”Hyvän näköinen pytinki, vai mitä”, Laukkanen hymyilee.

Ollaan Helsingin Arabiassa, Soiva-talossa. Sinne sijoittuvat Metropolia Ammattikorkeakoulun musiikinopetus sekä Pop & Jazz Konservatorio. Laukkanen on Metropolian musiikin tekemisen ja tuottamisen koulutuksen vetäjä.

Hän oli kiinteästi mukana kaksi vuotta sitten valmistuneen Soivan suunnittelussa.

”Talo on rakennettu täysin musiikin ja musiikintekemisen ehdoilla. Jo ennen kuin arkkitehdit aloittivat työnsä, suunniteltiin akustointia. Kaiken kaikkiaan projektiin meni kymmenen vuotta.”

Talon oppimis- ja esitystilat sekä tekniikka ovat huippumodernit – ja henki hyvä.

”Meillä on ihan loistava tiimi ja osaavia kollegoja, jotka kaikki ovat tärkeän panoksensa antaneet.”

Tutkinnon suorittaneella on edellytykset harjoittaa musiikin tekemistä ja tuottamista päätoimisena ammattina, jolla voi elättää itsensä. Opintojen laajuus palvelee tätä tavoitetta.

”Ammattikorkeakoululain mukaisesti koulutamme asiantuntijoita vaativiin työelämän tehtäviin. Pidämme jatkuvasti yhteyttä alan työelämään opetusta kehittäessämme, ja esimerkiksi co-write-sessioista osa toteutetaan yhteistyössä musiikkikustantajien kanssa.”

Opetuksessa ei keskitytä yhteen tiettyyn pop-formaattiin.

”Monenlaisista genreistä ja niiden sekoituksista voi syntyä musiikkia, joka elättää tekijänsä. Heterogeenisyys on yksi tavoite myös valitessamme vuosittain kaksitoista opiskelijaa noin sadasta hakijasta.”

Laaja-alaisuuden ohella opiskelija voi myös suuntautua oman kiinnostuksen mukaisesti esimerkiksi yksilöopetuksessa.

”Osa käyttää sitä johonkin instrumenttiin, osa sanoittamiseen, osa musiikkiohjelmistojen erityisosaamiseen, osa esimerkiksi tuotantomentorointiin.”

Iso osa opiskelusta on seminaarimuotoista.

”Annamme toimeksiantoja, joita opiskelijat toteuttavat oman estetiikkansa ja näkemyksensä mukaisesti ja esittelevät tuotoksiaan muille. Kaikki myös kuuntelevat toistensa tekemää musiikkia, antavat palautetta ja saavat sitä.”

Laukkanen opettaa laulunkirjoitusta ja säveltämistä, sovitusta ja orkestrointia, yhtyetyöskentelyä sekä tekijänoikeutta ja musiikkiliiketoimintaa. Hän myös ohjaa projekteja ja opinnäytetöitä sekä vetää esimerkiksi biisileirejä Erasmus-rahoitteisessa House of Europe International  Songwriting Project -hankkeessa.

Uudet opetustilat on suunniteltu yhteisöllisen oppimisen ehdoilla. Milloin opettaja itse on eniten “henkisissä tiloissa”?

”Silloin, kun näiden lahjakkaiden ja osaavien opiskelijoidemme kanssa syntyy uusia ja yhdessä jaettavia oivalluksia.”

Taiteilijana Jere Laukkanen on löytänyt oman kielensä sulauttamalla jazzmusiikin ja afrokuubalaisen rytmiikan. Hänen varhaisimpia musiikkikokemuksiaan olivat isän jazz-levyt, Beatles sekä Woodstock-elokuvan tähdet: Santana, The Who ja muut.

Lapsuuden soittimet olivat poikkihuilu ja saksofoni. Lukion kynnyksellä foni vaihtui sähköbassoon ja kitaraan, ja bändissä Mystery Train Laukkanen teki ensimmäiset levyllä julkaistut sävellyksensä ja tekstinsä. Rock-vaiheen jälkeen seuraava bändi oli jazz-henkistä musiikkia soittanut Juhlayhtye.

Opiskeltuaan Oulunkylän pop/jazz -opistossa ja konservatoriossa muusikkolinjalla basso pääinstrumenttina Laukkanen jatkoi opintojaan musiikinteorian opetus pääaineenaan. Sen olennaisena osana oli säveltäminen ja sovittaminen.

Lapsesta asti kytenyt innostus afrokuubalaiseen musiikkiin leimahti liekkiin konservatoriossa, jossa Laukkanen osallistui muun muassa Julio Romeron vetämiin salsayhtyeisiin.

90-luvun alkuvuosina Laukkanen alkoi jo itsekin opettaa konservatoriossa tuntiopettajana. Samoihin aikoihin käynnistyi myös isommille kokoonpanoille sovittaminen.

”Ensimmäinen iso juttu oli Boston Promenade, Helsingin kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan big band, jonka avainrooleihin otettiin musiikin opiskelijoita. Soitin siinä sähköbassoa ja olin pari vuotta kapellimestarinakin. Kirjoitin sovituksia ja myös ensimmäisen ison bändin sävellykseni.”

Iso sysäys jazzmusiikin ja afrokuubalaisen rytmiikan sulauttamiseen oli 90-luvun puolivälissä Imatran Big Band -kurssilla opettanut yhdysvaltalainen jazz-säveltäjä Maria Schneider.

”Alkoi kiehtoa ajatus yhdistää afrokuubalaista rytmiikkaa ja ison orkesterin kokoonpanoa sekä hiukan pehmeämpää, dissonoivampaa ja modernimpaa ilmaisua.”

Laukkanen perustikin oman 21-henkisen huippumuusikoista koostuvan Jere Laukkanen Afro-Cuban Jazz Orchestran. Ikimuistoisten keikkojen lisäksi orkesteri teki levyn Naxosille. Vuoden 2000 albumista pääosa on Laukkasen sävellyksiä.

Naxos Jazzin kokoamat lukuiset levyarviot eri puolilta maailmaa olivat ylistäviä. Lähes kymmenentuhatta myytyä levyä, ehkä jo ylikin, on suomalaiselle rytmimusiikin instrumentaalilevylle saavutus, johon vain harva on yltänyt.

Afrokuubalaisessa rytmiikassa kaiken ytimessä ovat rytmiset jännitteet, joita säännöllisesti puretaan.

”Pidätys, jännite, purkaus; pidätys, jännite, purkaus. Variointia on paljon samoin kuin synkopoinnin ja iskullisuuden vuorottelua. Olennaista on myös se, että kunkin kappaleen rytmisessä kudoksessa kaikki on hierarkkista ja suhteessa toisiinsa. Tällainen rytmiikka tuo suurta tunnetta ilmaisuun.”

Jere Laukkanen Afro-Cuban Jazz Orchestra teki viimeisen keikkansa vuonna 2003. Toiseen albumiin ei rahoitusta järjestynyt. Osa Laukkasen sitä varten säveltämästä materiaalista päätyi Sibelius-Akatemiassa pidettyyn  A-tutkintokonserttiin hänen aloitettuaan siellä jazz-säveltämisen opinnot.

Laukkanen valmistui musiikin maisteriksi 2005 ja ryhtyi muun ohella tekemään väitöskirjaa afroamerikkalaisesta rytmiikasta.

Myös musiikin tekeminen jatkui. Yhdistyksemme tilauksesta hän teki sovitukset vuoden 2004 juhlakonserttimme elokuvasävellysten sikermään Vantaan Viihdeorkesterille sekä vuoden 2008 Rauno Lehtinen -konsertin kolmen laulun sovitukset UMO:lle. TV2 lähetti molemmat konsertit.

Ura opettajana jatkui niin, että vuonna 2008 Laukkanen valittiin Metropolian pop/jazz-musiikin koulutusohjelman koulutuspäälliköksi. Sen myötä väitöskirja oli laitettava hyllylle.

Yksi taiteilijanuran merkkipaaluista osui näihinkin vuosiin, kun Laukkanen valittiin European Jazz Orchestran kapellimestariksi. Tämän Euroopan yleisradioliiton EBU:n big bandin vetovastuu oli eri mailla vuorovuosin.

”Samalla tuli myös säveltäjyys tälle orkesterille puoliksi virolaisen jazzsäveltäjän Raul Söötin kanssa. Keväällä 2011 oli viikon harjoitusleiri Tanskassa ja sen jälkeen kolmen viikon kiertue ympäri Keski- ja Pohjois-Eurooppaa. Se oli mielettömän hieno ‘kerran elämässä’ -kokemus.”

Kiertueen päätöskonsertista Turussa tehtiin tupla-cd. Konsertti myös radioitiin ja sitä lähetettiin ympäri Eurooppaa.

Opettajan työssä Jere Laukkanen nauttii yhteisöllisyydestä, mutta säveltäjänä ja sovittajana hän viihtyy yksin asuntonsa työhuoneessa.

”Kirjoitan mieluimmin illalla tai yöllä, jolloin talo on hiljainen ja turhaa itsekriittisyyttä aiheuttavat limitterit ovat alempana. Säveltäminen on minulle istumatyötä, jossa toteutan omaa tai tilaajan ideaa pyrkien samalla hankkiutumaan luovaan tilaan. Siihen pääsemistä voi opetella ihan metodisestikin. Itsellä se vaatii sekä ajallista että tilallista rauhaa.”

5 x Set Up

Soiva-talossa on rockin mustaa sekä vaskisoitinten messinkiä ja kultaa. Julkisivun ikkunoihin arkkitehti Miia-Liina Tommila haki inspiraatiota keskiaikaisesta nuottikirjoituksesta.

Kosketinsoitinhuoneesta löytyy jos jonkinlaista herkkupeliä.

Soivan Sampo: kokopuinen yhteissoittokantele aulatilassa. Paikalla myös musiikkileikkikoulun edustaja.

Kellarikerroksessa on kaksi tarkkaamoa sekä soittohuoneet, joiden akustiikan on suunnitellut Janne Riionheimo.

Tarkkaamot on rakennettu sekä kooltaan että kuuntelultaan opetuskäyttöön soveltuviksi.

---

Jere Laukkanen (s. 1963) on säveltäjä, sovittaja, muusikko, kapellimestari, opettaja ja musiikin maisteri. Hän on Metropolia Ammattikorkeakoulun musiikin tutkinto-ohjelmaan kuuluvan, vuonna 2015 perustetun Musiikin tekemisen ja tuottamisen pääaineen lehtori ja pääainevastaava.

jerelaukkanen.com