Alku

”Ihailin yhteiskunnallisista asioista kertovia teräviä toimittajia ja halusin sellaiseksi. Minusta ei pitänyt tulla taitelija. Olin kyllä soittanut Oulussa rokki- ja tanssibändeissä. Jälkimmäisestä oli hyötyä, kun juonsin Tammerkosken sillalla -ohjelmaa: vanhat valssit ja muut olivat tuttuja.

Merkittävä käänne tapahtui, kun muutin Tampereelle opiskelemaan tiedotusoppia ja tutustuin Harri Rinteeseen ja Juice Leskiseen. Juice opetti mulle tekstintekemistä. Mä opetin hänelle kitarasointuja. Perustimme bändin ja Love Records julkaisi Juice Leskinen & Coitus Int -albumin vuonna 1973.

Toimittajaurani alkoi Oulussa Kaleva-lehdessä ja  jatkui sitten tv-uutisissa ja Ajankohtaisessa Kakkosessa, mikä oli unelmani lukiolaisena. Juonsin myös musiikkiohjelmia, muun muassa Iltatähteä, ja ’pilasin’ Suomen nuorison näyttämällä Sex Pistolsia.

Kun soololevyn tekeminen alkoi kiinnostaa, Juice kannusti siihen kovasti. Hän oli antanut mulle lisänimen Kiimingin Steve Winwood.

Love Records julkaisi Maalaispoika oon -albumini 1974. Se nousi listojen kärkisijoille. Äkkiä olinkin Suomen suosituin laulaja ja nuortenlehtien karvapääpörssien ykkönen jonkin aikaa. Oli sitten pakko lähteä keikoille ja jättää toimittajan töitä vähemmälle. Se päätös teki aivan hirveän kipeää.”

Inspiraatio

”Tavallaan tein reportaaseja, kun kirjoitin lauluja. Minua ovat inspiroineet erityisesti katoava maaseutu, muuttoliike pohjoisesta etelään sekä Ruotsiin ja kaupungistuvien ihmisten elämä. Harri Rinteen kanssa ryhdyimme kirjoittamaan Siirtomaasuomen lauluja -trilogiaa jo silloin, kun olin vielä teinisuosikki. Teinien suosio tulee ja menee, ja minunkin tapauksessani se kesti vain tovin.

Trilogian lauluja esitän keikoilla edelleen, niistä mainittakoon Kiiminkijoki, Yhdentoista virran maa, Leuhkat eväät ja Pohjoisen laulu. Ja tietenkin Ajolähtö; tunnari Mikko Niskasen samannimiseen elokuvaan.

Harrin ja mun laulujen sankarit ovat usein rehvakkaita työmiehiä, joilla on lommo sydämessä. Pinnan alla on hyvin herkkä ja haavoittuvainen suomalainen mies.

Valehtelisin jos sanoisin, etteivät naiset olisi inspiroineet. Kyllä Harrin ja mun suuri inspiraation aihe on olleet ihmissuhteet. Meidän aidoimmat laulut ovat syntyneet tosielämän kohtaamisista, ihastumisista, rakkaudesta ja eroista. Rakkauslauluja on tuotannossamme satoja.

Keikoilla inspiraatio on haitaristi Jammi Humalamäki. Hauska mies.”

Luovuus

”Yhteiskunta ja sen kehitys on mulle luovuuden lähde. Olen sosiologinen lauluntekijä. Luen paljon ja seuraan asioita. Välillä kävin eduskunnassa puhumassa ja laatimassa lakeja.

Pidä yhteistyötä soittajien kanssa todella tärkeänä. Täällä mun talon kellarissa esittelen heille ideoitani. Luova prosessi, kun se biisi alkaa muotoutua soittajien käsissä, on niin upeeta. Olen tässä täysin vanhan liiton mies.

Haluan olla oikeasti tekemisissä niiden ihmisten kanssa, jotka levyilläni soittavat. Haluan mainita erityisesti Masi Luoman, jonka sovittamat suomalaiskansalliset jouset ovat kruunanneet monet mun biisit.

Mulla ei ole lähes koskaan ollut sellaista vaihetta, ettei lauluja olisi syntynyt. Olen julkaissut levyn vuodessa, parhaimpina kaksi. Yksin olen tehnyt reilu sata laulua.”

Harri Rinne

”Myös lauluntekijäkollegani ja ystäväni Harri Rinne on mulle luovuuden lähde. Hänen kanssaan tulee puhuttua ihan kaikesta. Parhaimmillaan laulut on meille terapiaa. Me ollaan rohkeasti kirjoitettu aiheesta kuin aiheesta.

Ollaan kirjoitettu yhdessä noin 600 laulua. Tiimityö on ollut meille hyväksi; me ikään kuin kiritetään toisiamme. Mä olen tosi monisanainen, ja Harrilla on ihmeellinen kyky tiivistää sanottava. Tehdään sekä tekstit että sävelet kimpassa, kitarat sylissä.

Ollaankohan me Suomen ensimmäisiä co-writaajia? Junnu Vainio -rahaston sanoittajapalkintokin me saatiin yhdessä, vuonna 2005.

Mitä enemmän on ikää, sitä raskaammilta laulunkirjoitussessiot tuntuvat – siis henkisesti. Me ei edes yritetä kertoa muita kuin meidän ikäluokan tarinoita. Viimeinen juna vuodelta 2018 saattaa olla viimeisimpiä levyjä, joilla meidän uusia biisejä julkaistaan. Sieltä löytyy esimerkiksi Tyhjä pesä; kertomus siitä, kun lapset on lähteneet kotoa. Musta ikävä kuvaa ihmistä, joka ei ole koskaan oikein kunnolla rakastunut, vaikka on ollut suhteissa. Rakastaja yhä nostaa esiin tabun aiheen: ikäihmisten erotiikan. Juicea me muistellaan kappaleessa Ikävä Jussia.”

Onnistumisia

”Sanoitin Maaritille 1980-luvulla kappaleet Jäätelökesä, Hymypoika ja Avainkaulalapsi. Sävellykset ovat Sami Hurmerinnan. Näistä lauluista olen edelleen hyvin ylpeä.

Koen onnistumisen tunnetta, kun taitelijat tekevät kappaleistani uusia versioita, joissa on aivan eri ulottuvuuksia kuin alkuperäisessä. Arvokkaita on se, että laulut jäävät elämään.

Vuonna 1978-1982 julkaistu Siirtomaasuomen laulut-trilogia on minulle tärkeä – olenhan pohjoissuomalainen lauluntekijä. Maalaispoikien tarina jatkui lähiölauluissa ja kantreissa. Nämäkin yhteiskunnalliset laulut olivat merkityksellisiä vaikka eivät sellaiset radioissa soineet enää 80-90-luvuilla. Ile Vainio sanoi Herraksi synnytään -levystäni: hyviä lauluja, mutten usko että myyvät paskaakaan. Eikä ne myyneetkään. Ile halusi kuitenkin antaa mahdollisuuden. Sen jälkeen aloin julkaista Indie-tuottajana itse.

Haasteita

”Monipuolisuus on synti Suomessa. Nyt toki ajattelen, että Rikoo on riskillä ruma, Vicky Lee ja muut Syksyn sävelessä menestyneet rallit ovat ihan hyvää camp-huumoria; sellaista esi-Kummelia. Mutta silloin aikanaan harmitti, kun yhteiskunnallisesti kantaaottavat lauluni jäivät niiden varjoon.

1990-luku oli hankala. Pakinoitsijat ja kriitikot kirjoittivat minusta kovaan sävyyn. Kestin dissaamisen jotenkuten, mutta myönnän, että se vaikutti luovuuteeni.

Kollegat ja ystävät olivat puolellani: Harri Rinne ilmoitti menevänsä lauluntekolakkoon ellei kirjoittelu lopu. Juice sanoi julkisuudessa, että on ainoa ihminen, joka saa vittuilla Alatalolle.

Ehkä mun ei-boheemi elämäntapa ja imago ärsytti? Hiihdin, laskettelin, kiipeilin ja meloin. Olin ulkoilmaihminen. Joskus 80–90-luvullahan surkeuden ja alkoholiongelmien romantisointi oli vielä muotia.

Kirjoitin 1990-luvun alussa Puutarha-levyä ja olin täynnä surua. Albumin laulut ovat itsemurhan tehneelle vaimolleni Marjalle. Ne syntyivät kuin automaatiokirjoituksella. Olin shokissa, enkä edes noteerannut hyviä arvosteluja, joita se levy sai.

Eduskunta-aikanani sain torpattua työsuhdetekijänoikeuden. Pidän sitä onnistumisena.”

Politiikka

”Eduskunnassa ihmettelin aluksi, että miten tällainen laulaja-lauluntekijä on tänne päässyt. Muutaman kuukauden siellä kansanedustajien juttuja kuunneltuani aloin miettiä, että miten nuo on tänne päässeet. Samanlaisia ihmisiä me ollaan kaikki.

Harrin kanssa kirjoittamani Totuuden etsijät -kappale kuvastaa tuntojani 16 vuodesta eduskunnassa: Rakastan kaikkia niitä, jotka totuutta etsivät. Pelkään kaikkia niitä, jotka sen jo löysivät.

 Poliittinen debatti herätti minussa vastenmielisyyden; kun ei enää puhuta asiasta, vaan huudetaan sitä omaa totuutta. Ääriryhmiksi jakautuminen ei Suomessa onneksi vielä näy niin paljon kuin Amerikassa. Mutta se huolestuttaa.”

Nyt

”Koronapandemia on ollut iso katastrofi musiikkialalle – sekä henkinen että taloudellinen. Pitäisi löytyä valtion tukea freelancereille, joilta on lähtenyt työt alta. En nyt tarkoita itseäni; olenhan eläkeläinen. Paljon keikkoja ja suunnitelmia on peruuntunut minultakin, ja juhlakonsertilleni Tampere-talossa on laitettu uusi päivämäärä maaliskuulle 2022.”

Huomenna

”Olen vanhan liiton mies: Haluan, että levyilläni on oikeita soittimia ja soittajia – Music Played by Humans – kuten Gary Barlow nimesi upean albuminsa. Se maksaa.

Pitäisi päästä keikoille, että firmani saisi rahaa levyjen tekoon. Ja keikoille on hirveä ikävä muutenkin. Joku puhuu läheisriippuvuudesta; mulla on yleisöriippuvuus.”

Motto

”Jos et elää voi kuin tahdot, tahdot elää niin kuin voit.”

Jutussa mainitut biisit:
Kiiminkijoki, Yhdentoista virran maa, Pohjoisen laulu: säv. ja san.  Alatalo
Leuhkat eväät, Ajolähtö, Tyhjä pesä, Musta ikävä, Rakastaja yhä, Ikävä Jussia: säv. ja san. Alatalo & Rinne

Laulaja-lauluntekijä Mikko Alatalo syntyi Kiimingissä 1. toukokuuta 1951. Hän on myös musiikkitoimittaja, hiihdonopettaja ja kansanedustaja (2003­­–2016). Julkaistuja albumeita on noin 50. Levyjä on myyty yli 400 000. Takana on noin 6000 keikkaa ja 3 miljoonaa keikkakilometriä.

Alatalo on voittanut Syksyn Sävel -kilpailun neljä kertaa, yhdessä Harri Rinteen kanssa kirjoittamillaan biiseillä. Kaksikko sai Juha Vainio -sanoittajapalkinnon 2005. Alatalo on palkittu myös mm. taiteen valtionpalkinnolla (musiikki Ajolähtö-elokuvaan) sekä erikois-Emmalla (urastaan sekä tekijänoikeuksien puolustamisesta).

mikkoalatalo.net