleen kuunteluja keräävää Hyperboreaa. Kyllähän sellainen hype olisi vielä hienoa kokea.”

Tunne

”Teksteissäni välttelen arkisuutta. Uusimman levyni aloittava Utopos on siitä hyvä esimerkki. Ensin lauloin maidosta ja hunajasta, jotka ovat kreikkalaisia uhrilahjoja jumalille. Sitten lauloin Hermeksestä ja Afroditesta, joista päädyin Poseidoniin ja Neptunus-planeetan siniharmauteen. Suht korkealentoinen linkki yksipuoliseen rakkauteen ja tunteiden hukuttavaan massiivisuuteen! Kuvioon liittyi vielä Aarni Koudan avaruusrunous sekä Aldous Huxleyn Uusi uljas maailma ja dystooppinen tulevaisuudenkuva 1900-luvun alusta. Jep.

Mulla on usein miljoona ajatusta ja mindmappia, jotka tiivistän lopulta sellaiseen muotoon, ettei kukaan tajua varmaan mitään. Mutta mä nautin! Kun on joskus laittanut energiaa korkeakulttuurin analysointiin,

haluaa kurkotella vähän tähtiä itsekin. Yritän kanavoida lauluihini kaikkea kaunista ja kiehtovaa, mitä koen. Tärkeintä on, että tunne välittyy.

Materiaalia lauluihin on tarjonnut myös oma sukuhistoriani, jota olen heijastellut tähän päivään. Mulla on satoja vuosia vanha maanviljelijäsuku, ensimmäisiä sukuja Teuvalla. Albumini Aarnivalkea on saanut nimensä sukuni legendasta. Näiltä lakeuksilta -kappaletta inspiroivat esimerkiksi kärjäoikeuden asiakirjat koskien sitä, että naapuri oli varastanut lakanalla kasteen pelloilta ja suvun aarteet aarnivalkean alta.”

Opit

”Musan ohella oon aina tehnyt muita töitä. Valmistuin filosofian maisteriksi 2010 ja vuodesta 2015 olin englannin lehtorina helsinkiläisessä alakoulussa. Tällä hetkellä olen opintovapaalla, teen oppikirjoja ja opetan 50-prosenttisesti StadinAO:ssa. Siihen päälle musahommat ja paletissa vielä vuoroviikkoisyys.

Opettamisessa parasta on mahdollisuus vaikuttaa positiivisesti ihmisten tulevaisuuteen. Koulutus on ollut itsellenikin aina tärkeä asia. Rankkaa taas on kohdata huonompiosaisia lapsia ja nuoria, joiden perheet eivät ole saaneet riittävästi yhteiskunnallista tukea. Resurssien puute ja kasvavat sosioekonomiset erot ovat ongelmia, joiden ratkaisemiseen tarvitaan jokaisen voimavaroja ja yhteistä tahtoa.

Mitä mun itseni pitäisi opetella, ainakin pysähtymistä. Se on mulle vaikeaa, tarkoittaa melkein kuin kuolemista. Olen lapsesta asti kasvanut siihen, että teen täysillä vähintään kahta asiaa yhtä aikaa. Yritän harjoitella hellittämistä.”

Kohtaaminen

”Persoonana oon kahtiajakautunut. Haluan naurattaa ja hassutella ja ikään kuin kohottaa ihmisiä ylöspäin, mutta samalla mussa on voimakkaan melankolinen puoli. Etenkin se tulee musiikissani esiin.

Laulujen kirjoittaminen on mulle terapiaa. Ylipäätään niiden avulla voi puhua asioista, joista keskustelu saattaisi muuten olla vaikeaa, häpeällistäkin. Silloin kun oman tekemisen intensiteetti on itsellekin melkein liikaa, on hyvä muistaa, että parhaimmillaan lauluni voivat nytkäyttää jonkun toisen kohti uutta.

Vähän aikaa sitten esiinnyin häissä parille, joka oli tavannut keikallani. Se oli tosi ihanaa. Tuntuu uskomattomalta olla osa toisten tarinaa niin konkreettisella tavalla. Aika monin tavoin me voidaan musiikin kautta toisemme löytää.”

Motto

”Hengitä.”

---

Markus Perttula on laulaja-lauluntekijä, joka on julkaissut neljä sooloalbumia ja kolme albumia yhtyeensä Sans Paraden kanssa. Näiltä etenekin kappale Hyperborea (2015, Solina Records) on saavuttanut menestystä Keski-Euroopassa. Muiden artistien albumeilla Perttula on vieraillut sekä laulajana että kontrabasistina. Genremäärittely: Folksoulrockindiepop.

Sooloalbumit
Kun meri nousi yllemme (MPM, 2023)
Aarnivalkea (Soit se Silti, 2021)
Monta tarinaa (Kaakao Records, 2015)
Tuhon sydän (Kaakao Records, 2013)

markusperttula.com

Mainitut kappaleet
Vallat ja väet: säv. ja san. A. W. Yrjänä
Hyperborea: Jani Lehto, Markus Perttula, Pekka Tuppurainen
Summertime Low: säv. Jori Sjöroos, san. Jori Sjöroos, Markus Perttula
Animals: Jori Sjöroos, Markus Perttula, Maurice Hawkesworth, Ringa Manner