Siemen

Suzukilla mentiin. Aloin soittaa pianoa musiikkiopistossa nelivuotiaana. 12-vuotiaana otin sivusoittimeksi harpun. Halusin samoja ominaisuuksia kuin pianossa, sointuja, harmonioita, mahdollisuuden laulaa samalla. Toisaalta harppu oli wau, vähän erikoisempi juttu.

Olin musiikkiluokilla ja kävin musiikkilukion, mutta syy musantekijyydelleni löytyy kotoa. Äiti on Karjalasta ja yhdessä laulettiin paljon. Siskon ja veljen kanssa soitettiin nelikätisesti pelimusatunnareita. Jaettu ilo on se, mitä edelleen haen.

Musiikkiopisto herätti aikanaan lähinnä kauhua, sillä pelkäsin esiintymisiä. Opin toki soittamaan ja tuntemaan laajasti länsimaista klassista musiikkia, mutta suorituskeskeisyys vei kauas olennaisesta. Omaa luovuutta ei tuettu. Siemen jäi kuitenkin itämään.

Meksiko

Valmistuin Sibelius-Akatemiasta musiikkikasvattajaksi vuonna 2006. Neljä vuotta myöhemmin palasin Sibiksen Glomas-ohjelmaan harppu pääaineenani. Ennen MuKalta valmistumista olin vaihdossa Meksikossa, jossa tapahtui sisäinen maanjäristys.

Tuolloin en ollut vielä löytänyt harppuuni aitoa yhteyttä. Liittyy kai siihenkin, että harppu on instrumenttina niin jämähtänyt omaan konventionaaliseen traditioonsa. Etelä-Amerikassa harppua soitetaan ihan eri tekniikalla, kieliä sammutetaan ja soitetaan kynsillä, harppua käytetään nimenomaan rytmisoittimena. Innostuin ja opiskelin paragualaista harpputekniikkaa. Meksikossa myös aloin säveltää. Aiemmin mulla ei ollut taiteilijaindentiteettiä.

Meksikosta palattuani jatkoin säveltämistä ja kiinnostuin kokeellisesta nykymusiikista. En tajunnut sitä yhtään, aloin siis opiskella sitä. Kävin Eero Hämeenniemen sävellystunneilla ja rupesin säveltämään livemusaa muusikoille.

Klassista en oo tehnyt enää aikoihin. Sävellän pelimusiikkia ja jonkin verran lyhytelokuvia, harpistina oon erikoistunut rytmimusiikkiin ja soitan erilaisissa bändeissä. Teen kokeellista musiikkia, äänitaidetta, improvisaatiota, omia performansseja. Normiohjelmistoa en pidä yllä oikeastaan ollenkaan. Mitä kummallisempi konsepti, sitä varmemmin lähden mukaan!

Rovio

Vuosi Meksikon jälkeen perustin veljeni ja tämän kavereiden kanssa tuotantoyhtiön, joka teki pääasiassa animaatiota ja jälkituotantoja. Tein musiikkia aina kun mahdollista. Opettelin käyttämään musaohjelmia ja erilaisia virtuaali-instrumentteja, sävelsin mainoksia, lyhytfilmejä, teatteria. Mediamusan säveltämiseni alkoi. Samaan aikaan toimin nykymusiikkiskenessä.

2011 Rovio osti yrityksen, koska halusi animaatiostudion. Minä ja veli perustettiin Roviolle audio-osasto, koska siellä ei sellaista ollut. Useimmat säveltäjät, kuten Angry Birdsin alkuperäisen teeman säveltänyt Ari Pulkkinen, olivat freelancereita. Olin Roviolla kahdeksan vuotta.

Pelimusiikki on tilausmusiikkia, jolla on tietyt lainalaisuudet. Ennen säveltämistä perehdyn peliin tarkasti. Pelaan testiversiota, jos sellainen on, ja haluan tietää tiimiltä kaiken mahdollisen. Kyselen yksityiskohtia: Onko tää siilihahmo sympaattinen vai ilkikurinen? Sävyt pitää tietää tarkkaan. Keskustelut ovat tärkeitä siksikin, että monella pelillä on taustatarina, joka ei välttämättä käy ilmi itse pelistä, ja soundtrackin sielu voi löytyä niistä.

Haen huolella tunnelmaa ja siihen sopivia soittimia. Etsin referenssejä, analysoin eri biisien rakennetta. Kun esimerkiksi tein Merge Mansonia ja halusin siihen staccatojousia, kuuntelin Downtown Abbeyn teemaa ja tutkin jousisovitusten hajoituksia ja artikulaatioita tarkasti. Tässä mielessä oon aika perinteinen säveltäjä.

Mobiilipelimusa on lajina aliarvostettua ja moni yllättyy, miten hyvää musaa peleistä voi löytyä. Mutta kun kuuntelumääriä ajattelee, onhan se hurjaa, Angry Birdsilläkin satoja miljoonia. Kuulijoita ei kuitenkaan kohtaa kuten keikoilla, joilla suhde yleisöön on välitön. Toisaalta palautetta saa asiakkailta, ja jakamisen hienous toteutuu äänistyssessioissa toisten muusikoiden kanssa.

Performanssit

Suurista heräämisistäni toinen sijoittuu Romaniaan vuonna 2014. Mulla oli tuolloin elämässä hankalaa ja kaipasin jotain, mikä ravistaisi mut traumasta irti. Sitten näin yhdessä facebook-ryhmässä ilmoituksen Bukarestissa järjestettävästä work shopista.

Olin jo pitkään ollut kiinnostunut poikkitaiteellisuudesta, mutta performanssitaiteesta mulla ei ollut hajua. Se oli aika kauheakin kurssi. Joka päivä joku itki. Opettajalla oli metodi, jonka toimimattomuutta hän itsekin hämmästeli. Kurssi pidettiin hylätyssä tehdasrakennuksessa, joka oli täynnä mustaa pölyä. Sain aluksi muilta lannistavaa palautetta ja olin että okei, halusin vain hiffata, mistä on kyse. Sitten oivalsin. Sehän on tää materiaali, keho, transformaatio, tää prosessi tässä!

Kurssi oli käänteentekevä myös musiikinteon kannalta. Itseään ei voi ajatella asioihin tai rakentaa ulkopuolelta. Muutos tapahtuu kehossa ja muutokseen sysää liike. Liikkeestä tuli keskeisemminkin osa työskentelyäni, se vie eteenpäin myös luovia prosesseja.

Performanssia tehdessä ei mieti tarinaa, manifestia tai määränpäätä. On vain tila, materiaali ja liike. Esityksissä on oma tosi tyydyttävä logiikkansa. Se on erilainen kuin vaikka pelimusiikissa, joka on kuin japanilainen kukka-asetelma, kaikki elementit kohdallaan ja kontekstissa, ja tyydytys tulee siitä. Tarvitsen molempia puolia.

Praktiikka

Jos miettii, miten tehokkaimmin työskennellä ja myös pitää yllä inspiraatiota, vastaus on praktiikka. Etenkin nykyään, kun mulla on pieni lapsi, aika pitää käyttää optimaalisesti. Kokeilen erilaisia rutiineja, joihin saattaa liittyä suurtakin taikauskoa. Rutiinit vaihtelevat projektikohtaisesti. Yhden projektin aikaan mun piti saada joka aamu chilikanareissari!

Työhuone mulla on Arabialla entisissä Pop-jazz-konsan tiloissa 1800-luvun miljöössä. Oon fiilistelijätyyppi ja mulle on tärkeää, että työtilassa on tunnelmaa. Ja että sieltä näkee ulos! Joku kellarin seinä pysäyttäisi prosessin. Välillä haen tarvittavaa liikettä vaikka kävelyiltä, mutta koko ajan pyrin työtä kohti, prokrastinaatio halvaannuttaa.

Työhuoneella mulla on kaikki tarvittava, koneet, kiipparit, sähköharppu ja akustinen harppu, pedaalit, PA, äänityslaitteet, paljon kalustoa. Pyrin järjestämään olosuhteet mahdollisimman otollisiksi, jotta luovaan työhön tarvittava antautumisen olotila voisi toteutua. Joskus huonokin olosuhde saattaa yllättäen toimia. On vaikka niin väsynyt, ettei sisäinen kriitikkokaan jaksa pysyä hereillä!

Sävellystyön alku on usein kauhistuttava. Konkretiaan tarttuminen ja tietty obsessiivisuus liittyy myös pelonhallintaan. Itse työskentelyn aloitan useimmiten aina pianolla.

Syndroomat

Moni asia hävettää. Performansseja teen siksikin, että ylittäisin häpeän. Performansseissa esiinnyn nimellä Salmun Deer. Hän on tyyppi, joka pyörii lavalla mudassa ja taikinassa ja heittäytyy täysillä mukaan, vaikka pelottaisi.

Huijarisyndroomasta kärsin myös. Mitkään meriitit eivät todista, että osaisin oikeasti jotain, kun itsekritiikki keskittyy asioihin, joita en osaa “riittävän” hyvin. En oo valmistunut säveltäjäksi enkä harpistiksi, ja pelimusaakin sävellän olematta pesunkestävä pelientusiasti. Onneksi päässä on kannustavampiakin ääniä.

Mindi

Alter egoni Mindi on tukipilarini. Mindiin sain idean Outi Heiskaselta, joka tarvitsi kreisin taiteilijaminän ja kehitteli hahmon sitä varten. Mutta mä olen itse kreisi taiteilija ja tarvitsin tuekseni järkevämmän tyypin. Mindi on mua nuorempi, mutkaton ja sähäkkä tuottajahahmo, joka toimii silloin kun itse jään jahkailemaan. Se on että hei Salla, älä nyt tommosta mieti. Tai että hoituu! Ja soittaa pari puhelua. Mindi ei ota mitään itseensä ja on loputtoman positiivinen, kun taas itse osaan tehdä joka asiasta vaikeaa.

Harppu

Myös harpullani on ääni. Onhan se persoona enemmän kuin pelkkä soitin. Ensin mulla oli vain akustinen harppu, ja kun välillä kyseenalaistelin, miksi täälläkin joutomaalla tätä raahaan, harppu kannusti. Tajusin etten mä raahaakaan harppua vaan harppu raahaa mua!

Kun menin ostamaan ensimmäistä harppuani Lontooseen, tapasin ensimmäisen miesystäväni. Harppu vei mut Meksikoon ja Romaniaan, on innostanut laulamaan ja johdattanut säveltämisen pariin. Ennen säveltämistä rupesin tekemään harpulle sovituksia ja eka kertaa irtauduin siitä, mitä nuotissa lukee.

Harppu on saanut mut kokeilemaan eri asioita, se on laittanut mut töihin ja treenaamaan, matkustamaan ympäri maailmaa. Nyt mulla on huono omatunto, kun se ei saa, mitä toivoisi. Se on pitkään halunnut uusia biisejä, ja mä pyytelen anteeksi, kun en vaan pysty kaikkeen samaan aikaan. Mutta ne on tulossa!

Vapaus

Aikoihin en vielä elänyt musiikilla. Tein kaikenlaista, opetin lattaritansseja, johdin kuoroja. Vähitellen sain riittävästi töitä säveltäjänä ja harpistina. Vuodet Rovion leivissä olivat merkittäviä, sain kokemusta ja meriittiä ja omaan katalogiin paljon hyvänkuuloista musaa. Se, että lähdin Roviolta ja aloin yrittäjäksi, oli kuitenkin mulle oikea valinta.

Säveltäminen säännöllisellä kuukausipalkalla ei sovi mun heittäytyvälle ja uudistumishaluiselle luonteelleni. Epävarmuus myös motivoi eri tavalla tekemään parhaansa. Kiihkeydestä ja itsensä täysillä likoon laittamisesta on enemmän hyötyä omassa firmassa. Nyt koen olevani vapaa.

Haaveet sitten? Vaikka oon monenlaisissa projekteissa ollut ja hienoja juttuja on meneillään, omaa uutta settiä en ole saanut vielä valmiiksi. Surin kovasti, miten rakas Löytölapset-bändini aikanaan loppui. Silloin rahkeeni eivät riittäneet, mutta asia jäi kummittelemaan. Työstän materiaalia uutta omaa levyä varten. Myös musikaalin haluaisin säveltää! Hauskaa näissä hommissa on se, että koskaan ei tiedä, mikä juttu lähtee vetämään. Yhtäkkiä saa vain yllättyä, että no nyt on jengi innoissaan!

Motto

Jos joku muukin, niin miksen minäkin. Ja jos ei kukaan muu, niin sitten ainakin minä!

---

Salla Hakkola on kansainvälisesti palkittu harpisti-säveltäjä, laulaja ja performanssitaiteilija, joka toimii useissa genreissä kansanmusiikista kokeelliseen nykymusiikkiin. Säveltäjänä hän on tunnetuin musiikistaan mobiilipeleihin kuten Angry Birds, Clash of Clans ja Merge Mansion. Hän on työskennellyt lukuisten Suomen eturivin muusikoiden ja artistien kanssa, ja hänen teoksiaan ovat kantaesittäneet mm. HKO, Avanti!, Kampin laulu, Ahjo Ensemble ja Seattle Symphony Orchestra.

sallahakkola.com